<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-143/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0143</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:273">EU:C:2019:273</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>14</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Giovanni Pitruzzella – Asia C–145/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">Romano</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Giovanni Pitruzzella</HT></P><P><DATE ISO="20190328">28 päivänä maaliskuuta 2019</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: italia.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑143/18</HT></P><P>Antonio Romano ja</P><P>Lidia Romano</P><P>vastaan</P><P>DSL Bank – eine Niederlassung der DB Privat- und Firmenkundenbank AG, aiemmin DSL Bank – ein Geschäftsbereich der Deutsche Postbank AG</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Landgericht Bonn (Bonnin alueellinen alioikeus, Saksa))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajansuoja</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2002/65/EY</KEYWORD><KEYWORD>Etäsopimuksena tehdyt kulutusluottosopimukset</KEYWORD><KEYWORD>Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen</KEYWORD><KEYWORD>Peruuttamisoikeus</KEYWORD><KEYWORD>Peruuttamisoikeuden käyttö sen jälkeen, kun kumpikin osapuoli on täyttänyt kokonaisuudessaan sopimuksen kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä</KEYWORD><KEYWORD>Peruuttamisoikeutta koskevien tietojen ilmoittaminen kuluttajalle</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajan käsite tiedonantovelvoitteiden ja peruuttamisoikeuden näkökulmasta</KEYWORD><KEYWORD>Elinkeinonharjoittajan saamien suoritusten palauttaminen</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Onko kuluttajalla oikeus käyttää peruuttamisoikeutta rahoituspalvelujen ja erityisesti kiinnitysluottojen etämyynnin yhteydessä sen jälkeen, kun sopimus on kokonaisuudessaan täytetty, sillä perusteella, että elinkeinonharjoittajan peruuttamisoikeudesta antamat tiedot olivat unionin oikeuden mutta eivät asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön vakiintuneen tulkinnan mukaisia?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Voiko peruuttamisoikeutta, sellaisena kuin siitä säädetään asiassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, koskevien tietojen väitetty puutteellisuus toisin sanoen johtaa kuluttajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>ikuiseen<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> peruuttamisoikeuteen, jos kuluttajalle annetaan kansallisessa lainsäädännössä kattavampi suoja kuin unionin oikeudessa?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Otan tässä ratkaisuehdotuksessani lähtökohdaksi direktiivin 2002/65/EY – jolla pyritään rahoituspalvelujen etämyynnin täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen – tarkastelun, ja esitän syyt, joiden vuoksi kansallisissa lainsäädännöissä ei peruuttamisoikeuden osalta voida poiketa mainitun direktiivin säännöksistä edes silloin, kun poikkeus on kuluttajalle suotuisampi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/65<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta <DATE ISO="20020923">23.9.2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="271" PAGE.FIRST="16" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 271, s. 16</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 3 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Kuluttajalle ennen etäsopimuksen tekemistä annettavat tiedot<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Kuluttajalle on annettava hyvissä ajoin ennen kuin tämä tulee etäsopimuksen tai tarjouksen sitomaksi seuraavat tiedot:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>etäsopimuksen osalta</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>6 artiklassa tarkoitetun peruuttamisoikeuden olemassaolo tai sen puuttuminen ja, jos peruuttamisoikeus on olemassa, sen kesto ja käyttöä koskevat ehdot mukaan lukien tiedot maksusta, joka kuluttajaa voidaan vaatia maksamaan 7 artiklan 1 kohdan perusteella, ja seuraukset tämän oikeuden käyttämättä jättämisestä.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/65 4 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Muut tietojenantoa koskevat vaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Kunnes saadaan aikaan suurempi yhdenmukaistaminen, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä ennakkotietoja koskevista vaatimuksista, kunhan säännökset ovat yhteisön oikeuden mukaisia.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/65 5 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Sopimusehtojen ja ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen ilmoittaminen<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Hyvissä ajoin ennen kuin kuluttaja tulee etäsopimuksen tai tarjouksen sitomaksi, palvelujen tarjoajan on ilmoitettava kuluttajalle kaikki sopimusehdot sekä 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetut tiedot kirjallisesti tai muulla kuluttajan saatavilla ja käytettävissä olevalla pysyvällä välineellä.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/65 6 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Peruuttamisoikeus<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>– – Peruuttamisen määräaika alkaa:</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>–</P></ITEM><ITEM><P>tai päivänä, jona kuluttaja saa sopimusehdot ja 5 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaiset tiedot, jos tämä ajankohta on myöhäisempi kuin ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu.</P></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Peruuttamisoikeutta ei sovelleta</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>sopimuksiin, jotka kumpikin osapuoli on täyttänyt kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä ennen kuin kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG><?PAGE NO="3"?><PARAG IDENTIFIER="006.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltiot voivat säätää, että peruuttamisoikeutta ei sovelleta:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>luottoihin, jotka on tarkoitettu pääasiassa tontin tai olemassa olevan tai suunnitellun rakennuksen omistusoikeuden hankkimiseen tai säilyttämiseen tai rakennuksen korjaamiseen tai kunnostamiseen; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>luottoihin, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai kiinteään omaisuuteen liittyvä oikeus;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.006"><NO.PARAG>6.</NO.PARAG><ALINEA>Jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan, hänen on ilmoitettava tästä ennen määräajan päättymistä 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan d alakohdan mukaisesti hänelle annettuja käytännön ohjeita noudattaen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti todistettavissa olevalla tavalla. Määräaikaa katsotaan noudatetun, jos ilmoitus on lähetetty kirjallisesti tai muulla vastaanottajan saatavilla ja käytettävissä olevalla pysyvällä välineellä ennen määräajan päättymistä.