Yhteisön lentoliikenteen harjoittanen pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille
Tällöin sovelletaan 75 artiklan 1 ja 3 kohdan määräyksiä menettelystä.
sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus
— —
Linaten lentoasemalle, joka sijaitsee 10 kilometrin päässä Milanon keskustasta, on keskitetty suurin osa yhteisön sisäisestä ulkomaan- ja kotimaanliikenteestä. Linaten lentoasemalla on ollut vakavia kapasiteettiongelmia. Sen kautta matkusti vuonna 1997 noin 14 miljoonaa matkustajaa, vaikka sen ihannekapasiteetiksi on arvioitu 8 miljoonaa matkustajaa. Malpensan lentoasemalle, joka sijaitsee 53 kilometrin päässä Milanon keskustasta, on puolestaan keskitetty kaikki mannertenväliset lennot, koska Linaten lentoaseman toimintarajoitukset estävät käyttämästä sitä kyseiseen lentoliikenteeseen. Malpensan lentoasemalle lennetään ainoastaan muutamia yhteisön sisäisiä lentoja, sillä matkustajat käyttävät yleensä mieluummin Linaten lentoasemaa, joka sijaitsee lähempänä Milanon keskustaa. Tästä syystä Malpensan lentoaseman kautta matkusti vuonna 1997 ainoastaan noin 4 miljoonaa matkustajaa, vaikka sen ihannekapasiteetiksi on arvioitu noin 6 miljoonaa matkustajaa. Orio al Serion lentoasemaa, joka sijaitsee Bergamon lähellä noin 50 kilometrin päässä Milanon keskustasta, käytetään pääasiassa rahti- ja tilauslentoliikenteeseen, ja siellä harjoitetaan myös jonkin verran säännöllistä matkustajaliikennettä.
Tämä hanke on yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon Kehittämiseksi
Air France ilmoitti komissiolle
Edellä mainittujen lentoyhtiöiden mukaan Italian sääntöjen soveltaminen johtaa siihen, että Linaten lentoasemalta liikennöidään ainoastaan Milanon ja Rooman välistä reittiä, jolla liikennöi nykyään useita yhteisön lentoyhtiöitä, muun muassa Alitalia. Alitalia voi siis edelleen käyttää suuressa määrin hyväkseen keskuslentoasemaansa eli Rooman lentoasemaa, jolle se voi liikennöidä Linaten lentoasemalta, kun taas muut kuin italialaiset yhteisön lentoyhtiöt eivät voi liikennöidä Linatesta omille keskuslentoasemilleen, koska niiden on käytettävä Malpensan lentoasemaa. Tämän vuoksi Alitalia saa muihin kuin italialaisiin yhteisön lentoyhtiöihin nähden kilpailuedun, siltä osin kuin on kysymys keskipitkien lentojen ja pitkänmatkanlentojen liikennöinnistä lentoyhtiön oman keskuslcntoascman kautta. Matkustajat, jotka lähtevät Milanosta keskipitkillä lennoilla ja pitkänmatkanlennoilla jonkin keskuslentoaseman kautta, lentävät mieluummin Alitalian keskuslentoaseman kuin muiden yhteisön lentoyhtiöiden keskuslentoasemien kautta. Tutkimuspyynnön tehneiden lentoyhtiöiden mukaan asianmukaisten liikenneyhteyksien puuttuminen tekee Malpensasta viela cpäkäytännöllisemmän lentoaseman Linatecn verrattuna, mikä vahvistaa Italian sääntöjen syrjivää vaikutusta.
Edellä mainitut lentoyhtiöt ovat katsoneet, että Italian säännöt eivät ole suhteellisuusperiaatteen mukaisia, koska ne tavoitteet, joihin niillä pyritään, olisi voitu saavuttaa ilman syrjintää ja käyttämällä lentoasemakapasiteettia järkevämmin siten, että olisi vältetty sekä Linaten vajaakäyttö että Malpensan ruuhkautuminen. Kaikille yhteisön lentoyhtiöille olisi pitänyt antaa mahdollisuus liikennöidä Linaten lentoasemalta omille keskuslentoasemilleen.
