C-206/04 P62004C02060001.000127191273517JULKISASIAMIES RUIZ-JARABON RATKAISUEHDOTUS – ASIA C-206/04 PMÜLHENS v. SMHV<TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen Ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Dámaso Ruiz-Jarabo Colomer</HT></P><P><DATE ISO="20051110">10 päivänä marraskuuta 2005</DATE><NOTE NOTE.ID="E0046"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI>1.Nyt esillä olevassa asiassa on kyse vali-tuksesta, joka on tehty ensimmäisen oikeus-asteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) 3.3.2004 antamasta tuomiosta,

Asia T-355/02, Muelhens GmbH & Co. KG v. SMHV, tuomio 3.3.2004 (Kok. 2004, s. II-791).

 jolla on hylätty vaatimus sisämarkkinoiden harmoni-sointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (jäljempänä SMHV) toisen valituslautakunnan sellaisen päätöksen kumoamisesta, jolla hylättiin Muelhens GmbH & Co. KG:n (jäljempänä Muelhens), joka on yhteisön kuvamerkin Sir haltija ja valittajana tässä oikeusasteessa, hajusteita ja kosmetiikkaa varten olevaa sanamerkkiä Zirh vastaan tekemä väite.2.Jälleen kerran on kyse yhteisön tavara-merkistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta sekaannus-vaarasta.

Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), jota on muutettu yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 muuttamisesta Uruguayn kierroksella neuvoteltujen sopimusten täytäntöön panemiseksi 22 päivänä joulukuuta 1994 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 3288/94 (EYVL L 349, s. 83) ja 19 päivänä helmikuuta 2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 422/2004 (EYVL L 70, s. 1).

 Muutoksenhaku nojautuu yhteen ainoaan perusteeseen, joka jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen liittyy kyseisen vaaran olemassaolon arviointiin, kun otetaan huomioon niiden tavaroiden tietyt markkinoillesaattamistavat, joita riidanalaiset tava-ramerkit koskevat, ja ensimmäisen oikeus-asteen tuomioistuimen aiemmissa tuomiois-saan esittämä sääntö, jonka mukaan tavara-merkkien merkityssisällön erot ovat merkittävämpiä kuin niiden lausuntatavan samankaltaisuus.3.Mielenkiinnon kohteena on myös eräs 6.5.2004 yhteisön tavaramerkkituomioistui-mena toimineen Landgericht Hamburgin (Saksa) antama tuomio, joka koski teollisoi-keuden loukkaamista sellaisen kahden yrityksen välillä, joilla molemmilla oli sama toiminimi, ja jossa hyväksyttiin tavaramerkin Sir haltijan tavaramerkin Zirh omistajaa vastaan nostama kanne, koska niiden välisen sekaannusvaaran katsottiin tulleen todiste-tuksi. Vaikka tuo asia ei olekaan välttämätön tämän asian ratkaisemisen kannalta katsoen, se ansaitsee tulla tarkastelluksi suhteessa yhteisön tavaramerkkijärjestelmään.<TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Yhteisön tavaramerkkiasetus</TXT></NP></TI>4.Asetus N:o 40/94 on perussäädös ratkais-taessa nyt esillä olevassa asiassa kyseessä olevia ongelmia.5.Sen 4 artiklan mukaan yhteisön tavara-merkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanat, henkilönnimet mukaan lukien, kuviot, kirjaimet, numerot taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muoto, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.6.Asetuksen N:o 40/94 8 artiklassa säädetään suhteellisista hylkäysperusteista, ja tuon artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:

1.

Aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä:

a)– –b)jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.–

7.Vaikka sen enempää teollisoikeuksien haltijoille annettujen oikeuksien loukkaami-seen sovellettavat asetuksen N:o 40/94 säännökset kuin sen yhteisön tavaramerkkituo-mioistuimia koskevat säännökset eivät suoraan vaikutakaan tämän asian aineelliseen puoleen, ne on kuitenkin syytä ottaa tarkas-teltaviksi.8.Asetuksen N:o 40/94 14 artiklassa säädetään ensiksi mainitusta seuraavaa:

1.Yhteisön tavaramerkin vaikutukset määritellään yksinomaan tällä asetuksella. Muutoin yhteisön tavaramerkkiin kohdistuviin loukkauksiin sovelletaan kansallisen tavara-merkin loukkauksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä X osaston säännösten mukaisesti.2.– –3.Sovellettavat menettelysäännöt määritellään X osaston säännösten mukaisesti.

9.Tältä osin X osaston, jonka otsikko on toimivalta ja menettely yhteisön tavara-merkkejä koskevissa oikeudellisissa toimen-piteissä, toiseen jaksoon, loukkausta ja yhteisön tavaramerkkien voimassaoloa koskevat riidat, kuuluvassa 91 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan nimeämään alueellaan mahdollisimman rajoitetun määrän kansallisia ensimmäisen ja toisen oikeus-asteen tuomioistuimia, jäljempänä yhteisön tavaramerkkituomioistuimet, joiden tehtävänä on hoitaa niille tällä asetuksella osoit-etut tehtävät.10.Saman osaston samaan jaksoon kuuluvassa 92 artiklassa säädetään seuraavaa:

Yhteisön tavaramerkkituomioistuimilla on yksinomainen toimivalta:

a)kaikissa loukkauskanteissa ja – jos kansallinen laki ne sallii – yhteisön tavaramerkin loukkauksen uhkaa koskevissa kanteissa;b)vahvistuskanteissa, jotka koskevat sitä, että loukkausta ei ole tapahtunut, jos kansallinen laki ne sallii;

–.

<TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Muutoksenhakua edeltäneet vaiheet</TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Riidan taustalla olevat tosiseikat</TXT></NP></TI>11.Zirh International Corp. teki 21.9.1999 SMHV:lle hakemuksen sanamerkin Zirh rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi, ja tämä hakemus julkaistiin 3.4.2000 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 27/2000.12.Tavarat ja palvelut, joita varten tavara-merkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimuk-seen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 3, 5 ja 42.13.Muelhens teki 24.5.2000 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan mukaisen väitteen tätä tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan kaikkien hakemuksessa mainittujen tavaroiden ja palvelujen osalta, ja tämä väite perustui yhteisön tavaramerkkinä aikaisemmin rekisteröidyn sellaisen kuviomerkin olemas-saoloon, joka sisältää sanaosan sir ja joka kuvaa Nizzan luokituksen luokkaan 3 kuuluvia tavaroita, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: hajuvedet, eteeriset öljyt, kauneu-denhoitotuotteet, hiusvedet, hampaiden puhdistustuotteet ja saippuat.14.Zirh-yhtiö rajasi 2.10.2000 tavaramerk-kihakemuksensa kattamien tavaroiden ja palvelujen luokat seuraavasti:

saippuat; hajusteet; eteeriset öljyt; kos-metiikka; hiusvedet; partavedet; vauvan-hoito-, vartalo- ja kasvopuuterit; lasten-ja hiussampoot; hiustenhoitoaineet; par-tabalsami, -voide, -geeli ja -emulsio; huulirasva- ja kiilto; kylpy- ja suihku-geelit; ihovoiteet ja -emulsiot; deodo-rantit ja antiperspirantit; kasvojen kuo-rinta-aineet; hiustenmuotoilutuotteet; vartaloöljyt; parfyymit; ihonpuhdistus-voiteet ja -emulsiot; kosteusvoiteet; iho-, deodorantti- ja toilettisaippuat; aurin-gonsuojavalmisteet ja aurinkovoiteet, jotka kuuluvat luokkaan 3

terveyden- ja kauneudenhoitopalvelut; kampaamopalvelut; kauneushoitolapalvelut; kosmetiikan tutkimus ja kehitys; hajuvesien tutkimus ja kehitys, jotka kuuluvat luokkaan 42.

15.Muelhens pysyi tästä huolimatta alun perin esittämässään kannassa.16.SMHV:n toimivaltainen osasto hylkäsi väitteen 29.6.2001 tekemällään päätöksellä ensisijaisesti sillä perusteella, että merkkien ulkoasun ja merkityssisällön erot olivat merkittävämpiä kuin niiden lausuntatavan samankaltaisuus, joten näiden kahden tava-ramerkin välillä ei ollut sekaannusvaaraa.17.Kyseinen yhtiö teki 10.7.2001 SMHV:lle asetuksen N:o 40/94 59 artiklan mukaisen valituksen, jossa vaadittiin väiteosaston päätöksen kumoamista.18.SMHV:n toinen valituslautakunta hylkäsi 1.10.2002 valituksen ja vahvisti väite-osaston päätöksen katsoen, että vaikka kyseessä olevia tavaroita ja palveluja myydään samoja jakelukanavia tai samoja myyn-tipisteitä käyttäen, tavaramerkkien väliset erot ovat selvästi merkittävämpiä kuin niiden lausuntatavan mahdolliset samankaltaisuu-det tietyillä Euroopan unionin virallisilla kielillä.19.Muelhens nosti tätä päätöstä vastaan kumoamiskanteen ensimmäisen oikeusas-teen tuomioistuimen kirjaamossa 4.12.2002 rekisteröidyllä asiakirjalla.<TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Valituksenalainen tuomio</TXT></NP></TI>20.Kanne perustui yhteen ainoaan perusteeseen, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu. Kantaja korosti merkkien Sir ja Zirh lausuntatavan samankaltaisuutta, mikä sen mukaan aiheuttaa niiden samanlai-suuden etenkin kun otetaan huomioon, että hajuvesien ja kosmetiikan myynti ei tapahdu yksinomaan sillä tavoin, että kuluttajat havaitsisivat kyseisten tuotteiden ulkonäön.21.Vaikka SMHV myönsikin osittain, että riidanalaiset tavaramerkit ovat lausuntataval-taan samankaltaiset, se kiisti sen, että tämä yhteneväisyys aiheuttaisi sekaannusvaaran, koska ne eroavat merkityssisällöltään toisistaan suuresti sen vuoksi, että aikaisemmalla merkillä on selvä englanninkielinen merkitys, kun taas toinen on pelkkä keksitty sana.22.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin palautti ensin mieliin sekaannusvaaralle oikeuskäytännössä asetetut kriteerit

Valituksenalaisen tuomion 34–42 kohta.

 ja tutki tämän jälkeen, oliko riidanalaisten merkkien samankaltaisuuden aste riittävä aiheuttamaan tällaisen vaaran.23.Sitten se vertaili niiden ulkoasua, lau-suntatapaa ja merkityssisältöä tullen siihen tulokseen, että ne olivat lausuntatavaltaan samankaltaiset tietyissä maissa.

Valituksenalaisen tuomion 44–47 kohta.

24.Ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, jossa on katsottu pelkän lausuntatavan samankaltaisuuden saattavan aiheuttaa sekaannusvaaran,

Asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999 (Kok. 1999, s. I-3819, 28 kohta).

 se arvioi kokonaisuutena kaikki tuon asian kannalta merkitykselliset seikat, perustaen tämän kokonaisarvioinnin kyseessä olevista tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutel-maan ja ottaen erityisesti huomioon tavara-merkkien erottavat ja hallitsevat osat.25.Tämän tutkimisen päätteeksi se totesi, että sanalla Sir on kohdeyleisön näkökulmasta selkeä ja erityinen merkitys siten, että tämä yleisö kykenee ymmärtämään sen välittömästi,

Maissa, joissa puhutaan slaavilaista kieltä, kuluttajat olisivat tosin havainneet tämän merkin nopeasti, vaikkakin tietyllä hämmästyksellä, koska se liittyy hajuvesiin, sillä kyseinen sana, joka lausutaan esim. tšekiksi sýr, puolaksi ser (lähempänä brittiläistä lausuntatapaa), slovakiksi syr ja sloveniaksi sir, tarkoittaa juustoa.-

 vaikkei tämä sanamerkki viittaakaan tavaroiden mihinkään ominaispiir-teeseen. Tästä seikasta se päätteli, että koska merkityssisältöjen ja ulkoasujen erot voivat kumota lausuntatapojen samankaltaisuudet ja koska tavaramerkki Sir sisältää myös heraldisen kuvion,

Valituksenalaisen tuomion 49–51 kohta.

 asiassa voidaan soveltaa jo aiemmin vahvistettua sääntöä,

Tämä sääntö ilmeni asiassa T-292/01, Phillips-Van Heusen Corp v. SMHV, 14.10.2003 annetusta tuomiosta (Kok. 2003, s. II-4335), ja sitä on sittemmin sovellettu yhdistetyissä asioissa T-183/02 ja T-184/02, El Corte Inglés v. SMHV, 17.3.2004 annetussa tuomiossa (Kok. 2004, s. II-965, 93 kohta) ja asiassa T-185/02, Ruiz-Picasso ym. v. SMHV, 22.6.2004 annetussa tuomiossa (Kok. 2004, s. II-1739, 56 kohta), jota koskeva muutoksenhaku on vireillä.

 jonka mukaan merkityssisältöjen erot kumoavat lausuntatapojen samankaltaisuudet.26.Valituksenalaisessa tuomiossa pannaan vain vähän painoa riidanalaisten merkkien samankaltaisuudelle, sillä siinä katsotaan, että kyseiset tavarat saatetaan markkinoille normaalisti siten, että kuluttajat havaitsevat merkit silmillään, eikä siten, että he havaitsisivat ne yksinomaan, tai pääasiallisesti, korvillaan, toisin kuin kantaja ja valittaja oli minkäänlaista näyttöä esittämättä väittänyt.

