EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 17.11.2020
COM(2020) 728 final
2020/0323(NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS
luvan antamisesta Alankomaille ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide
PERUSTELUT
Neuvosto voi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun direktiivin 2006/112/EY, jäljempänä ’alv-direktiivi’, 395 artiklan 1 kohdan mukaisesti antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön mainitun direktiivin säännöksistä poikkeavia erityistoimenpiteitä arvonlisäveron kantamisen yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten verovilpin ja veronkierron estämiseksi.
Alankomaat pyysi 30. heinäkuuta 2020 komissiossa saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lupaa toteuttaa direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta poikkeava toimenpide voidakseen sulkea arvonlisäveron vähennysoikeuden ulkopuolelle sellaiset tavarat ja palvelut, joiden käytöstä yli 90 prosenttia on verovelvollisen tai tämän työntekijöiden yksityistä käyttöä tai yleisesti muuta kuin yrityskäyttöä tai muuta kuin liiketoimintakäyttöä.
Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti Alankomaiden hakemuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille 10. syyskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Alankomaille 11. syyskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki hakemuksen arviointiin tarvitsemansa tiedot.
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Direktiivin 2006/112/EY 168 artiklan mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää verollisia liiketoimiaan varten tehdyistä hankinnoista ja vastaanotetuista palveluista kannettu arvonlisävero. Direktiivin 2006/112/EY 168 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos kiinteä omaisuus kuuluu verovelvollisen liikeomaisuuteen ja sitä käytetään sekä yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin että muihin tarkoituksiin, tätä omaisuutta koskeviin kustannuksiin liittyvä arvonlisävero on vähennyskelpoista vain siltä osin kuin omaisuutta käytetään verovelvollisen yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin. Direktiivin 2006/112/EY 168 a artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myös soveltaa tätä sääntöä kustannuksiin, jotka liittyvät niiden määrittelemiin muihin liikeomaisuuteen kuuluviin tavaroihin.
Alankomaiden pyytämä toimenpide eroaa kuitenkin mainituista periaatteista, ja sillä suljetaan kokonaan arvonlisäveron vähennysoikeuden ulkopuolelle sellaiset tavarat ja palvelut, joiden käytöstä yli 90 prosenttia on verovelvollisen yksityistä käyttöä tai muuta kuin yrityskäyttöä, muu kuin liiketoiminta mukaan luettuna.
Mainittu 90 prosentin osuus perustuu tämän osuuden soveltamiseen Alankomaiden yhtiö- ja tuloverotuksessa. Yli 90 prosentin osuus muuta kuin yrityskäyttöä merkitsee sitä, että elinkeinonharjoittaja ottaa investoinnit lähes kokonaan omaan yksityiseen käyttöönsä tai työntekijöidensä yksityisiin tarkoituksiin tai yleensä muuhun kuin yrityskäyttöön tai muuhun kuin liiketoimintaan, minkä vuoksi tällaisia investointeja ei pidetä yritysinvestointeina.
Hakemuksessaan Alankomaat toteaa maansa veroviranomaisten käsittelevän nykyisessä (digitaali-)taloudessa lukuisia yksityishenkilöitä tai osa-aikaisesti toimivia tai mikroyrityksiä, joiden liikevaihto on hyvin pieni, koska kaikki, jotka säännöllisesti toimittavat tavaroita tai suorittavat palveluja korvausta vastaan, ovat verovelvollisia. He voivat vähentää arvonlisäveron tuotantopanoksistaan/kustannuksistaan. Esimerkkeinä voidaan mainita aurinkopaneelien omistajat, autoaan tai asuntoaan vuokralle antavat jakamistalouden toimijat sekä elinkeinonharjoittajat, joilla ei ole palkattua henkilöstöä. Heidän ammatillisen ja yksityisen toimintansa välinen häilyvä raja aiheuttaa melko paljon keskustelua siitä, missä määrin heillä on oikeus vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero, koska useimmiten heidän kohdallaan tämä oikeus on hyvin rajallinen.
Alankomaat ilmoitti komissiolle, että näiden verovelvollisten ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuden hallinnointi jatkuvine alv-ilmoituksineen ja korjauksineen aiheuttaa suhteettoman rasitteen sekä asianomaisille verovelvollisille että verohallinnolle.
