<TI><P>Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen</P></TI>51.Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää, että yhteisön toimielinten toimenpiteet ovat soveliaita kyseisellä sääntelyllä legitiimisti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseen ja välttämättömiä näiden päämäärien saavuttamiseksi; jos soveliaita toimenpiteitä on useampia, niistä on valittava vähiten rajoittava, ja aiheutettujen haittojen on oltava oikeassa suhteessa näihin päämääriin.Ks. esim. asia C-354/95, National Farmers' Union ym., tuomio 17.7.1997 (Kok. 1997, s. I-4559, 49 ja 50 kohta).
52.Riidanalaisen asetuksen tavoitteena on perusasetuksen 26 artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen.53.Koska yhteisön sokerimarkkinoilla on ylituotantoa, perustuotteiden tuottajien ja yhteisön sokerin tuottajien työllisyyteen ja elintasoon liittyvät tarvittavat takeet on säilytettävä, ja se, että kaikki kuluttajat voivat hankkia yhteisössä sokeria kohtuuhinnoin, on varmistettava; lisäksi on säädettävä sellaisista välineistä, joilla voidaan säädellä sokeri-markkinoita ja valvoa sokerin yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvien kustannusten kasvua. Tämän vuoksi tällä asetuksella käyttöön otettu järjestelmä perustuu periaatteeseen, jonka mukaan ainoastaan ne, jotka osallistuvat järjestelmän rahoittamiseen, voivat hyötyä järjestelmästä.54.Koska ainoastaan A-ja B-sokerin tuottajat osallistuvat järjestelmän rahoittamiseen, ainoastaan nämä tuottajat saavat myydä tuotantonsa sisämarkkinoilla nauttien taatuista hinnoista tai vientituesta.55.Säätäessään perusasetuksen 26 artiklan neuvosto vahvisti, että vuoden 1981 uudistuksen tavoitteet saavutetaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että tuottaja todistaa, ettei C-sokeria ole myyty sisämarkkinoilla ja että se on viety kolmansiin maihin.56.Tämän säännöksen mukaan C-kiintiön asianmukaisen toimimisen kannalta välttämättömiä periaatteita ovat seuraavat:C-sokeria ei periaatteessa saa myydä sisämarkkinoilla,
C-sokeri on vietävä sellaisenaan kolmansiin maihin ennen kyseisen markkinointivuoden päättymistä seuraavaa tammikuun 1. päivää,
viedyn C-kiintiöön kuuluvan sokerin on oltava kiintiöiden ulkopuolista tuotantoa, eikä se siis saa olla A-tai B-kiintiöön kuuluvaa tuotantoa,
C-sokerin tuottajien ei tarvitse osallistua A-ja B-kiintiöiden osalta käyttöön otetun järjestelmän rahoittamiseen,
vastineena tälle C-sokerin tuottajiin ei sovelleta taattuja hintoja, eivätkä nämä tuottajat voi saada vientitukea,
jos C-sokerin tuottaja ei todista täyttäneensä näitä vaatimuksia, tuottajan on maksettava tietty rahamäärä.
57.Kun olen näin maininnut tämän säännöksen päämäärät, tutkin seuraavaksi, onko komissio toteuttanut toimenpiteitä, jotka eivät sovellu näiden päämäärien saavuttamiseen, tai ylittänyt sen, mikä on tarpeen niiden saavuttamiseksi.58.Yhteisöjen tuomioistuin on todennut seuraavaa: — — kun on kyse monitahoisen taloudellisen tilanteen arvioimisesta, komissiolla ja hallintokomitealla on laaja harkintavalta. Kun tuomioistuin valvoo tällaisen toimivallan käytön lainmukaisuutta, sen on rajoituttava tutkimaan sitä, että toimivallan käytössä ei ole tapahtunut ilmeistä virhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä tai että kyseinen toimielin ei ole selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja.Ks. esim. yhdistetyt asiat C-296/93 ja C-307/93, Ranska ja Irlanti v. komissio, tuomio 29.2.1996 (Kok. 1996, s. I-795, 31 kohta).
