<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2000FIA.1100918701.case.xml"><NO.CASE>C-312/98</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61998C0312</NO.CELEX><NO.SEQ>0002.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>9189</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>9208</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>20</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES JACOBSIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-312/98</LEFT><RIGHT>WARSTEINER BRAUEREI</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">F. G. Jacobs</HT></P><P><DATE ISO="20000525">25 päivänä toukokuuta 2000</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tässä asiassa on kyse yhtäältä maantieteellisten alkuperämerkintöjen suojaa ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön oikeuden ja toisaalta maantieteellisiä alkuperämerkintöjä ja vilpillistä kilpailua koskevan kansallisen lainsäädännön, kuluttajansuoja mukaan lukien, välisistä yhtymäkohdista. Bundesgerichtshof (Saksa) kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta, onko maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta <DATE ISO="19920714">14 päivänä heinäkuuta 1992</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="208" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="1">EYVL L 208, s. 1</REF.DOC.OJ>; sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19970317">17.3.1997</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 535/97 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="083" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="3">EYVL L 83, s. 3</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä asetus N:o 2081/92) esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jolla kielletään tavanomaisen maantieteellisen alkuperämerkinnän harhaanjohtava käyttö.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Totean heti aluksi, että tällä alalla käytetystä terminologiasta saattaa jo sinänsä aiheutua lukuisia sekaannuksia. Kun käytän ilmaisua <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>maantieteellinen alkuperämerkintä<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> (geographical indication of source)<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Indication de provenance géographique<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>geographische Herkunftsangabe<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.</P></NOTE>, tarkoitan sillä yksinkertaisesti sitä paikannimeä, jolla tuote on nimetty, silloin kun tuotteen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä ei ole yhteyttä ja kuluttajille saattaa nimen käytön perusteella joko syntyä tai jäädä syntymättä vaikutelma siitä, että tuote on peräisin kyseisestä paikasta. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin käyttää lisäksi tässä merkityksessä ilmaisua <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>tavanomainen maantieteellinen alkuperämerkintä<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/> (<QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>simple geographical indication of source<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>). Sitä vastoin käytän ilmaisuja <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>maantieteellinen merkintä<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> (geographical indication)<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>Indication géographique<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>geographische Angabe<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>.</P></NOTE> ja <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>alkuperänimitys<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> (designation of origin)<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>Appellation d'origine<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>Ursprungsbezeichnung<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>.</P></NOTE> ainoastaan siinä merkityksessä, joka on määritelty asetuksessa N:o 2081/92, eli (yhteenvedonomaisesti todettuna) silloin kun on olemassa yhteys tuotteen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Määritelmä kokonaisuudessaan, ks. jäljempänä 25 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Tosiseikat ja pääasian käsittelyn vaiheet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Vastaaja, joka harjoittaa panimotoimintaa Warsteinissa, on <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>pilseniläisellä menetelmällä pannulle oluelle<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/> Saksassa <DATE ISO="19901024">24.10.1990</DATE> rekisteröidyn tavaramerkin nro <FT TYPE="NUMBER">1166399</FT> <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> haltija. Syksyllä 1990 vastaaja osti panimon Paderbornista, joka sijaitsee 40 kilometrin päässä Warsteinista.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9190"?><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Riidan kohteena ovat ne sanamuodot, joita vastaaja käytti Paderbornin panimossa valmistettua <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>Light<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>- ja <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>Fresh<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>-tyyppistä olutta sisältävien pullojen etiketeissä vuoden 1991 loppuun saakka. Pullojen etupuolen etiketeissä näitä oluita kuvattiin ilmaisuilla <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>Warsteiner Premium Light<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> ja vastaavasti <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Warsteiner Marke (tavaramerkki Warsteiner) Premium Fresh<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>. Molempien oluttyyppien pullojen takapuolen etiketeissä toistettiin nimi, annettiin oluen menekkiä edistävää tietoa ja todettiin lopuksi seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>Pantu erityisesti saksalaisten puhtausvaatimusten mukaisesti ja pullotettu uudessa Paderbornin panimossamme<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tässä vaiheessa totean olevan riidatonta, että <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>, joka on adjektiivimuoto paikannimestä <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>Warstein<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>, on maantieteellinen alkuperämerkintä ja että Warsteinissa pannulla oluella ei ole paikkakuntaan liittyviä ominaisuuksia: tavaramerkillä Warsteiner varustetun oluen maine johtuu oluen laadusta ja tavaramerkin myynninedistämisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Muutoksenhakija on yhdistys, jonka tavoitteena on sen sääntöjen mukaan torjua vilpillistä kilpailua. Se katsoo, että etikettien ulkonäkö on harhaanjohtava ja että maantieteellistä alkuperämerkintää <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/> ei voida tämän takia käyttää Paderbornissa valmistetulle oluelle.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö esitetään jäljempänä 11 ja 15 kohdassa.</P></NOTE> Vastaaja väittää, että kuluttajat eivät pidä <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>-nimitystä viittauksena maantieteelliseen alkuperään. Asiakkaat eivät tunne Warsteinia paikkakuntana, ja vaikka jotkut heistä yhdistäisivätkin <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>-nimityksen maantieteelliseen alkuperään, oluen arvostus ei riipu paikkaan liittyvistä tekijöistä. Vastaajan mukaan on olemassa muitakin maantieteellisellä alkuperämerkinnällä merkittyjä oluita, jotka eivät ole (yksinomaan) peräisin kyseisellä merkinnällä nimetystä paikasta.</TXT></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Landgericht Mannheim, teetettyään ensin kuluttajatutkimuksen, hyväksyi pääasiallisesti valittajan kieltomääräystä koskevan vaatimuksen ja <DATE ISO="19940610">10.6.1994</DATE> antamallaan määräyksellä kielsi vastaajaa tarjoamasta ostettavaksi, jakelemasta ja/tai saattamasta vaihdantaan edellä mainituilla etiketeillä varustettuina <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>Warsteiner Premium Light<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>- ja <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>Warsteiner Premium Fresh<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> -oluita, jotka oli valmistettu Paderbornin panimossa. Landgericht perusti päätöksensä Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerbin<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. jäljempänä 11 kohta.</P></NOTE> (laki vilpillisestä kilpailusta; jäljempänä UWG) 3 §:ään.</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Oberlandesgericht Karlsruhe, johon asiassa valitettiin, kumosi kuluttajatutkimuksesta täydentävän asiantuntijalausunnon hankittuaan Landgerichtin päätöksen<?PAGE NO="I-9191"?> ja hylkäsi kanteen. Se katsoi, että kyseinen tutkimus osoitti, ettei nimitys johtanut merkittävää osaa haastatelluista asiakasryhmistä kuluttajien käyttäytymistä ohjaavalla tavalla harhaan. Vain 8 % niistä haastatelluista kuluttajista, jotka joivat olutta vähintäänkin satunnaisesti tai harvoin, tiesi Warstein-nimisen paikkakunnan olevan olemassa ja myös katsoi asiaa heiltä tiedusteltaessa, että tällä paikkakunnalla oli merkitystä.