Valituksenalaisen tuomion 51–54 kohta.

27.Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, etteivät kyseessä olevat tavaramerkit ole riittävän samankaltaisia, jotta ne aiheuttaisivat sekaannusvaaran sen suhteen, mistä yrityksestä kyseiset tavarat ja palvelut ovat peräisin, eikä niitä näin voida pitää osittain samanlaisina tai samankaltai-sina,

Valituksenalaisen tuomion 55 ja 56 kohta.

 ja hylkäsi kumoamiskanteen.<TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Oikeudenkäynti yhteisöjen tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset</TXT></NP></TI>28.Muelhens-yhtiön muutoksenhakukir-jelmä on rekisteröity yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamossa 6.5.2004 ja SMHV:n vastine 27.7.2004.29.Asianosaiset ovat jättäneet vastauskirjel-mänsä 20.10.2004 ja 28.1.2005.30.Suullinen käsittely, johon osallistuivat Muelhensin, SMHV:n ja Zirh International Corp:n edustajat, pidettiin 6.10.2005.31.Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-355/02 3.3.2004 antaman tuomion

kumoaa SMHV:n toisen valituslauta-kunnan 1.10.2002 tekemän päätöksen (asia R 657/2001-2), joka liittyy Muelhensin ja Zirh International Corp:n väliseen väitemenettelyyn

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeu-denkäyntikulut.

32.SMHV vaatii ensimmäisessä oikeusas-teessa esiintyneen väliintulijan tukemana, että yhteisöjen tuomioistuin

hylkää valituksen

velvoittaa valittajan korvaamaan oikeu-denkäyntikulut.

<TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Valitusperusteen tutkiminen</TXT></NP></TI>33.Muelhens vetoaa yhteen ainoaan valitus-perusteeseen, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käsitettä sekaannusvaara on rikottu. Mainittu lainkohta jakaantuu seuraaviin kahteen osaan: sekaannusvaaran olemassaolon ja etenkin sen vaikutuksen osoit-tamiseen, joka tavaroiden ja palvelujen markkinoillesaattamistavalla on niiden lau-suntatavan, ulkoasun ja merkityssisällön arviointiin; toisessa asetetaan sääntö, jonka mukaan merkityssisältöjen erot kumoavat tietyissä olosuhteissa lausuntatapojen saman-kaltaisuudet.<TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Valitusperusteen ensimmäinen osa</TXT></NP></TI>34.Aluksi on todettava, että valitusperus-teen tämä osa saattaa vaikuttaa sellaiselta, ettei sitä pitäisi ottaa tutkittavaksi, koska siinä vaaditaan, että yhteisöjen tuomioistuin korvaisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämän, tosiseikkoja koskevan arvioinnin, jossa sekaannusvaaraa ei katsottu olevan olemassa, omallaan, ja koska tämäntyyppinen arviointi ei yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan mukaan kuulu sen toimivaltaan.

Yhteisöjen tuomioistuimen kassaatiovallasta ks. asiassa C-104/00, DKV, annetun ratkaisuehdotuksen 58–60 kohta, tuomio 19.9.2002 (Kok. 2002, s. I-7651).

35.Tästä huolimatta katson, että asiassa on sovellettava periaatetta in dubio pro actione tulkintakriteerinä, jolla pyritään edistämään oikeudenkäynnin jatkumista aina pääasiassa annettavaan ratkaisuun asti ja joka on johdettu tosiasiallista oikeusturvaa koskevasta oikeudesta, ja että tarkempi silmäys valittajan esittämiin eri väitteisiin ja sen vastineeseen tulee tuomaan esille sen todellisen tarkoituksen.36.Muelhensin mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu siksi, että ensimmäisen oikeus-asteen tuomioistuin ei ole soveltanut yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tavaramerkkien pelkän lau-suntatavan samankaltaisuus voi aiheuttaa sekaannusvaaran.

Em. asiassa Lloyd Schuhfabrik Meyer 22.6.1999 annetun tuomion 28 kohta.

