<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2026-04-202604C114202305900-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0590-23-202504682-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="16/07/2025 09:09:55" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="61CBy3od5ofPINeElydyUrFcVG6beav+T/FtciylzBKAEzqROZKNLiXhkDF0XzUm3eINzCNXA2EG8C0qVUMOcSXazGe9JFcdyaMdcfANhwbuN4DdUSZvkP3zZSmbcDPhhokWcyIpnfRLh2lTogufdvcyEJA5z4ASfNyuh6c2PxM=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="valtoaa" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0590" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2023" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="valtoaa" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_orange" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 13-06-25 15:02:31" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="63f3ddf485b54341be3f65e597784a33" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0590" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Ratkaisuehdotus – Nicholas Emiliou – Asia C‑590/23</div>
      <div id="rId21" style="default">Pelham (Pastissin käsite)</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      NICHOLAS EMILIOU
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      17 päivänä kesäkuuta 2025  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑590/23
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      CG ja
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      YN
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-8" title="page-1">
      Pelham GmbH,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-9" title="page-1">
      SD ja
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-10" title="page-1">
      UP
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-11" title="page-1">
      (Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa))
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-12" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Tietoyhteiskunta – Direktiivi 2001/29/EY – 2 artikla – Kappaleen valmistamista koskeva oikeus – Soveltamisala – Teosten osat – Äänitteiden osat – Samplaaminen (sampling) – Poikkeukset ja rajoitukset –5 artiklan 3 kohdan k alakohta – Käyttö pastississa – Ulottuvuus – Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 13 artikla – Taiteen vapaus
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-13" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on toinen, jonka Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa; jäljempänä BGH) on esittänyt yhtäältä elektronista musiikkia esittävän Kraftwerk-yhtyeen ja toisaalta hip hop ‑tuottajien SD:n ja UP:n sekä tuotantoyhtiö Pelham GmbH:n välisen noin 20 vuotta kestäneen kiistan yhteydessä. Mainitussa kiistassa on kyse siitä, että Pelhamin vuonna 1997 julkaisemassa hip hop ‑kappaleessa (”Nur mir”) käytettiin noin kahden sekunnin ääninäytettä (sample), (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) joka ”lainattiin” ilman lupaa Krafwerkin vuonna 1977 tekemän avantgardistisen elektronisen musiikin kappaleen (”Metall auf Metall”) äänitteestä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomiossaan Pelham I, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) jossa vastattiin BGH:n tässä kiistassa esittämään ensimmäiseen ennakkoratkaisupyyntöön, unionin tuomioistuin totesi, että olemassa olevien äänitteiden tällaisten ”näytteiden” käyttö uusissa kappaleissa kuuluu lähtökohtaisesti tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) (jäljempänä tietoyhteiskuntadirektiivi) 2 artiklan c alakohdassa näiden äänitteiden tuottajille annetun kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden piiriin. Kolmas osapuoli ei siten voi pääsääntöisesti tehdä näin ilman kyseisen tuottajan lupaa, sillä muutoin se loukkaa kyseistä yksinoikeutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä uudessa ennakkoratkaisupyynnössään BGH tiedustelee unionin tuomioistuimelta, voitaisiinko samplaamista tästä huolimatta pitää vapaasti sallittuna yhden tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklassa säädetyn poikkeuksen, nimittäin ”pastississa käytön” (3 artiklan k alakohta), perusteella. Tältä osin BGH pohtii yleisemmällä tasolla, antaako tämä poikkeus (jota ei määritellä kyseisessä direktiivissä ja jota unionin tuomioistuin ei ole toistaiseksi tarkastellut) kolmansille osapuolille mahdollisuuden ”lainata” vapaasti olemassa olevaa suojattua aineistoa (kuten äänitteitä) luodakseen uusia taideteoksia (kuten uusia musiikkiteoksia), kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 13 artiklassa taattu taiteen vapaus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä kysymys on luonteeltaan monialainen. Kaikilla taiteenaloilla taiteilijat ovat lainanneet, eriasteisesti ja enemmän tai vähemmän avoimesti, aiempia luomuksia aikojen alusta saakka. Se on myös erittäin keskeinen kysymys. Tarkoista rajoista, joita kirjallinen ja taiteellinen omistusoikeus asettaa (tai voi pätevästi asettaa taiteen vapauden valossa) tälle prosessille, nimittäin keskustellaan toistuvasti ja kiistellään tuomioistuimissa kaikkialla maailmassa. Viimeisten noin 20 vuoden aikana Web 2.0- ja Web 3.0 ‑palvelujen muodostama tausta on tuonut lisävalaistusta tähän kysymykseen, kun YouTuben tai TikTokin kaltaiset verkkoalustat antavat miljoonille käyttäjille mahdollisuuden hyödyntää olemassa olevaa audiovisuaalista aineistoa ja käyttää sitä uudelleen luodakseen ja jakaakseen omaa sisältöään (jäljempänä käyttäjälähtöinen sisältö). Tässä suhteessa käsiteltävä asia on myös tärkeä (edelleen tuoreen) tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin (EU) 2019/790 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) (jäljempänä direktiivi 2019/790) 17 artiklan 7 kohdan b alakohdan, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>) jossa sallitaan vapaasti käyttäjälähtöinen sisältö ”pastissin” muodossa, tulkinnan kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samalla kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin jättää tähän kysymykseen vastaamisen unionin tuomioistuimen harkintaan, se katsoo, että nämä taiteelliset ilmaisumuodot ja perusoikeuskirjan 13 artiklassa taattu taiteen vapautta koskeva perusvapaus huomioon ottaen saattaa olla tarpeen tulkita tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaan sisältyvää pastissia koskevaa poikkeusta siten, että siihen kuuluvat nämä eri esimerkit suojatun aineiston taiteellisesta uudelleenkäytöstä, koska muut periaatteet, rajoitukset ja poikkeukset, jotka rajaavat tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille annettujen yksinoikeuksien ulottuvuutta, eivät itsessään antaisi uudelleenkäytön osalta riittävää ”liikkumavaraa” tämän vapauden kunnioittamiseksi. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö edellyttää siten unionin tuomioistuimelta paitsi pastissisin käsitteen selventämistä myös sen arvioimista, onko EU:n lainsäädännössä annettava kirjallinen ja taiteellinen omistusoikeus systematiikan näkökulmasta tarkasteltuna yhteensopiva perusoikeuskirjan 13 artiklan kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan unionin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-23" title="page-5">
      a) tekijöillä teostensa osalta;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-24" title="page-5">
      – –
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-25" title="page-5">
      c) äänitetuottajilla äänitteidensä osalta;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-26" title="page-5">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-28" title="page-5">
      ”– –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-29" title="page-5">
      3. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraavissa tapauksissa:
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-30" title="page-5">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-31" title="page-5">
      k) käyttö karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa;
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-32" title="page-5">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-33" title="page-5">
      5. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saksan oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte, jäljempänä UrhG), sellaisena kuin sitä on sovellettu 7.6.2021 lähtien, 51a §:ssä säädetään, että ”julkaistun teoksen toisintaminen, levittäminen ja yleisölle välittäminen karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa käyttöä varten on sallittua. Ensimmäisen virkkeen mukainen oikeus käsittää kuvan käytön tai muun kappaleen valmistamisen käytetystä teoksesta, vaikka kuva tai muu kappale itsessään on suojattu tekijänoikeudella tai lähioikeudella”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tosiseikat, kansallinen menettely ja ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kraftwerk-yhtye (jonka muodostivat CG ja tällä välin menehtynyt RL, jäljempänä yhdessä Kraftwerkin jäsenet) julkaisi vuonna 1977 äänitteen, joka sisälsi musiikkikappaleen ”Metall auf Metall”. SD ja UP sävelsivät myöhemmin musiikkikappaleen ”Nur mir”, joka ilmestyi Pelham GmbH:n tuottamilla äänitteillä vuonna 1997.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kraftwerkin jäsenet väittivät, että SD ja UP jäljensivät sähköisesti, ilman heidän suostumustaan, noin kahden sekunnin rytmisekvenssinäytteen (sample) kappaleen ”Metall auf Metall” äänitteestä ja sisällyttivät kyseisen näytteen, jota toistettiin peräjälkeen, kappaleeseen ”Nur mir”. Näin tehdessään SD, UP ja Pelham GmbH (jäljempänä yhdessä Pelham ym.) loukkasivat Kraftwerkin jäsenille äänitteen ”Metall auf Metall” tuottajina kuuluvaa tekijänoikeuden lähioikeutta, joka koskee kappaleen valmistamista. Toissijaisesti Kraftwerkin jäsenet väittivät, että heille esittävinä taitelijoina kuuluvaa tekijänoikeuden lähioikeutta sekä CG:n tekijänoikeutta musiikkiteokseen ”Metall auf Metall” loukattiin. Edelleen toissijaisesti he väittivät, että pääasian vastaajat rikkoivat vilpillisestä kilpailusta annettuja säännöksiä, joissa kielletään taloudellinen vapaamatkustus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näillä perusteilla Krafwerkin jäsenet nostivat Pelham ym:ta vastaan vuonna 2004 Landgericht Hamburgissa (Hampurin alioikeus, Saksa) kanteen, jossa he vaativat erilaisia oikeuskeinoja, kuten kieltomääräystä (jossa Pelham ym. velvoitetaan pidättymään sellaisten äänitteiden, joissa kappale ”Nur mir” esiintyy, (muun muassa) valmistamisesta ja markkinoille saattamisesta) ja vahingonkorvauksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Seuraavien vuosien aikana eri saksalaiset tuomioistuimet antoivat asiassa useita ratkaisuja eri oikeusasteissa. BGH etenkin ratkaisi asian 13.12.2012 antamallaan tuomiolla Kraftwerkin jäsenten eduksi. Bundesverfassungsgericht (perustuslakituomioistuin, Saksa; jäljempänä BVerfG) kuitenkin kumosi kyseisen tuomion 31.5.2016 antamallaan tuomiolla Pelham ym:n tekemän ylimääräisen muutoksenhaun perusteella. BVerfG katsoi lähinnä, että taiteen vapaus, sellaisena kuin se taataan Saksan perustuslaissa, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>) edellyttää, että äänitteen lyhyiden ”näytteiden” ”lainaaminen” ja uudelleenkäyttö on vapaasti sallittua uuden musiikkiteoksen luomisen tarkoituksiin. Kyseisen äänitteen tuottajan lähioikeuden oli näin ollen mukauduttava tällaiseen käytäntöön. Tämä voitaisiin tehdä joko i) tulkitsemalla kyseistä kappaleen valmistamista koskevaa lähioikeutta siten, etteivät sen piiriin kuulu lyhyet ”näytteet”, tai ii) lausumalla, että tällaista ”näytettä” käyttämällä luotu uusi teos voidaan julkaista ja sitä voidaan hyödyntää ilman alkuperäisen äänitteen tuottajan suostumusta UrhG:n 24 §:n 1 momentin nojalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) BVerfG palautti asian BGH:n käsiteltäväksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">BGH esitti unionin tuomioistuimelle peräkkäin useita ennakkoratkaisukysymyksiä muun muassa siitä, i) kattaako tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c alakohdassa säädetty äänitetuottajien kappaleen valmistamista koskeva oikeus näytteiden ”lainaamisen” äänitteistä ja ii) onko UrhG:n 24 §:n 1 momentti yhteensopiva kyseisen direktiivin kanssa. Tuomiossaan Pelham I unionin tuomioistuin vastasi (muun muassa), että i) kyseessä oleva kappaleen valmistamista koskeva oikeus käsittää ”näytteet” siinä tapauksessa, että ne ”voidaan tunnistaa” uuden teoksen ”kuuntelemisen yhteydessä”, ja että ii) UrhG:n 24 §:n 1 momentti ei ollut yhteensopiva mainitun direktiivin kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saatuaan unionin tuomioistuimen vastauksen BGH palautti asian 30.4.2020 tekemällään päätöksellä takaisin Oberlandesgericht Hamburgiin (osavaltion ylioikeus, Hampuri, Saksa).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">UrhG:n uusi versio tuli voimaan 7.6.2021. Tässä yhteydessä 24 §:n 1 momentti kumottiin ja käyttöön otettiin uusi säännös, nimittäin 51a §. Kyseisessä uudessa säännöksessä sallitaan vapaasti kappaleen valmistaminen tekijänoikeudella suojatusta aineistosta muun muassa ”pastississa”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oberlandesgericht Hamburg arvioi 28.4.2022 antamassaan ratkaisussa väitettyä jatkuvaa tekijänoikeuden loukkausta erottamalla kolme ajanjaksoa. Ensinnäkin kappaleen ”Nur mir” vuonna 1997 tapahtuneen julkaisemisen ajankohdan ja tietoyhteiskuntadirektiivin täytäntöönpanon määräajan päättymisen (22.12.2002) välisen ajanjakson osalta se ratkaisi asian Pelham ym:n eduksi ja katsoi, että kyseessä oleva samplaaminen oli sallittu vapaasti (aiemmassa) UrhG:n 24a §:ssä. Toiseksi tietoyhteiskuntadirektiivin täytäntöönpanon määräajan päättymisen jälkeisen mutta UrhG:n uuden 51a §:n voimaantuloa (7.6.2021) edeltävän ajanjakson osalta se ratkaisi asian Kraftwerkin jäsenten eduksi unionin tuomioistuimen tuomion Pelham I valossa. Kolmanneksi 7.6.2021 jälkeisen ajanjakson osalta Oberlandesgericht Hamburg ratkaisi asian jälleen Pelham ym:n eduksi ja katsoi, että kiistanalaisen näytteen käyttö voitiin sallia vapaasti UrhG:n 51a §:ssä säädetyn uuden pastissia koskevan poikkeuksen perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">CG ja YN tekivät myöhemmin uuden oikeuskysymyksiin rajoittuvan valituksen (Revision-valitus) BGH:hon siltä osin kuin tuomio koskee 7.6.2021 jälkeistä ajanjaksoa. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että UrhG:n 51a §:llä pannaan täytäntöön tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohta ja että sitä on näin ollen tulkittava sen mukaisesti. Sama tuomioistuin ehdottaa, että koska pastissin käsite on määrittelemätön ja kyseessä olevan poikkeuksen tavoitteena on turvata taiteen vapaus, sellaisena kuin se taataan perusoikeuskirjan 13 artiklassa, kyseinen poikkeus voisi olla ”kaatotunnusmerkistö”, joka käsittää olemassa olevan teoksen tai muun aineiston taiteellisen uudelleenkäytön, samplaaminen mukaan luettuna. Tässä ominaisuudessa se voisi toimia taiteellisen vapauden hyväksi tehtävänä tekijänoikeuden yleisenä rajoituksena, joka on tarpeen, koska muilla periaatteilla, poikkeuksilla ja rajoituksilla, joilla rajoitetaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien soveltamisalaa, ei sellaisinaan taata riittävää ”liikkumavaraa” tässä suhteessa. Koska tämä on uusi unionin oikeutta koskeva kysymys ja Revision-valituksen lopputulos riippuu siitä, BGH päätti kuitenkin lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-46" title="page-8">
      ”1) Onko [tietoyhteiskuntadirektiivin] 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitettu pastississa käyttöä koskeva rajoitussäännös sellainen kaatotunnusmerkistö, johon kuuluu taiteellinen käsittely, jossa käytetään olemassa olevaa teosta tai muuta aineistoa, mukaan luettuna samplaus (sampling)? Sovelletaanko pastissin käsitteeseen rajoittavia perusteita, kuten huumoria, tyylin jäljittelyä tai kunnianosoitusta koskevaa edellytystä?
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-47" title="page-8">
      2) Edellyttääkö [tietoyhteiskuntadirektiivin] 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitettu käyttö pastississa sen toteamista, että käyttäjän aikomuksena oli käyttää tekijänoikeudella suojattua aineistoa pastississa, vai riittääkö, että henkilö, jolle käytetty tekijänoikeudella suojattu aineisto on tuttu ja jolla on pastissin havaitsemiseen vaadittava älyllinen ymmärrys, pystyy tunnistamaan, että kyseessä on pastissi?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, joka on päivätty 14.9.2023, toimitettiin 25.9.2023. Kirjallisia huomautuksia esittivät CG, Pelham ym., Saksan hallitus ja Euroopan komissio. Nämä osapuolet olivat edustettuina 14.1.2025 pidetyssä istunnossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten johdannosta ilmenee, käsiteltävän asian taustalla on (tekijänoikeudella suojattujen) olemassa olevien teosten tai (tekijänoikeuden lähioikeuksilla suojatun) muun aineiston, kuten äänitteiden, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) uudelleenkäyttö uuden luomista varten (käytäntö, josta samplaaminen on vain yksi esimerkki). Tätä taustaa vasten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kahdessa kysymyksessään, jotka tutkin yhdessä, onko tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista säädetty poikkeus, joka koskee teosten tai muun aineiston käyttöä pastississa, ”kaatotunnusmerkistö” tällaisille suojatun aineiston taiteellista uudelleenkäyttöä koskeville käytännöille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden unionin oikeuden käsitteen (pastissi), jota ei toistaiseksi ole tarkasteltu sen lähemmin, tulkintaa koskevien kysymysten taustalla on perustavampi kysymys, joka koskee tietoyhteiskuntadirektiivillä käyttöön otetun järjestelmän sovittamista yhteen perusoikeuskirjan 13 artiklassa taatun taiteen vapauden kanssa. Kuten edellä todettiin, BGH:n mukaan on olemassa se ei-toivottu mahdollisuus, että jos pastissia koskevaa poikkeusta tulkitaan siten, etteivät siihen kuulu tällaiset taiteelliset käytännöt, ja kun otetaan huomioon, että muissa rajoituksissa ja poikkeuksissa, joilla rajoitetaan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia, ei ehkä jätetä riittävästi liikkumavaraa tältä osin, tämä järjestelmä olisi ristiriidassa taiteen vapauden kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Havainnollistaakseni asiaa mahdollisimman hyvin tarkastelen aluksi sitä, miten tietoyhteiskuntadirektiivissä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, säädetyillä tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla asetetaan rajoituksia suojatun aineiston taiteelliselle uudelleenkäytölle ja siten perusoikeuskirjan 13 artiklassa taatulle taiteen vapaudelle (A jakso). Sen jälkeen selitän, että pastissia koskevaa poikkeusta tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista ei voida tulkita tällaiset käytännöt käsittäväksi kaatotunnusmerkistöksi ja että muut olemassa olevat poikkeukset ja rajoitukset tarjoavat vain vähän apua tässä suhteessa (B jakso). Seuraavaksi käsittelen arkaluonteista kysymystä tietoyhteiskuntadirektiivillä käyttöön otetun järjestelmän, sellaisena kuin se nykyisin on, yhteensopivuudesta perusoikeuskirjan 13 artiklan kanssa (C jakso). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Miten tekijänoikeus ja lähioikeudet palvelevat taidetta, mutta niillä myös asetetaan rajoituksia sille?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aloitan tarkastelemalla niiden rajoitusten luonnetta ja laajuutta, joita (unionin) kirjallinen ja taiteellinen omistusoikeus asettavat perusoikeuskirjan 13 artiklassa taatulle taiteen vapaudelle (1 alajakso), ennen kuin asetan nämä rajoitukset oikeisiin mittasuhteisiin (2 alajakso).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">”Taiteen – – vapaus turvataan”; kuitenkin ”älä varasta”</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Perusoikeuskirjan 13 artiklassa taataan ”taiteen vapaus” unionin oikeuden soveltamisalalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) Tätä vapautta pidetään saman välineen 11 artiklassa taatun sananvapauden yhtenä osatekijänä (joka ansaitsee oman erillisen aseman). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Se käsittää siten ”jokaisen” oikeudet ”levittää tietoja tai ajatuksia” taiteen muodossa (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) (ts. oikeuden kuvitella, luoda ja jakaa taideteoksia) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>) ja ”vastaanottaa” niitä (ts. saada pääsy niihin), kummassakin tapauksessa ”viranomaisten siihen puuttumatta”. Perusoikeuskirjan 13 artiklassa määrätäänkin, että ”taiteen – – vapaus turvataan”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tekijänoikeus, sellaisena kuin sitä on yhdenmukaistettu tietoyhteiskuntadirektiivillä ja useilla kansainvälisillä yleissopimuksilla, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>) edistää kiistatta taiteen vapautta. Se muodostaa ”suojan ehdottoman vertailuperusteen”, jota viranomaiset käyttävät taatakseen, että kyseistä vapauttaa voidaan käyttää tehokkaasti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>) Tekijänoikeudessa luojille (”creator”) (jotka kuuluvat tekijöiden ryhmään) annetaan useita taloudellisia yksinoikeuksia (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) (pohjimmiltaan monopoli) älyllisten luomustensa (joita nimitetään ”teoksiksi”) hyödyntämiseen, edellyttäen että ne ovat ”omaperäisiä” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>). Heillä on etenkin kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdan nojalla (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>) kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus, joka käsittää pääsääntöisesti ”kokonaan” tai ”osittain” tapahtuvan kappaleen valmistamisen heidän ”teoksistaan”. Tämä monopoli tukee menneiden aikojen luojia antamalla heille mahdollisuuden valvoa luomuksiaan ja nauttia niiden hedelmistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samanaikaisesti tekijänoikeudella myös rajoitetaan jo luonteensa vuoksi tulevien aikojen luojien mahdollisuutta lainata olemassa olevista teoksista jonkin uuden luomista varten. Toisin sanoen sillä ”rajoitetaan” tältä osin heidän perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaista omaa oikeuttaan ”levittää” taidetta yleisölle. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei tämä tarkoita, etteivät nämä luojat saa ”lainata” mitään olemassa olevista teoksista. Muistutan ensinnäkin, että tekijänoikeudella suojataan ainoastaan tietyn teoksen konkreettista muotoa eikä siinä ilmaistuja abstrakteja ideoita niin kutsutun idean ja ilmaisun välisen dikotomian mukaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) Toiseksi olemassa olevien teosten monia muotoon liittyviä osatekijöitä ei suojata myöskään, kun niitä tarkastellaan erikseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) Musiikissa tähän sisältyvät paitsi yksittäiset nuotit myös laajemmin yhteinen rytmi, sävelasteikot, soinnut ja sävelkulut, harmoniat ja säkeet. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>) Tulevien aikojen luojat ovatkin lähtökohtaisesti vapaita etsimään menneiden aikojen teoksia, lainaamaan tällaisia ideoita ja elementtejä ja yhdistämään niitä uudelleen uusiksi luomuksiksi. Tämä on mielestäni taiteen vapauden ehdoton edellytys. Päinvastainen ratkaisu heikentäisi tämän vapauden ”keskeistä sisältöä” (koska se tekisi sen käytännössä tyhjäksi). Kaikenlainen kulttuurinen luominen perustuu siihen, mitä aiemmin on tehty. Useimmissa tapauksissa se koostuu aiemman aineiston käsittelemisestä ”omaperäisellä” tavalla. Tulevien aikojen teokset voivat jopa, tämän lainaamisen takia, vaikuttaa (hyvin) samankaltaisilta kuin menneiden aikojen teokset ilman, että niillä loukataan tekijänoikeutta. Musiikissa uudet luomukset itse asiassa luokitellaan yleensä tiettyyn ”lajiin” (genre), koska niissä on piirteitä (tietty ”rytmi”, joitain musiikillisia aiheita, ”svengi”, ”tunnelma” jne.), joita esiintyy yleisesti muissa, aiemmissa teoksissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) mukaan on niin, että kun luoja ”lainaa” olemassa olevasta teoksesta elementtejä, jotka ovat ”omaperäisiä” (esimerkiksi laulun melodia tai riittävän selvästi erottuva ote kyseisestä melodiasta) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>) ja käyttää niitä havaittavissa olevalla tavalla (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>) uudessa luomuksessa, kyse on tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan a alakohdan mukaisesta ”kappaleen valmistamisesta” (tapauksen mukaan kokonaan tai osittain) kyseisestä teoksesta, mikä on pääsääntöisesti kiellettyä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>) ellei tekijä anna suostumustaan siihen. Sillä seikalla, että lainaaminen on rajallista tai kyseinen luomus sisältää myös luojan omaa panosta ja että siitä syntyy näin erilainen kokonaisvaikutelma kuin lähdeteoksesta, ei ole merkitystä tässä suhteessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samankaltaiset (joskaan eivät täysin samat) näkökohdat pätevät kappaleen valmistamista koskeviin lähioikeuksiin, joista säädetään tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c–e alakohdassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>) Muistutan, että nämä oikeudet annetaan äänituottajille (c alakohta), (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>) elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajille (d alakohta) ja yleisradio-organisaatioille (e alakohta) ja että ne käsittävät minkä tahansa ”kokonaan tai osittain” tapahtuvan kappaleen valmistamisen äänitteidensä osalta, ”elokuviensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden” osalta ja ”lähetystensä tallenteiden” osalta, riippumatta niiden teosten tekijänoikeudesta, joita tämä aineisto saattaa ilmentää. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>) Niiden tarkoituksena on antaa musiikki- ja elokuvatuottajille sekä yleisradio-organisaatioille mahdollisuus ”riittävään tuottoon” tällaisen aineiston tuottamiseen vaadittaville ”merkittäville” investoinneille. Näiden oikeuksien tarkoituksena on puolestaan varmistaa, että nämä sidosryhmät jatkavat tekijöiden ja heidän luovan työnsä rahoittamista ja siten edistävät (välillisesti) taiteen vapautta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Samanaikaisesti nämä oikeudet rajoittavat tulevien aikojen luojien mahdollisuuksia käyttää uudelleen olemassa olevia äänitteitä (esimerkiksi samplaamalla) tai elokuvien tallenteita ja (yleisradio-organisaatioiden) lähetyksiä jonkin uuden luomista varten. Tässäkin tapauksessa niillä rajoitetaan tältä osin luojien perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaista oikeuttaan ”levittää” taidetta yleisölle. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääsääntönä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) joka seuraa unionin tuomioistuimen tuomiossa Pelham I äänitteiden osalta esittämästä tulkinnasta, jota voidaan kuitenkin selkeästi soveltaa elokuvien ja lähetysten tallenteisiin, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>) on nimittäin, että jopa ”erittäin lyhyen” näytteen ottaminen tällaisesta aineistosta (kuten käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva kahden sekunnin näyte tai elokuvan yksi ainoa ruutu) ja sen käyttäminen uudelleen siten, että se voidaan edelleen ”tunnistaa kuuntelemisen yhteydessä” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>) (tai katsomisen yhteydessä), uudessa luomuksessa johtaa tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c–e alakohdassa säädettyjen kappaleen valmistamista koskevien oikeuksien soveltamiseen, ja se on siten kiellettyä, elleivät oikeuksien haltijat anna suostumustaan siihen. Sillä seikalla, että kyseinen luomus saattaa sisältää myös luojan omaa panosta ja että siitä syntyy siten erilainen kokonaisvaikutelma kuin uudelleenkäytetystä lähdeaineistosta, ei ole merkitystä tässäkään yhteydessä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">”Hyvä säveltäjä ei vain jäljittele, hän varastaa” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>) – niin tekevät myös YouTuben sisällöntuottajat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellisessä jaksossa selitettiin, taiteellista ja kirjallista omistusoikeutta koskevat säännöt perustuvat nykytilassaan tulevien aikojen luojien osalta yhtäältä ”inspiraation haun ja uudelleenmuotoilun”, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>) jotka on sallittu vapaasti, ja toisaalta suojatun aineiston toisintamisen, joka ei pääsääntöisesti ole sallittua, väliseen tiukkaan erotteluun.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen lisäksi, että ”inspiraation haun” ja ”uudelleenmuotoilun” erottava raja ei ole käytännössä aina selvä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>) – ja ottaen huomioon, että plagiointia, jossa sen tulos esitetään ”omaperäisenä”, ja hengettömiä imitaatioita on ollut aina – ongelmana tässä tiukassa erottelussa on se, että ”luovan jäljittelyn” käytäntö on tunkeutunut kaikkialle taiteissa, etenkin musiikissa, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>) koko niiden historian ajan. Klassisen musiikin säveltäjät, kuten Bach, Mozart, Haydn ja Lisztz, käyttivät rutiininomaisesti (ja tunnistettavasti) suosittuja melodioita uudelleen lisäten niihin omia ideoitaan ja muuttaen ne uusiksi luomuksiksi, kuten variaatioiksi (muunnelmiksi). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>) Tällainen käytäntö oli myös hyvin yleistä modernissa musiikissa, esimerkiksi Bartokin, Steinerin tai Ivesin säveltämässä musiikissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>) Ne eivät ole koskaan olleet vieraita myöskään populaarimusiikille. Tästä on lukuisia esimerkkejä, kuten Beatlesin ”All you need is love”, joka alkaa Rouget de Lislen säveltämän Ranskan kansallishymnin ”La Marseillaise” ensimmäisillä tahdeilla, tai Serge Gainsbourgin ”Aux armes et cætera”, jossa sama hymni ”muunnetaan” leikkisästi reaggaeksi. Koko jazzin musiikillinen genre syntyi siten, että muusikot muuttivat aikansa suosittujen laulujen teemoja malleiksi, joita he tulkitsisivat eri tavoin joka ilta ja joiden pohjalta he improvisoivat ”lainaten” rutiininomaisesti muita sävellyksiä. Tässä yhteydessä samplaamisen käyttö – sen lisäksi, että siihen liittyy tallenteiden suoraa kopioimista, sen sijaan, että otettaisiin pelkästään näytteitä muista teoksista – on ainoastaan tämän laajemman ilmiön toistoa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>) Tällainen olemassa olevan aineiston tunnistettava uudelleenkäyttö on osoitus intertekstuaalisuudesta taiteessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) Koska tämä todellisuus on nykyisin aiempaa hyväksytympää, taiteilijat ylpeilevät aiempaa enemmän tällaisella jäljittelyllä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi 1900-luvun lopulta lähtien tietotekniikka on tarjonnut uusia ja helposti saatavilla olevia keinoja sekä kopioimiseen että luomiseen. ”Web 2.0 ja ”Web 3.0” sekä etenkin sosiaaliset verkostot, blogit, YouTuben kaltaiset jakoalustat jne. hämärsivät kulttuurisisällön tuottajan ja kuluttajan perinteistä jaottelua, kun internetin käyttäjät ottivat aiempaa aktiivisemman roolin osallistumalla audiovisuaaliseen sisältöön, kuten kolmansien osapuolten äänitteisiin, elokuviin ja lähetyksiin (ja teoksiin, joita ne ilmentävät) ja luomalla omaa sisältöön niistä, kuten remixejä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-48" href="#t-48">48</a>
</span>) ja mashup-teoksia (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-49" href="#t-49">49</a>
</span>). Internet on myös tarjonnut näille käyttäjille sellaisia keinoja luomustensa levittämiseen, joita ei pystytty aiemmin edes kuvittelemaan. Tässä yhteydessä kolmansien osapuolten aineistosta on myös tulossa yhä enemmän viestintäväline taiteen alan ulkopuolella. Eri-ikäiset internetin käyttäjät ilmaisevat itseään ”meemeillä” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-50" href="#t-50">50</a>
</span>) ja ”GIF-tiedostoilla”, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-51" href="#t-51">51</a>
</span>) jotka on usein tehty elokuvien tai lähetysten muutamasta ruudusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Monet edellä esitetyistä esimerkeistä ovat peräisin ajalta, jolloin tekijänoikeutta ja lähioikeuksia ei ollut olemassa tai ne eivät olleet yhtä kattavia kuin nykyisin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-52" href="#t-52">52</a>
</span>) Toiset, kuten Yhdysvalloissa 1980-luvulla hip hopissa alkanut samplaaminen, kehittyivät, koska tämä uusi käytäntö loi eräänlaisen ”oikeudellisen välitilan” (ennen kuin yhdysvaltalaiset tuomioistuimet päättivät 1990-luvun jälkimainingeissa, että tekijänoikeutta oli sovellettava tiukasti). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-53" href="#t-53">53</a>
</span>) Toiset, kuten meemit ja GIF-tiedostot, kukoistavat jonkinlaisen de facto ‑hyväksynnän ansiosta. Kuten edellisestä jaksosta selvästi ilmenee, nykyisin kaikki nämä esimerkit kuuluvat kuitenkin lähtökohtaisesti tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklassa säädetyn, joillekin oikeudenhaltijoille annetun yksinoikeuden piiriin riippumatta siitä, miten pieni uudelleenkäytetyn suojatun aineiston määrä on (kuten edellä totesin, se voi olla jopa pari sekuntia äänitteestä tai pari ruutua elokuvasta). Niitä pidetään pelkästään lähdeaineistonsa ”johdannaisena”, ja ne ovat sellaisina täysin riippuvaisia oikeudenhaltijoiden tahdosta antaa suostumuksensa (tai olla antamatta sitä) niille tapauksen mukaan niiden asianmukaisena pitämää maksua vastaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-54" href="#t-54">54</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi, koska teknologia helpottaa suojatun aineiston kopioimista ja levittämistä, se myös antaa näille oikeudenhaltijoille mahdollisuuden havaita tällainen kopiointi ja vedota tehokkaasti oikeuteensa. Suodatusvälineitä käytetään verkossa hyvin yleisesti näytteiden, myös käyttäjien lataamassa sisällössä olevien äänitteiden, elokuvien tai lähetysten näytteiden, automaattista havaitsemista varten. Itse asiassa direktiivin 2019/790 17 artiklassa velvoitetaan suurimmat verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ottamaan käyttöön tällainen ohjelmisto. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-55" href="#t-55">55</a>
</span>) Pelkona on siten, että näillä laajoilla yksinoikeuksilla ja niiden täytäntöönpanolla on ”ehkäisevä vaikutus” luovuuden tiettyihin muotoihin, verkossa ja myös muualla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-56" href="#t-56">56</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevien olemassa olevien poikkeusten ja rajoitusten tarjoama (rajallinen) helpotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivissä jätetään kuitenkin jossain määrin liikkumavaraa ”johdannaisten” ilmaisujen osalta. Sen 5 artiklan 1–4 kohdassa luetellaan valinnaisia (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-57" href="#t-57">57</a>
</span>) ”poikkeuksia ja rajoituksia”, joilla rajoitetaan (muun muassa) kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädettyjä kappaleen valmistamista koskevia oikeuksia (yhtä lailla tekijänoikeuden ja lähioikeuksien osalta). Unionin lainsäätäjä tarkoitti nämä poikkeukset ja rajoitukset turvaamaan kirjallisen ja taiteellisen omistusoikeuden järjestelmässä yhtäältä eri oikeudenhaltijaryhmien välisten ja toisaalta eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten oikeuksien ja etujen välisen ”tasapainon”, jota se piti ”oikeudenmukaisena”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-58" href="#t-58">58</a>
</span>) Niissä visioidaan muutamia, hyvin määriteltyjä skenaarioita, joiden osalta unionin lainsäätäjä katsoi, että suojatun aineiston olisi oltava vapaasti käytettävissä, koska sen näkemyksen mukaan tietyt näkökohdat painoivat vaakakupissa oikeudenhaltijoiden etuja enemmän.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Korostan, että tämän poikkeusten ja rajoitusten luettelon on tarkoitus olla tyhjentävä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-59" href="#t-59">59</a>
</span>) Unionin tuomioistuin päätteli tästä, että jäsenvaltiot eivät voi kansallisessa lainsäädännössään säätää muista mahdollisuuksista käyttää vapaasti suojattua aineistoa. Tämän seurauksena unionin oikeuden katsottiin olevan esteenä ”vapaata käyttöä” koskevalle lausekkeelle, josta säädettiin alun perin UrhG:n 24 §:n 1 momentissa ja joka mahdollisti suojatun aineiston luovan uudelleenkäytön, jos sen seurauksena olevasta teoksesta syntyi erilainen kokonaisvaikutelma kuin lähdeteoksesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-60" href="#t-60">60</a>
</span>) Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (ks. tuomio Funke Medien NRW (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-61" href="#t-61">61</a>
</span>) ja tuomio Spiegel Online) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-62" href="#t-62">62</a>
</span>) mukaan tuomioistuimet eivät saa myöskään hyväksyä näitä oikeuksia koskevia muita poikkeuksia, jotka perustuvat sananvapauteen tai taiteen vapauteen, sellaisina kuin ne taataan perusoikeuskirjan 11 ja 13 artiklassa. Unionin tuomioistuin katsoo lähinnä, että tällaiset lisäpoikkeukset heikentäisivät tietoyhteiskuntadirektiivillä aikaansaatua yhdenmukaistamista ja sen myötä sisäistä ”tasapainoa”, johon unionin lainsäätäjä pyrki sitä laatiessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Suojatun aineiston luovan uudelleenkäytön kannalta merkityksellisiä on kourallinen olemassa olevia tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevia poikkeuksia ja rajoituksia, nimittäin tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty ”lainausta” koskeva poikkeus ja 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa säädetty käyttöä ”karikatyyrissä”, ”parodiassa” tai ”pastississa” koskeva poikkeus. Keskityn seuraavissa kohdissa ennakkoratkaisukysymysten ytimeen, nimittäin pastissia koskevaan poikkeukseen ja siihen, miksi se tarjoaa todellisuudessa vain vähän liikkumavaraa tällaiselle uudelleenkäytölle (1 alajakso). Esitän lisäksi joitain huomautuksia lainausta (2 alajakso) ja parodiaa (3 alajakso) koskevien poikkeusten antamasta (samoin rajallisesta) liikkumavarasta, koska ne ovat hyödyllisiä jäljempänä olevan C jakson kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pastissia koskevan poikkeuksen soveltamisala</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä todettiin, tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 alakohdan k alakohdassa säädetään poikkeuksista saman direktiivin 2 artiklassa säädettyihin kappaleen valmistamista koskeviin oikeuksiin, kun teoksia tai muuta suojattua aineistoa käytetään ”karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa”. Käyttötarkoituksen lisäksi kyseisestä säännöksestä ei ilmene mitään näitä poikkeuksia koskevia soveltamisedellytyksiä. Niiden soveltamisala määräytyy siten kyseisessä säännöksessä mainittujen kolmen käsitteen merkityksen perusteella. Kyseiseen direktiiviin ei valitettavasti sisälly mitään määritelmää tältä osin. Unionin tuomioistuin korjasi tämän puutteen parodian käsitteen osalta tuomiossa Deckmyn. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-63" href="#t-63">63</a>
</span>) Se totesi, että ”parodian olennaisina tunnusmerkkeinä ovat yhtäältä se, että siinä viitataan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja toisaalta se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä”. Kuten edellä todettiin, unionin tuomioistuin ei sitä vastoin ole koskaan tarkastellut pastissin käsitettä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Itse asiassa noin kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä tietoyhteiskuntadirektiivin antamisen jälkeen tämä käsite oli yleisesti jätetty huomiotta tuomioistuimissa ja oikeuskirjallisuudessa. Valinnaisena säännöksenä 5 artiklan 3 alakohdan k alakohdalla oli vastine ainoastaan joidenkin jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä, ja sielläkin pastissia pidettiin pelkkänä parodian merkityksettömänä synonyymina (tai se jätettiin kokonaan pois täytäntöönpanomenettelyssä). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-64" href="#t-64">64</a>
</span>) Etenkään Saksan lainsäädäntöön ei sisältynyt pastissia koskevaa poikkeusta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-65" href="#t-65">65</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2019/790 17 artiklan käyttöönotto antoi kuitenkin uuden elämän kyseiselle käsitteelle ja synnytti uutta mielenkiintoa sitä kohtaan. Kyseisen säännöksen 7 kohdan b alakohdassa nimittäin velvoitetaan nyt jäsenvaltiot saattamaan eri poikkeuksia, myös pastissia koskeva, osaksi kansallista lainsäädäntöään (ainakin siltä osin kuin on kyse 17 artiklan soveltamisalaan kuuluvien verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien toteuttamasta suojatun sisällön käytöstä). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-66" href="#t-66">66</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jäsenvaltiot muuttivat kansallista tekijänoikeuslainsäädäntöään vastaavasti. Saksan lainsäätäjä uudisti UrhG:tä vuonna 2021. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-67" href="#t-67">67</a>
</span>) Se lisäsi UrhG:hen muun muassa uuden 51a §:n, joka vastaa tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 alakohdan k alakohtaa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-68" href="#t-68">68</a>
</span>) Tässä yhteydessä Saksan lainsäätäjä omaksui pastissin käsitteestä laajan näkemyksen. Vaikka UrhG:hen ei sisälly pastissin määritelmää, lakiuudistuksen perusteluissa todetaan, että kyseinen käsite käsittää mahdollisesti laajan joukon suojatun aineiston luovia uudelleenkäyttöjä, myös käyttäjälähtöisessä sisällössä, ja siinä viitataan nimenomaisesti esimerkkeinä muun muassa uudelleenyhdistelyyn, meemeihin, GIF-tiedostoihin, mashup-teoksiin ja samplaamiseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-69" href="#t-69">69</a>
</span>) Oberlandesgericht Hamburg tuki tätä laajaa näkemystä pääasian oikeudenkäynnissä. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että Pelham ym. käyttivät riidanalaista näytettä kappaleesta ”Metall auf Metall” uudelleen ”pastissia varten” UrhG:n 51a §:ssä tarkoitetussa merkityksessä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-70" href="#t-70">70</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On kuitenkin kiistatonta, että koska tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 alakohdan k alakohdassa ei viitata tältä osin jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, pastissin käsitettä on pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, joka edellyttää yhdenmukaista määritelmää, jolla voidaan varmistaa vastaavan poikkeuksen (yhtä) yhdenmukainen soveltaminen koko unionissa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-71" href="#t-71">71</a>
</span>) Jäsenvaltiot eivät siten voi omaksua omaa näkemystään pastissista kansallisessa tekijänoikeuslainsäädännössään. Niiden on noudatettava tätä itsenäistä määritelmää. Ennakkoratkaisukysymysten ytimen muodostaakin se, tehdäänkö ”saksalaisessa näkemyksessä” pastissista näin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-72" href="#t-72">72</a>
</span>) mukaan tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 alakohdan k alakohdassa tarkoitetun pastissin käsitteen itsenäinen määritelmä on vahvistettava ottaen huomioon kyseisen käsitteen tavanomainen merkitys, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon se kuuluu. Vaikka kaikki unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet osapuolet ovat yhtä mieltä tästä menetelmästä, ne tulevat täysin erilaisiin lopputuloksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhtäältä CG torjuu näkemyksen, jonka Saksan lainsäätäjä on omaksunut UrhG:n 51a §:ssä, ja väittää, että kyseiseen käsitteeseen kuuluvat teokset, joilla tarkoituksellisesti ja liioitellusti jäljitellään humoristisella tai satiirisella tavalla toisen teoksen tai tekijän (tai useiden samaan genreen tai ”koulukuntaan” kuuluvien teosten tai tekijöiden) tyyliä. Pastissia koskeva poikkeus ei siten mahdollistaisi suojatun aineiston, myöskään äänitteiden, suoraa uudelleenkäyttöä uuden sellaisen taideteoksen luomiseksi, jolla ei ole tällaista jäljittelevää tarkoitusta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-73" href="#t-73">73</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta Pelham ym., Saksan hallitus ja komissio – Saksan lainsäätäjän UrhG:n 51a §:ssä omaksuman näkemyksen mukaisesti ja tukeutuen tuomiossa Deckmyn esitettyyn parodian määritelmään – väittävät, että pastissin käsitteeseen kuuluu mikä tahansa objekti, joka i) ”tuo mieleen olemassa olevan teoksen” tai aineiston (siinä mielessä, että siinä jäljitellään havaittavalla tavalla suojattua aineistoa) ja joka samanaikaisesti ii) ”eroaa siitä havaittavasti” (siinä mielessä, että siitä syntyy katsojalle/kuulijalle erilainen vaikutelma). Parodiasta poiketen pastissin ei tarvitse ”olla huumorin tai pilailun ilmentymä”. Niiden mukaan pastissilta edellytetään kuitenkin iii) ”taiteilijoiden vastakkainasettelua” lähdeaineiston kanssa. Tämä vastakkainasettelu voi kuitenkin tapahtua missä tahansa muodossa: pastissin tekijä on voinut muuttaa lähdeaineistoa huomattavasti tai vaihtaa sen tyylilajia, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-74" href="#t-74">74</a>
</span>) asettaa sen uuteen asiayhteyteen tai antaa sille uuden merkityksen tai sanoman. Muuta vuorovaikutusta lähdeaineiston kanssa ei vaadita. Luodussa objektissa ei tarvitse esittää kritiikkiä lähdeaineistoa kohtaan tai käydä ”vuoropuhelua” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-75" href="#t-75">75</a>
</span>) lähdeaineiston kanssa, siinä ei tarvitse jäljitellä lähdeaineiston tyyliä tai sen ei tarvitse edes olla kunnianosoitus lähdeaineistolle. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-76" href="#t-76">76</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden huomautuksia esittäneiden osapuolten mukaan tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 alakohdan k alakohdassa säädetty pastissia koskeva poikkeus toimii, kuten BGH ensimmäisessä kysymyksessään kuvaa, kaatotunnusmerkistönä, johon kuuluvat mahdollisesti kaikki luovat (tai myös yksinkertaisesti kommunikatiiviset) ilmaisut, jotka perustuvat suojatun aineiston uudelleenkäyttöön, nimittäin muiden muassa uudelleenyhdistely, meemit, GIF-tiedostot, mashup-teokset ja samplaaminen (jne.) ja jotka kuuluvat joko perusoikeuskirjan 11 tai 13 artiklan soveltamisalaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-77" href="#t-77">77</a>
</span>) Tämän poikkeuksen laajaa soveltamisalaa kompensoisi kuitenkin tapauskohtaisesti tuomioistuinten, joiden käsiteltävänä on tällainen tekijänoikeusloukkausta vastaan esitetty puolustus, velvollisuus varmistua kaikki merkitykselliset olosuhteet (jäljennetyn aineiston määrä, luovan panoksen osuus, käytön kaupallinen tai ei-kaupallinen luonne, korvaamisen riski jne.) huomioon ottaen siitä, että kyseessä olevan käytön sallimisella kunnioitetaan osapuolten oikeuksien ja etujen välistä ”oikeudenmukaista tasapainoa” tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetyn kolmivaiheisen arvioinnin mukaisesti. Kyseisen säännöksen mukaan pastissia koskevaa poikkeusta voitaisiin soveltaa vain i) ”tietyissä erityistapauksissa”, jotka ii) ”eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa” iii) ”eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka suhtaudunkin ymmärtäväisesti Pelham ym:n, Saksan hallituksen ja komission esittämään tulkintaan (sillä se on hyvää tarkoittava yritys esittää pragmaattinen ratkaisu A jaksossa tarkoitettuun, suojatun aineiston luovaa uudelleenkäyttöä koskevaan ongelmaan) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-78" href="#t-78">78</a>
</span>) ja vaikka pastissin käsitteen tavanomainen merkitys yleiskielessä onkin jossain määrin hämärä (a alajakso), asiayhteyden, jossa kyseistä käsitettä käytetään (b alajakso), ja tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdan tarkoituksen (c alajakso) perusteella päädyn valitettavasti (useimpien muttei kaikkien näkökohtien osalta) CG:n näkemyksen kannalle (d alajakso).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pastissin käsitteen tavanomainen merkitys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikki unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että pastissin käsitteen tavanomaisen merkityksen tyhjentävä kuvaaminen ei ole helppo tehtävä. Kyseinen käsite on sellainen, jota käytetään kapealla erikoisalalla ja johon siten tuskin törmää yleiskielessä, minkä lisäksi sitä on käytetty useilla eri tavoilla (eikä aina johdonmukaisesti) aikojen saatossa, eri kielissä ja taiteenaloilla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erikielisistä sanakirjoista ja asiantuntijoiden julkaisemista tutkimuksista, joihin olen tutustunut tässä yhteydessä (ja joita unionin tuomioistuimen käännösyksiköt laativat omilla kielillään), ilmenee kuitenkin, että pastissin käsitettä käytetään etupäässä taiteellisesta teoksesta, jonka tyyli jäljittelee toisen teoksen, taiteilijan tai aikakauden tyyliä (tai samaan genreen kuuluvia teoksia jne.), (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-79" href="#t-79">79</a>