Komissio toimitti lentoyhtiöiden tutkimuspyynnön
Tarkemmin sanottuna Italian hallitus väittää, että asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioille annetaan yksinomainen toimivalta säännellä liikenteen jakamista lentoasemien kesken ja että velvollisuus noudattaa periaatetta, jonka mukaan lentoliikenteen harjoittajia ei saa syrjiä kansallisuuden tai identiteetin perusteella, rajoittaa tätä toimivaltaa. Saman artiklan 3 kohdassa annetaan komissiolle toimivalta valvoa, ovatko toteutetut kansalliset toimenpiteet I artiklan mukaisia. Tämän säännöksen — selvästä — sanamuodosta seuraa, että valvonta voi koskea ainoastaan sitä, ovatko kansalliset toimenpiteet syrjintäkiellon periaatteen mukaisia siten kuin 1 artiklassa on säädetty, mutta se ei voi koskea sitä, ovatko toimenpiteet yleisesti yhteisön oikeuden mukaisia. Kantaja toteaa lisäksi, että silloin kun yhteisön lainsäätäjä on halunnut säätää tällaisesta yleisestä valvonnasta, kuten tämän asetuksen 9 artiklan 4 ja 5 kohdassa, se on nimenomaisesti säätänyt, että valvonta ei koske ainoastaan sitä, ovatko kansalliset toimenpiteet kyseisen asetuksen säännösten mukaisia, vaan siinä tutkitaan myös, etteivät toimenpiteet ole
Kantajan mukaan komissio on riidanalaisessa päätöksessä katsonut, että sillä on asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 3 kohdan nojalla oikeus valvoa Italian sääntöjä yleisesti yhteisön oikeuden kannalta ja tarkemmin sanottuna palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvia rajoituksia sääntelevän suhteellisuusperiaatteen kannalta. Kantajan mukaan tämä käsitys perustuu virheelliseen laajentavaan tulkintaan komissiolle päätösvallan antavasta säännöksestä, koska komissio soveltaa säännöstä muihin tilanteisiin ja muilla edellytyksillä, kuin mistä siinä on säädetty. Tällainen soveltaminen on ristiriidassa yhteisön institutionaalista järjestelmää koskevien perustamissopimuksen periaatteiden kanssa ja erityisesti komission päätösvallan ehdotonta lainmukaisuutta koskevan periaatteen kanssa, jota tarkoitetaan perustamissopimuksen 155 artiklassa. Kantajan mielestä asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava suppeasti, koska se on poikkeus perustamissopimuksen 169 artiklasta. Tästä syystä 8 artiklan 3 kohtaa ei kantajan mukaan voida tulkita niin, että komissio saisi sen nojalla käyttää päätösvaltaansa suorittaakseen arviointeja ja tehdäkseen sitovia päätöksiä, jotka eivät liity kiinteästi 8 artiklan 1 kohdan soveltamiseen. Asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan I kohdassa on säädetty syrjintäkiellosta, jonka soveltaminen ei edellytä harkintaan perustuvia arviointeja.
Tarkemmin sanottuna komissio väittää, että asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan I kohdassa ei anneta jäsenvaltioille toimivaltaa jakaa lentoliikennettä yhteisön oikeuden vastaisesti ja että tämän artiklan 3 kohdassa ei rajoiteta komission toimivaltaa valvoa sitä, onko kansallinen toimenpide 1 kohdan mukainen. Komission mukaan 3 kohdassa sitä vastoin edellytetään, että komissio tutkii, voiko jäsenvaltio jatkaa toimenpiteen soveltamista.
Komissio korostaa, että suhteellisuusperiaate on yhteisön oikeuden yleisperiaate, jota jäsenvaltioiden on noudatettava aina, kun yhteisön oikeuden säännöksellä annetaan niille määrättyjä toimivaltuuksia. Komissio muistuttaa lisäksi, että perustamissopimuksen 155 artiklan mukaan
Komissio toteaa vielä, että tällainen sen päätösvaltaa rajoittava tulkinta olisi ristiriidassa hyvän hallinnon periaatteen kanssa, koska komission olisi hyväksyttävä toimenpide asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 1 ja 3 kohdan perusteella ja sen jälkeen pantava vireille perustamissopimuksen 169 artiklan mukainen menettely. Tällainen menettely, jossa on kaksi vaihetta eli asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 1 ja 3 kohtaan perustuva valvontavaihe ja perustamissopimuksen 169 artiklaan perustuva valvontavaihe, ei kuitenkaan ole oikeusvarmuuden periaatteen mukainen eikä se myöskään vastaa sitä lentoliikennemarkkinoiden tarpeista johtuvaa vaatimusta, että kansallisten toimenpiteiden lainmukaisuutta koskevat riita-asiat on ratkaistava nopeasti.
