<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1997FIA.0200074501.case.xml"><NO.CASE>C-80/95</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61995C0080</NO.CELEX><NO.SEQ>0004.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>747</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>767</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>21</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES FENNELLYN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-80/95</LEFT><RIGHT>HARNAS &amp; HELM</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nial Fennellyn</HT></P><P><DATE ISO="19961107">7 päivänä marraskuuta 1996</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee ennen kaikkea kysymystä siitä, onko pelkkää joukkovelkakirjojen hankkimista ja hallussapitoa pidettävä yhteisön arvonlisäveroa (jäljempänä alv) koskevassa järjestelmässä tarkoitettuna taloudellisena toimintana. Jos yhteisöjen tuomioistuin vastaisi kysymykseen myöntävästi, ennakkoratkaisupyynnössä pyydetään myös vastaamaan kysymyksiin siitä, missä laajuudessa voidaan vähentää tämän toiminnan harjoittamiseen käytettyihin ostoihin sisältynyt alv, kun nämä ostot voidaan katsoa kuuluviksi myös muuhun toimintaan, joka jää yhteisön alv-järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I —</NO.P><TXT>Sovellettavat säännökset ja asian tosiseikat</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Sovellettava yhteisön ja kansallinen Uinsää-däntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (jäljempänä kuudes direktiivi) soveltamisala määritellään sen 2 artiklassa seuraavasti:<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Arvonlisäveroa on kannettava:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta;</TXT><P>— —<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="2019"/>verovelvollisella<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="2019"/> tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa missä tahansa jotakin 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.<?PAGE NO="I-748"?> <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Taloudellisen toiminnan<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/> käsite määritellään puolestaan 4 artiklan 2 kohdassa seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Edellä 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa on kaikki tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Taloudellisena toimintana on pidettävä myös liiketoimintaa, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa. <QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Kuudennessa direktiivissä säädettyä alv:sta vapauttamista koskee keskeisesti 13 artikla, jonka B kohdassa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut liiketoimet edellytyksillä, joita ne asettavat vapautusten oikeaksi ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi — — :</TXT><P>— —</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>seuraavat liiketoimet:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>luottojen myöntäminen ja välitys sekä luotonantajan harjoittama luoton hallinta;</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>— —</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, ei kuitenkaan</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>tavaroiden hallintaan oikeuttavia asiakirjoja,</P></ITEM><ITEM><P>5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ja arvopapereita.<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Alv:n vähennysoikeuden perusteista ja laajuudesta säädetään 17 artiklassa. Yleisperiaate on asetettu 17 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan verovelvollisella on <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>siitä verosta, jonka maksamiseen hän on velvollinen<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> vähentämisoikeus vain, jos hankitut <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen arvonlisäverollisiin liiketoimiin<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>. Kuitenkin 17 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>myönnettävä jokaiselle verovelvolliselle [17 artiklan] 2 kohdassa tarkoitettu arvonlisäveron vähennys tai palautus, jos tavarat tai palvelut käytetään<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> muun muassa</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>c)</NO.P><TXT>verovelvollisen 13 artiklan B kohdan a alakohdan ja d alakohdan 1—5 alakohdan mukaisesti vapautettuihin liiketoimiin, jos vastaanottaja on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle tai<?PAGE NO="I-749"?> jos nämä liiketoimet välittömästi liittyvät yhteisön ulkopuolelle vietäviksi tarkoitettuihin tavaroihin<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>.</TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että sellaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, joita <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>verovelvollinen käyttää sekä 2 ja 3 kohdan mukaan vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin, vähennys voidaan myöntää vain siitä arvonlisäveron osasta, joka vastaa ensin mainittujen liiketoimien suhteellista osuutta<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>. Toisessa alakohdassa säädetään, että tämä <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>suhdeluku<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/> on <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>laskettava 19 artiklan mukaisesti<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/>. 19 artiklassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat vähennyksen suhdeluvun laskemisessa käytettävää murtolukua.</TXT></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Esillä olevaa asiaa koskevassa ennakkoratkaisupyynnössään Hoge Raad der Nederlanden toteaa, että Wet op de Omzetbelasting 1968 -nimisen lain<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Staatsblad 1968, s. 329.</P></NOTE> (Alankomaiden arvonlisäverolaki, jäljempänä alv-laki) pääasiaan sovellettavia säännöksiä, joita ovat muun muassa 7 §:n 1 momentti ja 11 §:n 1 momentin j kohdan i alakohta ja jotka koskevat yrityksen käsitettä ja luoton myöntämistä, on <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>kuudennen direktiiviin johdosta <DATE ISO="19790101">1.1.1979</DATE> voimaan tulevan lainmuutoksen jälkeen<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> tulkittava siten, että niillä on <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>sama merkitys kuin vastaavilla ilmaisuilla<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>, jotka on määritelty kuudennen direktiivin 4 artiklassa, 13 artiklan B kohdassa ja 17 artiklassa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Tosiseikat ja oikeudenkäynti</P></TI></TITLE><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Syy oikeudenkäyntiin oli arvonlisäveroa koskenut jälkiverotuslaskelma, jonka kohteena oli pääasian kantaja, Harnas &amp; Helm, joka on Amsterdamiin sijoittautunut kommandiittiyhtiö (commanditaire vennootschap); laskelman suuruus oli <FT TYPE="NUMBER">124517</FT> Alankomaiden guldenia ja se koski ajanjaksoa <DATE ISO="19870101">1.1.1987</DATE>—<DATE ISO="19910301">1.3.1991</DATE> (jäljempänä kyseinen verotusjakso). Harnas &amp; Helm (jäljempänä kantaja) vaati hallinnollisessa järjestyksessä laskelman oikaisemista, mutta veroviranomaiset eivät muuttaneet sitä; Gerechtshof te Amsterdam hylkäsi <DATE ISO="19940302">2.3.1994</DATE> kantajan tästä päätöksestä nostaman kanteen. Tämän jälkeen kantaja haki oikeudellisin perustein muutosta Hoge Raad der Nederlandenissa (jäljempänä kansallinen tuomioistuin). Tämä esitti valitusperusteista seuraavan kuvauksen.</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Kantaja piti kyseisenä verotusjaksona hallussaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa liikkeelle laskettuja osakkeita ja joukkovelkakirjoja, joiden arvo tämän ajanjakson päättyessä oli noin <FT TYPE="NUMBER">130000000</FT> Yhdysvaltain dollaria ja joista se sai osinkoja ja korkoja. Kantaja myönsi vuonna 1984 Ali American Metals -nimiselle yhtiölle korollisen lainan, jonka suuruutta ei ole mainittu. Sen laina-aika päättyi <DATE ISO="19870416">16.4.1987</DATE>. Kantaja myönsi <DATE ISO="19920701">1.7.1992</DATE> yhteensä <FT TYPE="NUMBER">50000</FT> Kanadan dollarin lainan Opticast International Corporationille. Veroilmoituksessaan kantaja halusi vähentää<?PAGE NO="I-750"?> siltä laskutetun alv: n.<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Suullisessa käsittelyssä Alankomaiden asiamies ilmoitti yhteisöjen tuomioistuimelle, että Alankomaiden hallituksen tietojen mukaan kantajan sijoittamat varat olivat kommandiittiyhtiön omia varoja eivätkä kolmansien varoja. Yhtiö ei kuitenkaan tehnyt itse sijoituksiaan, vaan antoi tämän tehtäväksi ammattimaiselle omaisuudenhoitoyritykselle. Kantajan ostoihin sisältynyt riidanalainen alv on ilmeisestikin tämän omaisuudenhoitajan palveluistaan kirjoittamiin laskuihin sisältyvä alv.