Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

RIMVYDAS NORKUS

9 päivänä heinäkuuta 2026 (1)

Asia C‑435/25

Verband Sozialer Wettbewerb eV

vastaan

GUT GEKAUFT Reformhäuser GmbH,

muut osapuolet:

M.E.G. Gottlieb Diaderman-Haus GmbH & Co. KG ja

Korea Ginseng Vertriebs GmbH (KGV)

(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa))

Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Asetus (EY) N:o 1223/2009 – Kosmeettiset valmisteet – Jakelijoiden velvollisuudet – Ulottuvuus – Harhaanjohtavien väittämien kielto – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Direktiivi 2005/29/EY – Soveltamisala – Kosmeettisen valmisteen jakelija, joka käyttää valmistajalta saatua harhaanjohtavaa mainosväittämää






I       Johdanto

1.        Voidaanko kosmeettisen valmisteen jakelijan, joka levittää kyseisen valmisteen valmistajan toimittamia mainosväittämiä niitä muuttamatta, katsoa olevan vastuussa siitä, etteivät nämä väittämät ole kosmeettisista valmisteista annetun asetuksen (EY) N:o 1223/2009(2) säännösten mukaisia?

2.        Tähän kysymykseen unionin tuomioistuimen on vastattava nyt käsiteltävässä asiassa, jossa sen on tulkittava sekä kyseisen asetuksen säännöksiä että näiden säännösten suhdetta sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29/EY(3) säännöksiin.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

1.     Asetus N:o 1223/2009

3.        Asetuksen N:o 1223/2009 johdanto-osan 4, 11, 13 ja 51 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(4)      Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan kattavasti [unionin] säännöt kosmeettisten valmisteiden sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi varmistaen samalla ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu.

– –

(11)      Selkeiden vastuualueiden osoittamiseksi kullakin kosmeettisella valmisteella olisi oltava [unioniin] sijoittautunut vastuuhenkilö.

– –

(13)      On tarpeen määrittää, millä ehdoilla jakelijaa on pidettävä vastuuhenkilönä.

– –

(51)      Kuluttajaa olisi suojeltava harhaanjohtavilta väittämiltä, jotka koskevat kosmeettisen valmisteen vaikutusta ja muita ominaisuuksia. Erityisesti sovelletaan [direktiiviä 2005/29]. – –”

4.        Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.      Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

d)      ’valmistajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa kosmeettista valmistetta ja markkinoi tätä kosmeettista valmistetta omalla nimellään tai tavaramerkillään;

e)      ’jakelijalla’ toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole valmistaja tai maahantuoja ja joka asettaa kosmeettisen valmisteen saataville [unionin] markkinoilla;

– –”

5.        Asetuksen 4 artiklassa, joka otsikko on ”Vastuuhenkilö”, säädetään seuraavaa:

”– –

3.      Sellaisen [unionissa] valmistetun kosmeettisen valmisteen osalta, jota ei ole viety [unionista] ja tuotu takaisin [unioniin], vastuuhenkilö on [unioniin] sijoittautunut valmistaja.

– –

6.        Jakelija on vastuuhenkilö, jos se saattaa kosmeettisen valmisteen markkinoille omalla nimellään tai tuotemerkillään tai muuttaa jo markkinoilla olevaa tuotetta tavalla, joka voi vaikuttaa sovellettavien vaatimusten täyttymiseen.

– –”

6.        Asetuksen N:o 1223/2009 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Vastuuhenkilön velvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Vastuuhenkilön on varmistettava – – 20 artiklan – – noudattaminen.

– –”

7.        Asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Jakelijoiden velvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kun jakelijat toimintojensa puitteissa asettavat kosmeettisen valmisteen saataville markkinoilla, heidän on sovellettavien vaatimusten osalta toimittava asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen.

2.      Ennen kosmeettisen valmisteen markkinoille saattamista jakelijoiden on varmistettava, että

–        19 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 19 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt merkintätiedot on ilmoitettu;

–        19 artiklan 5 kohdassa säädetyt kieltä koskevat vaatimukset on täytetty;

–        19 artiklan 1 kohdan nojalla tarvittaessa sovellettava vähimmäissäilyvyysaika ei ole kulunut umpeen.

3.      Mikäli jakelijat katsovat tai heillä on syytä uskoa, että

–        kosmeettinen valmiste ei ole tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen, ne eivät saa saattaa tuotetta markkinoille ennen kuin se on saatettu sovellettavien vaatimusten mukaiseksi;

– –

4.      Jakelijoiden on varmistettava, että varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät sinä aikana, jona valmiste on niiden vastuulla, vaaranna sen tässä asetuksessa asetettujen vaatimusten mukaisuutta.

– –”

8.        Asetuksen 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Valmistetta koskevat väittämät”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kosmeettisten valmisteiden selosteissa, asettamisessa saataville markkinoilla ja mainostamisessa ei saa käyttää tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia tai vaikutuksia, joita niillä ei ole.

– –”

2.     Direktiivi 2005/29

9.        Direktiivin 2005/29 johdanto-osan 7, 10 ja 14 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(7)      Tässä direktiivissä puututaan kaupallisiin menettelyihin, joilla pyritään välittömästi vaikuttamaan kuluttajien kaupallisiin ratkaisuihin suhteessa tuotteisiin. – –

– –

(10)      On tarpeen varmistaa, että tämä direktiivi on johdonmukaisessa suhteessa [unionin] nykyiseen lainsäädäntöön, varsinkin tapauksissa, joissa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä sovelletaan yksittäisiin sektoreihin. – – Vastaavasti tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan, mikäli ei ole olemassa erityisiä [unionin] säännöksiä, joilla säädellään tiettyjä sopimattomien kaupallisten menettelyjen näkökohtia, kuten tiedottamisvaatimuksia ja kuluttajille annettavan tiedon esittämismuotoa koskevia vaatimuksia. Tällä direktiivillä tarjotaan kuluttajille suojaa, kun erityistä alakohtaista [unionin] lainsäädäntöä ei ole olemassa, ja kielletään elinkeinonharjoittajia luomasta vääriä vaikutelmia tuotteiden luonteesta. – – Tällä direktiivillä täydennetään siis kuluttajien taloudellista etua haittaaviin kaupallisiin menettelyihin sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä.

– –

(14)      On suotavaa, että harhaanjohtaviin kaupallisiin menettelyihin kuuluvat ne menettelyt, harhaanjohtava mainonta mukaan lukien, jotka kuluttajaa harhauttamalla estävät häntä tekemästä perustellun ja täten tehokkaan valinnan. – – Tällä direktiivillä ei tulisi rajoittaa [unionin] nykyistä lainsäädäntöä, jossa jäsenvaltioille annetaan nimenomaisesti mahdollisuus valita useiden kuluttajansuojaa koskevien sääntelyvaihtoehtojen välillä kaupallisten menettelyjen alalla. – –”

10.      Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

d)      ’elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä’ (jäljempänä myös ’kaupallisilla menettelyillä’) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;

– –”

11.      Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.      Tätä direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa ja sen jälkeen.

– –

4.      Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia säätelevien muiden [unionin] sääntöjen kanssa, jälkimmäisillä on etusija ja niitä sovelletaan kyseisiin yksittäisiin näkökohtiin.