Kantaja väittää, että vaikka katsottaisiin, että perustamissopimuksen 59 artiklalla vakiinnutetut periaatteet on otettava huomioon asetuksen säännöksiä tulkittaessa, komissio ei ole vedonnut näihin periaatteisiin tuikitakseen asetuksen 8 artiklaa vaan täydentääkseen tätä säännöstä antamalla sille merkityksen ja soveltamisalan, jotka ylittävät sen selvän sanamuodon. Lisäksi kantaja toteaa, ettei komissio voi tukeutua 59 artiklaan ja tätä perustamissopimuksen perustavanlaatuista määräystä koskevaan oikeuskäytäntöön. Perustamissopimuksen IV osaston määräyksiä ei sovelleta meri- ja lentoliikenteeseen (84 artiklan 1 kohta). Lentoliikenteen sääntelytoimivalta kuuluu neuvostolle (84 artiklan 2 kohta). Asetus N:o 2408/92 on annettu juuri tämän oikeudellisen perustan nojalla, joten se on ainoa säädös riidanalaisen päätöksen kohteena olevalla alalla.
Kantajan mukaan komissio ei ole soveltanut oikein niitä oikeuskäytännössä kehitettyjä periaatteita, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapautta. Näitä periaatteita ei voida soveltaa lentoliikennealalla, koska yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille pääsyn edellytykset on yhdenmukaistettu asetuksella N:o 2408/92. Kantaja on vastauskirjelmässään lisäksi todennut, että 8 artiklan 1 kohta, jonka perusteella jäsenvaltiot saavat säännellä lentoliikenteen jakamista syrjintäkiellon periaatteen asettamissa rajoissa, liittyy — samoin kuin muutkin asetuksen säännökset ia erityisesti 9 artikla, jossa nimenomaisesti viitataan sunteellisuusperiaatteen noudattamisen välttämättömyyteen (2 kohdan viimeinen luetelmakohta) liikenneoikeuksien käyttämistä rajoitettaessa — siihen harkintavaltaan, jota neuvostolla on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (Italian hallitus viittaa asiaan
Kantaja väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaatetta voidaan soveltaa arvioitaessa sellaisten rajoitusten lainmukaisuutta, jotka perustuvat yleistä etua Koskeviin pakottaviin vaatimuksiin. Jos rajoitus ei perustu tämäntyyppiseen vaatimukseen, suhteellisuusperiaatetta ei kantajan mukaan ole syytä soveltaa. Kantaia katsoo, että jos asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 1 kohdassa sallitaan kyseiset toimenpiteet pätevien taloudellisten vaatimusten vuoksi (edellyttäen, että syrjintäkiellon periaatetta noudatetaan), on mielivaltaista, että yleisperiaatteisiin turvaudutaan siinä tarkoituksessa, että toimenpiteet saataisiin alistettua suhteellisuusvalvontaan.
Kantajan mukaan komissio ei myöskään voi kiertää sitä, että asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan I kohdassa ei ole viitattu suhteellisuusperiaatteeseen, kehittämällä itse uuden yleistä etua koskevan käsitteen, joka sisältää elinkelpoisen lentoasemajärjestelmän toteuttamisen kaltaisia puhtaasti taloudellisia vaatimuksia. Italian hallitus toteaa myös, ettei komissio saisi
Kantaja väittää vielä, että Malpensan lentoaseman liikenneyhteyksien parantamiseen tähtäävällä työohjelmalla, jonka komissio on ottanut huomioon, ei ole mitään merkitystä asetuksen N:o 2408/92 soveltamisen kannalta, koska ei ole ymmärrettävissä, miten se voi vaikuttaa siihen, ovatko Malpensan ja Linaten lentoasemien liikenteen jakamista koskevat asetukset lainmukaisia yhteisön oikeuden valossa, vaikka huomioon otettaisiin ne — kylläkin riitautetut — oikeudelliset käsitykset, joihin riidanalainen päätös nojautuu.