</P></NOTE> Vero tarkastusviranomaiset katsoivat kuitenkin, ettei kantajaa voitu enää <DATE ISO="19870417">17.4.1987</DATE> jälkeen pitää alv-lain 7 §:ssä tarkoitettuna yrityksenä, joten ne kohdis.tivat kantajaan jälkiverotuslaskelman sen yhteensä <FT TYPE="NUMBER">124517</FT> Alankomaiden guldenin määrän suorittamiseksi, jonka kantaja oli vähentänyt kyseisen verotusjakson osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Valituksesta antamassaan päätöksessä Gerechtshof te Amsterdam totesi, että kantajan liiketoimintaan kyseisenä verotusjaksona kuului Yhdysvalloissa ja Kanadassa sijaitsevien julkisyhteisöjen ja yritysten osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hallussapito.<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>[Alaviite koskee ainoastaan tämän ratkaisuehdotuksen englanninkielistä versiota].</P></NOTE> Vallitsevan kannan mukaisesti se katsoi, että joukkovelkakirjojen hankkimista ei voida pitää luoton myöntämisenä, vaikka lainan liikkeelle laskemisen tarkoituksena paljolti onkin velallisen lainanottotarpeen tyydyttäminen; ensinnäkin valitsemalla joukkovelkakirjalainan liikkeelle laskemisen velallisen tarkoituksena on luoda rahamarkkinoiden kannalta kiinnostava arvopaperi, johon sen mahdollisten merkitsijöiden on jaetun riskin takia vaivatonta sijoittaa rahaa ja joka on myös aina helposti rahaksi muutettavissa; toiseksi on vailla merkitystä, hankitaanko joukkovelkakirja annista merkitsemällä vai, kuten tässä asiassa, arvopaperipörssin kautta.</TXT></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Gerechtshof te Amsterdam totesi edelleen, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Polysar Investments Netherlands<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-60/90" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-3111">C-60/90, tuomio <DATE ISO="19910620">20.6.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-3111, jäljempänä Polysar)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> antaman tuomion perusteella on katsottava, että pelkkää joukkovelkakirjojen hankkimista ja hallussapitoa ei voida pitää taloudellisena toimintana eikä sellaisena omaisuuden hyödyntämisenä, jonka tarkoituksena on saada jatkuvaluontoista tuloa, koska lainasta maksettu korko johtuu pelkästään kyseisen joukkovelkakirjan omistamisesta. Se päätteli, että kyseisenä verotusjaksona kantaja ei harjoittanut kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa ja että sitä ei sen vuoksi voitu pitää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna verovelvollisena taikka alv-lain 7 §:ssä tarkoitettuna yrityksenä.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Kansalliseen tuomioistuimeen tekemässään valituksessa kantaja riitautti näkemyksen, jonka mukaan joukkovelkakirjojen hankkimista ei voitu pitää luoton myöntämisenä. Tältä osin kantaja totesi, ettei alv-laissa eikä kuudennessa direktiivissä ole varsinaisia säännöksiä itse luoton myöntämisestä, ja se esitti, että Staatssecretaris van Financiënin <DATE ISO="19821109">9.11.1982</DATE> antaman päätöksen<?PAGE NO="I-751"?> nro 282-15703<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vakstudie Nieuws 1982, s. 2281.</P></NOTE> 4 kohdan mukaan omiin sijoituksiin kuuluvasta joukkovelkakirjasta saatua korkoa on pidettävä alv:n kannalta vastikkeena toisin kuin osakkeiden hallussapidon perusteella saatuja osinkoja. Lisäksi kantaja katsoi, että sen toiminta kokonaisuutena tarkasteltuna oli luonteeltaan taloudellista toimintaa, joka koostui useiden omaisuuserien jatkuvaluontoisesta hyödyntämisestä, ja että sen tarjoamia palveluja oli muun muassa luottojen myöntäminen.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Koska kansallinen tuomioistuin katsoi, että valituksen ratkaiseminen edellytti kuudennen direktiivin 4 artiklan, 13 artiklan B kohdan ja 17 artiklan tulkintaa, se päätti toimittaa yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, joka saapui sen kirjaamoon <DATE ISO="19950317">17.3.1995</DATE> ja johon sisältyvät seuraavat neljä ennakkoratkaisukysymystä:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Onko pelkkää joukkovelkakirjojen — jotka ovat vaihdantakelpoisia arvopapereita — omistusoikeuden hankkimista ja pelkkää niiden hallussapitoa, mikä ei edistä muuta yrityksen toimintaa, sekä niistä johtuvaa tulojen saamista, pidettävä kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä: onko tällaista toimintaa pidettävä kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 tai 5 alakohdassa tarkoitettuna liiketoimena, joka oikeuttaa vähentämään joukkovelkakirjojen hallussapidon ja hallinnon osalta ostoihin sisältyneen veron kuudennen direktiivin 17 artiklan 3 kohdan johdantokappaleen ja c alakohdan mukaisesti silloin kun liiketoimi liittyy yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen yhteisön liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos vastaus toiseen kysymykseen on myöntävä: voidaanko verovelvollisen ostoihin sisältynyt vero vähentää kokonaan, vai onko ostoihin sisältynyt vero osakkeiden hallussapidon osalta jätettävä vähennysoikeuden ulkopuolelle siinä tapauksessa, että verovelvollinen, joka harjoittaa edellisissä kysymyksissä tarkoitettua toimintaa, pitää lisäksi hallussaan osakkeita, jotka eivät kuulu liikevaihtoveron soveltamisalaan, kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-333/91, Sofitam, <DATE ISO="19930622">22.6.1993</DATE> antama tuomio<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kok. 1993, s. I-3513.</P></NOTE>?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Jos kolmanteen kysymykseen vastataan jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisesti: miten lasketaan vähennysoikeuden ulkopuolelle jäävän veron määrä?<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-752"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II —</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Alankomaiden kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja komissio ovat esittäneet asiassa kirjalliset ja suulliset huomautuksensa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III —</NO.P><TXT>Asian erittely</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin yksilöi selvästi esillä olevan asian keskeiseksi ongelmaksi sen, onko pelkkää joukkovelkakirjojen omistusoikeuden hankkimista ja pelkkää niiden hallussapitoa tulojen saamiseksi niistä pidettävä kuudennessa direktiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana. Jos ensimmäiseen kysymykseen vastattaisiin myöntävästi, olisi tarpeen arvioida, onko vähennysoikeus olemassa (toinen kysymys), ja jos on, vaikuttaako tähän oikeuteen jotenkin tulo, jota saadaan osakkeiden hallussapidosta, joka ei ole taloudellista toimintaa (kolmas ja neljäs kysymys). Jos kantajan toimintaa kyseisenä verotusjaksona ei pidettäisi alv:n kannalta taloudellisena toimintana, se jäisi kuudennen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin kysymys vähennysoikeudesta ei olisi enää ajankohtainen.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A —</NO.P><TXT>Ensimmäinen kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Tiivistelmä asiassa esitetyistä huomautuksista</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Alankomaat ja komissio tukevat Gerechtshof te Amsterdamin pääasian oikeudenkäynnissä omaksumaa näkemystä. Ne esittävät, että joukkovelkakirjojen tai obligaatioiden hankkimista ei voida pitää kuudennessa direktiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana; niiden mielestä tämä toiminta muistuttaa osakkeiden hankkimista ja hallussapitoa, jota yhteisöjen tuomioistuin ei edellä mainitussa asiassa Polysar antamassaan tuomiossa pitänyt itsessään taloudellisena toimintana. Koron saaminen erotuksena osinkojen saamisesta ei niiden mielestä tee kyseistä toimintaa erilaiseksi verrattuna osakkeenomistajan toimintaan koska, kuten osingotkin, saadut korot johtuvat ainoastaan kyseisten joukkovelkakirjojen omistamisesta. Sitä paitsi toisin kuin tulo, jota saadaan aineellisen omaisuuden omistamisesta sitä aktiivisesti hyödyntämällä, mistä oli kyse asiassa Van Tiem<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asii <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-186/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-4363">C-186/89, tuomio <DATE ISO="19901204">4.12.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-4363)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>, joukkovelkakirjojen hallussapitäjä voi passiivisesti saada tuloa pelkästään sen vuoksi, että hän on niiden omistaja.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Alankomaat esittää, että joukkovelkakirjojen hankkimista ja hallussapitoa olisi<?PAGE NO="I-753"?> pidettävä sijoitusmuotona, joka on luonteeltaan pelkästään henkilökohtaisen omaisuuden hoitoa. Joidenkin arvopaperimuotoisten sijoitusten hallussapitoa ei voida taloudellisesta näkökulmasta asiaa tarkasteltuna pitää luoton myöntämisenä. Kun rahalaitos lainaa rahaa asiakkaalleen, se selvästi tarjoaa palvelun; mitään tällaista palvelua ei tarjota hankittaessa joukkovelkakirjaa; joukkovelkakirjan haltija on suhteessa lainan liikkeellelaskijaan ostajan asemassa.