</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Muutoksenhakija haki muutosta Bundesgerichtshof issa. Riidan ratkaisu riippuu tämän tuomioistuimen mukaan siitä, estääkö asetus N:o 2081/92 kansallisen suojan antamisen tavanomaisille maantieteellisille alkuperämerkinnöille: jos asetus ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, muutoksenhakijan vaatimus olisi jäljempänä esitettävistä syistä hyväksyttävä. Bundesgerichtshof on tämän vuoksi lykännyt asian ratkaisemista ja esittänyt <DATE ISO="19980702">2.7.1998</DATE> tekemällään päätöksellä yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan kysymyksen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>Ovatko maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta <DATE ISO="19920714">14 päivänä heinäkuuta 1992</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 säännökset esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, jossa kielletään tavanomaisen maantieteellisen alkuperämerkinnän eli sellaisen merkinnän, jonka osalta ei ole olemassa minkäänlaista yhteyttä tuotteen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä, harhaanjohtava käyttö?<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asianosaiset, Saksan, Itävallan, Ranskan, Kreikan ja Italian hallitukset sekä komissio ovat esittäneet asiassa kirjallisia huomautuksia. Asianosaiset, Saksan, Kreikan ja Italian hallitukset sekä komissio olivat edustettuina suullisessa käsittelyssä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö ja ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tulkinta siitä</P></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>UWG:n 3 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>Sitä, joka antaa elinkeinotoiminnassa kilpailutarkoituksessa harhaanjohtavia tietoja — — tavaroiden alkuperästä, voidaan vaatia kieltokanteella lopettamaan sellaisten tietojen antaminen.<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Vaikka asiassa ilmenee, että kanne nostettiin ja se ratkaistiin ensimmäisessä oikeusasteessa alun perin edellä mainitun säännöksen perusteella, Bundesgerichtshof toteaa ennakkoratkaisun esittämistä koskevassa päätöksessään, että <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE> voimaan tullut Markengesetz (tavaramerkkilaki) on asiaa arvioitaessa ensisijaisesti merkityksellinen, ja myös kaikki huomautukset on esitetty tällä perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Markengesetzin 6 osassa on kolme jaksoa. Ensimmäisen jakson (126—129 §)<?PAGE NO="I-9192"?> otsikko on <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>Maantieteellisten alkuperämerkintöjen suoja<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/> ja toisen (130—136 §) <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>Asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 tarkoitettujen maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/>. Kolmas jakso sisältää säännökset asetusten antamista koskevasta toimivallan jaosta.</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Markengesetzin 126 §:n otsikko on <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>Maantieteellisinä alkuperämerkintöinä suojatut nimet, ilmaukset tai merkit<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>. Tämän säännöksen 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>Tässä laissa tarkoitettuja maantieteellisiä alkuperämerkintöjä ovat paikkakuntien, seutujen, alueiden ja maiden nimet sekä muut ilmaukset tai merkit, joita käytetään elinkeinotoiminnassa tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän osoittamiseen.<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Markengesetzin 127 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>Suojan sisältö<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/>, säädetään — siltä osin kuin tällä säännöksellä on merkitystä nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta — seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Maantieteellisiä alkuperämerkintöjä ei saa elinkeinotoiminnassa käyttää sellaisille tavaroille tai palveluille, jotka eivät ole peräisin siltä paikkakunnalta, alueelta, seudulta tai maasta, johon merkinnällä viitataan, jos kyseisten nimien, ilmausten tai merkkien käytöstä muuta alkuperää oleville tavaroille tai palveluille aiheutuu maantieteellistä alkuperää koskeva harhaanjohtamisen vaara.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos maantieteellisellä alkuperämerkinnällä merkityillä tavaroilla ja palveluilla on erityisiä ominaisuuksia tai ne ovat erityistä laatua, maantieteellistä alkuperämerkintää saa elinkeinotoiminnassa käyttää tätä alkuperää oleville vastaavan tyyppisille tavaroille tai palveluille vain, jos tavaroilla ja palveluilla on nämä ominaisuudet tai ne ovat tätä laatua.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos maantieteellisellä alkuperämerkinnällä on erityinen maine, sitä ei saa elinkeinotoiminnassa käyttää muuta alkuperää oleville tavaroille ja palveluille, vaikka mitään maantieteellistä alkuperää koskevaa harhaanjohtamisen vaaraa ei ole, mikäli merkinnän käytöllä muuta alkuperää oleville tavaroille ja palveluille voidaan ilman perusteltua syytä vilpillisesti hyötyä maantieteellisen alkuperämerkinnän maineesta tai erottamiskyvystä tai aiheuttaa niille vahinkoa.<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-9193"?><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Markengesetzin 128 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>Milloin joku käyttää elinkeinotoiminnassa nimiä, ilmauksia tai merkkejä tämän lain 127 §:n vastaisesti, ne, jotka ovat oikeutettuja vetoamaan oikeuksiinsa vilpillisestä kilpailusta annetun lain 13 §:n 2 momentin nojalla, voivat oikeudessa vaatia tällaisen käytön kieltämistä.<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen mukaan UWG:n 13 §:n 2 momentissa mainitaan kilpailijat, ammatilliset ryhmittymät, kuluttajayhdistykset, kauppa- ja teollisuuskamarit sekä käsityöläiskamarit.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Bundesgerichtshof korostaa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään, että Markengesetzin 126—128 §:n mukaista maantieteellisten alkuperämerkintöjen suojaa on pidettävä sellaista suojaa koskevana erityislakina (lex specialis), joka luonteensa puolesta kuuluu kilpailuoikeuteen. Se toteaa, että UWG 3 §:ään voidaan vedota enää vain sellaisissa tilanteissa, jotka eivät kuulu Markengesetzin 126 §:n ja sitä seuraavien pykälien soveltamisalaan. Maantieteelliset alkuperämerkinnät eivät kuitenkaan muodosta erillistä immateriaalioikeuden lajia, koska oikeus näiden merkintöjen käyttöön ei kuulu millekään tietylle (yksinomaiselle) oikeuden haltijalle. Yksilöllinen suoja syntyy edelleenkin vain luonteeltaan ensisijaisesti kilpailuoikeudellisen suojan refleksinomaisena seurauksena.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Bundesgerichtshof toteaa tämän jälkeen, että koska kielto merkitä tuotteeseen sen maantieteellistä alkuperää koskevia vääriä tietoja perustuu kilpailijoille annettavaa suojaa koskeviin syihin, maantieteelliset alkuperämerkinnät voivat saada suojaa, vaikkei tuotteen alkuperällä ole vaikutusta kuluttajan ostopäätökseen. Tavanomaisille maantieteellisille alkuperämerkinnöille annettava suoja, sellaisena kuin siitä on säädetty Markengesetzin 127 §:n 1 momentissa, edellyttää ainoastaan, ettei ilmoitetun paikkakunnan omaleimaisuuden tai tuotteen erityisen luonteen vuoksi ole selvästi mahdotonta, että kyseinen paikkakunta olisi valmistuspaikka.<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vastaaja mainitsee Mont Blanc -kynät ja Havana-partakoneenterät esimerkkeinä kansallisia nimityksiä koskevasta oikeuskäytännöstä, jossa on katsottu, että ilmoitettu paikka on tällä tavalla selvästi poissuljettu.</P></NOTE> Kyseisen suojan saaminen ei edellytä, että kuluttajalle syntyy merkinnän perusteella mielikuva erityisestä ominaisuudesta, joka on selitettävissä alueellisilla tai paikallisilla tunnuspiirteillä, tai että merkintä on kuluttajien keskuudessa tunnettu sellaisena merkintänä. Nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta ei näin ollen ole merkityksellistä, liittääkö kuluttaja siihen paikkakuntaan, josta olut on peräisin, erityisiä tuotteen laatua koskevia odotuksia, tai missä määrin nimityksellä <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/> maantieteellisenä merkintänä on merkitystä kuluttajan ostopäätökselle. Koska vastaaja ei ole merkinnyt riittäviä ja kohtuullisessa määrin selventäviä tietoja siitä, että oluen valmistuspaikka on Paderborn, se ei saa käyttää paikannimeä <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/> Paderbornissa pannulle oluelle.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9194"?><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Bundesgerichtshof katsoo lopuksi, että vastaaja voisi pienentää nimityksen <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/> merkitystä maantieteellisenä merkintänä ilmoittamalla olutpullojen etupuolen etiketeissä, että olut on valmistettu Paderbornin panimossa ja mahdollisesti lisäämällä sanan <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>Marke<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/> (<QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>merkki<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>tavaramerkki<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>) nimitykseen <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä maininta on molemmissa <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>Fresh<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>-tvyppisten oluiden etiketeissä, muttei kummankaan <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>Light<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>-tyyppisen oluen etiketissä.