59.Yhteisöjen tuomioistuin tutkii, onko kyseisen markkinatilanteen arvioinnissa tehty ilmeinen virhe, onko komissio valinnut toimenpiteen, joka ei selvästikään ole sovelias kyseisten päämäärien saavuttamiseen, onko komissio valinnut useista soveliaista toimenpiteistä sen, joka on vähiten rajoittava, ja ovatko aiheutetut haitat oikeassa suhteessa kyseiseen päämäärään.Edellä alaviitteessä 20 mainitut yhdistetyt asiat, tuomion 30 kohta.
60.Näistä ensimmäisen seikan osalta ei ole esitetty mitään väitteitä tai perusteluita.61.Tämän vuoksi on todettava, että komission ei ole osoitettu tehneen ilmeistä virhettä markkinoiden arvioinnissa.62.Seuraavaksi on tutkittava, onko — kuten Südzucker väittää — valittu toimenpide sellainen, ettei se sovellu kyseisen päämäärän saavuttamiseen, ja olisiko ollut soveliaampaa sallia, että todistamisessa käytetään muita todisteita kuin niitä, joista on säädetty riidanalaisessa asetuksessa.63.Riidanalaisella asetuksella on nimenomaisesti tarkoitus määritellä yksityiskohtaisesti ne todistuskeinot, joita käytetään sen todistamisessa, ettei C-sokeria ole myyty sisämarkkinoilla ja että sokeri on todellisuudessa viety kolmansiin maihin.64.Asetuksen 1 artiklan 1 kohdassaKursivointi tässä.
säädetään nimittäin seuraavaa:Asetuksen (ETY) N:o 1785/81 26 artiklan 1 kohdassa [tarkoitettu] C-sokeri — — on vietävä sen jäsenvaltion alueelta, jossa [se] on tuotettu.
C-sokerin — — valmistajan on esitettävä todisteet siitä, että tuote on viety
valkoisena sokerina tai denaturoimattomana raakasokerina — — sellaisenaan,
ilman tukea ja maksua,
siitä jäsenvaltiosta, jonka aluella se on tuotettu.
Jos todistetta siitä, että sokeri — — on viety yhteisöstä ennen sitä markkinointivuotta seuraavaa 1 päivää tammikuuta, jona C-sokeri — — on tuotettu, ei ole esitetty, kyseistä määrää pidetään sisämarkkinoilL myytynä.
65.Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että C-sokerin tuottajalla oleva todistamisvelvollisuus koskee kolmea seikkaa. Ensimmäiseksi tuottajan on todistettava, että viety C-sokeri on valkoista sokeria tai denaturoimatonta raakasokeria, ja toiseksi, että tämä sokeri on viety ilman tukea ja maksua.66.Koska tuet ja maksut koskevat vain A-ja B-sokeria, on pääteltävä, että kyseisessä säännöksessä asetetaan C-sokerin tuottajalle velvollisuus todistaa, että yhteisöstä C-kiintiöön kuuluvana sokerina viety sokeri on todellakin tuotettu kiintiöiden ulkopuolella eli että se ei ole A-ja B-kiintiöiden mukaisesti tuotettua sokeria. On toisin sanoen osoitettava, että A-ja B-kiintiöiden mukaista tuotantoa koskevan järjestelmän toimimista ei ole järkytetty kiintiöiden ulkopuolista tuotantoa koskevalla järjestelmällä.67.Kolmanneksi on osoitettava, että C-sokeri on viety sen jäsenvaltion alueelta, jossa se on tuotettu.68.Todisteet näistä kolmesta seikasta on esitettävä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle toimielimelle, jonka alueella