<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑270/15 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62015CC0270</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:289">EU:C:2016:289</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>10</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>10</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – MICHAL BOBEK – ASIA C‑270/15 P</P><P>BELGIA v. KOMISSIO</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20160421">21 päivänä huhtikuuta 2016</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑270/15 P</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Belgian kuningaskunta</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">vastaan</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">komissio</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>Valtiontuki</KEYWORD><KEYWORD>Tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisy, valvonta ja hävittäminen</KEYWORD><KEYWORD>Naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE) seulontatestien rahoittaminen</KEYWORD><KEYWORD>Valikoivuuden käsite</KEYWORD><KEYWORD>Viitekehys</KEYWORD><KEYWORD>Rinnastettavuus</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä <DATE ISO="20010522">22.5.2001</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="147" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 147, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> joka hyväksyttiin naudan spongiformiseen enkefalopatiaan (BSE) liittyneen kriisin yhteydessä, edellytettiin jäsenvaltioiden tekevän pakollisia seulontatestejä tietyille eläimille, jotka olivat vaarassa saada TSE-tartunnan, kuten nautaeläimille mutta myös lampaille ja vuohille (jäljempänä seulontatestit). Belgian kuningaskunta rahoitti osittain tai kokonaan nautatuotantoalalla tehtävät seulontatestit <DATE ISO="20010101">1.1.2001</DATE>–<DATE ISO="20051231">31.12.2005</DATE>. Komissio katsoi, että näiden testien rahoittaminen valtion varoista on valtiontukea sellaisille maataloustuottajille, teurastamoille ja muille yrityksille, jotka jalostavat, käsittelevät, myyvät tai pitävät kaupan asiaa koskevan lainsäädännön nojalla BSE-testattaviksi määrättyjen nautaeläinten lihasta valmistettuja tuotteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä valituksessa Belgian kuningaskunta (jäljempänä valittaja) riitauttaa komission tekemän toimenpiteen luokittelun valtiontueksi, minkä unionin yleinen tuomioistuin vahvisti <DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE> antamassaan tuomiossa (jäljempänä valituksenalainen tuomio).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150325">25.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Belgia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑538/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:188">EU:T:2015:188</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Valittaja katsoo etenkin, että yksi neljästä valtiontuen kriteeristä, nimittäin toimenpiteen valikoivuus, ei täyty, koska komissio ja unionin yleinen tuomioistuin ovat määritelleet valikoivuuden toteamisessa käytetyn viitekehyksen liian laajasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa arvioidaan ainoastaan valikoivuuden kysymystä, joka muodostaa valittajan toisen valitusperusteen ytimen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Primaarioikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 107 artiklan 1 kohdassa (aiemman EY-sopimuksen 87 artiklan 1 kohta) määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Johdettu oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 999/2001 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>jäsenvaltioiden on toteutettava vuosittainen BSE:n ja scrapien seurantaohjelma, ja niiden on ilmoitettava ohjelman tuloksista sekä jonkin muun TSE:n esiintymisestä komissiolle ja muille jäsenvaltioille<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>. Asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Seurantajärjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, 1 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön BSE:n ja scrapien vuotuinen seurantaohjelma liitteessä III olevan A luvun mukaisesti. Ohjelmaan on kuuluttava pikatestejä käyttäen suoritettava seulontamenettely<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>TSE-testien, kuolleiden eläinten ja teurasjätteiden vuoksi myönnettäviä valtiontukia koskevien yhteisön suuntaviivojen (jäljempänä TSE-suuntaviivat)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="324" PAGE.FIRST="2" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, C 324, s. 2</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 12 kohdassa täsmennetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>suuntaviivat koskevat valtiontukea, jota myönnetään TSE-testeistä, kuolleista eläimistä ja teurasjätteistä aiheutuviin kustannuksiin perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien eläinten ja eläintuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen alan toimijoille, siltä osin kuin perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan kyseisiin tuotteisiin<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>TSE-suuntaviivojen 23 ja 24 kohdassa selitetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>23.</NO.P><TXT>Jotta edistettäisiin toimenpiteitä eläinten ja ihmisten terveyden suojelemiseksi, komissio on päättänyt hyväksyä edelleen valtiontuet enintään 100 prosenttiin asti TSE-testien kustannuksista maatalouden suuntaviivojen 11.4 kohdan periaatteiden mukaisesti.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Ihmisravinnoksi teurastettavien nautaeläinten pakollisten BSE-testien osalta välitön ja välillinen julkinen tuki saa olla 1 päivästä tammikuuta 2003 alkaen kuitenkin yhteensä enintään 40 euroa testiä kohti, yhteisön tuki mukaan luettuna. Testausvelvollisuus voi perustua yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädäntöön. Määrä koskee testauksen kokonaiskustannuksia, toisin sanoen testausvälineitä ja näytteenottoa sekä näytteiden kuljetusta, testausta, varastointia ja tuhoamista. Määrää voidaan tulevaisuudessa alentaa, kun testauskustannukset laskevat.