Komissio katsoo, että liikenneinfrastruktuuriin liittyvät seikat kuuluvat yleisen edun käsitteen alaisuuteen, kuten asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 1 ja 9 kohta osoittavat. Komissio toteaa lisäksi, että vaikka elin- ja toimintakelpoisen keskuslentoaseman kehittämistä koskevalla tavoitteella on makrotaloudellisia seurauksia, nämä eivät ole samoja kuin sellaiset mikrotaloudelliset seikat, joilla yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ei voida perustella palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia rajoituksia. Komission mukaan oikeuskäytännössä on joka tapauksessa katsottu, ettei se, että kansallisilla toimenpiteillä pyritään samalla saavuttamaan taloudellista tavoitteita, estä pitämästä niitä lainmukaisina, jos niillä pyritään täyttämään myös yleistä etua koskevia pakottavia vaatimuksia. Komission mielestä EY:n perustamissopimuksen 129 c artikla (josta on muutettuna tullut EY 155 artikla) osoittaa, että tämä käsitys on oikea.
Oikeusopin osalta ks. esim. Lenaerts, K.,
Oikeuskäytännön osalta ks. esim. asia
Ks. riidanalaisen päätöksen 30 kohta.
Syrjinnän ehdoton toteen näyttäminen on mahdollista vain välittömän syrjinnän osalta. Kuten muissakin oikeudellisen näytön tapauksissa välillistä syrjintää koskeva suora näyttö perustuu todennäköisyyden toteen näyttämiseen tai tarkemmin sanottuna tätä koskevan prosessuaalisen varmuuden aikaansaamiseen.
Ks. esim. asia
On lisäksi todettava, että välillisen syrjinnän erityisluonne on jo ilmennyt palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvia lainmukaisia rajoituksia koskevassa oikeuskäytännössä (ks. jäljempänä 51 kohta), koska ei ole selvää, kuuluuko välillinen syrjintä rajoittaviin säännöksiin, joita sovelletaan syrjivästi, vai säännöksiin, joita sovelletaan erotuksetta (ks. tältä osin julkisasiamies Tesauron ratkaisuehdotukset asiassa
Suhteellisuusperiaatteen merkityksestä välillistä syrjintää koskevassa oppirakennelmassa ks. Giannakopoulos, K., Στατιστικά δεδομένα και απόδειξη δυσμενών λόγω φύλου διακρίσεων στο κοινοτικό δίκαιο (Sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevat tilastotiedot ja syrjinnän toteen näyttäminen yhteisön oikeudessa), toim. Sakkoula, A. N., Ateena-Komotini, s. 144, jossa todetaan seuraavaa:
Ks. kannekirjelmän 15 kohta.
Ks. asia
On ensinnäkin todettava, että edellä mainitun oikeuskäytännön soveltaminen edellyttää, että on ratkaistu, sovelletaanko 59 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen yleisiä periaatteita asetukseen N:o 2408/92; Ks. jäljempänä 47 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
Toiseksi on todettava, ettei tosiaankaan ole selvää, että riidanalaisten Italian asetusten edellä mainitut suorat tavoitteet liittyvät yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen taikka kansanterveyteen.
Kolmanneksi on todettava, että — kuten komissio on perustellusti huomauttanut — on joka tapauksessa selvää, että riidanalaisiin Italian asetuksiin liittyvillä pakottavilla vaatimuksilla, joihin riidanalaisessa päätöksessä viitataan, on makrotaloudellisella tasolla sellaisia organisatorisia ja toiminnallisia seurauksia, jotka koskevat itse lentoasemajärjestelmän olemassaoloa ja joilla ei mitenkään — tai ei ainakaan ensisijaisesti — pyritä aiheuttamaan mikrotaloudellisia vaikutuksia. Tämän vuoksi on todettava, että kun otetaan huomioon edellä mainittu oikeuskäytäntö, ei voida katsoa, että ne syyt, joiden vuoksi riidanalaisista toimista päättäminen on ollut perusteltua, olisivat lainvastaisia, koska yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Campus Oil ym. Asia
Neljänneksi katson, että asiassa Campus Oil ym. annetun tuomion ajatusta on sovellettava, vaikka olisi myönnettävä, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on yleisesti eikä vain siltä osin, kuin on kysymys sellaisista syrjivistä rajoituksista, joita on kohdistettu palvelujen tarjoamisen vapauteen yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä, katsottu, että puhtaasti taloudelliset syyt eivät voi tehdä syrjinnästä objektiivisesti perusteltua. Ks. esim. sukupuoleen perustuvan syrjinnän osalta asia
Neuvoston harkintavallasta ks. jäljempänä 50 kohta.