</P></NOTE> Muutoksenhakijan mukaan vastaaja valmisti jonkin verran <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>Fresh<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>- ja <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>Light<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/>-tyyppisiä oluita Paderbornin panimossa, ja nämä oluet markkinoitiin varustettuina etiketeillä, jotka täyttivät molemmat edellä mainitut vaatimukset. Muutoksenhakija oli saattanut vastaajaa vastaan nyt käsiteltävänä olevan asian kanssa samanaikaisesti vireille näitä etikettejä koskevan asian, jonka Bundesgerichtshof oli antamassaan tuomiossa ratkaissut vastaajan eduksi. Asianosaiset eivät kuitenkaan näytä katsovan, että nyt kyseessä olevan ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen johtanut oikeudenkäynti olisi jäänyt vaille kohdetta kyseisen tuomion antamisen johdosta. Muutoksenhakijan mukaan vastaaja haluaisi alkaa uudelleen käyttää riidanalaisia etikettejä, mikäli se voi laillisesti tehdä niin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asetus N:o 2081/92</P></TI></TITLE><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Asetuksessa N:o 2081/92 säädetään yhteisönlaajuisesta suojajärjestelmästä nimityksille, jotka täyttävät asetuksessa asetetut edellytykset ja jotka on rekisteröity sen mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2081/92 seitsemännessä, yhdeksännessä ja kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>Tällä hetkellä kansalliset käytännöt eroavat alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen käyttöön ottamisessa; on tarpeen suunnitella yhteisön lähestymistapa; suojajärjestelmän muodostavat yhteisön säännöt itse asiassa mahdollistavat maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten kehityksen, sillä yhtenäisempi lähestymistapa varmistaa yhtäläiset kilpailunedellytykset näillä merkinnöillä merkittyjen tuotteiden tuottajien välillä ja johtaa siihen, että näiden tuotteiden luotettavuus kuluttajien näkökulmasta katsottuna paranee,</P><P>tämän asetuksen soveltamisala rajoitetaan tiettyihin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin, joiden kohdalla tuotteen tai elintarvikkeen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä on yhteys; soveltamisalaa voidaan kuitenkin tarvittaessa laajentaa koskemaan muita tuotteita tai elintarvikkeita,</P><P>olemassa olevien käytäntöjen vuoksi on aiheellista määritellä kaksi eri maantieteellisten<?PAGE NO="I-9195"?> viittausten tasoa, nimittäin suojatut maantieteelliset merkinnät ja suojatut alkuperänimitykset. <QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2081/92 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Tässä asetuksessa säädetään perustamissopimuksen liitteessä II tarkoitettujen elintarvikkeiksi tarkoitettujen maataloustuotteiden ja tämän asetuksen liitteessä I tarkoitettujen elintarvikkeiden sekä tämän asetuksen liitteessä II tarkoitettujen maataloustuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojasta. — — <QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Oluet kuuluvat niihin elintarvikkeisiin, jotka mainitaan asetuksen liitteessä I.</P></TI></TITLE><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>[y]hteisön suoja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille mer-kinnöille<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/> saadaan kyseisen asetuksen mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 2 kohdassa olevien <QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>alkuperänimityksiä<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>maantieteellisiä merkintöjä<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/> koskevien yleisten määritelmien mukaan asetuksessa tarkoitetaan</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="201D"/>a)</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="2019"/>alkuperänimityksellä<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="2019"/> alueen, määrätyn paikan tai erityistapauksissa maan nimeä, jota käytetään nimeämään maataloustuotetta tai elintarviketta,</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta</P><P>ja</P></ITEM><ITEM><P>jonka laatu tai ominaisuudet ovat olennaisesti tai yksinomaisesti maantieteellisen ympäristön, joka käsittää sen luonnon ja inhimilliset tekijät, ansiota ja jonka tuotanto, jalostus ja käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella;</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="2019"/>maantieteellisellä merkinnällä<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="2019"/> alueen, määrätyn paikan tai erityistapauksissa maan nimeä, jota käytetään nimeämään<?PAGE NO="I-9196"?> maataloustuotetta tai elintarviketta,</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta</P><P>ja</P></ITEM><ITEM><P>jolla on määrätty laatu, maine tai muita ominaisuuksia, jotka liittyvät tähän maantieteelliseen alkuperään ja jonka tuotanto ja/tai jalostus ja/tai käsittely tapahtuu tietyllä maantieteellisellä alueella<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="201D"/>.</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2081/92 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli <QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta — — ilmoitettava komissiolle nimet, joilla on oikeudellinen suoja, tai jäsenvaltioissa, joissa suojajärjestelmää ei ole, käytössä vakiintuneet nimitykset, jotka ne haluavat rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/>. Lisäksi asetuksen N:o 2081/92 17 artiklan 3 kohdassa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/>jäsenvaltiot voivat säilyttää kansallisen suojan 1 artiklan mukaisesti ilmoitetuille nimityksille, kunnes päätös niiden rekisteröinnistä on tehty<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/>. Tämän jälkeen tapahtuva rekisteröiminen on luonnollisesti mahdollista ja asetuksen nojalla tehdäänkin edelleen jatkuvasti rekisteröintihakemuksia. Rekisteröintimenettelystä säädetään asetuksen N:o 2081/92 4—7 artiklassa. Menettelystä voidaan todeta yhteenvedonomaisesti, että ryhmittymällä tai tietyin edellytyksin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on oikeus hakea rekisteröintiä maataloustuotteille tai elintarvikkeille, joita se tuottaa tai saa asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti. Komissio tarkastaa, onko rekisteröintihakemuksessa kaikki säädetyt tiedot, ja jos se toteaa näin olevan, se julkaisee tiedot <HT TYPE="ITALIC">Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.</HT> Nimitys rekisteröidään, mikäli julkaisemista seuraavan kuuden kuukauden kuluessa sitä vastaan ei ole esitetty yhtään väitettä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Pakkausmerkintöjä ja mainontaa koskevat direktiivit</P></TI></TITLE><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Muutoksenhakija, vastaaja, Saksan hallitus ja komissio ovat kukin viitanneet huomautuksissaan elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevaan direktiiviin 79/112/ETY<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19781218">18 päivänä joulukuuta 1978</DATE> annettu neuvoston direktiivi 79/112/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="033" DATE.PUB="1979" PAGE.FIRST="1">EYVL 1979, L 33, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja harhaanjohtavaa mainontaa koskevaan direktiiviin 84/450/ETY.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä <DATE ISO="19840910">10 päivänä syyskuuta 1984</DATE> annettu neuvoston direktiivi 84/450/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="250" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="17">EYVL L 250, s. 17</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna harhaanjohtavaa mainontaa koskevan direktiivin 84/450/ETY muuttamisesta sisällyttämällä siihen vertaileva mainonta <DATE ISO="19971006">6 päivänä lokakuuta 1997</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="290" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="18">EYVL L 290, s. 18</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-9197"?><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevalla direktiivillä 79/112/ETY annettiin yhteisön yleiset säännöt, joita sovelletaan horisontaalisesti kaikkiin markkinoille saatettaviin elintarvikkeisiin, jotka on tarkoitettu myytäviksi kuluttajille.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin johdanto-osan kolmas ja viides perustelukappale sekä 1 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> Säännökset perustuvat ensisijaisesti kuluttajan valistamisen ja suojelemisen tarpeeseen. Niiden mukaan on myös kiellettävä sellaisen tiedon käyttö, joka saattaisi johtaa ostajaa harhaan.<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. direktiivin johdanto-osan kuudes ja kahdestoista perustelukappale.</P></NOTE> <QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>Merkintä<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/> määritellään siten, että sillä tarkoitetaan elintarvikkeeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä tai kaupallista merkkiä, joka on tehty mihin tahansa etikettiin.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 1 artiklan 3 kohdan a alakohta.</P></NOTE> Se ei saa olla omiaan johtamaan ostajaa harhaan etenkään elintarvikkeen ominaispiirteiden osalta, joihin myös sen alkuperä kuuluu.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Harhaanjohtavaa mainontaa koskevalla direktiivillä 84/450/ETY on tarkoitus parantaa kuluttajansuojaa ja poistaa niitä kilpailun vääristymiä ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden esteitä, joita jäsenvaltioiden harhaanjohtavaa mainontaa koskevien lainsäädäntöjen eroavuuksista aiheutuu.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-373/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-131">C-373/90, X, tuomio <DATE ISO="19920116">16.1.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-131, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tässä tarkoituksessa direktiivissä pyritään vahvistamaan objektiiviset vähimmäistunnusmerkit, joiden perusteella voidaan määrittää, onko mainonta harhaanjohtavaa, sekä vähimmäisvaatimukset niistä tavoista, joilla tällaista mainontaa vastaan suojaudutaan. <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>Mainonta<QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/> on määritelty laajassa merkityksessä direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa siten, että sillä tarkoitetaan missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan kaupan, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen menekin edistämiseksi. <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="201D"/>Harhaanjohtavalla mainonnalla<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="201D"/>, joka määritellään direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa, tarkoitetaan kaikkea mainontaa, joka tavalla tai toisella harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan niitä henkilöitä, joille se on osoitettu tai jotka se tavoittaa, ja joka harhauttavan ominaisuutensa takia on omiaan vaikuttamaan heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä taikka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan kilpailijalle vahinkoa. Direktiivin 3 artiklassa täsmennetään, että mainonnan harhaanjohtavuutta arvioitaessa otetaan huomioon sen sisältämät maantieteellistä tai kaupallista alkuperää koskevat tiedot. Direktiivin 7 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa säännöksiä muun muassa kuluttajille annettavan laajemman suojan varmistamiseksi.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asian tarkastelu</P></TI></TITLE><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä oleva asia herättää useita kysymyksiä. Ensiksikin on ratkaistava, voiko asetuksen N:o 2081/92 rinnalla olla olemassa tavanomaisia alkuperämerkintöjä koskevaa kansallista lainsäädäntöä: juuri tämähän on Bundesgerichtshofin esittämä kysymys. Mikäli näin on, seuraava kysymys koskee sitä, onko kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö yhteensopiva yhteisön oikeuden muiden vaatimusten kanssa ja etenkin perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten kanssa. Vastaaja sekä Saksan, Ranskan ja Italian hallitukset ovat tuoneet esiin tämän ongelman kirjallisissa huomautuksissaan. Koska<?PAGE NO="I-9198"?> kuitenkin näissä huomautuksissa keskityttiin pääasiallisesti esitetyn ainoan ennakkoratkaisukysymyksen kohteen eli asetuksen N:o 2081/92 soveltamisalan tarkasteluun, yhteisöjen tuomioistuin pyysi suullisessa käsittelyssä asianosaisia ottamaan kantaa siihen, mitkä ovat tavanomaisten maantieteellisten alkuperämerkintöjen mahdollisen kansallisen suojan ja perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten väliset suhteet sekä tässä yhteydessä siihen, onko Bundesgerichtshofin tulkinta Markengesetzin 127 §:n 1 momentista etenkin kuluttajansuojan osalta yhteisön oikeuden vaatimusten kanssa yhteensopiva. Tarkastelen ensiksi esitettyä ennakkoratkaisukysymystä eli sitä, voiko asetuksen N:o 2081/92 rinnalla olla olemassa tavanomaisia maantieteellisiä alkuperämerkintöjä koskevaa kansallista lainsäädäntöä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asetuksen N:o 2081/92 soveltamisala</P></TI></TITLE><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Muutoksenhakija, Ranskan, Saksan ja Italian hallitukset sekä komissio omaksuvat kaikki saman näkemyksen kuin Bundesgerichtshof ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään: asetusta N:o 2081/92 sovelletaan yksinomaan sen 2 artiklassa<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 25 kohta.</P></NOTE> säädettyihin alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin — eli sellaisten tuotteiden nimityksiin, joiden osalta niiden maantieteellisen alkuperän ja määrätyn laadun välillä on olemassa yhteys — eikä tämä asetus ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla annetaan suojaa muunlaisille maantieteellisille merkinnöille.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Saksan hallitus toteaa lisäksi, että elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevassa direktiivissä 79/112/ETY,<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 10.</P></NOTE> kuten myös harhaanjohtavaa mainontaa koskevassa direktiivissä 84/450/ETY<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 11.</P></NOTE> jäsenvaltiot velvoitetaan kieltämään kaikki harhaanjohtavat tiedot ja siis myös maantieteellistä alkuperää koskevat harhaanjohtavat tiedot. Olisi näiden direktiivien vastaista, jos jäsenvaltioilta vietäisiin asetuksella N:o 2081/92 kaikki maantieteellisiä alkuperänimityksiä koskevat valtuudet.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Muutoksenhakija esittää saman väitteen, mutta viittaa vain direktiiviin 84/450/ETY.</P></NOTE> Se toteaa lisäksi, että tällaisten alkuperää koskevien tietojen käyttö jäisi sekä kansallisella että yhteisön tasolla kaiken valvonnan ulkopuolelle, jos asetus N:o 2081/92 olisi tyhjentävä.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Itävallan hallitus on yhtä mieltä siitä, ettei asetus N:o 2081/92 estä antamasta maantieteellisille alkuperämerkinnöille suojaa kansallisessa lainsäädännössä, mutta se päätyy tähän johtopäätökseen toisenlaisella päättelyllä. Se toteaa, että tämän asetuksen tavoitteisiin kuuluu varsinkin tulojen lisääminen maaseudulla. Olisi tämän tavoitteen vastaista, jos tavanomaiset maantieteelliset alkuperämerkinnät, jotka eivät voi saada asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitettua suojaa, menettäisivät myös kaiken kansallisen suojan, koska tämä vaikuttaisi huomattavasti kyseessä olevien tuottajien elintasoon.<?PAGE NO="I-9199"?> Sekä Saksan että Itävallan hallitus viittaavat lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights, TRIPS)<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="336" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="214">EYVL 1994, L 336, s. 214</REF.DOC.OJ>; suomenkielinen erityispainos, alue 11, nide 38, s. 216.</P></NOTE> 22 artiklaan, jonka mukaan sopimuksen osapuolet, mukaan lukien yhteisö itse ja sen jäsenvaltiot WTO:n jäseninä, ovat velvollisia antamaan suojaa <QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/>maantieteellisille merkinnöille<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Sitä vastoin vastaaja ja Kreikan hallitus katsovat, että asetuksella N:o 2081/92 annetaan tyhjentävästi kaiken tyyppisten maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaa koskevat säännökset ja että se on näin ollen esteenä tätä alaa koskevalle kansalliselle lainsäädännölle (vaikkakin vastaaja yhteisöjen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esille ottamista lisäkysymyksistä esittämissään huomautuksissa katsoi, ettei kansalliselle lainsäädännölle ollut estettä). Vastaaja toteaa lisäksi, että asetus N:o 2081/92 ei vaikuta sellaiseen kansalliseen kilpailulainsäädäntöön, jolla on tarkoitus suojata kuluttajia harhaanjohtavilta käytännöiltä, eikä varsinkaan sääntöihin, jotka on annettu elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan direktiivin 79/112/ETY<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 10.</P></NOTE> ja harhaanjohtavaa mainontaa koskevan direktiivin 84/450/ETY<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 11.</P></NOTE> toteuttamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Katson asetuksen N:o 2081/92 sekä tarkoituksesta että sanamuodosta käyvän ilmi, että se ei ole esteenä tavanomaisia maantieteellisiä alkuperämerkintöjä — eli merkintöjä, joiden osalta tuotteen alkuperän ja sen laadun tai maineen välillä ei ole mitään yhteyttä — koskeville kansallisille suojajärjestelmille.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ensiksikin on mielestäni selvää, että asetus N:o 2081/92 itsessään koskee vain maataloustuotteita ja elintarvikkeita, joiden ominaisuudet liittyvät niiden maantieteelliseen alkuperään. Viittaan tältä osin asetuksen N:o 2081/92 johdanto-osan yhdeksänteen perustelukappaleeseen<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä 22 kohdassa.</P></NOTE> ja asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 2 kohdassa oleviin määritelmiin <QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>alkuperänimityksestä<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0061" REF.END="QE0061" CODE="201D"/>maantieteellisestä merkinnästä<QUOT.END ID="QE0061" REF.START="QS0061" CODE="201D"/>, joihin asetuksen soveltaminen sen 1 artiklan 1 kohdan<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä 25 kohdassa.