– –”

12.      Direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.      Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä.

– –

4.      Sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat:

a)      harhaanjohtavia 6 ja 7 artiklassa esitetyn mukaisesti;

– –”

13.      Direktiivin 2005/29 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Harhaanjohtavat toimet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön jonkin seuraavassa esitetyn seikan osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt:

– –

b)      tuotteen pääominaisuudet, kuten sen saatavuus, edut, riskit, suorittaminen, koostumus, lisävarusteet, myynninjälkeinen asiakastuki ja valitusten käsittely, valmistus- tai suoritustapa ja ‑ajankohta, toimitus, käyttökelpoisuus, käyttötarkoitus, määrä, tuote-erittely, maantieteellinen tai kaupallinen alkuperä tai tulokset, joita sitä käyttämällä odotetaan saavutettavan, taikka tuotteelle tehtyjen testien ja tarkastusten tulokset ja olennaiset piirteet;

– –”

B       Saksan oikeus

14.      Sopimattoman kilpailun estämisestä 3.7.2004 annetun lain (Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerb, jäljempänä UWG), sellaisena kuin se on julkaistuna 3.3.2010 (BGBl. 2010, s. 254) ja sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 6.5.20204 annetulla lailla (BGBl. 2024 I, nro 149), 3 §:n 1 momentissa kielletään sopimattomat kaupalliset menettelyt ja säädetään, että sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat lainvastaisia.

15.      UWG:n 3a §:ssä, jonka otsikko on ”Lain rikkominen”, säädetään, että sopimattomaan menettelyyn syyllistyy henkilö, joka menettelee sellaisen oikeussäännön vastaisesti, jolla on tarkoitus säännellä muun muassa markkinakäyttäytymistä markkinatoimijoiden edun mukaisesti, jos rikkominen on omiaan vahingoittamaan tuntuvasti kuluttajien, kilpailijoiden tai muiden markkinatoimijoiden etuja.

16.      UWG:n 3 §:n 1 momentissa sekä 5 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1 kohdassa, joilla on saatettu direktiivin 2005/29 5 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 4 kohdan a alakohta ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohta kansallisen lainsäädännön osaksi, säädetään, että jakelijan mainonta, johon sisältyy harhaanjohtava maininta tuotteen hyödyistä, on jakelijan sellaisenaan kielletty sopimaton kaupallinen menettely, vaikka jakelija toistaisi valmistajalta saadun mainoksen.

17.      UWG:n 8 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisesti kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettuun sopimattomaan kaupalliseen menettelyyn syyllistynyttä vastaan voidaan nostaa kieltokanne, jos uusimisen vaara on olemassa.

III  Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

18.      GUT GEKAUFT Reformhäuser GmbH ‑niminen yritys (jäljempänä Gut Gekauft) harjoittaa erikoisliikkeessään luontaistuotteiden myyntiä.

19.      Vuoden 2020 marraskuun mainoslehtisessä Gut Gekauft mainosti kasvovoidetta käyttämällä väittämää, joka koski valmisteen sisältämän ginseng-uutteen tiettyjä hyödyllisiä vaikutuksia.

20.      Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseisen kosmeettisen valmisteen valmistaja oli antanut kyseisen mainosväittämän, joka on merkitty myös tuotepakkaukseen, Gut Gekauftille ja että valmistaja oli myös hyväksynyt mainoksen ennen sen julkaisemista.

21.      Verband Sozialer Wettbewerb eV ‑niminen yritys (jäljempänä VSW), jonka mukaan ginseng-uutteen tehokkuutta ulkoisessa käytössä ei ole tieteellisesti todistettu, katsoo kyseisen mainosväittämän rikkovan asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohtaa ja olevan siten sopimaton kaupallinen menettely.

22.      Kun Gut Gekauftille 17.11.2020 esitetty kehotus ei tuottanut tulosta, VSW nosti sitä vastaan kieltokanteen Landgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alueellinen alioikeus, Saksa) ja vaati muun muassa, että Gut Gekauftia olisi kiellettävä käyttämästä tällaista mainontaa; kieltokanne hyväksyttiin.

23.      Oberlandesgericht Düsseldorf (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa), jonka käsiteltäväksi kyseistä tuomiota koskeva valitus saatettiin, muutti ensimmäisessä oikeusasteessa annettua tuomiota ja hylkäsi VSW:n vaatimuksen sillä perusteella, ettei Gut Gekauft ollut vastuussa asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Gut Gekauft oli käyttänyt valmistajalta saamaansa mainosväittämää mainoksissaan sitä muuttamatta, ja valmistaja oli kyseisessä asetuksessa tarkoitettu vastuuhenkilö, joten Gut Gekauftin ei tarvinnut valvoa kyseisen asetuksen säännösten noudattamista.

24.      VSW on tehnyt Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa), joka pyytää nyt ennakkoratkaisua, ja VSW vaatii ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion pysyttämistä.

25.      Bundesgerichtshof katsoo lähtökohtaisesti, että kyseisen valmisteen mainostaminen riidanalaisella väittämällä rikkoo asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohtaa.

26.      Bundesgerichtshof pohtii ensinnäkin, onko Gut Gekauftin vastattava asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla kyseisen valmisteen jakelijana tästä kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, koska Gut Gekauft oli käyttänyt kasvovoiteen markkinointiin tarkoitetussa mainoslehtisessään harhaanjohtavaa mainosväittämää, jonka valmistaja oli antanut sen käyttöön, sitä tarkistamatta.

27.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin, käsittävätkö kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohtaan ja 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan perustuvat jakelijan velvollisuudet myös kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohtaan perustuvat valmisteiden mainontaan liittyvät velvollisuudet ja onko jakelijan vastattava mainosväittämästä, joka ei ole viimeksi mainitun säännöksen mukainen, mikä merkitsisi, että jakelijan olisi valvottava valmistajalta saatua mainosväittämää, joka toistetaan sitä muuttamatta, ja varmistettava, että markkinoidulla tuotteella on tosiasiallisesti ne vaikutukset, joita sillä mainostetaan olevan.

28.      Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, olisiko jakelijan katsottava olevan joka tapauksessa vastuussa harhaanjohtavasta mainonnasta sopimattomien kaupallisten menettelyjen alalla sovellettavien direktiivin 2005/29 säännösten nojalla, vaikka hänen ei katsottaisi olevan vastuussa asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohtaa rikkovasta kosmeettisen valmisteen mainonnasta.

29.      Se katsoo tältä osin, että kyseisen asetuksen yhdenmukaistetuissa säännöksissä säädetään kosmeettisen valmisteen jakelijan vastuuvelvollisuudesta tyhjentävästi. Direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdassa säädetyn lainvalintasäännön perusteella asetuksen N:o 1223/2009 4 artiklan 6 kohdan ja 6 artiklan erityissäännökset eivät voi näin ollen lakata vaikuttamasta sen vuoksi, että jakelijan toteuttamaan sopimattomaan kaupalliseen menettelyyn sovelletaan kilpailuoikeuden yleisiä periaatteita, jotka voivat olla ristiriidassa niiden kanssa.

30.      Tilanne voisi olla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan toinen, jos kosmeettisen valmisteen jakelijan vastuuvelvollisuudesta ei säädettäisi tyhjentävästi asetuksessa N:o 1223/2009, joka ei kata etenkään tilannetta, jossa jakelija ainoastaan toistaa mainonnassaan valmistajalta saamaansa väittämän sitä muuttamatta.

31.      Revision-valituksen menestyminen riippuu siten asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan sekä direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdan tulkinnasta.

32.      Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1.      Onko jakelijalla, joka ei ole asetuksen – – N:o 1223/2009 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu vastuuhenkilö, tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti syytä uskoa, että valmistajan mainonta ei täytä kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, jos jakelija käyttää valmistajan sen käyttöön antamaa mainontaa omiin kaupallisiin tarkoituksiin tarkistamatta sitä, onko kosmeettisen valmisteen mainostettujen vaikutusten tueksi esitetty riittävä näyttö? Vai onko jakelijalla asetuksen – – N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan vain tietyin edellytyksin syytä uskoa, että sen käyttämä valmistajan mainonta ei täytä kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, ja tarkistettava, onko kosmeettisen valmisteen mainostettujen vaikutusten tueksi esitetty riittävä näyttö, ja jos on, millä edellytyksillä?

2.      Sulkevatko asetuksen – – N:o 1223/2009 4 artiklan 6 kohdan sekä 6 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan säännökset direktiivin [2005/29] 3 artiklan 4 kohdan nojalla pois sen, että jakelijan mainontaa, joka sisältää valmistajalta saadun harhaanjohtavan väittämän kosmeettisen valmisteen vaikutuksesta, on pidettävä direktiivin [2005/29] 5 artiklan 1 kohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä?”

33.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Gut Gekauft, Kreikan hallitus ja Euroopan komissio.

34.      Näitä samoja osapuolia kuultiin 29.4.2026 pidetyssä istunnossa.

IV     Asian tarkastelu

A       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

35.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohtaa ja 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa sekä 20 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jakelijan, joka asettaa kosmeettisen valmisteen saataville markkinoilla valmistajan nimellä ja tuotemerkillä valmistetta muuttamatta, on varmistettava, että kyseisellä valmisteella on ne vaikutukset, joita siihen yhdistetään kyseisen jakelijan mainoslehtisiin sisältyvissä mainosväittämissä, kun valmisteen valmistaja on antanut kyseiset väittämät jakelijan käyttöön, väittämät on merkitty myös tuotepakkaukseen ja jakelija toistaa ne sellaisinaan.

36.      Asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdassa ja 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa luetellaan yhtäältä kosmeettisen valmisteen jakelijan vastuulle kuuluvia velvollisuuksia. Toisaalta kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetään erityisesti, että kosmeettisten valmisteiden mainostamisessa ei saa käyttää tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia tai vaikutuksia, joita niillä ei ole. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo tältä osin esille, että näin on pääasiassa kyseessä olevassa mainonnassa.

37.      Esille tulee siis kysymys siitä, ketä kielto velvoittaa ja erityisesti onko jakelijalla velvollisuus taata kyseisen säännöksen noudattaminen silloin, kun jakelija vain toistaa valmistajalta saamansa mainosväittämät niitä muuttamatta.

1.     Asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohdan noudattamisesta vastaavan vastuuhenkilön määrittäminen

38.      Asetuksen N:o 1223/2009 2 artiklan mukaan asetuksella ”vahvistetaan säännöt, joita on noudatettava kaikkien markkinoilla saataville asetettavien kosmeettisten valmisteiden osalta, jotta varmistetaan sisämarkkinoiden sujuva toiminta ja korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu”.

39.      Tätä varten asetuksessa N:o 1223/2009 säädetään, että kullakin kosmeettisella valmisteella on oltava vastuuhenkilö ja että vastuuhenkilön on varmistettava kunkin markkinoille saatetun kosmeettisen valmisteen osalta, että valmiste on kyseisessä asetuksessa säädettyjen asiaankuuluvien vaatimusten mukainen.(4) Asetuksen 5 artiklasta ilmenee lisäksi yksiselitteisesti, että vastuuhenkilöiden on varmistettava asetuksen 20 artiklan noudattaminen.

40.      Asetuksen N:o 1223/2009 4 artiklan 3 kohdan mukaan unioniin sijoittautunut valmistaja on vastuuhenkilö sellaisen unionissa valmistetun kosmeettisen valmisteen osalta, jota ei ole viety unionista ja tuotu takaisin unioniin. Jakelija katsotaan puolestaan vastuuhenkilöksi vasta, jos se saattaa kosmeettisen valmisteen markkinoille omalla nimellään tai tuotemerkillään tai muuttaa jo markkinoilla olevaa tuotetta tavalla, joka voi vaikuttaa sovellettavien vaatimusten täyttymiseen.(5) Pääasiassa ei ole kyse tällaisesta tilanteesta, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää.

41.      Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa jakelija on saanut valmistajalta markkinoilla saataville asetettuun valmisteeseen liittyvät mainosväittämät ja käyttää näitä väittämiä niitä muuttamatta, valmistaja – ei jakelija – on näin ollen katsottava vastuuhenkilöksi, jota koskee kielto yhdistää kosmeettisten valmisteiden mainonnassa kyseisiin valmisteisiin ominaisuuksia, joita näillä valmisteilla ei ole.

2.     Jakelijan velvollisuuksien ulottuvuus

42.      Esille tulee kuitenkin kysymys siitä, onko poissuljettua, että kielto yhdistää mainonnassa kosmeettisiin valmisteisiin ominaisuuksia, joita näillä valmisteilla ei ole, velvoittaa myös jakelijaa. Vaikka jakelija ei ole vastuuhenkilö, hän asettaa kosmeettisen valmisteen saataville markkinoilla valmistajan nimellä ja tuotemerkillä valmistetta muuttamatta sekä toistaa valmistajalta saadut mainosväittämät, joten hänellä voisi olla velvollisuus varmistaa väittämien todenperäisyys.

43.      Kuten osapuolet ovat tuoneet esille kirjallisissa huomautuksissaan, asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklassa säädetään nimittäin jakelijaa koskevista velvollisuuksista, joten on selvitettävä, kuuluuko näihin velvollisuus huolehtia siitä, että kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohtaa noudatetaan.

44.      Tähän kysymykseen vastaamiseksi otan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kyseisten säännösten tulkitsemisessa huomioon paitsi niiden sanamuodon, myös asiayhteyden, johon ne kuuluvat, sekä asetuksella, jonka osa ne ovat, tavoiteltavat päämäärät.(6)

a)     Sanamuodon mukainen tulkinta

45.      Huomautan ensinnäkin, että asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdan mukaan jakelijoiden on toimintojensa puitteissa, kun ne asettavat kosmeettisen valmisteen saataville markkinoilla, ”sovellettavien vaatimusten osalta toimittava asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen”. Lisäksi kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään, että mikäli jakelijat katsovat tai heillä on syytä uskoa, että kosmeettinen valmiste ei ole kyseisessä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen, he eivät saa saattaa tuotetta markkinoille ennen kuin se on saatettu sovellettavien vaatimusten mukaiseksi.