Tämä on em. asiassa Air Inter v. komissio annetussa tuomiossa tuotu esiin seuraavasti:
Ks. tältä osin julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotus asiassa
Mainittu edellä alaviitteessä 11, tuomion 65 kohta.
Ks. esim. asia
Ks. esim. asia
Ks. esim. edellä alaviitteessä 21 mainittu asia Collectieve Antennevoorziening Gouda, tuomion 12 kohta ja sitä seuraavat kohdat ja asia
Ks. asia
Ks. edellä alaviitteessä 21 mainittu asia Collectieve Antennevoorziening Gouda, tuomion 15 kohta.
Käsitykseni mukaan tältä osin on kiistatonta, että riidanalaisilla säännöksillä on todella rajoitettu palvelujen tarjoamisen vapautta. Komissio on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 48 kohdassa seuraavaa:
Ks. edellä 43 kohta.
Ks. riidanalaisen päätöksen 27.2 kohta.
Ks. riidanalaisen päätöksen 48 kohta.
Italian hallitus muistuttaa komission myöntäneen, että Italian viranomaisten antamat liikenteen jakamista koskevat säännöt vastaavat tavoitetta, įonka mukaan liikennettä siirretään investoinnin kannattavuuden turvaamiseksi tarvittava määrä, ja että tämä tavoite on yhteisön oikeuden mukainen. Kantaja katsoo tältä osin, että sellaisen liikennemäärän keskittämisellä, joka mahdollistaa alueellisilta lentoasemilta lennettävien lentojen ja pitkänmatkanlentojen väliset yhteydet, on ratkaiseva merkitys keskuslentoasemaa kehitettäessä. Kantajan mukaan komission ehdotus, jonka mukaan liikenteestä jaetaan 45 prosenttia Linaten lentoasemalle ja 55 prosenttia Malpensan lentoasemalle, turvaisi molempien lentoasemien toiminnan alueellisina lentoasemina mutta ei keskuslentoasemana palvelevan lentoaseman toimintaa. Tällainen liikenteen jakaminen olisi näin ollen ristiriidassa hankkeen ilmoitetun tavoitteen kanssa.
Ks. riidanalaisen päätöksen 49—49.2 kohta, joissa todetaan seuraavaa:
Ks. riidanalaisen päätöksen 50 kohta, jossa todetaan seuraavaa:
Ks. riidanalaisen päätöksen 45 ja 46 kohta.
Komissio huomauttaa, että vaikka matkustajaliikennettä on siirretty vain rajoitetusti siten, kuin
Riidanalaisessa päätöksessä on nimenomaisesti viitattu tietoihin, jotka koskevat Malpensa 2000 -hankkeen seurannasta vastanneen Christophersenin ryhmän
Ks. kanteen 24 kohta.
Ks. vastineen 44 kohta.
Kantajan mukaan komission kolmas väite, jonka mukaan päätös liikenteen siirtämisestä Linatelta Malpensalle on ristiriidassa sen asetuksessa nro 46-T ilmaistun tahdon kanssa, että Linate pidetään joka tapauksessa toiminnassa, ei vastaa todellisuutta. Linaten lentoasema jatkaa toimintaansa, vaikka sen käyttöä rajoitetaan.
Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaisen päätöksen 50 kohdasta ilmenee, että komissio on soveltanut riidanalaisten kansallisten säännösten järkevyyden arviointia säänteleviä periaatteita oikein. Koska komissio on katsonut, että
Ks. edellä 32 kohta.
Italian hallitus muistuttaa, että komissio on pitänyt Linatea lentoasemana, johon yhteisön keskuslentoasemille suuntautuva ia niiltä lähtöisin oleva liikenne oli keskittynyt, ennen Kuin liikenne jaettiin uudelleen, ja että Linatelta on riidanalaisen asetuksen antamisen jälkeen lennetty ainoastaan yhdelle lentoasemalle eli Rooma-Fiumicinon lentoasemalle, kun taas muihin Euroopan keskuslentoasemiin suuntautuvat reitit (Frankfurt, Pariisi ym.) on siirretty toiselle, epäkäytännöllisemmälle lentoasemalle eli Malpensan lentoasemalle. Alitalia on saanut tämän johdosta kilpailuedun, ja muille kuin Fiumicinon keskuslentoasemaa käyttäville lentoliikenteen harjoittajille on aiheutunut haittaa. Euroopan unionin ulkopuolelle tai Euroopan ulkopuolelle matkustavat toisin sanoen lähtevät mieluummin Linaten lentoasemalta ja vaihtavat konetta Rooman keskuslentoasemalla kuin lähtevät Malpensasta ja vaihtavat konetta jollain muulla keskuslentoasemalla. Kantaja kuitenkin kiistää tämän toteamuksen huomauttaen, että riidanalaiset Italian asetukset ovat objektiivisesti perusteltuja, koska niillä on pyritty osoittamaan Linaten lentoasemalle uusi käyttötarkoitus siten, että siltä lennettäisiin vain yhtä reittiä eli Milano—Rooma-reittiä. Italian hallitus huomauttaa tältä osin, että Milano— Rooma-yhteyttä käytetään pääasiallisesti liikematkoihin, joissa suurimmassa osassa paluu on samana päivänä. Italian hallitus väittää siis, että tämä yhteys sopii parhaiten lennettäväksi Linaten lentoasemalta, jolloin pystytään samalla turvaamaan lentoyhteyden kilpailukyky suhteessa rautatieyhteyteen. Kantaja katsoo, että jos komissio olisi ottanut nämä seikat huomioon, se ei olisi päätellyt, että kysymys on välillisestä syrjinnästä.
Ks. edellä 32 kohta.
On huomautettava, että kantaja myöntää vastauskirjeimänsä 20 kohdassa, että 85 prosenttia Fiumicinon jatkoyhteysmatkustajista on matkustanut kansainvälisillä lennoilta.
Ks. ministeri Burlandon
Ks. edellä 45 kohta.
Ks. esim. yhdistetyt asiat
Ks. riidanalaisen päätöksen 35 kohta, jossa todetaan seuraavaa:
Ks. myös riidanalaisen päätöksen 44 kohta, |ossa todetaan seuraavaa:
Ks. riidanalaisen päätöksen 45 kohta, jossa todetaan seuraavaa:
Kantaja on vastauskirjelmässään todennut, että riidanalainen päätös voidaan kumota, vaikka siinä ei olisi
Ks. Alitalia-yhtiön pääomapohjan vahvistamisesta
Ks. vastineen liite 3.
Komissio huomauttaa, että vaikka jälkeenpäin saaduilla tiedoilla ei muodollisesti olekaan mitään vaikutusta riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuden arviointiin, kaikki myöhemmät tiedot vahvistavat, että Alitalia jatkaa kahden keskuslentoaseman käyttämistä.
Ks. asia
Ks. edellä 32 kohta.
Tarkemmin sanottuna kantaja väittää, että jos komissiolla oli epäilyjä eikä se ollut varma siitä, että Rooman lentoyhteyden säilyttäminen Linaten lentoasemalla oli omiaan antamaan Alitalialle kilpailuedun, sen olisi pitänyt ilmoittaa siitä Italian viranomaisille ia joka tapauksessa toteuttaa Italian hallitusta kohtaan vähemmän radikaaleja toimenpiteitä, siltä osin kuin on kysymys asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan I kohdassa tarkoitetun syrjintäkiellon periaatteen noudattamisesta. Kantaja muistuttaa, että se on ehdottanut tilanteen hoitamiseksi teknisiä toimenpiteitä, joita komissio ei kuitenkaan ole hyväksynyt.
Ks. riidanalaisen päätöksen 16 kohta ja sitä seuraavat kohdat ja edellä 14 kohta.
Ks. asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 3 kohta.
Vastineen liite 5.