</P></NOTE> mukaan nimenomaisesti rajoittuu. On kiistatonta, että tavanomaiset maantieteelliset alkuperämerkinnät eivät sisälly näihin määritelmiin.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Voitaisiin luonnollisesti väittää, että olisi outoa, jos tavanomaisia maantieteellisiä merkintöjä voitaisiin suojata mitään edellytyksiä asettamatta, kun taas asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitetuiksi maantieteellisiksi merkinnöiksi määritteleminen on tiukkojen edellytysten alainen. Vastaus tähän väitteeseen on, että tiukat vaatimukset ovat perusteltuja yhteisön järjestelmässä annettavan yhteisönlaajuisen suojan varmistamiseksi <QUOT.START ID="QS0062" REF.END="QE0062" CODE="201D"/>aidoille<QUOT.END ID="QE0062" REF.START="QS0062" CODE="201D"/> alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille (eli toisin sanoen niille, jotka ovat asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan 2 kohdan määritelmien mukaisia), mutta että tämän ei tulisi kuitenkaan estää jäsenvaltioita antamasta asianmukaiseksi katsomaansa kansallista suojaa (edellyttäen<?PAGE NO="I-9200"?> luonnollisesti, että sellainen suoja on yhteensopiva yhteisön oikeuden muiden säännösten kanssa ja erityisesti perustamissopimuksen mukaisten tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten kanssa).</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Vastaaja väittää, että vaikka asetuksen N:o 2081/92 2 artiklan mukaan kyseisellä asetuksella <HT TYPE="ITALIC">annetaan rekisteröintiin perustuvaa suojaa rekisteröimällä</HT> ainoastaan siinä säädettyjen määritelmien mukaisille alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille, kyseisen <HT TYPE="ITALIC">asetuksen soveltamisala,</HT> sellaisena kuin se on määritelty asetuksen 1 artiklassa, käsittää kaikenlaiset maantieteelliset nimitykset ja merkinnät, joten se estää niille — alkuperämerkinnät mukaan lukien — annettavan kansallisen suojan. Tämä tulkinta vaikuttaa mielestäni jossain määrin keinotekoiselta. Lisäksi se on sen asetuksen N:o 2081/92 johdanto-osassa olevan toteamuksen vastainen, jonka mukaan asetuksen soveltamisala rajoittuu tuotteisiin, joiden osalta on olemassa yhteys tuotteen ominaisuuksien ja maantieteellisen alkuperän välillä.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä 22 kohdassa mainittu direktiivin yhdeksäs perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Useat osapuolet vetoavat väitteidensä tueksi elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevaan direktiiviin 79/112/ETY<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 10.</P></NOTE> ja harhaanjohtavaa mainontaa koskevaan direktiiviin 84/450/ETY,<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 11.</P></NOTE> kuten olen edellä todennut. Niihin ovat viitanneet sekä ne osapuolet, jotka väittävät, ettei asetus N:o 2081/92 voi olla tyhjentävä, koska se estäisi jäsenvaltioita tällöin noudattamasta niille edellä mainituissa direktiiveissä asetettuja velvollisuuksia kieltää merkinnät ja mainonta, jotka ovat alkuperän suhteen harhaanjohtavia, että myös vastaaja, joka väittää, että vaikka asetus N:o 2081/92 estääkin kansallisen alkuperämerkintöjä koskevan lainsäädännön, se ei vaikuta direktiiveissä säädetyn kaltaiseen lainsäädäntöön, jolla on tarkoitus suojata kuluttajia.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Mielestäni edellä mainituista direktiiveistä ei ole saatavissa mitään apua sen määrittämiseksi, onko asetus N:o 2081/92 tyhjentävä vai ei. Niillä on kuitenkin jossain määrin merkitystä, kun arvioidaan kansallisen lainsäädännön lainmukaisuutta tämän asetuksen soveltamisalasta riippumatta. Tarkastelenkin näitä direktiivejä myöhemmin tämän kysymyksen käsittelyn yhteydessä.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Myönnän, ettei ole selvää, voiko asetuksen N:o 2081/92 rinnalla olla olemassa sellaisia kansallisia suojajärjestelmiä, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ja elintarvikkeita, eli tuotteita ja elintarvikkeita, jotka on nimetty tässä asetuksessa säädettyjen määritelmien mukaisilla maantieteellisillä merkinnöillä ja alkuperänimityksillä. Tämä kysymys ei kuitenkaan ole riidan kohteena nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, joka koskee ainoastaan sellaisen tavanomaisia maantieteellisiä alkuperämerkintöjä koskevan kansallisen suojajärjestelmän lainmukaisuutta, joka ei selvästikään kuulu asetuksen N:o 2081/92 soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Päädyn näin ollen siihen Bundesgerichtshofin esittämää kysymystä koskevaan lopputulokseen, ettei asetus N:o 2081/92 ole esteenä Markengesetzin 127 §:n 1 momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla annetaan suojaa tavanomaisille maantieteellisille alkuperämerkinnöille.<?PAGE NO="I-9201"?> Tällaisen lainsäädännön lainmukaisuutta koskevaa kysymystä on sen vuoksi syytä tarkastella yhteisön oikeuden muiden periaatteiden perusteella.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan sovellettavuus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Seuraava tarkasteltava kysymys koskee sitä, kuuluuko Markengesetzin 127 §:n 1 momentin kaltainen kansallinen säännös jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet kieltävän EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Voidaan kysyä, kuuluvatko pääasian oikeudenkäynnin perustana olevat tosiseikat perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan, kun otetaan huomioon, että tässä oikeudenkäynnissä saksalainen yhdistys esittää vaatimuksensa Saksan lainsäädännön perusteella saksalaista yhtiötä vastaan asiassa, joka koskee Saksassa pantua olutta. Italian hallituksen asiamies ilmaisikin tätä koskevan epäilyksensä suullisessa käsittelyssä. Vastaaja ja implisiitisesti myös Ranskan ja Saksan hallitukset katsovat kuitenkin, että perustamissopimuksen 30 artiklaa sovelletaan periaatteessa sen mahdollisen vaikutuksen perusteella, joka kansallisella lainsäädännöllä voi olla yhteisön sisäiseen kauppaan.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Samankaltainen kysymys syntyi yhdistetyissä asioissa Pistre ym.,<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-321/94—C-324/94" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-2343">C-321/94—C-324/94, Pistre ym., tuomio <DATE ISO="19970507">7.5.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-2343, tuomion 35 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> joka koski rikosasioissa syytettyinä olleita Ranskan kansalaisia ja Ranskan markkinoilla myytäviä ranskalaisia tuotteita. Syytetoimiin oli ryhdytty sen vuoksi, että tavaroita markkinoitaessa ei ollut hankittu kansallisessa lainsäädännössä vaadittua lupaa tiettyjen nimitysten käyttöön. Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi väitteen siitä, etteivät syytteet kuuluneet perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan näissä olosuhteissa, katsoen, ettei kyseistä määräystä voitu jättää ottamatta huomioon pelkästään siitä syystä, että kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun konkreettisen tapauksen kaikki tosiseikat tapahtuivat yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, koska kansallisen säännöksen soveltamisella voi tällaisessa tilanteessa olla vaikutusta tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen myös jäsenvaltioiden välillä.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat Pistre ym., tuomion 44 ja 45 kohta.</P></NOTE> On kuitenkin syytä huomata, että ongelma ilmeni kyseisessä asiassa varsin epätavallisella tavalla: oli väitetty, että kansallisen lainsäädännön yhteensopivuudella perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa oli asiassa merkitystä sen vuoksi, että kansallisia tuottajia olisi syrjitty, jos kansalliset säännökset olisivat olleet lainvastaisia ainoastaan tuontiin nähden. Tällainen käänteinen syrjintä olisi ollut kansallisen lainsäädännön mukaan lainvastaista. Tämän takia kansalliset tuottajat pystyvät nojautumaan välillisesti perustamissopimuksen 30 artiklaan estääkseen kansallisen lainsäädännön soveltamisen heihin.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Nyt esillä olevassa asiassa ei sitä vastoin ole olemassa mitään tällaista yhteyttä.<?PAGE NO="I-9202"?> Pitäydynkin sillä kannalla, että perustamissopimuksen 30 artiklan soveltaminen edellyttää, että toimenpiteen on vaikutettava tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Todettakoon, että julkisasiamies Saggio on hiljattain ilmaissut tämän näkemyksen asiassa Guimont esittämässään ratkaisuehdotuksessa.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia C-448/98, Guimont, tuomio <DATE ISO="20001205">5.12.2000</DATE>, julkisasiamiehen esittämä ratkaisuehdotus <DATE ISO="20000309">9.3.2000</DATE>, ehdotuksen 5—8 kohta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).</P></NOTE> Koska kuitenkin perustamissopimuksen 30 artiklaa koskeva väite on esitetty, tarkastelen kysymyksiä lähtien siitä olettamasta, että tällaisen vaikutuksen toteaminen saattaa olla mahdollista.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Markengesetzin 127 §:n 1 momentti on aineelliselta sisällöltään sellainen, että se selvästi kuuluu perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan, sillä tämä määräys koskee kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säädöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="8/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="837">8/74, Dassonville, tuomio <DATE ISO="19740711">11.7.