 Tuon yrityksen mukaan tällainen samankaltaisuus aiheuttaa automaattisesti tällaisen vaaran, eikä asiassa ole merkityksellistä tutkia ulkonäköön ja merki-tyssisältöön liittyviä seikkoja.37.Sen mukaan lausuntatavan samankaltaisuuden merkitystä vahvistaa se, ettei asiakas aina näe tavaraa ostohetkellä, koska tavarat myydään usein kuluttajalle tavoilla, joissa merkin lausuntatavalla on jo itsessään merkitystä, kuten lahjana, posti- tai puhelin-myyntinä ja erikoisliikkeissä, esimerkiksi kauneushoitoloissa ja kampaamoissa tai hajuvesimyymälöissä.38.Tämän osoittaakseen valittaja on liittänyt asiakirjoissa olevaan vastineeseensa liitteenä jäljennöksen Landgericht Hamburgin (Saksa) 6.5.2004 antamasta tavaramerkkioi-keuden loukkaamista koskevasta tuomiosta asiassa, jossa asianosaiset ja riidanalaiset merkit olivat samat kuin nyt esillä olevassa asiassa. Tuossa tuomiossaan saksalainen tuomioistuin katsoi sekaannusvaaran olevan olemassa riidanalaisten merkkien välillä, mikä on selvästi ristiriidassa nyt riitautetun tuomion kanssa, joka on annettu aikaisemmin.39.SMHV ei kiistä merkkien lausuntatavan samankaltaisuutta koskevia valittajan lausumia, mutta se ei ole valittajan tavoin valmis antamaan ratkaisevaa merkitystä tälle samankaltaisuudelle. Se katsoo, että edellä mainitussa asiassa Lloyd annetun tuomion 28 kohdassa todetaan ainoastaan olevan mahdollista, että lausuntatavan samankaltai-suus aiheuttaa sekaannusvaaran, ja että ennen tällaisen päätelmän tekemistä on välttämätöntä suorittaa kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja ja riidanalaisia tavaroita koskeva kokonaisarviointi.40.Tämä vähentää sen mukaan merkkien ääntämistavan vaikutuksen merkitystä tavaroita myytäessä, ja se pitää valittajan esittämiä esimerkkejä riittämättöminä ja epäedus-tavina. Se katsoo, ettei sääntöä voida perustaa mainitun kaltaisiin tilanteisiin, sillä yhteisöjen tuomioistuimen käyttöön ottamilla muuttujilla pyritään nimenomaan tyypillis-ten tai keskimääräisten asianhaarojen mää-rittämiseen.41.SMHV ei myöskään näe Landgericht Hamburgin ratkaisussa mitään huonoja puolia, sillä se ei ole käsitellyt samoja asioita kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin; se toteaa toisaalta olevansa huolestunut tällaisella ratkaisulla luodun tilanteen vuoksi, koska asianosaiset asetetaan sillä arkaluon-toiseen, lähes kestämättömään asemaan, koska kansalliset tavaramerkkituomioistui-met soveltavat sekaannusvaaraa arvioides-saan sääntöjä, jotka eroavat yhteisöjen tuomioistuimen, joka yhdessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kanssa käyttää perustavanlaatuista toimivaltaa Euroopan unionissa, osoittamista säännöistä. Tällä viimeksi mainitulla seikalla ei varmaankaan ole välitöntä vaikutusta valitusta ratkaistaessa, ja tämän vuoksi sitä käsitellään myöhemmin sen jälkeen, kun valitusperuste on tutkittu.

Ks. jäljempänä 58 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

42.Valittajan esittämän väitteen tutkitta-vaksi ottamisen tultua siis tutkituksi valitus-perusteen tämän osan tutkimisessa on keskityttävä kommenttiin, jonka yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt edellä mainitussa asiassa Lloyd Schuhfabrik Meyer annetussa tuomiossa, tarkemmin ottaen sen 28 kohdassa, jossa todetaan, että – – sekaannus-vaara voi syntyä jo sen vuoksi, että tavara-merkit lausutaan samankaltaisella tavalla – –.43.Tämän lausuman merkitys ei tarkkaan ottaen ole absoluuttinen, kuten valittaja väittää, koska tuomiossa katsotaan lausunta-tavan samankaltaisuuden riittävän perusteeksi sille, että asiaa käsittelevä tuomioistuin katsoo tällaisen vaaran olevan olemassa, jos tavarat ovat samanlaisia. Näiden sanojen kieliopillinen tulkinta osoittaa, että yhteisöjen tuomioistuin ei kiistä sitä, että tämä samanlaisuus riittää perusteeksi sille, että sekaannusvaaran katsotaan olevan olemassa, mutta pelkkä äänneasun samankaltaisuus ei sitä välttämättä edellytä.44.Kun asiaa tarkastellaan loogis-kielitie-teellisestä näkökulmasta, niin havaitaan, että kun jokin asia voi syntyä, tällöin implisiittisesti myönnetään tällaisen syntymisen olevan epätodennäköistä ja viitataan sen poikkeuk-selliseen luonteeseen. Tietyllä tavalla tällaisesta ilmaisusta ei voida johtaa yleisohjetta, jolla asetettaisiin kyseenalaiseksi se, että tällainen sekaannusvaara voi esiintyä.45.Yhteisöjen tuomioistuimen tuon tuomion muiden kieliversioiden vertailu tukee esitettyä näkemystä. Tämä ilmenee niin saksankielisestä (saksa oli tuolloin oikeuden-käyntikieli) versiosta, jossa todetaan, että sich nicht ausschliessen lässt, dass allein die klangliche Ähnlichkeit der Marken eine Verwechslungsgefahr – – hervorrufen kann, kuin ranskankielisestä versiosta, jonka mukaan qu'il ne saurait être exclu que la seule similitude auditive des marques puisse créer un risque de confusion, ja englanninkielisestäkin, jonka mukaan it is possible that mere aural similarity between trade marks may create a likelihood of confusion; tarkoituksenani ei ole olla tyhjentävä, mutta koska haluan poistaa kaikki epäilyt, siteeraan myös hollanninkielistä versiota, jonka mukaan niet valt uit te sluiten, dat de enkele auditieve gelijkenis tussen de merken verwarring – – kan doen ontstaan, ja italiankielistä, jonka mukaan non si puó escludere che la somiglianza fonetica dei marchi possa creare un rischio di confu-sione.46.Väitteestä, joka liittyy tiettyjen sellaisten markkinointikanavien merkitykseen, joita käytettäessä yleisö ei näe nyt kyseessä olevia tavaroita lainkaan, mikä vahvistaa lausunta-tavan samankaltaisuuden merkitystä, on todettava ongelman ytimeen menemättä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomionsa 53 kohdassa viitannut siihen vain siitä syystä, ettei kantaja ollut näyttänyt sitä asianmukaisesti toteen. Tästä syystä se kritiikki, jota Muelhens on kohdistanut tähän ratkaisuun, kun se on katsonut, ettei tälle jakelumuodolle ole annettu sille kuuluvaa väitettyä arvoa, on vaikutukseton, koska se koskee 54 kohdassa esitettyä laajempaa toteamusta, jolla ei tehty tyhjäksi edellisessä kohdassa esitettyä.47.Näytön arvioinnin osalta on lisäksi todettava, että EY 225 artiklan ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan mukaan valitus voi koskea vain oikeuskysy-myksiä, joten yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään merkitykselliset tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä punnitsemaan todis-tustosiseikkoja, vääristelytapauksia lukuun ottamatta.

Asia C-136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomio 1.6.1994 (Kok. 1994, s. I-1981, 49 ja 66 kohta); yhdistetyt asiat C-238/99 P, C-244/99 P, C-244/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P– C-252/99 P ja C-254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002 (Kok. 2002, s. I-8375, 194 kohta) ja asia C-312/00 P, komissio v. Camar ja Tico, tuomio 10.12.2002 (Kok. 2002, s. I-11355, 69 kohta).

 Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen valvomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta sen suorittaessa näitä tehtäviä.48.Edellä esitetyn nojalla valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteettomana hylättävä siitä syystä, ettei asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ole todettu rikotun.<TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Valitusperusteen toinen osa</TXT></NP></TI>49.Valittaja riitauttaa valitusperusteensa toisessa osassa säännön, jonka mukaan merki-tyssisältöjen erot kumoavat lausuntatapo-jen samankaltaisuudet ja jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut useissa eri tuomioissaan.

Mainittu tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 8.

 Se arvostelee yhtäältä sen perusteltavuutta pitäen sitä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisena. Toisaalta se väittää, että nyt esillä olevassa asiassa englanninkielisellä sanalla sir on lausuntatapansa vuoksi sellainen merkitys, jonka kohdeyleisö ymmärtää.50.Ensimmäisessä väitteessään se kiistää, että kaikkien seikkojen kokonaisarvioinnissa merkkejä tarkasteltaisiin lausuntatapaan, ulkoasuun ja merkityssisältöön liittyvät perusteet huomioiden, koska se katsoo, että vaikka samankaltaisuus yhden aistimallin mukaan olisikin selvästi olemassa, se voi aiheuttaa sekaannusvaaran, sillä edellä mainitussa asiassa Lloyd Schuhfabrik Meyer. annetussa tuomiossa, tarkemmin ottaen sen 28 kohdassa, on tähän uusi ja selvä viittaus.51.Jotta tuosta tuomiosta esitettyä tulkintaa voitaisiin oikaista ja jotta sille voitaisiin antaa asianmukainen sisältö, on syytä palauttaa mieleen tämän ratkaisuehdotuksen 43 ja 45 kohta.52.Toisesta väitteestä, joka liittyy sanan sir merkitykseen, on todettava ennen kaikkea, että kyseessä on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kumoamiskannetta tutkiessaan esittämä, tosiseikkoja koskeva arviointi, jonka valvonta on kielletty yhteisöjen tuomioistuimelta sen perussäännön 58 artiklan nojalla, kuten jo on selitetty. Jos väite tästä huolimatta ymmärretään siten, että sillä tarkoitetaan kyseenalaistaa kyseisen kumoa-missäännön laillisuus, muutamia täsmennyksiä on syytä esittää.53.Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun yhteisöjen tuomioistuimeen valitetaan tämän sekaannusvaaran arvioinnissa sovellettavan säännön pätevyydestä, eikä myöskään ensimmäinen kerta, kun lausun tästä aiheesta.

Ks. asiassa C-361/04 P, Ruiz-Picasso ym. 8.9.2005 esittämäni ratkaisuehdotuksen 27 kohta ja sitä seuraavat kohdat (asia on vireillä).

 Perustavanlaatuinen ratkaisu on asiassa SABEL annettu tuomio,

Asia C-251/95, tuomio 11.11.1997 (Kok. 1997, s. I-6191, 22 kohta).

 jossa yhteisöjen tuomioistuin vaati, että kaikki konkreettisen olettaman kannalta merkittävät tekijät oli punnittava, ja totesi, että arvioitaessa riidan-alaisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön samankaltaisuutta kokonai-sarvioinnin on perustuttava niiden antamaan kokonaisvaikutelmaan

Asia SABEL, tuomion 23 kohta.

 ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden välisiin erottaviin ja määrääviin piirteisiin.

Ks. myös em. asia Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion 25 kohta.

54.Ratkaisevan tärkeinä pidettävien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön muodostavien osatekijöiden arviointi kuuluu asiaa kussakin tapauksessa käsittelevälle tuomioistuimelle, eikä yhteisöjen tuomioistuimen kassaatiovalvonta tällä alalla ulotu seikkoihin, jotka liittyvät puhtaisiin tosiseik-koihin.55.Olen toisissa ratkaisuehdotuksissa esittänyt,

Em. asiassa Ruiz-Picasso ym. 8.9.2005 esittämäni ratkaisueh-dotus, 35 kohta.

 että tämä valvonta on asianmukaista vain silloin kun riidanalaista sääntöä sovelletaan absoluuttisesti ja lähtökohtaisesti sekä ilman, että eri osatekijät tutkitaan ensin yksittäin, ja kun se johtaa yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitun oikeuskäytännön vastaiseen automaattiseen soveltami-seen. Tässä suhteessa valittaja saattaa myös vedota siihen, että tosiseikkoja on vääris-telty,

Asia C-53/92 P, Hilti v. komissio, tuomio 2.3.1994 (Kok. 1994, s. I-667, 42 kohta).

 mitä mahdollisuutta nyt ei kuitenkaan ole, sillä se ei ole vedonnut siihen kanteessaan.56.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomionsa 44–47 kohdassa esittänyt kaikki tämän oikeuskäytännön mukaiset seikat ja on sitten 50 kohdassa käsitellyt ratkaisevan tärkeää merkityssisäl-töä, eli tavaramerkin Sir sanaosan merkitystä.57.Mukautuessaan tähän oppiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen ole millään tavoin rikkonut asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, joten valitusperusteen toinen osa on perus-teettomana hylättävä.<TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>Landgericht Hamburgin antama tuomio</TXT></NP></TI>58.Kuten jo olen tämän ratkaisuehdotuksen 38 kohdassa todennut, Landgericht Hamburg on 6.5.2004 antanut tuomion, jossa se on katsonut sekaannusvaaran olevan olemassa sellaisessa tavaramerkin loukkaamista koskevassa oikeudenkäynnissä, jossa asian-osaisina olivat nyt esillä olevan asian valittaja ja ensimmäisessä oikeusasteessa asian käsittelyyn osallistunut Zirh ja jossa oli kyse näistä samoista tavaramerkeistä.59.Tämä seikka ei ihmetytä, kun tutkitaan tavaramerkkien suojaa koskevaa yhteisön järjestelmää, vaikkakaan ei ole normaalia eikä varsinkaan toivottavaa, että niin tapahtuu.60.Yhteisön ja kansalliset tavaramerkit eivät ole voimassa erillisissä lokeroissa ilman mitään keskinäistä yhteyttä, vaan ne ovat voimassa samassa tilassa; vaikka ne eivät avusta toisiaan, ne toisiinsa liittyessään muuttuvat toinen toisensa läpäiseviksi,

Álvarez, J., Marca comunitaria y marcas nacionales, joka sisältyy Alberto Bercovitz Rodríguez-Canon toimittamaan teokseen Marca y Diseno Comunitarios, Ed. Aranzadi, Pamplona, 1996, s. 191 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. 195 ja sitä seuraavat sivut.

 koska asetuksen N:o 40/94 perustelukappa-leista ilmenee, että tavaramerkkejä koskeva yhteisön oikeus ei korvaa tavaramerkkejä koskevaa jäsenvaltioiden oikeutta.