46.      Näitä kahta säännöstä sovelletaan, kun jakelija levittää kosmeettiseen valmisteeseen liittyvää mainosta. Jakelijan markkinoilla saataville asettaman kosmeettisen valmisteen mainontaa olisi näet pidettävä jakelijan toiminnan puitteisiin kuuluvana, sillä se on jakelijan tavanomaista toimintaa. Lisäksi asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohtaan liittyvät vaatimukset kuuluvat varmuudella ”sovellettaviin vaatimuksiin”, joihin viitataan jakelijan velvollisuuksia koskevissa säännöksissä.

47.      Kuten komissio väittää, asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan sanamuodossa ei aseteta kuitenkaan jakelijoille minkäänlaista yleistä velvollisuutta varmistaa, yhdistetäänkö valmistajan mainosväittämissä kyseiseen valmisteeseen ominaisuuksia, joita sillä on.

48.      Sen sijaan asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 3 kohdassa rajataan nimenomaisesti kyseinen velvollisuus koskemaan tilanteita, joissa jakelijat katsovat tai heillä on syytä uskoa, ettei valmiste ole kyseisessä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen. Kuten julkisasiamies Spielmann on korostanut vastaavassa tilanteessa(7) ratkaisuehdotuksessaan Dürr Dental,(8) ja kuten unionin tuomioistuin on sitten todennut,(9) kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että jakelijan on varmistettava kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan noudattaminen ja siten tarkistettava itse toistamansa valmistajan mainosväittämät vain, jos jakelija on tietoinen ongelmasta, joka liittyy siihen, onko väittämä kyseisen artiklan mukainen.(10)

49.      Myös asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 2 kohdassa säädetään jakelijoiden velvollisuudesta tehdä tietyt tarkistukset, ennen kuin kosmeettinen valmiste asetetaan saataville markkinoilla. Kyseiset tarkistukset luetellaan tyhjentävästi, ja ne liittyvät valmisteen tiettyihin ominaisuuksiin (merkintätietoihin, kielivaatimuksiin ja valmisteen säilyvyysaikaan). Kyseessä ovat siis helposti tarkistettavissa olevat tekniset tiedot. Ne eivät liity lainkaan valmistajan mainosväittämien paikkansapitävyyteen, jonka tarkistaminen edellyttäisi jakelijalta jonkin verran tutkimustyötä ja asiantuntemusta, jota jakelijalla ei välttämättä ole.(11)

50.      Jakelijalla olisi siis katsottava olevan velvollisuus mainosväittämien tarkistamiseen vain, jos olemassa on konkreettisia seikkoja, joiden perusteella jakelija katsoo tai hänellä on syytä uskoa, etteivät mainosväittämät pidä paikkaansa, jotta varmistetaan markkinoilla saataville asetettujen valmisteiden olevan asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisia.

51.      Kyseisten säännösten asiayhteyteen perustuva ja teleologinen tulkinta tukevat nähdäkseni tätä tulkintaa.

b)     Asiayhteyteen perustuva tulkinta

52.      Kuten julkisasiamies Spielmann on tuonut esille ratkaisuehdotuksessaan Dürr Dental, jakelijoiden velvollisuuksien ulottuvuuden määrittämiseksi voi olla tarkoituksenmukaista viitata vuoden 2022 siniseen oppaaseen (Sininen opas – EU:n tuotesääntöjen täytäntöönpano-opas 2022, jäljempänä sininen opas).(12) Vaikka kyseinen opas ei ole oikeudellisesti sitova, se tarjoaa hyödyllisiä seikkoja merkityksellisten unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemiseksi,(13) ja siten sitä voidaan pitää ohjeasiakirjana.

53.      Sinisen oppaan mukaan huolellisuusvelvoitteella viitataan ”siihen arviointikyvyn, varovaisuuden, huolellisuuden, päättäväisyyden ja toiminnan tasoon, jota henkilöltä voidaan kohtuullisesti odottaa tietyissä olosuhteissa”.(14) Jakelijan huolellisuusvelvoitteen ulottuvuus, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdassa, määräytyy siis – kuten komissio tuo esille – sen mukaisesti, mitä jakelijalta voidaan kohtuullisesti odottaa tietyissä olosuhteissa.

54.      Katson samalla tavoin kuin julkisasiamies Spielmann on tehnyt ratkaisuehdotuksessaan Dürr Dental, että asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn huolellisuusvelvoitteen perusteella, kun se luetaan yhdessä kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohdan kanssa, jakelijoilta edellytetään tiettyä huolellisuutta ennen kosmeettisen valmisteen asettamista saataville markkinoilla.

55.      Toisin sanoen jakelijoilla oleva velvollisuus on luonteeltaan toisenlainen kuin vastuuhenkilöillä oleva velvollisuus. Jakelijoiden ei tarvitse tutkia aktiivisesti, onko kosmeettinen valmiste asetuksen N:o 1223/2009 vaatimusten mukainen eikä siten myöskään, onko mainosväittämä kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukainen. Jakelijat eivät voi kuitenkaan sivuuttaa sitä, että tietyt mainosväittämät saattavat olla kyseisen säännöksen vaatimusten vastaisia, jos he tilanteeseen liittyvien konkreettisten seikkojen perusteella katsovat tai heillä on syytä uskoa, etteivät väittämät pidä paikkaansa.

56.      Tällainen tulkinta vaikuttaa mielestäni vastaavan sitä selkeää vastuunjakoa, joka asetuksessa N:o 1223/2009 tehdään. Vastuuhenkilön on siis edelleen varmistettava, että valmisteet ovat kyseisen asetuksen vaatimusten mukaisia, ja siten taattava, etteivät mainosväittämät ole vastoin kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohtaa. Tällaista vastuuvelvollisuutta ei ole jakelijalla, jonka on vain toimittava huolellisesti asettaessaan kosmeettisia valmisteita saataville markkinoilla ja pidättäydyttävä saataville asettamisesta niiden valmisteiden kohdalla, joiden hän katsoo olevan tilanteeseen liittyvien konkreettisten seikkojen perusteella vaatimusten vastaisia tai joiden osalta hänellä on syytä uskoa näin.

3.     Teleologinen tulkinta

57.      Asetuksen N:o 1223/2009 tavoitteet vahvistavat nähdäkseni, että kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että jakelijalla olisi katsottava olevan velvollisuus mainosväittämien tarkistamiseen vain silloin, kun olemassa on konkreettisia seikkoja, joiden perusteella jakelija katsoo tai hänellä on syytä uskoa, etteivät mainosväittämät pidä paikkaansa, jotta varmistetaan markkinoilla saataville asetettujen valmisteiden olevan kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisia.

58.      Asetuksen N:o 1223/2009 1 artiklassa mainitaan kyseisen asetuksen kaksi tavoitetta: on varmistettava sekä sisämarkkinoiden sujuva toiminta että korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu.

59.      Selvä vastuunjako eri toimijoiden eli valmistajien ja jakelijoiden välillä täyttää nähdäkseni ihmisten terveyden suojelun tavoitteen lisäksi sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan tavoitteen. Kuten Gut Gekauft ja komissio nimittäin esittävät, olisi epäloogista katsoa järjestelmällisesti, että jakelijat ovat samanaikaisesti valmistajien kanssa vastuussa siitä, että mainosväittämät ovat asetuksen N:o 1233/2009 vaatimusten mukaisia.

