<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><ORDER xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.ORDER><REF.CASE FILE="ECRT12004FIA.0500147101.case.xml"><NO.CASE>T-198/01 R [III]</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62001B0198(03)</NO.CELEX><NO.SEQ>0004.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1473</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>1492</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>20</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.ORDER><CURR.TITLE><LEFT>MÄÄRÄYS <DATE ISO="20040512">12.5.2004</DATE> — ASIA T-198/01 R [III]</LEFT><RIGHT>TECHNISCHE GLASWERKE ILMENAU v. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys</HT></P><P><DATE ISO="20040512">12 päivänä toukokuuta 2004</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><ORDER.INIT><P>Asiassa T-198/01 R [III],</P></ORDER.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Technische Glaswerke Ilmenau GmbH,</HT> kotipaikka Ilmenau (Saksa), edustajinaan aluksi asianajajat G. Schohe ja C. Arhold ja sittemmin asianajajat C. Arhold ja N. Wimmer, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>hakijana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehinään V. Di Bucci ja V. Kreuschitz, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>vastapuolena,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS><P>jota tukee</P><INTERVENERS><P><HT TYPE="BOLD">Schott Glas,</HT> kotipaikka Mainz (Saksa), edustajanaan asianajaja U. Soltész,</P><PARTY.STATUS>väliintulijana,</PARTY.STATUS></INTERVENERS></PARTIES><?PAGE NO="II-1474"?><SUBJECT><P>jossa hakija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jatkaa Saksan valtiontuesta Saksassa toimivalle Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle <DATE ISO="20010612">12 päivänä kesäkuuta 2001</DATE> tehdyn komission päätöksen 2002/185/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="062" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="30">EYVL 2002, L 62, s. 30</REF.DOC.OJ>) 2 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä, joka on esillä olevassa asiassa määrätty <DATE ISO="20020404">4.4.2002</DATE> ja <DATE ISO="20030801">1.8.2003</DATE> annetuilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräyksillä,</P></SUBJECT><PREAMBLE.GEN><PREAMBLE.INIT><P>EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN</P></PREAMBLE.INIT><PREAMBLE.FINAL><P>TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE.GEN><CONTENTS.ORDER><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>on antanut seuraavan</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>määräyksen Asian tausta ja oikeudenkäyntimenettely</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Komissio teki <DATE ISO="20010612">12.6.2001</DATE> päätöksen 2002/185/EY Saksan valtiontuesta Saksassa toimivalle Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="062" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="30">EYVL 2002, L 62, s. 30</REF.DOC.OJ>; jäljempänä riidanalainen päätös). Komissio jätti päätöksessä nimenomaisesti tutkimatta kaikki Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle (jäljempänä TGI tai hakija) myönnetyt ja Saksan <DATE ISO="19981201">1.12.1998</DATE> ilmoittamiin toimiin sisältyneet tuet, jotka saattoivat olla yhteismarkkinoille soveltumattomia, ja keskittyi vain yhteen eli 4 miljoonan Saksan markan (DEM) (<FT TYPE="NUMBER">2045168</FT> euron) suuruiseen maksusta vapauttamiseen (jäljempänä maksusta vapauttaminen), joka koski kauppahintaa, joka TGI:n oli <DATE ISO="19940926">26.9.1994</DATE> tehdyn sopimuksen (jäljempänä ensimmäinen omaisuudenmyyntisopimus) perusteella maksettava Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgabenille (jäljempänä BvS).</TXT></NP><?PAGE NO="II-1475"?><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen mukaan (1 artikla) maksusta vapauttamisen myöntäminen on yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä sitä voida hyväksyä EY 87 artiklan 3 kohdan nojalla. Riidanalaisessa päätöksessä (2 artikla) Saksan liittotasavalta velvoitetaan perimään tuki takaisin.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Hakija nosti <DATE ISO="20010828">28.8.2001</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Komissio hylkäsi <DATE ISO="20010917">17.9.2001</DATE> päivätyllä kirjeellään Saksan hallituksen <DATE ISO="20010823">23.8.2001</DATE> päivätyssä kirjeessä esittämän pyynnön maksusta vapautetun määrän takaisinperinnän lykkäämisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>BvS antoi <DATE ISO="20011002">2.10.2001</DATE> päivätyllä kirjeellään hakijalle tiedoksi jäljennöksen komission <DATE ISO="20010917">17.9.2001</DATE> päivätystä kirjeestä ja kehotti hakijaa maksamaan viimeistään <DATE ISO="20011015">15.10.2001</DATE> takaisin <FT TYPE="DECIMAL">4830481,10</FT> DEM (<FT TYPE="DECIMAL">2469785,77</FT> euroa) eli riidanalaisen tuen korkoineen. Lisäksi BvS, joka otti huomioon sen, että hakija oli ilmoittanut sille aikomuksestaan hakea ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, täsmensi, ettei se aikonut ryhtyä perimään riidanalaista tukea takaisin ennen kuin välitoimista päättävä tuomioistuin on antanut ratkaisunsa tässä asiassa, välttääkseen ottamasta kyseiseen hakemukseen ennalta kantaa.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Hakija on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen <DATE ISO="20011015">15.10.2001</DATE> toimittamallaan erillisellä kirjelmällä vaatinut EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla ensisijaisesti, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykätään.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1476"?><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi <DATE ISO="20020404">4.4.2002</DATE> esillä olevassa asiassa (<REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-198/01 R" YEAR="2002" PAGE.ECR="II-2153">T-198/01 R, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, Kok. 2002, s. II-2153</REF.DOC.ECR>; jäljempänä ensimmäinen määräys) annetun määräyksen määräysosan 1 kohdassa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykättäväksi <DATE ISO="20030217">17.2.2003</DATE> asti (jäljempänä ensimmäinen lykkääminen). Mainitun määräyksen määräysosan 2 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti asetti myöntämälleen lykkäämiselle kolme ehtoa, joita hakijan oli noudatettava.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Välitoimihakemuksen jättämistä edeltäneet esillä olevan asian olennaiset tosiseikat kuvataan ensimmäisen määräyksen 7-21 kohdassa. Tarkempi tiivistelmä riidanalaisesta päätöksestä ilmenee saman määräyksen 22-27 kohdasta. Tämän ensimmäisen määräyksen antamiseen johtanut välitoimimenettely kuvataan kyseisen määräyksen 36-47 kohdassa. Ensimmäinen määräys on pysytetty yhteisöjen tuomioistuimen presidentin muutoksenhakuasiassa komissio vastaan Technische Glaswerke Ilmenau <DATE ISO="20021018">18.10.2002</DATE> antamalla määräyksellä (<REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-232/02 P(R)" YEAR="2002" PAGE.ECR="I-8977">C-232/02 P(R), Kok. 2002, s. I-8977</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Schott Glas -niminen yritys hyväksyttiin <DATE ISO="20020515">15.5.2002</DATE> annetulla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun viidennen jaoston puheenjohtajan määräyksellä pääasiaa koskevassa menettelyssä väliintulijaksi tukemaan vastapuolena olevan toimielimen vaatimuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Komissio teki EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla <DATE ISO="20010705">5.7.2001</DATE> päivätyllä kirjeellä aloitetun toisen muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi <DATE ISO="20021002">2.10.2002</DATE> päätöksen 2003/383/EY valtiontuesta C 44/01 (ex NN 147/98), jonka Saksa on myöntänyt TGI::lle (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="140" DATE.PUB="2003" PAGE.FIRST="30">EUVL 2003, L 140, s. 30</REF.DOC.OJ>; jäljempänä toinen päätös). Toisessa päätöksessä komissio katsoi, että Saksa oli myöntänyt hakijalle yhteismarkkinoille soveltumattomia valtiontukia, jotka sisälsivät ensimmäisessä omaisuudenmyyntisopimuksessa vahvistettua ostohinnan osaa koskevan pankkitakauksen muuttamisen ja Thüringer Aufbaubankin (jäljempänä TAB) <FT TYPE="NUMBER">2000000</FT> DEM:n (<FT TYPE="NUMBER">1015677</FT> euron) suuruisen lainan, ja velvoitti Saksan perimään viipymättä nämä tuet takaisin hakijalta.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1477"?><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Hakija nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen <DATE ISO="20021218">18.12.2002</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen toisen päätöksen kumoamiseksi. Asia merkittiin rekisteriin numerolla T-378/02. Lisäksi TGI on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen <DATE ISO="20030214">14.2.2003</DATE> toimittamallaan kirjelmällä vaatinut toisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä. Kyseisessä asiassa <DATE ISO="20030801">1.8.2003</DATE> annetulla määräyksellä (T-378/02 R, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) välitoimista päättänyt tuomari määräsi toisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykättäväksi <DATE ISO="20031031">31.10.2003</DATE> saakka. Kyseiselle täytäntöönpanon lykkäykselle asetettiin neljä ehtoa.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Koska hakija katsoi täyttäneensä kaikki sille ensimmäisen määräyksen määräysosan 2 kohdassa asetetut velvoitteet, se saattoi samanaikaisesti <DATE ISO="20030217">17.2.2003</DATE> toimittamallaan kirjelmällä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin käsiteltäväksi hakemuksen ensimmäisen täytäntöönpanon lykkäämisen jatkamisesta, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut pääasiaa koskevassa asiassa lopullisen tuomion.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi tässä asiassa <DATE ISO="20030801">1.8.2003</DATE> antamallaan määräyksellä (T-198/01 R [II], Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä toinen määräys) riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykättäväksi <DATE ISO="20040217">17.2.2004</DATE> saakka, ja se asetti tälle täytäntöönpanon lykkäämiselle seuraavat kolme ehtoa:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>ensinnäkin hakijan on täytettävä asiassa T-378/02 R, Technische Glaswerke Ilmenau vastaan komissio, <DATE ISO="20030801">1.8.2003</DATE> annetun määräyksen määräysosan 2 kohdassa asetetut neljä ehtoa (jäljempänä ensimmäinen ehto)</P></ITEM><ITEM><P>toiseksi hakijan on maksettava takaisin BvS:lle ennen <DATE ISO="20031231">31.12.2003</DATE> lisäksi <FT TYPE="NUMBER">256000</FT> euroa ja toimitettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ja<?PAGE NO="II-1478"?> komissiolle viikon kuluessa mainitusta maksusta mutta kuitenkin viimeistään <DATE ISO="20040107">7.1.2004</DATE> kirjallinen todiste tästä takaisinmaksusta (jäljempänä toinen ehto)</P></ITEM><ITEM><P>kolmanneksi hakijan on toimitettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ja komissiolle viimeistään <DATE ISO="20040206">6.2.2004</DATE> tilintarkastajan laatima yksityiskohtainen kertomus rahoitusasemastaan <DATE ISO="20031231">31.12.2003</DATE> ja erityisesti siitä ylimääräisestä erästä, jonka se voisi maksaa ennen <DATE ISO="20040630">30 päivää kesäkuuta 2004</DATE>, mikäli siihen mennessä pääasiassa ei ole annettu tuomiota (jäljempänä kolmas ehto).</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Ensimmäisen ehdon osalta hakija toimitti <DATE ISO="20030915">15.9.2003</DATE> päivätyllä kirjeellään <DATE ISO="20030918">18.9.2003</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen saapuneen TAB:n antaman todistuksen, jonka mukaan hakija oli maksanut sille velkansa. Lisäksi hakija toimitti <DATE ISO="20031016">16.10.2003</DATE> päivätyllä kirjeellään, joka saapui ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen seuraavana päivänä, asiakirjoja, joiden mukaan TAB:lle annettu parhaalla etuoikeussijalla oleva panttivelkakirja neljättä uunia varten oli vapautettu ja annettu uudelleen BvS:lle viimeksi mainitulla olevan, ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen ostohinnan jäljellä olevan määrän maksamista koskevan oikeuden varmistamiseksi. Lisäksi ensimmäisen omaisuudenmyyntisopimuksen ostohinnan jäljellä olevan määrän osalta Geiß oli <DATE ISO="19980303">3.3.1998</DATE> antanut BvS:lle yhteisvastuullista henkilötakausta vastaavan takauksen TAB:n lainan takaisinmaksun vakuudeksi.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Toisen ehdon osalta hakija toimitti <DATE ISO="20031222">22.12.2003</DATE> päivätyllä kirjeellään, joka saapui seuraavana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, asiakirjoja, jotka todistivat, että se oli <DATE ISO="20031216">16.12.2003</DATE> maksanut BvS:lle <FT TYPE="NUMBER">256000</FT> euron suuruisen summan.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1479"?><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Kolmannen ehdon osalta hakija pyysi <DATE ISO="20040127">27.1.2004</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen saapuneella kirjeellään, että sen rahoitusasemasta laadittavan tilintarkastajan yksityiskohtaisen kertomuksen antamiselle asetettua määräaikaa siirrettäisiin <DATE ISO="20040213">13.2.2004</DATE> asti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hyväksyi hakemuksen <DATE ISO="20040128">28.1.2004</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>TGI toimitti <DATE ISO="20040212">12.2.2004</DATE> päivätyllä kirjeellään, joka saapui seuraavana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, tilintarkastustoimisto Pfizenmayer &amp; Birkelin <DATE ISO="20040210">10.2.2004</DATE> laatiman kertomuksen hakijan rahoitusasemasta <DATE ISO="20031231">31.12.2003</DATE> (jäljempänä Pfizenmayerin kuudes asiantuntijalausunto). Hakija pyysi <DATE ISO="20040217">17.2.2004</DATE> saapuneessa kirjeessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiettyjen sen kirjeeseen ja Pfizenmayerin kuudenteen asiantuntijalausuntoon sisältyvien tietojen luottamuksellista käsittelyä väliintulijaan nähden.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Hakija katsoi (edellä 14-17 kohdassa esitettyjen tosiseikkojen perusteella), että se oli täyttänyt kaikki toisen määräyksen määräysosan 2 kohdassa asetetut velvoitteet, minkä vuoksi se saattoi <DATE ISO="20040217">17.2.2004</DATE> toimittamallaan kirjelmällä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin käsiteltäväksi hakemuksen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen jatkamisesta, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut pääasiaa koskevassa asiassa lopullisen tuomion (jäljempänä lykkäyksen jatkamista koskeva hakemus).</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Schott Glas esitti <DATE ISO="20040227">27.2.2004</DATE> ja komissio <DATE ISO="20040301">1.3.2004</DATE> huomautuksensa välitoimihakemuksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti <DATE ISO="20040303">3.3.2004</DATE> annetulla määräyksellä riidanalaisen päätöksen lykkäystä jatkettavaksi tilapäisesti, kunnes esillä olevan lykkäyksen jatkamista koskeva asia ratkaistaan.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1480"?><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Hakija toimitti välitoimista päättävän tuomarin kehotuksesta <DATE ISO="20040324">24.3.2004</DATE> kirjalliset huomautuksensa komission <DATE ISO="20040301">1.3.2004</DATE> toimittamista huomautuksista.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Komissio toimitti <DATE ISO="20040406">6.4.2004</DATE> kirjalliset huomautuksensa hakijan <DATE ISO="20040324">24.3.2004</DATE> toimittamista huomautuksista. Schott Glas puolestaan ei ole esittänyt huomautuksiaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asianosaisten vaatimukset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Hakija vaatii, että välitoimista päättävä tuomari</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>lykkää riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa siihen asti, että pääasia ratkaistaan lopullisesti, tai toissijaisesti <DATE ISO="20040630">30.6.2004</DATE> asti</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Komissio vaatii Schott Glasin tukemana, että välitoimista päättävä tuomari</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäyksen jatkamista koskevan hakemuksen</P></ITEM><?PAGE NO="II-1481"?><ITEM><P>velvoittaa hakijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudellinen arviointi</P></TI></TITLE><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>EY 242 ja EY 243 artiklan sekä EY 225 artiklan 1 kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykättäväksi, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät, tai päättää tarpeellisista välitoimista.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa siten, että täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin niistä puuttuu (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-268/96 P(R)" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-4971">C-268/96 P(R), SCK ja FNKv. komissio, määräys <DATE ISO="19961014">14.10.1996</DATE>, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-237/99 R" YEAR="2000" PAGE.ECR="II-3849">T-237/99 R, BP Nederland ym. v. komissio, määräys <DATE ISO="20001208">8.12.2000</DATE>, Kok. 2000, s. II-3849, 34 kohta</REF.DOC.ECR>). Tarpeen vaatiessa välitoimista päättävä tuomari myös punnitsee kyseessä olevia etuja (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-445/00 R" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-1461">C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys <DATE ISO="20010223">23.2.2001</DATE>, Kok. 2001, s. I-1461, 73 kohta</REF.DOC.ECR> ja ensimmäinen määräys, 50 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Koska asianosaisten kirjalliset huomautukset sisältävät kaikki välitoimihakemuksen ratkaisemisen kannalta tarpeelliset tiedot, suullisia huomautuksia ei ole tarpeen kuulla.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1482"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Luottamuksellisesta käsittelystä <DATE ISO="20040217">17.2.</DATE>, <DATE ISO="20040311">11.3.</DATE> ja <DATE ISO="20040325">25.3.2004</DATE> esitetyt pyynnöt</P></TI></TITLE><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Hakija on toimittanut <DATE ISO="20040217">17.2.</DATE>, <DATE ISO="20040311">11.3.</DATE> ja <DATE ISO="20040325">25.3.2004</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan nojalla pyynnöt tiettyjen sen välitoimihakemukseen, komission <DATE ISO="20040301">1.3.2004</DATE> päivättyihin huomautuksiin ja sen omiin, <DATE ISO="20040324">24.3.2004</DATE> päivättyihin huomautuksiin sisältyvien tietojen luottamuksellisesta käsittelystä väliintulijaan nähden. Se on toimittanut myös näiden asiakirjojen version, joka ei ole luottamuksellinen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut nämä ei-luottamukselliset versiot tiedoksi väliintulijalle, joka ei ole esittänyt niiden osalta vastalauseita tai huomautuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Välitoimista päättävä tuomari katsoo, että koska väliintulija ei ole esittänyt vastalauseita tai huomautuksia, <DATE ISO="20040217">17.2.</DATE>, <DATE ISO="20040311">11.3.</DATE> ja <DATE ISO="20040325">25.3.2004</DATE> päivätyt luottamuksellista käsittelyä koskevat pyynnöt voidaan hyväksyä, paitsi siltä osin kuin ne koskevat hakijan ensimmäisen ja toisen määräyksen nojalla jo palauttamia summia BvS:lle. Kyseiset summat ovat yleisesti tiedossa sen vuoksi, että nämä kaksi määräystä on julkaistu yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeustapauskokoelmassa ja/tai toimielimen Internetsivustolla.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Fumus boni juris</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Asianosaisten lausumat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Hakija katsoo välitoimihakemuksessaan rumus boni jurisin osalta, ettei ole mitään syytä poiketa välitoimista päättävän tuomarin ensimmäisessä ja toisessa määräyksessä tekemästä arvioinnista.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1483"?><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Komissio katsoo puolestaan, että lykkäyksen jatkamista koskevaa hakemusta käsitellessään välitoimista päättävä tuomari ei voi tukeutua ensimmäisessä ja toisessa määräyksessä suoritettuun ŕumus boni jurista koskevaan arviointiin. Tämä arviointi perustui siihen, että hakijan esittämät ensimmäinen ja kolmas peruste eivät ole selvästi perusteettomia. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti on kuitenkin kolmannen perusteen osalta poikennut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin arvioinnista ensimmäisestä määräyksestä tehdyn valituksen perusteella antamassaan määräyksessä (edellä 8 kohdassa mainittu asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, määräyksen 76 kohta). Ensimmäisen perusteen osalta hakija on pääasian yhteydessä esittänyt <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>BvS:n ja TGI:n välisen sopimuksen yksityistämissopimuksista (sopimus I ja sopimus II)<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>. Tämä sopimus osoittaa komission mukaan, että BvS:n luopuminen ostohinnan perimisestä ei ollut yksityistämissopimuksen mukauttamista olennaisen sopimusehdon lakkaamisen vuoksi, vaan uusi tuki, jollaisena hakija on sitä paitsi koko ajan sitä pitänyt.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Hakija vastaa <DATE ISO="20040324">24.3.2004</DATE> päivätyissä huomautuksissaan näihin väitteisiin ja toteaa, että toimenpiteen ilmoittaminen komissiolle ei merkitse sen katsomista valtiontueksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Ensimmäisessä määräyksessä välitoimista päättänyt tuomari on katsonut, että hakijan pääasiassa esittämää ensimmäistä perustetta ei voitu ensi arviolta hylätä (ensimmäisen määräyksen 74-79 kohta). Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti on pysyttänyt tämän arvioinnin edellä 8 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Technische Glaswerke Ilmenau antamassaan määräyksessä (kyseisen määräyksen 63-69 ja 78 kohta), ja välitoimista päättävä tuomari on toistanut tämän arvioinnin toisessa määräyksessä (toisen määräyksen 42 ja 43 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="II-1484"?><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Komissio väittää kuitenkin hakijan esittämän ensimmäisen perusteen osalta, että fumus boni jurista koskeva edellytys ei enää täyty niiden tietojen perusteella, jotka hakija on toimittanut pääasian osalta <DATE ISO="20030912">12.9.2003</DATE> vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kehotukseen, toisin sanoen toisen määräyksen jälkeen. Näin ollen on arvioitava, kuten komissio toteaa, voidaanko esillä olevassa määräyksessä toistaa välitoimista päättävän tuomarin ensimmäisestä perusteesta ensimmäisessä ja toisessa määräyksessä esittämää arviointia.</TXT></NP><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Tältä osin on huomattava, että välitoimista päättävän tuomarin kanta ensimmäisessä määräyksessä perustuu muun muassa tiettyihin väliaikaisiin arviointeihin siitä, että komissio ei ollut riidanalaisessa päätöksessä kiistänyt Thüringenin osavaltion antaman lupauksen olemassaoloa, joka olisi saattanut kuulua hyväksyttyyn tukijärjestelmään (ensimmäisen määräyksen 75-78 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Komissio väittää, että <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>BvS:n ja TGI:n välisen sopimuksen yksityistämissopimuksista (sopimus I ja sopimus I)<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> perusteella kyseisestä ostohinnasta luopuminen ei näytä olleen yksityistämissopimuksen mukauttamista olennaisen sopimusehdon lakkaamisen vuoksi vaan uusi tuki, jollaisena hakija on koko ajan pitänyt sitä. Komissio vetoaa erityisesti seuraavasti muotoiltuun sopimusmääräykseen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Osapuolet ovat tietoisia siitä, että 4 miljoonan DEM:n ostohinnasta luopuminen, 1,8 miljoonan DEM:n suuruinen ostohinnan viimeistä osaa koskevien vakuuksien muuttaminen ja 2 miljoonan DEM:n suuruisen TAB:n lainan myöntäminen on ilmoitettava Euroopan komissiolle. BvS on aloittanut kyseessä olevan menettelyn <DATE ISO="19981203">3.12.1998</DATE> tarvittavassa yhteistyössä osapuolten kanssa, ja BvS valvoo sen sujumista jatkossa.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="II-1485"?><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Tämän sopimusmääräyksen olemassaolo ei kuitenkaan saata mitenkään kyseenalaiseksi välitoimista päättävän tuomarin ensimmäisen määräyksen 75 kohdassa tekemää arviointia, jonka mukaan komissio ei ole riidanalaisen päätöksen 82 kohdassa ottanut huomion annetun lupauksen rikkomista ja sen seurauksia, eikä näin ollen ole ilmeisestikään kiistänyt kyseisen lupauksen olemassaoloa.