</span>) jossa lainataan ja sekoitetaan erilaisia motiiveja, trooppeja ja muita ominaispiirteitä (käsitteen etymologisen alkuperän, nimittäin italiankielisen sanan ”pasticcio”, jolla tarkoitetaan eri ainesosien sekoituksesta koostuvaan ruoka-annokseen, mukaisesti). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-80" href="#t-80">80</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yleisessä ryhmässä piilee hyvin erilaisia käsityksiä. Pastissia käytetään toisinaan kuvaamaan peiteltyä jäljittelyä, joka tehdään yleensä vilpillisessä tarkoituksessa (joka tekee siitä plagioinnin synonyymin). Historiallisesti tarkasteltuna tämä käsitys kuvastaa esimerkiksi pasticcio-maalaussuuntausta (pasticcio painting) eli genreä, jota ei juurikaan arvostettu, joka kukoisti Italiassa renessanssin jälkeen, jossa taiteilijat loivat taideteoksia jäljittelemällä tarkasti suurten mestareiden teoksia ja yhdistelemällä taitavasti useista heidän mestariteoksistaan lainattuja tekniikoita ja motiiveja ja jossa nämä teokset myytiin sitten vilpillisesti alkuperäisinä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-81" href="#t-81">81</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisinaan taas pastissia on käytetty kuvaamaan sen sijaan avointa tyylillistä jäljittelyä. Tässä ryhmässä pastissilla tarkoitetaan kirjallisuudessa suppeasti ja yksinomaisesti tekijän (tai koulukunnan) tyylin tai suosikkiaiheiden humoristista tai satiirista jäljittelyä viittaamalla ”kirjalliseen pastissiin” eli genreen, joka kukoisti Ranskassa 1700-luvulla ja jossa esiintyy näitä piirteitä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-82" href="#t-82">82</a>
</span>) Ei olekaan yllättävää, että pastissia tulkitaan tällä tavalla Ranskan tekijänoikeuslainsäädännössä (johon on sisältynyt 1950-luvulta lähtien poikkeus, joka on lähes identtinen tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaan sisältyvän poikkeuksen kanssa). Siinä tämän humoristisen tai satiirisen näkökohdan vuoksi kyseistä käsitettä pidetään pelkkänä parodian alalajina. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-83" href="#t-83">83</a>
</span>) CG vetoaa tähän näkemykseen unionin tuomioistuimessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muilla taiteenaloilla pastissin käsitettä käytetään kuitenkin kuvaamaan laajemmin mitä tahansa taideteosta, jolle on ominaista avoin tyylillinen jäljittely. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-84" href="#t-84">84</a>
</span>) Jos saan itse ”käyttää uudelleen luovasti” unionin tuomioistuimen tuomiossa Deckmyn käyttämää ilmaisua, pastissin näin ymmärrettynä olennaiset piirteet ovat se, että siinä i) ”viitataan olemassa olevaan teokseen” (tai useisiin teoksiin tai genreen, taiteilijaan tai koulukuntaan) omaksumalla sille (tai niille) ominainen ”esteettinen kieli”, joka on muutoin vieras pastissin tekijälle, samalla kun siinä ii) ”poiketaan” jäljitellystä lähteestä ”havaittavissa olevalla tavalla”. Kuten edellä todettiin, tällaista pastissia ei nimittäin ole tarkoitettu vilpillisessä mielessä tehdyksi väärennökseksi, joka korvaa lähdeteoksen, vaan se on tosiasiassa iii) tarkoitus tunnistaa jäljitelmäksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-85" href="#t-85">85</a>
</span>) Pastissin täsmällisellä tarkoituksella ei sitä vastoin ole merkitystä: se voi olla parodian tapaan ”huumorin tai pilailun ilmentymä” tai muutoin kriittinen lähdeaineistoa kohtaan. Se voi sen sijaan olla kunnianosoitus lähdeaineistolle. Pastississa ei kuitenkaan välttämättä ”arvioida” tai muutoin kommentoida lähdeaineistoa. Sen voidaan myös ajatella esimerkiksi viittaavan tiettyyn kulttuuriseen kontekstiin. Se voi olla myös itsetarkoitus (pastissin tekijä osoittaa ammattitaitoaan kertomalla uuden tarinan jäljittelyn avulla) ja niin edelleen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-86" href="#t-86">86</a>
</span>) Tämä avoimen, viittauksiin perustuvan jäljittelyn muoto on ominaista postmodernismille. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-87" href="#t-87">87</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal"> Elokuvatutkimuksessa Quentin Tarantinon teoksia kuvataan usein pastisseiksi, koska niissä toistetaan taitavasti ja avoimesti sellaisia elementtejä kuin trooppeja, kuvaustekniikoita, näyttämöllepanoa, rakennetta, juonia, hahmoja ja teemoja (jne.), jotka ovat tunnusomaisia tiettyyn genreen kuuluville vanhemmille elokuville. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-88" href="#t-88">88</a>
</span>) Sama koskee musiikissa Bruno Marsin kaltaisten nykyartistien työtä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-89" href="#t-89">89</a>
</span>) koska heillä on taipumus jäljitellä tiettyyn genreen kuuluvia aiempia teoksia säveltämällä kappaleita, joissa esiintyy aiemmille teoksille tyypillisiä tyylejä, trooppeja, laulutekniikoita, yhteisiä motiiveja, sovituksia ja koukkuja. Pastissia käytetään myös viittaamaan teoksiin, kuten vuonna 1982 ilmestyneeseen Ridley Scottin elokuvaan ”Blade Runner” tai Queenin hittiin ”Bohemian Rhapsody’, joissa jäljitellään ja sekoitetaan taitavasti eri tyylejä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-90" href="#t-90">90</a>
</span>) Tyylillinen jäljittely muodostaa joka tapauksessa pastissin käsitteen ytimen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten Pelham ym., Saksan hallitus ja komissio korostavat, joistakin sanakirjoista ja asiantuntijoiden näkemyksistä ilmenee eittämättä, että pastissin käsitettä on myös käytetty, ja käytetään jossain määrin edelleen, taideteoksista, jotka on tehty yhdistelemällä muista teoksista otettuja elementtejä uudelleen ilman minkäänlaista aikomusta jäljitellä niitä tyylillisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-91" href="#t-91">91</a>
</span>) Pasticcio-ooppera on genre, johon kuuluu näennäisiä oopperateoksia, jotka koostuvat kuuluisien aarioiden ja musiikkikappaleiden muodostamasta ”tilkkutäkistä” ja jotka olivat suosittuja 1700-luvulla, on tärkein esimerkki tästä. Tässä käsityksessä pastissi on synonyymi eri käsitteille, joilla viitataan samankaltaisiin tilkkutäkkikäytäntöihin, kuten kirjallisuudessa ”cento”, kuvataiteessa ”kollaasi”, musiikissa ”potpuri” tai elokuvissa ”found footage”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-92" href="#t-92">92</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen lisäksi, että muut asiantuntijat erottavat esimerkiksi musiikissa pastissin pasticcio-käsitteestä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-93" href="#t-93">93</a>
</span>) vaikuttaa kuitenkin siltä, että tekemällä edellisessä kohdassa esitetystä selityksestä – kuten kyseiset ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneet osapuolet – sellaisen päätelmän, että pastissin käsite on määrittelemätön ja voi sisältää minkä tahansa tapauksen, jossa olemassa olevaa aineistoa käytetään luovasti uudelleen (kuten meemit, mashup-teokset ja samplaamisen), liioitellaan kyseisen yleiskielessä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-94" href="#t-94">94</a>
</span>) esiintyvän vaihtoehtoisen merkityksen painoarvoa ja siten sen asemaa tietoyhteiskuntadirektiivin rakenteessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-95" href="#t-95">95</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että ottaen huomioon tämä monimerkityksisyys, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-96" href="#t-96">96</a>
</span>) asiayhteyteen perustuva tulkinta ja tarkoituksen mukainen tulkinta ovat ehdottoman tärkeitä, jotta tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaan sisältyvä pastissin oikeudellinen käsite määritellään yhdenmukaisesti. Kuten seuraavissa jaksoissa selitän, nämä kuitenkin vahvistavat vaikutelmani siitä, mikä pastissin ”tavanomainen merkitys” on omaksuttava tältä osin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiayhteys, jossa tätä käsitettä käytetään</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan, että pastissin käsitettä käytetään osana tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin säädettyä poikkeusta, jossa viitataan myös karikatyyriin ja parodiaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhtäältä useat tähän nimenomaiseen asiayhteyteen perustuvat seikat tukevat mielestäni riidanalaisen käsitteen määrittelemistä tyylilliseksi jäljittelyksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin karikatyyrin, parodian ja pastissin ryhmittely yhteen ainoaan säännökseen tarkoittaa väistämättä sitä, että unionin lainsäätäjän mielestä niillä on joitain yhteisiä piirteitä. Kun otetaan huomioon edellä 50–54 kohdassa esitetyt selitykset, vaikuttaa perustellulta olettaa, että unionin lainsäätäjä piti pastissia, parodian (ja oletettavasti karikatyyrin) tapaan, lähteen jäljittelyyn perustuvana johdannaisen ilmaisun muotona.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi, kun otetaan huomioon tämä asiayhteys, on nähdäkseni selvää, ettei pastissin oikeudellinen käsite voi kattaa edellä 52 kohdassa kuvatun kaltaista peiteltyä jäljittelyä. Olisi taiteellista ja kirjallista omistusoikeutta koskevan unionin sääntelyjärjestelmän luonteen vastaista myöntää poikkeus plagioinnille. Kyseinen käsite voi kattaa ainoastaan edellä 52–54 kohdassa tarkastellun kaltaisen avoimen tyylillisen jäljittelyn.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi, toisin kuin GC väittää, kyseistä käsitettä ei voida rajata koskemaan edellä 52 kohdassa mainittua ranskan kielen mukaista pastissin kirjallista merkitystä, jossa sillä tarkoitetaan humoristista tai satiirista jäljittelyä ja se on synonyymi parodialle. Se seikka, että parodialla ja pastissilla on joitain yhteisiä piirteitä ja että ne on tästä syystä ryhmitelty 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaan, ei tarkoita, että nämä kaksi käsitettä olisi rinnastettava täysin toisiinsa oikeudellisiin tarkoituksiin. Jos unionin lainsäätäjä päättää sisällyttää lainsäädäntötekstiin yhdenvertaisina erillisiä käsitteitä, unionin tuomioistuimen pitäisi varoa tulkitsemasta yhtä niistä oikeudellisesti tarpeettomana (sitäkin suuremmalla syyllä, kun se tulkitsee poikkeusten ja rajoitusten suljettua, tyhjentävää luetteloa). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-97" href="#t-97">97</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näistä näkökohdista seuraa, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitettuun pastissin käsitteeseen kuuluu nähdäkseni laaja kirjo taideteoksia, joille on tunnusomaista avoin tyylillinen jäljittely ja joilla on edellä 53 kohdassa määritellyt olennaiset piirteet. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-98" href="#t-98">98</a>
</span>) Tässä vaiheessa olisi lisättävä vielä yksi asiayhteyteen liittyvä seikka. Kyseisen säännöksen sanamuodossa ei ole mitään sellaista, joka edellyttäisi, että käyttäjän luoma pastissi on tekijänoikeudessa tarkoitettu alkuperäisteos. Vaikka, kuten edellä todettiin, pastissin on poikettava lähteestä ”havaittavissa olevalla tavalla”, sen ei tarvitse ylittää omaperäisyyden kynnystä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-99" href="#t-99">99</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tärkein vastaväite, joka on luonteeltaan asiayhteyteen liittyvä ja jonka Pelham ym., Saksan hallitus ja komissio esittivät tällaista pastissin tyylilliseksi jäljittelyksi tulkitsemista vastaan, on se, että se tekisi niiden näkemyksen mukaan vastaavan poikkeuksen tehokkaan vaikutuksen tyhjäksi, unionin tuomioistuimen poikkeusten tulkinnalle asettaman vaatimuksen vastaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-100" href="#t-100">100</a>
</span>) Tällainen jäljittely ei nimittäin alun alkaenkaan kuuluisi tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklassa säädettyjen kappaleen valmistamista koskevien oikeuksien soveltamisalaan. Tyyliä sinänsä ei suojata tekijänoikeudella. Se kuuluu ideoiden eikä ilmaisujen alaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-101" href="#t-101">101</a>
</span>) Tekijänoikeudella ei suojata myöskään yhteisten motiivien, rakenteiden tai tekniikoiden (jne.), jotka ovat tyypillisiä taiteelliselle koulukunnalle tai genrelle, kaltaisia elementtejä, vaikka ne voivatkin olla teoksen keskeisiä elementtejä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-102" href="#t-102">102</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">En pidä tätä vastaväitettä vakuuttavana. Poikkeuksena tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklassa säädetyistä kappaleen valmistamista koskevista oikeuksista (sekä tekijänoikeudesta että lähioikeuksista) kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaan sisältyvä pastissia koskeva poikkeus on tosin tarkoitettu tilanteisiin, joissa on kyse (ainakin) yhdestä näistä oikeuksista. Sellaisena sitä on tulkittava tavalla, joka mahdollistaa jossain määrin suojatun aineiston, kuten teosten omaperäisten osien tai äänitteiden näytteiden, käytön, sillä muutoin se olisi merkityksetön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun kyse on jäljittelevistä taideteoksista, raja suojaamattomien elementtien lainaamisen ja suojatun aineiston jäljentämisen välillä on kuitenkin hämärä. Useissa äskettäisissä kanteissa tekijät väittivät, että heidän "ainutkertainen” tyylinsä muodostaa omaperäisen ilmaisun. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-103" href="#t-103">103</a>
</span>) Toisissa kanteissa, joita on kommentoitu erityisen paljon, taas oikeudenhaltijat väittivät tekijänoikeuksiaan loukatun teoksissaan olevien tyylillisten piirteiden uudelleenkäytön seurauksena. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-104" href="#t-104">104</a>
</span>) Tämä pitää paikkansa vieläkin enemmän, jos taideteoksessa jäljitellään tarkasti yksittäisen teoksen tyyliä. Lainattuja elementtejä, vaikka ne ovatkin tyylillisiä, voitiin silti pitää omaperäisinä, etenkin kun niitä oli yhdistelty. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-105" href="#t-105">105</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Itse asiassa pastissia, sellaisena kuin olen ehdottanut sen määriteltäväksi, koskeva poikkeus antaisi luojille liikkumavaraa käyttää uudelleen suojattuja elementtejä teoksista tai muusta aineistosta (tunnistettavissa olevalla tavalla) luomuksessaan, kunhan näiden elementtien tarkoituksena on jonkin muun avoin jäljittely. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-106" href="#t-106">106</a>
</span>) Käyttäjä voi esimerkiksi aivan hyvin käyttää äänitteistä otettuja näytteitä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-107" href="#t-107">107</a>
</span>) uudelleen luodakseen pastissin genrestä, johon sen perustana olevat teokset kuuluvat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-108" href="#t-108">108</a>
</span>) Tällainen suojatun aineiston jäljentäminen ei yksinkertaisesti itsessään muodosta pastissia. Siitä seuraavassa jäljittelevässä taideteoksessa on sitä vastoin kyse pastissista. Yleisesti ottaen tällaisella tulkinnalla turvataan pastissia koskevan poikkeuksen tehokas vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta toiset asiayhteyteen liittyvät seikat ovat mielestäni selkeästi esteenä sille, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaan sisältyvä pastissin käsite määritellään siten, että sillä tarkoitetaan mitä tahansa suojatusta aineistosta tehtyä taideteosta, johon ei liity tyylillisen jäljittelyn aikomusta, kuten Pelham ym., Saksan hallitus ja komissio ovat ehdottaneet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin, kuten CG väittää, kyseisen säännöksen sanamuoto tai rakenne ei viittaa siihen, että pastissia koskeva poikkeus oli koskaan tarkoitettu kaatotunnusmerkistöksi, joka käsittää suojatun aineiston luovan (tai myös kommunikatiivisen) uudelleenkäytön. Luettelemalla mainitussa säännöksessä yhdenvertaisina kolme erillistä käsitettä (karikatyyri, parodia ja pastissi) unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli sallia kolme, selkeästi määriteltyä käytön ryhmää. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-109" href="#t-109">109</a>
</span>) Pastissin pitäminen tällaisena tunnusmerkistönä tekisi myös kaksi muuta käsitettä tarpeettomiksi, koska karikatyyri ja parodia nähtäisiin pelkkinä luovan uudelleenkäytön tapauksina, jotka kuuluvat ensiksi mainitun alle. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-110" href="#t-110">110</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi, vaikka edellä 64 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1–4 kohdassa lueteltuja poikkeuksia ja rajoituksia ei tarvitse välttämättä tulkita suppeasti ja että sen sijaan on turvattava niiden tehokkuus, vaikuttaa siltä, että Pelhamin ym:n, Saksan hallituksen ja komission ehdottama tulkinta pastissia koskevasta poikkeuksesta on mahdollisimman kaukana suppeasta tulkinnasta. Sillä paitsi turvataan myös maksimoidaan kyseisen poikkeuksen tehokkuus antamalla sille mahdollisimman laaja ulottuvuus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi, kuten edellä 36 ja 37 kohdassa todetaan, tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklassa sen nykymuodossa säädetyissä poikkeuksissa ja rajoituksissa luetellaan tyhjentävästi tapaukset, joissa suojatun aineiston käyttö on sallittua. Vaikka osa näistä tapauksista on ulottuvuudeltaan suhteellisen laajoja (kuten ”lainaus” tai ”yksityiskäyttöön tapahtuva kopiointi”), ne eivät koskaan ole myöskään täysin avoimia. Sitä vastoin Pelham ym:n, Saksan hallituksen ja komission ehdottamassa tulkinnassa kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdan mukainen pastissia koskeva poikkeus käsittäisi suojatun aineiston luovan uudelleenkäytön epämääräisen, mahdollisesti rajattoman kirjon, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-111" href="#t-111">111</a>
</span>) johon sovelletaan ainoastaan tapauskohtaista punnintaa 5 artiklan 5 kohdassa säädetyn (yhtä avoimen) kolmivaiheisen arvioinnin mukaisesti eri tekijöiden (käytön laajuus ja tarkoitus, korvaamisen riski jne.) valossa. Itse asiassa, kuten CG väittää, tämä muuttaisi kyseisen poikkeuksen yleiseksi ”oikeudenmukaista käyttöä” koskevaksi lausekkeeksi, jollainen on käytössä muissa oikeusjärjestelmissä, esimerkiksi Yhdysvalloissa, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-112" href="#t-112">112</a>
</span>) ja jonka logiikka eli joustavuus ja tapauskohtaisuus ovat ristiriidassa unionin järjestelmän suljetun luonteen kanssa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-113" href="#t-113">113</a>
</span>) Sillä olisi myös se omituinen seuraus, että se oikeuttaisi (uudelleen) UrhG:n 24 §:n 1 momentissa säädetyn ”vapaata käyttöä” koskevan lausekkeen, jota unionin tuomioistuin piti yhteensopimattomana juuri kyseisen järjestelmän kanssa tuomiossa Pelham I.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">c) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdan tarkoitus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa säädetty pastissia koskeva poikkeus perustuu selvästi teosten tai muun suojatun aineiston käyttäjien sananvapauteen ja taiteen vapauteen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-114" href="#t-114">114</a>
</span>) Tämä peruste huomioon ottaen on yhtä selvää, että kyseisellä poikkeuksella annetaan ”oikeuksia” näille käyttäjille. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-115" href="#t-115">115</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin lainsäätäjä kuitenkin tarkoitti nähdäkseni tällä poikkeuksella tarkemmin ottaen edistää kyseistä vapautta sallimalla tietyt ”johdannaiset” ilmaisut, joita suojataan perusoikeuskirjan 11 ja/tai 13 artiklassa, nimittäin pastissit. Pastissit, sellaisina kuin ne määriteltiin edellä 53 kohdassa, ovat perusoikeuskirjan 13 artiklan soveltamisalaan kuuluvia taideteoksia. Niitä voidaan myös käyttää ilmaisemaan sen 11 artiklassa suojattuja mielipiteitä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-116" href="#t-116">116</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olisi sitä vastoin väärin päätellä tästä perustana olevasta perusoikeudesta, että pastissia koskevan poikkeuksen oli tarkoitus kattaa mahdollisesti kaikki nämä ”johdannaiset” ilmaisut (jollei tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohtaan sisältyvästä kolmivaiheisesta arvioinnista muuta johdu).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, ettei tämä ollut pastissia koskevan poikkeuksen tarkoitus, ilmenee myös kirjallista ja taiteellista omistusoikeutta koskevan unionin säännöstön tarkistusmenettelystä, joka edelsi direktiivin 2019/790 antamista, ja kyseisen direktiivin valmisteluasiakirjoista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-117" href="#t-117">117</a>
</span>) Tässä yhteydessä kyseiseen säännöstöön ehdotettiin lisättäväksi suojatun aineiston luovaa tai kommunikatiivista uudelleenkäyttöä (erityisesti käyttäjälähtöisessä sisällössä) koskeva poikkeus, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-118" href="#t-118">118</a>
</span>) ja komissio (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-119" href="#t-119">119</a>
</span>) ja Euroopan parlamentin (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-120" href="#t-120">120</a>
</span>) jäsenet myös harkitsivat sitä jonkin aikaa. Tuolloin kukaan ei ilmeisestikään ajatellut, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa säädetty pastissia koskeva poikkeus toimi jo tässä tehtävässä. Lopulta molemmat toimielimet hylkäsivät tämän ajatuksen, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-121" href="#t-121">121</a>
</span>) ja unionin lainsäätäjä tyytyi viime kädessä toistamaan pastissia koskevan poikkeuksen direktiivin 2019/790 17 artiklan 7 kohdan b alakohdassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-122" href="#t-122">122</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Teleologinen argumentti, jonka Pelham ym, Saksan hallitus ja komissio esittivät pastissia koskevan tulkintansa tueksi, on kuitenkin jossain määrin erilainen. Ne väittävät lähinnä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaa olisi tulkittava tavalla, joka ”on täysin sopusoinnussa” perusoikeuskirjan 11 ja 13 artiklassa taattujen perusoikeuksien kanssa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-123" href="#t-123">123</a>
</span>) Nämä osapuolet väittävät tältä osin, että jos suojatun aineiston uudelleenkäyttöön perustuvat hyvin monenlaiset luovat (tai myös yksinkertaisesti kommunikatiiviset) käytännöt, kuten uudelleenyhdistely, meemit, GIF-tiedostot, mashup-teokset ja samplaaminen, eivät kuuluisi pastissia koskevan poikkeuksen alaan, ilmaisumuodot, jotka ovat sekä läsnä kaikkialla nykyisessä digitaalisessa toimintaympäristössä että sosiaalisesti toivottuja, vaarantuisivat. Tällaisessa tulkinnassa tietoyhteiskuntadirektiivi olisi ristiriidassa näiden perusoikeuksien kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten selitän myöhemmin yksityiskohtaisesti, yhdyn tietyssä määrin näihin näkemyksiin. Olen itse asiassa samaa mieltä siitä, että unionin nykyisessä kirjallisessa ja taiteellisessa järjestelmässä ei jätetä riittävästi liikkumavaraa tietyille suojatun aineiston luoville uudelleenkäytöille, jotta ne olisivat täysin sopusoinnussa etenkin taiteen vapauden kanssa. Näiden menettelyn osapuolten ehdottama, perusoikeuksien mukainen pastissin käsitteen tulkinta ei kuitenkaan ole asianmukainen tapa korjata tämä ongelma.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin johdetun oikeuden säädöksen tekstin tulkinta perusoikeuskirjan mukaisesti edellyttää nimittäin, että kyseinen teksti mahdollistaa tällaisen tulkinnan, kun otetaan huomioon sen sanamuoto, systematiikka ja tarkoitus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-124" href="#t-124">124</a>
</span>) Kuten olen jo selittänyt, kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa, luettuna asiayhteyden ja tarkoituksen mukaisella tavalla, käytetty pastissin käsite ei mahdollista näiden osapuolten ehdottamaa tulkintaa. Tällaisen kannan omaksuminen tarkoittaisi kyseisen säännöksen venyttämistä siinä määrin, että kyse olisi jo vääristelystä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä 37 kohdassa selitettiin, unionin tuomioistuin katsoi, että koska tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1–4 kohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten luettelo on tyhjentävä, tuomioistuimet eivät voi myöntää muita poikkeuksia tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien perusteella. Unionin tuomioistuin ei nähdäkseni voi myöskään ottaa olemassa olevaa poikkeusta huomioon vääristyneellä tavalla sananvapauden valossa salliakseen käytöt, joita varten sitä ei ollut koskaan tarkoitettu. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-125" href="#t-125">125</a>