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 837, Kok. Ep. II, s. 349)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Näin ollen on vielä syytä tutkia, voiko kyseinen kansallinen säännös olla perusteltu joko EY:n perustamissopimuksen 36 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 30 artikla) nojalla tai pakottavan vaatimuksen perusteella asiassa Cassis de Dijon annetussa tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="120/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="649">120/78, Rewe-Zentral, tuomio <DATE ISO="19790220">20.2.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 649, Kok. Ep. IV, s. 403)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tarkoitetussa merkityksessä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojeleminen perustamissopimuksen 36 artiklan nojalla</P></TI></TITLE><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen 36 artiklassa sallitaan tuonnin rajoitukset, jotka ovat eri syistä, muun muassa teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi, perusteltuja edellyttäen, että kyseiset rajoitukset eivät ole keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Muutoksenhakija katsoo, että kansalliseen lainsäädäntöön sovelletaan tätä poikkeusta, ja viittaa kantansa tueksi asiassa Exportur annettuun tuomioon,<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-3/91" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-5529">C-3/91, Exportur, tuomio <DATE ISO="19921110">10.11.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-5529, Kok. Ep. XIII, s. 161)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jossa yhteisöjen tuomioistuin näyttää hyväksyneen sen, että tavanomaisten maantieteellisten alkuperämerkintöjen suoja kuuluu 36 artiklassa tarkoitetun teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemisen soveltamisalaan.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia Exportur, tuomion 37 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Vastaaja sitä vastoin toteaa, että pääasian oikeudenkäynti nyt käsiteltävänä olevassa asiassa poikkeaa olennaisella tavalla siitä pääasiasta, joka oli kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä asiassa Exportur. Tässä viimeksi mainitussa asiassa yhteisöjen tuomioistuin näytti hyväksyvän sen, että alkuperämerkinnöille annettiin suojaa, koska niillä <QUOT.START ID="QS0063" REF.END="QE0063" CODE="201D"/>voi — — olla hyvä maine kuluttajien keskuudessa, ja lisäksi ne voivat olla niissä mainittuihin paikkoihin sijoittautuneille valmistajille tärkeä keino hankkia asiakkaita<QUOT.END ID="QE0063" REF.START="QS0063" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia Exportur, tuomion 28 kohta.</P></NOTE> Merkintöjen suojaaminen oli näin ollen perusteltua sen vuoksi, että oli olemassa riski siitä, että muussa tapauksessa muut saattaisivat käyttää hyväksi tällaisten alkuperämerkintöjen<?PAGE NO="I-9203"?> mainetta. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa kansallisessa lainsäädännössä kielletään alkuperämerkintöjen käyttö kuitenkin siitä riippumatta, liittyykö maantieteelliseen merkintään jonkinlainen maine vai ei. Vastaaja on markkinoinut tuotteita <QUOT.START ID="QS0064" REF.END="QE0064" CODE="201D"/>Warsteiner<QUOT.END ID="QE0064" REF.START="QS0064" CODE="201D"/>-merkintää käyttäen ja merkinnän maine riippuu pikemminkin sillä yksilöidyn oluen laadusta kuin oluen maantieteellisestä alkuperästä. Vastaaja päättelee tällä perusteella, että vain sillä on oikeus vedota siihen, että sen yhteisön oikeuteen perustuvaa perustavanlaatuista oikeutta eli immateriaalioikeuksien suojaa loukataan.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Pidän tätä vastaajan argumentointia vakuuttavana. Asiassa Exportur annettu tuomio perustui kanteeseen, jonka oli saattanut vireille kyseessä olleen tuotteen (nougatmakeiset, joista käytettiin nimityksiä <QUOT.START ID="QS0065" REF.END="QE0065" CODE="201D"/>Turrón de Alicante<QUOT.END ID="QE0065" REF.START="QS0065" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0066" REF.END="QE0066" CODE="201D"/>Turrón de Jijona<QUOT.END ID="QE0066" REF.START="QS0066" CODE="201D"/>) viennin käynnistämiseksi ja edistämiseksi perustettu espanjalainen viejien yhdistys kahta sellaista ranskalaista nougatmakeisten valmistajaa vastaan, jotka käyttivät tuotteistaan nimityksiä <QUOT.START ID="QS0067" REF.END="QE0067" CODE="201D"/>touron Alicante<QUOT.END ID="QE0067" REF.START="QS0067" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0068" REF.END="QE0068" CODE="201D"/>touron type Alicante<QUOT.END ID="QE0068" REF.START="QS0068" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0069" REF.END="QE0069" CODE="201D"/>touron Jijona<QUOT.END ID="QE0069" REF.START="QS0069" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0070" REF.END="QE0070" CODE="201D"/>touron type Jijona<QUOT.END ID="QE0070" REF.START="QS0070" CODE="201D"/>. Kanne, jossa vaadittiin, että vastaajia kiellettäisiin käyttämästä kyseessä olevia espanjalaisia nimiä, oli nostettu alkuperänimitysten, lähtöisyysmerkintöjen ja tiettyjen tuotteiden nimien suojasta Madridissa <DATE ISO="19730627">27 päivänä kesäkuuta 1973</DATE> allekirjoitetun Ranskan tasavallan ja Espanjan valtion välisen sopimuksen perusteella, jonka mukaan nimet <QUOT.START ID="QS0071" REF.END="QE0071" CODE="201D"/>Turrón de Alicante<QUOT.END ID="QE0071" REF.START="QS0071" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0072" REF.END="QE0072" CODE="201D"/>Turrón de Jijona<QUOT.END ID="QE0072" REF.START="QS0072" CODE="201D"/> oli varattu Ranskan alueella yksinomaan espanjalaisille tuotteille tai tavaroille ja niitä voitiin käyttää ainoastaan Espanjan valtion lainsäädännössä säädetyin edellytyksin. Riippumatta siitä, voidaanko senkaltaisia tavanomaisia maantieteellisiä alkuperämerkintöjä, joista oli kysymys asiassa Exportur annetussa tuomiossa, kohtuudella pitää keskeisiin immateriaalioikeuksiin, kuten patentteihin, tavaramerkkeihin ja tekijänoikeuksiin verrattavissa olevina oikeuksina, on joka tapauksessa selvää, että muutoksenhakija pyrki kyseisessä asiassa saamaan voimaan vähintään samankaltaisen oikeuden kuin mihin sillä (tai sen jäsenillä) oli oikeus edellä mainitun sopimuksen perusteella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi merkitystä olleen selvästi myös sillä seikalla, että suojatuilla nimillä ja kyseisille paikkakunnille sijoittautuneiden yritysten valmistamilla tuotteilla oli maine, josta vastaajina olevat valmistajat hyötyivät.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia Exportur, tuomion 28 ja 37 kohta.</P></NOTE> Sitä vastoin nyt esillä olevassa tapauksessa muutoksenhakija, jolla ei ole minkäänlaista oikeutta käyttää kyseessä olevaa maantieteellistä alkuperämerkintää, pyrkii estämään sen käytön yritykseltä, joka on itse rakentanut sen maineen, joka nimellä on. Mielestäni vaikuttaa siltä, että olisi yhteisön oikeuden käsitteiden yleisesti hyväksytyn käytön vastaista, jos sellaisen lainsäädännön, jonka perusteella kanne on nostettu, katsottaisiin kuuluvan 36 artiklassa tarkoitetun teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemisen piiriin.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi vakiintuneesti katsonut tämän poikkeuksen soveltamista koskevassa oikeuskäytännössään, että perustamissopimuksen 36 artiklassa sallitaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat poikkeukset ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden perusteena on kyseisen omaisuuden ydinsisältöön kuuluvien oikeuksien suojeleminen.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="178/70" YEAR="1971" PAGE.ECR="487">78/70, Deutsche Grammophon, <DATE ISO="19710608">8.6.1971</DATE> (Kok. 1971, s. 487, Kok. Ep. I, s. 577, 11 kohta)</REF.DOC.ECR>; tämä periaate on myöhemmin vahvistettu useasti.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut suuntaviivoja siitä, mikä on tietyn tyyppisten immateriaalioikeuksien ydinsisältö: esimerkiksi patenttien osalta se on sen varmistaminen, että patentinhaltija saa<?PAGE NO="I-9204"?> korvauksena luovasta keksijän työstä yksinoikeuden käyttää keksintöä teollisuustuotteiden valmistuksessa ja niiden saattamisessa ensimmäisen kerran vaihdantaan sekä oikeuden torjua patentinloukkaukset.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="15/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="1147">15/74, Centrafarm v. Sterling Drug, tuomio <DATE ISO="19741031">31.10.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 1147; suomenkielinen erityispainos 1974, s. 367, Kok. Ep. II, s. 373, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tavaramerkkien osalta se on sen varmistaminen, että tavaramerkin haltija saa yksinoikeuden käyttää tavaramerkkiä saatettaessa tavaramerkillä suojattuja tuotteita ensi kertaa markkinoille; tarkoituksena on täten suojata tuotetta sellaisia kilpailijoita vastaan, jotka haluaisivat käyttää tavaramerkin saamaa asemaa ja mainetta väärin hyväksi myymällä tuotteita, jotka on lainvastaisesti varustettu tällä merkillä.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="16/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="1183">16/74, Centrafarm v. Winthrop, tuomio <DATE ISO="19741031">31.10.