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat ja oikeudelliset menettelyt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>BSE:n, joka tunnetaan myös hullun lehmän tautina, puhjettua 1990-luvulla Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä asetuksen N:o 999/2001. Asetuksen nojalla jäsenvaltioiden oli toteutettava vuosittainen BSE:n ja scrapien seurantaohjelma,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Scrapie on BSE:tä muistuttava spongiforminen enkefalopatia, johon sairastuvat etenkin lampaat ja vuohet.</P></NOTE> johon kuului pikatestejä käyttäen<?PAGE NO="3"?> suoritettava seulontamenettely. Näitä pakollisia testejä tehtiin erityisesti kaikille yli 30 kuukauden ikäisille nautaeläimille ja yli 24 kuukauden ikäisille, hätäteurastetuille nautaeläimille. Näiden seulontatestien rahoituksesta ei kuitenkaan säädetty nimenomaisesti asetuksessa. Jäsenvaltioiden välillä oli eroja paitsi seulontatestien kustannuksissa myös niiden rahoitustavoissa, joten komissio antoi TSE-suuntaviivat jäsenvaltioiden välisen kilpailun vääristymisen välttämiseksi. Suuntaviivoissa todettiin etenkin, että julkinen tuki saa olla <DATE ISO="20030101">1.1.2003</DATE> alkaen yhteensä enintään 40 euroa testiä kohti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Saatuaan useita kanteluja seulontatestien rahoituksesta Belgiassa ja pyydettyään Belgian kuningaskunnalta asiaa koskevia tietoja komissio päätti tammikuussa 2009 aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa (josta on tullut SEUT 108 artiklan 2 kohta) tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn. Komission tutkinta koski nautaeläinten TSE-seulontatestien kustannusten rahoitusjärjestelmää Belgiassa <DATE ISO="20010101">1.1.2001</DATE>–<DATE ISO="20051231">31.12.2005</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Komissio teki <DATE ISO="20110727">27.7.2011</DATE> päätöksen 2011/678/EU valtiontuesta, jonka Belgia on myöntänyt naudan tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) seulontojen rahoittamiseksi (jäljempänä komission päätös).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Valtiontuki C 44/08 (ex NN 45/04) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="274" PAGE.FIRST="36" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 274, s. 36</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Päätöksessään komissio totesi, että rahoittamalla BSE-seulontatestejä valtion varoista annettiin valikoivaa taloudellista etua naudantuotantoalan yrityksille, koska näin alennettiin maksuja, joita yritysten on maksettava seulontatesteistä, ja että tämä rahoittaminen merkitsi valtiontukea. Komissio myös päätti TSE-suuntaviivojen perusteella, että kyseinen tuki oli sisämarkkinoille soveltuvaa lukuun ottamatta <DATE ISO="20030101">1.1.2003</DATE> ja <DATE ISO="20040630">30.6.2004</DATE> välisenä aikana myönnettyjä tukia, jotka ylittävät tuen sallitun enimmäismäärän eli 40 euroa testiä kohden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. komission päätöksen 90–92 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Valituksenalainen tuomio ja menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Belgian kuningaskunta vaati unionin yleisessä tuomioistuimessa komission päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä luokiteltiin valtiontueksi toimenpiteet, jotka Belgia oli toteuttanut naudantuotantoalalla tehtävien BSE-seulontatestien rahoittamiseksi valtion varoista. Ainoassa kanneperusteessaan Belgia väitti, ettei kyseinen toimenpide ollut valtiontukea, koska sillä ei annettu valikoivaa etua naudantuotantoalan yrityksille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen ja velvoitti Belgian kuningaskunnan maksamaan oikeudenkäyntikulut. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan pakollisten seulontatestien kustannukset olivat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia. Pyrkiessään alentamaan näitä kustannuksia tarjoamalla seulontatestejä ilmaiseksi Belgian kuningaskunta oli antanut naudantuotantoalan yrityksille etua, joka ei ollut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>muiden toimialojen yritysten<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> saatavissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 110 kohta.</P></NOTE> Toimenpiteen valikoivuutta, jota on tarkasteltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>kaikkiin yrityksiin<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> nähden eikä saman edun saman ryhmän sisällä saaneisiin yrityksiin nähden, koskeva edellytys täyttyi näin ollen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 114 kohta.</P></NOTE> Unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän perusteella, ettei komissio ollut tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että BSE-seulontatestien rahoittaminen valtion varoista oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimessa valittaja vaatii unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja komission päätöksen kumoamista. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa. Väitteensä tueksi se esittää kaksi valitusperustetta: ensimmäinen peruste koskee SEUT 107 artiklassa tarkoitetun valikoivan edun olemassaoloa ja toinen peruste valikoivuutta koskevan testin soveltamista asian tosiseikkoihin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään ainoastaan toista valitusperustetta. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen selittäessään yleistävällä tavalla, että kaikki ne yritykset, joiden on suoritettava tarkastuksia ennen tuotteidensa kaupan pitämistä, ovat käsitteellisesti toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Lisäksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin jätti esittämättä perustelut, joissa selitetään, miksi pakollisen BSE-seulontatestin piiriin kuuluvan naudantuotantoalan yritysten tilanne on sen näkemyksen mukaan valtiontukisääntöjen kannalta rinnastettavissa niiden yritysten tilanteeseen, jotka ovat velvollisia tekemään mitä tahansa testejä ennen tuotteidensa kaupan pitämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Päätöksessään komissio totesi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>BSE-testien rahoittaminen valtion tuella hyödyttää tässä tapauksessa vain yhtä toimialaa, nimittäin BSE-testattaviksi määrättyjen eläinten kasvattajia<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. komission päätöksen 92 kohta.</P></NOTE> Se myös huomautti, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>jos valtio rahoittaa sellaisten pakollisten tarkastusten kustannukset, jotka liittyvät tuotteiden tuotantoon tai kaupan pitämiseen, rahoitusta on pidettävä yrityksiä hyödyttävänä valikoivana etuna<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Tällaisella rahoituksella valtio nimittäin alentaa yrityksen talousarviota normaalisti rasittavia maksuja, – – [joten] sellaiset maataloustuottajat, teurastamot ja muut yritykset, jotka jalostavat, käsittelevät, myyvät tai pitävät kaupan tarkastelujakson aikana sovellettavan lainsäädännön nojalla BSE-testattaviksi määrättyjen nautaeläinten lihasta valmistettuja tuotteita, – – ovat – – saaneet valtiontukea BSE-testeihin myönnetyn rahoituksen muodossa – –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. komission päätöksen 90 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin viittasi hyväksyvästi komission näkemykseen ja rinnasti seulontatestit <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>tuotteiden tuotantoon tai kaupan pitämiseen liittyviin pakollisiin tarkastuksiin<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 104 kohta.</P></NOTE> Se vahvisti komission toteamukset, joiden mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>naudanlihan toimihaaran toimijat saivat etua, joka ei ollut muiden toimialojen yritysten saatavissa, koska ne saivat ilmaiseksi tarkastukset, jotka niiden oli pakko suorittaa ennen tuotteidensa markkinoille saattamista tai kauppaamista, kun muiden toimialojen yrityksillä ei ollut tätä mahdollisuutta<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 110 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt selittää riittävästi, mitä nämä merkitykselliset <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>muiden toimialojen yritykset<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> olivat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. myös valituksenalaisen tuomion 115 kohta.</P></NOTE> Omaksuessaan tällaisen epämääräisen ja erittäin laajan lähestymistavan rinnastettavuuteen unionin yleinen tuomioistuin rinnasti virheellisesti yhtäältä pakolliset testit, joiden piiriin esimerkiksi hissin tai kuorma-auton valmistajat kuuluvat, ja toisaalta tilapäiset seulontatestit, joilla pyritään hävittämään eläintauti. Vaikka viitekehys olisikin rajattava maataloustuotteita koskeviin pakollisiin testeihin, nämä testit ovat valittajan mukaan hyvin erilaisia luonteeltaan, tavoitteiltaan, kustannuksiltaan ja suorittamistiheydeltään. Ne eivät siten ole rinnastettavissa pakollisiin BSE-seulontatesteihin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan kansallista toimenpidettä pidetään valtiontukena, kun se täyttää kyseisessä määräyksessä esitetyt neljä kumulatiivista edellytystä. Ensinnäkin toimenpiteeseen on liityttävä valtion myöntämää tai valtion varoista myönnettyä tukea. Toiseksi sen on suosittava jotakin yritystä tai tuotannonalaa, jolloin se merkitsee valikoivaa etua, joka ei ole näihin rinnastettavissa olevien yritysten saatavilla. Kolmanneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua. Neljänneksi toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Kysymys toisen edellytyksen eli tuen valikoivuuden täsmällisestä muodosta on herättänyt vilkasta keskustelua julkisasiamiesten parissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. esim. julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. MOL</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑15/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:32">EU:C:2015:32</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat); julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑106/09 P ja C‑107/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:215">EU:C:2011:215</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0176">176</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat); julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paint Graphos ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C‑78/08–C‑80/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:411">EU:C:2010:411</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat); julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Enirisorse</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑237/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:21">EU:C:2006:21</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat); julkisasiamies Mischon ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer &amp; Peggauer Zementwerke</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑143/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:250">EU:C:2001:250</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat) ja julkiasiamies Darmonin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sloman Neptun</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑72/91 ja C‑73/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:130">EU:C:1992:130</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat).</P></NOTE> On kuitenkin reilua myöntää, että näistä pyrkimyksistä huolimatta valikoivuuden arviointitehtävä on edelleen käytännössä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>vaikea ja arvioinnin lopputulos epävarma<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>PreussenElektra</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑379/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:585">EU:C:2000:585</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0157">157</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Edellä mainitusta vilkkaasta keskustelusta ammentaen tässä ratkaisuehdotuksessa esitetään ensin valikoivuuden käsitteestä valtiontuen yhteydessä yleisiä pohdintoja (jäljempänä A osa), joita sovelletaan sitten käsiteltävään asiaan (jäljempänä B osa).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yleisiä pohdintoja valikoivuuden käsitteestä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>SEUT 107 artiklan 1 kohtaan sisältyvän testin toinen edellytys koskee valikoivuutta: etu on myönnettävä vain <HT TYPE="ITALIC">jollekin yritykselle</HT> tai <HT TYPE="ITALIC">tuotannonalalle</HT>. On selvää, että valikoivuus tarkoittaa erottelua tai eriarvoisuutta: etu on ainoastaan joidenkin yritysten saatavilla tietyllä toimialalla tai jonkin toimialan (osan) saatavilla tietyillä markkinoilla. Epäselvyyttä liittyy kuitenkin siihen tapaan, jolla valikoivuus on määriteltävä, etenkin jälkimmäisen valikoivuuden tyypin osalta, joka ei koske <HT TYPE="ITALIC">yksilöllistä</HT> erottelua (esimerkiksi etu, joka on annettu yritykselle X muttei yrityksille Y ja Z) vaan <HT TYPE="ITALIC">alakohtaista</HT> erottelua (esimerkiksi etu, joka on myönnetty kaikille tuotetta A valmistaville yrityksille muttei tuotetta B valmistaville yrityksille).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Juuri tämän jälkimmäisen erottelun tapauksessa valikoivuudesta tulee paljon vaikeampi kysymys. Tämä johtuu siitä, ettei suosittavia yrityksiä valita yksittäisellä päätöksellä vaan soveltamalla yleistä, usein lainsäädännöllistä toimenpidettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. MOL</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑15/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:32">EU:C:2015:32</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tällaisissa tapauksissa valikoivan ja yleisen välinen rajaviiva on paljon hämärämpi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Valikoivuuden arvioinnissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään yleisesti sellaisten yritysten määrittämistä, jotka ovat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150604">4.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. MOL</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑15/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:362">EU:C:2015:362</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150604">4.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Kernkraftwerke Lippe-Ems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑5/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:354">EU:C:2015:354</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111115">15.11.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑106/09 P ja C‑107/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:732">EU:C:2011:732</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:551">EU:C:2011:551</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081222">22.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>British Aggregates v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑487/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:757">EU:C:2008:757</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050303">3.3.2005</DATE>, <NAME.CASE>Heiser</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑172/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:130">EU:C:2005:130</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20011108">8.11.2001</DATE>, <NAME.CASE>Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer &amp; Peggauer Zementwerke</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑143/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:598">EU:C:2001:598</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tätä yleistä edellytystä on kuitenkin konkretisoitu eri tavoin aikojen saatossa tapauksen monitahoisuuden ja kyseisten yritysten lukumäärän mukaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Yksilöllisen valikoivuuden tapauksissa eli silloin, kun valtiontukea myönnetään ainoastaan yhdelle yksittäiselle yritykselle, unionin tuomioistuin ei ole aina painottanut edellytystä, jonka mukaan on määriteltävä toisiinsa rinnastettavissa olevien yritysten muodostama viitekehys, jossa valikoivan edun olemassaoloa arvioitaisiin. Tämä on erittäin ymmärrettävää: jos etu myönnetään ainoastaan yhdelle yritykselle useista sellaisista yrityksistä, jotka ovat intuitiivisesti toisiinsa rinnastettavissa, valikoivuus ei aiheuta mitään ongelmaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Valikoivuudesta tulee ongelmallisempaa tapauksissa, joissa edut myönnetään tietyille yrityksille alakohtaisesti. Tämän ryhmän sisällä valikoivuus on määritelty ja sitä on sovellettu paljon kirjavammin. Tämän kirjavuuden selittämiseksi oikeuskirjallisuudessa erotetaan kaksi- ja kolmivaiheinen lähestymistapa valikoivuuteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. esim. Romariz, C., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Revisiting Material Selectivity in EU State Aid Law – Or <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>The Ghost of Yet-To-Come<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="2019" ID="QE0018"/><QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, <HT TYPE="ITALIC">EStAL</HT> 1, 2014, s. 41 ja 42 ja Bousin, J. ja Piernas, J., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Developments in the Notion of Selectivity<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, <HT TYPE="ITALIC">EStAL</HT> 4, 2008, s. 640–642.