</span>) Tämä merkitsisi mielestäni contra legem ‑tulkintaa. Se vaarantaisi unionin lainsäätäjän oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien välille luoman ”oikeudenmukaisen tasapainon” ja ensiksi mainittujen ”korkeatasoisen suojan”, johon unionin lainsäätäjä pyrki. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-126" href="#t-126">126</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällaisessa tilanteessa, jos direktiivin mukainen tulkinta ei ole mahdollinen, on tarkasteltava sitä, onko tietoyhteiskuntadirektiivi yhteensopiva näiden perusoikeuksien kanssa. Kuten edellä totesin, tutkin tätä C jaksossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">d) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Välipäätelmä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitettu pastissi on taiteellinen luomus, jossa i) viitataan olemassa olevaan teokseen omaksumalla sille ominainen ”esteettinen kieli”, jossa ii) poiketaan jäljitellystä lähteestä havaittavissa olevalla tavalla ja joka iii) on tarkoitus tunnistaa jäljitelmäksi. Tämän avoimen tyylillisen jäljittelyn tarkoituksella ei ole merkitystä. Teosten tai muun aineiston suojattujen elementtien, kuten äänitteiden näytteiden, käyttö kuuluu vastaavan poikkeuksen piiriin, kunhan se johtaa taiteelliseen luomukseen, jolla on nämä olennaiset ominaispiirteet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">BGH:n toinen kysymys koskee erityisesti sitä, edellyttääkö tällaisen pastissin olemassaolo käyttäjän subjektiivisen aikomuksen määrittämistä vai riittääkö, että pastissin luonne on sellaisen henkilön tunnistettavissa, joka tuntee uudelleenkäytetyn aineiston ja jolla on pastissin ymmärtämiseen vaadittava älyllinen käsityskyky. Tähän on mielestäni vastattava lyhyesti. Yhtäältä edellä mainitusta määritelmästä seuraa, että pastissille on tunnusomaista muun muassa se seikka, että se on tarkoitus tunnistaa jäljittelyksi (toisin kuin plagioinnissa). Siten on ratkaisevaa, oliko käyttäjällä tällainen tarkoitus. Toisaalta vaikuttaa siltä, että tarvittavan oikeusvarmuuden takaamiseksi (ja etenkin sen välttämiseksi, että vilpillisessä mielessä toimivat käyttäjät esittävät plagioinnin jälkikäteen pastissina, jos niitä vastaan nostetaan kanne tekijänoikeusloukkauksen perusteella) tätä tarkoitusta olisi arvioitava objektiivisesti. Käytön pastissinluonteisuuden olisikin ilmettävä selvästi lopputuloksesta. Se olisi viestittävä (jollain tavalla) siinä, tai lähdeaineiston tuntevan katsojan/kuuntelijan olisi ainakin voitava tunnistaa se sellaiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa säädetyssä pastissia koskevassa poikkeuksessa annetaan näin ollen vain vähän liikkumavaraa suojatun aineiston luovaan uudelleenkäyttöön. Näytteet ja muu tällaisen aineiston lainaaminen, jotka eivät palvele tällaista taiteellista, avointa tyylillistä jäljittelyä, eivät kuulu kyseisen poikkeuksen piiriin. Sitä ei esimerkiksi voida soveltaa äänitteestä, kuten ”Metall auf Metall”, otetun näytteen uudelleenkäyttöön aivan erityylisen uuden musiikkiteoksen, kuten ”Nur mir”, luomiseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-127" href="#t-127">127</a>
</span>) Muissa poikkeuksissa ja rajoituksissa annetaan yhtä vähän liikkumavaraa, kuten seuraavissa jaksoissa tarkastellaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lainausta koskeva poikkeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaan sisältyy valinnainen poikkeus muun muassa kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädettyihin kappaleen valmistamista koskeviin oikeuksiin sellaisten käyttöjen osalta, joita voidaan luonnehtia ”lainauksiksi” ja jotka täyttävät tietyt edellytykset. Lisäksi direktiivin 2019/790 17 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseinen poikkeus on pakollinen kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvien verkkokäyttöjen osalta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-128" href="#t-128">128</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tuomiosta Pelham I ilmenee, että kyseinen poikkeus ei rajoitu kirjallisen teoksen otteen esimerkinomaiseen toistamiseen toisessa tekstissä, vaan siihen voi kuulua myös muunlaisten teosten (musiikki- ja elokuvateosten jne.) tai muun aineiston (äänitteiden, elokuvien tallenteiden jne.) käyttö muissa sisältötyypeissä. Lainauksena voidaan pitää etenkin äänitteen näytteen käyttöä ja sen liittämistä uuteen musiikilliseen sisältöön. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-129" href="#t-129">129</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lainaukset eivät myöskään ole sallittuja ainoastaan tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa lueteltuihin tarkoituksiin (nimittäin ”arvostelua tai selostusta varten”), sillä kyseinen luettelo on vain suuntaa-antava (”muun muassa – – varten”). Kuten unionin tuomioistuin (epäsuorasti) myönsi tuomiossa Pelham I, tällaisella lainauksella voi aivan hyvin olla erilainen, taiteellinen tarkoitus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-130" href="#t-130">130</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että lainausta koskeva poikkeus on merkityksellinen, kun kyse on suojatun aineiston uudelleenkäytöstä taiteessa. Kyseisessä säännöksessä asetetut nimenomaiset vaatimukset eivät myöskään ole kohtuuttoman rajoittavia tässä suhteessa. Ensinnäkin siinä edellytetään, että ”lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi”. Esimerkiksi, kun musiikkiteosta lainataan toisessa musiikkisisällössä, tämä saattaa olla vaikea toteuttaa itse sisällössä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-131" href="#t-131">131</a>
</span>) Tällaisen tiedon sisällyttäminen sisältöön liittyvään aineistoon (esitteeseen, kuvaukseen jne.) täyttää kuitenkin kyseiseen vaatimukseen erottamattomasti kuuluvan ansioksi lukemisen ”hengen”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-132" href="#t-132">132</a>
</span>) Toiseksi lainauksen käytön on yksinkertaisesti oltava ”hyvän tavan mukaista” ja ”siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii”, toisin sanoen oikeasuhteista. Pitkien näytteiden lainaaminen suojatusta teoksesta tai muusta aineistosta, tai jopa koko teoksen tai aineiston lainaaminen, saattaa siten olla olosuhteista riippuen sallittua. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-133" href="#t-133">133</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty lainausta koskeva poikkeus ei kuitenkaan sisällä myöskään minkäänlaista suojatun aineiston taiteellista uudelleenkäyttöä. Unionin tuomioistuimen tuomiossa Pelham I omaksuman lainauksen määritelmän mukaan, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan lainaus, kolmannen osapuolen aineiston, esimerkiksi näytteen äänitteestä, toistamisella on i) ”pyrittävä – – vuorovaikutukseen” sen teoksen kanssa, jota näin lainataan, mikä edellyttää, että ii) kuuntelijan/katsojan on mahdollista ”tunnistaa” kyseinen teos. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-134" href="#t-134">134</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisin sanoen sen pelkästään aineellisen yhteyden lisäksi, joka liittyy erottamattomasti olemassa olevien teosten tai muun aineiston mihin tahansa käyttöön uudessa luomuksessa, jotta tällaista käyttöä voidaan pitää lainauksena, sen on oltava väline jonkinlaiseen älylliseen vuorovaikutukseen uuden luomuksen ja lähdeaineiston välillä, ”tapahtui se sitten vastakkainasetteluna, kunnianosoituksena tai muulla tavoin”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-135" href="#t-135">135</a>
</span>) Tältä osin ei riitä pelkkä kolmannen osapuolen aineiston omiminen sen esteettisten ominaisuuksien vuoksi tarkoituksena käyttää sitä perustana. Lisäksi, jotta lainauksella on tämä vuoropuheluun liittyvä tehtävä, sen on voitava tunnistaa viittaavan kolmannen osapuolen sisältöön. Lainausta ei tietenkään tarvitse erottaa uudessa luomuksessa (kuten tekstissä lainausmerkein tai kursiivilla). Tämä olisi mahdotonta esimerkiksi, kun uudessa musiikkisisällössä viitataan musiikkiteokseen. Näyte kolmannen osapuolen aineistosta voidaan liittää saumattomasti ensiksi mainittuun. Lähdeteoksen tuntevien henkilöiden, joilla on lainauksen ymmärtämiseen vaadittava käsityskyky, on kuitenkin oltava mahdollista tunnistaa se lainaukseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-136" href="#t-136">136</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin tulkittuna tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty lainausta koskeva poikkeus käsittää tilanteet, joissa luojat viittaavat avoimesti olemassa oleviin teoksiin omassa luomuksessaan kunnianosoituksena niiden tekijöille tai kulttuurisille merkitykselle tuodakseen mieleen yhteisen kulttuuritaustan (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-137" href="#t-137">137</a>
</span>) tai verratakseen omia ideoitaan tällaisten lainausten kautta aiempien säveltäjien ideoihin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-138" href="#t-138">138</a>
</span>) Siihen kuuluvat myös, kuten unionin tuomioistuin antoi ymmärtää tuomiossa Pelham I, tietyt samplaamistapaukset, kuten hip hopissa, jossa tunnistettavissa olevien näytteiden on tarkoitus toimia digitaalisina lainauksina perustana olevista teoksista, joihin näytteet viittaavat. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-139" href="#t-139">139</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lainausta koskeva poikkeus ei kuitenkaan kata monia suojatun aineiston uudelleenkäytön tapauksia, joissa lainaamista siitä ei voida tunnistaa lainaukseksi ja lähdettä ”pelkästään” omitaan uuden luomuksen aikaansaamiseksi ilman minkäänlaista älyllistä vuorovaikutusta. Tällaisia olisivat esimerkiksi useimpien meemien (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-140" href="#t-140">140</a>
</span>) ja GIF-tiedostojen lisäksi taiteellinen käytäntö, jossa kuuluisia teemoja omitaan muunnelmien tekemiseksi, tai sellaisten näytteiden käyttö, joita kuuntelijan ei ole tarkoitus tunnistaa viittaukseksi ja/tai jotka ovat liian lyhyitä mahdollistaakseen jonkinlaisen vuorovaikutuksena lähdeteoksen kanssa (esimerkiksi yksittäinen rummun lyönti tai muutaman sekunnin pätkä instrumentaalimusiikista, jota toistetaan uudessa luomuksessa jatkuvana luuppina ja siitä muodostetaan rytmisekvenssi), kuten pääasiassa kyseessä oleva. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-141" href="#t-141">141</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Parodiaa koskeva poikkeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muistutan, että tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaan sisältyy (myös) valinnainen poikkeus, joka liittyy suojatun aineiston käyttöön ”parodiassa”. Tästäkin poikkeuksesta on tullut pakollinen direktiivin 2019/790 17 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvien verkkokäyttöjen osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Palautan mieliin, että tuomiossa Deckmyn unionin tuomioistuin katsoi, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun parodian olennaisina tunnusmerkkeinä ovat se, että i) ”siinä viitataan olemassa olevaan teokseen” mutta ii) ”poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla”, ja se, että iii) ”se on huumorin tai pilailun ilmentymä”. Tämän lisäksi parodian sisällön ei tarvitse ylittää omaperäisyyden kynnystä. Kyseisen sisällön ei myöskään tarvitse olla parodiaa lähdeteoksesta. Lähdeteosta voidaan käyttää uudelleen yksinkertaisesti keinona välittää humoristinen tai satiirinen sanoma, joka kohdistuu johonkin muuhun.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">94.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä varsin laaja lähestymistapa parodiaan tarjoaa jonkin verran liikkumavaraa suojatun aineiston luovaan uudelleenkäyttöön. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-142" href="#t-142">142</a>
</span>) Sitä voidaan soveltaa esimerkiksi useisiin meemeihin, joissa toistetaan tunnistettavasti elokuvien ruutuja (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-143" href="#t-143">143</a>
</span>) ja muokataan niitä humoristisesti tekemällä niihin merkittäviä muutoksia ja/tai lisäämällä kuvatekstejä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-144" href="#t-144">144</a>
</span>) Samaan tapaan parodian käsitteeseen voivat kuulua tietyt mashup-teokset, jotka on mahdollisesti luotu samplaamalla muita äänitteitä ja joille on tunnusomaista niiden humoristinen sävy tai yhteensopimattomuus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-145" href="#t-145">145</a>
</span>) Siihen voi kuulua myös tietynlainen found footage ‑elokuva, jossa elokuvien ruutuja käytetään humoristisella tavalla, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-146" href="#t-146">146</a>
</span>) tai jopa joidenkin rakastettujen, tekijänoikeudella suojattujen hahmojen luova nurinkääntäminen (détournement). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-147" href="#t-147">147</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">95.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska parodiaa koskeva poikkeus edellyttää suojatun aineiston humoristista tai satiirista muuttamista, sen alaan eivät voi kuulua sellaiset aineistot kuin reagointiin käytettävät GIF-tiedostot tai meemit, jotka perustuvat aineistoon, joka oli jo humoristista. Sitä ei voida soveltaa myöskään lähtökohtaisesti moniin erilaisiin luovan uudelleenkäytön muotoihin, joista puuttuu humoristinen tai kriittinen aikomus, kuten useimpiin samplaamistapauksiin (ja pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevaan samplaamiseen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">C </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivin yhteensopivuus taiteen vapauden kanssa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">96.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellisestä jaksosta seuraa, että yhtäältä oikeudenhaltijoille heidän tekijänoikeudella suojattuun aineistoonsa annetut, tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan mukaiset kappaleen valmistamista koskevat yksinoikeudet rajoittavat tulevien luojien mahdollisuutta käyttää uudelleen näitä aineistoja (tai edes pientä osaa niistä) havaittavalla tavalla uusissa luomuksissa. Toisaalta kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädetyt poikkeukset ja rajoitukset, pastissia koskeva poikkeus mukaan luettuna, tarjoavat vain vähän liikkumavaraa tältä osin. Siten on vastattava vielä kysymykseen tällaisen järjestelmän yhteensopivuudesta perusoikeuskirjan 13 artiklassa taatun taiteen vapauden kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">97.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdannaiset taiteelliset ilmaisut kuuluvat selkeästi perusoikeuskirjan 13 artiklan soveltamisalaan. Tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla rajoitetaan tällaista ilmaisua. Niillä rajoitetaan myös epäsuorasti yleisön oikeutta tutustua näihin ilmaisuihin. Taiteen vapaus ei kuitenkaan ole ehdoton. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan siinä tunnustettujen vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan i) ”lailla” sekä ii) kyseisen vapauden ”keskeistä sisältöä” ja iii) suhteellisuusperiaatetta kunnioittaen; viimeksi mainittu edellyttää, että nämä rajoitukset a) ”vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia” ja b) ovat asianmukaisia, välttämättömiä ja oikeasuhteisia stricto sensu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">98.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On riidatonta, että kyseessä olevista rajoituksista säädetään lailla (nimittäin tietoyhteiskuntadirektiivissä) ja että niissä kunnioitetaan taiteen vapauden keskeistä sisältöä, kuten edellä 26 kohdassa mainittiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-148" href="#t-148">148</a>
</span>) On myös selvää, että ne täyttävät tarpeen suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Kuten edellä 24 ja 28 kohdassa selitettiin, tekijöille heidän teoksensa osalta annettu tekijänoikeus on ehdoton vertailuperuste, jonka tarkoitus on suojella heidän omaa perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaista taiteen vapauttaan; äänitteiden ja elokuvien tuottajille ja yleisradio-organisaatioille annettujen lähioikeuksien tarkoituksena on suojella heidän investointejaan. Lisäksi molemmat oikeudet saavat suojaa ”teollis- ja tekijänoikeuksina” perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-149" href="#t-149">149</a>
</span>) Tietoyhteiskuntadirektiivissä säädetty järjestelmä on lisäksi ”asianmukainen” keino sillä tavoiteltavien päämäärien saavuttamiseksi. Se on myös tässä suhteessa ”välttämätön”, koska suppeammilla yksinoikeuksilla tai laajemmilla poikkeuksilla ja rajoituksilla ei saavutettaisi yhtä tehokkaasti immateriaalioikeuksien ”korkeatasoista suojaa”, johon unionin lainsäätäjä pyrkii.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">99.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ainoa kiistanalainen kysymys koskee sitä, täyttyykö oikeasuhteisuutta stricto sensu koskeva edellytys, nimittäin se, ovatko tietoyhteiskuntadirektiivillä käyttöönotetussa järjestelmässä asetetuista rajoituksista taiteen vapaudelle aiheutuvat haitat oikeassa suhteessa tästä järjestelmästä sen päämäärien osalta koituviin hyötyihin nähden. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-150" href="#t-150">150</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">100.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näitä haittoja on tarkasteltu aiemmin. Suojatun aineiston havaittavissa oleva uudelleenkäyttö uudessa luomuksessa kuuluu pääsääntöisesti oikeudenhaltijan kappaleen valmistamista koskevan oikeuden soveltamisalaan, mikä saattaa huomattavasti rajoittaa jokaisen mahdollisuutta tuottaa johdannainen taiteellinen ilmaisu. Tältä osin olisi jokseenkin yksinkertaistettua sivuuttaa tämä ongelma toteamalla, että kenen tahansa, joka haluaa tehdä näin, tarvitsee ”vain” saada oikeudenhaltijoiden suostumus ja maksaa lupamaksu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">101.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Esimerkiksi voidakseen lainata laillisesti näytettä äänitteestä ja käyttää sitä uudessa sävellyksessä taiteilijan olisi pääsääntöisesti saatava i) välttämättä lupa äänitteen käyttöön ja ii) mahdollisesti lupa sen perustana olevan teoksen käyttöön (jos näytteessä esiintyy viimeksi mainitun omaperäisiä elementtejä). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-151" href="#t-151">151</a>
</span>) Tältä osin sen lisäksi, että oikeudenhaltijat eivät ole aina tiedossa tai heitä ei ole helppoa paikantaa, tällaisten lupien saamisesta aiheutuu usein liian suuri rasite uusille luojille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">102.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska ei ole olemassa rajattua pakkolisenssijärjestelmää, joka koskisi teoksen tai äänitteiden (jne.) taiteellisen uudelleenkäytön edellyttämän luvan saamista, sovelletaan sopimusvapautta. Osapuolet eivät kuitenkaan ole tasavertaisessa neuvotteluasemassa. Tekijänoikeusjärjestelmässä annetaan oikeudenhaltijoille täysi vapaus myöntää lupa tai olla myöntämättä sitä, mikä antaa heille jo alun alkaenkin vahvan neuvotteluaseman. He voivat vaatia aineistonsa käytöstä maksua, joka ei välttämättä ole suhteessa johdannaisesta luomuksesta saataviin tuloihin, jos sitä hyödynnettäisiin kaupallisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-152" href="#t-152">152</a>
</span>) Lisäksi menneiden aikojen artisteilla ja heidän tuottajillaan (kuten suurimmilla levymerkeillä) on usein käytettävissään tarvittavat taloudelliset resurssit, jotka vahvistavat niiden neuvotteluasemaa. Toiset kuuluisat artistit ja tuottajat pystyvät käymään neuvotteluja markkinaehtoisesti, kun taas pienet artistit eivät voi näin tehdä. Tästä syntyy riski luomismahdollisuuksien kaksitasoisesta järjestelmästä, jossa johdannaiset teokset on varattu suurille ja rikkaille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">103.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Menneiden aikojen oikeudenhaltijat voivat lisäksi yksinkertaisesti kieltäytyä sallimasta teoksensa uudelleenkäyttöä, jolloin luojien on tehtävä valinta, jossa ne joko i) luopuvat suunnittelemansa taideteoksen luomisesta tai ii) käyttävät suojattua aineistoa uudelleen joka tapauksessa ja heitä vastaan saatetaan nostaa kalliiksi tuleva tekijänoikeusloukkauskanne. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-153" href="#t-153">153</a>
</span>) Tällaiset ”rasitteet” ovat erityisen suuria silloin, kun kyseinen taidemuoto on riippuvainen konkreettisesta lainaamisesta, kuten samplaaminen (mutta myös kollaasi jne.). Ne voivat yleisesti ottaen tukahduttaa monet luomismuodot.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">104.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivissä säädetyn järjestelmän edut muodostavat näiden haittojen peilikuvan. Siinä palkitaan aiemmasta luovuudesta ja/tai aiemmista investoinneista varmistamalla menneiden aikojen oikeudenhaltijoille lähes täydellinen valta tekijänoikeuksiensa käyttöön ja erillinen mahdollisuus hyödyntää sitä täysimääräisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">105.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten tämän ratkaisuehdotuksen B jaksossa todettiin, unionin lainsäätäjä pyrki löytämään tasapainon aiemman palkitsemisen ja uuden tukemisen välillä. Olemassa olevat tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevat poikkeukset ja rajoitukset, erityisesti lainausta, parodiaa ja pastissia koskevat, tukevat tältä osin tulevien aikojen luojia menneiden aikojen oikeudenhaltijoihin nähden. Mielestäni ei ole juurikaan epäselvyyttä siitä, että vaikka unionin lainsäätäjä on esittänyt nämä poikkeukset valinnaisina tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdassa, jäsenvaltioiden edellytetään panevan ne täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään perusoikeuskirjan 13 artiklan noudattamiseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-154" href="#t-154">154</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">106.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeuskirjallisuudessa korostetaan kuitenkin usein sitä seikkaa (johon Pelham ym:n, Saksan hallituksen ja komission ehdottama jokseenkin ”luova” tulkinta pastissista perustuu), että tällainen laajojen yksinoikeuksien ja suljettujen, tyhjentävästi lueteltuja poikkeuksien ja rajoitusten järjestelmä on jo luonnostaan erityisen joustamaton.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">107.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten olemme nähneet, nykyisten poikkeusten ja rajoitusten perusteella suojattua aineistoa voidaan käyttää vapaasti uudelleen vain, jos sen tuloksena on avoimen jäljittelevä taiteellinen luomus (pastissi) tai jos se toimii vuoropuhelunomaisena viittauksena lähdeteokseen (lainaus) tai humoristisena tai kriittisenä nurinkääntämisenä (parodia). Tämä järjestelmä ei salli koskaan tällaisen aineiston, joka on valittu ”pelkästään” esteettisen arvonsa vuoksi, omimista tai sen uudelleenkäyttöä uudessa luomuksessa. Näin on riippumatta i) lainatun aineiston laajuudesta ja (sekä luovasta että taloudellisesta) arvosta ja ii) käyttäjän siihen lisäämän panoksen määrästä ja siten kyseisen uuden luomuksen ”luovuudesta”. Vaikuttaa melko selvältä, että kyseisen oikeudenhaltijan perusoikeuskirjan 13 artiklan ja/tai 17 artiklan 2 kohdan mukaista tekijänoikeutta koskevan vaatimuksen painoarvo riippuu ensiksi mainitusta, kun taas uuden luojan perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaista taiteen vapautta koskevan vaatimuksen painoarvo riippuu jälkimmäisestä. Kuten edellä 32 kohdassa esitetyt esimerkit osoittavat, tällaiseen uudelleenkäyttöön voi liittyä huomattavasti innovointia ja kulttuurista arvoa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-155" href="#t-155">155</a>
</span>) Nykyjärjestelmässä ei kuitenkaan jätetä tilaa tällaisille merkitysvivahteille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">108.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Itse asiassa kyseisessä järjestelmässä kohdellaan samalla tavalla yhtäältä väärentämistä, plagiointia ja appropriaatio-taiteen tiettyjen mestareiden (jotka lainaavat erittäin laajasti olemassa olevista teoksista ja joiden oma panos on vähäinen) tekemää liioittelua, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-156" href="#t-156">156</a>
</span>) joiden lopputulokset voisivat vahingoittaa merkittävästi oikeudenhaltijoiden taloudellisia etuja korvaamalla lähdeaineiston, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-157" href="#t-157">157</a>
