UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
18 päivänä joulukuuta 2025 ( *1 )
Ennakkoratkaisupyyntö – Tulliliitto – Tuonti‑ ja vientimenettelyt – Tuonti‑ tai vientitullien palauttaminen tai peruuttaminen – Peruuttamishakemusta koskevan asian siirtäminen Euroopan komissiolle – Tullien automaattinen peruuttaminen – Jäsenvaltion vastuu – Ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättäminen
Asiassa C‑259/24,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka tribunal judiciaire de Marseille (Marseillen alioikeus, Ranska) on esittänyt 8.4.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 12.4.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
SAS Tenergie Development
vastaan
Directeur régional des douanes de Marseille,
Direction interrégionale des douanes - Provence-Alpes-Côte d’Azur - Corse ja
Direction régionale des douanes de Marseille,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Condinanzi sekä tuomarit N. Jääskinen (esittelevä tuomari) ja R. Frendo,
julkisasiamies: D. Spielmann,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
|
– |
SAS Tenergie Development, edustajinaan N. Akodad, F. Locatelli, G. Menu-Lejeune ja H. Saoudi, avocats, |
|
– |
Ranskan hallitus, asiamiehinään P. Chansou ja B. Travard, |
|
– |
Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan A. Collabolletta, avvocato dello Stato, |
|
– |
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Demeneix ja B. Eggers, |
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
|
1 |
Ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 116 artiklan tulkintaa. |
|
2 |
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä SAS Tenergie Development (jäljempänä Tenergie) ja toisaalta directeur régional des douanes de Marseille (Marseillen alueellisen tulliviraston johtaja, Ranska), direction interrégionale des douanes - Provence-Alpes-Côte d’Azur - Corse (Provence-Alpes-Côte d’Azurin ja Korsikan alueiden tulliviranomainen, Ranska) ja direction régionale des douanes de Marseille (Marseillen alueellinen tulliviranomainen) (jäljempänä yhteisesti Ranskan tullihallinto) ja jossa on kyse Tenergielle osoitetun, Ranskaan tuotuja ja siellä vapaaseen liikkeeseen luovutettuja aurinkopaneeleja koskevan polkumyynti‑ ja tasoitustullien kantamisesta tehdyn päätöksen laillisuudesta. |
Asiaa koskevat oikeussäännöt
|
3 |
Tullikoodeksin 116 artiklassa säädetään seuraavaa: ”1. Jollei tässä jaksossa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, tuonti‑ tai vientitullin määrät on palautettava tai peruutettava seuraavista syistä:
– – 3. Jos tulliviranomaiset katsovat, että tullin palauttaminen tai peruuttaminen olisi myönnettävä 119 tai 120 artiklan perusteella, kyseisen jäsenvaltion on siirrettävä asian käsittely komissioon päätöksen tekemistä varten seuraavissa tapauksissa:
Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, asioiden käsittelyä ei kuitenkaan siirretä seuraavissa tilanteissa:
4. Jollei päätöksentekovaltaa koskevista säännöistä muuta johdu, tulliviranomaisten on palautettava tai peruutettava tuonti‑ tai vientitullin määrä viran puolesta, jos ne itse havaitsevat 121 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa, että tuonti‑ tai vientitullin määrä on palautettava tai peruutettava 117, 119 tai 120 artiklan nojalla. – –” |
|
4 |
Tullikoodeksin 119 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimivaltaisten viranomaisten virhe”, säädetään seuraavaa: ”1. Muissa kuin 116 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 117, 118 ja 120 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tuonti‑ tai vientitullin määrä on palautettava tai peruutettava, jos toimivaltaisten viranomaisten virheen seurauksena alun perin tiedoksi annettu tullivelkaa vastaava määrä oli maksettavaa määrää pienempi ja edellyttäen, että:
2. Jos 117 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, tullin palautus tai peruutus on kuitenkin myönnettävä, jos alennettua tullia tai tullittomuutta ei ole tulliviranomaisten virheen seurauksena sovellettu ja vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva tulli-ilmoitus sisälsi ja siihen oli liitetty kaikki alennetun tullin tai tullittomuuden soveltamiseksi tarvittavat tiedot ja asiakirjat. 3. Jos tavaroiden etuuskohtelua myönnettäessä noudatetaan hallinnollisen yhteistyön järjestelmää, johon unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevan maan tai alueen viranomaiset osallistuvat, näiden viranomaisten antamaa todistusta, jos se osoittautuu virheelliseksi, pidetään virheenä, jota ei ole voitu 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuudella havaita. Virheellisen todistuksen antamista ei kuitenkaan pidetä virheenä, jos todistus perustuu viejän antamaan virheelliseen selvitykseen tosiasioista, paitsi silloin, kun on ilmeistä, että todistuksen antaneet viranomaiset tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää, että tavarat eivät olleet oikeutettuja etuuskohteluun. Velallisen katsotaan toimineen vilpittömässä mielessä, jos hän pystyy osoittamaan toimineensa kyseisten kaupallisten toimien aikana asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistaakseen, että kaikki etuuskohtelun edellytykset ovat täyttyneet. Velallinen ei voi kuitenkaan vedota vilpittömään mieleen, jos komissio on julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa todetaan, että on perusteltua aihetta epäillä, ettei edunsaajamaa tai ‑alue sovella etuuskohtelujärjestelmää moitteettomasti.” |
|
5 |
Tullikoodeksin 120 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohtuusyyt”, säädetään seuraavaa: ”1. Muissa kuin 116 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 117, 118 ja 119 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tuonti‑ tai vientitullin määrä on palautettava tai peruutettava kohtuussyistä, jos tullivelka on syntynyt erityisolosuhteissa, joissa velallisen ei voida osoittaa syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen erityisolosuhteiden katsotaan vallitsevan, jos asiaan liittyvien seikkojen perusteella on selvää, että velallinen on poikkeuksellisessa tilanteessa muihin saman liiketoiminnan alan toimijoihin verrattuna ja että jos mainitunlaisia olosuhteita ei olisi ollut, hän ei olisi kärsinyt haittaa tuonti‑ tai vientitullin määrän kantamisen johdosta.” |
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
|
6 |
Tenergie, joka on Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, tuo Ranskaan eri maihin sijoittautuneilta toimittajilta hankkimaansa aurinkovoimaloiden rakentamiseen tarkoitettua materiaalia. Se toi 18.12.2013 ja 27.2.2014 välisenä aikana Ranskaan ja luovutti sitten vapaaseen liikkeeseen ja kulutukseen Taiwanista lähetettyjä aurinkopaneeleja. |
|
7 |
Sen jälkeen, kun Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) oli vuonna 2014 aloittanut kansainvälisen tutkimuksen tarkistaakseen Taiwanista lähetettyjen ja Eurooppaan tuotujen aurinkopaneelien tullioikeudellisen alkuperän, Ranskan tullihallinto teki Tenergien suorittamiin maahantuonteihin kohdistuvan tarkastuksen. |
|
8 |
Ranskan tullihallinto antoi 15.10.2015 Tenergielle tiedoksi tutkimuksen tuloksia koskevan muistion, jossa todettiin, että unionin tullilainsäädäntöä oli rikottu, koska Tenergien riidanalaisena ajanjaksona tuomat aurinkopaneelit olivat peräisin Kiinasta. Ranskan tullihallinto antoi 15.12.2015 rikkomista koskevan päätöksen 18.12.2013 ja 27.2.2014 välisenä aikana tuotujen aurinkopaneelien väärien alkuperäilmoitusten johdosta. Ranskan tullihallinto teki 2.3.2016 ensimmäisen maksuunpanopäätöksen Tenergien tuomiin Kiinasta peräisin oleviin aurinkopaneeleihin sovellettavien polkumyynti‑ ja tasoitustullien (jäljempänä riidanalaiset polkumyynti‑ ja tasoitustullit) kantamisesta. |
|
9 |
Ranskan tullihallinto peruutti 21.11.2019 tämän ensimmäisen maksuunpanopäätöksen sillä perusteella, että Tenergien oikeutta tulla kuulluksi oli loukattu. |
|
10 |
Ranskan tullihallinto antoi Tenergielle 11.12.2019 tiedoksi uuden muistion tutkimuksen tuloksista. Ranskan tullihallinto antoi 26.8.2020 Tenergielle tiedoksi unionin tullisäännöstön rikkomista koskevan päätöksen, jolla kumottiin ja korvattiin sille 15.12.2015 tiedoksi annettu rikkomista koskeva päätös. Ranskan tullihallinto teki 16.9.2020 toisen maksuunpanopäätöksen riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien, joiden määrä oli 2405887 euroa, kantamisesta. |
|
11 |
Tenergie esitti 12.4.2021 päivätyllä kirjeellä Ranskan tullihallinnolle näiden polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista koskevan ensimmäisen hakemuksen tullikoodeksin 119 ja 120 artiklan nojalla. |