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Kaksivaiheisessa lähestymistavassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081222">22.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>British Aggregates v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑487/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:757">EU:C:2008:757</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050303">3.3.2005</DATE>, <NAME.CASE>Heiser</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑172/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:130">EU:C:2005:130</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20011108">8.11.2001</DATE>, <NAME.CASE>Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer &amp; Peggauer Zementwerke</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑143/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:598">EU:C:2001:598</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ensiksi määritetään, onko toimenpide lähtökohtaisesti valikoiva eli annetaanko sillä jollekin yritykselle etua verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa. Jos vastaus ensimmäisessä vaiheessa on myöntävä, esitetään olettama valikoivuudesta. Toimenpide voidaan silti oikeuttaa toisessa vaiheessa, jos erilainen kohtelu johtui sen järjestelmän luonteesta tai yleisestä rakenteesta, johon se kuuluu. Komission tehtävä on osoittaa ensimmäisessä vaiheessa, että toimenpide on lähtökohtaisesti valikoiva,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150604">4.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. MOL</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑15/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:362">EU:C:2015:362</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:551">EU:C:2011:551</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja jäsenvaltioiden tehtävä on osoittaa tämä olettama vääräksi toisessa vaiheessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:551">EU:C:2011:551</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Kolmivaiheisen lähestymistavan ensimmäisessä vaiheessa määritetään viitekehys, jota nimitetään toisinaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>yleiseksi<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>normaaliksi<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> järjestelmäksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Paint Graphos ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑78/08–C‑80/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:550">EU:C:2011:550</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19740702">2.7.1974</DATE>, <NAME.CASE>Italia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>173/73</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1974:71">EU:C:1974:71</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän lähestymistavan muut vaiheet ovat pääosin samat kuin edellä esitetyt kaksivaiheisen lähestymistavan vaiheet. Siten toisessa vaiheessa arvioidaan, onko komissio osoittanut, että toimenpiteellä kohdellaan eri tavalla toisiinsa rinnastettavissa olevia yrityksiä. Kolmannessa vaiheessa taas arvioidaan, onko jäsenvaltio pystynyt osoittamaan, että toimenpide oli perusteltu sen järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen vuoksi, johon se kuuluu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Lähemmän tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että ainoa havaittava ero näiden kahden lähestymistavan välillä on pikemminkin teoreettinen. Erona on se, että kolmivaiheisessa lähestymistavassa ensimmäinen vaihe jaetaan kahteen erilliseen vaiheeseen. Molemmissa tapauksissa on tarpeen määrittää asianmukainen viitekehys. Kaksivaiheisessa lähestymistavassa tämä määritys ei kuitenkaan ole yhtä näkyvä, sillä se kätkeytyy ensimmäiseen vaiheeseen. Kolmivaiheinen lähestymistapa voi siten soveltua tähän tarkoitukseen paremmin selkeytensä ja pedagogisten mahdollisuuksiensa ansiosta. Se tarjoaa jäsennellymmän perustelumallin, ja siinä analyysin eri osatekijät esitetään selvemmin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Valikoivuutta koskevan testin sydämessä on kiistatta viitekehyksen määrittäminen. Kun on kyse valikoivuuden sanallisen ilmaisun ja todellisen sisällön välisestä suhteesta, tämä sydän muistuttaa venäläistä maatuskanukkea: vain avaamalla uloimman kerroksen voi nähdä, että keskeinen käsite valikoivuudessa on itse asiassa syrjinnän käsite.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. MOL</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑15/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:32">EU:C:2015:32</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Ja syrjinnän käsitteen sisällä on piilossa rinnastettavuus. Etsittäessä valikoivuuden todellista sisältöä päädytään siten käsitteeseen, joka on hyvin tuttu muilta unionin oikeuden aloilta: rinnastettavuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Rinnastettavuudessa tutkitaan, onko vertailtavissa osatekijöissä (yritykset, henkilöt, tuotteet jne.) enemmän yhtäläisyyksiä vai enemmän eroavuuksia tietyn laatutekijän (tertium comparationis, joka voi olla esimerkiksi arvo, tavoite, toimi tai tilanne) osalta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Klassinen ongelma tällaisessa tutkinnassa on sen laatutekijän valinta, jota vertaillaan. Minkä osalta yritykset X ja Y ovat rinnastettavissa toisiinsa? On nähdäkseni kolme tekijää, jotka olisi tavallisesti otettava huomioon tällaisessa arvioinnissa valtiotuen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ensimmäinen tekijä on toimenpiteen soveltamisala niihin henkilöihin ja/tai tilanteisiin nähden, joita se koskee. Toimenpiteen soveltamisala sinänsä määrittäisi tyypillisesti näiden henkilöiden ja/tai tilanteiden loogisen suhteen ja rinnastettavuuden. Tällaisessa toimenpiteessä myös esitetään todennäköisesti mahdolliset velvoitteet tai rasitteet, joita asetetaan tietyille yrityksille, ja syyt, joiden vuoksi jäsenvaltio voi pyrkiä lieventämään