</span>) ja toisaalta taideteoksia, jotka on luotu lainaamalla vähäinen määrä suojatusta aineistosta tai käyttämällä sitä tavalla, jossa sitä muutetaan huomattavasti, ja jotka tästä syystä eivät kilpaile lähteen kanssa ja joista ei siten aiheutuisi tällaista haittaa. Esimerkiksi nyt käsiteltävässä asiassa saksalaiset tuomioistuimet ovat todenneet, että kappaleen ”Nur mir” luomisella ja hyödyntämisellä ei ollut kielteistä vaikutusta kappaleen ”Metall auf Metall” tavanomaiseen hyödyntämiseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-158" href="#t-158">158</a>
</span>) Ellei sovellettavaa poikkeusta tai rajoitusta ole, nämä taloudelliset näkökohdat kuitenkin jätetään yksinkertaisesti huomiotta nykyisissä säännöissä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-159" href="#t-159">159</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">109.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian ytimen muodostaa se, täyttääkö tällainen tasapaino perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan vaatimukset (ja voidaanko sitä näin ollen pitää aidosti oikeudenmukaisena). Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että unionin lainsäätäjällä on tietenkin laaja harkintavalta, kun kyse on kilpailevien oikeuksien ja etujen, joita molempia suojataan perusoikeuskirjassa, tasapainottamisesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-160" href="#t-160">160</a>
</span>) Siten on useampi kuin yksi lopputulos, jota voidaan pitää oikeudenmukaisena tasapainona ja joka voi olla yhteensopiva kyseisen määräyksen kanssa. Tässä yhteydessä unionin lainsäätäjä voi hyvin päättää lähtökohtaisesti kallistaa vaakakuppia enemmän oikeudenhaltijoiden puolelle ja myöntää heidän tekijänoikeudelleen ”korkeatasoista” suojaa. Tämä harkintavalta ei kuitenkaan voi olla myöskään rajaton. Muutoin oikeasuhteisuutta stricto sensu koskeva vaatimus menettäisi merkityksensä, ja näin ollen myös tärkeä perusoikeuden tae, joka sillä on tarkoitus turvata. Kuten julkisasiamies Saugmandsgaard Øe ratkaisuehdotuksessaan Tele2 Sverige ym. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-161" href="#t-161">161</a>
</span>) huomautti, tämä vaatimus ”avaa keskustelun arvoista, joiden on oltava vallalla demokraattisessa yhteiskunnassa, ja viime kädessä siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">110.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olisi otettava käyttöön riittävä arvioinnin taso, jotta tämä harkintavalta voidaan sovittaa yhteen tuomioistuinvalvontaa koskevan edellytyksen kanssa. Unionin tuomioistuimen olisikin mielestäni voitava arvostella unionin lainsäätäjän toteuttamaa toimea tällaisessa asiayhteydessä, jos perusoikeuksien välinen tasapaino kyseisessä toimessa on ilmeisen virheellinen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-162" href="#t-162">162</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">111.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivillä käyttöön otetun järjestelmän osalta on mielestäni tehtävä yksi ero. Äänitteiden ja elokuvien tuottajille ja yleisradio-organisaatioille annettujen lähioikeuksien, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, osalta tämä tasapaino on ilmeisen virheellinen (1 alajakso). Sitä vastoin tekijöille annetun tekijänoikeuden osalta tämä tasapaino on yleisesti ottaen perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukainen (2 alajakso). Tietynlainen kehitys voisi kuitenkin olla suotavaa de lege ferenda (3 alajakso).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lähioikeuksien, sellaisina kuin niitä nykyisin tulkitaan, epätasapaino</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">112.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lähioikeuksien osalta vaikuttaa selvältä, että jos äänitteiden, elokuvien tallenteiden tai lähetysten kaltaisesta aineistosta, joka on valittu pelkästään esteettisten ominaisuuksiensa vuoksi, otetun minkä tahansa näytteen, myös hyvin lyhyen, tunnistettavissa olevan uudelleenkäytön uudessa teoksessa katsotaan kuuluvan kyseisten tuottajien tai yleisradio-organisaatioiden kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden piiriin, tällä tavalla ei varmisteta riittävän ilmeisellä tavalla näiden oikeudenhaltijoiden perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaisen tekijänoikeuden ja jokaisen perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaisen taiteen vapauden välistä oikeudenmukaista tasapainoa. Juuri näin BVerfG itse asiassa päätti pääasian oikeudenkäynnissä Saksan perustuslaissa taattujen perusoikeuksien (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-163" href="#t-163">163</a>
</span>) mukaisesti näytteiden uudelleenkäytön osalta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-164" href="#t-164">164</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">113.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tasapainottamisessa perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaiselle taiteen vapaudelle olisi nimittäin annettava huomattava painoarvo. Tämä johtuu siitä, että sananvapauden ilmentymänä se ”muodostaa yhden” demokraattisen yhteiskunnan ”keskeisistä perusteista”. Jokaisen oikeus osallistua yhteisön kulttuurielämään on nimittäin ”yksi perusedellytyksistä [tällaisen yhteiskunnan edistykselle]”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-165" href="#t-165">165</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">114.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä vastoin tuottajien ja yleisradio-organisaatioiden perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohtaan perustuva oikeus ei ole yhtä pakottava. Muistutan, että kyseisessä määräyksessä taattu tekijänoikeus on otettava huomioon suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-166" href="#t-166">166</a>
</span>) Toisin sanoen tuottajan/yleisradio-organisaation ”omaisuuden” suojelu ei ole mikään itsetarkoitus. Äänitteitä, elokuvia ja lähetyksiä koskevia yksinomaisia lähioikeuksia olisi tarkasteltava niiden oikeutuksen valossa. Itse asiassa jokaisella olevan taiteen vapauden rajoituksina näille oikeuksille ei saa antaa laajempaa ulottuvuutta kuin tämä oikeutus edellyttää. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-167" href="#t-167">167</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">115.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Investointien suojelua koskeva peruste, joka oikeuttaa tuottajille ja yleisradio-organisaatioille annetut lähioikeudet, kuten edellä 28 kohdassa selitettiin, ei ansioistaan huolimatta (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-168" href="#t-168">168</a>
</span>) voi mielestäni edellyttää taiteen vapaus huomioon ottaen, että nämä lähioikeudet kattavat äänitteistä, elokuvista tai lähetyksistä otetun näytteen minkä tahansa tunnistettavissa olevan luovan uudelleenkäytön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">116.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pelkästään se seikka, että tuottajat ja yleisradio-organisaatiot voivat saada tuloja luvan myöntämisestä tällaisten näytteiden käyttöön, ei ole itsessään merkityksellinen. Lähioikeuksien tarkoituksena oli varmistaa, että laittomat kopiot eivät uhkaa tällaisen aineiston myyntiä ja siihen liittyviä laillisia liiketoimia, jotta tuottajat ja yleisradio-organisaatiot voivat saada riittävän tuoton niistä ja kuolettaa niiden tuotantoon tekemänsä investoinnit. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-169" href="#t-169">169</a>
</span>) Niiden tarkoituksena ei ollut taata tuottajille ja yleisradio-organisaatioille mahdollisuutta saada mahdollisimman suurta korvausta äänitteistään, elokuvistaan ja lähetyksistään antamalla lupa näytteisiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-170" href="#t-170">170</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">117.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jonkun aineellisen omaisuuden ”lainaamisesta” poiketen jokainen yksittäinen kappaleen valmistaminen äänitteen, elokuvan tai lähetyksen näytteestä ei vähennä sen arvoa eikä uhkaa kyseisen tuottajan tai yleisradio-organisaation investointeja. Näitä oikeudenhaltijoita olisi suojattava ainoastaan niiden aineiston osien sellaiselta kappaleen valmistamiselta, kuten äänitteiden näytteiltä, joka on riittävän huomattavaa (määrällisestä tai laadullisesta näkökulmasta tarkasteltuna) heikentääkseen näiden oikeudenhaltijoiden mahdollisuutta saada riittävä tuotto investoinneilleen, koska valmistettuja kappaleita voitaisiin käyttää korvaavan tuotteen luomiseen, mikä voisi vaikuttaa kielteisesti tällaisen aineiston myyntiin tai muihin sitä koskeviin lainmukaisiin liiketoimiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-171" href="#t-171">171</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">118.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Esimerkiksi äänitteiden osalta tähän kuuluisivat pitkät ja/tai erottuvat näytteet, joihin sisältyy koukkuja kuuluisista lauluista. Sitä vastoin lyhyiden ja/tai erottumattomien näytteiden uudelleenkäyttöön ei liittyisi tällaista riskiä riippumatta siitä, voidaanko nämä näytteet tunnistaa kuuntelemisen yhteydessä, kun näytettä ja lähdeaineistoa kuunnellaan rinnatusten. Sille, että oikeudenhaltijoiden edut ovat painavampia kuin taiteen vapaus toisessa skenaariossa, on siten vain vähän, jos lainkaan, perusteita. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-172" href="#t-172">172</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">119.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällainen tulkinta sitä vastoin heikentää merkittävästi taiteen vapautta, koska se vaikeuttaa nykyaikaisia taidemuotoja, jotka digitaalinen vallankumous on mahdollistanut ja jotka perustuvat äänitteiden, elokuvatallenteiden ja lähetysten uudelleenkäyttöön, kuten samplaaminen, niihin liittyvästä kulttuuriarvosta huolimatta. Se, että minkä tahansa äänitteistä tai elokuvien tai lähetysten tallenteista otettujen näytteiden kaikenlainen tunnistettavissa oleva uudelleenkäyttö edellyttäisi oikeudenhaltijoiden etukäteislupaa, on myös ristiriidassa internetin toimintatavan ja todellisuuden kanssa. Näin tulkittuina nämä oikeudet koskisivat myös arkista viestintää ja internetsuuntauksia, kuten meemejä ja GIF-tiedostoja, mutta myös edellä tarkastellun käyttäjälähtöisen sisällön koko kirjoa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-173" href="#t-173">173</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">120.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä esitetyt vasta-argumentit eivät mielestäni kestä lähempää tarkastelua. Luvan saamiseen näytteille liittyviä hankaluuksia on jo tarkasteltu edellä. En pidä vakuuttavana väitettä, jonka CG toisti unionin tuomioistuimessa ja jonka mukaan taiteelle ei ole todellisia esteitä siksi, että koska lähioikeuksia sovelletaan ainoastaan kappaleiden valmistamiseen äänitteistä (tai elokuvan tallentamiseen jne.) sinänsä, luojilla olisi aina vapaus luoda itse tallennetut äänet (tai kuva) uudelleen (käyttämättä soittimia tai mitä tahansa tarvittavia välineitä). Tässä väitteessä kiistetään nähdäkseni taidemuodon, joka perustuu juuri tallennetun musiikin käyttöön uuden musiikin luomiseksi (tai tallennetun audiovisuaalisen sisällön käyttöön uuden audiovisuaalisen sisällön luomiseksi), perusolemus. Se perustuu siihen halventavaan olettamaan, että esimerkiksi musiikissa näytteitä äänitteistä käytetään niiden perustana olevan soundin uudelleenluomiseen vaadittavan työn, ajan ja vaivan säästämiseksi. Itse asiassa näytteitä käytetään ja yhdistellään usein tämän nimenomaisten esteettisen lopputuloksen vuoksi. Samaa lopputulosta ei olisi aina mahdollista saavuttaa tallentamalla äänitteellä oleva soundi uudelleen. Kaikki elementit eivät siten ole (taiteellisesta näkökulmasta) aina korvattavissa. Lisäksi monissa tilanteissa samplaaminen vie enemmän aikaa ja vaatii enemmän vaivannäköä kuin samankaltaisen soundin itsenäinen luominen. Samplaajien on kuunneltava monenlaista musiikkia ja valittava ne kappaleet, joiden he uskovat toimivan yhdessä, ja sitten käsiteltävä niitä. Tämä voi olla työlästä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-174" href="#t-174">174</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">121.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Olen hyvin tietoinen siitä, että unionin tuomioistuimen mukaan se, että äänitetuottajien kappaleen valmistamista koskevan oikeuden ulkopuolelle jätettiin tuomiossa Pelham I näytteet, joita on muutettu siinä määrin, että ne ovat ”kuuntelemalla tunnistamattomassa muodossa”, edistää taiteen vapauden ja tuottajan tekijänoikeuden välisen oikeudenmukaisen tasapainon varmistamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">122.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin, jos väitetään, että samplaaminen on sallittua, jos sitä ei voida tunnistaa, tehdään myös tyhjäksi osa sellaisten taidemuotojen perusolemuksesta, jotka perustuvat musiikin luomiseen käyttämällä esteettisten ominaisuuksiensa vuoksi valittuja äänitteitä: jos näytettä on vääristeltävä siinä määrin, ettei sitä voida tunnistaa, mitä järkeä sitä on käyttää alun perinkään? (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-175" href="#t-175">175</a>
</span>) Mikä tärkeämpää, – ja kaikella kunnioituksella – unionin tuomioistuin ei punninnut perusteellisesti kyseessä olevia oikeuksia ja etuja. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-176" href="#t-176">176</a>
</span>) Vaikka unionin tuomioistuin katsoi, että sen tulkinta jättää jonkin verran liikkumavaraa näytteiden vapaalle uudelleenkäytölle (vääristämällä niitä), (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-177" href="#t-177">177</a>
</span>) se ei selittänyt, i) miten mikä tahansa tunnistettavissa oleva näyte, hyvin lyhytkin, voisi heikentää tuottajan mahdollisuutta saada riittävä tuotto investoinneilleen ja ii) miksi tuottajan taloudellisten etujen olisi painettava vaakakupissa enemmän kuin yhteiskunnan kannalta perustavan taiteen vapauden lyhyidenkin näytteiden osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">123.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On nähdäkseni useita tapoja korjata edellisissä kohdissa kuvattu epätasapaino, kun omaksutaan kokonaisvaltainen lähestymistapa tietoyhteiskuntadirektiivissä säädettyyn järjestelmään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">124.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhtäältä unionin tuomioistuin voisi mennä pidemmälle kuin tuomiossa Pelham I ja tulkita sen sijaan tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c–e alakohtaan sisältyvää, melko avointa käsitettä ”osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen” (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-178" href="#t-178">178</a>
</span>) – ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisessä säännöksessä säädetylle oikeudelle esitetty peruste – teleologisesti siten, että siihen kuuluvat ainoastaan näytteet, jotka voisivat heikentää tuottajan/yleisradio-organisaation mahdollisuutta saada riittävä tuotto investoinneilleen. Tällaisen de minimis ‑säännön käyttöönotolla asiaa koskevat oikeudet ”saatettaisiin uudelleen tasapainoon” ja varmistettaisiin siten niiden yhteensopivuus perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">125.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta tarvittava tasapainon korjaaminen saavutettaisiin myös, jos unionin lainsäätäjä muuttaisi tietoyhteiskuntadirektiiviä siten, että sen 2 artiklan c–e alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jätetään nimenomaisesti lyhyet näytteet (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-179" href="#t-179">179</a>
</span>) tai että siihen sisällytetään poikkeus, joka koskee suojatun aineiston uudelleenkäyttöä, myös äänitteiden ja elokuvien ja lähetysten tallenteiden näytteitä uudessa taiteellisessa luomuksessa, edellyttäen että (muun muassa) kyseisen direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetyn kolmivaiheisen arvioinnin edellytykset täyttyvät (joihin sisältyy – kuten muistutan – edellytys, jonka mukaan käyttö ei ”ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa”), kuten jäljempänä 3 jaksossa tarkastellaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tekijänoikeuden osalta turvattu riittävä tasapaino</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">126.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä vastoin kielto ottaa suojatuista teoksista omaperäisiä osia, pieniäkin, uuden luomiseksi, jollei lainausta, parodiaa ja pastissia koskevista poikkeuksista muuta johdu, täyttää nähdäkseni oikeasuhteisuuden stricto sensu vaatimukset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">127.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tekijän perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaisella immateriaalioikeudella on huomattavasti suurempi painoarvo tässä tasapainossa kuin edellisessä jaksossa tarkastellulla tuottajien ja yleisradio-organisaatioiden immateriaalioikeudella. Tekijän teoksiaan koskevan immateriaalioikeuden tehtävänä on itse asiassa suojata hänen omaa oikeuttaan perusoikeuskirjan 13 artiklan mukaiseen taiteen vapauteen. Kyse ei ole pelkästään taloudellisten investointien suojaamisesta. On muita, henkilökohtaisempia ja painavampia syitä, jotka liittävät tekijän hänen luomuksensa hedelmiin ja selittävät, miksi hän haluaisi oikeutetusti sanoa sanansa sen uudelleenkäytöstä muiden luojien toimesta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-180" href="#t-180">180</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">128.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tapauksissa, joissa teosta käytetään uudelleen uudessa luomuksessa, on siten tosiasiassa vastakkain kaksi luojaa, jotka molemmat vetoavat taiteen vapauteen, mikä tekee näiden kilpailevien etujen yhteensovittamisesta erityisen monimutkaista. Tämä oikeuttaa sen, että unionin lainsäätäjällä katsotaan olevan tältä osin erityisen laaja harkintavalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">129.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietoyhteiskuntadirektiivissä luotu tasapaino on mielestäni abstraktilla tasolla yleisesti ottaen oikeudenmukainen, vaikka vastakkaisten vaatimusten täsmällinen painoarvo voi vaihdella, kuten edellä 107 kohdassa todetaan. Tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c alakohdassa tekijöille teostensa osalta annetussa kappaleen valmistamista koskevassa oikeudessa, vaikka se vaikuttaakin uudelleenkäyttöön ja jokapäiväiseen viestintään internetissä perustuviin taidemuotoihin, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-181" href="#t-181">181</a>
</span>) ei mennä sen oikeuttamisperustetta pitemmälle, koska se rajoittuu teosten omaperäisten osien kopioimiseen, samalla kun jokainen voi vapaasti käyttää uudelleen elementtejä, jotka eivät ole tekijän itse luomia, kuten edellä 26 kohdassa selitettiin. Lisäksi lainausta, parodiaa ja pastissia koskevissa poikkeuksissa jätetään liikkumavaraa teosten viittauksiin/vuoropuheluun perustuvalle ja jäljittelevälle käytölle ja jopa niiden merkittävään muuttamiseen humoristisiin tai satiirisiin tarkoituksiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-182" href="#t-182">182</a>
</span>) Tämä ei tarkoita, että nykyisessä järjestelmässä saavutettu tasapaino olisi ainoa mahdollinen, kuten seuraavassa jaksossa selitetään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">De lege ferendan suotava kehitys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">130.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Usein huomautetaan, että kirjallista ja taiteellista omistusoikeutta koskevien unionin sääntöjen perimmäisenä tavoitteena on edistää tiedon, tietämyksen ja kulttuurin luomista ja levittämistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-183" href="#t-183">183</a>
</span>) Loogisesti yksinoikeudet sekä poikkeukset ja rajoitukset olisi suunniteltava tätä perimmäistä tavoitetta silmällä pitäen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">131.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin voisi olla suotavaa lisätä kyseisen järjestelmän joustavuutta suojatun aineiston taiteellisen (tai myös kommunikatiivisen) uudelleenkäytön osalta. Tämä vastaisi paremmin nykyisten eri taidesuuntausten, kuten hip hopin, tarpeita. On vähintäänkin kyseenalaista, olisiko kyseinen genre kukoistanut niin kuin se teki 1980-luvulla, jos tietoyhteiskuntadirektiivissä säädettyjä tekijöille ja tuottajille annettuja yksinoikeuksia olisi sovellettu kirjaimellisesti. Sama pätee moniin edellä 32 kohdassa esitetyistä historiallisista esimerkeistä. Uusien taidemuotojen kehittymisen vaikeuttaminen on tuskin yhteiskunnallisesti toivottava lopputulos. Kyseinen järjestelmä voisi myös vastata paremmin internetin toimintaa ja suuntauksia. Käyttäjälähtöinen sisältö on tärkeä yhteiskunnallinen ilmiö tässä suhteessa. Järjestelmä ei nykymuodossaan kuitenkaan tarjoa tähän räätälöityjä ratkaisuja. Monet arvokkaat johdannaiset ilmaisumuodot ovat olemassa internetissä jonkinlaisella harmaalla alueella, useimmiten oikeudenhaltijoiden jonkinlaisen hiljaisen hyväksynnän ansiosta (tai koska oikeudenhaltijat eivät pysty käytännössä valvomaan niitä kaikkia). Näitä luovuuden muotoja olisi oletettavasti myös tuettava. Tässä ei ole kyse ainoastaan yhteiskunnallisesta osallistumisesta vaan myös taiteen monimuotoisuudesta. Vaarana on viime kädessä myös se, että niin luojat kuin yleisökin hylkäävät järjestelmän, jos liian joustamattomia sääntöjä ei mukauteta muuttuvaan ympäristöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">132.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Suojatun aineiston taiteellista uudelleenkäyttöä koskevan poikkeuksen (kuten Saksan lainsäädäntöön sisältyvä vapaata käyttöä koskeva säännös), joka mahdollistaisi osapuolten oikeuksien ja etujen konkreettisen, tapauskohtaisen tasapainottamisen, käyttöönotto voisi olla hyödyllinen tässä suhteessa. Se tukisi erittäin luovia ja siten yhteiskunnallisesti arvokkaita taiteellisen uudelleenkäytön tapauksia (samalla kun se pitäisi loitolla ei-toivotun kopioinnin). Rajattuihin, pakollisiin lupiin tai lakisääteisiin korvauksiin perustuvaa järjestelmää (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-184" href="#t-184">184</a>
</span>) voitaisiin myös kaavailla menneiden aikojen luojien tukemiseksi tietyissä tapauksissa. Tällainen joustava, avoin poikkeus varmistaisi myös sen, että kirjallista ja taiteellista omistusoikeutta koskeva järjestelmä mukautuu oikea-aikaisesti nykyisiin ja tuleviin yhteiskunnallisiin ja teknisiin muutoksiin. Taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna sen seikan, että maailmanlaajuisesti monet maat ovat ottaneet käyttöön tällaisen säännöksen, pitäisi lievittää huolta siitä, että tällainen säännös ”tuhoaisi” unionin kulttuuriteollisuuden. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-185" href="#t-185">185</a>
</span>) Tällaisten mekanismien käyttöönotto olisi joka tapauksessa lainsäätäjän tehtävä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-186" href="#t-186">186</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">133.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-181" title="page-51">
      1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaa
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-182" title="page-51">
      on tulkittava siten, että
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-183" title="page-52">
      kyseisessä säännöksessä tarkoitettu pastissi on taiteellinen luomus, jossa i) viitataan olemassa olevaan teokseen omaksumalla sille ominainen ”esteettinen kieli”, jossa ii) poiketaan jäljitellystä lähteestä havaittavissa olevalla tavalla ja joka iii) on tarkoitus tunnistaa jäljitelmäksi. Tämän avoimen tyylillisen jäljittelyn tarkoituksella ei ole merkitystä. Teosten tai muun aineiston suojattujen elementtien, kuten äänitteiden näytteiden, käyttö kuuluu vastaavan poikkeuksen piiriin, jos se johtaa taiteelliseen luomukseen, jolla on nämä olennaiset ominaispiirteet.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-184" title="page-52">
      2) Direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaa
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-185" title="page-52">
      on tulkittava siten, että
    </p>
    <p class="C10Marge1" id="para-186" title="page-52">
      suojatun teoksen tai muun aineiston käytön on katsottava tapahtuvan ”pastississa” kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä, jos tämän käytön pastissin luonne on sellaisen henkilön tunnistettavissa, joka tuntee uudelleenkäytetyn aineiston ja jolla on pastissin ymmärtämiseen vaadittava älyllinen käsityskyky.