Tuon asetuksen viides perustelukappale.

61.Tämä yhteys kansalliseen oikeuteen ilmenee yhteisön tavaramerkkien loukkaamista koskevista asioista, joissa sovelletaan yhteisön oikeutta ja, liitännäisesti, jäsenval-tioiden oikeutta,

Asetuksen N:o 40/94 14 artiklan 1 kohta.

 aivan kuin kyse olisi subsidiariteettiperiaatteen käänteisestä versiosta.

Tämän käänteisen kuvauksen tunnetusta yhteisön oikeuden periaatteesta on esittänyt Gastinel, E., La marque communautaire, L. G. D. J., Paris, 1998, s. 197.

 Asetuksen N:o 40/94 14 artiklassa säädetään, että yhteisön tavaramerkin vaikutukset määritellään yksinomaan tällä asetuksella ja että tämän teollisoikeuksiin kuuluvan oikeuden loukkauksiin sovelletaan kansallisen tavaramerkin loukkauksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä, eli järjestelmästä, jota osassa oikeuskirjallisuutta on perustellusti pidetty sekavana.

Bender, A., Artikel 14, teoksessa Ekey, F. L./Klippel, D., Heidelberger Kommenterzum Markenrecht, C. F. Müller, Heidelberg, 2003, s. 953; vastaavasti Gastinel, E., op. cit., s. 197.

62.Yhteisön tavaramerkkituomioistuimilla on tuon asetuksen 92 artiklan a kohdan nojalla yksinomainen toimivalta yhteisön tavaramerkin tuottamien oikeuksien loukkaamista koskevissa kanteissa.

Asetuksen N:o 40/94 91 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenval-tiot nimeävät kansallisia ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuimia, joiden tehtävänä on hoitaa niille tällä asetuksella osoitetut tehtävät. Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuin ei – toisin kuin SMHV:n päätöksiä ja toimenpiteitä vastaan käytävissä oikeudenkäynneissä – ole viimeinen muutoksenhakuaste, vaikka asiaa käsiteltäisiin EY 234 artiklassa määrätyssä tuomioistuinten välisessä yhteistoimintame-nettelyssä. Ks. tältä osin von Kapff, P., Artikel 91, em. teoksessa Ekey, F. L./Klippel, D., s. 1248.

 Asetus tarjoaa horjuvan maaperän, sillä sen terminologia on epäyhtenäistä.

Arvostelu on yksimielistä, Desantes Real, M., La marca comunitaria y el Derecho international privado, Alberto Bercovitz Rodríguez-Canon toimittamassa em. teoksessa, s. 247, jossa annetaan ohjeita asetuksen N:o 40/94 14 artiklan 1 kohdan ja 97 sekä 98 artiklan säännösten tulkinnasta selvitettäessä, mikä pohjimmiltaan on sovellettavan oikeuden sisältö.

 Yhteenvedonomai-sesti ja sellaista tyhjentävää tutkimusta suorittamatta, joka menisi pidemmälle kuin tässä asiassa on tarpeen, voidaan esittää seuraavat näkökulmat.63.Prosessuaaliselta kannalta katsoen sen jälkeen kun nämä tuomioistuimet ovat asetuksen N:o 40/94 93 ja 94 artiklan mukaisesti viran puolesta tutkineet toimivaltaisuu-tensa,

Asetuksen N:o 40/94 aiheuttamista kansainvälis-yksityisoi-keudellisista ongelmista ks. Desantes Real, M., s. 225 ja sitä seuraavat sivut; von Kapff, P., Artikel 93 ja Artikel 94 em. teoksessa Ekey., F. L/Klippel, D., s. 1249 ja sitä seuraavat sivut; ja Lobato García-Miján, M., La marca comunitaria – Aspectos procesales y de Derecho Internacional Privado del Reglamento sobre la marca comunitaria, Publicaciones del Real Colegio de España, Bolonia, 1997.

 niillä on saman asetuksen 97 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus soveltaa sen jäsenvaltion kansallista tavaramerkkiä koskeviin samankaltaisiin kanteisiin sovellettavia menettelysääntöjä, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee, jollei tuon asetuksen epämääräisissä ja hajanaisissa säännöksissä toisin säädetä, siitä nimenomaisesta ja autonomisesta tarkoituksesta huolimatta, jonka lainsäätäjä on halunnut sille antaa.

Morenilla Allard, P., La protección jurisdiccional de la marca comunitaria, COLEX, Madrid, 1999, s. 141, josta on pääteltävissä ajatus, että jäsenvaltioiden prosessisäännöksiin turvautuminen olisi pikemminkin välttämätöntä kuin vapaaehtoista. Vastaavasti Gastinel, E., mainittu teos, s. 198.

64.Aineellisesti ottaen kyseisen asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään ainoastaan tavaramerkin haltijan kielto-oikeudesta ja yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jälkeisistä sellaisista toimista vaadittavasta kohtuullisesta (sic) korvauksesta, jotka yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen ovat kiellettyjä. Lisäksi sillä on oikeus pyytää, että sanakirjassa, tietosanakirjassa tai vastaavassa hakuteoksessa esitettyyn tavaramerkkiin liitetään tieto siitä, että kyseessä on rekisteröity tavaramerkki.

Asetuksen N:o 40/94 10 artikla.

 Tällaisissa tilanteissa ei käsitellä sovellettavaa oikeutta, sillä yhteisön tavaramerkin pätevyyttä ja loukkaamista koskevat kanteet perustuvat sovellettavan lainsäädännön ja oikeuspaikan väliseen yksi-löintiin, joten toimivaltainen tuomioistuin soveltaa omaa oikeuttaan, joka tuossa tapauksessa saa yhteisön säännön aseman.

Lobato García-Miján, mainittu teos, s. 183.