näitä velvoitteita tai rasitteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Toinen tekijä on toimenpiteen tavoite eli päämäärät ja arvot, joita toimenpiteellä halutaan saavuttaa tai edistää. Soveltuvan viitekehyksen määrittäminen edellyttää päätöstä siitä, mitkä yritykset ovat toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:551">EU:C:2011:551</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20011108">8.11.2001</DATE>, <NAME.CASE>Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer &amp; Peggauer Zementwerke</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑143/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:598">EU:C:2001:598</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> mutta myös, laajemmin tarkasteltuna, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>kyseisellä järjestelmällä<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> tavoitellun päämäärän kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050303">3.3.2005</DATE>, <NAME.CASE>Heiser</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑172/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:130">EU:C:2005:130</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE>, <NAME.CASE>GIL Insurance ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑308/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:252">EU:C:2004:252</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Näiden kahden lisäksi voisi olla kolmaskin, kenties avustava, tekijä, jossa rinnastettavuutta arvioidaan sen kannalta, missä määrin kyseiset tuotteet ovat korvattavissa. On myönnettävä, että tällainen tekijä on toistaiseksi saanut vähän tukea unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. kuitenkin tuotteiden välisen kilpailun lähemmästä arvioinnista, joskin muun kuin valikoivuuden asiayhteydessä, tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030213">13.2.2003</DATE>, <NAME.CASE>Espanja v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑409/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:92">EU:C:2003:92</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat).</P></NOTE> Toisaalta olisi paljonkin sanottavaa siitä, että valtiontukilainsäädännössä on tarpeen ottaa voimakkaammin huomioon sen kilpailulainsäädännöllinen ulottuvuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. esim. da Cruz Vilaça, J. L., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>Material and Geographic Selectivity in State Aid – Recent Developments<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>, <HT TYPE="ITALIC">EStAL</HT> 4, 2009, s. 443–451; Romariz, C., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>Revisiting Material Selectivity in EU State Aid Law – Or <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>The Ghost of Yet-To-Come<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="2019" ID="QE0026"/><QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, <HT TYPE="ITALIC">EStAL</HT> 1, 2014, s. 47 ja 48; Nicolaides, P. ja Rusu, I. E., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>The Concept of Selectivity: An Ever Wider Scope<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, <HT TYPE="ITALIC">EstAL</HT> 4, 2012, s. 796 ja 797 ja Lo Schiavo, G., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>The role of competition analysis under article 107 paragraph 1 TFEU: the emergence of a <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>market analysis<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="2019" ID="QE0029"/> assessment within the selectivity criterion?<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>, 34 <HT TYPE="ITALIC">E.C.L.R</HT>. 8, 2013, s. 400–406.</P></NOTE> Rinnastettavuuden kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että (myös) korvattavuus on rinnastettavuutta määrittävä tekijä ja että rinnastettavuuden taustalla on kilpailun vääristymistä merkityksellisillä markkinoilla koskeva käsite. Merkityksellisen viitekehyksen etsiminen lähentyisi silloin paljon merkityksellisten markkinoiden määrittämistä, mikä ei juurikaan eroa SEUT 101 artiklan mukaisesti tehtävästä arvioinnista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Edellä mainittujen ensimmäisen ja toisen tekijän olisi oltava aina läsnä tavalla tai toisella rinnastettavuuden arvioinnissa. Niiden täsmällinen ilmaiseminen ja painoarvo määräytyvät yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan. Sama pätee niiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Joissain tapauksissa kaikki tekijät osoittavat samaan suuntaan. Toisissa tapauksissa toista tekijää (toimenpiteen tavoite) ja kolmatta tekijää (niiden tuotteiden korvattavuusaste, joita toimenpide koskee) voidaan käyttää oikaisemaan ensimmäistä tekijää tai tekemään siitä moniulotteisempi. Ensimmäistä tekijää (toimenpiteen soveltamisalan määrittäminen itse toimenpiteen avulla) olisi käytettävä lähtökohtana viitekehyksen määrittämisessä. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla yksin ratkaiseva, sillä jäsenvaltio voisi välttääkseen valtiontueksi luokittelun laatia toimenpiteen, jonka soveltamisala rajoittuu tiettyihin yrityksiin, jotka ovat kuitenkin rinnastettavissa sellaisiin toisiin yrityksiin, jotka eivät hyödy toimenpiteestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Niin kutsuttu Dutch NO<HT TYPE="SUB">x</HT> ‑tapaus<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:551">EU:C:2011:551</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> havainnollistaa, miten yksi tekijöistä voi syrjäyttää muut merkityksellisen viitekehyksen määrittämisessä. Mainitussa tapauksessa toisella tekijällä oikaistiin ensimmäinen tekijä. Alankomaat oli rajannut typen oksidien (NO<HT TYPE="SUB">x</HT>) päästöoikeuksien kaupan mahdollisuuden koskemaan ainoastaan suuria teollisuuslaitoksia, jotka tuottavat tällaisia päästöjä. Kansallisen toimenpiteen soveltamisala oli siten rajattu näihin yrityksiin. Toimenpiteen yleinen tavoite<?PAGE NO="8"?