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa Polysar antamassaan tuomiossa myös, että aina kun osakkeiden hankkimiseen <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>liittyy suoraan tai epäsuorasti osallistuminen niiden yhtiöiden hallintoon, joiden osakkeita on hankittu<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 14 kohu.</P></NOTE> se on taloudellista toimintaa, komissio huomauttaa, että, toisin kuin useimmilla osaketyypeillä, joukkovelkakirjalla ei anneta mitään valvontaoikeutta tai sananvaltaa yrityksessä, joka on laskenut lainan liikkeelle, ja siten pelkkää joukkovelkakirjan hallussapitoa ei vielä suuremmalla syyllä ole pidettävä taloudellisena toimintana. Lisäksi komissio katsoo, että joukkovelkakirjojen hallussapito olisi rinnastettava osakkeiden omistamiseen eikä luoton myöntämiseen, koska kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan sanamuodon mukaan kaksi ensin mainittua toimintaa olisi luokiteltava yhdessä 5 kohtaan,<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>[Alaviite koskee ainoastaan tämän ratkaisuehdotuksen englanninkielistä versiota].</P></NOTE> kun taas luoton myöntämistä olisi käsiteltävä erillisesti 1 kohdan mukaisesti.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Säännöksen 1 ja 5 alakohdan teksti on otettu tämän ratkaisuehdotuksen 4 kohtaan.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Toissijaisesti Alankomaat esittää, että, jos joukkovelkakirjan hallussapitäjä täyttää yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Polysar muotoileman edellytyksen <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>osallistumisesta<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>, sen toiminta olisi luokiteltava kuudennessa direktiivissä tarkoitetuksi taloudelliseksi toiminnaksi, jolloin se olisi verovelvollinen kaiken sen tulon osalta, jota se saa tämän hallussapidon perusteella. Tässä tapauksessa holdingyhtiön toimintaa olisi Alankomaiden mukaan pidettävä joko 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdassa tarkoitettuna luoton myöntämisenä taikka 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan mukaisesti joukkovelkakirjoihin liittyvänä liiketoimena.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Ranska viittaa asiassa Van Tiem annettuun tuomioon, joka koski kiinteistön hyödyntämistä (tarkemmin sanottuna rakennusoikeuden myöntämistä osaan rakennustontista), ja toteaa, että joukkovelkakirjan hankkimista ja hallussapitoa sekä tulon saamista siitä olisi pidettävä yhteisön alv-järjestelmässä tarkoitettuna taloudellisena toimintana. Ranska esittää perusteluksi, että joukkovelkakirjalainan merkitsijä tulee omistajaksi aineettomalle irtaimelle omaisuudelle, jota se hyödyntää saamalla säännöllistä tuloa vastineeksi niistä varoista, joita joukkovelkakirja edustaa ja jotka on tosiasiallisesti lainattu lainan liikkeellelaskijalle; kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa ei tehdä eroa aineettoman ja aineellisen omaisuuden hyödyntämisen välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Vaikka Ranska myöntää, että yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa Polysar antamassaan<?PAGE NO="I-754"?> tuomiossa, että liitännäinen toiminta — osakkeiden pelkkä hankkiminen ja hallussapito — ei ollut taloudellista toimintaa, se esittää, että sen tulon pysyvyys, joka liittyy joukkovelkakirjan hallussapitoon, erottaa tämän tulon siitä tulosta, jota osakkeenomistaja osakkeistaan saa. Ranska päättelee, että joukkovelkakirjojen hankkimiseen ja hallussapitoon liittyy sellaisen palvelun tarjoaminen, joka muistuttaa rahan lainaamista, mitä kantaja myös on harjoittanut.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 ja 5 alakohdan, jotka koskevat luoton myöntämiseen ja joukkovelkakirjoihin liittyviä liiketoimia, erillinen käsittely on Ranskan mukaan irrelevanttia, koska säännöksen tarkoitus on pelkästään luetella liiketoimet, jotka on vapautettu alv:sta.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Ensimmäisen kysymyksen arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Toissijaisesti Ranskan asiamies totesi suullisessa käsittelyssä, että jos yhteisöjen tuomioistuin tulkitsisi kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa siten, että pelkkä joukkovelkakirjojen hankkiminen ja hallussapito ei sisälly <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>taloudellisen toiminnan<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> käsitteeseen, tämän poissuljennan ei pitäisi perustua asiassa Polysar esitettyyn edellytykseen <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>osallistumisesta<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>. Koska joukkovelkakirjat niiden luonteen vuoksi eivät tavallisesti anna mitään oikeutta osallistua niiden liikkeellelaskijan hallintoon, tällaisen edellytyksen soveltaminen olisi epäasianmukaista, hän sanoi.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>On ensinnäkin muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että kuudennen direktiivin 4 artiklassa <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>alv:n soveltamisala määritellään erittäin laajaksi ja että soveltamisalaan kuuluvat tuotannon, jakelun ja palvelujen tarjoamisen kaikki vaiheet<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. mm. edellä mainittu asia Van Tiem, tuomion 17 kohu.</P></NOTE> Se on katsonut, että jopa omaisuuden vastaiseen hyödyntämiseen tähtäävät toimet voivat olla taloudellista toimintaa.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="268/83" YEAR="1985" PAGE.ECR="655">268/83, Rompelman, tuomio <DATE ISO="19850214">14.2.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 655)</REF.DOC.ECR>, jossa katsottiin, että taloudellista toimintaa saattoi olla kahden vasta rakenteilla olleen näyttelytilan hallintaa koskevan vastaisen oikeuden hankkiminen yhdessä kyseisen maa-alueen nautintaoikeuden kanssa, kun tarkoitus oli myöhemmin vuokrata näyttelytilat yrityksille.</P></NOTE> Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>ilmaisulla <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="2019"/>hyödyntäminen<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="2019"/> viitataan liiketoimien oikeudelliseen muotoon katsomatta kaikkiin niihin liiketoimiin, joiden tarkoituksena on saada — — jatkuvaluontoista tuloa<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia Van Tiem, tuomion 18 kohta.</P></NOTE> Olen samaa mieltä kuin julkisasiamies VerLoren van Themat, joka neuvoston toisen direktiivin<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenne ja yksityiskohtaiset soveltamissäännöt — <DATE ISO="19670411">11 päivänä huhtikuuta 1967</DATE> annettu neuvoston direktiivi 67/228/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="071" DATE.PUB="1967" PAGE.FIRST="1303">EYVL 1967, 71, s. 1303</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 4 artiklassa tarkoitetun verovelvollisen käsitteen yhteydessä totesi, että määritettäessä sitä, mikä on taloudellista toimintaa, <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>olennaista ei ole kyseisen toiminnan <HT TYPE="ITALIC">tarkoitus</HT> vaan pikemminkin sen <HT TYPE="ITALIC">luonne<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>.</HT><NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="89/81" YEAR="1982" PAGE.ECR="1277">89/81, Hong Kong Trade, tuomio <DATE ISO="19820401">1.4.1982</DATE> (Kok. 1982, s. 1277 ja 1293, kursivointi alkutekstissä)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Muodollisen rahoituksellisen tai kaupallisen luokittelun sijasta (eli tässä asiassa joukkovelkakirjan tai osakkeen hankkiminen ja hallussapito) huomio olisi kiinnitettävä niiden liiketoimien taloudelliseen ja kaupalliseen<?PAGE NO="I-755"?> sisältöön, joiden väitetään olevan taloudellista toimintaa. Tästä seuraa mielestäni se, että henkilön, joka kantajan lailla on tekemisissä joukkovelkakirjojen kanssa, voidaan katsoa harjoittavan taloudellista toimintaa vain, jos hänellä on liiketoimintaa tai jos hän toimii kaupallisissa tarkoituksissa; tältä osin hänen on tarjottava palveluja asiakkailleen erotuksena siitä, että hän olisi pelkästään palvelujen käyttäjä.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Tältä osin on huomattava, että asiassa Rompelman yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että vaikka julkistettu aikomus antaa vastaista omaisuutta vuokralle voi olla riittävää sille, että <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>hankittu omaisuus katsotaan tarkoitetun käytettäväksi verolliseen toimintaan<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/>, se kuitenkin huomautti, että <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>alv:n vähentämistä vaativan henkilön on itse osoitettava täyttävänsä vähennysoikeuden edellytykset, kuten olevansa verovelvollinen<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 24 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin lisäsi vielä seuraavaa:<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT><P><QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>Kuudennen direktiivin 4 artiklan kanssa ei siten ole ristiriidassa se, että veroviranomaiset vaativat esitettäviksi julkistetun aikomuksen tueksi <HT TYPE="ITALIC">objektiivisia</HT> seikkoja, kuten että suunnitellut tilat soveltuvat erityisesti <HT TYPE="ITALIC">kaupalliseen</HT> hyödyntämiseen.