L_2014298FI.01002201.xml

16.10.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/22

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANODIREKTIIVI 2014/98/EU,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2014,

neuvoston direktiivin 2008/90/EY täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse direktiivin I liitteessä tarkoitettuja hedelmäkasvisukuihin ja -lajeihin kuuluvia kasveja koskevista erityisvaatimuksista, toimittajiin sovellettavista erityisvaatimuksista ja virallisia tarkastuksia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan 29 päivänä syyskuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/90/EY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan, 6 artiklan 4 kohdan, 9 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 3 kohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Esiperusaineiston, perusaineiston ja sertifioidun aineiston sertifiointia ja kaupan pitämistä koskevissa säännöksissä olisi otettava huomioon tämän direktiivin kattamien eri sukujen ja lajien erilaiset tuotantosyklit.

(2)	On tarpeen, että esiperusaineisto täyttää erittäin tiukat terveys- ja laatuvaatimukset, jotta voidaan varmistaa esiperusaineistosta saatujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston terveys ja laatu.

(3)

Esiperusaineiston tunnistamisen ja laadun varmistamiseksi on aiheellista antaa sääntöjä, joiden perusteella voidaan vahvistaa ja todentaa, että aineisto täyttää lajikkeen aitoutta koskevat vaatimukset. Esiperusaineiston tunnistaminen ja laatu olisi lisäksi varmistettava säännöillä, jotka koskevat sen lisäystä, johon voivat sisältyä uudistaminen ja monistaminen. Esiperusaineiston terveyden varmistamiseksi on tärkeää antaa sääntöjä, jotka koskevat kasvintuhoojien puuttumista, tarkastuksia, näytteenottoa ja testausta kunkin suvun ja lajin mukaisesti. Aineiston laatu olisi lisäksi varmistettava virheitä koskevilla säännöillä.

(4)	Jotta voidaan varmistaa lajikkeeseen kuulumattomien perusrunkojen tunnistaminen ja laatu, kyseisten perusrunkojen olisi vastattava oman lajinsa kuvausta.

(5)

On välttämätöntä, että muut kasvit kuin hedelmäkasvit, joista on tarkoitus ottaa aineistoa perusaineiston tai sertifioidun aineiston tuottamiseksi, tunnistetaan. Näistä kasveista käytetään nimitystä ”emokasvit”. Esiperusaineiston tuottamiseen tarkoitettujen emokasvien, jäljempänä ’esiperusemokasvit’, olisi täytettävä samat vaatimukset kuin esiperusaineiston. Esiperusemokasvit ja esiperusaineisto olisi voitava tunnistaa läpi koko tuotantoprosessin. Asiasta vastaavan virallisen elimen olisi — lajikkeen ominaispiirteiden ilmentymistä tarkkailemalla — vahvistettava, että esiperusemokasvi vastaa lajikkeensa kuvausta. Lisäksi olisi todennettava säännöllisesti, että esiperusemokasvi ja johdettu esiperusaineisto vastaavat lajikkeensa kuvausta.

(6)

Sertifiointiin tarkoitetun aineiston tapauksessa vastaavuus lajikkeen kuvaukseen nähden olisi vahvistettava lajikkeen erottuvuuden, yhtenäisyyden ja pysyvyyden varmistavan virallisen kuvauksen, rekisteröintihakemuksen tai kasvinjalostajanoikeushakemuksen liitteenä olevan kuvauksen taikka virallisesti tunnustetun kuvauksen perusteella. Jos kyseessä on lajike, jolla on virallisesti tunnustettu kuvaus, on aiheellista edellyttää, että lajike on rekisteröity kansalliseen rekisteriin, jotta voidaan varmistaa, että kuvaus on asianmukainen sen aineiston osalta, jolle on haettu sertifiointia.

(7)

Esiperus- ja perusaineiston tapauksessa vastaavuus lajikkeen kuvaukseen nähden olisi voitava vahvistaa myös lajikkeen rekisteröintihakemukseen jäsenvaltiossa liitetyn kuvauksen ja kasvinjalostajanoikeushakemukseen liitetyn kuvauksen perusteella, edellyttäen että unionissa tai kolmannessa maassa on jo saatavilla raportti, jossa todetaan, että kyseinen lajike on erottuva, yhtenäinen ja pysyvä. Tämän mahdollisuuden myöntämisen tarkoituksena on nopeuttaa sertifiointiprosessin alkuvaihetta tapauksissa, joissa lajikkeen rekisteröinti on saatettu lähes päätökseen mutta on edelleen käynnissä. Jotta varmistetaan avoimuus ja tietoon perustuvien valintojen tekeminen aineiston käyttäjien kannalta, kyseisen aineiston kaupan pitäminen olisi kuitenkin sallittava vasta, kun lajikkeen rekisteröinti on saatettu päätökseen.

(8)

On tärkeää, että sovelletaan tiukkoja sääntöjä, joilla suojataan esiperusaineisto kaikenlaisilta kasvintuhoojien aiheuttamilta tartunnoilta. Sen vuoksi toimittajien olisi säilytettävä esiperusemokasvit ja esiperusaineisto tätä varten tarkoitetuissa tiloissa, jotka on suojattu hyönteisiltä ja joissa on varmistettu, että tartuntaa ei voi saada ilmassa olevien vektoreiden tai muiden mahdollisten lähteiden kautta. Samasta syystä esiperusemokasvit ja esiperusaineisto olisi kasvatettava tai tuotettava eristettynä maaperästä ruukuissa, joissa ei ole maaperää tai joissa on steriloitu kasvualusta. Jotta voidaan vastata erityisiin tuotantotarpeisiin, jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus hakea lupaa tuottaa esiperusemokasveja ja esiperusaineistoa avomaalla, edellyttäen että kasvintuhoojien aiheuttamien tartuntojen estämiseksi toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet.