60.      Yhtäältä valmistajilla on parhaat edellytykset varmistaa kosmeettisten valmisteiden vaatimustenmukaisuus, koska ne tuntevat kyseiset valmisteet ja voivat siten varmistaa, että niiden jakelijoille toimittamat mainosväittämät vastaavat valmisteen ominaisuuksia ja antavat näin kuluttajille täsmälliset tiedot valmisteiden vaikutuksista.

61.      Toisaalta valmistajilta saatujen mainosväittämien vaatimustenmukaisuuden varmistamista koskeva järjestelmällinen velvollisuus edellyttäisi kohtuuttomia ponnistuksia sekä pieniltä jakelijoilta, joilla ei ole tarvittavia resursseja, että suurilta jakelijoilta, joiden kaupan pitämien tuotteiden määrä on suuri. Lisäksi tämä johtaisi siihen, että sama varmistaminen tehtäisiin samanaikaisesti lukemattomia kertoja, vaikka valmistaja on sen jo tehnyt.

62.      Vaikka ihmisten terveyden suojelua koskevan tavoitteen perusteella vain valmistajien olisi katsottava olevan järjestelmällisesti vastuussa asetuksen N:o 1233/2009 20 artiklan 1 kohdan noudattamisesta, myös jakelijat, jotka toistavat valmistajalta saamansa mainosväittämät, voisivat vastata pienemmässä mittakaavassa konkreettisten seikkojen perusteella siitä, että väittämät ovat kyseisen asetuksen vaatimusten mukaisia. Nähdäkseni olisi kyseisen tavoitteen vastaista, jos jakelija voisi asettaa markkinoilla saataville kosmeettisen valmisteen ja toistaa valmistajalta saamansa harhaanjohtavat mainosväittämät, vaikka jakelija katsoisi tai hänellä olisi syytä uskoa konkreettisten seikkojen perusteella, etteivät väittämät ole kyseisen säännöksen mukaisia.

63.      Näissä olosuhteissa katson, että asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohtaa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että jakelijan, joka asettaa kosmeettisen valmisteen saataville markkinoilla valmistajan nimellä tai tavaramerkillä valmistetta muuttamatta, on varmistettava, että kyseisellä valmisteella on ne ominaisuudet, jotka siihen yhdistetään jakelijan mainoslehtisiin sisältyvissä mainosväittämissä, kun valmisteen valmistaja on antanut kyseiset väittämät asianomaisen jakelijan käyttöön, ne on merkitty myös tuotepakkaukseen ja jakelija toistaa ne sellaisenaan, jos jakelija katsoo tai hänellä on syytä uskoa konkreettisten seikkojen perusteella, etteivät väittämät ole asetuksen N:o 1223/2009 vaatimusten mukaisia.

64.      Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on vielä täsmennettävä, mitä seikkoja olisi pidettävä sellaisina, että niiden perusteella jakelijan tulisi katsoa tai hänellä tulisi olla syytä uskoa, etteivät valmistajan toimittamat mainosväittämät ole vaatimustenmukaisia, ja että niiden perusteella jakelijalla olisi varmistamisvelvollisuus.

4.     Jakelijan varmistamisvelvollisuuden syntyminen

65.      Asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan jakelijan on varmistettava mainosväittämien todenperäisyys vain, jos he katsovat tai heillä on syytä uskoa, etteivät väittämät ole asetuksen 20 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisia. Kuten olen korostanut edellä tämän ratkaisuehdotuksen 49 kohdassa julkisasiamies Spielmannia lainaten, tämä edellyttää, että jakelija on tietoinen ongelmasta, joka liittyy siihen, onko kyseinen mainonta jälkimmäisenä mainitun kohdan säännösten mukainen.

66.      Asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 3 kohdan sanamuodossa tai asiayhteydessä ei täsmennetä, minkä asteista tietoisuutta jakelijalta odotetaan, jotta hänelle syntyy velvollisuus varmistaa valmistajalta saamiensa mainosväittämien vaatimustenmukaisuus. Kyseisen kohdan sanamuodosta ilmenee nimittäin vain, että jakelijan on ”katso[ttava] tai [hänellä on oltava] syytä uskoa”, etteivät ne ole vaatimustenmukaisia, jotta hänen olisi tehtävä kyseinen varmistaminen.

67.      On totta, että tämä sanamuoto viittaa pikemmin jakelijaan liittyvään subjektiiviseen tekijään. Viittaus siihen, että jakelijan on ”katso[ttava] tai [hänellä on oltava] syytä uskoa”, etteivät mainosväittämät ole asetuksen N:o 1223/2009 vaatimusten mukaisia, kuten käsiteltävässä asiassa, antaa kuitenkin nähdäkseni ennen kaikkea mahdollisuuden katsoa jakelijan olevan velvollinen suorittamaan kyseisen varmistamisen sekä silloin, kun hän on tosiasiallisesti tietoinen siitä, etteivät väittämät ole vaatimusten mukaisia (kun hän ”katsoo” näin), että silloin, kun vaikuttaa ilmeiseltä, ettei kohtuullisen huolellinen jakelija voi olla tästä tietämätön (hänellä ”on syytä uskoa” näin).

68.      Vaikuttaa näet ilmeiseltä, että jakelijan tuleminen tietoiseksi (mikä on väistämättä subjektiivista) siitä, etteivät asetuksen N:o 1223/2009 vaatimukset täyty, perustuu aina objektiivisiin seikkoihin. Jakelijan varmistamisvelvollisuus riippuu siten nähdäkseni sellaisten konkreettisten viitteiden olemassaolosta, joiden perusteella jakelija katsoo tai hänellä on syytä uskoa, etteivät valmistajan toimittamat mainosväittämät pidä paikkaansa.

69.      Tältäkin osin osviittaa antaa ensinnäkin sininen opas. Sinisessä oppaassa todetaan jakelijan huolellisuusvelvoitteesta, että ”jakelijan olisi pystyttävä tunnistamaan selkeästi vaatimustenvastaiset tuotteet”.(15) Vaikka jakelijan ei tarvitse tutkia aktiivisesti, ovatko valmistajan toimittamat mainosväittämät asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohdan mukaisia, vaikuttaa siltä, että jakelijan olisi kuitenkin varmistettava tämä silloin, kun vaikuttaa ilmeiseltä, että näin ei ehkä ole.(16)

70.      Jos kosmeettisen valmisteen ominaisuuksia koskevat väittämät ovat selvästi kuvitteellisia tai kiistatta perättömiä, olisi jakelijan varmistettava, ovatko valmistajalta saadut väittämät asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisia.

71.      Jakelijan olisi varmistettava valmistajalta saamiensa mainosväittämien todenperäisyys nähdäkseni silloin, kun ilmenee konkreettisia seikkoja, jotka osoittavat, ettei kyseisellä valmisteella ole väitettyjä ominaisuuksia. Näin pitäisi olla muun muassa silloin, kun merkittävä määrä kuluttajia kertoo jakelijalle kyseisen kosmeettisen valmisteen käytön jälkeen, ettei kehuttua vaikutusta ole.