|
12 |
Tenergie nosti 4.5.2021 tribunal judiciaire de Marseillessa (Marseillen alioikeus, Ranska) ensimmäisen kanteen, jossa se vaati kumoamaan riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien toisen maksuunpanopäätöksen, ja tämä kanne hylättiin 9.5.2023 annetulla tuomiolla. Tenergie valitti tästä tuomiosta. |
|
13 |
Tenergie esitti 18.5.2021 Ranskan tullihallinnolle toisen hakemuksen riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamisesta. |
|
14 |
Ranskan tullihallinto antoi 16.9.2021 päivätyllä kirjeellä kielteisen lausunnon polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista koskevasta toisesta hakemuksesta yhtäältä sillä perusteella, että asianomaisten tulliviranomaisten ei voitu katsoa tehneen tullikoodeksin 119 artiklassa tarkoitettua virhettä, ja toisaalta sillä perusteella, että Tenergien tilanne ei johtunut tullikoodeksin 120 artiklassa tarkoitetuista erityisolosuhteista. |
|
15 |
Ranskan tullihallinto antoi 19.10.2021 päivätyllä kirjeellä kielteisen lausunnon riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista koskevasta ensimmäisestä hakemuksesta. |
|
16 |
Ranskan tullihallinto hylkäsi 29.11.2021 päivätyllä kirjeellä lopullisesti Tenergien tekemät riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista koskevat hakemukset. |
|
17 |
Tenergie nosti 25.2.2022 tribunal judiciaire de Marseillessa, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, toisen kanteen, jossa se vaatii muun muassa kumoamaan päätöksen, jolla hylättiin sen tekemät riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista koskevat hakemukset, tai muussa tapauksessa määräämään, että Ranskan tullihallinto tutkii uudelleen kyseessä olevan asian ja siirtää sen komission käsiteltäväksi. |
|
18 |
Tenergie väittää, että tuontitullien peruuttamisen edellytykset ovat tässä tapauksessa täyttyneet. Yhtäältä komission olisi nimittäin pitänyt varoittaa asianomaisia yhtiöitä siitä, että pääasiassa kyseessä olevat aurinkopaneelit olivat peräisin Kiinasta. Koska Ranskan tullihallinto oli lisäksi suorittanut lukuisia tarkastuksia ja koska sille oli herännyt epäilyjä näiden aurinkopaneelien alkuperästä, sen olisi pitänyt tehostaa näitä tarkastuksia ja ilmoittaa niistä Tenergielle. Koska tullihallinto ei tehnyt näin, se teki tullikoodeksin 119 artiklassa tarkoitetun virheen, jota Tenergien oli sitä paitsi mahdotonta havaita, koska sillä ei ole käytettävissään vastaavanlaisia tutkinta‑ ja valvontakeinoja kuin viranomaisilla. |
|
19 |
Toisaalta Tenergie väittää, että sen tilanne johtui tullikoodeksin 120 artiklassa tarkoitetuista erityisolosuhteista ilman, että se olisi syyllistynyt mihinkään vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien kiertämiseksi. Se toteaa päinvastoin toimineensa vilpittömässä mielessä, kun se on itse suorittanut tutkimuksia ja tarkastuksia paikan päällä. Tenergie katsoo näin ollen, että Ranskan tullihallinto oli velvollinen siirtämään Tenergien tekemän riidanalaisten polkumyyntitullien ja tasoitustullien peruuttamista koskevan hakemuksen komissiolle, koska tullihallinnon suorittama valvonta perustui pääasiallisesti päätelmiin, jotka oli tehty tämän tuomion 7 kohdassa mainitussa OLAFin tutkimuksessa, joka oli suoritettu asetuksen N:o 515/97 2 ja 20 artiklaa noudattaen. |
|
20 |
Ranskan tullihallinto puolestaan väittää, ettei se ole koskaan vahvistanut Tenergien käsitystä pääasiassa kyseessä olevien aurinkopaneelien alkuperästä. Tullihallinto toteaa yhtäältä, että ennen kuin OLAF toimitti tutkimuksensa päätelmät marraskuun 2014 jälkeen, tullihallinnolla ei ollut hallussaan tietoja, joiden perusteella se olisi voinut osoittaa tämän alkuperän vääräksi, ja toisaalta, että Taiwanin tulliviranomaisten tekemillä arvioinneilla ei ole merkitystä unionin polkumyyntipolitiikan kannalta. Lisäksi se katsoo, että tavarantoimittajan vilpillinen mieli ei ole sellainen erityisolosuhde, joka olisi otettava huomioon arvioitaessa polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista koskevaa hakemusta, vaan se on kaupalliselle toiminnalle ominainen riski. Ranskan tullihallinto katsoo näin ollen, että tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet nyt käsiteltävässä tapauksessa ja että kyseessä olevaa asiaa ei näin ollen ollut syytä siirtää komissiolle tullikoodeksin 116 artiklan nojalla. |