(9)

Neuvoston direktiivissä 2000/29/EY (2) vahvistetaan säännöt, joilla estetään tiettyjen haitallisten organismien kulkeutuminen unioniin ja niiden leviäminen siellä. Näihin sisältyvät tiettyjä sukuja ja lajeja koskevat vaatimukset, jotka täydentävät tämän direktiivin sertifiointivaatimuksia direktiivin 2000/29/EY soveltamisalaan kuuluvien haitallisten organismien osalta. Muista haitallisista organismeista olisi annettava lisäsääntöjä. Jos kasvintuhooja voi aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa kyseisen suvun tai lajien esiperusaineiston terveydelle tai käyttökelpoisuudelle, olisi vaadittava, että sitä ei esiinny lainkaan. Tällaisista kasvintuhoojista olisi laadittava luettelo. Jos kasvintuhooja voi aiheuttaa tällaista vahinkoa vain, kun sen esiintyminen ylittää tietyt tasot, sen esiintyminen olisi kiellettävä vain määrinä, joka ylittää kyseiset tasot. Tällaisista kasvintuhoojista olisi laadittava eri luettelo kuin niistä, joiden esiintymistä ei sallita lainkaan.

(10)

Esiperusemokasviehdokkaat ovat hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston tuotanto- ja sertifiointiprosessin lähtökohta. Tästä syystä niihin olisi sovellettava kaikkein tiukimpia kasvinsuojeluvaatimuksia, jotta varmistetaan, että ne ovat asianomaisista kasvintuhoojista vapaita. Kasvien suvun tai lajin sekä asianomaisten kasvintuhoojien biologia ja ominaisuudet huomioon ottaen olisi vaadittava, että esiperusemokasviehdokkaille tehdään silmämääräinen tarkastus liitteessä I lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen varalta. Jos näiden kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä, jokaisesta esiperusemokasviehdokkaasta olisi otettava näyte ja se olisi testattava, jotta varmistetaan tarkat tulokset. Jokainen esiperusemokasviehdokas olisi testattava liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien varalta, jotta voidaan varmistaa ehdottomasti, ettei kyseisiä kasvintuhoojia esiinny. Uudistamalla tuotettuihin esiperusemokasveihin olisi sovellettava hyvin samanlaisia vaatimuksia, kun otetaan huomioon niiden merkitys myöhemmin tuotanto- ja sertifiointiprosessissa.

(11)

Kasvien suvun tai lajin sekä asianomaisten kasvintuhoojien biologia ja ominaisuudet huomioon ottaen olisi vaadittava, että esiperusemokasveille tai esiperusaineistolle tehdään silmämääräinen tarkastus liitteissä I ja II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen varalta. Jos näiden kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä, esiperusemokasveista ja eriperusaineistosta olisi otettava näytteet ja ne olisi testattava, jotta varmistetaan tarkat tulokset.

(12)

Kasvien suvun tai lajin sekä asianomaisten kasvintuhoojien biologia ja ominaisuudet huomioon ottaen olisi annettava asianmukaisia sääntöjä, jotka koskevat perusemokasvien, perusaineiston, sertifioitujen emokasvien ja sertifioidun aineiston silmämääräisten tarkastusten, näytteenoton ja testauksen tiheyttä. Näiden sääntöjen olisi perustuttava asiasta vastaavien virallisten elinten ja hedelmäkasvintuottajien kansallisten sertifiointijärjestelmien soveltamisesta saamiin kokemuksiin. Säännöissä olisi otettava huomioon tiettyyn ryhmään kuuluvien käyttäjien tarpeet.

(13)

Joidenkin kasvintuhoojien, etenkin sukkulamatojen, esiintyminen maaperässä voi aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa kasvien terveydelle ja käyttökelpoisuudelle, jos nämä kasvintuhoojat toimivat isäntinä viruksille, jotka vaikuttavat kyseiseen sukuun tai lajiin. Sen vuoksi näistä kasvintuhoojista olisi laadittava luettelo, ne olisi yksilöitävä erikseen, eikä niiden esiintymistä maaperässä pitäisi sallia, elleivät ne testauksessa osoittaudu viruksista vapaiksi. Näytteenoton ja testauksen olisi osoitettava, esiintyykö kyseisiä kasvintuhoojia tai viruksia. Näytteenottoa ja testausta koskevien sääntöjen vahvistamisessa olisi otettava huomioon hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston eri luokat. On kuitenkin oikeasuhteista sallia, että näytteenottoa ja testausta ei tarvitse suorittaa tietyin edellytyksin tapauksissa, joissa isäntäkasveja ei ole kasvatettu tuotantoviljelmällä vähintään viiteen vuoteen.

(14)

Jos näytteenotto ja testaus suoritetaan, se olisi tehtävä Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (EPPO) protokollien tai muiden kansainvälisesti tunnustettujen protokollien mukaisesti. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että näytteenotto- ja testauskäytännöt unionissa ovat ajan tasalla kansainvälisen tieteellisen ja teknisen kehityksen suhteen. Jos tällaisia protokollia ei ole saatavilla, näytteenoton ja testauksen olisi tapahduttava kansallisella tasolla vahvistettujen asiaa koskevien protokollien mukaisesti.

(15)	Esiperusemokasvien ja esiperusaineiston laatuun ja käyttökelpoisuuteen voivat vaikuttaa vahingot, väriviat, arpikudos, kuivuminen ja muut virheet. Sen vuoksi olisi säädettävä, että esiperusemokasvien ja esiperusaineiston on oltava lähes virheettömiä.

(16)

Lisäysaineiston asianmukaisen laadun takaamiseksi olisi annettava sääntöjä aineiston säilytyksestä asianmukaisissa olosuhteissa. Olosuhteiden olisi riiputtava sertifioitavan hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston luokasta. Hiljattainen kehitys huomioon ottaen on tärkeää sallia myös menetelmä, jossa säilytys tapahtuu ultrakylmässä lämpötilassa, eli kryosäilytys. Tätä pidetään käyttökelpoisena vaihtoehtona in vitro -viljelmille, koska lisäysaineiston ominaisuudet säilyvät muuttumattomina, kun varastointi tapahtuu näissä lämpötiloissa.