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: englanti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Ks. samplaamisen määritelmästä julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham ym. (C‑476/17, EU:C:2018:1002, 1 kohta; jäljempänä julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham): ”Samplaaminen (sampling) on tekniikka, jossa äänitteestä otetaan elektronisten välineiden avulla pätkiä eli näytteitä – –, jotta niitä voidaan käyttää uuden sävellyksen osina toisessa äänitteessä.”</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) Tekijänoikeuslainsäädännössä ”äänitteellä” tarkoitetaan yksinomaan kuultavaksi tarkoitettua, äänestä tai äänistä tehtyä ”tallennusta” (ts. äänitallennetta) (ks. Roomassa 26.10.1961 esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (jäljempänä Rooman yleissopimus) 3 artikla ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) Genevessä 20.12.1996 tehdyn esitys- ja äänitesopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL 2000, L 89, s. 6), (jäljempänä WPPT 1996) 2 artiklan b kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Tuomio 29.7.2019, Pelham ym. (C‑476/17, EU:C:2019:624; jäljempänä tuomio Pelham I).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL 2001, L 167, s. 10).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17.4.2019 annettu direktiivi (EUVL 2019, L 130, s. 92).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Vaikka direktiivin 2019/790 17 artiklan 7 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa käsiteltävään asiaan (koska se ei koske ”verkkosisällönjakopalvelujen” käyttäjien harjoittamaa yleisölle välittämistä eikä suojatun aineiston uudelleenkäyttöä), tätä säännöstä ja tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaa olisi tulkittava yhdenmukaisesti (ks. analogisesti tuomio 31.5.2016, Reha Training, C‑117/15, EU:C:2016:379, 28–34 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Ks. perustuslain (Grundgesetz) 5 §.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Kyseisen säännöksen mukaan ”itsenäinen teos, joka on luotu käyttäen vapaasti toisen teosta, voidaan julkaista ja sitä voidaan hyödyntää ilman käytetyn teoksen tekijän suostumusta”. BVerfG:n mukaan sitä voitaisiin soveltaa analogisesti äänitteiden uudelleenkäyttöön.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Kraftwerkin jäsenet vetoavat eittämättä ensisijaisesti lähioikeuksilla suojattuihin äänitetuottajien oikeuksiin. Ne vetoavat kuitenkin toissijaisesti myös tekijänoikeuteen. Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa säädettyä pastissia koskevaa poikkeusta sovelletaan joka tapauksessa monialaisesti tekijänoikeuteen ja kaikkiin lähioikeuksiin (ks. jäljempänä 36 kohta). Kyseistä poikkeusta koskevat ennakkoratkaisukysymykset eivät siten rajoitu äänitteiden käyttöön, vaan ne käsittävät myös muun aineiston, kuten teosten, käytön. Tarkastelussa olisi siten käsiteltävä kummankin tyyppisiä oikeuksia.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Vaikka kysymys koskee taiteita yleisesti, koska pääasian oikeudenkäynti liittyy musiikkiin, keskityn päättelyssäni kyseiseen taiteenalaan, samalla kun rohkenen toisinaan vierailla myös muilla taiteenaloilla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Taiteen vapaus tunnustetaan itsenäiseksi perusoikeudeksi kansallisella tasolla useissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa (ks. perustuslain 5 §), ja kansainvälisessä oikeudessa (ks. ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (jäljempänä ihmisoikeusjulistus) 27 artikla); YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (jäljempänä TSS-sopimus) 15 artiklan 1 kohdan a alakohta ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan 2 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Euroopan unionin perusoikeuskirjan selitykset (EUVL 2007, C 303, s. 17). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että sananvapaus, sellaisena kuin se taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklassa, sisältää ”taiteellisen ilmaisun vapauden” (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24.5.1988, Müller ym. v. Sveitsi, CE:ECHR:1988:0524JUD001073784, 27 kohta). Näiden kahden erotuksena on se, onko ilmaisu taiteellista vai ei. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Pelham I, 34 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24.5.1988, Müller ym. v. Sveitsi, CE:ECHR:1988:0524JUD001073784, 27 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8.7.1999, Karataş v. Turkki, CE:ECHR:1999:0708JUD002316894, 49 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Kuten yleisen käsitteen ”taide” käytöstä 13 artiklassa ilmenee, kyseisen vapauden soveltamisala on laaja siten, että se käsittää kaikki taiteellisen ilmaisun muodot välineestä (kirjallisuus, musiikki, kuvataide jne.) riippumatta (ks. Peers, S., Hervey, T., Kenner, J. ja Ward, A. (toim.), The EU Charter of Fundamental Rights: A Commentary, Hart Publishing, Oxford, 2021, s. 417–419).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Ks. Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta (Pariisin sopimuskirja 24.7.1971), sellaisena kuin se on muutettuna 28.7.1979 (jäljempänä Bernin yleissopimus); Maailman henkisen omaisuuden järjestön (jäljempänä WIPO) Genevessä 20.12.1996 tehty tekijänoikeussopimus, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL 2000, L 89, s. 6) (jäljempänä WCT-sopimus), ja sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, joka on Marraskesissä 15.4.1994 allekirjoitetun Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 1), liitteenä 1 C (jäljempänä TRIPS-sopimus).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Ks. siitä seikasta, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa (ja sitä kautta perusoikeuskirjan 13 artiklassa) asetetaan viranomaisille paitsi ”negatiivisia velvoitteita” (olla puuttumatta) myös ”positiivisia” velvoitteita (ryhtyä toimenpiteisiin sananvapauden tehokkaan käytön takaamiseksi), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.5.2003, Appleby v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2003:0506JUD004430698, 39 kohta. Itse asiassa taiteellista vapautta ja tekijänoikeussuojaa käsitellään usein yhdessä kansainvälisen oikeuden välineissä (ks. ihmisoikeusjulistuksen 27 artiklan 1 ja 2 kohta ja TSS-sopimuksen 15 artiklan a ja c alakohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ja useita ”moraalisia oikeuksia” (ks. Bernin yleissopimuksen 6 bis artikla), jotka eivät kuulu tietoyhteiskuntadirektiivin soveltamisalaan. Ks. jäljempänä alaviite 54.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Toisin sanoen ne ”kuvastavat tekijänsä persoonaa” (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Infopaq International, C‑5/08, EU:C:2009:465, 37 kohta; jäljempänä tuomio Infopaq). Taiteellisilla ansioilla ei sitä vastoin ole merkitystä. Tuomarit eivät nimittäin voi päättää, mikä on ”hyvää” tai ”huonoa” taidetta (sillä se on täysin subjektiivinen kysymys).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Ks. myös Bernin yleissopimuksen 9 artikla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan 9–11 ja 14 perustelukappale ja julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham I, 83 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Kuten perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattu sananvapaus, perusoikeuskirjan 13 artiklan laaja muotoilu huomioon ottaen taiteen vapaus on esteenä paitsi poliittisiin tai moraalisiin perusteisiin pohjautuvalle sensuurille. Sen rajoittaminen, minkä tyyppistä aineistoa taiteilijat voivat käyttää, merkitsee myös 13 artiklassa tarkoitettua taiteen rajoittamista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. WCT-sopimuksen 2 artikla ja TRIPS-sopimuksen 9 artiklan 2 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Ks. tuomio Infopaq, 38, 39 ja 48 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Vaikka tällaisten elementtien tietynlainen sommitelma sävellyksessä saattaa olla ”omaperäinen” ja ansaita tekijänoikeussuojaa, se ei tee säveltäjästä kunkin erillisen elementin ainoaa omistajaa, sillä ne eivät ole ”hänen luomuksensa” vaan osa yhteistä varastoa, jota lukemattomat luojat käyttävät. Ks. Wilson, L., ”The case for Common Property in Musical Objects”, Vanderbilt Journal of Entertainment &amp; Technology Law, osa 26, nro 3, s. 413–460.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Infopaq, 38, 39 ja 48 kohta ja tuomio 1.12.2011, Painer (C‑145/10, EU:C:2011:798, 36, 40, 41, 42 ja 95–98 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Ei ole olemassa mitään raja-arvoa, kuten nuottien määrää, joka voidaan kopioida vapaasti, ja jonka ylittyessä kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta sovelletaan. Sitä, kuuluvatko lainatut elementit tekijänoikeuden piiriin, ei arvioida määrällisesti vaan laadullisesti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Loukkausta arvioidaan vertaamalla olemassa olevan teoksen ja uuden luomuksen keskeisiä elementtejä. Musiikkiteoksen tapauksessa vertailu on foneettinen. Loukkaus todetaan, jos jotkin olemassa olevan teoksen omaperäiset piirteet ovat (aistein) havaittavissa uudessa luomuksessa. Hienoiset muutokset, kuten sävellajin muutokset tai temmon vaihtelut, ovat merkityksettömiä. Jos muutokset ovat sellaisia, etteivät olemassa olevan teoksen omaperäiset elementit ole enää havaittavissa muussa aineistossa, kyse ei ole tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta kappaleen valmistamisesta (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2021, VG Bild-Kunst, C‑392/19, EU:C:2021:181, 25 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Tämän on poikkeuksia ja rajoituksia, mitä käsitellään B jaksossa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) En tarkastele tässä ratkaisuehdotuksessa (koska en voi tutkia kaikkia mahdollisia tähän liittyviä ongelmia yhdessä ainoassa ratkaisuehdotuksessa) kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta, joka tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan b alakohdassa annetaan esittäjille esitystensä tallenteiden osalta ja jolla on toisenlainen peruste.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. myös Rooman yleissopimuksen 10 artikla, WPPT 1996:n 11 artikla ja TRIPS-sopimuksen 14 artiklan 2 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) Esimerkiksi, jos musiikkiteos tallennetaan, kyseistä teosta koskevan tekijänoikeuden, josta tekijä hyötyy, lisäksi tallennetta itsessään suojataan tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c alakohdan mukaisella lähioikeudella, joka annetaan tuottajalle.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Ks. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan kymmenes perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Siitä, että samplaaminen on perusoikeuskirjan 13 artiklassa suojatun taiteellisen ilmaisun muoto, ks. tuomio Pelham I, 35 kohta. Sama pätee analogisesti elokuvatallenteen tai lähetyksen uudelleenkäyttöön taideteoksen luomista varten.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Jollei jäljempänä B jaksossa tarkasteltavista poikkeuksista ja rajoituksista muuta johdu.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. Grisse, K. ja Kaiser, C., ”On the significance of (un)recognisability for the reproduction right in European copyright law: Pelham GmbH v Hutter (C-476/17)”, European Intellectual Property Review, osa 44, nro 2, 2022, s. 78–90, s. 82.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Siitä, mitä unionin tuomioistuin tarkoitti tällä, käydään vilkasta keskustelua (ks. muun muassa edellä alaviitteessä 36 mainittu julkaisu Grisse, K. ja Kaiser, C., s. 82). Mielestäni unionin tuomioistuin tarkoitti sillä, että näyte ”voidaan tunnistaa”, sitä, että ”näyte” voidaan yhdistää alkuperäiseen äänitteeseen foneettisen vertailun avulla (ks. analogisesti edellä alaviite 28). Käsitteellä ”kuuntelemisen yhteydessä” on (selkeästi) tarkoitus sanoa, että ”näytteen” on oltava ihmisten havaittavissa. Siihen eivät kuulu näytteet, jotka ainoastaan robotit ja koneet voivat havaita. Vaikea kysymys on sen sijaan se, kenen korva on merkityksellinen tämän kannalta. Ammattimainen hip hop ‑tuottaja havaitsee enemmän näytteitä kuin tavallinen kuuntelija. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tuomioistuimet voisivat turvautua oikeudellisiin fiktioihin (tavaramerkkilainsäädännössä käytettävän ”keskivertokuluttajan” tapaan). Itse asiassa soveltaessaan unionin tuomioistuimen tuomiossa Pelham I antamaa vastausta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin loi tätä tarkoitusta varten ”keskimääräistä musiikinkuuntelijaa” koskevan fiktion. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että tällainen kuuntelija voi edelleen ”tunnistaa kuuntelemisen yhteydessä” kyseessä olevan näytteen, vaikka sitä onkin hieman muutettu, kappaleessa ”Nur mir”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Vain, jos näytettä suojatusta aineistosta on muutettu siinä määrin, että se on ”tunnistamattomassa muodossa” uudessa luomuksessa, asiaa koskevaa kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta ei sovelleta (ks. tuomio Pelham I, 29–31 kohta). Ks. analogisesti edellä alaviite 28.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Venäläisen säveltäjän Igor Stravinskyn mukaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Cofemel (C‑683/17, EU:C:2019:363, 55 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Ks. jäljempänä 66 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Se ei kuitenkaan rajoitu suinkaan ainoastaan musiikkialaan. Mainitakseni vain pari esimerkkiä kuvataiteesta Monet’n ”Aamiainen ruohikolla” tai van Goghin ”The Sheep-Shearer (after Millet)” maalaukset koostuvat kierrätetystä aineistosta, jota on tulkittu luovasti uudelleen. 1900-luvulla alkanut appropriaatioliike sekä dadaismi, pop-taide ja käsitetaide (jne.), joita edustivat sellaiset taiteilijat kuin Bouchet, Warhol tai Koons, ovat myös (varsin äärimmäisiä) esimerkkejä tältä osin (ks. Williams, T., ”Appropriation in art”, teoksessa Marter, J. (toim.), The Grove Encyclopedia of American Art, Oxford University Press, 2011).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Esimerkiksi Bachin kolme urkukonserttoa, BWV 593, 594 ja 596, pohjautuvat Vivaldin konserttoon kahdelle viululle ja jousiorkesterille, op. 3 nro 8 (RV 522), Vivaldin konserttoon viululle ja jousille, op. 7 nro 5 (RV 208) ja Vivaldin konserttoon kahdelle viululle ja sellolle, op. 3 Nro 11 (RV 565). Mozartin 12 ”Variations in E-flat major”, K. 354/299, perustuvat kuuluisaan aariaan Baudronin Sevillan parturista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Esimerkiksi musiikissa, jonka hän sävelsi vuonna 1944 ilmestyneeseen elokuvaan ”Passage to Marseille”, Steiner käytti uudelleen useita tahteja ranskalaisesta La Marseillaise ‑hymnistä. Ivesin ”Piano Sonata No. 2, Concord, Mass” ‑sävellyksessä esiintyy toistuvasti Beethovenin 5. sinfonian, op. 67, aloittava neljän nuotin motiivi.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Samplaaminen on monitahoinen asia arvioitavaksi abstraktisti. Näytteitä voi olla monen muotoisia (pitkiä, lyhyitä, erottuvia tai ei-erottuvia). Ne voidaan soittaa kerran tai useita kertoja peräkkäin. Toisinaan ne toistetaan uskollisesti, toisinaan niitä muutetaan ja sovitetaan. Samplaaminen ei myöskään rajoitu yhteen musiikin genreen. Se yhdistetään tietysti hip hopiin, osittain historiallisista syistä. Kun hip hop ‑genre syntyi 1970-luvulla Bronxissa (New York, Yhdysvallat), DJ:t soittivat – käyttäen saman levyn kahta kopioita, joita soitettiin kahdessa levysoittimessa – laulun tiettyjä osia peräkkäin luodakseen jatkuvan ”rytmin”, jonka päälle seremoniamestarit (Masters of Ceremonies, MC:t) saattoivat räpätä. Myöhemmin digitaaliset samplerit antoivat hip hop ‑tuottajille mahdollisuuden käyttää vanhoja äänitteitä tällaisen ”rytmin” luomiseksi kopioimalla näytteitä niistä (ks. Katz, M., Capturing Sound – how technology has changed music, University of California Press, tarkistettu painos, 2010, s. 124–176).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Intertekstuaalisuuden käsite, joka kehitettiin alun perin kirjallisuustieteessä mutta joka ulotettiin koskemaan muita taiteenaloja, tarkoittaa ajatusta siitä, ettei yksikään teos voi olla olemassa riippumattomana kokonaisuutena, koska i) kaikki teokset sisältävät ulkoisia viittauksia, sitaatteja ja vaikutteita ja ii) teoksen vastaanottamiseen vaikuttavat aina kaikki muut teokset, jotka katsoja/kuulija/lukija tuo siihen mukanaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Ks. lisäksi Olufunmilayo, A.B., ”From J.C. Bach to Hip Hop: Musical Borrowing, Copyright and Cultural Context”, North Carolina Law Review, 2006, osa 84, s. 547–645; Boyle, J., Ap Siôn, P. ja Redhead, M., ”Musical Borrowing and Quotation in the Twentieth and Twenty first Centuries”, Contemporary Music Review, osa 33, nro 2, s. 125–127, ja Myung-Ji Lee, B., The Art of Borrowing: Quotations and Allusions in Western Music, 2016.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-48" href="#c-48">48</a>
</span>) Uudelleenyhdistely (remixing) tarkoittaa prosessia, jossa olemassa olevan sisällön elementtejä yhdistellään uusilla tavoilla, ja remixit ovat tämän prosessin tulos (ks. Chandler, D. ja Munday, R., A Dictionary of Social Media, Oxford University Press, Oxford, 2016, hakusana ”remixing”).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-49" href="#c-49">49</a>
</span>) Käsite ”mashup” tarkoittaa laajasti ottaen prosessia, jossa luodaan jotain uutta yhdistelemällä sisältöä useista olemassa olevista lähteistä, ja tällaisen prosessin tuotetta (ks. edellä alaviitteessä 48 mainittu julkaisu Chandler, D. ja Munday, R., hakusana ”mashup”).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-50" href="#c-50">50</a>
</span>) Meemi koostuu yhdestä ainoasta kuvasta, joka on otettu toisinaan (muttei aina) kuuluisasta elokuvasta tai ohjelmasta, johon on lisätty humoristinen kuvateksti ja jota jaetaan hyvin laajasti verkossa (ks. edellä alaviitteessä 48 mainittu julkaisu Chandler, D. ja Munday, R., hakusana ”meme (internet meme)”).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-51" href="#c-51">51</a>
</span>) GIF-tiedostot koostuvat audiovisuaalisen sisällön muutamasta ruudusta, jotka esittävät jotakuta tai jotakin, ja niitä käytetään yleisesti sosiaalisessa mediassa ilmaisemaan reaktiota viestiin tai kommenttiin (jne.) (ks. https://www.merriam-webster.com/dictionary/reaction%20GIF).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-52" href="#c-52">52</a>
</span>) Esimerkiksi musiikkiteokset eivät yleisesti ottaen kuuluneet tekijänoikeuden piiriin ennen 1800-lukua. Äänitetuottajien lähioikeus luotiin vasta 1960-luvulla ja elokuvien ja lähetysten tallenteita koskeva lähioikeus 1990-luvulla (ks. Hugenholtz, P.B., ”Neighbouring rights are obsolete”, International Review of Intellectual Property and Competition Law, 2019, osa 50, nro 8, s. 1006–1011). Lisäksi näiden oikeuksien ulottavuutta ja kestoa on asteittain laajennettu.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-53" href="#c-53">53</a>
</span>) Ks. United States District Court for the Southern District of New York, 17.12.1991, Grand Upright Music v. Warner Bros Records, Inc., 780 F. S. 182 (S.D.N.Y. 1991.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-54" href="#c-54">54</a>
</span>) Lisärasitteen muodostavat tekijöille heidän teostensa osalta varatut ”moraaliset oikeudet”. Tältä osin Bernin yleissopimuksen 6 bis artiklassa annetaan tekijälle ensinnäkin oikeus vaatia teokseen kohdistuvan tekijänoikeutensa tunnustamista (jäljempänä tekijänoikeuden tunnustamista koskeva oikeus). Tähän sisältyy yleensä vaatimus mainita tekijän nimi, jos teosta jäljitellään uudessa luomuksessa. Toiseksi, mikä on ongelmallisempaa, 6 bis artiklassa annetaan tekijälle oikeus vastustaa kaikkea sanotun teoksen vääristämistä, typistämistä tai muuta muuttamista, samoin kuin kaikkia teokseen kohdistuvia toimenpiteitä, jotka ”vahingoittavat hänen kunniaansa tai mainettaan” (jäljempänä koskemattomuutta koskeva oikeus). Joidenkin jäsenvaltioiden oikeudessa, kuten Ranskan tekijänoikeuslainsäädännössä, mennään vieläkin pitemmälle, koska niissä annetaan tekijälle oikeus vastustaa kaikkea teoksensa olennaista muuttamista, vaikka se ei olisikaan tällä tavalla ”vahingollista”. Tämä on tietenkin erittäin suuri este olemassa olevien teosten luovalle uudelleenkäytölle.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-55" href="#c-55">55</a>
</span>)  Ks. vastaavasti direktiivin 2019/790 17 artiklan 4 kohta. Siinä säädettyjen suodatusvelvoitteiden järjestelmän tyhjentävästä selityksestä ks. julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus Puola v. parlamentti ja neuvosto (C‑401/19, EU:C:2021:613, 48–69 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-56" href="#c-56">56</a>
</span>) Ks. mm. Cabay, J. ja Lambrecht, M., ”Remix prohibited: how rigid EU copyright laws inhibit creativity”, Journal of Intellectual Property Law &amp; Practice, osa 10, nro 5, 2015, s. 359–377; Senftleben, M., ”Flexibility grave: partial reproduction focus and closed system fetishism in CJEU, Pelham”, International Review of Intellectual Property and Competition Law, 2020, s. 751–769 ja Westkamp, G., ”Two constitutional cultures, technological enforcement and user creativity: the impending collapse of the EU copyright regime?”, International Review of Intellectual Property and Competition Law, 2022, osa 53, s. 62–93.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-57" href="#c-57">57</a>
</span>) Lukuun ottamatta tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta (jolla ei ole merkitystä käsiteltävän asian kannalta), jäsenvaltiot voivat nimittäin lähtökohtaisesti saattaa muut poikkeukset ja rajoitukset osaksi kansallista lainsäädäntöään (ks. kuitenkin jäljempänä 105 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-58" href="#c-58">58</a>
</span>) Ks. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan 3 ja 31 perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-59" href="#c-59">59</a>
</span>)  Ks. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan 32 perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-60" href="#c-60">60</a>
</span>) Ks. tuomio Pelham I, 63–65 kohta ja edellä 12–15 kohta. Samankaltaisia säännöksiä oli useiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä (ks. Hui, A. ja Döhl, F., ”Collateral damage: reuse in the arts and the new role of quotation provisions in countries with free use provisions after the ECJ's Pelham, Funke Medien and Spiegel Online judgments”, International Review of Intellectual Property and Competition Law, osa 52, nro 7, s. 852–892.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-61" href="#c-61">61</a>
</span>) Tuomio 29.7.2019 (C‑469/17, EU:C:2019:623, 55–64 kohta; jäljempänä tuomio Funke Medien).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-62" href="#c-62">62</a>
</span>) Tuomio 29.7.2019 (C‑516/17, EU:C:2019:625, 40–49 kohta; jäljempänä tuomio Spiegel Online).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-63" href="#c-63">63</a>
</span>) Tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds (C‑201/13, EU:C:2014:2132, 20 kohta; jäljempänä tuomio Deckmyn).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-64" href="#c-64">64</a>
</span>) Ks. Ranskan osalta jäljempänä 52 kohta. Ks. jäsenvaltioiden lainsäädännön vertailevasta tarkastelusta Mezei, P., Jütte, B. J., Sganga, C. ja Pascault, L., ”Oops, I sampled again … the meaning of ’pastiche’ as an autonomous concept under EU copyright law”, International Review of Intellectual Property and Competition Law, osa 55, 2024, s. 1225–1256.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-65" href="#c-65">65</a>
</span>) Sitä vastoin parodiat ja karikatyyrit olivat sallittuja UrhG:n 24 §:n 1 momentissa säädetyn ”vapaata käyttöä” koskevan lausekkeen nojalla (ks. Stieper, M., ”Es ist nicht alles Kunst, was glänzt – Versuch einer Eingrenzung des Pastichebegriffs in § 51a UrhG”, GRUR, 2023, s. 1660–1665).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-66" href="#c-66">66</a>
</span>) Näiden palvelujen ulkopuolella tapahtuvan käytön osalta pastissia koskeva poikkeus on edelleen valinnainen tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 alakohdan k alakohdan nojalla (ks. kuitenkin jäljempänä 105 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-67" href="#c-67">67</a>