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/65 7 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Ennen peruuttamista toimitetun palvelun maksaminen<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="007.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jos kuluttaja käyttää 6 artiklan 1 kohdan mukaista peruuttamisoikeuttaan, häntä voidaan vaatia maksamaan viipymättä ainoastaan palvelujen tarjoajan tosiasiallisesti etäsopimuksen mukaisesti toimittamasta palvelusta. Sopimus voidaan panna täytäntöön vasta sen jälkeen, kun kuluttaja on antanut suostumuksensa.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Palvelujen tarjoajan on mahdollisimman nopeasti ja viimeistään 30 kalenteripäivän kuluessa palautettava kuluttajalle kaikki maksut, jotka tältä on etäsopimuksen mukaisesti peritty, 1 kohdassa tarkoitettua määrää lukuun ottamatta. Määräaika alkaa päivästä, jona palvelujen tarjoaja saa peruuttamisilmoituksen.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Saksan oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä BGB), 312b §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Etäsopimukset<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävässä asiassa, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="312B.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Etäsopimukset ovat tavaroiden toimittamista tai palvelujen, rahoituspalvelut mukaan lukien, tuottamista koskevia sopimuksia, jotka elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja tekevät käyttämällä yksinomaan etäviestintävälineitä, paitsi jos sopimusta ei tehdä etämyyntiä varten toteutetun myynti- tai palvelujärjestelmän avulla. Ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja rahoituspalveluja ovat pankki-, luotto-, vakuutus-, yksilölliset eläkejärjestely-, sijoitus- tai maksupalvelut.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>BGB:n 312d §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Peruuttamis- ja palautusoikeus etäsopimuksissa<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävässä asiassa, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="312D.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Etäsopimuksen tehneellä kuluttajalla on 355 §:ssä tarkoitettu peruuttamisoikeus. – –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="312D.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Peruuttamisen määräaika ei ala 355 §:n 2 momentin ensimmäisestä virkkeestä poiketen ennen 312c §:n 2 momentin mukaisen tiedottamisvelvollisuuden täyttymistä – – ja palvelujen tarjoamisessa ennen sopimuksen tekoa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="312D.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Palvelua koskeva peruuttamisoikeus lakkaa myös seuraavissa tapauksissa:</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="4"?><PARAG IDENTIFIER="312D.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>jos kyse on rahoituspalvelusta, kun kumpikin osapuoli on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä ennen kuin kuluttaja on käyttänyt peruuttamisoikeuttaan</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="312D.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>peruuttamisoikeutta ei ole myöskään etäsopimuksissa, joissa kuluttajalla on jo 355 tai 356 §:n mukainen peruuttamis- ja palautusoikeus 495 ja 499–507 §:n nojalla. Tällaisiin sopimuksiin sovelletaan 2 momenttia soveltuvin osin</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="312D.006"><NO.PARAG>6.</NO.PARAG><ALINEA>rahoituspalveluja koskevissa etäsopimuksissa kuluttajan on 357 §:n 1 momentista poiketen maksettava korvausta tuotetuista palveluista sopimuksen lakisääteistä purkamista koskevien sääntöjen mukaisesti vain, jos hänelle on ilmoitettu ennen sopimusta koskevaa tahdonilmaisua tällaisesta oikeusvaikutuksesta ja jos hän on nimenomaisesti suostunut siihen, että elinkeinonharjoittaja ryhtyy tuottamaan palvelua ennen peruuttamisen määräajan päättymistä.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>BGB:n 495 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Peruuttamisoikeus<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="495.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kulutusluottosopimuksen tehneellä lainanottajalla on 355 §:ssä tarkoitettu peruuttamisoikeus.<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>BGB:n 355 §:ssä, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Kuluttajasopimuksia koskeva peruuttamisoikeus<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävässä asiassa, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="355.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Mikäli laissa myönnetään kuluttajalle tämän säännöksen mukainen peruuttamisoikeus, sopimuksentekoon kohdistuva tahdonilmaisu ei enää sido kuluttajaa, jos hän on käyttänyt peruuttamisoikeuttaan määräajassa.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="355.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Peruuttamisoikeus lakkaa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sopimuksen teosta. Tavaroiden toimituksen osalta määräaika alkaa kulua vasta, kun tavarat ovat saapuneet vastaanottajalle. Ensimmäisestä virkkeestä poiketen peruuttamisoikeus ei lakkaa, jos kuluttajalle ei ole tiedotettu asianmukaisesti hänen peruuttamisoikeudestaan, ja rahoituspalveluja koskevissa etäsopimuksissa se ei lakkaa myöskään siinä tapauksessa, että elinkeinonharjoittaja ei ole täyttänyt asianmukaisesti 312c §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisia ilmoitusvelvollisuuksiaan.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Kaksi kuluttajaa teki luottolaitos DSL Bankin, joka on Deutsche Postbank AG:n liiketoiminnallinen osa, kanssa lokakuussa 2007 asuntolainasopimuksen, jolla heidän oli tarkoitus rahoittaa asumiskäyttöön tarkoitetun kiinteistön hankinta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Annuiteettilainaksi muotoiltuun sopimukseen oli merkitty kiinteä korko, jonka suuruus oli vahvistettu <DATE ISO="20171231">31.12.2017</DATE> asti. Sopimuksessa oli myös sovittu, että lainanottaja lyhentää lainaa aluksi 2,00 prosentin korolla ja maksaa myöhemmin kuukausittain korkoa ja lyhennystä 548,53 euroa. Takaisinmaksun oli määrä alkaa <DATE ISO="20071130">30.11.2007</DATE>. Lainan myöntämisen ehtona oli lisäksi, että lainan vakuudeksi kyseiselle kiinteistölle perustetaan kiinteistökiinnitys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Lainasopimus tehtiin seuraavan menettelyn mukaisesti: DSL Bank toimitti kuluttajille kirjallisena esitäytetyn <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>lainahakemuksen<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> sekä peruuttamisohjeet sisältävän tiedotteen, tiivistelmän lainansaantiehdoista, rahoitusehdot sekä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>kuluttajille tarkoitetun asuntolainaa koskevan tiedotteen<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> (jäljempänä tiedote).