(17)	Esiperusaineiston jälkeen seuraava tuotantoprosessin vaihe on perusaineisto. Sen vuoksi perusaineiston tuottamiseen tarkoitetut emokasvit, jäljempänä ’perusemokasvit’, olisi joko kasvatettava esiperusaineistosta tai monistettava muista perusemokasveista.

(18)

Perusaineistoa koskevien vaatimusten olisi oltava samat kuin esiperusaineistoa koskevien vaatimusten tunnistamisen, terveyden ja laadun osalta, koska kyseiset vaatimukset ovat yhtä tärkeitä perusaineiston terveyden ja käyttökelpoisuuden kannalta. Perusaineiston tuottaminen avomaalla olisi kuitenkin sallittava, jotta helpotetaan sen tehokasta lisäystä seuraaviin sukupolviin ja luokkiin. Sen vuoksi perusaineiston säilyttämistä koskevissa vaatimuksissa olisi sallittava säilyttäminen hyönteisiltä suojatuissa tiloissa tai avomaalla eristettynä mahdollisilta ilmassa olevien vektoreiden, juurikontaktin sekä koneiden ja varttamislaitteiden kautta tapahtuvan ristikontaminaation aiheuttaman tartunnan lähteiltä ja muilta mahdollisilta lähteiltä.

(19)

Esiperusaineistosta kasvatettavien perusemokasvien monistaminen useisiin sukupolviin olisi sallittava, jotta saadaan tarvittava määrä perusemokasveja perusaineiston ja sertifioidun aineiston tuottamiseen. Perusemokasvien eri sukupolvet olisi pidettävä erillään toisistaan, ja ne olisi voitava tunnistaa koko tuotantoprosessin ajan.

(20)

Esiperusaineiston tai perusaineiston jälkeen tuotantoprosessin seuraavan vaiheen voivat muodostaa sertifioitu aineisto ja sertifioidut hedelmäkasvit. Sen vuoksi sertifioidun aineiston tuottamiseen tarkoitetut emokasvit, jäljempänä ’sertifioidut emokasvit’, olisi kasvatettava joko esiperusaineistosta tai perusaineistosta.

(21)

Olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset, jotta varmistetaan yhdenmukainen menettely, jolla vahvistetaan ja todennetaan lajikkeen vastaavuus kuvaukseen nähden sellaisten hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston osalta, jotka on tarkoitus hyväksyä CAC-aineistoksi. Näiden vaatimusten olisi oltava vähemmän tiukkoja kuin esiperus-, perus- ja sertifioitua aineistoa koskevien vaatimusten, koska käyttäjillä on matalammat odotukset CAC-aineiston terveyden ja laadun osalta siihen sovellettavien yksinkertaisempien tuotantomenettelyjen ja -vaiheiden vuoksi. Toimittajien olisi kuitenkin varmistettava lisäykseen käytettäväksi tarkoitetun aineiston tunnistaminen. Lisäksi olisi varmistettava, että sovelletaan laatu- ja terveysvaatimuksia, jotka ovat asianmukaisia CAC-aineiston viljelyn ja kyseisen lisäysaineiston käyttäjien odotusten kannalta. Kun otetaan huomioon tiettyihin Citrus L.- Fortunella Swingle-ja Poncirus Raf. -sukujen lajeihin vaikuttavien kasvintuhoojien luonne, on tarpeen antaa tarkkoja sääntöjä silmämääräisistä tarkastuksista, näytteenotosta ja testauksesta, jotta varmistetaan lisäysaineiston tai hedelmäkasvien asianmukainen laatu ja terveys.

(22)

Jotta asiasta vastaava virallinen elin voisi suorittaa virallisia tarkastuksia ja todentaa, täyttävätkö hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineisto tässä direktiivissä annetut virallista sertifiointia koskevat laatu- ja terveysvaatimukset, toimittajalla olisi oltava suunnitelma, jonka mukaan tunnistetaan ja seurataan kriittisiä vaiheita hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston tuotantoprosessissa asianomaisten sukujen tai lajien osalta, ja sen olisi pidettävä kirjaa tästä seurannasta. Kenttätarkastuksia, näytteenottoa ja testausta koskevat suunnitelmat ja kirjapito olisi säilytettävä niin kauan kuin lisäysaineisto tai hedelmäkasvit ovat toimittajan valvonnassa ja vähintään kolme vuotta sen jälkeen, kun lisäysaineisto tai hedelmäkasvit on poistettu tai saatettu pidettäväksi kaupan.Kyseinen ajanjakso on tarpeen, jotta voidaan havaita kasvintuhoojat puuvartisissa kasveissa, joissa oireet saattavat tulla ilmeisiksi vasta useita vuosia tartunnan jälkeen.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa tuotettaessa ja pidettäessä kaupan ne tarkastetaan virallisesti, jotta varmistetaan tämän direktiivin vaatimusten ja edellytysten noudattaminen. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen menettely virallisten tarkastusten tekemisessä, silmämääräisestä tarkastuksesta ja tarpeen mukaan näytteenotosta ja testauksesta olisi annettava sääntöjä.

(24)

Mahdollisten kaupan häiriöiden välttämiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus sallia siirtymäkauden ajaksi sellaisista esiperus-, perus- ja sertifioiduista emokasveista tai CAC-emokasveista tuotettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston kaupan pitäminen omalla alueellaan, jotka olivat jo olemassa, kun tätä direktiiviä ryhdyttiin soveltamaan, vaikka kyseinen aineisto tai kyseiset hedelmäkasvit eivät täyttäisikään uusia edellytyksiä.

(25)	Komission direktiivit 93/48/ETY (3) ja 93/64/ETY (4) olisi kumottava.