65.Muissa oikeudenkäynneissä, erityisesti vahingonkorvausoikeudenkäynneissä, sovelletaan asetuksen N:o 40/94 98 artiklan 2 kohdan mukaan sitä vastoin sen valtion lakia, jossa loukkaustoimet ovat tapahtuneet (lex loci commissi delictii), mistä seuraa, että yhteisön tavaramerkkituomioistuimet joutuvat yhä enenevässä määrin turvautumaan ulkomaisiin oikeusjärjestelmiin loukaten näin sitä unitaarista luonnetta, jolla tämän tyyppiset teollisoikeudet on hahmoteltu.

Von Mühlendahl, A./Ohlgart, D. C., Die Gemeinschaftsmarke, C. H. Beck ja Stämpfli + Cie AG, München, 1998, s. 213 ja 214.

 Lisäksi korvausvastuuta koskevat säännökset ja oikeuskäytäntö vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä, mikä vaikuttaa sen korvauksen määrään, jonka yhteisön tavaramerkin haltija, jonka oikeutta on loukattu, voi saada tuomituksi eri tuomioistuimissa,

Lobato García-Miján, M., mainittu teos, s. 187.

 aina sen mukaan, millaisia perusteita sovelletaan arvioitaessa kärsittyä vahinkoa ja korvauksen määrää.66.Yhteisön tavaramerkkituomioistuinten käytettävissä oleviin väliaikaisiin ja suojaaviin toimenpiteisiin sovelletaan puolestaan asetuksen N:o 40/94 99 artiklan mukaan lex fori -periaatetta. Sen ulottuvuus riippuu epäilyk-settä sen toimivallan perustasta: jos perustana on 93 artiklan 1, 2, 3 tai 4 kohta, toimenpiteet ovat täytäntöönpantavissa kaikissa jäsenvaltioissa; jos ne sitä vastoin on toteuttanut loukkaustoimen tapahtumapai-kan yhteisön tavaramerkkituomioistuin, niillä on vaikutuksia vain siinä jäsenvaltiossa, jossa tämä tuomioistuin sijaitsee.

Bumiller, U., Durchsetzung der Gemeinschaftsmarke in der Europäischen Union, C. H. Beck, München, 1997, s. 21.

67.Lopuksi on todettava, että tähän yhteisön tavaramerkkituomioistuinten toimi-valtaa koskevaan yhteisön oikeuden hahmo-telmaan sisältyy eräs erittäin mielenkiintoinen seikka, eli pyrkimys keskenään ristirii-taisten tuomioiden antamisen ehkäisemi-seen.68.Koska yhteisön lainsäätäjä tiedosti sen vaaran, jonka tällaisten prosessuaalisten ja aineellisten säännösten antaminen aiheuttaa, se otti muutettuun asetukseen N:o 40/94 muutamia tämän estämiseen tähtääviä mekanismeja. Tältä osin on mainittava sen kuu-destoista perustelukappale

Siinä todetaan, että olisi ehkäistävä keskenään ristiriitaisten tuomioiden syntyminen riita-asioissa, joissa on samat osapuolet ja joissa perusteena ovat samat, yhteisön tavaramerkkiä ja rinnakkaisia kansallisia tavaramerkkejä koskevat kysymykset; ––.

 kuten myös samanaikaisesti vireillä olevia asioita koskevat erityiset säännöt (100 artikla) ja samanai-kaisia ja toisiaan seuraavia siviilikanteita koskeva olettama (105 artikla).

Lobato García-Miján, M., mainittu teos, s. 219.

 Tähän ryhmään kuuluu myös 96 artiklan 7 kohta, joka koskee yhteisön tavaramerkkituomiois-tuimen toimivaltaa tilanteessa, jossa on nostettu vastakanne.69.Kaikkien näiden säännösten mukaan sekä yhteisön tavaramerkkituomioistuimen että muun kansallisen tuomioistuimen on siis lykättävä oikeudenkäyntiä tai jätettävä sen vireille paneva kanne tutkimatta, ja ainoa perustelu tälle on keskenään ristiriitaisten tuomioiden antamisen ehkäiseminen, kuten tuon asetuksen kuudennessatoista peruste-lukappaleessa todetaan.70.Kaikesta huolimatta en aio yksityiskohtaisesti käsitellä näitä säännöksiä, sillä ne koskevat tilanteita, joista Landgericht Ham-burgissa käsitellyssä asiassa ei ollut kyse, sillä se ei koskenut vastakannetta eikä samanai-kaisten ja toisiaan seuraavien siviilikanteiden taikka samanaikaisesti vireillä olevien, kansallisen tavaramerkin loukkaamista koskevien asioiden aiheuttamia ongelmia. Tuossa asiassa oli kyse erään yhteisön tavaramerkin antamien oikeuksien loukkaamisesta, josta vaadittiin vahingonkorvausta, kun samanai-kaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa oli vireillä kanne, jossa vaadittiin kumoamaan SMHV:n toisen valituslauta-kunnan päätös, joka liittyi Muelhens-yhtiön tavaramerkkiä Zirh vastaan tekemään väit-teeseen. On todettava, ettei tällaista tilannetta nimenomaisesti säännellä asetuksella N:o 40/94 eikä millään muullakaan lainsää-däntötoimella.

Landgericht Hamburgissa käsiteltyyn riita-asiaan ei anna asianmukaista ratkaisua teollis- ja tekijänoikeuksien noudat-tamisen varmistamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY (EYVL L 157, s. 16), jota sen 1 artiklan perusteella sovelletaan tavaramerkkeihin ja jonka tavoitteena on sen kymmenennen perustelukappaleen mukaan lähentää lainsäädäntöjä, jotta voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso sisämarkkinoilla.-

71.Tästä huolimatta se, ettei nimenomaista säännöstä ole, ei estä soveltamasta yhteisön oikeusjärjestyksen yleisiä periaatteita, etenkään niitä, jotka liittyvät kansallisten tuo-mioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen väliseen yhteistyöhön, eikä yhteisön oikeuden tehokkuusperiaatetta ja EY 10 artiklassa määrättyä lojaalin yhteistyövelvollisuuden periaatetta.72.Vaikka kansallinen tuomioistuin lähettäisikin EY 234 artiklaan perustuvan ennak-koratkaisupyynnön esittääkseen tai peruut-taakseen omalla vastuullaan tulkintakysy-myksenä,

Kaikilla kansallisilla tuomioistuimilla on sitä vastoin velvollisuus esittää pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisukysymys (asia 314/85, Foto-Frost, tuomio 22.10.1987, Kok. 1987, s. 4199, Kok. Ep. IX, s. 235). Tämän velvollisuuden ulottuvuudesta ks. kuitenkin asiassa C-461/03, Gaston Schul, 30.6.2005 esitetyn ratkaisuehdotuksen 60 kohta ja sitä seuraavat kohdat (asiassa ei vielä ole annettu tuomiota).

 ei ole syytä epäillä, että tämän tuomioistuinten välisen apukeinon ensisijaisena tarkoituksena on yhteisön oikeuden yhdenmukaisen soveltamisen varmistaminen.