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Tiedotteessa kuluttajille ilmoitettiin muun muassa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>peruuttamisoikeus lakkaa ennenaikaisesti, jos sopimus täytetään kokonaisuudessaan ja lainanottaja antaa sille nimenomaisen suostumuksensa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Kantajat allekirjoittivat lainahakemuksen, peruuttamisohjeet sisältävän tiedotteen sekä tiedotetta koskevan vastaanottovahvistuksen ja lähettivät DSL Bankille allekirjoitetut jäljennökset kyseisistä asiakirjoista. Tämän jälkeen DSL Bank hyväksyi lainahakemuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kuluttajat asettivat sovitun vakuuden. DSL Bank puolestaan nosti luoton kuluttajien pyynnöstä, ja kuluttajat maksoivat sovitut maksut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Kuluttajat ilmoittivat <DATE ISO="20160608">8.6.2016</DATE> päivätyllä kirjeellä peruuttavansa lainasopimuksen sillä perusteella, että peruuttamisoikeutta koskeva tiedote ei ollut Saksan lainsäädännön mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Koska DSL Bank ei hyväksynyt peruuttamista, kuluttajat nostivat Landgericht Bonnissa (Bonnin alueellinen alioikeus, Saksa) kanteen, jolla he vaativat tuomioistuinta toteamaan, että sopimuksen peruuttamisen vuoksi DSL Bank ei voinut enää vedota lainasopimukseen perustuviin oikeuksiinsa. Kuluttajat myös vaativat DSL Bankin velvoittamista maksamaan takaisin peruuttamiseen mennessä suoritetut maksut sekä korvauksen siitä, että kyseiset määrät olivat olleet pankin käytettävissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että lainanottajille annettu peruttamisoikeutta koskeva tiedote perustui BGB:n 312d §:n 3 momentin 1 kohtaan, jolla direktiivin 2002/65 6 artiklan 2 kohdan c alakohta on pantu täytäntöön. Bundesgerichtshofin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) oikeuskäytännön mukaan viimeksi mainittua säännöstä ei kuitenkaan sovelleta kulutusluottoihin, etäsopimuksen mukaan lukien. Kuluttajilla on tällaisten sopimusten tapauksessa peruuttamisoikeus, josta säädetään BGB:n 355 §:n 3 momentissa – ei BGB:n 312d §:n 2 momentin 1 kohdassa – kun sitä luetaan yhdessä BGB:n 495 §:n 1 momentin kanssa, jonka mukaan peruuttamisoikeus ei lakkaa yksistään sillä perusteella, että kumpikin osapuoli on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä ennen kuin tämä käyttää kyseistä peruuttamisoikeuttaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Pääasian ratkaisu riippuu direktiivin 2002/65 säännösten tulkinnasta, joten Landgericht Bonn on tässä tilanteessa lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>1)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 2002/65 6 artiklan 2 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jonka mukaan lainasopimusten etämyynnissä peruuttamisoikeutta ei ole suljettu pois, vaikka kumpikin osapuoli on jo täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä ennen kuin kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 2002/65 4 artiklan 2 kohtaa, 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toista luetelmakohtaa ja 6 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että arvioitaessa sitä, onko kuluttaja saanut asianmukaisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetyt, direktiivin 2002/65 5 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot, ja kuluttajan peruuttamisoikeuden käyttämistä, kansallisessa lainsäädännössä lähtökohdaksi on otettava tavanomaisesti valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, kun otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat tosiseikat ja kaikki sopimuksen tekoon liittyvät olosuhteet?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Mikäli ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:</TXT><P>Onko direktiivin 2002/65 7 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään, että kuluttajaluottoa koskevan etäsopimuksen peruuttamisilmoituksen jälkeen palveluntarjoajan on maksettava kuluttajalle tältä etäsopimuksen mukaisesti saamansa määrän lisäksi myös korvaus siitä, että kyseinen määrä oli ollut sen käytettävissä?<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2002/65: täysi yhdenmukaistaminen, rahoituspalvelujen vapaa liikkuvuus ja kuluttajansuoja</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Direktiivi 2002/65 liittyy unionin lainsäätäjän kokonaisvaltaiseen tavoitteeseen toteuttaa rahoitusvälineitä ja niiden etämyyntiä koskevat yhteismarkkinat. Kyseisellä direktiivillä täydennetään etenkin direktiiviä 97/7/EY,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Kuluttajansuojasta etäsopimuksissa <DATE ISO="19970520">20.5.1997</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="144" PAGE.FIRST="19" DATE.PUB="1997">EYVL 1997, L 144, s. 19</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> joka on sittemmin kumottu ja korvattu direktiivillä 2011/83/EU,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta <DATE ISO="20111025">25.10.2011</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="304" PAGE.FIRST="64" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 304, s. 64</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> jonka soveltamisalan ulkopuolelle rahoitusvälineet jätettiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Kansallisten säännösten yhdenmukaistamisella pyritään poistamaan rahoituspalvelujen vapaan liikkuvuuden esteitä ja varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso rahoituspalvelujen etäsopimusten tekemisen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin tarkoituksena on siten varmistaa kuluttajansuojan korkea taso EU:n yhteisten rahoituspalvelumarkkinoiden toteuttamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>KOM(96) 209 lopullinen, vihreä kirja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>Rahoituspalvelut: Kuinka kuluttajien odotuksiin vastataan<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>; KOM(97) 309 lopullinen, Rahoituspalvelut: kuluttajien luottamuksen vahvistaminen; KOM(2001) 66 lopullinen, Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Sähköinen kaupankäynti ja rahoituspalvelut; KOM(2007) 226 lopullinen, Vihreä kirja vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Mainittu direktiivi kuuluu direktiiveihin, joilla alettiin 2000-luvun alun jälkeen toteuttaa unionin lainsäätäjän pyrkimystä siirtyä kuluttajansuojalainsäädännön vähimmäistason yhdenmukaistamisesta täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Täysimääräisen yhdenmukaistamisen tarve perustuu siihen, että vähimmäistason yhdenmukaistamista koskeva säännös – jolla jäsenvaltioille annettiin mahdollisuus säätää oikeusjärjestyksessään unionin lainsäädännössä säädettyä korkeammasta kuluttajansuojan tasosta – oli johtanut eri kansallisissa oikeusjärjestyksissä sovellettavan lainsäädännön pirstoutumiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Pirstoutuminen taas vähensi yhtäältä yritysten rajat ylittävää liiketoimintaa, koska niille aiheutui usein lisäkustannuksia sellaisen oikeudellisen osaamisen hankkimisesta, jota eri oikeusjärjestyksiin kuuluvien oikeussääntöjen noudattaminen edellyttää, ja toisaalta herätti epäluottamusta kuluttajissa, jotka eivät voineet tietää, millaista suojaa he käytännössä saisivat jäsenvaltioissa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jo aiemmin todennut – tosin direktiivien 2005/29/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta <DATE ISO="20050511">11.5.2005</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" PAGE.FIRST="2" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 149, 2</REF.DOC.OJ>. 22).</P></NOTE> ja 2008/48/EY,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20080423">23.4.2008</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="133" PAGE.FIRST="66" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 133, s. 66</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> jotka liittyvät samaan oikeuspoliittiseen tavoitteeseen, asiayhteydessä –, että täysimääräinen yhdenmukaistaminen useilla keskeisillä aloilla on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>tarpeen, jotta varmistetaan, että unionin kaikki kuluttajat voivat käyttää hyväkseen etujensa korkeatasoista ja yhtäläistä suojaa, ja jotta voidaan helpottaa kulutusluottoja koskevien toimivien sisämarkkinoiden syntymistä<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140327">27.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>LCL Le Crédit Lyonnais</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑565/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:190">EU:C:2014:190</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>CA Consumer Finance</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑449/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2464">EU:C:2014:2464</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090423">23.4.2009</DATE>, <NAME.CASE>VTB-VAB ja Galatea</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/07 ja C‑299/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:244">EU:C:2009:244</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Tämän tavoitteen vuoksi yksikään jäsenvaltio ei voi direktiivin, jolla toteutetaan täysimääräinen yhdenmukaistaminen, yhteydessä poiketa unionin lainsäädännöstä edes silloin, kun kansalliset säännökset ovat kuluttajalle suotuisampia, ellei kyseisessä direktiivissä tätä nimenomaisesti sallita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tällöin puhutaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>kohdennetusta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> yhdenmukaistamisesta (targeted harmonization) eli yhdenmukaistamisesta, jonka yhteydessä sallitaan, että vaikka yhdenmukaistaminen onkin täysimääräinen, jäsenvaltiot voivat – jos tästä nimenomaisesti säädetään normatiivisessa lähteessä – antaa unionin lainsäädännöstä poikkeavia säännöksiä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Direktiiviä 2002/65 voidaan siitä ilmenevien lukuisten rakenteellisten, teleologisten ja tekstuaalisten seikkojen vuoksi pitää direktiivinä, jolla pyritään edellä tarkoitettuun täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Johdanto-osan 12 perustelukappaleessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan 12 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>Jäsenvaltioiden antamat rahoituspalvelujen etämyyntiä koskevat ristiriitaiset tai erilaiset kuluttajien suojasäännökset voivat vaikuttaa kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaan ja sisämarkkinoilla toimivien yritysten väliseen kilpailuun. Tämän vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön yhteisön tason yhteiset säännöt tällä alalla heikentämättä yleisesti kuluttajansuojaa jäsenvaltioissa.<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/></P></NOTE> näet korostetaan kuluttajansuojaa koskevien ristiriitaisten tai erilaisten säännösten kielteistä vaikutusta sisämarkkinoiden toimintaan ja yritysten väliseen kilpailuun. Direktiivin tavoitteena on siten ottaa etämyynnin alalla käyttöön yhteiset säännöt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Kuten johdanto-osan 13 perustelukappaleessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan 13 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>Tällä direktiivillä olisi turvattava korkea kuluttajansuojan taso rahoituspalvelujen vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltiot eivät saisi voida antaa tässä direktiivissä yhdenmukaistettavilla aloilla muita kuin siinä vahvistettuja säännöksiä, ellei tässä direktiivissä nimenomaisesti toisin säädetä.<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/></P></NOTE> täsmennetään, jäsenvaltiot eivät voi antaa direktiivillä yhdenmukaistettavilla aloilla erilaisia säännöksiä. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus poiketa direktiivin säännöstöstä ainoastaan, jos siitä nimenomaisesti säädetään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Esimerkkinä johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetusta mainittakoon 4 artiklan 2 kohdan säännös, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa direktiiviä tiukempia säännöksiä ennakkotietoja koskevista vaatimuksista, kunhan säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Lisäksi 1 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>Tämän direktiivin tarkoituksena on kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen.<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/></P></NOTE> täsmennetään, että direktiivin tavoitteena on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Täysimääräisen yhdenmukaistamisen tavoite rahoituspalvelujen etämyynnin alalla voidaan johtaa myös direktiivin valmistelutöistä. Kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, yhdenmukaistamisen laajuutta näet käsiteltiin lainsäädäntömenettelyn eri vaiheissa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Komission alkuperäisestä ehdotuksesta käy ilmi, että on välttämätöntä, että jäsenvaltiot eivät voi antaa muita kuin direktiivissä säädettyjä säännöksiä direktiivillä yhdenmukaistettavilla aloilla normatiivisen säädöksen tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi, toisin sanoen jotta samalla voidaan varmistaa korkean kuluttajansuojan tason turvaaminen ja rahoituspalvelujen vapaan liikkuvuuden toteuttaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>KOM(1998) 468 lopullinen – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoituspalveluiden etämyynnistä kuluttajalle ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY ja direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="385" PAGE.FIRST="10" DATE.PUB="1998">EYVL 1998, C 385, s. 10</REF.DOC.OJ>, johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Direktiivin sanamuodonmukaisesta mutta myös ennen kaikkea teleologisesta tulkinnasta ilmenee näin ollen, että direktiivin tavoite edellyttää, että mahdolliset poikkeukset siinä säädetyistä säännöksistä sallitaan vain, jos jäsenvaltioille on nimenomaisesti myönnetty tällainen mahdollisuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden on lisäksi poikkeussäännöksen käyttöönoton tai voimassa pitämisen yhteydessä noudatettava mainitussa direktiivissä säädettyä menettelyä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Direktiivin 2002/65 4 artikla.