</span>) Saksan lainsäätäjä kumosi samalla kertaa kyseisen lain 24 §:n 1 momentissa säädetyn vapaata käyttöä koskevan lausekkeen (reaktiona tuomioon Pelham I) (ks. edellä 15 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-68" href="#c-68">68</a>
</span>) 51a § ei rajoitu pelkästään direktiivin 2019/790 17 artiklan soveltamisalaan kuuluviin käyttöihin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-69" href="#c-69">69</a>
</span>) Ks. Deutscher Bundestag Drucksache 19/27426, 19. Wahlperiode 09.03.2021, Gesetzentwurf der Bundesregierung, Entwurf eines Gesetzes zur Anpassung des Urheberrechts an die Erfordernisse des digitalen Binnenmarktes. Itävallan, Espanjan ja Unkarin lainsäätäjät ovat ilmeisesti omaksuneet samankaltaisen näkemyksen pastissia koskevasta poikkeuksesta (ks. vertailevasta tarkastelusta edellä alaviitteessä 64 mainittu julkaisu Mezei, P., Jütte, B.J., Sganga, C. ja Pascault, L.).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-70" href="#c-70">70</a>
</span>) Ks. edellä 16 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-71" href="#c-71">71</a>
</span>) Ks. analogisesti parodian osalta tuomio Deckmyn, 14 ja 15 kohta). Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 alakohdan k alakohdan valinnaisuus ei aseta tätä tulkintaa kyseenalaiseksi. Vaikka jäsenvaltiot voivat lähtökohtaisesti saattaa asian koskevan poikkeuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään, ne eivät voi vapaasti määritellä sen ulottuvuutta yhdenmukaistamattomalla tavalla (ibid., 16 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-72" href="#c-72">72</a>
</span>) Ks. mm. tuomio Deckmyn, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-73" href="#c-73">73</a>
</span>) Ks. samasta näkemyksestä Pollaud-Dulian, F., ”Le pastiche en quête de sens”, Recueil Dalloz, 2024, osa 23, s. 1138 ja Spina Ali, G., ”Is EU copyright law an obstacle to internet memes?”, European Intellectual Property Review, osa 45, nro 12, 2023, s. 714–724, erityisesti s. 721.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-74" href="#c-74">74</a>
</span>) Kuten Pelham ym. selittivät, Oberlandesgericht Hamburg piti riittävänä vastakkainasetteluna sitä seikkaa, että kappale ”Nur mir” kuuluu eri musiikkigenreen kuin ”Metall auf Metall”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-75" href="#c-75">75</a>
</span>) Tällaista vuoropuhelua edellytetään sitä vastoin tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyssä lainausta koskevassa poikkeuksessa (ks. jäljempänä 88 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-76" href="#c-76">76</a>
</span>) Näin voisin ainakin päätellä Pelham ym:n, Saksan hallituksen ja komission esittämistä selityksistä, jotka koskevat taiteilijoiden vastakkainasettelun merkitystä ja jotka olivat huomattavan epämääräisiä. Ks. samasta määritelmästä Hudson, E., ”The pastiche exception in copyright law: a case of mashed-up drafting?”, Intellectual Property Quarterly, 2017, nro 4, s. 346–368; Kreutzer, T., The Pastiche in Copyright Law, Gesellschaft für Freiheitsrechte, 2022, s. 14–22 ja Opinion on CG and YN v Pelham GmbH and Others, Case C‑590/23 (Pelham II), European Copyright Society, 6.11.2024.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-77" href="#c-77">77</a>
</span>) Ks. samasta näkemyksestä Euroopan komissio, Tekijänoikeusuudistus: Kysymyksiä ja vastauksia, päivitetty viimeksi 22.2.2022 (https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/faqs/copyright-reform-questions-and-answers) K: ”Estääkö tekijänoikeusdirektiivi käyttäjiä ilmaisemasta itseään internetissä samalla tavalla kuin nyt? Kielletäänkö meemit ja GIF-kuvat?” V: ”Ei. Meemien ja muun käyttäjien tuottaman sisällön lataaminen lainaus-, kritiikki-, arvostelu-, karikatyyri-, parodia- ja pastissitarkoituksiin (kuten GIF-tiedostot tai vastaavat) on nimenomaisesti sallittua. – –” (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-78" href="#c-78">78</a>
</span>) Ks. lisäksi jäljempänä C jakso.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-79" href="#c-79">79</a>
</span>) Ks. sanakirjoista, joihin tämä määritelmä sisältyy yksinomaisena tai ainakin ensisijaisena määritelmänä, englannin kielessä: Collins English Dictionary, The Oxford Dictionary of English, The Merriam-Webster English Dictionary ja Shorter Oxford English Dictionary; espanjan kielessä: Real Academia Española ja Diccionario de la Lengua Española; saksan kielessä: Duden ja Brockhous sekä ranskan kielessä: Littré, Dictionnaire de l’Académie Française, Le Petit Robert, Larousse ja Le Robert. Ks. asiantuntijoiden tutkimuksista Hoesterey, I., Pastiche: cultural memoy in art, film, literature, Indiana University Press, 2001, s. 1–10 ja Dyer, R., Pastiche, Routledge, 2007, s. 28–40. Ks. oikeuskirjallisuudessa Döhl, F., ”Pastiche zwischen Generalklausel und Auffangtatbestand”, Zeitschrift für geistiges Eigentum, 2020, nro 4, s. 380–442.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-80" href="#c-80">80</a>
</span>)  Ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Hoesterey, I., s. 1–4.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-81" href="#c-81">81</a>
</span>) Ibid.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-82" href="#c-82">82</a>
</span>) Esimerkiksi vuonna 1919 julkaistussa romaanissaan ”Pastiches et Mélanges” Proust kuvailee pikkurikosta yhdeksän kirjailijan, muun muassa Balzacin ja Flaubert’n, tyylillä. Humoristisen tästä tekee ”yhteensopimattomuus”, kun tällainen anekdootti kerrotaan näiden kirjailijoiden juhlallisin sanoin (ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Hoesterey, I., s. 1, 4–7 ja 80–94).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-83" href="#c-83">83</a>
</span>) Vivant, M. ja Bruguière, J.-M., Droit d’auteur et droits voisins, Dalloz, Paris, 2015, s. 415 ja 416.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-84" href="#c-84">84</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham I, alaviite 30.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-85" href="#c-85">85</a>
</span>) Pastississa itsessään kiinnitetään huomiota siihen, että se sisältää jäljittelevää aineistoa. Sen tunnistaminen, että pastissi viittaa johonkin sitä edeltäneeseen, on ratkaisevaa sen identiteetin kannalta (ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Dyer, R.).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-86" href="#c-86">86</a>
</span>) Toisinaan teoksen tekemisessä toisen, menestyksekkään tekijän tyylillä piilee vähemmän kunniakas tarkoitus: saada osa tästä menestyksestä itselleen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-87" href="#c-87">87</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Hoesterey, I., s. 8 ja 9; Jacques, S., The Parody Exception in Copyright Law, Oxford University Press, 2019, s. 10 ja edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Döhl, F., s. 440–443.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-88" href="#c-88">88</a>
</span>) Ks. Bell, C., Premonitions of the Past: An Analysis of Pastiche in the films of Quentin Tarantino, Digitized Theses, 2011. Esimerkiksi Tarantinon vuonna 1997 ilmestynyt elokuva ”Jackie Brown” on pastissi 1970-luvun blaxploitaatio-elokuvista, joissa nainen oli pääosassa, kuten ”Foxy Brown”. Ks. muista esimerkeistä pastissista elokuvissa edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Hoesterey, I, s. 47–52; edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Dyer, R. sekä Kuhn, A. ja Westwell, G., A Dictionary of Film Studies, 2. painos, Oxford University Press, Oxford, 2020.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-89" href="#c-89">89</a>
</span>) Ks. DJ Louie XIV, ”Pharrell, Bruno Mars and the age of pastiche pop – Are chart-topping retro-style hits honoring the past or simply retreading it?”, Medium, 4.5.2015 (https://medium.com/cuepoint/pharrell-bruno-mars-and-the-age-of-pastiche-pop-cdeaf98aff54). Yksi esimerkki klassisessa musiikissa olisi Liszt, joka jäljittelee Bachia teoksessaan ”Variationen über das Motiv von Bach, S.180”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-90" href="#c-90">90</a>
</span>) Blade Runner ‑elokuvassa sekoitetaan yhtäältä futuristista rakennetta, estetiikkaa, ohjausta ja teemoja Fritz Langin vuonna 1927 ilmestyneestä, avantgardistisesta science fiction ‑elokuvasta ”Metropolis” ja toisaalta trooppeja film noir ‑genrestä yhdistäen kaikki nämä elementit maailmanlopun jälkeiseen Los Angelesin kaupunkimaisemaan (ks. edellä alaviitteessä 88 mainittu julkaisu Kuhn, A. ja Westwell, G.). Kappaleessa ”Bohemian Rhapsody” sekoitetaan trooppeja, motiiveja, rakenteita ja sointuja tyyleistä, jotka ulottuvat klassisesta musiikista oopperaan ja metallimusiikkiin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-91" href="#c-91">91</a>
</span>) Ks. sanakirjoista, joissa tällainen merkitys esitetään vaihtoehtoisena, toisena määritelmänä englannin kielessä: Collins English Dictionary, The Oxford Dictionary of English, The Merriam-Webster English Dictionary ja Shorter Oxford English Dictionary ja ranskan kielessä: Littré ja Le Petit Robert. Ks. myös edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Hoesterey, I., s. 10–16; edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Dyer, R., s. 9–21 ja Ortland, E., ”Pastiche im europäischen Sprachgebrauch und im Urheberrecht”, Zeitschrift für Geistiges Eigentum, 2022, osa 14, nro 1, s. 3 ja 17–19.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-92" href="#c-92">92</a>
</span>) Käsitteellä ”cento” tarkoitetaan antiikin Roomassa runouden muotoa, jossa rakennettiin uusia runoja ottamalla yksittäisiä säkeitä kuuluisien runoilijoiden, kuten Homeroksen ja Vergiliuksen, teksteistä (ks. edellä alaviitteeessä 79 mainittu Hoesterey, I., s. 9, 11 ja 80). Kollaasilla tarkoitetaan kuvataiteessa prosessia, joka kehitettiin Braquen ja Picasson ”Papiers collés” ‑teosten vanavedessä noin vuonna 1910 ja jossa visuaalisia elementtejä (sanomalehtileikkeitä, savukepakkauksen paperia jne.) liimattiin kubistisiin sommitelmiin (ibid., s. 11). Käsitteellä ”found footage” tarkoitetaan elokuvaa, jossa elokuvantekijän omimaa aiempaa elokuvamateriaalia yhdistellään uudelleen, kuten Michel Hazanaviciuksen ja Dominique Mézeretten elokuvassa ”La Classe américaine” (ks. ”found footage” edellä alaviitteessä 88 mainitussa julkaisussa Kuhn, A. ja Westwell, G.).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-93" href="#c-93">93</a>
</span>) Ks. hakusanat ”Pastiche” ja ”Pasticcio” teoksessa Kennedy, J., Kennedy, M. ja Rutherford-Johnson, T., The Oxford Dictionary of Music, Oxford University Press, 6. painos, 2012.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-94" href="#c-94">94</a>
</span>) Ks. samasta näkemyksestä edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Döhl, F., s. 390, 425–426 ja 429–436.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-95" href="#c-95">95</a>
</span>) On nimittäin vaikea uskoa, että unionin lainsäätäjällä olisi voinut olla tietoyhteiskuntadirektiiviä laatiessaan mielessä 1700-luvun pasticcio-oopperagenre (ibid., s. 418).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-96" href="#c-96">96</a>
</span>) Tietoyhteiskuntadirektiivin kieliversioiden vertaileva analyysi ei tuo tähän myöskään selvyyttä, koska i) valtaosassa kieliversioita käytetään joko ranskankielistä käsitettä ”pastiche” (DA, DE, EN, ES, FR, IT, NL, PT) tai lähes identtistä vieraskielistä käsitettä (ET ”pastišis”; FI ”pastississa”; HR ”pastiša”; LT ”pastišui”; MT ”pastiċċ”; PL ”pastiszu”; RO ”pastișelor”; SL ”pastiša” ja SV ”pastischsyfte”) ja ii) harvat tästä poikkeavat kieliversiot ovat keskenään ristiriitaisia, koska osassa käytetään käsitteitä, jotka voidaan kääntää jäljittelyksi (BG ”имитацията”; EL ”μίμηση” ja HU ”utánzat”) tai jopa tyylilliseksi jäljittelyksi (LV ”stilizācijās”), kun taas toisissa käytetään käsitteitä, jotka viittaavat pikemminkin aiemmista teoksista otettujen osien ”tilkkutäkkiin” (CS ja SK: ”koláže”).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-97" href="#c-97">97</a>
</span>) Mainittu 5 artiklan 3 kohdan k alakohta perustuu kiistatta Euroopan unionin neuvoston Ranskan valtuuskunnan esittämään ehdotukseen, joka on selkeästi saanut innoitusta Ranskan lainsäädännöstä (ks. Euroopan komissio, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, SEK/2000/1734 lopullinen, 3.2.4 kohta). Unionin oikeuden säännöksen alkuperä ei kuitenkaan voi itsessään määrätä sen tulkintaa. Kun pastissin käsite otettiin osaksi unionin oikeuden välinettä, siitä tuli itsenäinen käsite, eikä unionin tuomioistuimen pitäisi johtaa sen määritelmää yhden jäsenvaltion perinteestä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-98" href="#c-98">98</a>
</span>) Parodian ja pastissin käsitteissä voi tietenkin olla jonkinlaista päällekkäisyyttä. Kuten edellä todettiin, joillakin pastisseilla, näin määriteltynä, voi olla humoristinen tai kritisoiva tarkoitus.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-99" href="#c-99">99</a>
</span>) Ks. mm. tuomio Deckmyn, 21 kohta. Käytännössä pastissi on kuitenkin tavallisesti omaperäinen, koska tämä kynnys on matala. Haluan myös korostaa, että kuten tekijänoikeuslainsäädännössä on yleensä asian laita (ks. edellä alaviite 19), pastissin taiteellisilla ansioilla (sillä, onko se hyvä vai huono) ei ole merkitystä vastaavan poikkeuksen soveltamisen kannalta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-100" href="#c-100">100</a>
</span>) Ks. mm. tuomio Deckmyn, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-101" href="#c-101">101</a>
</span>) Tekijänoikeudella suojataan ainoastaan tyylin konkreettinen ilmaiseminen tietyssä teoksessa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-102" href="#c-102">102</a>
</span>) Ks. idean ja ilmaisun välisestä dikotomiasta ja tavanomaisten ja omaperäisten elementtien erottelusta edellä 26 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-103" href="#c-103">103</a>
</span>) Ks. Andersen v. Stability AI ja Getty Images v. Stability AI, parhaillaan vireillä High Courtissa (Yhdistynyt kuningaskunta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-104" href="#c-104">104</a>
</span>) Marvin Gayen vuonna 1973 julkaistun kappaleen ”Let’s Get It on” yhden tekijän oikeudellinen seuraaja nosti vuonna 2018 Ed Sheerania vastaan kanteen, jossa viimeksi mainitun väitettiin ”varastaneen” kyseisestä kappaleesta sointukierron ja sen rytmisen käsittelyn yhdistelmän omaan kappaleeseensa ”Thinking Out Loud”. Molemmissa tapauksissa loukkausväitteet hylättiin lopulta sillä perusteella, että lainatut elementit olivat liian tavallisia saadakseen tekijänoikeussuojaa (ks. United States Court of Appeals For the Second Circuit, 1.11.2024, Structured Asset Sales, LLC v. Sheeran, No. 23-905 (2d Cir. 2024)). Tällaiset kanteet aiheuttavat kuitenkin oikeudellista epävarmuutta muusikoissa, jotka haluavat jäljitellä omaleimaisia tyylejä. Euroopan unionissa pastissia koskeva poikkeus, sellaisena kuin se on määritelty edellä, lujittaisi luojien oikeudellista asemaa tältä osin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-105" href="#c-105">105</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Döhl, F., s. 427–429. Esimerkiksi vuonna 2013 Marvin Gayen kuolinpesä ja sen musiikkituottaja syyttivät Pharrell Williamsia ja Robin Thickeä siitä, että he ovat ”varastaneet” kappaleessaan ”Blurred lines” ”tunnusomaisia fraaseja, koukkuja, bassomelodioita [ja] sävelmaalailua” Gayen laulusta ”Got to Give It Up”. Asiaa käsitelleet yhdysvaltalaiset tuomioistuimet totesivat, että kappaleella ”Blurred lines” loukattiin laulua ”Got to Give It Up” koskevaa tekijänoikeutta, koska lainattujen tyylillisten elementtien yhdistelmä oli omaperäinen (ks. United States Court of Appeals for the Ninth Circuit, 21.3.2018, Williams v. Gaye, 21.3.2018, 895 F.3d 1106 (9th Cir. 2018)). EU:ssa pastissia koskevalla poikkeuksella olisi voitu välttää tämä lopputulos, koska kappaletta ”Blurred lines” voitaisiin pitää pastissina laulusta ”Got to Give It Up”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-106" href="#c-106">106</a>
</span>) Jollei tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetystä kolmivaiheisesta arvioinnista muuta johdu. Tältä osin tämä arviointi voi olla ratkaiseva erityisesti tutkittaessa, ovatko tietyt jäljittelevät taideteokset, jotka tekoäly on luonut skannaamalla suojattuja teoksia ja aineistoja, sallittuja.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-107" href="#c-107">107</a>
</span>) Ks. analogisesti tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyn lainausta koskevan poikkeuksen osalta tuomio Pelham I, 68 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-108" href="#c-108">108</a>
</span>) Analogisesti Rochbergin kappaleessa ”Nach Bach” jäljitellään barokkityyliä paitsi omaksumalla siitä tiettyjä selvästi erottuvia muotoja myös toistamalla suoraan joitain omaperäisiä osia Bachin teoksista (ks. edellä alaviitteessä 47 mainittu julkaisu Myung-Ji Lee, B., s. 56).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-109" href="#c-109">109</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Döhl, F., s. 424 ja 425.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-110" href="#c-110">110</a>
</span>) Se myös tekisi tarpeettomaksi tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyn lainausta koskevan poikkeuksen, koska mitä tahansa sisältöä, jossa käytetään uudelleen kolmannen osapuolen aineistoa, lainaus mukaan luettuna, voitaisiin pitää pastissina.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-111" href="#c-111">111</a>
</span>) Huomautan, että Saksan oikeuskäytännössä ja ‑kirjallisuudessa osittain tosin hyväksytään Pelham ym:n, Saksan hallituksen ja komission esittämä pastissin määritelmä mutta rajoitetaan sen soveltamisalaa tulkitsemalla taiteilijoiden vastakkainasettelua koskevaa vaatimusta siten, että pastissin on oltava ei-temaattinen, toisin sanoen siinä on suhtauduttava kriittisesti lähdeaineistoon (ks. esim. Landgericht Berlin (alueellinen alioikeus, Berliini, Saksa), 2.11.2021, The Unkownable, DE/LGBE:2021:1102:15O551.19.00) tai että siinä on ainakin ”käytävä vuoropuhelua” lähdeaineiston kanssa (ks. edellä alaviitteessä 65 mainittu julkaisu Stieper, M., s. 1662). Tätä taiteilijoiden vastakkainasettelun vaihtoehtoista tulkintaa tukee myös CG, ilmeisesti toissijaisesti. Tämän näkemyksen mukaan pastissia koskeva poikkeus käsittäisi luovan uudelleenkäytön suppeamman alajoukon, jolloin sen ulkopuolelle jäisi suuri osa käyttäjälähtöisestä sisällöstä ja useimmat samplaamistapaukset, jos tällaista vuoropuhelua tai ei-temaattista vastakkainasettelua ei voida havaita. En kuitenkaan näe tämän tulkinnan hyödyllisyyttä. Vaatimuksessa, jonka mukaan käytön on oltava ei-temaattista, yhdistetään parodia ja pastissi (ks. jäljempänä 93 kohta). Vuoropuhelua koskevassa vaatimuksessa puolestaan yhdistetään pastissi ja lainaus (ks. jäljempänä 88 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-112" href="#c-112">112</a>
</span>) Oikeudenmukaista käyttöä (”fair use”) koskevassa lausekkeessa, josta säädetään Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain (Copyright Act) 107 §:ssä poikkeuksena tekijänoikeuteen, sallitaan suojatun aineiston kaikenlainen käyttö, jota pidetään ”oikeudenmukaisena” ottaen huomioon sellaisia tekijöitä kuin ”käytön tarkoitus ja luonne”, myös se, onko tällainen käyttö luonteeltaan kaupallista vai tapahtuuko se voittoa tavoittelemattomiin opetustarkoituksiin, ”tekijänoikeudella suojatun teoksen luonne”, ”käytetyn osan määrä ja merkittävyys suhteessa tekijänoikeudella suojattuun teokseen kokonaisuutena” ja ”käytön vaikutus tekijänoikeudella suojatun teoksen mahdollisiin markkinoihin tai arvoon”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-113" href="#c-113">113</a>
</span>) Nykyisin tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklassa säädetyssä järjestelmässä sen 5 kohdassa säädettyä kolmivaiheista arviointia ei etenkään ole tarkoitettu ainoaksi parametriksi poikkeuksen myöntämiselle. Itse asiassa tämän arvioinnin tehtävänä on rajata entisestään kyseisen direktiivin 5 artiklan 1–4 kohdassa lueteltujen (jo suppeiden ja vähäisten) poikkeuksien ja rajoitusten soveltamisalaa. Vaikka tällainen käyttö täyttää jonkin näistä poikkeuksista ja rajoituksista vaatimukset, kyseinen käyttö saattaa olla sallittua vain, jos se täyttää näiden vaatimusten lisäksi kolmivaiheisen arvioinnin edellytykset.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-114" href="#c-114">114</a>
</span>) Ks. direktiivin 2019/790 johdanto-osan 70 perustelukappale. Ks. myös analogisesti parodiaa koskevasta poikkeuksesta tuomio Deckmyn, 25 ja 26 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-115" href="#c-115">115</a>
</span>) Ks. tuomio Funke Medien, 70 kohta ja tuomio Spiegel Online, 54 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-116" href="#c-116">116</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio Deckmyn, 25 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-117" href="#c-117">117</a>
</span>) Ainoasta osatekijästä, joka pohjautuu tietoyhteiskuntadirektiivin valmisteluasiakirjoihin, ks. edellä alaviite 97.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-118" href="#c-118">118</a>
</span>) Ks. esim. Gowers, A., Gowers Review of Intellectual Property, 2006, 4.86–4.89 §, suositus 11: ”Ehdotetaan, että direktiiviä 2001/29/EY muutetaan luovia, uudistavia tai johdannaisia teoksia koskevan poikkeuksen sallimiseksi Bernin kolmivaiheisen arvioinnin asettamissa rajoissa.”</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-119" href="#c-119">119</a>
</span>) Ks. mm. Euroopan komissio, Vihreä kirja, Tekijänoikeus osaamistaloudessa, 16.7.2008, KOM(2008) 466 lopullinen, s. 19 ja 20.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-120" href="#c-120">120</a>
</span>) Euroopan parlamentti, Oikeudellisten asioiden valiokunta, Mietintöluonnos tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY täytäntöönpanosta (2014/2256(INI)), 13 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-121" href="#c-121">121</a>
</span>) Ks. mm. Euroopan komissio, Komission tiedonanto 19.10.2009 – Tekijänoikeus osaamistaloudessa [KOM(2009) 532 lopullinen], s. 9 ja Euroopan parlamentin päätöslauselma 9.7.2015 tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY täytäntöönpanosta (2017/C 265/14), 42 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-122" href="#c-122">122</a>
</span>) Kun taas unionin lainsäätäjä otti muutoin käyttöön uusia poikkeuksia, jotka koskivat muita verkkokäyttöjä (ks. direktiivin 2019/790 3–6 artikla). Vaikka unionin lainsäätäjä siten piti kyseisessä direktiivissä ”erityisen tärkeänä, jotta voidaan löytää tasapaino [perusoikeuskirjassa] määrättyjen perusoikeuksien – – ja omistusoikeuden, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, välillä, että suojatun aineiston jonkinlainen uudelleenkäyttö sallitaan sisällössä, jonka käyttäjät ovat luoneet, etenkin ”pastissia koskevia erityistarkoituksia varten”, tästä ei seuraa, että kaikkea käyttäjälähtöistä sisältöä olisi pidettävä pastissina.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-123" href="#c-123">123</a>
</span>) Ks. tuomio Funke Medien, 65–76 kohta ja tuomio Spiegel Online, 50–59 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-124" href="#c-124">124</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Funke Medien, 76 kohta ja tuomio Spiegel Online, 59 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-125" href="#c-125">125</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 73 mainittu julkaisu Pollaud-Dulian, F. A fortiori se seikka, että kuten Saksan hallitus korostaa, tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan 31 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ja rajoituksia ”on arvioitava uudelleen uuden sähköisen ympäristön [myös uudelleenkäyttöjen] kannalta”, ei voi oikeuttaa pastissia koskevan poikkeuksen vääristämistä luovia uudelleenkäyttöjä, käyttäjälähtöinen sisältö mukaan luettuna, koskevaksi varalausekkeeksi (ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Döhl, F., s. 417 ja 418).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-126" href="#c-126">126</a>
</span>) Ks. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan neljäs ja yhdeksäs perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-127" href="#c-127">127</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham I, alaviite 30.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-128" href="#c-128">128</a>