Asia 13/61, De Geus en Uitdenbogerd, tuomio 6.4.1962 (Kok. 1962, s. 89, Kok. Ep. I, s. 121) ja asia 107/76, Hoffmann-La Roche, tuomio 24.5.1977 (Kok. 1977, s. 957, Kok. Ep. III, s. 401, 5 kohta).

73.Lisäksi EY 10 artiklalla, jolla määrätään jäsenvaltioilla olevasta lojaalin yhteistyön velvoitteesta, asetetaan kansallisille tuomiois-tuimille velvollisuuksia,

Ks. tältä osin Von Bogdandy, A., Artikel 10, teoksessa Grabitz, E. /Hilf, M., Das Recht der Europäischen Union, C. H. Beck, München, 2005, s. 19, 53 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

 kuten velvollisuus tulkita kansallista oikeutta yhteisön oikeuden ja erityisesti direktiivien valossa.

Asia C-91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994 (Kok. 1994, s. I3325, Kok. Ep. XVI, s. I-1, 22 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

74.Tästä seuraa, että kun kansallinen tuomioistuin ratkaisee asian, jossa esiintyvä, suoraan sovellettavassa yhteisön säännök-sessä mainittu määrittelemätön käsite, kuten yhteisön tavaramerkkioikeudessa esiintyvä sekaannusvaaraa koskeva käsite, on avoimessa ristiriidassa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, mainittujen velvol-lisuuksien noudattaminen ja ennakkoratkai-sukysymysten syvällinen tarkoitus edellyttävät, että sen on käytettävä EY 234 artiklassa viitoitettua tietä välttääkseen oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa sellaisen oikeudellisen epävarmuuden, joka seuraa unionissa annetuista eriävistä tuomioista.75.Saksan tuomioistuimen päätöksessä on hylätty se ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämä näkemys, jonka mukaan kyseisten kahden tavaramerkin lau-suntatapojen samankaltaisuus on siinä määrin vähäinen, ettei se riitä sekaannusvaaran perustaksi, sillä merkkien välinen samanlai-suuden aste ei ole riittävä. Perustellakseen päätöstään Landgericht Hamburg nojautui Bundesgerichtshofin (Saksan korkein oikeus siviili- ja rikosoikeuden alalla) oikeuskäytän-töön, jossa omaksutulla tavalla olla ottamatta huomioon lausuntatavan samankaltaisuutta sekaannusvaaraa arvioitaessa tavaramerkin haltijalta evätään perusteettomasti osa sille kuuluvasta suojasta.76.Vaikka katsottaisiinkin, että Landgericht Hamburgin kaltaisella EY 234 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvalla tuomioistuimella on ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä koskeva tietty harkintavalta,

Annand, R., ja Norman, H., Guide to the Community trade mark, Blackstone Press Limited, London, 1998, s. 210.

 tarve soveltaa yhdenmukaisesti yhteisön oikeutta edellyttää EY 234 artiklaan turvautumista nimenomaan silloin kun kansallisen korkean tuomioistuimen oikeuskäytäntö on ristirii-dassa yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön kanssa, etenkin kun otetaan huomioon, että tällainen pyyntö saattaa olla ratkaisevan tärkeä riita-asiassa annettavan ratkaisun kannalta.77.Se seikka, että saksalaisen ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätökseen voitiin hakea muutosta, ei olennaisesti vähennä oikeusvarmuudelle aiheutettua vahinkoa, kuten komissio perustellusti toteaa. Tilanteessa, jossa yhteisön säännöksen tulkinta-ristiriita on näin selvä, ainoa keino on soveltaa EY 234 artiklaa;

Nämä yhteisöjen tuomioistuimen arvovallan loukkaukset saattavat aiheuttaa sen, että jäsenvaltio joutuu vastuuseen tuomioistuimensa syyksi luettavasta yhteisön oikeuden rikkomisesta, vaikka kyse ei olisikaan korkeimmanasteisesta tuomioistuimesta; näin asiassa C-224/01, Köbler, tuomio 30.9.2003 (Kok. 2003, s. I-10239).

 kaikesta huolimatta on toivottava, että muutoksenhaku-tuomioistuin korjaa aiheutetun tilanteen sellaisella hermeneuttisella tarkkuudella ja sellaisessa eurooppalaisessa hengessä, joka on johdattanut tuon maan tuomioistuinten toimintaa. Ne ovat aina olleet ensimmäisten joukossa soveltamassa perustamissopimuk-sissa määrättyä yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välistä lojaalin yhteistyön periaatetta.78.Kaiken kaikkiaan pahoittelen, enkä luultavasti yksin, Landgericht Hamburgin toimintaa tässä asiassa; on syytä toivoa, että tällaiset väärinkäytökset loppuvat ja että lainsäätäjä tulee tietoiseksi tämän monita-hoisen sääntelyn parantamisen kiireellisyy-destä, sillä tämän sääntelyn käyttöönoton tarkoituksena on ollut edistää taloudellisten toimintojen sopusointuista kehittymistä koko yhteisössä ja saada sisämarkkinat toimimaan asianmukaisesti Euroopan unionissa, aina vakuuttuneempana sen oleelli-sesta annista paremman maanosan rakenta-miselle.<TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntikulut</TXT></NP></TI>79.Koska Muelhensin valitusperustetta ei perusteettomana ole hyväksytty, minun on hylättävä valitus ja ehdotettava, että kyseinen yhtiö velvoitetaan korvaamaan tästä muu-toksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntiku-lut.<TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI>80.Edellä esitetyt seikat huomioiden ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää Muelhens GmbH & Co. KG:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-355/02, 3.3.2004 antamasta tuomiosta tekemän valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeuden-käyntikulut.