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Komission mainitseman sopimusmääräyksen perusteella ei voida tässä vaiheessa pitää mahdottomana, että hakijan väittämä lupaus on todellisuudessa annettu, eikä varsinkaan pitää selvästi perusteettomana hakijan väitettä, jonka mukaan riidanalainen tuki ei merkitse uutta tukea. Pelkästään se, että kyseisessä sopimusmääräyksessä ei ole tarkkaa viittausta lupaukseen, ei riitä ensi arviolta osoittamaan, ettei tätä lupausta olisi annettu muualla. Tämän riitautetun tosiasiakysymyksen ratkaisu kuuluu tarvittaessa pääasian ratkaisevalle tuomioistuimelle.</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Tässä vaiheessa välitoimista päättävälle tuomarille esitettyjen tietojen valossa komission väitteiden perusteella ei siis voida muuttaa ensimmäisessä ja toisessa määräyksessä suoritettua arviointia ensimmäisestä perusteesta. Tätä perustetta ei näin ollen voida edelleenkään pitää selvästi perusteettomana. Tarvitsematta siten lausua muista pääasiassa esitetyistä perusteista fumus boni jurista koskeva edellytys täyttyy edelleen.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kiireellisyys</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Asianosaisten lausumat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Hakija väittää välitoimihakemuksessaan ja <DATE ISO="20040324">24.3.2004</DATE> päivätyissä huomautuksissaan, että välitoimien kiireellisyyden toteamisen osalta sen aikaisemmin tässä asiassa<?PAGE NO="II-1486"?> esittämät väitteet ovat edelleen voimassa. Kuten Pfizenmayerin kuudennesta asiantuntijalausunnosta ilmenee, liikevaihtoaan vuonna 2003 [ — — ]<NOTE NOTE.ID="E0002"><P>Luottamuksellinen tieto, joka on peitetty.</P></NOTE> prosentilla kasvattaneen TGI:n taloudellisen aseman myönteisestä kehityksestä huolimatta on selvää, ettei se voi maksaa riidanalaista tukea takaisin ilman konkurssia. TGI lisää, että sen maksettua lainan etukäteen TAB:lle ja suoritettua poikkeuksellisen maksun BvS:lle ensimmäisessä ja toisessa määräyksessä asetettujen vaatimusten mukaisesti sekä dollarin kurssin laskettua äkillisesti ja odottamatta sen <DATE ISO="20031231">31.12.2003</DATE> käytettävissä olleet varat oli käytetty lähes kokonaan.</TXT></NP><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Komissio tuo sitä vastoin kirjallisissa huomautuksissaan esille useita seikkoja, jotka osoittavat, että hakijan taloudellinen tilanne on erittäin vaikea ja että se asetettaisiin näin ollen joka tapauksessa konkurssiin.</TXT></NP><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Ensinnäkin komissio toteaa, että jopa Pfizenmayerin kuudennen asiantuntijalausunnon mukaan yrityksen taloudellinen tilanne on niin kriittinen, ettei yritys pystyisi edes maksamaan uudelleen ensimmäisessä ja toisessa määräyksessä asetettujen ehtojen mukaisesti aikaisemmin maksettua summaa.</TXT></NP><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Toiseksi Pfizenmayerin kuudennessa asiantuntijalausunnossa ei ilmoiteta, mistä ovat peräisin välttämättömät varat investoinneille, joita ei hakijan mukaan ole mahdollista vastedes lykätä.</TXT></NP><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Kolmanneksi Pfizenmayerin kuudennessa asiantuntijalausunnossa katsotaan epärealistisesti, että hakijan tavarantoimittajat myöntävät sille maksuaikaa, eikä siinä todeta syitä, joiden vuoksi hakija kykenisi selviytymään dollarin kurssin laskusta, joka on osaltaan vaikuttanut sen vaikeuksien ilmenemiseen.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1487"?><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että nämä samat seikat osoittavat, ettei Pfizenmayeria voida pitää objektiivisena ja puolueettomana asiantuntijana.</TXT></NP><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Schott Glas katsoo huomautuksissaan, että hakijan elinkelpoisuus on kyseenalaisempaa kuin koskaan aikaisemmin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>Aluksi on syytä toistaa ensimmäisen määräyksen 96-99 kohdassa esitetyt arvioinnit.</TXT></NP><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että Pflzenmayerin kuudennen asiantuntijalausunnon mukaan hakijan taloudellinen tilanne on edelleen vaikea, mutta se on kuitenkin paranemaan päin.</TXT></NP><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Vaikka TGI:n tilanne on yhä kireä ja sekava, ottaen huomioon erityisesti sen käytettävissä olevien varojen väheneminen, ei ole edelleenkään mahdollista esittää riittävän todennäköisesti, että sitä uhkaisi joka tapauksessa konkurssi ennen pääasiassa annettavan tuomion julistamista. Sen liikevaihto on kasvanut vuonna 2003, ja sen likviditeetin, joka on vielä positiivinen, pitäisi hieman parantua <DATE ISO="20040630">30.6.2004</DATE> mennessä. Pääasian istunto pidettiin <DATE ISO="20031211">11.12.2003</DATE>, joten pääasiassa annettava tuomio julistetaan hyvin pian. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että hakijan tilanne voisi heikentyä näin lyhyessä ajassa niin paljon, että hakija pitäisi todeta maksukyvyttömäksi.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1488"?><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Pfizenmayerin kuudennesta asiantuntijalausunnosta ilmenee toiseksi, että mikäli hakijan pitäisi maksaa takaisin BvS:n vaatimat summat, joita hakija ei ole vielä maksanut takaisin, sen taloudellinen tilanne voisi heiketä välittömästi niin paljon, että se pitäisi saattaa maksukyvyttömyysmenettelyyn.</TXT></NP><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Pfizenmayerin kuudennesta asiantuntijalausunnosta ilmenee, että hakijan <DATE ISO="20031231">31.12.2003</DATE> käytettävissä olleet varat olivat [— —] euroa ja että vaikka TGI:n käteisvarojen ja lyhyen aikavälin likviditeetin tasoa ei voitu arvioida ja tulkita tarkkaan, se oli kokonaisuutena arvioiden alhainen, joskin positiivinen. Ajankohdalle <DATE ISO="20040630">30.6.2004</DATE> arvioitu maksuvalmius, joka on suunnilleen [— —] euroa, on niin ikään alhainen. Näyttää siltä, että maksukyvyttömyysuhka voi toteutua jopa tilanteessa, jossa TGI ei aloita tiettyjä huomattavia investointeja ja erityisesti neljännen uunin uudelleen rakentamista.</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Välitoimista päättävä tuomari katsoo, että komission väitteet Pfizenmayerin kuudennen asiantuntijalausunnon objektiivisuuden puutteesta ja epätäsmällisyydestä perustuvat osittain subjektiivisiin ja virheellisiin tulkintoihin tästä asiantuntijalausunnosta ja ovat joka tapauksessa riittämättömiä edellä 48-51 kohdassa esitetyn toteamuksen todennäköisyyden horjuttamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>53</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella hakija on näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että se on taloudellisesti elinkelpoinen ainakin pääasiassa annettavaan tuomioon asti ja että riidanalaisen päätöksen välitön täytäntöönpano saattaisi sen olemassaolon vaaraan nopeasti tai jopa välittömästi.</TXT></NP><NP><NO.P>54</NO.P><TXT>Tämän vuoksi kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy esillä olevassa asiassa. Näin ollen on syytä vertailla kysymyksessä olevia intressejä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="II-1489"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Intressivertailu</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Asianosaisten lausumat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>55</NO.P><TXT>Hakija vetoaa välitoimihakemuksessaan ja <DATE ISO="20040324">24.3.2004</DATE> toimittamissaan huomautuksissa samoihin intresseihin kuin ensimmäisessä välitoimihakemuksessaan (ensimmäisen määräyksen 110 ja 111 kohta). Se korostaa, että kaksi lisäseikkaa puoltaa riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäyksen jatkamista ilman erityisiä ehtoja.</TXT></NP><NP><NO.P>56</NO.P><TXT>Koska pääasian istunto pidettiin <DATE ISO="20031211">11.12.2003</DATE>, lykkäyksen jatkaminen rajoittuisi ensinnäkin lyhyeen ajanjaksoon. Toiseksi poikkeukselliset maksut, jotka ovat olleet tarpeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asettamien ehtojen täyttämiseksi, ovat tehneet mahdottomaksi hakijan likviditeettivarantojen muodostamisen. Koska neljännen uunin uudelleen rakentaminen on välttämätöntä, hakija ei kykene enää suorittamaan ylimääräisiä maksuja.</TXT></NP><NP><NO.P>57</NO.P><TXT>Komissio katsoo huomautuksissaan, että esillä olevan asian tilanteessa ei voida vedota poikkeuksellisiin ja hyvin erityislaatuisiin olosuhteisiin, jotka puoltaisivat välitoimien määräämistä.</TXT></NP><NP><NO.P>58</NO.P><TXT>Ensinnäkin, kuten riidanalaisessa päätöksessä todetaan, markkinoilla, joilla hakija on aktiivinen, toimii kymmenen yritystä, jotka voisivat siis hyötyä riidanalaisten summien takaisinmaksusta. Lisäksi on selvää, että kyseisten tukien takaisinmaksu ei vahvistaisi mitenkään Schott Glasin määräävää markkina-asemaa, sillä tällä ei ole määräävää asemaa relevanteilla markkinoilla.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1490"?><NP><NO.P>59</NO.P><TXT>Toiseksi komissio kyseenalaistaa välitoimista päättävän tuomarin arvioinnin toisessa määräyksessä. Toisessa määräyksessä poiketaan ensimmäisestä määräyksestä, kun siinä todetaan ainoastaan, että Schott Glasin liikevaihto on paljon hakijan liikevaihtoa suurempi, kun taas ensimmäisessä määräyksessä nojaudutaan komission mukaan Schott Glasin määräävän markkina-aseman vahvistumiseen, millä ei kuitenkaan ollut merkitystä tässä tapauksessa. Toisessa määräyksessä ei myöskään selitetä, miten Schott Glasin liikevaihto olisi merkittävä kriteeri intressivertailussa. Mikäli tätä liikevaihtoa on tulkittava siten, että se merkitsee Schott Glasin voivan saada emoyhtiöltään lähes rajattomasti varoja kompensoimaan sen mahdolliset tappiot, välitoimista päättävän tuomarin kanta on oikeuskäytännön vastainen (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-303/88" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-1433">C-303/88, Italia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19910321">21.3.1991</DATE>, Kok. 1991, s. I-1433</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. XI, s. I-127, 21 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-305/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-1603">C-305/89, Italia v. komissio, tuomio <DATE ISO="19910321">21.3.1991</DATE>, Kok. 1991, s. I-1603, 23 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>60</NO.P><TXT>Kolmanneksi toisessa määräyksessä ei oteta komission mukaan huomioon riidanalaisessa päätöksessä mainittujen TGI:n ja Schott Glasin kahdeksan kilpailijan tilannetta.</TXT></NP><NP><NO.P>61</NO.P><TXT>Neljänneksi komissio toteaa vielä, että toinen määräys perustuu virheellisiin tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin, kun siinä todetaan Schott Glasin ilmeisesti saaneen merkittävää tukea Thüringenin osavaltiolta. Päätös, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittasi, koski yritystä, joka ei ole väliintulija eikä myöskään väliintulijan emoyhtiö.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>62</NO.P><TXT>Välitoimista päättävä tuomari katsoo ensimmäisen määräyksen 115-117 kohdassa ja toisen määräyksen 66 ja 67 kohdassa esitetyllä tavalla, että esillä olevassa asiassa on<?PAGE NO="II-1491"?> edelleen kyse poikkeuksellisista ja hyvin erityislaatuisista olosuhteista, jotka puoltavat välitoimien jatkamista.</TXT></NP><NP><NO.P>63</NO.P><TXT>Ensinnäkin on todettava, että komissio tyytyy intressivertailua koskevissa huomautuksissaan arvostelemaan välitoimista päättävän tuomarin suorittamaa arviointia toisessa määräyksessä, johon se ei ole hakenut muutosta, vetoamatta kuitenkaan olosuhteiden muuttumiseen, jolla voitaisiin perustella se, että välitoimista päättävän tuomarin olisi muutettava kyseistä arviointia.</TXT></NP><NP><NO.P>64</NO.P><TXT>Toiseksi komission väitteiden perusteella ei voida mitenkään vaikuttaa jo ensimmäisen määräyksen 117 kohdassa ja toisen määräyksen 67 kohdassa olevaan toteamukseen, jonka mukaan ottaen huomioon esillä olevan asian hyvin poikkeukselliset olosuhteet ja etenkin riidanalaisen tuen erittäin alhainen määrä suhteessa hakijalle myönnettyjen tukien kokonaismäärään on epärealistista katsoa, että kyseisen tuen välittömän takaisinmaksun avulla voitaisiin palauttaa relevanteilla lasimarkkinoilla aikaisemmin vallinnut erityinen kilpailutilanne. Näillä samoilla väitteillä ei voida myöskään kyseenalaistaa sitä, että Schott Glasin liikevaihto, joka on huomattavasti hakijan liikevaihtoa suurempi, estää sen, että sille aiheutuisi välitoimien määräämisestä huomattavaa vahinkoa. Kuten toisen määräyksen 67 kohdassa on jo todettu, on joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä, että TGI voisi taloudellisessa tilanteessaan toteuttaa toimenpiteitä, jotka merkitsisivät kilpailun vääristymistä ja vaikuttaisivat joko Schott Glasiin tai muihin TGI:n kilpailijoihin.</TXT></NP><NP><NO.P>65</NO.P><TXT>Kolmanneksi on otettava huomioon, että esillä olevan määräyksen erityistapauksessa pääasiassa annettavan tuomion julistaminen on pian edessä. Näin ollen, vaikka oletettaisiin, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisellä voitaisiin aiheuttaa kilpailun vääristymistä tai vaikuttaa kielteisesti muihin kysymyksessä oleviin intresseihin, kun otetaan huomioon TGI:n pysyminen relevanteilla lasimarkkinoilla, nämä vaikutukset kohdistuisivat tästä lähtien hyvin pienelle ajanjaksolle.</TXT></NP><?PAGE NO="II-1492"?><NP><NO.P>66</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että välitoimien määrääminen on esillä olevan asian hyvin erityislaatuisissa olosuhteissa perusteltua ja vastaa asianmukaisesti tarpeeseen varmistaa tehokas väliaikainen oikeussuoja. Lisäksi kun otetaan huomioon, että pääasiassa annettavan tuomion julistamispäivä on hyvin lähellä, tälle lykkäykselle ei ole tarpeen asettaa erityisiä ehtoja eikä sen kestoa ole tarpeen rajoittaa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI</P><P>on määrännyt seuraavaa:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Saksan valtiontuesta Saksassa toimivalle Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle <DATE ISO="20010612">12 päivänä kesäkuuta 2001</DATE> tehdyn komission päätöksen 2002/185/EY 2 artiklan täytäntöönpanoa lykätään pääasiassa annettavan tuomion julistamiseen asti.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntikuluista, väliintulijan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien, päätetään myöhemmin.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.ORDER><SIGNATURE.CASE><P>Annettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20040512">12 päivänä toukokuuta 2004</DATE>.</P><SIGNATORY><P>H. Jung</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>B. Vesterdorf</P><P>presidentti</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></ORDER>