</span>) Ks. myös teosten osalta Bernin yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-129" href="#c-129">129</a>
</span>) Ks. tuomio Pelham I, 68 ja 72 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-130" href="#c-130">130</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Pelham I, 72 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-131" href="#c-131">131</a>
</span>) Voidaan tuskin kuvitella esimerkiksi, että jazz-muusikko pysähtyisi kesken kertosäkeen selittämään yleisölle, että hän lainasi juuri Gerschwinin kappaletta ”Summertime”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-132" href="#c-132">132</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham I, 68 kohta. Se täyttää myös tekijöille annetun ansioksi lukemista koskevan moraalisen oikeuden (ks. edellä alaviite 54) edellytykset.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-133" href="#c-133">133</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Pelham I, 71 kohta. Tämä edellyttää, ettei tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetystä kolmivaiheisesta arvioinnista muuta johdu. Mitä laajempi lainaus on, sitä suurempi on riski siitä, että lainauksen sisältävä sisältö kilpailee lainatun lähteen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa (ks. tuomio Spiegel Online, 79 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-134" href="#c-134">134</a>
</span>) Tuomio Pelham I, 71–73 kohta. Kun asia on näin, lainausta koskeva poikkeus voi oikeuttaa sekä äänitteen että sen perustana olevan teoksen toistamisen poikkeuksena oikeuksiin, joista säädetään tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan a ja c alakohdassa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-135" href="#c-135">135</a>
</span>) Julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham I, 64 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-136" href="#c-136">136</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Pelham I, 72 kohta. Niin kauan kuin asia on näin, lähdeaineistoa voidaan mielestäni jopa muuttaa jossain määrin (sävellajin, temmon jne. muuttaminen). Jos uudelleenkäytettyä suojattua aineistoa muutetaan siinä määrin, ettei sitä voida enää tunnistaa uudessa sisällössä, tätä ei tietenkään voida pitää lainauksena, koska se ei voi toimia vuoropuhelun välineen tehtävässään (ibid., 73 kohta). Tällaisessa skenaariossa kyse ei kuitenkaan ole tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklassa tarkoitetusta kappaleen valmistamisesta, eikä poikkeusta siten tarvita.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-137" href="#c-137">137</a>
</span>) Tähän kuuluvat mielestäni esimerkit, jotka ulottuvat jazz-muusikoiden improvisoinnissaan käyttämistä sävellyslainauksista Laurent Voulzyn kappaleeseen ”Rockolletion” (jossa hän kuvaa nuoruutensa tapahtumia eri kappaleilla, joita hän kuunteli radiosta tuolloin) tai Bartokin sävellyksissään lainaamiin kansalauluihin (ks. edellä alaviitteessä 47 mainittu julkaisu Myung-Ji Lee, B., s. 38 ja 39).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-138" href="#c-138">138</a>
</span>) Rochbergin teoksessa ”Nach Bach” on ilmeinen ja tarkoituksellinen ristiriita lainattavien Bachin teosten (jotka noudattavat tiukkaa barokkimusiikin harmoniaa ja rakennetta) ja Rochbergin säveltämien osien (jotka ovat sävellajittomia) välillä (ks. edellä alaviitteessä 47 mainittu julkaisu Myung-Ji Lee, B., s. 56).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-139" href="#c-139">139</a>
</span>) Etenkin 1990-luvun alun hiphopille on ominaista sellaisten näytteiden käyttö, jotka on otettu afrikkalaisamerikkalaisen musiikin ikonisia teoksia esittävistä äänitteistä, ja nämä näytteet on tarkoitettu tunnistettavissa oleviksi viittauksiksi hip hop ‑yhteisölle. Useissa hip hop ‑kappaleissa tällaiset näytteet jopa ilmaistaan skrätsäyksellä tai pop and hiss ‑äänillä tai kiinnittämällä huomiota siihen, että soitetaan ”virtuaalista” vinyylilevyä, ja siten lainattuun toiseen kappaleeseen (ks. esim. Williams, J.A., ”Theoretical approaches to quotation in hip-hop Recordings”, Contemporary Music Review, osa 33, nro 2, 2014, s. 188–209, erityisesti s. 193–196).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-140" href="#c-140">140</a>
</span>) Meemit kuuluvat kyseiseen poikkeukseen vain, jos kuvatekstissä kommentoidaan tai kritisoidaan lainattua kuvaa tai käytetään sitä todisteena meemin luojan sanoman tueksi. Useimmissa meemeissä kuitenkin omitaan olemassa olevia kuvia kokonaan uuden merkityksen antamiseksi, eikä niitä käytetä niinkään lähdeteoksen kanssa käytävän vuoropuhelun välineenä (ks. edellä alaviitteessä 73 mainittu julkaisu Spina Ali, G., s. 722–724).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-141" href="#c-141">141</a>
</span>) Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham I, 67 kohta. Tämän tulkinnan ilmeisen ristiriitainen lopputulos on se, että pitkiä ja tunnistettavia näytteitä voidaan pitää lainauksena ja ne voivat siten olla sallittuja, kun taas lyhyitä, huonosti erottuvia näytteitä, joilla ei ole yhtä ilmeisiä liittymäkohtia, ei voitaisi pitää lainauksina huolimatta siitä, että uudelleenkäytetyn äänitteen tuottajan etuihin kohdistuva haitta on todennäköisempi ensimmäisessä kuin jälkimmäisessä tapauksessa. Lyhyiden ja huonosti erottuvien näytteiden ei kuitenkaan pitäisi mielestäni alun alkaenkaan johtaa äänitetuottajan kappaleen valmistamista koskevan oikeuden soveltamiseen (ks. jäljempänä C jakso).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-142" href="#c-142">142</a>
</span>) Tämä edellyttää kuitenkin aina tapauskohtaisesti tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädettyä kolmivaiheista arviointia.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-143" href="#c-143">143</a>
</span>) Koska tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohta on luonteeltaan monialainen ja siinä erityisesti määritetään kaikki erityyppiset kappaleen valmistamista koskevat oikeudet, parodiaa koskeva poikkeus voi oikeuttaa sekä teoksen uudelleenkäytön että esimerkiksi äänitteen, elokuvan tai lähetysten uudelleenkäytön.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-144" href="#c-144">144</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 73 mainittu julkaisu Spina Ali, G., s. 719.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-145" href="#c-145">145</a>
</span>) Musiikissa huumori ei nimittäin välttämättä esiinny aina perinteisen pilkanteon muodossa, vaan humoristista voi mielestäni aivan hyvin olla esimerkiksi yhteensopimattomien lähteiden yhteentörmäys, kuten joidenkin kansanlaulujen yhdistäminen (mashing-up) death metal ‑kappaleeseen (ks. Jacques, S., ”Mash-ups and mixes: what impact have the recent copyright reforms had on the legality of sampling?”, Entertainment Law Review, 2016, osa 27, nro 1, s. 3–10, erityisesti s. 6).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-146" href="#c-146">146</a>
</span>) Edellä mainittu La classe américaine ‑elokuvaa voitaisiin mielestäni pitää tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitettuna parodiana.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-147" href="#c-147">147</a>
</span>) Ks. esim. tribunal judiciaire de Rennes (Rennesin ylioikeus, Ranska), 10.5.2021, nro 17/04478. Kyseisessä asiassa taitelija maalasi tauluja, joissa (tekijänoikeudella suojattu) Tintti-hahmo sijoitettiin asiayhteyteen, joka erosi silmiinpistävästi hänen ”tavallisesta” ympäristöstään siinä määrin, että tämä yhteensopimattomuus on koomista (Tintillä oli esimerkiksi flirttailevia kohtaamisia pin-up-hahmojen kanssa, kun taas Tintti-sarjakuvat luoneen Hergén työssä ei ole mitään viitteitä Tintin seksuaalisuudesta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-148" href="#c-148">148</a>
</span>) Tämä johtuu siitä, että tekijöille heidän teostensa osalta ja tuottajille ja yleisradio-organisaatioille niiden äänitteiden, elokuvien ja lähetysten osalta annettu monopoli ei estä ideoiden ja tavallisten elementtien (jotka eivät siis ole omaperäisiä) vapaata kierrättämistä, joka on olennaista kaikelle tulevalle taiteelliselle luomiselle.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-149" href="#c-149">149</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 26.4.2022, Puola v. parlamentti ja neuvosto (C‑401/19, EU:C:2022:297, 82 kohta) ja analogisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.9.2022, Safarov v. Azerbaidžan (CE:ECHR:2022:0901JUD000088512, 30 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-150" href="#c-150">150</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 17.12.2020, Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym. (C‑336/19, EU:C:2020:1031, 64 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-151" href="#c-151">151</a>
</span>) Lisäksi näytteeseen voi myös liittyä tulkitsijan kappaleen valmistamista koskeva lähioikeus, joka koskee tallennetta ja edellyttää myös luvan saamista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-152" href="#c-152">152</a>
</span>) Voi siten olla huomattavasti kalliimpaa saada lupa näytteelle kuin ostaa maaleja tai siveltimiä. Esimerkiksi useimpia meemejä ei hyödynnetä rahallisesti, mikä tekisi lupamaksujen maksamisen lähes mahdottomaksi.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-153" href="#c-153">153</a>
</span>) On luonnollisesti monia tapauksia, joissa oikeudenhaltijat sallivat johdannaiset ilmaisut. Nämä ilmaisut ovat kuitenkin riippuvaisia oikeudenhaltijoiden tahdosta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-154" href="#c-154">154</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio Funke Medien, 57 ja 58 kohta ja tuomio Spiegel Online , 42 ja 43 kohta. Se seikka, että oikeudenhaltijoille annetut yksinoikeudet eivät ole ikuisia, edistää myös tiettyä vanhan ja uuden välistä tasapainoa. Oikeuksien kestoa on kuitenkin pidennetty huomattavasti aikojen saatossa. Tekijänoikeus on nykyisin voimassa koko tekijän elinajan ja 70 vuotta tämän kuolemasta. Äänitteen osalta lähioikeus lakkaa 50 vuoden kuluttua tallennuksesta (tai laillisesta julkaisemisesta) (ks. tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY (kodifioitu toisinto) (EUVL 2006, L 372, s. 12) 1 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 2 kohta). Uudessa luomuksessa on tämän vuoksi vaikea käyttää uudelleen nykyajan kulttuuria. Tämä pätee erityisesti samplaamiseen.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-155" href="#c-155">155</a>
</span>) Tarkoitukseni ei ole antaa ymmärtää, että kopiointi on aina luovaa. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että se saattaa olla luovaa ja että tekijänoikeusjärjestelmässä ei oteta täysin huomioon tätä seikkaa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-156" href="#c-156">156</a>
</span>) Ks. Pollaud-Dulian, F., ”’Fait d’hiver’”: la revanche des trois petits cochons sur le grand méchant Koons”, RTD Com, 2021, s. 818)</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-157" href="#c-157">157</a>
</span>) Ks. tuomio 26.4.2017, Stichting Brein (C‑527/15, EU:C:2017:300, 70 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-158" href="#c-158">158</a>
</span>) On jopa väitetty, että monet luovan uudelleenkäytön tapaukset jopa nostavat lähdeaineiston arvoa. Esimerkiksi unohdetuista äänitteistä ja musiikkiteoksista otettujen näytteiden käyttö saattaa herättää uutta kiinnostusta tällaisia äänitteitä ja musiikkiteoksia kohtaan ja lisätä esimerkiksi näiden teosten laillisten ”striimausten” määrää Spotifyn kaltaisilla alustoilla (ks. tätä koskevista todisteista Schuster, M., ”Fair use, girl talk, and digital sampling: an empirical study of music sampling’s effect on the market for copyrighted works”, Oklahoma Law Review, osa 67, nro 3, 2015).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-159" href="#c-159">159</a>
</span>) Tarkemmin sanottuna nämä näkökohdat otetaan huomioon, mutta ainoastaan tietyn poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisalalla. Kun käyttö kuuluu tällaisen poikkeuksen tai rajoituksen piiriin, sovelletaan tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädettyä kolmivaiheista arviointia ja otetaan huomioon, kilpaileeko käyttö lähdeteoksen tai ‑aineiston ”tavanomaisen hyödyntämisen” kanssa. Sitä ei kuitenkaan arvioida tätä tilannetta laajemmin. Taloudellisen haitan puuttuminen ei siten voi oikeuttaa poikkeuksen myöntämistä, jos poikkeusta tai rajoitusta ei sovelleta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-160" href="#c-160">160</a>
</span>) Ks. mm. tuomio 17.12.2015, Neptune Distribution (C‑157/14, EU:C:2015:823, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös analogisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.4.2013, Ashby Donald ym. v. Ranska (CE:ECHR:2013:0110JUD003676908, 40 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-161" href="#c-161">161</a>
</span>) Yhdistetyt asiat C‑203/15 ja C‑698/15, EU:C:2016:572, 248 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-162" href="#c-162">162</a>
</span>) Tämä on eri asia kuin se, onko unionin lainsäätäjä loukannut perusoikeuden keskeistä sisältöä. Tämän keskeisen sisällön kunnioittaminen ja oikeasuhteisuus stricto sensu ovat kaksi erillistä vaatimusta, ja niitä olisi kohdeltava sellaisina.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-163" href="#c-163">163</a>
</span>) Ks. Saksan perustuslain 5 §, jossa taataan taiteen vapaus.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-164" href="#c-164">164</a>
</span>) Ks. edellä 12 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-165" href="#c-165">165</a>
</span>) Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.12.1976, Handyside (CE:ECHR:1976:1207JUD000549372, 49 kohta) ja Garben, S., ”Fundamental rights in EU copyright harmonization: Balancing without a solid framework: Funke Medien, Pelham, Spiegel Online”, Common Market Law Review, 2020, osa 57, nro 6, s. 1909–1932, erityisesti s. 1929 ja 1930.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-166" href="#c-166">166</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 355 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-167" href="#c-167">167</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ym. (C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 104–107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-168" href="#c-168">168</a>
</span>) Esimerkiksi silloin, kun Rooman yleissopimus tehtiin (1961), suuret investoinnit liittyivät yleensä levyjen tuotantoon (äänitysstudioiden ja teknikoiden käyttöön, masterointiin, levyjen valmistukseen ja jakeluun liittyvät kustannukset), ja nämä kustannukset oikeuttivat äänitetuottajille annetut lähioikeudet (ks. WIPO, Guide to the Rome Convention and to the Phonograms Convention, 1981, s. 11). Oikeuskirjallisuudessa kyseenalaistetaan osittain, onko tämä peruste edelleen pätevä, koska nykyisin esimerkiksi äänittämiseen ja äänitteiden tuottamiseen ja jakeluun liittyvät kustannukset ovat ainoastaan murto-osa siitä, mitä ne aiemmin olivat (ks. Hugenholtz, P.B., ”Neighbouring rights are obsolete’”, International Review of Intellectual Property and Competition Law, 2019, osa 50, nro 8, s. 1006–1011).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-169" href="#c-169">169</a>
</span>) Ks. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan kymmenes perustelukappale. Rooman yleissopimuksen historiasta ilmenee, että etenkin äänitetuottajille annettu lähioikeus oli vastaus levyjen laajamittaiseen ”piratismiin”, jota esiintyi 1960-luvulla, kun yleisöllä oli yhä enemmän käytettävissään halpoja ja helppokäyttöisiä tallennusvälineitä (ks. WIPO, Guide to the Rome Convention and to the Phonograms Convention, 1981, s. 11). Tämän oikeuden tarkoituksena oli estää levyjen orjallisten kopioiden pääsy markkinoille, koska nämä kopiot korvaisivat alkuperäiset, mikä estäisi tuottajia kuolettamasta investointejaan ja heikentäisi heidän motivaatiotaan jatkaa äänitteisiin investoimista (ks. edellä alaviitteessä 168 mainittu julkaisu Hugenholtz, P.B., s. 1006–1011; edellä alaviitteessä 56 mainittu julkaisu Westkamp, G; edellä alaviitteessä 36 mainittu julkaisu Grisse, K. ja Kaiser, C., s. 79 ja 80 ja edellä 12 kohdassa mainittu BVerfG:n ratkaisu, 104 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-170" href="#c-170">170</a>
</span>) Ks. tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ym. (C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 107 ja 108 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-171" href="#c-171">171</a>
</span>) Unionin tuomioistuin on vastaavasti katsonut tietokantojen valmistajien sui generis ‑oikeudesta (ks. tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11.3.1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY (EYVL 1996, L 77, s. 20) 7 artikla), että tietokantojen kopiointia ja uudelleenkäyttöä koskevat toimet kuuluvat tämän yksinoikeuden piiriin vain, ”mikäli nämä toimet – – ovat riski mahdollisuuksille kuolettaa kyseinen investointi asianomaisen tietokannan tavanmukaisella käytöllä”, (tuomio 3.6.2021, CV-Online Latvia (C‑762/19, EU:C:2021:434, 47 kohta)), tyypillisesti koska tällaiset toimet muistuttaisivat korvaavan tuotteen valmistamista ja koska tulot, jotka tietokannan valmistajan pitäisi saada, menevät muualle (ibid., 40 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-172" href="#c-172">172</a>
</span>) Lähioikeuksien ulottaminen koskemaan tällaisia näytteitä tarkoittaa käytännössä sitä, että oikeudenhaltijoilla on laajempi oikeus kuin tekijöillä teostensa osalta. Tuottajat voivat käytännössä estää minkä tahansa tunnistettavissa olevien näytteiden ottaminen äänitteistään, kun taas äänitteen perustana olevan teoksen tekijän olisi osoitettava, että kyseessä oleva näyte edustaa kyseisen teoksen omaperäistä osaa. Tämä ei olisi useinkaan mahdollista lyhyiden tai erottumattomien näytteiden tapauksessa, joissa voi esiintyä tavanomaisia elementtejä ja/tai jotka voivat olla liian lyhyitä välittääkseen kyseisen teoksen omaperäisyyttä. Kun otetaan huomioon näille kahdelle tekijänoikeudelle esitetyt perusteet, on myös epäselvää, miksi ”pelkälle” tallennukselle olisi annettava parempi suoja kuin luovuudelle.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-173" href="#c-173">173</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 56 mainittu julkaisu Senftleben, s. 757 ja 758; Arora, Y., ”Music sampling and copyright law: are the courts hung up on restricting creativity?”, Trinity College Law Review, osa 25, 2022, s. 168–190; edellä alaviitteessä 56 mainittu julkaisu Westkamp, G. ja Kraetzig, V., ”Pastiche als Fair Use?”, Zeitschrift für Urheber- und Medienrecht, 2024, s. 1–9.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-174" href="#c-174">174</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 45 mainittu julkaisu Katz, M.; edellä alaviitteessä 173 mainittu julkaisu Arora, Y., s. 172–174 ja Bently, L. ja Sherman, B., ”Culture of copying: digital sampling and copyright law”, Entertainment Law Review, osa 3, nro 5, 1992, s. 158–163, erityisesti s. 160.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-175" href="#c-175">175</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Döhl, F., s. 422 ja edellä alaviitteessä 173 mainittu julkaisu Arora, Y., s. 184.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-176" href="#c-176">176</a>
</span>) Ks. samasta kommentista edellä alaviitteessä 36 mainittu julkaisu Grisse, K. ja Kaiser, C., s. 80; edellä alaviitteessä 165 mainittu julkaisu Garben, S., s. 1911, 1912 ja 1927–1929 ja edellä alaviitteessä 56 mainittu julkaisu Westkamp, G.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-177" href="#c-177">177</a>
</span>) Ks. tuomio Pelham I, 36–38 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-178" href="#c-178">178</a>
</span>) Tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c alakohdan teksti sen enempää kuin kyseisessä direktiivissä säädetty järjestelmäkään ei mielestäni velvoita unionin tuomioistuinta tulkitsemaan kyseiseen säännökseen sisältyvää käsitettä ”osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen” sanamuodon mukaisesti siten, että siihen sisältyy mikä tahansa näyte äänitteestä (tuomio Pelham I, 29 ja 30 kohta). Unionin tuomioistuin itse asiassa hylkäsi tällaisen sanamuodon mukaisen tulkinnan ja omaksui sen sijaan teleologisen tulkinnan tekijöille teostensa osalta annetun kappaleen valmistamista koskevan oikeuden osalta. Siinä se tulkitsi tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen” siten, että siihen ei kuulu jokainen näyte teoksesta vaan ainoastaan ne näytteet, jotka ovat koko teoksen tapaan omaperäisiä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-179" href="#c-179">179</a>
</span>) Kuten se teki esimerkiksi direktiivin 2019/790 15 artiklan 1 kohdassa lehtijulkaisujen kustantajille annetun lähioikeuden osalta, joka koskee tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toimesta tapahtuvaa niiden lehtijulkaisujen verkkokäyttöä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-180" href="#c-180">180</a>
</span>) Tätä kuvastavat kansainvälisessä ja kansallisessa oikeudessa tekijälle annetut moraaliset oikeudet (ks. edellä alaviite 54).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-181" href="#c-181">181</a>
</span>) Tuottajien ja yleisradio-organisaatioiden lähioikeuksien lisäksi monilla meemeillä, GIF-tiedostoilla, mashup-teoksilla, näytteillä (sample) (jne.) loukataan nimittäin tekijänoikeutta, koska ne sisältävät teosten omaperäisiä osia.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-182" href="#c-182">182</a>
</span>) Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että voi olla poikkeuksellisia olosuhteita (joita lainsäätäjä ei ole ennakoinut), joissa tekijänoikeus muodostaisi ilmeisen suhteettoman ilmaisuvapauden rajoituksen, mikä olisi perusteena sille, että tuomioistuin sallii tähän vapauteen perustuvan käytön (ks. vastaavasti julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Pelham I, 98 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-183" href="#c-183">183</a>
</span>) Ks. tietoyhteiskuntadirektiivin johdanto-osan 9–11 ja 14 perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-184" href="#c-184">184</a>
</span>) Kuten ”sopiva hyvitys”, joka maksetaan, kun kyseessä ovat yksityiseen käyttöön tehdyt kappaleet (ks. tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohta). Lisäksi teosten uudelleenkäytön osalta tekijän koskemattomuutta koskeva moraalinen oikeus, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan Bernin yleissopimuksessa, toteutuisi, jos tekijä voisi estää ainoastaan sellaisen uudelleenkäytön, joka vahingoittaisi hänen kunniaansa tai mainettaan. Tekijänoikeuden tunnustamista koskeva oikeus toteutuisi velvoittamalla tulevien aikojen luojat mainitsemaan lähteensä, mikä vaikuttaa täysin kohtuulliselta. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-185" href="#c-185">185</a>
</span>) Ks. Geiger, C., ”Freedom of Artistic Creativity and Copyright Law: A Compatible Combination?”, UC Irvine Law Review, osa 8, nro 3, 2018, s. 413–458; McDonagh, L.T., ”Is the creative use of musical works without licence acceptable under copyright law”, International Review of Intellectual property and Competition Law, 2012, osa 43, nro 4, s. 401–426; edellä alaviitteessä 56 mainittu julkaisu Senftleben, M., s. 751–769; edellä alaviitteessä 56 mainittu julkaisu Westkamp, G. ja edellä alaviitteessä 79 mainittu julkaisu Döhl, F., s. 387, 417 ja 440–443.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-186" href="#c-186">186</a>
</span>) Jotta tällainen poikkeus täyttää unionia sitovissa eri kansainvälisissä välineissä määrätyn kolmivaiheisen arvioinnin, jolla hillitään uusien poikkeuksien käyttöönottoa tekijänoikeuteen tai lähioikeuksiin (ks. Bernin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappale); TRIPS-sopimuksen 13 artikla, WCT-sopimuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohta sekä WPPT 1996:n 16 artiklan 1 ja 2 kohta), edellytykset ja jotta se täyttäisi erityisesti erityistapauksia koskevan edellytyksen, siihen olisi liityttävä tarvittavat ja riittävät edellytykset. Tuomioistuimet voisivat tutkia tapauskohtaisesti, täyttääkö käyttö kahden muun vaiheen edellytykset (”ei ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa” eikä ”kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja”).</p>
</body>
</html>