<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/></P></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Asiassa Polysar antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä oli selväpiirteisen holdingyhtiön vaatimus, että sen hallussapitämistä osakkeista saamaa osinkotuloa olisi pidettävä alv:n kannalta taloudellisen toiminnan harjoittamisen yhteydessä saatuna. Muistutettuaan asiassa Van Tiem antamastaan lausumasta alv:n laajasta soveltamisalasta yhteisöjen tuomioistuin täsmensi, että <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>tästä oikeuskäytännöstä ei seuraa — — että pelkkää osakkeiden hankkimista ja hallussapitoa olisi pidettävä kuudennessa direktiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana, joka antaisi kyseiselle hallussapitäjälle verovelvollisen ominaisuuden<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 13 kohu.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin selvitti tätä tulkintaa asiassa Van Tiem vahvistetusta periaatteesta seuraavasti:<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>Pelkkä</HT> osakkuuksien <HT TYPE="ITALIC">hankkiminen</HT> toisista yrityksistä ei ole sellaista omaisuuden hyödyntämistä, jonka tarkoituksena on saada jatkuvaluontoista tuloa, koska mahdollinen osinko, joka on osakkuuden tuottoa, johtuu <HT TYPE="ITALIC">pelkästään</HT> omaisuuden <HT TYPE="ITALIC">omistamisesta.<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/></HT></P></QUOT.S></P><P>Yhteisöjen tuomioistuin ei kuitenkaan sulkenut pois mahdollisuutta siitä, että osakkeiden hallussapito olisi taloudellista toimintaa <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>— — jos hallussapitoon liittyy suoraan tai epäsuorasti osakkuuden hankinnan kohteena olevien yhtiöiden hallintoon puuttumista,<?PAGE NO="I-756"?> mikä ei rajoita holdingyhtiön osakeomistukseen perustuvia oikeuksia<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 14 kohu.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen kantaan vaikutti selvästi julkisasiamies Van Gervenin näkemys, jonka mukaan sekä asiassa Rompelman että asiassa Van Tiem <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>kyse ei ollut vain investoinnista eli omaisuuden hankinnasta — — vaan myös sellaisen omaisuuden hankinnasta, jota sittemmin annettiin ulkopuolisten käyttöön vastiketta vastaan<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotus em. asiassa Polysar Investments Netherlands (Kok. 1991, s. 3125).</P></NOTE> Sen suhteen, oliko omaisuutta hyödynnetty, hän eriytti toisistaan omaisuuden hankinnan ja sen saattamisen muiden käytettäviksi, seuraavasti:<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>Pelkkä osakkuuden hankkiminen yhtiössä ei tarkoita sen saattamista muiden käytettäviksi tässä mielessä. Osinkoja, joita vastaisuudessa voidaan maksaa osakkeenomistajille, ei mielestäni ole pidettävä omaisuuden <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="2019"/>hyödyntämisenä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="2019"/>; ne ovat pelkästään tuottoa, jota omistaja saa omistuksestaan pelkästään sen hallussapidon perusteella.<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Hänen mukaansa muu ratkaisu johtaisi siihen, että <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>jokaista osakkeen- tai arvopaperin-omistajaa<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/> olisi pidettävä verovelvollisena; ratkaisu olisi eri ainoastaan silloin, jos toiminta<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem (kursivointi tässä).</P></NOTE></P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>— — <HT TYPE="ITALIC">on tavanomaisen sijoittajan tavalli</HT>sta <HT TYPE="ITALIC">omaisuudenhoitoa</HT> laajempaa, jos yhtiö esimerkiksi jatkuvasti myy ja ostaa osakkeita saadakseen voittoa näistä liiketoimista. Tällöin toistuvia osto- ja myyntiliiketoimia voidaan pitää taloudellisena toimintana<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Huomautuksissaan Ranska esittää, että osakkeiden hankkimisen ja hyödyntämisen välistä eroa ei olisi sovellettava joukkovelkakirjoihin. Suullisessa käsittelyssä Ranskan asiamies totesi, että kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa ei tehdä eroa sen välillä, hyödynnetäänkö aineellista vai aineetonta omaisuutta eikä siinä edellytetä omaisuuden hyödyntämistä, jotta omistaminen voidaan luokitella taloudelliseksi toiminnaksi. Hän huomautti, että pääoman pelkkä hallinta ei tuota tuloa; tuloa saadaan vasta, jos tehdään ja toteutetaan päätöksiä siitä, miten pääomaa voidaan parhaiten käyttää.</TXT></NP><?PAGE NO="I-757"?><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Aineettoman omaisuuden monet lajit ja hyödyntämistavat tekevät vaikeaksi suoran vertailun aineellisen omaisuuden hyödyntämisen fyysisiin seurauksiin. Tontin hankinnasta ja siihen kohdistuvan esineoikeuden myöntämisestä kolmannelle, mistä asiassa Van Tiem oli kyse, johtuvat vaikutukset ovat kiistattomasti fyysisiä luonteeltaan, kun taas sellaisen toiminnan vaikutukset, jossa henkilö esimerkiksi yksinkertaisesti myy ja pitää hallussaan joukkovelkakirjoja, ilmenevät itse asiassa vain lukuina ostajan ja lainan liikkeellelaskijan pankkitileillä. En kuitenkaan katso, että tällainen ero jo sinänsä estäisi joukkovelkakirjakauppaa harjoittavan henkilön toiminnan pitämistä osakekauppaa harjoittavan henkilön toiminnan tavoin kuudennessa direktiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>En katso, että yhteisöjen tuomioistuin olisi asiassa Polysar tulkinnut aineettoman omaisuuden hyödyntämisen käsitettä suppeammin kuin mitä se oli aiemmin tulkinnut käsitettä aineellisen omaisuuden osalta asioissa Rompelman ja Van Tiem. Mielestäni yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuun sisältyi vain se, että osakkeiden hankkimista, mihin sen luonteen vuoksi kuuluu mahdollisuus osinkojen saamiseen, ei voida sinänsä pitää kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna <HT TYPE="ITALIC">taloudellisena</HT> hyödyntämisenä; vaikka toisin sanoen osingon saaminen saattaa rahoituksellisesti tarkasteltuna erota vain vähän vuokran saamisesta, taustalla olevan tuloja tuottavan toiminnan taloudellinen luonne on erilainen.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tämän tulkinnan vahvistaa mielestäni yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Sofitam sittemmin antama tuomio. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että yhtiön osakkeenomistajaa, joka vain pitää hallussaan muiden yritysten osakkeita, ei voida pitää alv:n kannalta verovelvollisena, koska <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>pelkkä osakkuuksien hankkiminen toisista yrityksistä ei ole kuudennessa direktiivissä tarkoitettua <HT TYPE="ITALIC">taloudellista</HT> toimintaa<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. tuomion 12 kohta (kursivointi tässä).</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin ei mielestäni todennut, että osakkeiden hankkiminen ei luonnostaan ole taloudellista toimintaa, koska siltä puuttuu joko yleisesti yhteys talouteen tai tarkemmin sanottuna yhteys kaupalliseen toimintaan. Mielestäni yhteisöjen tuomioistuin sen sijaan tarkoitti, että pelkkä osakkeiden hankkiminen ja omistaminen ei liittynyt tarpeeksi kaupalliseen toimintaan ollakseen kuudennessa direktiivissä tarkoitettua taloudellista toimintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ranska haluaa erottaa osakkeiden hankkimisen ja hallussapidon joukkovelkakirjojen hankkimisesta ja hallussapidosta. Mielestäni tällainen ero ei olisi looginen eikä oikeudentai tarkoituksenmukainen. Yksityisen sijoittajan toiminnan tai häneen rinnastettavan henkilön toiminnan luokittelun alv:n kannaita<?PAGE NO="I-758"?> ei pitäisi perustua pelkästään sijoitusmuotoon. Yhteisön alv-järjestelmän soveltamisalan ei pitäisi riippua siitä, missä muodossa sijoitus on tehty. Kehittyneillä rahoitusmarkkinoilla on osakkeita ja joukkovelkakirjoja, joiden välinen ero on häilyvä. On pelkkiä tavallisia osakkeita, joille kuuluu osuus yrityksen voitosta. On myös monia tapoja osallistua pörssiyhtiöiden voiton jakamiseen. Näitä ovat esimerkiksi etuoikeutetut osakkeet, joille maksetaan kiinteää korkoa ja joita on käytännössä vaikea erottaa muista lainoista. Henkilöllä voi olla debentuureja ja monentyyppisiä muunnettavia osakkeita ja vaihtovelkakirjoja. Olisi sekä vaikeaa että keinotekoista yrittää tehdä eroa sellaisessa toiminnassa, joka on tyypiltään lähinnä yksityisen sijoittajan toimintaa, sillä perusteella, kohdistuuko hallussapito pelkästään joukkovelkakirjoihin vai tavallisiin osakkeisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Komissio viittasi suullisessa käsittelyssä äskettäiseen asiassa Wellcome Trust<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-155/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3013">C-155/94, tuomio <DATE ISO="19960620">20.6.