</P></NOTE> jonka avulla komissio voi ilmoittaa kuluttajille ja yrityksille kansallisia säännöksiä koskevat tiedot niin, etteivät direktiivin yhdenmukaistamistavoitteet vaarannu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Tähän mennessä mainitusta ilmenee, että rahoituspalvelujen vapaa liikkuvuus edellyttää täysimääräistä yhdenmukaistamista, jotta voidaan välttää valtioiden väliset eriarvoisuudet etenkin etämyynnin kaltaisilla tyypillisesti rajat ylittävillä aloilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää kuluttajansuojaa, vaan niillä on pyrittävä korkean kuluttajansuojan tason saavuttamiseen sisämarkkinoilla, kuten myös johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>Sisämarkkinoiden tavoitteiden toteuttamisen yhteydessä olisi säädettävä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on yhtenäistää näitä markkinoita vähitellen ja joilla tulee erityisesti myötävaikuttaa korkean kuluttajansuojan tason saavuttamiseen perustamissopimuksen 95 ja 153 artiklan mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Näillä yhteisillä säännöillä, joilla sisämarkkinoiden lujittamisen vaatimusta sovitetaan yhteen kuluttajansuojan korkean tason edistämisen kanssa, pyritään lisäämään kuluttajien luottamusta niin, että he suhtautuisivat myötämielisemmin etämyyntiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan kolmas perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>– – Kuluttajille olennaisesti kuuluvan valinnanvapauden takaamiseksi korkea kuluttajansuojan taso on tarpeen, jotta kuluttajien luottamus etämyyntiin lisääntyisi.<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellä unionin tuomioistuimelta tiedustellaan lähinnä seuraavaa tulkintakysymystä: ovatko direktiivin 2002/65 sisältämät säännökset ennakkotietojen antamista koskevista velvollisuuksista ja peruuttamisoikeudesta esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään siltä varalta, ettei kuluttajalle ole asianmukaisesti tiedotettu peruuttamisoikeutta koskevasta kansallisesta säännöstöstä, peruuttamisen mahdollisuudesta milloin tahansa, myös jos kumpikin osapuoli on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Myöntävä vastaus kysymykseen seuraa suoraan siitä, mitä edellä on todettu direktiivin 2002/65 täysimääräisestä yhdenmukaistamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Kattavuuden nimissä tarkastelen kuitenkin asiaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä erikseen mutta lyhyesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Erityisesti voidaan todeta, että kuluttajansuoja on toteutettu direktiivissä yhtäältä asettamalla elinkeinonharjoittajille tiettyjä tiedotusvelvollisuuksia ennen sopimuksen tekoa ja toisaalta myöntämällä kuluttajille peruuttamisoikeus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Oikeus asianmukaiseen tiedonsaantiin ja peruuttamisoikeus liittyvät läheisesti toisiinsa mutta ovat rakenteellisesti erillisiä, ja niitä säännellään direktiivissä 2002/65 erikseen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivissä 2002/65 säädetyt tiedonantovelvollisuudet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Ennakkotietojen antamista koskevalla velvollisuudella on keskeinen asema direktiivin systematiikassa, sillä kuten unionin tuomioistuin on jo aiemmin todennut kuluttajansuojasta muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä, se on edellytys, jonka perusteella kuluttajalla on heikompana osapuolena oikeus saada kattavat tiedot oikeuksistaan. Tiedonantovelvollisuus on siten kuluttajan oikeuksien ja myös peruuttamisoikeuden tehokkaan käyttämisen olennainen tae ja siten välttämätön unionin lainsäädännössä tavoitellun kuluttajansuojan tehokkaan vaikutuksen aikaansaamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091217">17.12.2009</DATE>, <NAME.CASE>Martín Martín</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑227/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:792">EU:C:2009:792</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Saman direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan 23 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>Parhaan mahdollisen kuluttajansuojan varmistamiseksi on tärkeää, että kuluttajalle tiedotetaan riittävästi tämän direktiivin säännöksistä ja mahdollisista tämän alan käytännesäännöistä ja kuluttajan oikeudesta peruuttaa sopimus.<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/></P></NOTE> näet todetaan, että paras mahdollinen kuluttajansuoja edellyttää, että kuluttajille tiedotetaan tarkoituksenmukaisesti direktiivin säännöksistä ja että heillä on peruuttamisoikeus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Pääasian kaltaisessa tilanteessa kuluttajalle on lisäksi ilmoitettava, ettei peruuttamisoikeutta sovelleta, jos kuluttaja nimenomaisesti pyytää sopimuksen täytäntöönpanoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan 24 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>Tapauksissa, joissa peruuttamisoikeutta ei sovelleta, koska kuluttaja nimenomaisesti pyytää sopimuksen täytäntöönpanoa, palvelujen tarjoajan olisi ilmoitettava tästä kuluttajalle.<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Vastaavasti niihin ennakkotietoihin, jotka kuluttajille on annettava ennen etäsopimuksen tekoa, kuuluu direktiivin 3 artiklan mukaan myös tieto peruuttamisoikeuden olemassaolosta tai puuttumisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Saman direktiivin 4 artiklassa puolestaan sallitaan, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä ennakkotietoja koskevista vaatimuksista, kunhan säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia ja niistä ilmoitetaan ensin komissiolle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>On selvää, että jäsenvaltiot voivat antaa tiukempia säännöksiä ainoastaan ennakkotietoja koskevista lisävaatimuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että Saksan liittotasavalta olisi ilmoittanut komissiolle halustaan käyttää edellä mainittua mahdollisuutta antaa direktiivistä poikkeavia säännöksiä, eikä tosiseikkojen tapahtuma-aikaan voimassa olleesta lainsäädännöstä käy mitenkään ilmi, että direktiivin yhteydessä olisi otettu käyttöön ennakkotietoja koskevia lisävaatimuksia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Peruuttamisoikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Peruuttamisoikeus on ennakkotietojen antamista koskevan velvollisuuden tavoin kuluttajansuojan kannalta olennainen seikka Euroopan unionin oikeudessa, ja sillä annetaan kuluttajille oikeus muuttaa mieltään.