(26)	Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat hedelmänsukuisia ja -lajisia kasveja ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 LUKU

MÄÄRITELMÄT JA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)	’emokasvilla’ lisäykseen tarkoitettua tunnistettua kasvia;

2)	’esiperusemokasviehdokkaalla’ emokasvia, jonka toimittaja aikoo hyväksyttää esiperusemokasviksi;

3)	’esiperusemokasvilla’ esiperusaineiston tuottamiseen tarkoitettua emokasvia;

4)	’perusemokasvilla’ perusaineiston tuottamiseen tarkoitettua emokasvia;

5)	’sertifioidulla emokasvilla’ sertifioidun aineiston tuottamiseen tarkoitettua emokasvia;

6)	’kasvintuhoojalla’ kasveille tai kasvituotteille haitallisia kasvien, eläinten tai taudinaiheuttajien lajeja, kantoja tai biotyyppejä, jotka luetellaan liitteissä I, II ja III;

7)	’silmämääräisellä tarkastuksella’ kasvien tai kasvin osien tutkimista paljain silmin tai käyttämällä linssejä, stereoskooppia tai mikroskooppia;

8)	’testillä’ muuta tutkimusta kuin silmämääräistä tarkastusta;

9)	’hedelmiä tuottavalla kasvilla’ emokasvista lisättyä kasvia, joka on kasvatettu tuottamaan hedelmiä, jotta emokasvin lajikeaitous voidaan todentaa;

10)	’luokalla’ esiperusaineistoa, perusaineistoa, sertifioitua aineistoa tai CAC-aineistoa;

11)	’monistamisella’ emokasvien kasvullista tuottamista, jotta saadaan riittävästi samaan luokkaan kuuluvia emokasveja;

12)	’emokasvin uudistamisella’ emokasvin korvaamista siitä kasvullisesti tuotetulla kasvilla;

13)	’mikrolisäyksellä’ kasviaineiston monistamista suuren kasvimäärän tuottamiseksi käyttämällä kasvista otettujen erilaistuneiden kasvusilmujen tai meristeemisolukkojen in vitro -viljelyä;

14)

’lähes virheettömällä’ sitä, että virheitä, jotka todennäköisesti heikentävät hedelmäkasvien tai niiden lisäysaineiston laatua ja käyttökelpoisuutta, esiintyy enintään tasolla, jota voidaan odottaa hyvien viljely- ja käsittelykäytäntöjen tuloksena, ja että kyseinen taso vastaa hyviä viljely- ja käsittelykäytäntöjä;

15)	’tuholaisista lähes vapaalla’ sitä, että kasvintuhoojien esiintymistaso hedelmäkasveissa tai niiden lisäysaineistossa on riittävän alhainen, jotta voidaan varmistaa lisäysaineiston hyväksyttävä laatu ja käyttökelpoisuus;

16)	’laboratoriolla’ kaikkia tiloja, joita käytetään hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston testaukseen;

17)	’kryosäilytyksellä’ kasviaineiston säilyttämistä jäähdyttämällä se ultrakylmiin lämpötiloihin, jotta turvataan aineiston elinkelpoisuus.

2 artikla

Yleiset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2008/90/EY liitteessä I lueteltuihin sukuihin ja lajeihin kuuluvat hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineisto täyttävät tuotannon ja kaupan pitämisen aikana tämän direktiivin 3–27 artiklan vaatimukset tapauksen mukaan.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajat täyttävät direktiivin 2008/90/EY liitteessä I lueteltuihin sukuihin ja lajeihin kuuluvien hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston tuotannon aikana 28 ja 29 artiklan vaatimukset.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2008/90/EY liitteessä I lueteltuihin sukuihin ja lajeihin kuuluvat hedelmäkasvit ja niiden lisäysaineisto tarkastetaan virallisesti tuotannon ja kaupan pitämisen aikana 30 artiklan vaatimusten mukaisesti.

4. Tiettyä luokkaa koskevat vaatimukset täyttävää lisäysaineistoa ei saa sekoittaa muihin luokkiin kuuluvan aineiston kanssa.

2 LUKU

LISÄYSAINEISTOA JA TAPAUKSEN MUKAAN HEDELMÄKASVEJA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1 JAKSO

Esiperusaineistoa koskevat vaatimukset

3 artikla

Esiperusaineiston sertifiointia koskevat vaatimukset

1. Muu lisäysaineisto kuin emokasvit ja lajikkeeseen kuulumattomat perusrungot on pyynnöstä sertifioitava virallisesti esiperusaineistoksi, jos sen on havaittu täyttävän seuraavat vaatimukset:

a)	se on lisätty suoraan emokasvista 13 tai 14 artiklan mukaisesti;

b)	se vastaa lajikkeensa kuvausta ja vastaavuus lajikkeen kuvaukseen nähden on todennettu 7 artiklan mukaisesti;

c)	se on säilytetty 8 artiklan mukaisesti;

d)	se täyttää 10 artiklan terveysvaatimukset;

e)	jos komissio on myöntänyt 8 artiklan 4 kohdan nojalla poikkeuksen, jonka mukaan esiperusemokasveja ja esiperusaineistoa voidaan kasvattaa avomaalla olosuhteissa, joissa niitä ei ole suojattu hyönteisiltä, maaperä täyttää 11 artiklan vaatimukset;

f)	se täyttää 12 artiklan mukaiset virheitä koskevat vaatimukset.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu emokasvi on täytynyt hyväksyä 5 artiklan mukaisesti tai saada monistamalla 13 artiklan mukaisesti taikka mikrolisäyksellä 14 artiklan mukaisesti.

3. Jos esiperusemokasvi tai esiperusaineisto ei enää täytä 7–12 artiklan vaatimuksia, toimittajan on poistettava se muiden esiperusemokasvien ja esiperusaineiston läheisyydestä. Poistettua emokasvia tai aineistoa voidaan käyttää perus-, sertifioituna tai CAC-aineistona edellyttäen, että se täyttää tässä direktiivissä kyseisille luokille asetetut vaatimukset.