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-3013)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> annettuun tuomioon. Siinä asiassa yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin ennen muuta selvittämään <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>onko direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellisen toiminnan käsitettä tulkittava siten, että siihen sisältyy senkaltainen toiminta — — jossa trustee-henkilö myy osakkeita ja muita arvopapereita hyväntekeväisyystrustin omaisuuden hallinnon yhteydessä<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 21 kohu.</P></NOTE> Wellcome Trust, joka oli pääasian kantaja ja veron maksaja, vaati, että sen sijoitustoimintaa ja erityisesti Wellcome Foundationin 288 miljoonan osakkeen myyntiä, joka, kuten julkisasiamies Lenz huomautti, <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>oli suurin muun kuin hallituksen toimeenpanema myynti Yhdistyneessä kuningaskunnassa<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. ratkaisuehdotuksen 4 kohu.</P></NOTE> olisi pidettävä taloudellisena toimintana. Wellcome Trust hyväksyi sen, että <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>tavallisten sijoittajien tekemät sijoitukset eivät kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/>, mutta se väitti, että asia on toisin, kun <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>sijoittaja — — tekee säännöllisesti sijoituksia tuoton saamiseksi tai pääomansa kasvattamiseksi<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>, ja että oli <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>asiaan vaikuttamatonta — — että toiminnan tarkoitus tai tavoite on sijoitusten teko tai kaupan käynti<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 23 ja 25 kohu.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksynyt tätä perustelua.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Vaikka yhteisöjen tuomioistuin totesi, että Wellcome Trustilla <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa ammattimaisen arvopapereiden välittäjän ominaisuutta<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>, se jatkoi toteamalla, että <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>tämä seikka ei kuitenkaan välttämättä sulje pois sitä, etteikö sellainen toiminta, jollaisesta on kyse pääasiassa käytävässä oikeudenkäynnissä ja joka koostuu osakkeiden ja muiden arvopapereiden hankinnasta ja luovutuksesta, voisi mahdollisesti tulla luokitelluksi sellaiseksi taloudelliseksi toiminnaksi, jota tarkoitetaan direktiivin 4 artiklassa<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 31 kohu.</P></NOTE> Se huomautti, että oikeuskäytännön mukaan<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin viittasi asioissa Polysar ja Sofium annettuihin tuomioihin.</P></NOTE> <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>pelkästään sitä, että<?PAGE NO="I-759"?> omistaja käyttää omistusoikeuttaan, ei voida sellaisenaan pitää taloudellisena toimintana<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 32 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin ei tehnyt eroa osakkeiden hankinnan ja myynnin välillä; tällaisen toiminnan harjoittamista ei sinänsä voida pitää kuudennessa direktiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 33 kohta.</P></NOTE> Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin viittasi asiaan Polysar ja täsmensi tätä periaatetta seuraavasti:<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 35 kohu (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>Direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdasta johtuu, että liiketoimet, jotka koskevat osakkeita, yhtiöiden tai yhteenliittymien osia, <HT TYPE="ITALIC">obligaatioita</HT> ja muita arvopapereita, voivat kuulua arvonlisäveron soveltamisalaan. Näin on erityisesti silloin, kun tällaiset liiketoimet toteutetaan <HT TYPE="ITALIC">arvopaperinvälitystä koskevana liiketoimintana</HT> tai tarkoituksessa puuttua suoraan tai epäsuorasti osakkuuden hankinnan kohteena olevien yhtiöiden hallintoon.<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että oli selvää, että Wellcome Trustilta <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>tällaiset toiminnat ovat kuitenkin nimenomaan kiellettyjä<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/>, koska sillä oli velvollisuus huolehtia, ettei se toiminnassaan <QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>ryhdy harjoittamaan liiketoimintaa<QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem.</P></NOTE> Ranskan asiamies esitti suullisessa käsittelyssä, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Wellcome Trust omaksuma näkemys oli varsinaisesti <QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>ad hoc -ratkaisu<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/>, joka liittyi sen asian erityisolosuhteisiin. En voi hyväksyä tätä tulkintaa. Julkisasiamies Lenz totesi, että Wellcome Trust <QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>yrittää saada mahdollisimman paljon osinkoja, jotta sillä olisi mahdollisimman paljon rahaa käytettävänä varsinaiseen tehtäväänsä eli lääketieteellisen tutkimuksen edistämiseen<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/>,<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotuksen 19 kohu.</P></NOTE> ja hän antoi selvän selityksen eron tekemiselle todetessaan seuraavaa:<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>Tätä ei kuitenkaan voida verrata ammattimaisen osakkeiden välittäjän toimintaan. Tälle ei omaisuuden hallinto ole ensisijainen tehtävä. Pikemmin hän yrittää osakeostojen ja -myyntien sekä riskipitoisten ja spekulatiivisten sijoitusten avulla saada voittoa. Hän ei hanki osakkeita ensisijaisesti saadakseen mahdollisimman paljon osinkoja, vaan voidakseen myydä ne edelleen mahdollisimman korkeaan hintaan.<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Yhteisöjen tuomioistuin otti siitä saman kannan julkisasiamies Lenzin kanssa, että Wellcome Trustin tapa hoitaa portfolio-sijoituksiaan muistuttaa yksityishenkilöiden tapaa hoitaa varojaan, ja että tällaisen henkilön ei voida katsoa harjoittavan kuudennessa direktiivissä tarkoitettua taloudellista toimintaa.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 36 kohu ja ratkaisuehdotuksen 19 kohta.</P></NOTE></P></NP><?PAGE NO="I-760"?><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen päätös asiassa Wellcome Trust ei perustunut siihen, että Wellcome Trustin toiminta oli luonteeltaan yksinomaan hyväntekeväisyyttä koskevaa. Yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamilla periaatteilla on laajempi merkitys. Voidaan itse asiassa väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen nimenomainen viittaus <QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="201D"/>obligaatioihin ja muihin arvopapereihin<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="201D"/> tekee asian täysin riidattomaksi.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 35 kohta, jota siteerataan tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohdassa.</P></NOTE> Kun yhteisöjen tuomioistuin luetteli niitä seikkoja, jolloin liiketoimet obligaatioiden ja muiden arvopapereiden osalta voivat muun muassa lähtökohtaisesti olla alv:n alaisia, se lisäsi varovaisuussyistä sanan <HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="201D"/>erityisesti<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="201D"/>.</HT><NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 35 kohta (kursivointi tässä).</P></NOTE> En sen vuoksi ole samaa mieltä Ranskan tässä asiassa esittämän toissijaisen näkemyksen taustalla olevasta näkökannasta, että <QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="201D"/>osallistumista<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="201D"/> koskevan kriteerin soveltaminen lainoihin olisi epätarkoituksenmukaista. Jos yritys, kuten kantaja, joka hankkii ja pitää hallussa joukkovelkakirjoja, ei rajoita toimintaansa pelkkään sijoitustoimintaan, jollaista kuka tahansa yksityinen sijoittaja voi harjoittaa, vaan jos se sen sijaan harjoittaa tätä toimintaa osana ammattimaista lainakauppaa taikka muuten liiketoimintana, silloin olisi selvää, että tämä yritys hyödyntää taloudellisesti aineetonta omaisuutta, joka sillä on tällaisten joukkovelkakirjojen hallussapidon vuoksi. Tämä tulkinta poistaisi joitakin niistä epäluuloista, joita Ranskan asiamies esitti suullisessa käsittelyssä mahdollisista verotuksen vääristymistä, jotka johtuisivat tavallisen lainanannon ja joukkovelkakirjojen hankkimisen erilaisesta kohtelusta. Antaessaan lainaa pankki harjoittaa selvästi taloudellista toimintaa: se antaa vastikkeesta velallisen käyttöön varoja. Sama pätee joukkovelkakirjojen ja osakkeiden kauppiaaseen.