> eli ympäristönsuojelu huomioon ottaen unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi, että kaikki yritykset, joilla oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>saman<HT TYPE="ITALIC">tyyppisiä</HT> velvoitteita<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>, nimittäin velvoite vähentää typen oksidien päästöjä, olivat koostaan riippumatta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:551">EU:C:2011:551</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE> Näin ollen typen oksidien päästökaupan mahdollisuutta ei olisi pitänyt rajata suuriin teollisuuslaitoksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Toinen samankaltainen esimerkki ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20011108">8.11.2001</DATE>, <NAME.CASE>Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer &amp; Peggauer Zementwerke</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑143/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:598">EU:C:2001:598</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa toimenpiteen tavoite johti siihen, että tarkasteltavien yritysten ryhmä oli suurempi kuin toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien yritysten ryhmä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Edellä esitetyt tekijät antavat eittämättä ainoastaan karkeaa osviittaa siitä, mitä olisi pohdittava arvioitaessa rinnastettavuutta viitekehyksen määrittämistä varten. On myös aivan selvää, että samantyyppiseen arviointiin – vaikka se olisikin jäsennetty huolellisesti algoritmisin, lähes matemaattisin käsittein – liittyy aina siihen subjektiiviseen arvovalintaan, mitkä yritykset ovat toisiinsa rinnastettavissa ja miksi, perustuvia osatekijöitä, mikä tekee jostain tekijästä toista painokkaamman.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Samanaikaisesti tällaisen arvovalinnan on kuitenkin ilmettävä selkeästi päätöksentekoviranomaisen perusteluista. Komission olisi näin ollen käytännössä täsmennettävä, minkä viitekehyksen se valitsee rinnastettavuuden määrittämiseen ja millä perusteilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Asianmukaisen viitekehyksen määrittäminen päätettäessä mahdollisen valtiontuen valikoivuudesta on ratkaisevaa monestakin syystä. Ensinnäkin sen ansiosta asianosaiset saavat tietää syyt siihen, miksi toimenpidettä pidettiin tai ei pidetty valtiontukena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE>, <NAME.CASE>Alankomaat v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑159/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:246">EU:C:2004:246</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Toiseksi se varmistaa suuremman oikeudellisen ennustettavuuden jäsenvaltioille, jotka pystyvät ennakoimaan, olisiko niiden toteuttamat toimenpiteet ilmoitettava komissiolle vai voivatko ne harjoittaa vapaasti tiettyä talouspolitiikkaa rajoituksetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>GIL Insurance ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C‑308/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:481">EU:C:2003:481</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0076">76</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kolmanneksi unionin tuomioistuimet voivat sen ansiosta harjoittaa tehokasta oikeudellista valvontaa, koska unionin yleinen tuomioistuin ja viime kädessä unionin tuomioistuin pystyvät määrittämään selvemmin, onko valikoivuuden edellytys täyttynyt.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Valikoivuuden edellytys käsiteltävässä asiassa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään arvioimaan, olisiko valikoivuuden edellytystä tutkittava laajasti määritellyssä viitekehyksessä, joka käsittää naudantuotantoalan yritykset ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>muiden toimialojen yritykset<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin ei täsmentänyt perusteluissaan, mitä muiden toimialojen yrityksillä on ymmärrettävä. Se pelkästään viittasi hyväksyvästi komission arviointiin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 107, 108, 110 ja 111 kohta.</P></NOTE> joka sinänsä ei ollut täysin selkeä sen suhteen, mitä nämä muut toimialat olivat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 16 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa voitaisiin harkita useita viitekehyksiä sen mukaan, miten abstraktisti tertium comparationis on määritelty ja millainen painoarvo edellä esitetyille eri tekijöille on annettu. Esittelen pääpiirteittäin niistä kolme: suppea lähestymistapa, keskitason lähestymistapa ja laaja lähestymistapa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Valittajan puoltamassa suppeassa lähestymistavassa keskitytään TSE-testejä tekeviin yrityksiin. Viitekehyksen muodostaa asetuksen N:o 999/2001 soveltamisala. Kyseisessä asetuksessa edellytetään seulontatestejä ainoastaan niillä aloilla, joihin TSE vaikuttaa. Siten suppeassa lähestymistavassa ensimmäinen edellä esitetty tekijä on hallitseva ja abstraktiotaso alhainen: toisiinsa rinnastettavissa olevien yritysten joukon määrittää erityinen velvoite testata TSE.