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Sen, että tällainen oikeus sisällytetään yleisesti kuluttajasopimuksiin, <HT TYPE="ITALIC">tarkoitus</HT> liittyy unionin lainsäätäjän pyrkimykseen poistaa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä suhteissa tyypillinen epätasapaino siten, että kuluttajat saavat mahdollisuuden sopimussuhteen purkamiseen määrätyn ajan kuluessa käytettävän subjektiivisen uudelleenharkinnan perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2002/65 säädetty peruuttamisoikeus on yksipuolinen oikeus, jolla on tarkoitus suojella kuluttajaa, joka voi peruuttaa kaupan 14 päivän kuluessa seuraamusmaksuitta ja tarvitsematta ilmoittaa syytä valinnalleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ainoa tilanne, jossa peruuttamisoikeus lakkaa ennen direktiivin 2002/65 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainittua määräaikaa, koskee sopimuksia, jotka kumpikin osapuoli on täyttänyt kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä ennen kuin kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tällaisen säännöksen <HT TYPE="ITALIC">tarkoitus</HT> on johdettavissa siitä, että peruuttaminen ei ole millään lailla perusteltua, jos molemmat osapuolet ovat täyttäneet velvollisuutensa ja osoittaneet tällä tavoin sopimuksentekotahtonsa täyden toteutumisen. Tällaisessa tilanteessa on siten syytä estää se, että kuluttaja, joka on jo ilmaissut ja vahvistanut tahtonsa tehdä sopimus, voisi saada perusteetonta etua myöhemmästä mielipiteen muuttamisesta peruuttaakseen palvelun, jota hän on jo käyttänyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Jotta voidaan estää ennakolta se, että elinkeinonharjoittaja käyttää kyseistä lainsäädäntöä väärin, on säädettävä elinkeinonharjoittajalle kuuluvasta velvollisuudesta ilmoittaa kuluttajalle peruuttamisoikeuden menettämisestä siinä tapauksessa, että kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt sopimuksen täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan, vaikka peruuttamisoikeuden käyttämiselle asetettu määräaika ei olisikaan vielä päättynyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Direktiivillä 2002/65 uudistetaan etäsopimuksia koskevaa aiempaa säännöstöä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Direktiivi 97/7.</P></NOTE> ja säädetään velvollisuudesta antaa kuluttajille ennakkotietoja peruuttamisoikeuden olemassaolosta tai puuttumisesta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Direktiivin 2002/65 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a alakohta.</P></NOTE> sekä käytännön ohjeita peruuttamisoikeuden käyttämiseksi siinä tapauksessa, että kyseinen oikeus on olemassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Direktiivin 2002/65 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan d alakohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Saman direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään tilanteista, joissa jäsenvaltiot voivat edelleen komissiolle ilmoitettuaan käyttää mahdollisuutta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>säätää, että peruuttamisoikeutta ei sovelleta<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> eräissä erityisissä ja tarkkaan määritellyissä tilanteissa. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tällaisesta poikkeamismahdollisuudesta, joka koskee tilanteita, joissa peruuttamisoikeus suljetaan pois, mutta ei tilanteita, joissa mahdollisuutta peruuttamisoikeuden käyttämiseen on laajennettu, eikä asiakirja-aineistosta ilmene, että Saksan liittotasavalta olisi tehnyt tätäkään koskevaa ilmoitusta komissiolle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2002/65 jäsenvaltioille ei siis jätetä minkäänlaista liikkumavaraa antaa sellaisia peruuttamisoikeutta koskevia säännöksiä, joilla poiketaan mainitussa direktiivissä säädetystä, ja tämän taustalla ovat juuri ne syyt, jotka edellä on esitetty unionin lainsäätäjän oikeuspoliittisesta tavoitteesta toteuttaa täysimääräinen yhdenmukaistaminen kyseisellä alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Kuten edellä on todettu, ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen voidaan vastata myöntävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Minusta on kuitenkin tarpeen huomauttaa lyhyesti, että pääasiassa voidaan havaita, että aineelliset edellytykset, jotka koskevat kuluttajan oikeutta purkaa etäsopimuksena tehty kulutusluottosopimus, menevät päällekkäin ennakkotietojen antamista koskevien elinkeinonharjoittajan velvollisuuksien sisällön kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä ilmenee, että direktiivillä 2002/65 toteutettavan täysimääräisen yhdenmukaistamisen vuoksi unionin oikeuden mukaisten peruuttamisoikeutta koskevien asianmukaisten tietojen olisi oltava sellaisia, jotka asiakirja-aineiston mukaan on annettu kuluttajalle ja jotka on direktiivin mukaisesti myös yleisesti sisällytetty rahoituspalveluja koskevaan Saksan kansalliseen lainsäädäntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että Saksan kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy jo ennen direktiivin 2002/65 täytäntöönpanoa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>BGB:n 355 §:n 3 momentin kolmas virke.</P></NOTE> ja pääasian osapuolten sopimuksentekoa voimassa ollut säännös, jonka nojalla kulutusluottosopimuksia, myös etäsopimuksia, koskevaa peruuttamisoikeutta säännellään Bundesgerichtshofin vakiintuneen tulkinnan mukaan eri tavalla siten, että kuluttajille annetaan tosiasiallisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>ikuinen<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> peruuttamisoikeus siinä tapauksessa, että peruuttamista koskevat ohjeet eivät ole asianmukaiset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2002/65 ei säädetä erityisistä seuraamuksista tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin varalta, vaan sen 6 artiklan 1 kohdassa ainoastaan säädetään, että määräaika kuluttajan peruuttamisoikeudelle alkaa päivästä, jolloin kuluttaja saa sopimusehdot ja ennakkotiedot, jos tämä ajankohta on myöhäisempi kuin sopimuksen tekemispäivä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Saman direktiivin 11 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Direktiivin 11 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Seuraamukset<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>, säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista seuraamuksista, joita sovelletaan siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja ei noudata tämän direktiivin soveltamiseksi annettuja kansallisia säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat tätä varten säätää erityisesti, että kuluttaja voi purkaa sopimuksen milloin tahansa kustannuksitta ja seuraamusmaksuitta. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/></P></NOTE> puolestaan säädetään, että jäsenvaltiot voivat säätää asianmukaisista seuraamuksista, joita sovelletaan siinä tapauksessa, että elinkeinonharjoittaja ei noudata <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>tämän direktiivin soveltamiseksi annettuja kansallisia säännöksiä<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>, ja että tällaisiin seuraamuksiin, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, voi sisältyä myös kuluttajan oikeus <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>purkaa sopimus milloin tahansa kustannuksitta ja seuraamusmaksuitta<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineiston mukaan elinkeinonharjoittaja toimitti käsiteltävässä asiassa kuluttajalle peruuttamisoikeutta koskevat tiedot asianmukaisesti direktiivin 2002/65 mukaisessa määräajassa ja siinä säädetyn menettelyn mukaisesti sekä noudattaen direktiivin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>soveltamiseksi annettuja<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> kansallisia säännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Näin ollen Saksan kansallisen lainsäädännön säännöstä ei voida perustellusti pitää direktiivin 2002/65 11 artiklassa tarkoitettuna <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>seuraamuksena<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Se, että kansallinen lainsäätäjä on antanut oikeusjärjestyksessään peruuttamisoikeutta koskevan säännöksen, jota sovelletaan ainoastaan kulutusluottosopimuksiin, kun taas muissa rahoituspalvelusopimuksissa toimitaan sen mukaan, mitä peruuttamisoikeudesta säädetään direktiivissä 2002/65, merkitsee sitä, ettei kansallista lainsäädäntöä ole sovitettu yhteen unionin oikeuden kanssa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Direktiivin täysimääräisessä ja asianmukaisessa täytäntöönpanossa on otettava huomioon yhdenmukaistamisen tarkoitus, johon pätevät samat oikeussäännöt. Näin ollen on muistettava, että myös jo voimassa ollut kansallinen säännöstö on sovitettava yhteen direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettavan säännöstön kanssa.</P></NOTE> sillä se ei ole direktiivin täydellistä yhdenmukaistamista koskevien tavoitteiden mukainen, vaikka siinä säädetäänkin kuluttajille suotuisammasta säännöksestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Siitä säätämiseksi, ettei kulutusluottosopimuksiin sovelleta direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettua säännöstöä eikä erityisesti direktiivin 6 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, kansallisessa lainsäädännössä on, sellaisena kuin Bundesgerichtshof on sitä tulkinnut, pidetty voimassa säännös, joka on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa kahdessa mielessä: siinä peruuttamisoikeutta on<?PAGE NO="12"?> säännelty eri tavoin kuin direktiivin 2002/65 6 artiklassa säädetään ja omaksuttu erilainen rahoituspalvelun käsite, joka on ristiriidassa direktiivin 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun käsitteen kanssa, sekä otettu käyttöön peruuttamisoikeutta koskeva sääntely, joka vaihtelee rahoituspalvelun tyypin ja sen sopimustyypin, johon rahoituspalvelu sisältyy, mukaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2002/65 <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>rahoituspalvelulla<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> tarkoitetaan näet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>pankki-, luotto-, vakuutus-, yksilöllisiä eläkejärjestely-, sijoitus- tai maksupalveluja<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>, ja sen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa täsmennetään, että direktiivi kattaa kaikki ne rahoituspalvelut, joita voidaan tarjota etäpalveluna.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan 14 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>Tämä direktiivi kattaa kaikki rahoituspalvelut, joita voidaan tarjota etäpalveluna. Tiettyjä rahoituspalveluja koskevat kuitenkin yhteisön lainsäädännön erityissäännökset, joita sovelletaan edelleen näihin rahoituspalveluihin. Olisikin vahvistettava periaatteet, joita sovelletaan tällaisten palvelujen etämyyntiin<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Kansallisella tuomioistuimella on kuitenkin käytännössä mahdollisuus arvioida, onko elinkeinonharjoittaja toteuttanut kuluttajille tiedottamisen siten, että kuluttaja voi tehdä harkitun ja perustellun päätöksen, ja siten ratkaista, onko kuluttaja tehnyt tietoisen päätöksen sopimuksen täyttämisestä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään, onko tavanomaisesti valistunutta, kohtuullisen tarkkaavaista ja huolellista keskivertokuluttajaa koskeva peruste ainoa seikka, joka on otettava huomioon arvioitaessa direktiivin 2002/65 täytäntöönpanemiseksi annetussa kansallisessa säännöstössä säädettyjen ennakkotietojen ja kuluttajan peruuttamisoikeuden käyttöä koskevien menettelytapojen ymmärrettävyyttä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ilmenee käsiteltävässä asiassa merkityksellisen ajanjakson osalta eroavuus unionin tuomioistuimen omaksuman keskivertokuluttajan käsitteen ja kansallisessa lainsäädännössä määritellyn keskivertokuluttajan käsitteen välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Kuten aiemmin on jo todettu, direktiivin tavoitteena on taata kuluttajansuojan korkea taso, ja kuluttajalle on annettava riittävät tiedot direktiivin säännöksistä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. direktiivin 2002/65 johdanto-osan 23 perustelukappale.</P></NOTE> mukaan lukien tiedot peruuttamisoikeuden olemassaolosta tai puuttumisesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Direktiivin 2002/65 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a ja d alakohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/65 2 artiklan d alakohtaan sisältyvä kuluttajan määritelmä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Direktiivin 2002/65 2 artiklan d alakohdassa kuluttajalla tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa sopimuksissa toimii sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen harjoittamaansa elinkeinoon tai ammattiin<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.</P></NOTE> on identtinen direktiiveihin 2005/29<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Direktiivin 2005/29 2 artiklan a alakohdassa kuluttajalla tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin alaan kuuluvissa kaupallisissa menettelyissä toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino-, liike-, käsiteollisuus- tai ammattitoimintaansa<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>.</P></NOTE> ja 93/13<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohdassa kuluttajalla tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>jokaista luonnollista henkilöä, joka tämän direktiivin kattamia sopimuksia tehdessään ei harjoita ammatti- tai liiketoimintaa<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>.