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen ja Alankomaiden suullisessa käsittelyssä antamien tietojen perusteella osakkaiden kommandiittiyhtiöön tuoman yksityisen pääoman osalta kantaja ei, jollei pelkästään satunnaisesti, harjoita muuta toimintaa kuin pääoman hoitamista käyttämänsä varainhallinnan ammattilaisen avulla. Tällainen toiminta voidaan mielestäni rinnastaa vain (yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Wellcome Trust käyttämin sanoin) <QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>yksityisen sijoittajan portfolio-sijoitukseen<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 36 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Lisäksi Ranskan asiamies totesi istunnossa, että yhteisöjen tuomioistuimen päättelyä asiassa Régie Dauphinoise<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-306/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3695">C-306/94, tuomio <DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-3695)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> on sovellettava joukkovelkakirjojen hankkimiseen ja hallussapitoon. On syytä esittää asian Régie Dauphinoise tosiseikat. Régie Dauphinoise (jäljempänä Régie) harjoitti pääasiallisesti omaisuuden hoitoa, jossa se omistajien puolesta hoiti kiinteistöomaisuutta ja huolehti asunto-osakeyhtiöiden isännöintitehtävistä. Harjoittaessaan tätä liiketoimintaa se sai ennakkoja henkilöiltä, joiden omaisuutta se hoiti. Nämä ennakot maksettiin Regien<?PAGE NO="I-761"?> pankkitilille, josta Régie sijoitti ne rahalaitoksiin omaan lukuunsa. Régiestä tuli kuitenkin sijoitettujen varojen omistaja, vaikkakin sen oli sopimusvelvoitteen perusteella aikanaan maksettava takaisin itse pääoma. Ranskan mukaan yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa Régie, että erotuksena osinkojen saamisesta rahalaitossijoituksista saatua korkoa ei voida sulkea pois alv:n soveltamisalasta, koska se ei perustu pelkästään sijoitusten omistamiseen, vaan sen sijaan se on vastiketta pääoman antamisesta kolmannen osapuolen käyttöön, joka asiassa oli rahalaitos, johon Régie teki sijoituksensa.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi sen, että Régien sijoituksia voitiin <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/>tarkastella rahalaitoksille suoritettuina palveluina, jotka muodostuvat rahan lainaamisesta tietyksi ajaksi, mistä se saa korkoina asianmukaisen korvauksen<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 16 kohta.</P></NOTE> ja että tämän lisäksi <QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>toisin kuin holdingyhtiön saamat osingot — — kiinteistöjen isännöintiyrityksen suorittamasta kiinteistön osakkaiden ja vuokralaisten maksamien varojen sijoittamisesta omaan lukuunsa saamia korkoja ei voida sulkea arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle, koska korkojen maksaminen ei ole seurausta pelkästä omaisuuden omistamisesta, vaan se on vastike pääoman luovuttamisesta kolmannen käyttöön<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 17 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin erotti tarkasti Régien kaltaisen yrityksen toiminnan pelkästään sellaisen <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>isännöintiyrityksen toteuttamista sijoituksista pankissa<QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/>, joka ei ole <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="201D"/>verovelvollinen tässä ominaisuudessaan<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 18 kohta.</P></NOTE> Sen johdosta se päätteli, että<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 18 kohta (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/> — — nyt käsiteltävänä olevassa pääasiassa isännöintiyrityksen saamat korot sellaisten summien sijoittamisesta, jotka se saa asiakkailtaan näiden kiinteistöjen hallinnoinnin yhteydessä, ovat verollisen liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön <HT TYPE="ITALIC">seuraus,</HT> niin että isännöintiyritys toimii <HT TYPE="ITALIC">verovelvollisena</HT> tällaisen sijoituksen tehdessään<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Mielestäni on selvää, että yhteisöjen tuomioistuimelle riitti se, että Régien sijoitustoiminta oli tosiasiallisesti osa laajempaa liiketoimintaa tai, kuten julkisasiamies Lenz osuvasti totesi, riittävää oli, että <QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>[Régie] sijoittaa rahoja, jotka se on saanut taloudellisen toimintansa perusteella<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotuksen 20 kohu.</P></NOTE> Ero asiaan Wellcome Trust on selvä: siinä asiassa <QUOT.START ID="QS0061" REF.END="QE0061" CODE="201D"/>ei voitu havaita mitään taloudellista toimintaa, jonka perusteella edunvalvontayhtiö olisi voinut saada rahat<QUOT.END ID="QE0061" REF.START="QS0061" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem.</P></NOTE> Tässä asiassa, ja tietysti sillä varauksella, että lopulta kansallisen tuomioistuimen on tehtävä kaikki merkitykselliset tosiseikkoja koskevat päätelmät, yhteisöjen tuomioistuimelle ei ole esitetty<?PAGE NO="I-762"?> mitään näyttöä siitä, että kantajan joukkovelkakirjoihin liittyvä toiminta olisi minkäänlainen <QUOT.START ID="QS0062" REF.END="QE0062" CODE="201D"/>verollisen toiminnan<QUOT.END ID="QE0062" REF.START="QS0062" CODE="201D"/> <QUOT.START ID="QS0063" REF.END="QE0063" CODE="201D"/>välitön, pysyvä ja välttämätön seuraus<QUOT.END ID="QE0063" REF.START="QS0063" CODE="201D"/>. Sen vuoksi olen vakuuttunut, että kantajan tekemät liiketoimet olisi rinnastettava yksityisen henkilön varojensa hoidossa tekemiin liiketoimiin. Koska kyse ei ole kuudennessa direktiivissä tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta, kyseiset liiketoimet jäävät yhteisön alv-järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin seurauksena on se, että kysymys vähennysoikeudesta ei ole enää ajankohtainen. Jos yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy tämän suosituksen, ei ole aihetta pohtia jäljelle jääviä kysymyksiä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B —</NO.P><TXT>Toinen kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Jos yhteisöjen tuomioistuin päättäisi vastoin esittämääni kantaa, että joukkovelkakirjojen hankkiminen ja hallussapito pääasian kaltaisissa olosuhteissa olisi riittävää sille, että sitä pidettäisiin kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana, olisi kuitenkin tarpeen selvittää vähennysoikeuden olemassaolo.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Gerechtshof te Amsterdamin toteamuksista ennakkoratkaisupyynnössä annetun kuvauksen ja ennakkoratkaisukysymysten (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 11—13 kohu) Eerusteella vaikuttaa siltä, että kansallisen tuomioistuimen äsityksen mukaan esillä olevassa asiassa ei kysymyksenalaisu ole se, voidaanko kantajaa ylipäätänsä pitää 2 artiklan ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti itsenäisesti toimintaansa harjoittavana verovelvollisena.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Verovelvollisen oikeudesta vähentää liiketoiminnassaan käyttämistään tavaroista ja palveluista maksettu alv säädetään 17 artiklassa, jossa edellytykseksi asetetaan, että samanaikaisesti on olemassa velvollisuus maksaa alv tavaroista ja/tai palveluista, joita luovutetaan tai jotka suoritetaan tässä liiketoiminnassa. Koska joukkovelkakirjojen hankkimista ja hallussapitoa voidaan, jos niihin sovelletaan alv-järjestelmää, pitää joko 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdan mukaisesti <QUOT.START ID="QS0064" REF.END="QE0064" CODE="201D"/>luottojen myöntämisenä ja välityksenä<QUOT.END ID="QE0064" REF.START="QS0064" CODE="201D"/> tai ne voidaan mahdollisesti rinnastaa 5 alakohdan mukaisiin <QUOT.START ID="QS0065" REF.END="QE0065" CODE="201D"/>liiketoimiin — — jotka koskevat — — obligaatioita ja muita arvopapereita<QUOT.END ID="QE0065" REF.START="QS0065" CODE="201D"/>, ne ovat toimintaa, joka on vapautettu alv:sta, eikä vähentämisoikeutta siten ole. 17 artiklan 3 kohdan c alakohdassa on kuitenkin tästä pääsäännöstä poikkeus, joka koskee eräitä alv:sta vapautettuja liiketoimia, joihin kuuluvat muun muassa 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1—5 alakohdassa luettelut liiketoimet, <QUOT.START ID="QS0066" REF.END="QE0066" CODE="201D"/>jos vastaanottaja on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle<QUOT.END ID="QE0066" REF.START="QS0066" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että kyseiset joukkovelkakirjat ovat yhteisön ulkopuolella sijaitsevien julkisyhteisöjen ja yhtiöiden liikkeellelaskemia. Jos 17 artiklan 3 kohdan c alakohdan johdantolauseen edellytys maksetun riidanalaisen alv:n liittymisestä <QUOT.START ID="QS0067" REF.END="QE0067" CODE="201D"/>tavaroihin tai palveluihin<QUOT.END ID="QE0067" REF.START="QS0067" CODE="201D"/>, joita <QUOT.START ID="QS0068" REF.END="QE0068" CODE="201D"/>käytetään<QUOT.END ID="QE0068" REF.START="QS0068" CODE="201D"/> kyseisiin arvonlisäverollisiin, mutta vapautettuihin liiketoimiin, täyttyy, kantajalla pitäisi olla oikeus vähennyksen<?PAGE NO="I-763"?> tekoon.<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jos Alankomaiden suullisessa käsittelyssä antamat tiedot pitävät paikkansa cli että väitetty ostoihin sisältyvä alv perustui kantajan maksusuorituksiin yritykselle, joita hoiti sen rahoitusta, niin esillä olevassa asiassa olisi olemassa sellainen yhteys, jota edellytetään näiden ostojen ja kantajan alv-vapautukseen oikeuttavien, kolmansissa maissa sijaitsevien asiakkaiden kanssa tekemien liiketoimien välillä. On kuitenkin lopullisesti kansallisen tuomioistuimen asiana ratkaista tältä osin tarpeellisiksi osoittautuvat tosiseikkoja koskevat kysymykset. Ks. lisäksi tämän ratkaisuehdotuksen 48—54 kohdassa esitetty pohdinta kolmannen ja neljännen ennakkoratkaisukysymyksen käsittelyn yhteydessä.