Kyseisen emokasvin tai aineiston poistamisen sijaan toimittaja voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että emokasvi tai aineisto täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

4 artikla

Lajikkeeseen kuulumattomien perusrunkojen esiperusaineistoksi sertifiointia koskevat vaatimukset

1. Lajikkeeseen kuulumaton perusrunko on pyynnöstä sertifioitava virallisesti esiperusaineistoksi, jos sen on havaittu täyttävän seuraavat vaatimukset:

a)	se on lisätty suoraan, kasvullisella tai suvullisella lisäyksellä, emokasvista; suvullisen lisäyksen tapauksessa pölyttävät puut (pölyttäjät) tuotetaan suoraan kasvullisella lisäyksellä emokasvista;

b)	se vastaa lajinsa kuvausta;

c)	se on säilytetty 8 artiklan mukaisesti;

d)	se täyttää 10 artiklan terveysvaatimukset;

e)	jos komissio on myöntänyt 8 artiklan 4 kohdan nojalla poikkeuksen, jonka mukaan esiperusemokasveja ja esiperusaineistoa voidaan kasvattaa avomaalla olosuhteissa, joissa niitä ei ole suojattu hyönteisiltä, maaperä täyttää 11 artiklan vaatimukset;

f)	se täyttää 12 artiklan mukaiset virheitä koskevat vaatimukset.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu emokasvi on täytynyt hyväksyä 6 artiklan mukaisesti tai saada monistamalla 13 artiklan mukaisesti taikka mikrolisäyksellä 14 artiklan mukaisesti.

3. Jos perusrunko, joka on esiperusemokasvi tai esiperusaineisto, ei enää täytä 8–12 artiklan vaatimuksia, toimittajan on poistettava se muiden esiperusemokasvien ja esiperusaineiston läheisyydestä. Poistettua lajikkeeseen kuulumatonta perusrunkoa voidaan käyttää perus-, sertifioituna tai CAC-aineistona edellyttäen, että se täyttää tässä direktiivissä kyseisille luokille asetetut vaatimukset.

Kyseisen perusrungon poistamisen sijaan toimittaja voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että perusrunko täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

5 artikla

Esiperusemokasvin hyväksymistä koskevat vaatimukset

1. Asiasta vastaavan virallisen elimen on hyväksyttävä kasvi esiperusemokasviksi, jos se täyttää 7–12 artiklan vaatimukset ja jos sen vastaavuus lajikkeen kuvaukseen nähden on vahvistettu 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

Hyväksyminen tapahtuu virallisen tarkastuksen ja testitulosten, kirjanpidon ja menettelyjen perusteella 30 artiklan mukaisesti.

2. Asiasta vastaavan virallisen elimen on — lajikkeen ominaispiirteiden ilmentymistä tarkkailemalla — vahvistettava, että esiperusemokasvi vastaa lajikkeensa kuvausta. Tarkkailun on perustuttava yhteen seuraavista tekijöistä:

a)	virallinen kuvaus kansallisiin rekistereihin kirjatuista lajikkeista tai kasvinjalostajanoikeudella laillisesti suojatuista lajikkeista;

b)	täytäntöönpanodirektiivin 2014/97/EU (5) 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rekisteröintihakemuksen kohteena jossakin jäsenvaltiossa olevien lajikkeiden hakemuksen liitteenä oleva kuvaus;

c)	kasvinjalostajanoikeushakemuksen kohteena olevien lajikkeiden hakemuksen liitteenä oleva kuvaus;

d)	virallisesti tunnustettu kuvaus, jos kuvauksen kohteena oleva lajike on rekisteröity kansalliseen rekisteriin.

3. Jos sovelletaan 2 kohdan b tai c alakohtaa, esiperusemokasvi on hyväksyttävä vain, jos saatavilla on unionissa tai kolmannessa maassa asiasta vastaavan virallisen elimen laatima raportti, jossa todistetaan, että kyseinen lajike on erottuva, yhtenäinen ja pysyvä. Lajikkeen rekisteröintiä odotettaessa kyseistä emokasvia ja siitä tuotettua aineistoa voidaan käyttää vain perus- tai sertifioidun aineiston tuottamiseen eikä sitä saa pitää kaupan esiperus-, perus- tai sertifioituna aineistona.

4. Jos vastaavuus lajikkeen kuvaukseen nähden voidaan vahvistaa vain hedelmiä tuottavan kasvin ominaispiirteiden perusteella, lajikkeen ominaispiirteiden ilmentymistä on tarkkailtava esiperusemokasvista lisätyn hedelmiä tuottavan kasvin hedelmistä. Kyseiset hedelmiä tuottavat kasvit on pidettävä erillään esiperusemokasveista ja esiperusaineistosta.

Hedelmiä tuottavia kasveja on tutkittava silmämääräisesti vuoden asianmukaisimpina kausina ottaen huomioon ilmasto-olot sekä kyseisen suvun tai lajin kasvien kasvuolot.

6 artikla

Lajikkeeseen kuulumattomien perusrunkojen hyväksyntää koskevat vaatimukset

Asiasta vastaavan virallisen elimen on hyväksyttävä lajikkeeseen kuulumaton perusrunko esiperusemokasviksi, jos se vastaa lajikkeensa kuvausta ja täyttää 8–12 artiklan vaatimukset.

Hyväksyminen tapahtuu virallisen tarkastuksen ja testitulosten, kirjanpidon ja toimittajan käyttämien menettelyjen perusteella 30 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Vastaavuuden todentaminen lajikkeen kuvaukseen nähden

Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on todennettava säännöllisesti, että esiperusemokasvit ja esiperusaineisto vastaavat lajikkeensa kuvausta, 5 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti kyseisen lajikkeen ja käytetyn lisäysmenetelmän mukaan.

Esiperusemokasvien ja esiperusaineiston säännöllisen todentamisen lisäksi asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on kunkin uudistamisen jälkeen todennettava sen tuloksena saadut esiperusemokasvit.

8 artikla

Esiperusemokasvien ja esiperusaineiston säilyttämistä koskevat vaatimukset

1. Toimittajien on säilytettävä esiperusemokasvit ja esiperusaineisto tiloissa, jotka on tarkoitettu kyseisiä sukuja tai lajeja varten ja jotka on suojattu hyönteisiltä ja joissa on varmistettu koko tuotantoprosessin ajan, että tartuntaa ei voi saada ilmassa olevien vektoreiden tai muiden mahdollisten lähteiden kautta.

Esiperusemokasviehdokkaat on pidettävä hyönteisiltä suojattuina ja fyysisesti erillään esiperusemokasveista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tiloissa, kunnes kaikki 9 artiklan 1 ja 2 kohdan noudattamista koskevat testit on tehty.