C-sokeri on tuotettu (riidanalaisen asetuksen 2 artiklan 1 kohta), ennen sitä markkinointivuotta, jolloin C-sokeri on tuotettu, seuraavaa tammikuun 1. päivää.69.Riidanalaisen asetuksen 1 artiklasta ilmenee näin ollen, että komissio on toteuttanut täysimääräisesti perusasetuksen 26 artiklassa tarkoitetut päämäärät ja että sellainen C-sokerin tuottaja, joka todistaa ainoastaan sen, että tietty C-sokerierä on viety yhteisöstä, ei täytä kyseisessä säädöksessä asetettuja edellytyksiä.70.Riidanalaisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2630/81 3 ja 4 artiklan ja asetuksen N:o 3183/80 22, 30 ja 31 artiklan kanssa, yhdenmukaistetaan ne keinot, joilla riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettu todistaminen voi tapahtua.71.Kyseisessä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:2.Todistaminen tapahtuu esittämällä:- a)edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion toimivaltaisen toimielimen asetuksen (ETY) N:o 2630/81 3 artiklan mukaisesti kyseiselle valmistajalle myöntämä vientitodistus;
- b)asetuksen (ETY) N:o 3183/80 30 artiklassa tarkoitetut vakuuden vapauttamiseen tarvittavat asiakirjat;
- c)valmistajan ilmoitus, jolla tämä todistaa tuottaneensa C-sokerin — —.
72.Toimivaltaisen viranomaisen asetuksen N:o 2630/81 3 artiklan mukaisesti antama vientitodistus on käytännössä lomake, joka koostuu kappaleesta nro 1, kappaleesta nro 2 ja hakemuksesta kiintiöiden ulkopuolisen tuotannon viemiseksi sekä mahdollisista todistuksen lisäkappaleista, joissa on monenlaisia tietoja todistuksen haltijasta ja tavarasta, jonka osalta todistusta on pyydetty.73.Tämä lomake käsitellään menettelyssä, joka vastaa asetuksessa N:o 3183/80 säädettyä menettelyä, jonka olen edellä kuvaillut yksityiskohtaisesti.74.Asetukseen N:o 3183/80 sisältyvien tärkeimpien määräysten osalta muistutan siitä, että vientitodistuksen kappale nro 1 toimitetaan lähtötullitoimipaikan viranomaisille. Kappale nro 2 jää sille viranomaiselle, joka on toimivaltainen myöntämään vientitodistuksen. Lähtötullitoimipaikka tutkii, pitävätkö haltijalle kuuluvassa kappaleessa nro 1 olevat tavaraa koskevat merkinnät paikkansa. Jos merkinnät pitävät paikkansa, kappaleeseen tehdään vahvistus-ja kirjausmerkinnät, minkä jälkeen toimivaltainen tullitoimipaikka antaa T 5-valvontakappaleen. Sen jälkeen kun tavara on saapunut määräpaikkaansa, C-sokerin tuottaja lähettää kaikki vaadittuja kirjaus-ja vahvistusmerkintöjä sisältävät asiakirjat toimivaltaiselle viranomaiselle.75.Toimivaltainen viranomainen tutkii näiden tietojen perusteella, onko perusasetuksen 26 artiklassa säädettyjä edellytyksiä noudatettu, ja voi ryhtyä tämän johdosta tarvittaviin toimenpiteisiin.Se voi määrätä seuraamuksia, jos kyseisiä säännöksiä ei ole noudatettu, tai ennakoida kriisitilanteita sisämarkkinoilla ehdottamalla uusia toimenpiteitä (kuten vientimaksujen perimistä, jos sokerista on pulaa jne.).