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Keskitason lähestymistavassa abstraktiotaso nousee hieman. Toisiinsa rinnastettavissa olevien yritysten voitaisiin sanoa käsittävän kaikki maatalous- tai elintarvikeyritykset, jotka ovat velvollisia tekemään terveystarkastuksia tuotteilleen. Tämä lähestymistapa ei tukeudu BSE-seulontatestien erityisyyteen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031120">20.11.2003</DATE>, <NAME.CASE>GEMO</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑126/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:622">EU:C:2003:622</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan unionin toimenpiteen yleiseen tavoitteeseen, nimittäin eläinten ja ihmisten terveyden suojelemiseen. Velvoitetta tehdä BSE-seulontatestejä voidaan pitää osana yritysten laajempaa velvoitetta tehdä tarkastuksia, joilla varmistetaan, ettei niiden tuotteista aiheudu vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. esim. rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="165" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 165, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Tällaisessa lähestymistavassa vertaillaan yrityksiä, joiden on tehtävä BSE-seulontatestejä, muihin maatalous- tai elintarvikeyrityksiin, joiden on tehtävä muuntyyppisiä pakollisia terveystarkastuksia mutta jotka saattavat tuottaa muita lihatuotteita tai elintarvikkeita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Kun kiivetään vieläkin ylöspäin abstraktiotasoilla, voidaan kuvitella yhä laajempi lähestymistapa. Tässä laajassa lähestymistavassa toisiinsa rinnastettavissa olevien yritysten joukon voitaisiin katsoa sisältävän kaikki yritykset, joiden on tehtävä ennen tuotteidensa kaupan pitämistä pakollisia tarkastuksia, jotka eivät rajoitu pelkästään eläimiin. Siten abstraktin tertium comparationisin muodostaisivat laatu- tai turvallisuustarkastukset yleensä, jolloin toisiinsa rinnastettavissa olevien yritysten ryhmä on tietenkin paljon suurempi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Valittajan mukaan juuri tämä jälkimmäinen, laaja ryhmä oli komission valitsema ja myöhemmin unionin yleisen tuomioistuimen vahvistama lähestymistapa. Kuten valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin asetti virheellisesti samalle viivalle kuorma-autojen ja hissien pakolliset testit ja eläintaudin hävittämiseksi tehtävät tilapäiset testit.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>On totta, ettei unionin yleinen tuomioistuin käsitellyt kovinkaan yksityiskohtaisesti merkityksellisen viitekehyksen määrittämistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 16 kohta.</P></NOTE> Valituksenalaisen tuomion 107 ja 110 kohdassa se tukeutui komission toteamuksiin, joiden mukaan kyseessä olevan toimenpiteen edunsaajina oli ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>karjankasvattajia, teurastamoja ja muita yksikköjä, jotka jalostivat, käsittelivät, myivät tai kauppasivat nautaeläimistä saatuja pakollisen BSE-seulontatestin piiriin kuuluvia tuotteita<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> vastakohtana <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>muiden toimialojen yrityksille<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>, täsmentämättä tätä sen enempää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei täsmentänyt, mitä se tarkoitti muiden toimialojen yrityksillä, sen antamaa tuomiota ei ole tarpeen kumota toisen valitusperusteen perusteella. BSE-seulontatestien rahoittaminen valtion varoista muodosti edelleen valikoivan edun, joka ei ollut muiden toimialojen saatavissa. Valittaja ei ole esittänyt lisätodisteita, joten tämä valikoiva etu ei vaikuta perustellulta järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Perusteluvelvollisuuden osalta on niin, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin olisi voinut ilmaista asian selvemmin, katson, ettei se laiminlyönyt tätä velvollisuutta siinä määrin, että sen ratkaisu olisi kumottava. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan ja 53 artiklan ensimmäiseen kohtaan perustuva velvollisuus perustella tuomiot ei velvoita sitä esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville perusteet, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu, ja unionin tuomioistuimella on niiden avulla käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa valituksen yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160308">8.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>Kreikka v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑431/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:145">EU:C:2016:145</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>A2A v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑320/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:858">EU:C:2011:858</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0097">97</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040107">7.1.2004</DATE>, <NAME.CASE>Aalborg Portland ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:6">EU:C:2004:6</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0372">372</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>On ilmeistä, että asianosaiset saavat valituksenalaisen tuomion perustelujen avulla selville perusteet, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutui vahvistaessaan, että kyseessä oli valikoiva etu. Unionin yleisen tuomioistuimen vaatiminen esittämään täsmällisemmin tosiasialliset alat, joita verrattiin naudantuotantoalaan, olisi enintään merkinnyt vähäistä lisäystä tuomion perusteluihin mutta ei olisi vaikuttanut tuomion tuomiolauselmaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>On kuitenkin lisättävä, että nähdäkseni ainoastaan tämän nimenomaisen tapauksen tosiseikat mahdollistavat sen päätelmän tekemisen, että etu on valikoiva. Etu olisi edelleen vain yhden alan, nimittäin naudantuotantoalan, saatavissa riippumatta siitä, mikä kolmesta edellä mainituista viitekehyksestä valittiin. Ei ole viitteitä siitä, että tämä valikoiva etu voisi olla perusteltu järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen vuoksi. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa komission yleiseen velvollisuuteen määrittää täsmällisesti merkityksellinen viitekehys tulevissa tapauksissa, joissa samankaltainen epämääräisyys yhdistettynä erilaisiin tosiseikkoihin voisi johtaa toisenlaiseen lopputulokseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Edellä esitetyistä syistä, ja sanotun vaikuttamatta ensimmäisen valitusperusteen tutkintaan, ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen toisen valitusperusteen osalta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>