2. Esiperusemokasvit ja esiperusaineisto on säilytettävä niin, että voidaan varmistaa niiden yksilöllinen tunnistaminen koko tuotantoprosessin ajan.

3. Esiperusemokasvit ja esiperusaineisto on kasvatettava tai tuotettava eristettynä maaperästä ruukuissa, joissa ei ole maaperää tai joissa on steriloitu kasvualusta. Ne on voitava tunnistaa merkinnöistä, joilla varmistetaan niiden jäljitettävyys.

4. Poiketen siitä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiolle voidaan myöntää tietyn suvun tai lajin osalta poikkeus, jonka mukaan esiperusemokasveja ja esiperusaineistoa voidaan tuottaa avomaalla olosuhteissa, joissa niitä ei ole suojattu hyönteisiltä. Tällainen aineisto on voitava tunnistaa merkinnöistä, joilla varmistetaan sen jäljitettävyys. Lupa myönnetään sillä edellytyksellä, että kyseinen jäsenvaltio varmistaa, että toteutetaan aiheelliset toimenpiteet, joilla estetään kasvien saamat tartunnat ilmassa olevien vektoreiden, juurikontaktin sekä koneiden ja varttamislaitteiden kautta tapahtuvan ristikontaminaation ja muiden mahdollisten lähteiden kautta.

5. Esiperusemokasvit ja esiperusaineisto voidaan säilyttää kryosäilytyksellä.

6. Esiperusemokasveja voidaan käyttää vain sellaisen ajanjakson ajan, joka on laskettu lajikkeen pysyvyyden tai niiden ympäristöolosuhteiden, joissa kasvit on kasvatettu, taikka muiden lajikkeen pysyvyyteen vaikuttavien tekijöiden perusteella.

9 artikla

Esiperusemokasviehdokkaiden ja uudistamalla tuotettujen esiperusemokasvien terveyttä koskevat vaatimukset

1. Esiperusemokasviehdokkaan on oltava vapaa kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I kyseisen suvun tai lajin osalta.

Esiperusemokasviehdokas on tuotantotiloissa ja avomaalla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettava vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I kyseisen suvun tai lajin osalta.

Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Jos kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä, asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on tehtävä kyseiselle esiperusemokasviehdokkaalle näytteenotto ja testaus.

2. Esiperusemokasviehdokkaan on oltava vapaa kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Esiperusemokasviehdokas on tuotantotiloissa ja avomaalla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen sekä näytteenoton ja testauksen perusteella todettava vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen, näytteenoton ja testauksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Näytteenotto ja testaus on tehtävä vuoden asianmukaisimpana kautena ottaen huomioon ilmasto-olot ja kasvin kasvuolot sekä kyseiseen kasviin liittyvien kasvintuhoojien biologia. Näytteenotto ja testaus on tehtävä myös mihin aikaan tahansa vuodesta, jos kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyn näytteenoton ja testauksen osalta jäsenvaltioiden on sovellettava Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (EPPO) protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, asiasta vastaavan virallisen elimen on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on toimitettava näytteet laboratorioille, jotka asiasta vastaava virallinen elin on virallisesti hyväksynyt.

Esiperusemokasviehdokkaisiin virusten, viroidien, virusten kaltaisten tautien ja fytoplasmojen varalta sovellettavan testausmenetelmän on oltava biologinen indeksointi indikaattorikasveilla. Muitakin testausmenetelmiä voidaan soveltaa, jos jäsenvaltio katsoo vertaisarvioinnin tuloksena saadun tieteellisen näytön perusteella, että niistä saadaan yhtä luotettavia tuloksia kuin biologisesta indeksoinnista indikaattorikasveilla.

4. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jos esiperusemokasviehdokas on siementaimi, silmämääräistä tarkastusta, näytteenottoa ja testausta edellytetään vain sellaisten virusten, viroidien tai virusten kaltaisten tautien osalta, jotka tarttuvat siitepölyn kautta ja jotka on lueteltu liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta, edellyttäen että virallisessa tarkastuksessa on vahvistettu, että kyseinen siementaimi on kasvatettu sellaisen kasvin tuottamasta siemenestä, joka on vapaa kyseisten virusten, viroidien ja virusten kaltaisten tautien aiheuttamista oireista ja että siementaimea on säilytetty 8 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti.

5. Edellä olevaa 1 ja 3 kohtaa sovelletaan myös uudistamalla tuotettuun esiperusemokasviin.

Uudistamalla tuotetun esiperusemokasvin on oltava vapaa viruksista ja viroideista, jotka luetellaan liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Kyseinen esiperusemokasvi on tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen sekä näytteenoton ja testauksen perusteella todettava vapaaksi kyseisistä viruksista ja viroideista.

Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen, näytteenoton ja testauksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

10 artikla

Esiperusemokasvien ja esiperusaineiston terveyttä koskevat vaatimukset

1. Esiperusemokasvin tai esiperusaineiston on oltava vapaa kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Esiperusemokasvi tai esiperusaineisto on tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettava vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta. Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen kasvintuhoojien saastuttamien esiperusemokasvien tai esiperusaineiston prosenttiosuus ei saa ylittää kyseisessä liitteessä vahvistettuja sietorajoja. Esiperusemokasvin tai esiperusaineiston on tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettava noudattavan kyseisiä rajoja. Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin tai tapauksen mukaan toimittaja.

Jos kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä, asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on tehtävä kyseiselle esiperusemokasville tai esiperusaineistolle näytteenotto ja testaus.

2. Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on tehtävä silmämääräinen tarkastus, näytteenotto ja testaus esiperusemokasville tai esiperusaineistolle liitteen IV mukaisesti kyseisen suvun tai lajin osalta.

3. Edellä 1 kohdassa säädetyn näytteenoton ja testauksen osalta jäsenvaltioiden on sovellettava Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (EPPO) protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, asiasta vastaavan virallisen elimen on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on toimitettava näytteet laboratorioille, jotka asiasta vastaava virallinen elin on virallisesti hyväksynyt.

4. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta esiperusemokasveihin tai esiperusaineistoon pakastesäilytyksen aikana.

