8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/36


Kanne 16.6.2014 – Brugg Kabel ja Kabelwerke Brugg v. komissio

(Asia T-441/14)

2014/C 303/45

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Brugg Kabel AG (Brugg, Sveitsi) ja Kabelwerke Brugg AG Holding (Brugg) (edustajat: asianajajat A. Rinne, A. Boos ja M. Lichtenegger)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 264 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla vastaajan 2.4.2014 asiassa AT.39610 – Voimakaapelit tekemän päätöksen 1 artiklan 2 kohdan, 2 artiklan b alakohdan ja – siltä osin kuin se koskee kantajaa – 3 artiklan

toissijaisesti alentamaan SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan nojalla kantajille vastaajan 2.4.2014 asiassa AT.39610 – Voimakaapelit tekemän päätöksen 2 artiklan b alakohdassa määrättyä sakkoa tuomioistuimen harkinnan mukaisesti

joka tapauksessa velvoittamaan vastaajan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan nojalla korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: puolustautumisoikeuksien ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevan oikeuden loukkaaminen sen vuoksi, että kantajan ei annettu tutustua asiakirja-aineistoon ja että tietopyynnöt ja väitetiedoksianto tehtiin englanninkielisinä

Kantajat esittävät tässä yhteydessä muun muassa, että vastaajan olisi pitänyt käsitellä väitetiedoksiannon asiakirjoihin tutustumista koskevaan osaan liittyviä muiden adressaattien lausuntoja samalla tavalla kuin muita kantajan puolesta mahdollisesti puhuvia asiakirjoja.

Ne väittävät lisäksi, että yhtenäisen ja toistuvan taikka yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen tapauksessa oikeus tutustua muiden asianosaisten väitetiedoksiannosta esittämiin huomautuksiin on menettelyoikeudellinen vastine sille, että muiden rikkomiset luetaan kyseistä tutustumisoikeutta vaativan asianosaisen syyksi.

Ne väittävät edelleen, että kantajilla olisi yrityksinä, joiden kotipaikka on saksankielisessä Aargaun kantonissa (Sveitsi), kuulunut olla oikeus käydä kirjeenvaihto vastaajan kanssa saksaksi, koska kyse on vastaajan virka- tai jopa työkielestä.

2)

Toinen kanneperuste: vastaajalta puuttuva toimivalta kolmansiin valtioihin liittyvien sellaisten rikkomisten tapauksessa, joilla ei ole vaikutusta ETA-alueella

Tässä yhteydessä esitetään, ettei pelkkä yhtenäistä ja toistuvaa taikka yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkuvaa kilpailusääntöjen rikkomista koskeva yleinen väite riitä perusteeksi vastaajan toimivallalle sellaisten kilpailusääntöjen rikkomisten tapauksessa, jotka liittyvät kolmansiin valtioihin. Kantajien mukaan vastaajan olisi myös tällaisessa tapauksessa pitänyt tutkia yksityiskohtaisesti ETA-alueen ulkopuolella toteutettujen hankkeiden ja toimien välittömät, olennaiset ja ennakoitavat vaikutukset ETA-alueella.

3)

Kolmas kanneperuste: syyttömyysolettaman noudattamatta jättäminen yhtenäistä ja toistuvaa taikka yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkuvaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevan todistustaakan siirtämisen ja laajentamisen vuoksi

Kantajien mukaan kilpailusääntöjen rikkominen ei muodosta yhtä kokonaisuutta, varsinkaan maa- ja merikaapelien osalta. Niiden mukaan tavarat ja palvelut sekä toteutustapa eivät olleet samanlaisia ja mukana olleet yritykset ja luonnolliset henkilöt vain osittain samoja. Kilpailusääntöjen rikkomiset eivät lisäksi olleet toisiaan täydentäviä.

Vastaajan olisi kantajien mukaan pitänyt esittää erityisesti osallistumisen alkua mutta myös sen keskeytymätöntä jatkumista jokaisen yrityksen osalta koskeva yksilöllisesti todistusvoimainen ja yhtäpitävä näyttö.

Vastaajan olisi kantajien mukaan pitänyt osoittaa jo pelkästään osittaisen välittömän yhtenäiseen ja toistuvaan taikka yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkuvaan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen yhteydessä konkreettisesti, että kyseessä olevat yritykset olivat halunneet myötävaikuttaa kaikkien yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja kokonaissuunnitelman puitteissa tienneet muiden asianosaisten muusta oikeudenvastaisesta menettelystä tai ainakin voineet ennakoida sen. Koska vastaaja ei ole pystynyt näyttämään tätä täysimääräisesti, sen ei olisi pitänyt saattaa kantajia vastuuseen kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä kokonaisuudessaan.

4)

Neljäs kanneperuste: Tutkinta- ja perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen tosiseikkoja koskevien virheellisten toteamusten ja todistusaineiston vääristämisen vuoksi

Kantajien mukaan päätös perustuu useisiin tosiseikastoa koskeviin oletuksiin, joista vastaaja ei ole esittänyt todistusvoimaista ja yhtäpitävää näyttöä. Niiden mukaan vastaaja vääristi erityisesti kantajien väitetyn osallistumisen alkamiseen liittyvää todistusaineistoa, teki kyseenalaisia päätelmiä ja jätti vähintään yhtä uskottavia vaihtoehtoisia selityksiä huomioon ottamatta.

Päätös on virheellinen myös siksi, että sen päätösosassa todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen mutta perustelut koskevat yhtenäistä ja toistuvaa rikkomista.

5)

Viides kanneperuste: Aineellisen oikeuden rikkominen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan virheellisen soveltamisen vuoksi

Vastaaja sovelsi kantajien mukaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa virheellisesti, koska se saattoi kantajat vastuuseen yhtenäisestä ja toistuvasta tai yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta sellaisten muiden yritysten keskinäisten sopimusten vuoksi, joihin kantajilla ei ollut objektiivisesti mahdollisuutta osallistua.

6)

Kuudes kanneperuste: Harkintavallan väärinkäyttö virheellisen sakon määrän vuoksi

Sakon määrän määrittämistä koskevien suuntaviivojen 13 kohdan pääsäännöstä poikkeaminen viitevuoden valitsemisessa on mielivaltaista, ellei sitä perustella riittävästi.

On myös ristiriitaista ja ne bis in idem -kiellon vastaista tukeutua kilpailusääntöjen vastaisen menettelyn vakavuuden tutkintaan liittyvässä sakon perusmäärän määrittämisessä yhtenäiseen ja toistuvaan tai yhtenä kokonaisuutensa pidettävään jatkettuun rikkomiseen, jonka vakavuus on yhdenmukaisesti 15 prosenttia, ja korottaa sakkoa tiettyihin kyseessä olevan kokonaiskartellin osiin osallistumisen vuoksi 2 prosentilla. Kantajien mukaan vastaajan olisi pitänyt jo perusmäärän määrittämisessä ottaa huomioon, etteivät kantajat olleet vastuussa koko kartellista.

Vastaajan olisi pitänyt ottaa kantajien luokittelemisessa kanssa- tai liitännäisosallistujiksi huomioon kantajien todellinen rooli kokonaiskartellissa sattumanvaraisen ja merkityksettömän todisteiden määrän sijasta.

Kantajien mielestä sakon määrään tehty 5 prosentin alentaminen oli liian vähäinen eikä siinä oteta huomioon yhtäältä kartellin järjestäjien ja pääosallistujien sekä toisaalta vähäisessä määrin osallistuneiden kantajien erilaista merkitystä.