72.      Esille nousee vielä kysymys siitä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa se, että jakelijaa on kehotettu lopettamaan harhaanjohtavien mainosväittämien levittäminen, seikka, jonka perusteella jakelijan tulisi katsoa tai hänellä tulisi olla syytä uskoa, etteivät väittämät pidä paikkaansa.

73.      Nähdäkseni näin pitäisi olla edellyttäen, että kehotuksessa esitetään perusteet, joiden vuoksi jakelijan toistamia mainosväittämiä ei tulisi pitää asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohdan mukaisina,(17) ja että lisäksi nämä perusteet eivät vaikuta ensi näkemältä täysin perusteettomilta. Tällaisessa tilanteessa jakelijan tietoon saatetaan nimittäin se, että mainosväittämät saattavat olla kyseisen asetuksen vaatimusten vastaisia, eikä jakelija ei voi perustellusti sivuuttaa tätä kehotusta, jos se synnyttää jakelijassa, jota koskee huolellisuusvelvoite, epäilyn väittämien vaatimustenmukaisuudesta.

74.      Joka tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää kaikki käsiteltävään asiaan liittyvät merkitykselliset seikat huomioon ottaen, oliko olemassa seikkoja, joiden perusteella jakelija saattoi katsoa tai hänellä saattoi olla syytä uskoa, etteivät valmistajalta saadut mainosväittämät, jotka jakelija oli toistanut niitä muuttamatta, ole asetuksen N:o 1223/2009 säännösten mukaisia.

B       Toinen ennakkoratkaisukysymys

75.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 kohta ja 3 kohdan ensimmäinen alakohta ovat esteenä sille, että jakelijan levittämää kosmeettisen valmisteen mainosta, jonka jakelija on saanut valmistajalta, jonka jakelija toistaa sitä muuttamatta ja johon sisältyy harhaanjohtavia väittämiä kyseisen valmisteen sisältämän aineisosan ominaisuuksista, pidetään direktiivin 2005/29 5 artiklan 1 kohdan ja 4 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna sopimattomana kaupallisena menettelynä.

76.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisin sanoen lähinnä, ovatko asetuksen N:o 1223/2009 4 artiklan 6 kohta sekä 6 artiklan 1 kohta ja 3 kohdan ensimmäinen alakohta, joissa säädetään kosmeettisen valmistajan jakelijan velvollisuuksista, erityissäännöksinä esteenä sille, että jakelijoihin sovelletaan harhaanjohtavien kaupallisten menettelyjen kieltoa koskevia direktiivin 2005/29 säännöksiä.

77.      Direktiivillä 2005/29 pyritään antamaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevat yhdenmukaiset säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tukemiseksi ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi.(18)

78.      Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan yksi kuluttajien taloudellista käyttäytymistä vääristävien sopimattomien kaupallisten menettelyjen yleinen kielto.(19) Sen soveltamisala on laaja, koska käsitteen ”kaupalliset menettelyt” määrittelyssä käytetty sanamuoto on erityisen laaja ja sillä tarkoitettujen menettelyjen on oltava yhtäältä kaupallisia eli elinkeinonharjoittajan toteuttamia ja toisaalta liityttävä välittömästi elinkeinonharjoittajien tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille.(20)

79.      Näissä olosuhteissa se, että jakelija kehuu mainoslehtisessään kosmeettisen valmisteen ominaisuuksia, on varmuudella direktiivissä 2005/29 tarkoitettu kaupallinen menettely. Lisäksi kyseisessä direktiivissä säädetään jakelijoille velvollisuus olla käyttämättä harhaanjohtavaa kaupallista menettelyä, mutta siinä ei edellytetä, että jakelijan tulisi ”katsoa” tai jakelijalla tulisi ”olla syytä uskoa”, että levitetyt mainosväittämät ovat harhaanjohtavia, kuten asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa.

80.      Toisin sanoen se, että jakelija toistaa valmistajalta saamansa mainosväittämät niitä muuttamatta, voi kuulua silloin, kun kyseisillä väittämillä yhdistetään valmisteisiin ominaisuuksia, joita näillä ei ole, direktiivin 2005/09 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä koskevan kiellon soveltamisalaan, vaikka asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty.

81.      On siis selvitettävä, voidaanko kyseisiä direktiivin 2005/29 ja asetuksen N:o 1223/2009 säännöksiä soveltaa samanaikaisesti.

82.      Tältä osin on todettava, että direktiivin 2005/29 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, että direktiivillä ei rajoiteta unionin sääntöjä, jotka liittyvät tuotteiden terveys- ja turvallisuusnäkökohtiin, ja kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa säädetään poissuljentalauseke,(21) jonka mukaan on niin, että ”jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia säätelevien muiden [unionin] sääntöjen kanssa, jälkimmäisillä on etusija ja niitä sovelletaan kyseisiin yksittäisiin näkökohtiin”.(22) Kuten unionin tuomioistuin on todennut vastaavassa asiayhteydessä, yksittäiset näkökohdat voivat kuulua yksinomaan asetuksen N:o 1223/2009 säännösten soveltamisalaan vain, jos ne kaksi edellytystä täyttyvät, että kyseisessä asetuksessa säännellään sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia ja että toisaalta kyseisen asetuksen ja direktiivin 2005/29 säännösten välillä on ristiriita.(23)

83.      Kuten komissio esittää, sen lisäksi, että asetus N:o 1223/2009 koskee tuotteiden terveys- ja turvallisuusnäkökohtia, siihen sisältyvät jakelijoiden velvollisuuksia koskevat säännökset ovat nähdäkseni sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia sääteleviä sääntöjä. Tarkemmin sanottuna kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 20 artiklan 1 kohdassa säädetään niiden velvollisuuksien ulottuvuudesta, jotka koskevat jakelijoita kosmeettisten valmisteiden mainonnan alalla, joten tämän perusteella näitä säännöksiä on pidettävä erityissäännöksinä suhteessa harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä koskeviin yleissääntöihin, jotka sisältyvät direktiiviin 2005/29.

84.      On siis selvitettävä vielä, onko näiden sääntöjen välillä ristiriita niin, että asetuksella N:o 1223/2009 on etusija direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

85.      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ristiriidan voidaan olettaa olevan olemassa vain, jos asianomaisten säännösten välillä on suhde, joka menee pelkkää poikkeavuutta tai erilaisuutta pidemmälle, jolloin eroa on mahdoton poistaa millään sovittelukeinolla, joka mahdollistaisi näiden kahden todellisuuden rinnakkaiselon ilman, että ne olisi kyseenalaistettava.(24) Tällaisesta ristiriidasta on näin ollen kyse ainoastaan silloin, kun kyseisen direktiivin ulkopuolisilla säännöksillä, joilla säännellään sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia, asetetaan elinkeinonharjoittajille direktiivissä 2005/29 vahvistettujen velvoitteiden kanssa yhteensopimattomia velvoitteita jättämättä näille lainkaan liikkumavaraa.(25)

86.      Huomautan, että direktiivin 2005/29 tavoitteena on taata korkeatasoinen kuluttajansuoja ja tätä varten varmistaa, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä torjutaan tehokkaasti kuluttajien edun mukaisesti.(26) Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on nimenomaan taata asianmukainen kuluttajansuoja tuotteen mainonnan yhteydessä kuluttajille annettavien tietojen osalta. Samoin asetuksen N:o 1223/2009 tavoitteena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu pyrkimällä estämään muun muassa se, että kuluttajille annettavat kosmeettisiin valmisteisiin liittyvät tiedot johtaisivat kuluttajia harhaan.(27)

87.      Kuten komissio esittää kirjallisissa huomautuksissaan, direktiivillä 2005/29 ja asetuksella N:o 1223/2009 on siis yhteinen tavoite, joka koostuu korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamisesta harhaanjohtavien tietojen osalta.

88.      Tämä toteamus ei vaikuta kuitenkaan riittävältä, jotta voitaisiin sulkea järjestelmällisesti pois ristiriidan olemassaolo kosmeettiseen valmisteeseen liittyviä mainosväittämiä koskevien yhtäältä direktiivin 2005/29 mukaisten ja toisaalta asetuksen N:o 1223/2009 mukaisten jakelijalle kuuluvien velvollisuuksien välillä.

89.      Nähdäkseni yhtäältä asetuksessa N:o 1223/2009 ja toisaalta direktiivissä 2005/29 jakelijoille asetetut mainontaan liittyvät velvollisuudet merkitsevät nimenomaan eroa, jota on mahdoton poistaa millään sovittelukeinolla, ja niiden samanaikainen soveltaminen johtaisi siihen, että kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 20 artiklan 1 kohta menettäisivät tehokkaan vaikutuksensa silloin, kun jakelija on toiminut viimeksi mainittujen säännösten mukaisesti.

90.      Kuten ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä tekemästäni tarkastelusta näet ilmenee, asetuksessa N:o 1223/2009 määritellään nimenomaan mainontaan liittyvät jakelijoiden velvollisuudet ja säädetään, että jakelijat ovat vastuussa kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan vastaisen mainonnan levittämisestä vain, jos he katsovat tai heillä on syytä uskoa, etteivät valmistajalta saadut mainosväittämät ole vaatimustenmukaisia.(28) Lainsäätäjä on päättänyt rajata mainontaan liittyvien jakelijan velvollisuuksien ulottuvuuden erottamalla ne velvollisuuksista, jotka kuuluvat valmistajalle, joka on ensisijaisesti vastuuvelvollinen kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.

91.      Direktiivin 2005/29 säännöksissä säädetään puolestaan jakelijoille ehdoton kielto, joka koskee valmistajilta saatuja harhaanjohtavia mainosväittämiä.

92.      Toisin sanoen sen vuoksi, että asetuksessa N:o 1223/2009 ja direktiivissä 2005/29 säädetyt jakelijoiden velvollisuudet eroavat ulottuvuudeltaan toisistaan, jakelijan menettelyn voitaisiin katsoa olevan, jos kyseistä asetusta ja kyseistä direktiiviä sovelletaan samanaikaisesti, vastoin kyseisen direktiivin säännöksiä, vaikka se olisi kyseisen asetuksen säännösten mukainen.

93.      Tällainen samanaikainen soveltaminen johtaisi väistämättä siihen, että jakelijoiden velvollisuuksien rajaaminen, johon lainsäätäjä on pyrkinyt asetuksen N:o 1223/2009 sanamuodossa, menettäisi tehokkaan vaikutuksensa ja tekisi velvollisuuksista vaikutuksettomia, vaikka kyseisellä asetuksella säännellään sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia.

94.      Olen siis sitä mieltä, että kun jakelija, joka toistaa valmistajalta saamansa mainosväittämät, toimii asetuksen N:o 1223/2009 vaatimusten mukaisesti, on olemassa ristiriita kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan sekä direktiivin 2005/29 säännösten välillä. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 kohdasta ilmenee selvästi, että tällaisessa tilanteessa kyseisen asetuksen säännöksillä olisi oltava etusija.

95.      Näin on etenkin, kun asetuksen N:o 1223/2009 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella yhdenmukaistetaan kattavasti unionin voimassa olevat säännöt, ja kun unionin tuomioistuin on todennut toistuvasti, että kyseisen asetuksen kaikkien säännösten ja erityisesti sen 1 artiklan tarkastelusta yhdessä sen johdanto-osan kolmannen ja neljännen perustelukappaleen kanssa ilmenee, että kyseisellä asetuksella pyritään yhdenmukaistamaan kattavasti unionissa voimassa olevat säännöt kosmeettisten valmisteiden sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu samalla varmistaen.(29)

96.      Näin ei kuitenkaan ole silloin, kun jakelija, joka toistaa valmistajalta saamansa mainosväittämät niitä tarkistamatta, laiminlyö toiminnallaan asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohdan vaatimukset siltä osin kuin hän tilanteeseen liittyvien konkreettisten seikkojen perusteella katsoo tai hänellä on syytä uskoa, etteivät väittämät ole kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisia.

97.      Direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kielletään nimittäin mainontaan liittyvät talouden toimijan harhaanjohtavat toimet, ja tämä kielto sisältää väistämättä menettelyt, joita tarkoitetaan asetuksen N:o 1223/2009 20 artiklan 1 kohdassa, jonka noudattamisen jakelija voi olla velvollinen varmistamaan kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetyn mukaisesti. Näin ollen jakelijan menettely, joka on kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohdan vastainen, on nähdäkseni myös vastoin direktiivin 2005/29 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Toisin sanoen – ja kuten komissio on esittänyt istunnossa – se, että jakelija toistaa valmistajalta saamansa mainosväittämät niitä tarkistamatta, voi rikkoa samalla kertaa sekä asetuksen N:o 1223/2009 että direktiivin 2005/29 säännöksiä.

98.      Tällöin direktiivin 2005/29 säännösten ja asetuksen N:o 1223/2009 säännösten välillä olevaa ristiriitaa koskeva edellytys ei täyty, joten niitä voidaan nähdäkseni soveltaa samanaikaisesti.

99.      Tilanne on tämä myös silloin, kun kosmeettisen valmisteen jakelija toteuttaa direktiivin 2005/29 säännösten vastaisen menettelyn, jota asetus N:o 1223/2009 ei koske. Vaikka on riidatonta, että viimeksi mainitulla yhdenmukaistetaan kattavasti kosmeettisia valmisteita koskevat unionin voimassa olevat säännöt, tämä yhdenmukaistaminen ulottuu vain niihin talouden toimijoiden toimiin, joita asetus N:o 1223/2009 koskee. Toisin sanoen kyseisen asetuksen säännökset eivät poista jakelijoiden velvollisuuksia, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan ja joihin voidaan vedota muiden unionin oikeuden instrumenttien perusteella.

100. Näin ollen direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohtaa olisi tulkittava siten, että

–        se estää luonnehtimasta jakelijan menettelyä, jossa jakelija levittää valmistajalta saatua kosmeettisen valmisteen mainosta sitä muuttamatta ja joka on asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 20 artiklan 1 kohdan mukainen, direktiivin 2005/29 5 artiklan 1 kohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi sopimattomaksi kaupalliseksi menettelyksi;

–        se ei estä luonnehtimasta jakelijan menettelyä, jossa jakelija levittää valmistajalta saatua kosmeettisen valmisteen mainosta sitä muuttamatta ja laiminlyö näin asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohtaan sekä 20 artiklan 1 kohtaan perustuvat velvollisuutensa, direktiivin 2005/29 5 artiklan 1 kohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi sopimattomaksi kaupalliseksi menettelyksi.

V       Ratkaisuehdotus

101. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Kosmeettisista valmisteista 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä 20 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

jakelijan, joka asettaa kosmeettisen valmisteen saataville markkinoilla valmistajan nimellä tai tavaramerkillä valmistetta muuttamatta, on varmistettava, että kyseisellä valmisteella on ne ominaisuudet, joita siihen yhdistetään jakelijan mainoslehtisiin sisältyvissä mainosväittämissä, kun valmisteen valmistaja on antanut kyseiset väittämät asianomaisen jakelijan käyttöön, ne on merkitty myös tuotepakkaukseen ja jakelija toistaa ne sellaisinaan, jos jakelija katsoo tai hänellä on syytä uskoa konkreettisten seikkojen perusteella, etteivät väittämät ole asetuksen N:o 1223/2009 vaatimusten mukaisia, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

2)      Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 3 artiklan 4 kohtaa

on tulkittava siten, että

–        se estää luonnehtimasta jakelijan menettelyä, jossa jakelija levittää valmistajalta saatua kosmeettisen valmisteen mainosta sitä muuttamatta ja joka on asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 20 artiklan 1 kohdan mukainen, direktiivin 2005/29 5 artiklan 1 kohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi sopimattomaksi kaupalliseksi menettelyksi;

–        se ei estä luonnehtimasta jakelijan menettelyä, jossa jakelija levittää valmistajalta saatua kosmeettisen valmisteen mainosta sitä muuttamatta ja laiminlyö näin asetuksen N:o 1223/2009 6 artiklan 1 ja 3 kohtaan sekä 20 artiklan 1 kohtaan perustuvat velvollisuutensa, direktiivin 2005/29 5 artiklan 1 kohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi sopimattomaksi kaupalliseksi menettelyksi.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      Kosmeettisista valmisteista 30.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2009, L 342, s. 59).


3      Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22).


4      Asetuksen N:o 1223/2009 4 artiklan 1 kohta.


5      Asetuksen N:o 1223/2009 4 artiklan 6 kohta.


6      Tuomio 17.11.1983, Merck (292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta); tuomio 22.12.2022, Sambre & Biesme ja Commune de Farciennes (C‑383/21 ja C‑384/21, EU:C:2022:1022, 54 kohta); tuomio 15.1.2026, AVR-Afvalverwerking (C‑692/23, EU:C:2026:4, 37 kohta) ja tuomio 15.1.2026, Ambito territoriale di caccia Ancona 2 (C‑615/24, EU:C:2026:10, 23 kohta).


7      Kyseisessä asiassa oli määritettävä jakelijalle lääkinnällisistä laitteista, direktiivin 2001/83/EY, asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja asetuksen (EY) N:o 1223/2009 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY kumoamisesta 5.4.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745 (EUVL 2017, L 117, s. 1) 14 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvien velvoitteiden ulottuvuus, kun kyseisessä säännöksessä säädetään, että ”mikäli jakelija katsoo tai jakelijalla on syytä uskoa, että laite ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, se ei saa asettaa laitetta saataville markkinoilla, ennen kuin laite on saatettu vaatimusten mukaiseksi”. Asiassa oli määritettävä erityisesti, oliko jakelijan tarkistettava, onko jakelijan markkinoilla saataville asettamaa laitetta pidettävä lääkinnällisenä laitteena, kun valmistaja on luokitellut kyseisen laitteen konedirektiivin soveltamisalaan eikä lääkinnällisistä laitteista annetun asetuksen soveltamisalaan.


8      Julkisasiamies Spielmannin ratkaisuehdotus Dürr Dental (C‑10/24, EU:C:2025:697).


9      Tuomio 4.6.2026, Dürr Dental (C‑10/24, EU:C:2026:443, 34 kohta).


10      Julkisasiamies Spielmannin ratkaisuehdotus Dürr Dental (C‑10/24, EU:C:2025:697, 53 kohta).


11      Ks. tästä jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 60 ja 61 kohta.


12      EUVL 2022, C 247, s. 1.


13      Tuomio 13.3.2025, Cassella-med ja MCM Klosterfrau (C‑589/23, EU:C:2025:173, 40 kohta).


14      Sininen opas, s. 41.


15      Sininen opas, liite 5, s. 151.


16      Tämä ilmenee myös unionin tuomioistuimen antamasta tuomiosta Dürr Dental, jonka taustalla olleessa asiassa oli kyse valmistajan tekemästä tuotteen luokittelusta ja jossa unionin tuomioistuin totesi, että ”huolellisuusvelvoitteen noudattamatta jättäminen voidaan – – todeta vain, jos luokittelu on ilmeisen virheellinen”. Ks. tuomio 4.6.2026, Dürr Dental (C‑10/24, EU:C:2026:443, 39 kohta).


17      Ks. tästä tuomio 4.6.2026, Dürr Dental (C‑10/24, EU:C:2026:443, 70 kohta).


18      Tuomio 26.10.2016, Canal Digital Danmark (C‑611/14, EU:C:2016:800, 25 kohta) ja tuomio 25.7.2018, Dyson (C‑632/16, EU:C:2018:599, 28 kohta).


19      Direktiivin 2005/29 johdanto-osan 11 perustelukappale.


20      Tuomio 25.7.2018, Dyson (C‑632/16, EU:C:2018:599, 30 kohta).


21      Tuomio 24.2.2022, A ym. (Sijoitussidonnaiset (”unit‑linked”) henkivakuutukset) (C‑143/20 ja C‑213/20, EU:C:2022:118, 136 kohta).


22      Direktiivin 2005/29 3 artiklan 4 kohta.


23      Ks. analogisesti tuomio 30.4.2026, Lidl Italia (Elintarvikkeita koskevat sopimattomat kaupalliset menettelyt) (C‑301/25, EU:C:2026:357, 28 kohta; jäljempänä tuomio Lidl Italia)


24      Tuomio Lidl Italia (33 kohta) ja tuomio 13.9.2018, Wind Tre ja Vodafone Italia (C‑54/17 ja C‑55/17, EU:C:2018:710, 60 kohta).


25      Tuomio Lidl Italia (33 kohta) ja tuomio 13.9.2018, Wind Tre ja Vodafone Italia (C‑54/17 ja C‑55/17, EU:C:2018:710, 61 kohta).


26      Tuomio Lidl Italia (34 kohta) ja tuomio 30.1.2025, Trenitalia (C‑510/23, EU:C:2025:41, 33 kohta).


27      Ks. vastaavasti tuomio Lidl Italia, 35 kohta.


28      Ellei heitä voida pitää vastuuhenkilöinä asetuksen N:o 1223/2009 4 artiklan 6 kohdan perusteella. Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohta.


29      Tuomio 15.9.2022, Fédération des entreprises de la beauté (C‑4/21, EU:C:2022:681, 33, 53, 61 ja 66 kohta) ja tuomio 17.12.2020, A.M. (Kosmeettisten valmisteiden merkinnät) (C‑667/19, EU:C:2020:1039, 27 kohta).