</P></NOTE> sisältyvien määritelmien kanssa, ja unionin tuomioistuin on kyseisten direktiivien asiayhteydessä jo todennut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>keskivertokuluttajalla<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> tarkoitetaan tavanomaisen valistunutta ja kohtuullisen tarkkaavaista ja huolellista kuluttajaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170208">8.2.2017</DATE>, <NAME.CASE>Carrefour Hypermarchés</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑562/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:95">EU:C:2017:95</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Dyson</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑632/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:599">EU:C:2018:599</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180913">13.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Wind Tre e Vodafone Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑54/17 ja C‑55/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:710">EU:C:2018:710</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180920">20.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>OTP Bank ja OTP Faktoring</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑51/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:750">EU:C:2018:750</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuinta pyydetään ensimmäistä kertaa tulkitsemaan kuluttajan käsitettä direktiivin 2002/65 asiayhteydessä, mutta direktiivistä ei ilmene mitään sellaista, joka viittaisi tarpeeseen määritellä kyseinen käsite siten, että se eroaisi unionin tuomioistuimen edellä mainittujen kuluttajansuojaa koskevien direktiivien asiayhteydessä kehittelemästä käsitteestä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Tällainen on se kuluttajan käsite, johon on viitattava myös direktiivin 2002/65 ja sen täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön asiayhteydessä, jos ei ole olemassa tämän kanssa ristiriitaisia seikkoja tai poikkeukset sallivia säännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Kansallisten säännösten täysimääräisen yhdenmukaistamisen tavoite, jota käsiteltävässä direktiivissä esitetään, puoltaa näet tarvetta ottaa käyttöön kaikille jäsenvaltioille yhteinen kuluttajan käsite.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Kuten unionin tuomioistuin on täsmentänyt direktiivissä 2005/29 määriteltyä kuluttajan käsitettä tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100114">14.1.2010</DATE>, <NAME.CASE>Plus Warenhandelsgesellschaft</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑304/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:12">EU:C:2010:12</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on käsiteltävän asian olosuhteita arvioidessaan varmistettava, että kuluttajille annettiin ennen sopimuksen tekemistä kaikki direktiivissä säädetyt ennakkotiedot. Arvioinnin yhteydessä on myös varmistettava näiden tietojen selkeys ja ymmärrettävyys,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jotta keskivertokuluttaja – edellä esitetyssä merkityksessä – voi arvioida kaikkia sopimuksen oleellisia näkökohtia ja, kuten on todettu, tehdä harkitun ja perustellun päätöksen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kolmas ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole tarpeen vastata, kun otetaan huomioon edellä ensimmäisen ja toisen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä esitetyt toteamukset ja se, että näihin kysymyksiin ehdotetaan myöntävää vastausta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Näin ollen tyydyn vain muutamaan lyhyeen huomautukseen siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei noudata ehdotustani.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään, onko direktiivin 2002/65 7 artiklan 4 kohta esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa säädetään, että kulutusluottoa koskevan etäsopimuksen peruuttamisilmoituksen jälkeen elinkeinonharjoittajan on maksettujen summien palauttamisen lisäksi maksettava kuluttajalle korvausta siitä, että kyseiset määrät olivat olleet sen käytössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että palvelujen tarjoajan on peruuttamisoikeuden lainmukaisen käyttämisen jälkeen palautettava kuluttajalle <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>kaikki maksut, jotka tältä on etäsopimuksen mukaisesti peritty<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>. Tässä säännöksessä säädetään tyhjentävästi peruuttamisoikeuden käyttämisen seurauksista eikä jätetä jäsenvaltioille minkäänlaista liikkumavaraa poikkeavan säännöksen antamiselle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Sen valossa, mitä edellä on todettu direktiivillä toteutettavasta yhdenmukaistamisesta, ja niitä vastaan puhuvien seikkojen puuttuessa jäsenvaltio ei voi antaa kuluttajalle suotuisampia säännöksiä kuluttajan saatavien määrästä siinä tapauksessa, että tämä käyttää peruuttamisoikeuttaan, vaan ne voivat säätää ainoastaan lainanottajan väitetysti saaman hyödyn palauttamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Toisaalta kuten myös komissio tähdensi, se, että palveluntarjoaja palauttaa ainoastaan etäsopimuksen mukaisesti maksetut määrät, vaikuttaa perustellulta myös sen valossa, että peruuttamisoikeuden käyttämiselle on säädetty vain lyhyt määräaika (14 päivää, joka on kuitenkin pidennettävissä 30 päiväksi sellaisten sopimusten osalta, jotka koskevat direktiivissä 90/619/ETY tarkoitettuja henkivakuutuksia ja yksilöllisiä eläkejärjestelyjä).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="14"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht Bonnin ennakkoratkaisupyyntöön, että</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta <DATE ISO="20020923">23.9.2002</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY 6 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle – sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä –, jonka mukaan lainasopimusten etämyynnissä peruuttamisoikeutta ei ole suljettu pois, vaikka kumpikin osapuoli on jo täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä ennen kuin kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>direktiivin 2002/65 4 artiklan 2 kohtaa, 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toista luetelmakohtaa ja 6 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että arvioitaessa sitä, onko kuluttaja saanut asianmukaisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetyt, saman direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot, ja kuluttajan peruuttamisoikeuden käyttämistä, kansallisessa lainsäädännössä lähtökohdaksi on otettava tavanomaisesti valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, kun otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat tosiseikat ja kaikki sopimuksen tekemiseen liittyvät olosuhteet.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>