11 artikla

Maaperää koskevat vaatimukset

1. Esiperusemokasveja ja esiperusaineistoa voidaan kasvattaa vain maaperässä, joka on vapaa kaikista kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä III kyseisen suvun tai lajin osalta ja jotka toimivat isäntinä kyseiseen sukuun tai lajiin vaikuttaville viruksille. Se, onko maaperä kasvintuhoojista vapaa, on vahvistettava näytteenotolla ja testauksella.

Kyseisen näytteenoton tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Näytteenotto ja testaus on tehtävä ennen esiperusemokasvien tai esiperusaineiston istuttamista, ja ne on toistettava kasvun aikana, jos epäillään 1 alakohdassa tarkoitettujen kasvintuhoojien esiintymistä.

Näytteenotto ja testaus on tehtävä ottaen huomioon ilmasto-olosuhteet ja liitteessä III lueteltujen kasvintuhoojien biologia ja se, ovatko kyseiset kasvintuhoojat merkityksellisiä kyseisten esiperusemokasvien tai esiperusaineiston kannalta.

2. Näytteenottoa ja testausta ei tarvitse tehdä, jos kasveja, jotka toimivat isäntinä liitteessä III luetelluille kasvintuhoojille kyseisen suvun tai lajin osalta, ei ole kasvatettu tuotantomaaperässä vähintään viiteen vuoteen ja jos ei ole mitään epäilyksiä siitä, että maaperä on vapaa kyseisistä kasvintuhoojista.

Näytteenottoa ja testausta ei tarvitse tehdä, jos asiasta vastaava virallinen elin päättelee virallisen tarkastuksen perusteella, että maaperä on kyseisen suvun tai lajin osalta vapaa kaikista liitteessä III luetelluista kasvintuhoojista, jotka toimivat isäntinä kyseiseen sukuun tai lajiin vaikuttaville viruksille.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun näytteenoton ja testauksen osalta jäsenvaltioiden on sovellettava Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (EPPO) protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

12 artikla

Laatua todennäköisesti heikentäviä virheitä koskevat vaatimukset

Esiperusemokasvit ja esiperusaineisto on todettava lähes virheettömäksi silmämääräisen tarkastuksen perusteella. Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja. Vahinkoja, värivikoja, arpikudosta ja kuivumista pidetään virheinä, jos ne vaikuttavat laatuun ja käyttökelpoisuuteen lisäysaineistona.

13 artikla

Esiperusemokasvien monistamista, uudistamista ja lisäystä koskevat vaatimukset

1. Toimittaja voi monistaa tai uudistaa 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyn esiperusemokasvin.

2. Toimittaja voi lisätä esiperusemokasvin tuottaakseen esiperusaineistoa.

3. Esiperusemokasvien monistamisen, uudistamisen ja lisäyksen on tapahduttava 4 kohdassa tarkoitettujen protokollien mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on sovellettava esiperusemokasvien monistamista, uudistamista ja lisäystä koskevia protokollia. Jäsenvaltioiden on sovellettava EPPOn protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut protokollat on täytynyt testata asianomaisilla suvuilla tai lajeilla sellaisen ajanjakson aikana, jota pidetään asianmukaisena kyseisten sukujen tai lajien osalta. Kyseistä ajanjaksoa pidetään asianmukaisena, jos se mahdollistaa kasvien fenotyypin validoinnin siltä osin kuin on kyse vastaavuudesta lajikkeen kuvaukseen nähden hedelmätuotannon tai perusrunkojen kasvun tarkkailun perusteella.

5. Toimittaja voi uudistaa esiperusemokasvin vain ennen 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymistä.

14 artikla

Esiperusemokasvien monistamista, uudistamista ja lisäystä mikrolisäyksellä koskevat vaatimukset

1. Jos kyseessä on esiperusemokasvien monistaminen, uudistaminen ja lisäys mikrolisäyksellä muiden esiperusemokasvien tai muun esiperusaineiston tuottamiseksi, sen on tapahduttava 2 kohdassa säädettyjen protokollien mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on sovellettava esiperusemokasvien ja esiperusaineiston mikrolisäystä koskevia EPPOn protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

Jäsenvaltioiden on sovellettava vain protokollia, jotka on testattu asianomaisella suvulla tai lajilla sellaisen ajanjakson ajan, jota pidetään riittävänä, jotta se mahdollistaa kasvien fenotyypin validoinnin siltä osin kuin on kyse vastaavuudesta lajikkeen kuvaukseen nähden hedelmätuotannon tai perusrunkojen kasvun tarkkailun perusteella.

2 JAKSO

Perusaineistoa koskevat vaatimukset

15 artikla

Perusaineiston sertifiointia koskevat vaatimukset

1. Muu lisäysaineisto kuin perusemokasvit ja lajikkeeseen kuulumattomat perusrungot on pyynnöstä sertifioitava virallisesti perusaineistoksi, jos se täyttää 2, 3 ja 4 kohdan vaatimukset.

2. Lisäysaineisto on lisättävä perusemokasvista.

Perusemokasvin on täytettävä toinen seuraavista vaatimuksista:

a)	se on kasvatettava esiperusaineistosta; tai

b)	se on tuotettava monistamalla perusemokasvista 19 artiklan mukaisesti.

3. Lisäysaineiston on täytettävä 7 artiklassa, 8 artiklan 6 kohdassa ja 12 artiklassa säädetyt vaatimukset.

4. Lisäysaineiston on täytettävä lisävaatimukset, jotka koskevat

a)	terveyttä 16 artiklan mukaisesti;

b)	maaperää 17 artiklan mukaisesti;

c)	perusemokasvien ja perusaineiston säilyttämistä 18 artiklan mukaisesti; ja

d)	lisäystä koskevia erityisedellytyksiä 19 artiklan mukaisesti.

5. Lajikkeeseen kuulumattomat perusrungot on pyynnöstä sertifioitava virallisesti perusaineistoksi, jos ne vastaavat lajinsa kuvausta ja täyttävät 8 artiklan 2 ja 6 kohdassa säädetyt vaatimukset ja 12, 16, 17, 18 ja 19 artiklassa säädetyt lisävaatimukset.