76.Tämän vuoksi katson, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklassa vaaditut asiakirjat ovat välttämättömiä, jotta vuoden 1981 uudistuksen päämäärät voitaisiin saavuttaa, ja soveltuvat täysin näiden päämäärien saavuttamiseen.77.Südzucker väittää, että muut kuin kyseisessä 2 artiklassa nimenomaisesti säädetyt todistuskeinot eli erityisesti kolmansien maiden viranomaisten antamat asiakirjat ovat yhtä soveliaita ja vähemmän rajoittavia kuin säädetyt todistuskeinot.78.Epäilen vahvasti tämän väitteen paikkansapitävyyttä, koska mielestäni T 5-valvontakappaleen ja kappaleen nro 1 tulli-käsittelyllä varmistetaan sokerialan yhteisen maatalouspolitiikan järkevä ja yhteisölle edullisempi hallinnointi. Lisäksi tällä tehdään mahdolliseksi se, että C-sokerin tuottajat voivat saada selvästi tiedon velvollisuuksistaan, ja se, että näitä tuottajia kohdellaan yhdenvertaisesti.79.Koska toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat tavaran jo ennen kuin se lähtee yhteisön alueelta, nämä viranomaiset voivat vahvistaa kaikki yhdessä ja samassa asiakirjassa olevat merkinnät paikkansapitäviksi, millä helpotetaan tuottajien yhdenvertaista kohtelua. Todisteiden esittäminen yhdenmukaisella tavalla on näin ollen menetelmänä luotettava, käyttäjille selkeä ja komission kannalta hallinnollisesti helppo. Muistutan tältä osin, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70EYVL L 94, s. 13.
5 artiklan mukaan EMOTR:n rahoittamista toimenpiteistä johtuvat menot, jotka jäsenvaltiot ovat maksaneet, kustannetaan yhteisön talousarviosta vasta sen jälkeen, kun komissio on tarkastanut ja hyväksynyt kyseiset tilit.80.Sudzuckerin ehdottamat todistuskeinot eivät tarjoa tällaisia etuja. Nämä todisteet eivät aina osoita kyseistä valvontaa suoritetun, koska tällaisia todisteita antavat kolmansien maiden tulliviranomaiset eivät välttämättä pyri saavuttamaan niitä tavoitteita, joita vuoden 1981 uudistuksella on. Tämän vuoksi on katsottava, että kyseisen uudistuksen tavoitteet vaarannettaisiin, jos jäsenvaltioille annettaisiin valta arvioida niitä todisteita, jotka on esitettävä sen osoittamiseksi, että kiintiöiden ulkopuolista tuotantoa koskeva järjestelmä on toiminut asianmukaisesti. Jos jäsenvaltioille annettaisiin tällainen toimivalta, komission virkamiesten olisi vaikeampi tutkia kyseisiä asioita, ja tästä voisi olla pitemmällä aikavälillä seurauksena koko järjestelmän lamaantuminen ja jopa se, että tuottajia kohdeltaisiin eri maissa eri tavalla.81.Lisäksi on korostettava, että käsiteltävänä olevassa asiassa Südzucker ei ole täyttänyt mitään riidanalaisessa asetuksessa säädetyistä velvoitteista, koska se ei ole esittänyt vaadituilla kirjaus-ja vahvistusmerkinnöillä varustettua vientitodistusta eikä T 5-valvontakappaletta; lisäksi Sudzuckerin oikeudenkäyntiedustaja on todennut, että Südzuckerilla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa maatalousalan vientitodistuksia tai sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevia oikeussääntöjä kokonaisuudessaan eikä myöskään jättää käyttämättä näitä todistuksia tulevaisuudessa, vaan sen pyrkimyksenä on menestyä kansallisessa tuomioistuimessa sellaisen yhteisöjen tuomioistuimen tuomion perusteella, joka perustuu kohtuullisuusperiaatteeseen ja joka on luonteeltaan täysin poikkeuksellinen.Näin hän totesi 25.9.1997 pidetyssä istunnossa.
82.Näin ollen Sudzuckerin ehdottama ratkaisu ei ole keino, joka olisi soveliaampi ja vähemmän rajoittava kuin vientitodistuksen kappaleen nro 1 tullikäsittely.