(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Mainitun asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Rautayhdisteet rauta(III)kloridiheksahydraatti, rauta(III)oksidi, rauta(II)karbonaatti, aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatti, glysiinin rauta(II)kelaattihydraatti, rauta(II)fumaraatti, rauta(II)sulfaattiheptahydraatti ja rauta(II)sulfaattimonohydraatti hyväksyttiin ilman aikarajoitusta komission asetuksella (EY) N:o 1334/2003 (3) ja komission asetuksella (EY) N:o 479/2006 (4) direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseiset aineet kirjattiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevina tuotteina asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä sen 7 artiklan kanssa, on toimitettu hakemuksia, jotka koskevat rauta(III)kloridiheksahydraatin, rauta(III)oksidin, rauta(II)karbonaatin, aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatin, glysiinin rauta(II)kelaattihydraatin, rauta(II)fumaraatin, rauta(II)sulfaattiheptahydraatin ja rauta(II)sulfaattimonohydraatin uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineina. Lisäksi kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koski rautadekstraanin hyväksymistä porsaiden rehun lisäaineena. Hakijat pyysivät, että kyseiset lisäaineet luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemusten mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Tieteellisten näkökohtien vuoksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, suositteli 19 päivänä kesäkuuta 2013 (5), 30 päivänä tammikuuta 2014 (6), 5 päivänä maaliskuuta 2014 (7), 28 päivänä huhtikuuta 2014 (8) ja 27 päivänä tammikuuta 2016 (9) antamissaan lausunnoissa nimeämään raudan (”ferric”) rauta(III):ksi ja ferron (”ferrous”) rauta(II):ksi, jotta vältettäisiin mahdolliset väärinkäsitykset. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen suositteli aminohappojen rauta(II)kelaatin jakamista sen kemiallisten ominaisuuksien perusteella seuraaviin kahteen ryhmään: aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatti ja proteiinihydrolysaattien rauta(II)kelaatti.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, ettei rauta(II)karbonaatilla, rauta(III)kloridiheksahydraatilla, rauta(II)sulfaattimonohydraatilla, rauta(II)sulfaattiheptahydraatilla, rauta(II)fumaraatilla, aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatilla, proteiinihydrolysaattien rauta(II)kelaatilla ja glysiinin rauta(II)kelaattihydraatilla ole ehdotetuissa käyttöolosuhteissa haitallista vaikutusta eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Koska kukin rauta(II)- ja rauta(III)-yhdiste voi niissä esiintyvän nikkelin vuoksi ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä, kyseisten lisäaineiden ja niitä sisältävien esiseosten käsittelyn osalta olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä, jottei käyttäjille aiheudu turvallisuuteen liittyviä ongelmia.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 24 päivänä tammikuuta 2017 antamissaan lausunnoissa (10), ettei rautadekstraanilla ole ehdotetuissa käyttöolosuhteissa haitallista vaikutusta eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön ja ettei käyttäjille aiheudu turvallisuuteen liittyviä ongelmia, kun toteutetaan asianmukaiset suojatoimenpiteet.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että rauta(II)karbonaatti, rauta(III)kloridiheksahydraatti, rauta(II)sulfaattimonohydraatti, rauta(II)sulfaattiheptahydraatti, rauta(II)fumaraatti, aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatti, proteiinihydrolysaattien rauta(II)kelaatti, glysiinin rauta(II)kelaattihydraatti ja rautadekstraani ovat tehokkaita raudan lähteitä, joskin rauta(II)karbonaatin biologinen hyötyosuus vaihtelee merkittävästi ja sen katsotaan olevan alhaisempi kuin rauta(II)sulfaatilla. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(8)

Rauta(II)karbonaatin, rauta(III)kloridiheksahydraatin, rauta(II)sulfaattimonohydraatin, rauta(II)sulfaattiheptahydraatin, rauta(II)fumaraatin, aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatin, proteiinihydrolysaattien rauta(II)kelaatin ja glysiinin rauta(II)kelaattihydraatin arviointi kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena ja rautadekstraanin arviointi porsaiden rehun lisäaineena osoittavat, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät lukuun ottamatta juomavettä. Sen vuoksi kyseisten aineiden käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä ja niiden käyttö juomaveteen lisättynä olisi kiellettävä.

(9)

Koska tässä asetuksessa annetaan uusi hyväksyntä ”rauta(III)kloridiheksahydraatille”, ”rauta(II)karbonaatille”, ”aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatille”, ”rauta(II)fumaraatille”, ”rauta(II)sulfaattiheptahydraatille”, ”rauta(II)sulfaattimonohydraatille” ja ”glysiinin rauta(II)kelaattihydraatille” ja evätään ”rauta(III)oksidin” hyväksyntä, näitä aineita koskevat kohdat olisi poistettava asetuksista (EY) N:o 479/2006 ja (EY) N:o 1334/2003.

(10)

Koska elintarviketurvallisuusviranomainen ei pysty 24 päivänä toukokuuta 2016 antamissaan lausunnoissa (11) vahvistamaan rautaoksidin turvallisuutta kohdelajien osalta, kyseinen lisäaine ja sitä sisältävä rehu olisi vedettävä markkinoilta mahdollisimman nopeasti. Käytännön syistä olisi kuitenkin sallittava kestoltaan rajoitettu siirtymäkausi kyseisten tuotteiden markkinoilta vetämistä varten, jotta toimijat voivat asianmukaisesti noudattaa markkinoiltavetämisvelvoitetta.

(11)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä asetuksella (EU) N:o 1334/2003 ja asetuksella (EU) N:o 479/2006 hyväksyttyjen rauta(III)kloridiheksahydraatin, rauta(II)karbonaatin, aminohappojen rauta(II)kelaattihydraatin, glysiinin rauta(II)kelaattihydraatin, rauta(II)fumaraatin, rauta(II)sulfaattiheptahydraatin ja rauta(II)sulfaattimonohydraatin hyväksynnän edellytyksiin tehtävien muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,