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 1183, 8 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Sellaisella kansallisella lainsäädännöllä kuin Markengesetzin 127 §:n 1 momentilla ei selvästikään ole tarkoitus suojata mitään vastaavanlaisia alkuperämerkintöihin liittyviä oikeuksia. Bundesgerichtshof korostaakin nimenomaisesti, että alkuperämerkintöjä ei ole asianmukaista käsitellä immateriaalioikeuksina, koska yksinoikeutta niiden käyttöön ei ole annettu kenellekään tietylle oikeudenhaltijalle. Katson, että ne periaatteet, jotka yhteisöjen tuomioistuin on kehittänyt teollisen ja kaupallisen omaisuuden alalla ja jotka koskevat sellaisia luovutuskelpoisia oikeuksia kuin patent^ teja, tavaramerkkejä ja tekijänoikeuksia suppeassa merkityksessä, eivät luonteensa puolesta sovellu tavanomaisia maantieteellisiä alkuperämerkintöjä koskevan kansallisen lainsäädännön laillisuuden arvioimiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Totean lopuksi, että asiassa Exportur annetun tuomion perustana olevat tosiseikat saivat alkunsa sellaisesta historiallisesta ja lainsäädännöllisestä yhteydestä, joka poikkeaa täysin siitä, johon nyt käsiteltävänä olevan asian tosiseikat perustuvat. Yhteisöjen tuomioistuin otti asiassa Exportur antamassaan tuomiossa kantaa kansainväliseen sopimukseen, jolla tavoiteltu päämäärä oli paljon laajempi kuin se, johon pyritään nyt esillä olevassa asiassa tarkasteltavana olevalla kansallisella lainsäädännöllä: sopimuksella oli tarkoitus suojata alkuperänimityksiä, lähtöisyysmerkintöjä ja tiettyjen tuotteiden nimiä, joista yksikään ei kyseisen pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan ollut yhteisönlaajuisen suojan kohteena.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vaikka tuomio annettiin muutamia kuukausia asetuksen voimaantulon jälkeen, tosiseikat tapahtuivat ennen tätä ajankohtaa.</P></NOTE> En ole vakuuttunut siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen yleistä toteamusta, jonka mukaan kyseisessä sopimuksessa asetetun tavoitteen <QUOT.START ID="QS0073" REF.END="QE0073" CODE="201D"/>voidaan katsoa liittyvän 36 artiklassa tarkoitettuun teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseen<QUOT.END ID="QE0073" REF.START="QS0073" CODE="201D"/>, olisi sovellettava tavanomaisia maantieteellisiä alkuperämerkintöjä koskevalla paljon kapeammalla alalla, ja vielä vähemmän nykyään, kun alkuperämerkinnät kuuluvat asetuksen N:o 2081/92 soveltamisalaan ja ne saavat siihen perustuvaa yhteisönlaajuista suojaa.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Päätelmäni näin ollen on, että Markengesetzin 127 §:n 1 momentin kaltainen kansallinen lainsäädäntö ei kuulu sen poikkeuksen piiriin, joka koskee toimenpiteitä teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Pakottavia vaatimuksia koskevat syyt hyväksymisen perusteena</P></TI></TITLE><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Vaikka yhteisöjen tuomioistuin näytti hyväksyvän sen, että tarvetta suojata tuottajia<?PAGE NO="I-9205"?> vilpilliseltä kilpailulta ja kuluttajia tuotteiden alkuperää koskevalta harhaanjohtamiselta voitaisiin perustella perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuilla yleiseen järjestykseen perustuvilla syillä,<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="12/74" YEAR="1975" PAGE.ECR="181">12/74, komissio v. Saksa, tuomio <DATE ISO="19750220">20.2.1975</DATE> (Kok. 1975, s. 181, Kok. Ep II, s. 449)</REF.DOC.ECR> ja erityisesti julkisasiamies Warnerin ratkaisuehdotus, s. 208.</P></NOTE> se on täsmentänyt tämän jälkeisessä oikeuskäytännössään, että perustamissopimuksen 36 artiklaa, joka on poikkeus perustamissopimuksen 30 artiklan perustavanlaatuisesta määräyksestä, on tulkittava suppeasti eikä sitä voida ulottaa sellaisiin tavoitteisiin — kuten suojaan vilpillistä kilpailua vastaan tai kuluttajansuojaan — joita siinä ei ole nimenomaisesti mainittu.<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="113/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="1625">113/80, komissio v. Irlanti, tuomio <DATE ISO="19810617">17.6.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 1625, Kok. Ep. VI, s. 149, 7 ja 8 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="177/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="3651">177/83, Kohl, <DATE ISO="19841106">6.11.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 3651, tuomion 14 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Perustetta sille, että kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö olisi oikeutettu kuluttajansuojan perusteella on näin ollen etsittävä muualta.</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Koska kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö on laadittu siten, että se on tarkoitettu sovellettavaksi tekemättä eroa kotimaisten tavaroiden ja tuontitavaroiden välillä, tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle siitä aiheutuva rajoitus saattaa periaatteessa olla perusteltu sen muotoilun perusteella, jota yhteisöjen tuomioistuin käytti ensimmäisen kerran asiassa Cassis de Dijon antamassaan tuomiossa,<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edeltä alaviitteessä 33.</P></NOTE> nimittäin pakottavien vaatimusten (overriding requirements)<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0074" REF.END="QE0074" CODE="201D"/>Exigences impératives<QUOT.END ID="QE0074" REF.START="QS0074" CODE="201D"/>; alun pitäen käännetty englanniksi ilmaisulla <QUOT.START ID="QS0075" REF.END="QE0075" CODE="201D"/>mandatory requirements<QUOT.END ID="QE0075" REF.START="QS0075" CODE="201D"/>, mutta nyttemmin tavallisesti ilmaisulta <QUOT.START ID="QS0076" REF.END="QE0076" CODE="201D"/>imperative<QUOT.END ID="QE0076" REF.START="QS0076" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0077" REF.END="QE0077" CODE="201D"/>overriding<QUOT.END ID="QE0077" REF.START="QS0077" CODE="201D"/> requirements.</P></NOTE> tyydyttämiseksi, mikä sisältää suojan vilpillistä kilpailua vastaan (protection against unfair competition)<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0078" REF.END="QE0078" CODE="201D"/>La loyauté des transctions commerciales<QUOT.END ID="QE0078" REF.START="QS0078" CODE="201D"/>, joka alun perin käännettiin asiassa Cassis de Dijon annetussa tuomiossa englanniksi ilmaisulla <QUOT.START ID="QS0079" REF.END="QE0079" CODE="201D"/>the fairness of commercial transactions<QUOT.END ID="QE0079" REF.START="QS0079" CODE="201D"/> ja suomeksi <QUOT.START ID="QS0080" REF.END="QE0080" CODE="201D"/>hyvien kauppatapojen<QUOT.END ID="QE0080" REF.START="QS0080" CODE="201D"/> käsitteellä.</P></NOTE> ja kuluttajansuojan, jolloin edellytetään, että kyseinen lainsäädäntö on oikein suhteutettu sillä tavoiteltuun päämäärään.</TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Bundesgerichtshof korostaa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään, että Markengesetzin 127 §:n 1 momentti on kilpailuoikeudellinen säännös. Saksan hallitus puolestaan on voimakkaasti sillä kannalla, että kyseinen säännös perustuu kuluttajansuojaan. Tämä viimeksi mainittu näkökohta ei käy selvästi ilmi pelkästään säännöksen sisällöstä, vaan myös siitä, että Markengesetzin 128 §:n 1 momentin mukaan, luettuna yhdessä UWG:n 13 §:n 2 momentin kanssa, kuluttajayhdistyksillä on oikeus nostaa Markengesetzin 127 §:n 1 momentin rikkomista koskeva kanne, sekä siitä, että yhteisöjen tuomioistuin on useasti tarkastellut UWG:n 3 §:ää —jota alkuperämerkintöjen alalla on ilmeisesti tarkoitus täydentää tai joka on jopa tarkoitus korvata Markengesetzin 127 §:n 1 momentilla — kuluttajansuojaa koskevana säännöksenä.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-315/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-317">C-315/92, Clinique, tuomio <DATE ISO="19940202">2.2.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-317, Kok. Ep. XV, s. I-13)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-470/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-1923">C-470/93, Mars, tuomio <DATE ISO="19950706">6.7.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-1923)</REF.DOC.ECR> ja viimeksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-220/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-177">C-220/98, Estée Lauder, tuomio <DATE ISO="20000113">13.1.2000</DATE> (Kok. 2000, s. I-177)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa asiassa Cassis de Dijon annetusta tuomiosta itsestään ilmenee, että kuluttajansuojaa ja vilpillistä kilpailua koskevat käsitteet liittyvät läheisesti toisiinsa: yhteisöjen tuomioistuin katsoi siinä, että vähimmäisalkoholipitoisuuksien pakollisen vahvistamisen ei voitu katsoa olevan hyvien kauppatapojen olennainen tae,<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviite 46.</P></NOTE> koska se, että ostaja saa asianmukaiset tiedot, on helppo varmistaa tuotteen pakkaukseen tehtävillä merkinnöillä.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 33 mainittu asia Revve-Zentral, tuomion 13 kohta.</P></NOTE> Kyseiset kaksi poikkeukseen oikeuttavaa perustetta ovat luonteeltaan sellaisia, että<?PAGE NO="I-9206"?> ne esiintyvät usein samanaikaisesti.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kilpailuoikeuden ja kuluttajien sen perusteella saamien etujen välisen yleisemmän suhteen tarkastelun osalta, ks. asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-7/97" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-7791">C-7/97, Bronner, tuomio <DATE ISO="19981126">26.11.