|
21 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasian ratkaisu riippuu täsmennyksistä, jotka unionin tuomioistuin tekee unionin oikeuden tulkinnasta. |
|
22 |
Tältä osin se muistuttaa, että Tenergie katsoo ensinnäkin, että Ranskan tulliviranomaiset eivät ole koskaan esittäneet mitään varaumia eivätkä huomauttaneet mistään poikkeamista tavaroiden alkuperän suhteen, ja toiseksi, että se seikka, että tulliviranomaiset ovat hyväksyneet vastaanotetuksi tulli-ilmoituksen, jossa kyseessä olevan tavaran tariffiluokittelu on virheellinen, vaikka tavaran maahantuoja oli toimittanut niille kaikki tarvittavat asiakirjat, merkitsee tullikoodeksin 119 artiklassa tarkoitettua virhettä, ja lopuksi, että kyseistä yhtiötä olisi pitänyt varoittaa pääasiassa kyseessä olevaan tuontiin liittyvistä riskeistä siitä lähtien, kun Ranskan tulliviranomaiset ja asiasta vastaavat unionin viranomaiset aloittivat OLAFin tutkimuksen, minkä lisäksi Tenergie täsmentää, että kyseiseen tutkimukseen liittyvästä OLAFin kertomuksesta ilmenee, että Taiwanin tulliviranomaiset olivat jo 24.11.2014 toimittaneet OLAFille tietoja useiden Kiinasta peräisin olevien aurinkopaneelien uudelleenlastauksesta Taiwanissa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että Tenergie voi perustellusti kysyä, oliko Ranskan tulliviranomaisilla velvollisuus siirtää käsiteltävänään ollut riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista koskeva hakemus komission käsiteltäväksi. |
|
23 |
Tässä tilanteessa tribunal judiciaire de Marseille päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
|
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
|
24 |
Komissio väittää, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska ensimmäinen kysymys, josta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kaksi muuta kysymystä johtuvat, on hypoteettinen. Komissio nimittäin katsoo, että – toisin kuin ensimmäisestä kysymyksestä ilmenee – Tenergien ei voida katsoa täyttäneen tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, joten se ei voi vedota näihin säännöksiin vaatiakseen riidanalaisten polkumyynti‑ ja tasoitustullien peruuttamista. Komissio vetoaa siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole osoittanut seikkoja, joista ilmenisi, että nyt käsiteltävässä asiassa Tenergie on täyttänyt kyseisissä 119 ja 120 artiklassa mainitut edellytykset. Ennakkoratkaisupyynnöstä ja tämän tuomion 12 kohdassa mainitusta tribunal judiciaire de Marseillen 9.5.2023 antamasta tuomiosta päinvastoin ilmenee, ettei Tenergie ole täyttänyt näitä edellytyksiä. Näin ollen esitetyt kysymykset, jotka koskevat tullikoodeksin 116 artiklan soveltamista koskevia menettelytapoja, eivät ole merkityksellisiä. |
|
25 |
Ranskan ja Italian hallitukset eivät muodollisesti vetoa siihen, että ennakkoratkaisupyyntö olisi jätettävä tutkimatta, mutta myös ne ovat korostaneet, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä ilmene, että tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa säädetyt edellytykset olisivat täyttyneet nyt käsiteltävässä tapauksessa. |
|
26 |
Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 1.8.2025, Alace ja Canpelli, C‑758/24 ja C‑759/24, EU:C:2025:591, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
27 |
Niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan riita-asian todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve (määräys 24.3.2025, Cajasur Banco, C‑443/24, EU:C:2025:253, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
28 |
Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa ratkaisun käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ennakkoratkaisumenettelyssä on nimittäin auttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ratkaisemaan siinä vireillä oleva konkreettinen oikeusriita. Tällaisessa menettelyssä mainitun oikeusriidan ja niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa pyydetään, välillä on siis oltava sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten (määräys 2.5.2025, Klinka‑Geo Trans, C‑501/24, EU:C:2025:348, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
29 |
Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäisen kysymyksen, joka koskee tullikoodeksin 116 artiklan tulkintaa, sanamuodosta ilmenee, että tämä kysymys koskee tietynlaista ”tapausta” eli tapausta, jossa yhtiö täyttää tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa säädetyt edellytykset saadakseen maksamansa tuontitullit palautetuiksi tai peruutetuiksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin, että Tenergien tilanne on tällainen. |
|
30 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole ilmoittanut eikä varsinkaan osoittanut, miltä osin tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyivät nyt käsiteltävässä asiassa. Ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä tosiseikoista tai sen perusteluista ei nimittäin ilmene, että nämä edellytykset olisivat täyttyneet. Kuten Ranskan hallitus on todennut, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tyytyy toteamaan pyyntönsä perusteluissa, että Tenergien mukaan se, että tulliviranomaiset hyväksyvät vastaanotetuksi pääasiassa kyseessä olevien tavaroiden virheellisen tariffiluokittelun sisältävän tulli-ilmoituksen, merkitsee tullikoodeksin 119 artiklassa tarkoitettua virhettä. |
|
31 |
On myös todettava, että komissio toimitti kirjallisten huomautustensa liitteenä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 9.5.2023 antaman tuomion Tenergien vireille panemassa oikeudenkäynnissä, jossa vaadittiin kumoamaan Ranskan tullihallinnon 16.9.2020 tekemä päätös riidanalaisten polkumyyntitullien ja tasoitustullien kantamisesta. Kyseinen oikeudenkäynti koski olennaisilta osin samoja tosiseikkoja kuin pääasian oikeudenkäynti nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseisestä tuomiosta ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Tenergie ei täyttänyt tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa säädettyjä edellytyksiä. |
|
32 |
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin pyysi 20.12.2024 päivätyllä tietopyynnöllä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ilmoittamaan, katsoiko se, että Tenergie täytti tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa säädetyt edellytykset, ja jos näin oli, selittämään syyt tähän. |
|
33 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vastasi 3.2.2025, että sen oli tässä vaiheessa mahdotonta vahvistaa, täyttikö Tenergie nämä edellytykset vai ei, koska odottaessaan vastausta ennakkoratkaisupyyntöönsä se ei ollut vielä ratkaissut sille esitettyjä vaatimuksia. |
|
34 |
Edellä esitetyn perusteella on todettava, että ennakkoratkaisupyyntö ja unionin tuomioistuimen käytettävissä oleva asiakirja-aineisto yleisemminkään eivät tue ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen perustana olevaa olettamaa, jonka mukaan Tenergie ”täyttää – – tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa mainitut edellytykset”. |
|
35 |
Tullikoodeksin 116 artiklan 3 kohdan, jota ensimmäinen kysymys koskee tämän tuomion 29 kohdasta ilmenevin tavoin, soveltaminen edellyttää, että tullikoodeksin 119 ja 120 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, ettei kyseisissä 119 ja 120 artiklassa säädettyjen edellytysten ole osoitettu täyttyneen nyt käsiteltävässä asiassa, on siis ilmeistä, että tätä kysymystä on pidettävä luonteeltaan hypoteettisena tämän tuomion 26 ja 27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. |
|
36 |
Koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät toinen ja kolmas kysymys riippuvat ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta. |
|
37 |
On kuitenkin täsmennettävä, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on edelleen mahdollisuus esittää uusi ennakkoratkaisupyyntö toimittamalla unionin tuomioistuimelle kaikki seikat, joiden perusteella tämä voi ratkaista asian (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2019, Călin,C‑676/17, EU:C:2019:700, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
38 |
Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta. |
Oikeudenkäyntikulut
|
39 |
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
|
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
|
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka tribunal judiciaire de Marseille (Marseillen alioikeus, Ranska) on esittänyt 8.4.2024 tekemällään päätöksellä, jätetään tutkimatta. |
|
Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: ranska.