Tämä johtaa lisäksi perusteettomaan kassavirtaetuun niihin verovelvollisiin nähden, jotka käyttävät tällaisia tavaroita ja palveluja sataprosenttisesti yritystarkoituksiin. Näitä tavaroita ja palveluja vain vähäisessä määrin yritystarkoituksiin käyttävät verovelvolliset voivat kuitenkin saada niihin 100 prosentin vähennysoikeuden. Lisäksi alv-lainsäädäntö on hyvin monimutkainen mikroyrityksille, joilla ei ole varaa oikeudelliseen neuvontaan, mikä aiheuttaa suuren virhe- ja veronkiertoriskin ja hankaloittaa säännösten noudattamista. Tästä ovat esimerkkinä aurinkopaneelien omistajat, joista tulee verovelvollisia tuottamansa ja sähköverkkoon toimittamansa energian osalta. He vähentävät kaiken arvonlisäveron, joka sisältyy paneelien ostohintaan ja jopa muihin kustannuksiin, kuten rakennusmaan ja niiden rakennusten ostohintaan, joihin aurinkopaneelit on asennettu. Koska autotallien ja talojen käyttö on pääasiassa yksityiskäyttöä, käytäntö johtaa monimutkaisiin keskusteluihin tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeudesta ja sen oikeasta soveltamisesta.
Sen vuoksi kyseessä oleva erityistoimenpide helpottaa niin veroviranomaisten kuin yritystenkin työtä, koska niiden tavaroiden ja palvelujen, joihin sovellettiin vähennysoikeuden rajoitusta niiden hankkimisen aikaan, myöhempää käyttöä ei ole tarpeen seurata. Tämä koskee erityisesti direktiivin 2006/112/EY 16 tai 26 artiklan mukaista yksityiskäytön mahdollista verottamista. Sen vuoksi kyseiselle poikkeavalle toimenpiteelle on asianmukaista myöntää lupa.
Toimenpiteen odotetaan vaikuttavan vain vähän kokonaisverotuloihin. Alkuperäistä vähennystä oikaistaan tällä hetkellä muun kuin yrityskäytön osalta direktiivin 2006/112/EY 16 ja 26 artiklaan perustuvalla korjauksella. Toimenpiteen ei odoteta vaikuttavan alv:sta saataviin unionin omiin varoihin.
Mahdolliselle poikkeavalle toimenpiteelle olisi kuitenkin asetettava aikaraja, jotta voidaan arvioida sen vaikutukset ja se, ovatko poikkeuksen perusteet edelleen voimassa. Sen vuoksi ehdotetaan, että poikkeukselle myönnetään lupa vuoden 2023 loppuun ja, jos Alankomaat suunnittelee hakevansa poikkeuksen voimassaolon jatkamista vuoden 2023 jälkeen, sitä pyydetään esittämään viimeistään 31. maaliskuuta 2023 toimenpiteen jatkamista koskeva hakemus sekä kertomus, jossa mm. tarkastellaan uudelleen vähennysoikeuden perusteena käytettyä yrityskäytön ja muun kuin yrityskäytön välistä suhdetta.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Itävallalle ja Saksalle on myönnetty vastaavia vähennysoikeuden rajoittamista koskevia poikkeuksia.
Sen estämättä, mitä arvonlisäveron vähennysoikeusrajoituksen piiriin kuuluvien menojen luokkia koskevien sääntöjen vahvistamisesta tehdyissä aiemmissa aloitteissa esitetään, tällainen poikkeus on asianmukainen siihen asti, kun nämä säännöt on yhdenmukaistettu EU:n tasolla.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Alv-direktiivin 395 artikla.
•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
Kun otetaan huomioon ehdotuksen perustana oleva alv-direktiivin säännös, ehdotus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.
•Suhteellisuusperiaate
Päätös koskee jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä annettavaa lupaa, eikä siihen liity mitään velvollisuutta.
Koska poikkeuksen soveltamisala on rajallinen, erityistoimenpide on oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden eli siihen, että tarkoituksena on yksinkertaistaminen sekä tietyntyyppisen verovilpin ja veronkierron estäminen. Poikkeavalla toimenpiteellä vältettäisiin tilanne, jossa sellaisista investoinneista kannettava arvonlisävero, joita käytetään vain vähäisessä määrin yritystarkoituksiin, vähennettäisiin ensin kokonaan ikään kuin investointia käytettäisiin kokonaan yritystarkoituksiin, minkä jälkeen vähennyksen määrä korjattaisiin vastaamaan todellista marginaalista yrityskäyttöä, mikä merkitsisi jatkuvia hallinnollisia ja raportointivaatimuksia. Tämän toimenpiteen tuloksena yksityiskäytön osuutta ei enää tarvitse tarkistaa eikä mukauttaa vuosittain, eikä verohallinnon tarvitse seurata yksityiskäytön ja yrityskäytön välisen suhteen muutoksia tarkastelujakson aikana.
•
Toimintatavan valinta
Ehdotettu toimintatapa: neuvoston täytäntöönpanopäätös.
Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan mukaan yhteisistä alv-säännöistä voidaan poiketa vain, jos neuvosto antaa siihen luvan komission ehdotuksesta tekemällään yksimielisellä päätöksellä. Neuvoston täytäntöönpanopäätös on parhaiten soveltuva toimintatapa, koska se voidaan osoittaa yksittäiselle jäsenvaltiolle.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Sidosryhmien kuuleminen
Tämä ehdotus perustuu Alankomaiden esittämään hakemukseen ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.
•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu.
•Vaikutustenarviointi
Ehdotuksella voi olla myönteinen vaikutus sekä yrityksiin että viranomaisiin, koska sen tarkoituksena on estää tietyntyyppistä verovilppiä ja veronkiertoa ja yksinkertaistaa arvonlisäveron kantamista. Alankomaat on pitänyt tätä ratkaisua sopivana toimenpiteenä, ja se on rinnastettavissa muihin aiempiin ja nykyisiin poikkeuksiin.
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotuksella ei ole kielteisiä vaikutuksia EU:n talousarvioon.
5.LISÄTIEDOT
Ehdotus sisältää raukeamislausekkeen; poikkeuksen voimassaolo päättyy ilman eri toimenpiteitä 31. joulukuuta 2023.
Jos Alankomaat haluaa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista vuoden 2023 jälkeen, komissiolle olisi viimeistään 31. maaliskuuta 2023 toimitettava voimassaolon jatkamista koskevan hakemuksen ohella raportti, johon sisältyy sovellettavaa prosenttirajoitusta koskeva uudelleentarkastelu.
2020/0323 (NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS
luvan antamisesta Alankomaille ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sekä katsoo seuraavaa:
(1)Direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa käsitellään verovelvollisen oikeutta vähentää arvonlisävero, jota sovelletaan verovelvollisen verollisia liiketoimiaan varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin.
(2)Alankomaat pyysi 30 päivänä heinäkuuta 2020 komissiossa saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lupaa toteuttaa direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide voidakseen sulkea kokonaan arvonlisäveron vähennysoikeuden ulkopuolelle sellaiset tavarat ja palvelut, joiden käytöstä yli 90 prosenttia on verovelvollisen yksityistä käyttöä tai käyttöä tämän työntekijöiden yksityisiin tarpeisiin taikka yleisesti muuta kuin yrityskäyttöä tai muuta kuin liiketoimintakäyttöä.
(3)Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Alankomaiden hakemuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille 10 päivänä syyskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Alankomaille 11 päivänä syyskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä, että se oli saanut kaikki hakemuksen arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.
(4)Erityistoimenpiteen tavoitteena on yksinkertaistaa arvonlisäverotusta ja arvonlisäveron kantamista sekä estää tietyntyyppinen verovilppi tai verojen kiertäminen. Toimenpide vaikuttaa ainoastaan vähäisessä määrin lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron määrään.
(5)Alankomaiden toimittamien tietojen mukaan erityistoimenpiteen soveltamisen perusteena oleva oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne on olemassa. Alankomaille olisi sen vuoksi annettava lupa ottaa käyttöön tämä erityistoimenpide rajoitetuksi ajaksi 31 päivään joulukuuta 2023, jotta erityistoimenpiteen tarpeellisuutta ja tehokkuutta samoin kuin yrityskäytön ja muun kuin yrityskäytön välistä prosenttiosuutta voidaan tarkastella uudelleen.
(6)Jos Alankomaat katsoo, että luvan voimassaoloa on tarpeen jatkaa vielä vuoden 2023 jälkeen, sen olisi toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2023 hakemus sekä poikkeavan toimenpiteen soveltamista koskeva kertomus, johon sisältyy sovelletun prosenttiosuuden uudelleentarkastelu.
(7)Poikkeuksella on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan arvonlisäveron kokonaismäärään, eikä se vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa säädetään, Alankomaille annetaan lupa sulkea arvonlisäveron vähennysoikeuden ulkopuolelle tavaroista ja palveluista maksettava arvonlisävero, jos niiden käytöstä yli 90 prosenttia on verovelvollisen yksityistä käyttöä tai käyttöä tämän työntekijöiden yksityisiin tarpeisiin taikka yleisesti muuta kuin yrityskäyttöä tai muuta kuin liiketoimintakäyttöä.
2 artikla
Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021 31 päivään joulukuuta 2023.
Mahdollinen tällä päätöksellä luvan saaneen poikkeavan toimenpiteen voimassaolon jatkamista koskeva hakemus on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2023.
Tällaiseen hakemukseen on liitettävä poikkeavan toimenpiteen soveltamista koskeva kertomus, johon sisältyy tämän päätöksen perusteella arvonlisäveron vähennysoikeuteen sovellettavan prosenttiosuuden uudelleentarkastelu.
3 artikla
Tämä päätös on osoitettu Alankomaiden kuningaskunnalle.
Tehty Brysselissä
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja