–

Bulgarfrukt – Fruchthandels GmbH, edustajinaan W. Kreuzer ja F. Sturm, Rechtsanwälte,

–

Oranzherii Gimel II EOOD, edustajanaan W. Hoffmann, Rechtsanwalt,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Noë ja J. Vondung,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (EUVL 2006, L 399, s. 1) sekä oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (”asiakirjojen tiedoksianto”) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 (EUVL 2007, L 324, s. 79) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Bulgarfrukt – Fruchthandels GmbH, joka on Saksaan sijoittautunut rajavastuuyhtiö, ja Oranzherii Gimel II EOOD (jäljempänä Oranzherii), joka on Bulgariaan sijoittautunut yhden miehen rajavastuuyhtiö, ja joka koskee eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Asetus N:o 1896/2006

3

Asetuksen N:o 1896/2006 johdanto-osan 9, 10, 24 ja 26 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

5

Kyseisen asetuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen maksamismääräyksen antaminen”, 3 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

6

Kyseisen asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Tiedoksianto, johon liittyy vastaajan vastaanottotodistus”, säädetään seuraavaa:

7

Asetuksen N:o 1896/2006 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Tiedoksianto, johon ei liity vastaajan vastaanottotodistusta”, säädetään seuraavaa:

8

Kyseisen asetuksen 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Tiedoksianto vastaajan edustajalle”, säädetään seuraavaa:

9

Kyseisen asetuksen 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen maksamismääräyksen vastustaminen”, säädetään seuraavaa:

10

Kyseisen asetuksen 18 artiklassa, jonka otsikko on ”Täytäntöönpanokelpoisuus”, säädetään seuraavaa:

11

Asetuksen N:o 1896/2006 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Suhde kansalliseen prosessioikeuteen”, säädetään seuraavaa:

12

Kyseisen asetuksen 27 artiklassa säädetään seuraavaa:

Asetus N:o 1393/2007

13

Asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

14

Kyseisen asetuksen 7 artiklan, jonka otsikko on ”Asiakirjojen tiedoksianto”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

15

Asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen”, säädetään seuraavaa:

Saksan oikeus

16

Siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, jäljempänä ZPO), 1092a §:ssä, jonka otsikko on ”Oikeussuojakeino, jos eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi tai annettu tiedoksi asianmukaisesti”, säädetään seuraavaa:

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

17

Amtsgericht Wedding (Berliini-Weddingin paikallinen alioikeus, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, antoi 4.1.2019 Oranzheriiä koskevan eurooppalaisen maksamismääräyksen Bulgarfruktin hakemuksesta.

18

Bulgarialainen vastaanottava viranomainen on vahvistanut, että kyseinen maksamismääräys oli annettu tiedoksi 26.7.2019 asetuksen N:o 1393/2007 mukaisesti. Kyseisessä tiedoksiantotodistuksessa ei kuitenkaan täsmennetä tiedoksiantotapaa; siinä on ainoastaan ilmoitettu bulgarian kielellä, että ”henkilö on muuttanut pois osoitteesta, eikä hänen [nykyistä] osoitettaan ole merkitty rekisteriin. – – päätökset katsotaan annetun tiedoksi lainmukaisesti”.

19

Olettaen, että tiedoksianto oli tehty pätevästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin julisti 24.4.2020 mainitun eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi asetuksen N:o 1896/2006 18 artiklan 1 kohdan nojalla.

20

Oranzherii vastusti 1.3.2021 päivätyllä faksilla kyseistä eurooppalaista maksamismääräystä ja väitti, että se oli saanut siitä tiedon ensimmäisen kerran 24.2.2021 täytäntöönpanotoimien yhteydessä.

21

Kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli ilmoittanut kyseiselle yhtiölle käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, se turvautui 25.3.2021 päivätyllä kirjelmällä ZPO:n 1092a §:n mukaiseen oikeussuojakeinoon.

22

Siltä osin kuin on kyse tästä ZPO:n 1092a §:ssä säädetystä oikeussuojakeinosta eurooppalaista maksamismääräystä vastaan, ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on ensinnäkin epäilyksiä kyseisen 1092a §:n yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa.

23

Saksan säännöstössä edellytetään, että tuomioistuin toteaa pätemättömäksi eurooppalaisen maksamismääräyksen, jota ei ole annettu tiedoksi tai jota ei ole annettu tiedoksi pätevällä tavalla, joten se on kansallisen tuomioistuimen mukaan tiukempi kuin 4.9.2014 annetusta tuomiosta eco cosmetics ja Raiffeisenbank St. Georgen (C‑119/13 ja C‑120/13, EU:C:2014:2144) johtuvat periaatteet, joiden mukaan tällaisessa tilanteessa eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen tulisi todeta pätemättömäksi.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tältä osin ensinnäkin, että ZPO:n 1092a §:n 1 momentti on asetuksen N:o 1896/2006 16 ja 17 artiklan säännösten vastainen, koska siinä mahdollistetaan ennenaikaisesti oikeussuojakeinon käyttäminen, vaikka määräaika tällaisen eurooppalaisen maksamismääräyksen vastustamiselle ei ole vielä alkanut kulua.

25

Toiseksi on niin, että jos vastapuoli saisi sattumalta tiedon häntä koskevasta eurooppalaisesta maksamismääräyksestä ja turvautuisi ZPO:n 1092a §:ssa säädettyyn oikeussuojakeinoon, asiaa käsittelevän tuomioistuimen olisi päätettävä kyseistä eurooppalaista maksamismääräystä koskeva menettely sen sijaan, että se määräisi uudesta tiedoksiannosta, josta aiheutuisi asetuksen N:o 1896/2006 16 ja 17 artiklassa tarkoitettuja oikeudellisia seurauksia.

26

Kolmanneksi ZPO:n 1092a §:ssä säädetty oikeussuojakeino voisi olla esteenä kyseisen asetuksen, jolla pyritään takamaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta poistamalla riita-asiain menettelyjen moitteettoman sujumisen esteitä, tehokkaalle vaikutukselle, koska hakija ei halua turvautua eurooppalaiseen maksamismääräysmenettelyyn, jos on olemassa vaara siitä, että ZPO:n 1092a §:ään perustuva oikeussuojakeino olisi esteenä hänen saamalleen eurooppalaiselle maksamismääräykselle.

27

Neljänneksi 2.3.2017 annetusta tuomiosta Henderson (C‑354/15, EU:C:2017:157) ilmenevän periaatteen, jonka mukaan asetuksessa N:o 1393/2007 tarkoitetun lomakkeen toimittamatta jättäminen ei johda koko kyseessä olevan tiedoksiannon pätemättömyyteen mutta edellyttää, että asiaa käsittelevä tuomioistuin korjaa jälkikäteen tällaisen laiminlyönnin, pitäisi päteä myös eurooppalaisessa maksamismääräysmenettelyssä, joka perustuu asetukseen N:o 1896/2006 (tuomio 6.9.2018, Catlin Europe, C‑21/17, EU:C:2018:675).

28

Viidenneksi ja viimeiseksi tätä tukee myös se, että oikeudenkäynti- ja muiden kuin oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) 25.11.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1784 (EUVL 2020, L 405, s. 40) 12 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetään nyt mahdollisuudesta korjata sääntöjenvastainen tiedoksianto, eivätkä nämä sääntöjenvastaisuudet johda kyseessä olevan tiedoksiannon pätemättömyyteen kokonaisuudessaan.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tämän jälkeen sitä, että kun tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, hyväksyy ZPO:n 1092a §:ään perustuvan oikeussuojakeinon, vaikka se on jo todennut eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi, sen on myös kyseisen 1092a §:n nojalla evättävä kyseiseen maksamismääräykseen perustuva pakkotäytäntöönpano, minkä seurauksena kyseisen eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpano on pysyvästi estynyt, kun taas tilanteessa, jossa todetaan pätemättömäksi ainoastaan eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen, on mahdollista, että eurooppalaisesta maksamismääräyksestä tulee täytäntöönpanokelpoinen uuden pätevän tiedoksiannon jälkeen.

30

Lopuksi kyseinen tuomioistuin pohtii, voiko vastapuoli pätevästi vastustaa maksamismääräystä ennen kuin se on annettu hänelle pätevästi tiedoksi, kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuin on katsonut 4.9.2014 antamansa tuomion eco cosmetics ja Raiffeisenbank St. Georgen (C‑119/13 ja C‑120/13, EU:C:2014:2144) 49 kohdassa, että tällaisissa olosuhteissa ei voida soveltaa asetuksen N:o 1896/2006 16 ja 17 artiklassa säädettyä vastustamismenettelyä.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että mikäli sen on annettava uusi tiedoksianto kyseisessä asetuksessa säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti, se ilmoittaa vastapuolelle siitä, että asiassa on esitettävä varmuuden vuoksi uusi vastine. Se, kykeneekö vastapuoli tehokkaasti puolustautumaan eurooppalaista maksamismääräystä vastaan, ei voi kuitenkaan riippua sattumanvaraisesta tekijästä kuten asiaa käsittelevän tuomioistuimen hyvästä tahdosta.

32

Näissä olosuhteissa Amtsgericht Wedding päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1896/2006 säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 1393/2007 säännösten kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan on niin, että jos eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi vastapuolelle tai se on annettu tiedoksi asetuksen N:o 1896/2006 13–15 artiklassa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudattamatta, kyseistä maksamismääräystä koskevaa oikeussuojakeinoa käsittelevän tuomioistuimen on julistettava se pätemättömäksi.

34

Ensinnäkin on todettava, että asetuksen N:o 1896/2006 johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ilmenee, että asetuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevien valtion rajat ylittävien asioiden käsittelyä ja vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely (tuomio 15.9.2022, Uniqa Versicherungen, C‑18/21, EU:C:2022:682, 20 kohta).

35

Tämä yksinkertaistettu ja yhtenäinen menettely ei ole kontradiktorinen. Vastapuoli saa nimittäin tiedon eurooppalaisesta maksamismääräyksestä vasta, kun se annetaan hänelle tiedoksi, ja – kuten asetuksen N:o 1896/2006 12 artiklan 3 kohdasta ilmenee – hänelle ilmoitetaan vasta tuolla hetkellä siitä, että hänellä on mahdollisuus joko maksaa kyseisessä määräyksessä ilmoitettu määrä hakijalle tai vastustaa maksamismääräystä antamalla vastine määräyksen antaneelle tuomioistuimelle (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2022, Uniqa Versicherungen, C‑18/21, EU:C:2022:682, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tällä mahdollisuudella antaa vastine pyritään kompensoimaan sitä, ettei asetuksella N:o 1896/2006 perustetussa järjestelmässä säädetä vastapuolelle mahdollisuutta osallistua eurooppalaiseen maksamismääräysmenettelyyn, siten, että hänellä on mahdollisuus riitauttaa kyseinen saatava eurooppalaisen maksamismääräyksen antamisen jälkeen (tuomio 22.10.2015, Thomas Cook Belgium, C‑245/14, EU:C:2015:715, 28 kohta ja tuomio 15.9.2022, Uniqa Versicherungen, C‑18/21, EU:C:2022:682, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Vastineen vaikutuksena on se, että eurooppalainen maksamismääräysmenettely päätetään ja asian käsittely siirtyy ilman eri toimenpiteitä tavanomaiseen menettelyyn, joka voi olla eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11.7.2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa N:o 861/2007 menettely tai mikä tahansa muu kansallinen riita-asian menettely, paitsi jos hakija on nimenomaisesti pyytänyt menettelyn päättämistä siinä tapauksessa, että vastine esitetään (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2013, Goldbet Sportwetten, C‑144/12, EU:C:2013:393, 31 kohta ja tuomio 15.9.2022, Uniqa Versicherungen, C‑18/21, EU:C:2022:682, 23 kohta).

38

Toiseksi on muistutettava, että jokainen asetuksessa N:o 1896/2006 tarkoitettu eurooppalainen maksamismääräys on annettava tiedoksi kyseisen asetuksen 13–15 artiklassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Jos kyseisiä vähimmäisvaatimuksia ei noudateta, mainitun asetuksen tavoitteiden eli yhtäältä nopeuden ja tehokkuuden ja toisaalta puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen tasapaino vaarantuu (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, eco cosmetics ja Raiffeisenbank St. Georgen, C‑119/13 ja C‑120/13, EU:C:2014:2144, 37 kohta).

39

Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut, että jos vähimmäisvaatimusten mukaista tiedoksiantoa ei ole tapahtunut, määräaika vastineen antamiselle ei ala kulua, joten kyseisen määräajan päättymisestä riippuvien menettelyjen, muun muassa asetuksen N:o 1896/2006 18 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanokelpoisuuden toteamisen, pätevyys on kyseenalaista, vaikka ne olisi jo aloitettu (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, eco cosmetics ja Raiffeisenbank St. Georgen, C‑119/13 ja C‑120/13, EU:C:2014:2144, 43 kohta).

40

Kolmanneksi asetuksen N:o 1896/2006 1 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että kyseisellä asetuksella säädetään vähimmäisvaatimuksista eurooppalaisten maksamismääräysten vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi. Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön yhtenäinen perintäväline, jolla taataan velkojille ja velallisille tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikkialla Euroopan unionissa, kuitenkin säätämällä jäsenvaltioiden prosessioikeuden soveltamisesta kaikissa menettelyllisissä kysymyksissä, joista ei nimenomaisesti säädetä samassa asetuksessa (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2013, Goldbet Sportwetten, C‑144/12, EU:C:2013:393, 28 kohta ja tuomio 15.9.2022, Uniqa Versicherungen, C‑18/21, EU:C:2022:682, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Koska asetuksessa N:o 1896/2006 ei ole mainintaa mahdollisista oikeussuojakeinoista, jotka vastapuolella on käytettävissään, jos eurooppalainen maksamismääräys on jo todettu täytäntöönpanokelpoiseksi, kun ilmenee, ettei maksamismääräystä ole annettu tiedoksi kyseisen asetuksen 13–15 artiklassa vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti, kyseisiin prosessioikeudellisiin kysymyksiin sovelletaan edelleen kansallista oikeutta mainitun asetuksen 26 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, eco cosmetics ja Raiffeisenbank St. Georgen, C‑119/13 ja C‑120/13, EU:C:2014:2144, 46 ja 47 kohta).

42

Neljänneksi eurooppalaisen maksamismääräyksen tiedoksiantoa koskevien kysymysten, joista ei säädetä asetuksessa N:o 1896/2006, osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että ne on tarvittaessa ratkaistava asetuksen N:o 1393/2007 mukaisesti, koska asetuksen N:o 1896/2006 27 artiklassa säädetään, että asetus ei vaikuta asetuksen N:o 1348/2000 soveltamiseen; viimeksi mainittu on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1393/2007, jonka 25 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että viittauksia asetukseen N:o 1348/2000 pidetään viittauksina asetukseen N:o 1393/2007 (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2018, Catlin Europe, C‑21/17, EU:C:2018:675, 39 ja 40 kohta).

43

Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa säädetään tiedoksi annettavan asiakirjan vastaanottajalla olevasta mahdollisuudesta kieltäytyä sen vastaanottamisesta sillä perusteella, ettei asiakirjaa ole laadittu kielellä, jota hänen oletetaan ymmärtävän, tai ettei mukana ole käännöstä tällaiselle kielelle (tuomio 2.3.2017, Henderson, C‑354/15, EU:C:2017:157, 49 kohta).

44

Näin ollen on huolehdittava paitsi siitä, että asiakirjan vastaanottaja tosiasiallisesti vastaanottaa kyseessä olevan asiakirjan, myös siitä, että hän tosiasiallisesti ja täysimääräisesti saa tietoonsa ja ymmärtää häntä vastaan ulkomailla aloitetun menettelyn tarkoituksen ja ulottuvuuden, jotta hän voi tehokkaasti valmistella puolustustaan ja vedota oikeuksiinsa lähettävässä jäsenvaltiossa (tuomio 6.9.2018, Catlin Europe, C‑21/17, EU:C:2018:675, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Jotta asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa säädetty kieltäytymisoikeus voisi tuottaa tehokkaat vaikutuksensa, on tarpeellista, että asiakirjan vastaanottajalle on ilmoitettu tästä oikeudesta kyseisen asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2017, Henderson, C‑354/15, EU:C:2017:157, 53 ja 54 kohta).

46

Unionin tuomioistuin on päätellyt tämän perusteella, että tiedoksiannosta vastaavan viranomaisen on kaikissa olosuhteissa ja ilman harkintavaltaa ilmoitettava asiakirjan vastaanottajalle hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa ja sen on käytettävä tätä varten systemaattisesti mainittua vakiolomaketta (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2018, Catlin Europe, C‑21/17, EU:C:2018:675, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Kun asiakirja annetaan tiedoksi vastaanottajalle ilman, että kyseistä lomaketta on liitetty asiakirjaan, vastaanottavan viranomaisen on korjattava tällainen laiminlyönti ilmoittamalla vastaanottajalle viipymättä tämän oikeudesta kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta toimittamalla hänelle kyseinen vakiolomake (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2018, Catlin Europe, C‑21/17, EU:C:2018:675, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Unionin tuomioistuin on todennut, että laiminlyönti liittää asiakirjaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II oleva vakiolomake ei merkitse tiedoksi annettavan asiakirjan tai tiedoksiantomenettelyn pätemättömyyttä, koska tällainen seuraus olisi ristiriidassa tämän asetuksen tavoitteen eli sen kanssa, että säädetään asiakirjojen suorasta, nopeasta ja tehokkaasta lähettämistavasta jäsenvaltioiden välillä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (tuomio 6.9.2018, Catlin Europe, C‑21/17, EU:C:2018:675, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Näin ollen kansallisessa lainsäädännössä ei voida asetusta N:o 1393/2007 rikkomatta säätää, että kyseessä olevan vakiolomakkeen puuttumisesta on oltava seurauksena pätemättömyys (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2017, Henderson, C‑354/15, EU:C:2017:157, 62 kohta).

50

Ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on vastattava näiden huomioiden valossa.

51

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksista ilmenee, että vastaanottavan viranomaisen suorittama tiedoksianto ei selvästikään täytä asetuksen N:o 1896/2006 13–15 artiklassa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia, koska pääasian vastapuoli sai vasta kyseessä olevan eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanohetkellä tiedon kyseisestä maksamismääräyksestä.

52

Tältä osin tämän tuomion 39 ja 41 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että tällaisen eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista on pidettävä pätemättömänä, ja toisaalta, että kansallisessa oikeudessa säännellään vastapuolen käytettävissä olevia mahdollisia oikeussuojakeinoja, jos vasta kyseisen ilmoituksen jälkeen ilmenee, että kyseistä maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu tiedoksi asetuksen N:o 1896/2006 13–15 artiklassa vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

53

Nyt käsiteltävässä asiassa Saksan oikeudessa säädetään ZPO:n 1092a §:ssä tällaisesta oikeussuojakeinosta, jonka mukaan asiaa käsittelevän tuomioistuimen on todettava tällainen eurooppalainen maksamismääräys pätemättömäksi.

54

Jos eurooppalaista maksamismääräystä ei kuitenkaan ole annettu tiedoksi vastapuolelle tai jos sitä ei ole annettu tiedoksi asetuksen N:o 1896/2006 13–15 artiklassa vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti, vastapuoli ei saa tarvittavia lomakkeita, muun muassa kyseessä olevan eurooppalaisen maksamismääräyksen sisältävää lomaketta ja lomaketta, jolla hänelle ilmoitetaan oikeudesta antaa vastine kyseiseen maksamismääräykseen, joten hänelle ei ole ilmoitettu sääntöjenmukaisesti häntä koskevasta eurooppalaisesta maksamismääräyksestä tai sen perusteesta (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, eco cosmetics ja Raiffeisenbank St. Georgen, C‑119/13 ja C‑120/13, EU:C:2014:2144, 41 kohta).

55

Tästä seuraa, että eurooppalaisen maksamismääräyksen tiedoksiannon puuttuminen tai asetuksen N:o 1896/2006 13–15 artiklassa vahvistettujen vähimmäisvaatimusten noudattamatta jättäminen on erotettava siitä, ettei tiedoksiannettavan asiakirjan vastaanottajalle ole annettu tiedoksi asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta, jolla tälle vastaanottajalle ilmoitetaan hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta kyseistä asiakirjaa, jos sitä ei ole laadittu kielellä, jota hänen oletetaan ymmärtävän, tai jollei mukana ole käännöstä kielellä, jota hänen oletetaan ymmärtävän.

56

Vaikka vastaanottavan viranomaisen on tämän tuomion 47 ja 48 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti korjattava viipymättä vakiolomakkeen puuttuminen eikä sen puuttumisen seurauksena voi olla pätemättömyys, koska muutoin vaarannettaisiin asetuksen N:o 1393/2007 tavoite, on todettava, ettei tätä oikeuskäytäntöä voida soveltaa tapauksessa, jossa kansallinen tuomioistuin julistaa pätemättömäksi eurooppalaisen maksamismääräyksen, jota ei ole annettu tiedoksi tai joka on annettu tiedoksi asetuksen N:o 1896/2006 13–15 artiklassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten vastaisesti, koska tällainen pätemättömäksi toteaminen on viimeksi mainitun asetuksen tavoitteiden mukaista.

57

Kun eurooppalaisen maksamismääräyksen perustana oleva saatava on riitautettu, mistä on selvästi kyse silloin, kun vastapuoli turvautuu oikeussuojakeinoon sellaisen eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanon osalta, jonka tiedoksianto on virheellinen, asetuksella N:o 1896/2006 säänneltyä erityistä menettelyä ei enää sovelleta, koska – kuten kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ilmenee – menettelyn yksinkertaistamista ja nopeuttamista sekä menettelykulujen pienentämistä koskevat tavoitteet, joihin asetuksella pyritään, ovat merkityksellisiä vain riitauttamattomien vaateiden osalta (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, eco cosmetics ja Raiffeisenbank St Georgen, C‑119/13 ja C‑120/13, EU:C:2014:2144, 39 kohta ja tuomio 13.6.2013, Goldbet Sportwetten, C‑144/12, EU:C:2013:393, 42 kohta).

58

Tässä yhteydessä sillä, että vastapuoli saa tiedon eurooppalaista maksamismääräystä, jonka tiedoksianto on puutteellinen, koskevasta menettelystä joko sattumalta tai kyseisen maksamismääräyksen täytäntöönpanon aikana, samoin kuin ajankohdalla, jolloin vastapuoli riitauttaa kyseisen maksamismääräyksen kohteena olevan saatavan, ei ole merkitystä, koska tämä tapahtuu väistämättä, kuten tämän tuomion 39 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, jo ennen kuin asetuksen N:o 1896/2006 16 artiklan 2 kohdassa säädetty määräaika väitteen esittämiselle alkaa kulua.

59

Asetuksen N:o 1896/2006 tavoitteiden eli yhtäältä nopeuden ja tehokkuuden ja toisaalta puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen yhteensovittamisen perusteella voidaan todeta, että hakijan on kannettava mahdolliset riskit, jotka liittyvät siihen, ettei tiedoksiantoa ole tehty tai että se on tehty noudattamatta kyseisen asetuksen 13–15 artiklassa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia.

60

Kuten asetuksen N:o 1896/2006 1 artiklan 2 kohdasta, jonka mukaan eurooppalainen maksamismääräysmenettely ”ei estä kantajaa esittämästä – – vaatimusta käyttäen jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai yhteisön lainsäädännön mukaista muuta menettelyä”, ilmenee, eurooppalainen maksamismääräys on valinnainen menettely, joka ei korvaa muita olemassa olevia menettelyjä.

61

Mikään asetuksen N:o 1896/2006 säännöksistä ei myöskään lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että jos eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus hylätään, asianomainen velkoja voi tarvittaessa vaatia saatavaansa uudessa eurooppalaisessa maksamismääräysmenettelyssä.

62

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1896/2006 säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 1393/2007 säännösten kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan on niin, että jos eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi vastapuolelle tai se on annettu tiedoksi asetuksen N:o 1896/2006 13–15 artiklassa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudattamatta, kyseistä maksamismääräystä koskevaa oikeussuojakeinoa käsittelevän tuomioistuimen on julistettava se pätemättömäksi.

Toinen ja kolmas kysymys

63

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

64

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.