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-7791)</REF.DOC.ECR> esittämäni ratkaisuehdotus, 58—61 kohta.</P></NOTE> Asetuksen N:o 2081/92 perustana ovatkin nämä molemmat tavoitteet, eli sekä kuluttajien että tuottajien suojaaminen.<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti asetuksen johdanto-osan toinen, kolmas ja neljäs perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee selvästi, että kuluttajien harhaanjohtamista koskevalla vaaralla ei voi olla etusijaa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden ja sillä voidaan siten perustella kaupan esteitä ainoastaan siltä osin kuin vaara on riittävän vakava.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-313/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-6039">C-313/94, Graffione, tuomio <DATE ISO="19961126">26.11.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-6039, tuomion 24 kohta)</REF.DOC.ECR> ja muut siinä mainitut tuomiot.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin on asianmukaisena arviontiperusteena harhaanjohtamista koskevan vaaran tason arvioimiseksi ottanut huomioon tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletetut odotukset.<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-210/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-4657">C-210/96, Gut Springenheide ja Tusky, tuomio <DATE ISO="19980716">16.7.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-4657, 30—32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)</REF.DOC.ECR> sekä viimeksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-465/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-2297">C-465/98, Darbo, tuomio <DATE ISO="20000404">4.4.2000</DATE> (Kok. 2000, s. I-<FT TYPE="CN">229720</FT> kohta)</REF.DOC.ECR>. Keskivertokuluttajan käsitettä yhteisön oikeudessa koskevan käyttökelpoisen selvityksen osalta, ks. julkisasiamies Fennellyn asiassa Estéé Lauder <DATE ISO="19990916">16.9.1999</DATE> esittämän ratkaisuehdotuksen 23—29 kohta (edellä alaviitteessä 47 mainittu tuomio).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Jos siis edellä mainitulla tavalla määritelty sellaisen tuotteen keskivertokuluttaja, jonka markkinoinnissa käytetään tavanomaista maantieteellistä alkuperämerkintää, ei yhdistä toisiinsa hänen ostopäätökseensä vaikuttavia tuotteen ominaisuuksia ja kyseistä alkuperämerkintää, tämä merkintä ei vaikuta hänen päätökseensä, eikä hänen voida kohtuudella katsoa tulleen johdetuksi harhaan. Tällöin kielto markkinoida tuotetta kyseistä merkintää käyttäen näennäisesti kuluttajien suojaamiseksi olisi tavoiteltuun päämäärään nähden selvästi suhteeton ja soveltumaton toimenpide.</TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä mainituista luvuista (jotka on saatu kuluttajatutkimuksesta, johon Oberlandesgericht Karlsruhe perusti tuomionsa) ilmenee, että vaikka lähes 81 % usein olutta nauttivista kuluttajista tiesi, että Warstein-niminen paikkakunta on olemassa, ainoastaan 8 % olutta vähintäänkin satunnaisesti tai harvoin juovista kuluttajista katsoi tällä paikkakunnalla olevan merkitystä heidän ostopäätökselleen.</TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Bundesgerichtshof toteaa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään, ettei maantieteellisille alkuperämerkinnöille Markengesetzin 127 §:n 1 momentin nojalla annettava suoja edellytä, että kuluttajat tuntevat alkuperämerkinnän alkuperää osoittavana merkintänä, vaan riittää, ettei ole selvästi mahdotonta, että kyseinen paikkakunta olisi valmistuspaikka. Tämän tulkinnan kannalta ei ole tarpeen selvittää, onko sillä, että on olemassa Warstein-niminen paikkakunta, merkitystä, kun keskivertokuluttaja päättää ostaa Warsteiner-olutta: sitä seikkaa, onko olemassa tosiasiallinen vaara siitä, että kyseistä kuluttajaa johdetaan harhaan tuotteen maantieteellisen alkuperän suhteen, ei oteta huomioon.</TXT></NP><?PAGE NO="I-9207"?><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Jos keskivertokuluttajaa ei kuitenkaan johdeta harhaan, voidaan kysyä, mikä on se yleinen etu, jonka vuoksi alkuperämerkinnän käyttöä rajoitetaan. On mahdotonta sovittaa tällaista rajoitusta yhteen sen keskivertokuluttajaa koskevan standardin kanssa, jonka yhteisöjen tuomioistuin on, kuten olen edellä esitettänyt, kehittänyt mittapuuksi arvioitaessa sitä, ovatko tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle asetetut esteet tässä yhteydessä laillisia. On toisin sanoen selvästi suhteetonta kieltää alkuperämerkinnällä varustetun tuotteen markkinointi tällaisissa olosuhteissa. Katson näin ollen, että Markengesetzin 127 §:n 1 momentilla, sellaisena kuin Bundesgerichtshof sitä tulkitsee, rajoitetaan edellä mainituista syistä johtuen perusteettomasti perustamissopimuksen 30 artiklassa taattua tavaroiden vapaata liikkuvuutta, koska sen seurauksena suojattaisiin tavanomaisia maantieteellisiä alkuperämerkintöjä ja rajoitettaisiin täten potentiaalisesti yhteisön sisäistä kauppaa, vaikkei ole olemassa mitään tosiasiallista kuluttajan harhaanjohtamisen vaaraa. Markengesetzin 127 §:n 1 momentti olisi kuitenkin yhteensopiva perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa, jos kansallinen tuomioistuin katsoisi kyseisen kansallisen säännöksen edellyttävän, että on oltava olemassa riittävän vakava vaara siitä, että keskivertokuluttajaa, siten kuin yhteisöjen tuomioistuin on tämän käsitteen määritellyt, johdetaan harhaan maantieteellisen alkuperän suhteen, sillä kyseinen säännös olisi tällöin perusteltu kuluttajansuojan perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tällä lähestymistavalla varmistetaan lisäksi se, että kansallisen lainsäädännön lainmukaisuutta tarkastellaan samojen arviointiperusteiden perusteella kuin silloin, kun ratkaistaan sen yhteensoveltuvuus elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan direktiivin 79/112/ETY kanssa,<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 10.</P></NOTE> sillä tämän direktiivin osalta sovelletaan samaa, keskivertokuluttajaa koskevaa mittapuuta, sellaisena kuin se on määritelty yhteisön oikeudessa: yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 53 mainituissa asioissa annetut tuomiot.</P></NOTE> ilmenee selvästi, että tätä mittapuuta sovelletaan sen ratkaisemiseksi, missä määrin nimitys, tavaramerkki<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Keskivertokuluttajaan, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen määritellyt asiassa Gut Springenheide antamassaan tuomiossa, perustuva arviontitapa omaksuttiin tavaramerkkien osalta nimenomaisesti asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-342/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-3819">C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio <DATE ISO="19990622">22.6.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-3819, tuomion 26 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tai mainos on harhaanjohtava perustamissopimuksen määräysten tai yhteisön lainsäädännön mukaan.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Tilanne on kuitenkin hieman erilainen harhaanjohtavaa mainontaa koskevan direktiivin 84/450/ETY<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 11.</P></NOTE> osalta, sillä se on muotoiltu vähimmäisvaatimukset sisältäväksi direktiiviksi, jolla ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta säännöksiä laajemmasta kuluttajien taikka kauppaa, liiketoimintaa, käsityötä tai ammattia harjoittavien henkilöiden sekä yleisön suojasta.<NOTE NOTE.ID="E0059" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 84/450/ETY 7 artikla.</P></NOTE> Direktiivi ei näin ollen sinänsä olisi esteenä Markengesetzin 127 §:n 1 momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin Bundesgerichtshof sitä tulkitsee. Tällaisen lainsäädännön olisi kuitenkin oltava yhteensopiva yhteisöjen tuomioistuimen perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnan yhteydessä ilmaisemien periaatteiden kanssa,<NOTE NOTE.ID="E0060" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-238/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-4827">C-238/89, Pall, tuomio <DATE ISO="19901213">13.12.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-4827, tuomion 22 kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> kuten edellä on todettu: lopputulos olisi näin ollen sama.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-9208"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että Bundesgerichtshofin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta <DATE ISO="19920714">14 päivänä heinäkuuta 1992</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92 ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään tavanomaisen maantieteellisen alkuperämerkinnän eli sellaisen merkinnän, jonka osalta ei ole olemassa minkäänlaista yhteyttä tuotteen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä, harhaanjohtava käyttö.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Kyseinen kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) kanssa, jos sillä on tosiasiallinen tai mahdollinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jos kansallinen tuomioistuin tulkitsee tätä lainsäädäntöä siten, että sillä kielletään tavanomaisen maantieteellisen alkuperämerkinnän käyttö silloinkin, kun tämä merkintä ei ole omiaan johtamaan tavanomaisesti valistunutta sekä kohtuullisen tarkkaavaista ja huolellista keskivertokuluttajaa harhaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>