</P></NOTE> Ehdotan siten, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi, jos se ylipäätänsä osoittautuu tarpeelliseksi, myöntävästi toiseen kysymykseen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C —</NO.P><TXT>Kolmas ja neljäs kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Koska kolmas ja neljäs kysymys liittyvät läheisesti yhteen, niihin on tarkoituksenmukaista vastata yhteisesti. Kantajan toiminnan kuvauksesta ennakkoratkaisupyynnössä ei käy täysin selväksi, pitääkö kantaja hallussaan myös osakkeita ja saako se niistä lisäksi osinkotuloa.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kansallinen tuomioistuin kysyy yksinkertaisesti, voidaanko <QUOT.START ID="QS0069" REF.END="QE0069" CODE="201D"/>siinä tapauksessa, että<QUOT.END ID="QE0069" REF.START="QS0069" CODE="201D"/> (<QUOT.START ID="QS0070" REF.END="QE0070" CODE="201D"/>ingeval<QUOT.END ID="QE0070" REF.START="QS0070" CODE="201D"/>) kantajan osalta kuvattua toimintaa harjoittava verovelvollinen on myös osakkeenomistaja, ostoihin sisältyvä vero vähentää kokonaisuudessaan.</P></NOTE> Näin ollen voi olla kyseenalaista, voiko yhteisöjen tuomioistuin antaa tähän kysymykseen hyödyllisen vastauksen.<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin totesi esimerkiksi yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-320/90+C-321/90+C-322/90" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-393">C-320/90, C-321/90 ja C-322/90, Telemarsicabruzzo ym. <DATE ISO="19930126">26.1.1993</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1993, s. I-393, 6 kohu)</REF.DOC.ECR>, että <QUOT.START ID="QS0071" REF.END="QE0071" CODE="201D"/>jotu voitaisiin tulkiu yhteisön oikeutta siten, että tulkinnasu olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyötyä, sen on määriteltävä esitettyihin kysymyksiin liittyvät tosiasiat ja oikeudelliset seikat ui ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat olettamukset, joihin nämä kysymykset perustuvat<QUOT.END ID="QE0071" REF.START="QS0071" CODE="201D"/>; tämän ratkaisun mukaisesti yhteisöjen tuomioistuin on antanut usciu määräyksiä, joissa se on kieltäytynyt vasuamasu ennakkoratkaisukysymyksiin, jos nämä edellytykset eivät ole täyttyneet; ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-101/96" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3081">C-101/96, Italia Testa, määräys <DATE ISO="19960625">25.6.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-3081)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Mielestäni se yhteistyövelvoite, joka määrittää kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen yhteistyötä 1 77 artiklan mukaisessa menettelyssä, edellyttää, että yhteisöjen tuomioistuin kieltäytyy vastaamasta ennakkoratkaisukysymyksiin vain silloin, kun on erityisen selvää, ettei käyttökelpoista vastausta voida antaa.<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tältä osin asiassa C-105/94, Celestini, <DATE ISO="19960926">26.9.1996</DATE> esittämäni ratkaisuehdotuksen 29 kohu.</P></NOTE> Selvästikään tilanne ei ole tällainen kansallisen tuomioistuimen esittämien kolmannen ja neljännen ennakkoratkaisukysymyksen osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Joukkovelkakirjojen luonne on sellainen, että osa kantajan hallussa pitämistä joukkovelkakirjoista on mahdollisesti ollut vaihtovelkakirjoja, jotka on sittemmin voitu muuntaa osakkeiksi kyseisenä verotusjaksona. On myös mahdollista, että kansallisella tuomioistuimella on voinut olla mielessään Gerechtshof te Amsterdamille annettuja tietoja täysin erillisistä osakkeista, joita kantajalla on voinut olla hallussaan. Ei ole ollenkaan epätodennäköistä, että kommandiittiyhtiöllä, jolla oli <FT TYPE="NUMBER">130000000</FT> Yhdysvaltain dollarin arvosta joukkovelkakirjoja kyseisenä verotusjaksona, olisi voinut myös olla osakkeita. On huomattava, että kantaja valituksessaan kansalliseen tuomioistuimeen kuvaili toimintaansa siten, että siihen sisältyy <HT TYPE="ITALIC">useiden</HT> omaisuuserien jatkuvaluontoista hyödyntämistä; näihin eriin on kyseisenä verotusjaksona voinut kuulua osakkeita. Tämä on tietysti vain spekulointia, mutta en usko, että kansallinen tuomioistuin olisi esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen, jos sen käsiteltävänä ei olisi ollut jollakin tapaa kysymys<?PAGE NO="I-764"?> kantajan ostoihin sisältyneen alv:n kohdistamisesta alv:sta vapautettuihin ja alv:n alaisiin liiketoimiin. Ehdotan sen vuoksi, että siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi myöntävästi kahteen ensimmäiseen kysymykseen, se vastaisi myös kolmanteen ja neljänteen kysymykseen.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin viittaa kolmannessa kysymyksessä asiassa Sofitam annettuun tuomioon. Mielestäni ennakkoratkaisupyyntöön otetusta kantajan toiminnan kuvauksesta voidaan otaksua, että kansallisen tuomioistuimen käsitys on, että jos kantajalla on osakkeita, se ei käytä osakeomistuksensa perusteella valtaa kyseisissä yhtiöissä, tai että tätä osakeomistusta sinänsä ei ainakaan voida muulla perusteella pitää taloudellisena toimintana. Toiminnan on sen vuoksi katsottava jäävän yhteisön alv-järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisessa tilanteessa yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Sofitam seuraavaa:<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 13.kohu.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0072" REF.END="QE0072" CODE="201D"/>Koska osinkojen saaminen ei ole vastike kuudennessa direktiivissä tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta, se jää alv:n soveltamisalan ulkopuolelle. Sen vuoksi osakkuuksista saadut osingot jäävät vähennysoikeutta koskevan järjestelmän ulkopuolelle.<QUOT.END ID="QE0072" REF.START="QS0072" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Todettuaan tällaisen osingon jäävän yhteisön alv-järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Sofitam vielä seuraavaa:</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0073" REF.END="QE0073" CODE="201D"/>— — osingot on jätettävä kuudennen direktiivin 17 ja 19 artiklassa tarkoitetun vähennyksen suhdeluvun laskemisen ulkopuolelle, jottei yhteisen alv-järjestelmän täysi neutraalisuus vaarannu<QUOT.END ID="QE0073" REF.START="QS0073" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 14 kohu.</P></NOTE></P></QUOT.S></P><P>Sen vuoksi on selvää, että mitä tuloa kantaja osakeomistuksestaan saakin, se ei voi vaikuttaa sen ostoihin sisältyvän alv:n vähentämiskelpoiseen osuuteen.</P></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>On vielä tarpeen määritellä vähennysoikeuden laajuus kansallisen tuomioistuimen esittämien kolmannen ja neljännen kysymyksen olosuhteissa.</TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa säädetään yksiselitteisesti, että verovelvollisella on oikeus ostoihin sisältyvän alv:n vähentämiseen ainoastaan siitä verosta, joka<?PAGE NO="I-765"?> hänen on maksettava, <QUOT.START ID="QS0074" REF.END="QE0074" CODE="201D"/>jos tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen arvonlisäverollisiin liiketoimiin<QUOT.END ID="QE0074" REF.START="QS0074" CODE="201D"/>. 17 artiklan 3 kohta on vastaavan selkeä: a—c alakohdassa lueteltujen liiketoimien osalta poikkeuksellisesti sallittu vähennysoikeus on ainoastaan siltä osin kuin <QUOT.START ID="QS0075" REF.END="QE0075" CODE="201D"/>tavarat tai palvelut<QUOT.END ID="QE0075" REF.START="QS0075" CODE="201D"/>, joihin vaadittu vähennysoikeus perustuu, <QUOT.START ID="QS0076" REF.END="QE0076" CODE="201D"/>käytetään<QUOT.END ID="QE0076" REF.START="QS0076" CODE="201D"/> näihin liiketoimiin. Tämän tulkinnan 17 artiklasta vahvistaa julkisasiamies Van Gervenin näkemys asiassa Polysar. Viitatessaan 17 artiklan 2 kohtaan hän totesi seuraavaa:<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. ratkaisuehdotus (Kok. 1991, s. I-3111 ja I-3128, kursivointi alkutekstissä). Ks. myös komission perustelut, jotka se esitti tarkistetun direktiiviehdotuksensa tueksi ja joissa todetaan, että ehdotuksessa <QUOT.START ID="QS0077" REF.END="QE0077" CODE="201D"/>on säilytetty periaate vähennysoikeuden puuttumisesta sellaisen arvonlisäveron osalta, joka rasittaa tavaroita ja palveluja, jotka on käytetty verottomiin tai vapautettuihin liiketoimiin (poikkeuksena ulkomailla tehdyt liiketoimet ja vienti)<QUOT.END ID="QE0077" REF.START="QS0077" CODE="201D"/> (Euroopan yhteisöjen tiedote 1973, täydennysosa 11, s. 18).</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0078" REF.END="QE0078" CODE="201D"/>— — <HT TYPE="ITALIC">verovelvollisella</HT> on oikeus vähentää arvonlisävero, jonka hän on maksanut luovutettujen tavaroiden ja suoritettujen palvelujen osalta, <HT TYPE="ITALIC">jos ja siltä osin kuin</HT> nämä tavarat ja palvelut on tarkoitettu verollisiin liiketoimiin — — Samaa sääntöä sovelletaan (lähtökohtaisesti verollisiin) liiketoimiin, jotka on kuudennessa direktiivissä vapautettu arvonlisäverosta.<QUOT.END ID="QE0078" REF.START="QS0078" CODE="201D"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Alankomaat, jota Ranska suullisissa huomautuksissaan tältä osin tuki, toteaa, että esillä olevaan asiaan on hyödyllistä verrata yhteisöjen tuomioistuimen asiassa BLP Group<NOTE NOTE.ID="E0059" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-4/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-983">C-4/94, tuomio <DATE ISO="19950406">6.4.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-983)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> omaksumaa näkemystä. Siinä yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä oli kysymys, voiko verovelvollinen, joka maksaa alv:a palveluista, joita se käyttää alv:sta vapautettuun liiketoimeen (osakemyynti), kuitenkin vähentää ostoihin sisältyvän alv:n sen alv:n alaisista liiketoimista (omaisuudenhoitopalvelujen tarjoaminen tytäryhtiöille); asiassa alv:sta vapautettuun liiketoimeen ryhdyttiin verollisista liiketoimista johtuvien pankkivelkojen vähentämiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin viittasi 17 artiklan 3 kohdan c alakohtaan ja totesi, että <QUOT.START ID="QS0079" REF.END="QE0079" CODE="201D"/>direktiivissä annetaan vain poikkeustapauksissa verovapaisiin liiketoimiin käytettyihin tavaroihin tai palveluihin liittyvän arvonlisäveron vähennysoikeus<QUOT.END ID="QE0079" REF.START="QS0079" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0060" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 23 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin lisäsi, että muussa tapauksessa kansallisten veroviranomaisten<NOTE NOTE.ID="E0061" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 24 kohta (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0080" REF.END="QE0080" CODE="201D"/>— — olisi suoritettava tutkimuksia verovelvollisen tarkoituksen selvittämiseksi kyseessä olevan kaltaisen suorituksen yhteydessä, joka ei <HT TYPE="ITALIC">objektiivisesti arvioiden liity</HT> välittömästi verolliseen liiketoimeen. Olisi vastoin arvonlisäverojärjestelmän oikeusvarmuuden ja veron soveltamiseen liittyvien toimenpiteiden helpottamisen päämääriä, jos otetaan huomioon, paitsi poikkeuksellisissa tapauksissa, kyseessä olevan toimenpiteen objektiivinen sisältö<QUOT.END ID="QE0080" REF.START="QS0080" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Mielestäni siltä osin kuin osa riidanalaisesta ostoihin sisältyneestä alv:sta liittyy esillä olevassa asiassa kokonaan kantajan<?PAGE NO="I-766"?> osakeomistukseen, se on jätettävä huomioon ottamatta laskettaessa vähennyskelpoista määrää.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Esillä olevassa asiassa nousee kuitenkin esiin lisäkysymys: miten lasketaan sen ostoihin sisältyneen alv:n määrä, joka jätetään huomioon ottamatta laskettaessa sallittua vähennystä siltä osin kuin riidanalainen ostoihin sisältynyt alv tosiasiallisesti liittyy palveluihin, joita suoritetaan verovelvolliselle <HT TYPE="ITALIC">sekä</HT> sen verottomien <HT TYPE="ITALIC">että</HT> sen periaatteessa verollisten, mutta erityissäännöksin verosta vapautettujen liiketoimien yhteydessä. Alankomaat ja Ranska lähinnä katsovat analogisesti kuudennen direktiivin 19 artiklaan verrattuna, että laskettaessa vähennettävää osuutta olisi käytettävä suhdelukuun perustuvaa menetelmää.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>En katso, että tähän kysymykseen voitaisiin suoralta kädeltä vastata viittaamalla vain 17 artiklan 5 kohtaan ja 19 artiklaan, vaikka, kuten jäljempänä selviää, katson, että niitä olisi sovellettava analogian perusteella. Pääasian tosiseikkoja koskevat olosuhteet eivät olleet esillä laadittaessa 17 artiklan 5 kohtaa, jossa oletetaan, että verovelvollisen ostoihin sisältyvä alv liittyy tavaroihin ja palveluihin, joita käytetään sekä verollisiin että verosta vapautettuihin liiketoimiin. Esillä olevassa asiassa kansallisen tuomioistuimen kysymykset koskevat kuitenkin sellaisten tosiseikkojen määrittämää tilannetta, jossa verovelvollisen ostot liittyvät sekä verosta vapautettuihin että verottomiin liiketoimiin.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Mielestäni tämän ratkaisuehdotuksen 48 ja 49 kohdassa esitetyn kuudennen direktiivin 17 artiklan tulkinnasta seuraa selvästi se, että kantajan kaltainen verovelvollinen — jonka alv:a sisältävät ostot liittyvät ammattimaisiin palveluihin, joita suoritetaan (jos yhteisöjen tuomioistuin niin katsoo) sekä taloudellisena toimintana pidettävän joukkovelkakirjojen hankinnan ja hallussapidon osalta että (alv:n kannalta) ei-taloudelliscna toimintana pidettävän osakkeiden pelkän hallussapidon osalta — voi, jos joukkovelkakirjat ovat yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneiden asiakkaiden liikkeelle laskemia, vähentää vain sen osuuden ostoihin sisältyvästä alv:sta, joka tosiasiallisesti liittyy taloudelliseen toimintaan. Vaikka 18 artiklassa ei ole erityisiä muotomääräyksiä siitä, miten oikeutta vähentää 17 artiklan 3 kohdassa sallittu määrä käytetään, jokaisen verovelvollisen on kuudennen direktiivin 22 artiklan 2 kohdan nojalla <QUOT.START ID="QS0081" REF.END="QE0081" CODE="201D"/>pidettävä riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa arvonlisäveron soveltamisen ja veroviranomaisen suorittaman tarkastuksen mahdollistamiseksi<QUOT.END ID="QE0081" REF.START="QS0081" CODE="201D"/>. Lisäksi 22 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että <QUOT.START ID="QS0082" REF.END="QE0082" CODE="201D"/>verovelvollisen<QUOT.END ID="QE0082" REF.START="QS0082" CODE="201D"/> on <QUOT.START ID="QS0083" REF.END="QE0083" CODE="201D"/>tehtävä ilmoitus jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa<QUOT.END ID="QE0083" REF.START="QS0083" CODE="201D"/>, joka <QUOT.START ID="QS0084" REF.END="QE0084" CODE="201D"/>ei saa olla pitempi kuin kaksi kuukautta kunkin verokauden päättymisestä<QUOT.END ID="QE0084" REF.START="QS0084" CODE="201D"/>; jäsenvaltiot vahvistavat verokauden pituuden, mutta se ei saa olla <QUOT.START ID="QS0085" REF.END="QE0085" CODE="201D"/>yhtä vuotta pidempi<QUOT.END ID="QE0085" REF.START="QS0085" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tästä seuraa mielestäni se, että 17 artiklan 3 kohdan c alakohtaan vetoavan verovelvollisen, jolla on verottomaan toimintaan liittyviä alv-ostoja, on selvitettävä veroviranomaisille niitä tyydyttävällä tavalla se osuus alv:sta, jonka se väittää liittyvän periaatteessa verollisiin, mutta erityissäännöksin verosta vapautettuihin liiketoimiin, joita tarkoitetaan 13 artiklan B kohdan a alakohdassa ja tämän artiklan d alakohdan 1—5 alakohdassa.<NOTE NOTE.ID="E0062" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. vähennysoikeutta vaativan verovelvollisen näyttövelvollisuuden osalta asiassa Rompelman annetun tuomion 24 kohta, jota siteerataan tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohdassa.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-767"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV —</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Ehdotan siten, että Hoge Raad der Nederlandin esittämistä ennakkoratkaisukysymyksistä ensimmäiseen olisi vastattava seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Pelkästään joukkovelkakirjojen omistuksen hankkimista ja hallussapitoa sekä niistä johtuvien tulojen saamista ei voida, silloin kun ne eivät ole muun liikėtai kaupallisen toiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön seuraus, pitää jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana.</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>Jos yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin katsoisi, että edellä ensimmäiseen kysymykseen antamassani vastauksessa tarkoitettua toimintaa olisi pidettävä neuvoston kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana, ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi toiseen, kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Neuvoston kuudennen direktiivin 17 artiklan 3 kohdan c alakohdassa annetaan verovelvolliselle oikeus vähentää hänelle suoritettuihin palveluihin sisältyvä arvonlisävero siltä osin kuin verovelvollinen käyttää näitä palveluja hankkiakseen omistukseensa tai pitääkseen hallussaan joukkovelkakirjoja sekä saadakseen tuloja niistä, jos nämä joukkovelkakirjalainat on laskenut liikkeelle yhteisön ulkopuolelle sijoittautunut julkisyhteisö tai yhtiö.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Edellisissä vastauksissa tarkoitettua toimintaa harjoittavalla verovelvollisella, joka harjoittaa myös alv:n soveltamisalaan kuulumatonta osakkeiden hankkimistoimintaa ja jonka ostoihin sisältyvä alv liittyy sekä joukkovelkakirjojen että osakkeiden hallussapitoon liittyvään toimintaan, on neuvoston kuudennen direktiivin 17 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vähennysoikeus vain siitä ostoihin sisältyvän alv:n osuudesta, joka liittyy ensin mainittuun joukkovelkakirjoihin liittyvään toimintaan sikäli kuin verovelvollinen pystyy osoittamaan toimivaltaisille veroviranomaisille niitä tyydyttävällä tavalla tämän osuuden suuruuden.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>