6. Tätä jaksoa sovellettaessa 3 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa säännöksissä olevia viittauksia esiperusemokasveihin pidetään viittauksena perusemokasveihin ja kaikkia viittauksia esiperusaineistoon pidetään viittauksena perusaineistoon.

7. Jos perusemokasvi tai perusaineisto ei enää täytä 7 artiklan, 8 artiklan 2 ja 6 kohdan sekä 12, 16 ja 17 artiklan vaatimuksia, toimittajan on poistettava se muiden perusemokasvien ja perusaineiston läheisyydestä. Poistettua emokasvia tai aineistoa voidaan käyttää sertifioituna tai CAC-aineistona edellyttäen, että se täyttää tässä direktiivissä kyseisille luokille asetetut vaatimukset.

Kyseisen emokasvin tai aineiston poistamisen sijaan toimittaja voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että emokasvi tai aineisto täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

8. Jos lajikkeeseen kuulumaton perusrunko ei enää täytä 8 artiklan 2 ja 6 kohdan sekä 12, 16 ja 17 artiklan vaatimuksia, toimittajan on poistettava se muiden perusemokasvien ja perusaineiston läheisyydestä. Poistettua lajikkeeseen kuulumatonta perusrunkoa voidaan käyttää sertifioituna tai CAC-aineistona edellyttäen, että se täyttää tässä direktiivissä kyseisille luokille asetetut vaatimukset.

Kyseisen perusrungon poistamisen sijaan toimittaja voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että perusrunko täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

16 artikla

Terveyttä koskevat vaatimukset

1. Perusemokasvin tai perusaineiston on oltava vapaa kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Perusemokasvi tai perusaineisto on tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettava vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta. Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Niiden perusemokasvien tai perusaineiston prosenttiosuus, jotka ovat liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen kasvintuhoojien saastuttamia, ei saa ylittää kyseisessä liitteessä vahvistettuja sietorajoja. Perusemokasvin tai perusaineiston on tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettava noudattavan kyseisiä rajoja. Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Jos kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä, asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on tehtävä kyseiselle perusemokasville tai perusaineistolle näytteenotto ja testaus.

2. Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on tehtävä silmämääräinen tarkastus, näytteenotto ja testaus perusemokasville tai perusaineistolle liitteen IV mukaisesti kyseisen suvun tai lajin osalta.

3. Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdassa säädettyyn näytteenottoon ja testaukseen Euroopan ja Välimeren maiden kasvinsuojelujärjestön (EPPO) protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, asiasta vastaavan virallisen elimen on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on toimitettava näytteet laboratorioille, jotka asiasta vastaava virallinen elin on virallisesti hyväksynyt.

4. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta perusemokasveihin tai perusaineistoon kryosäilytyksen aikana.

17 artikla

Maaperää koskevat vaatimukset

1. Perusemokasveja ja perusaineistoa voidaan kasvattaa vain maaperässä, joka on vapaa kaikista kasvintuhoojista, jotka toimivat isäntinä kyseiseen sukuun tai lajiin vaikuttaville viruksille ja jotka luetellaan liitteessä III kyseisen suvun tai lajin osalta. Se, onko maaperä viruksille isäntinä toimivista kasvintuhoojista vapaa, on vahvistettava näytteenotolla ja testauksella.

Kyseisen näytteenoton tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Näytteenotto ja testaus on tehtävä ennen perusemokasvien tai perusaineiston istuttamista, ja ne on toistettava kasvun aikana, jos epäillään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen kasvintuhoojien esiintymistä.

2. Näytteenottoa ja testausta ei tarvitse tehdä, jos kasveja, jotka toimivat isäntinä kasvintuhoojille, jotka luetellaan liitteessä III kyseisen suvun tai lajin osalta, ei ole kasvatettu tuotantomaaperässä vähintään viiteen vuoteen ja jos ei ole mitään epäilyksiä siitä, että maaperä on vapaa kyseisistä kasvintuhoojista.

Näytteenottoa ja testausta ei tarvitse tehdä, jos asiasta vastaava virallinen elin päättelee virallisen tarkastuksen perusteella, että maaperä on vapaa kaikista kasvintuhoojista, jotka toimivat isäntinä kyseiseen sukuun tai lajiin vaikuttaville viruksille ja jotka luetellaan liitteessä III kyseisen suvun tai lajin osalta.

3. Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettuun näytteenottoon ja testaukseen EPPOn protokollia tai muita kansainvälisesti tunnustettuja protokollia. Jos tällaisia protokollia ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava kansallisella tasolla laadittuja asiaa koskevia protokollia. Tällöin jäsenvaltioiden on pyynnöstä asetettava nämä protokollat muiden jäsenvaltioiden ja komission saataville.

18 artikla

Perusemokasvien ja perusaineiston säilyttämistä koskevat vaatimukset

1. Perusemokasvit ja perusaineisto on säilytettävä avomaalla eristettynä mahdollisilta ilmassa olevien vektoreiden, juurikontaktin sekä koneiden ja varttamislaitteiden kautta tapahtuvan ristikontaminaation aiheuttaman tartunnan lähteiltä ja muilta mahdollisilta lähteiltä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun avomaan osalta eristysetäisyyden on riiputtava alueellisista olosuhteista, lisäysaineiston tyypistä, kasvintuhoojien esiintymisestä kyseisellä alueella sekä asiaan liittyvistä merkityksellisistä riskeistä, jotka asiasta vastaava virallinen elin on vahvistanut virallisen tarkastuksen perusteella.

19 artikla

Monistamista koskevat edellytykset

1. Esiperusaineistosta 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti kasvatettavia perusemokasveja voidaan monistaa useisiin sukupolviin, jotta saadaan tarvittava määrä perusemokasveja. Perusemokasvit on monistettava 13 artiklan mukaisesti tai monistettava mikrolisäyksellä 14 artiklan mukaisesti. Sukupolvien sallittu enimmäismäärä ja perusemokasvien sallittu enimmäiskäyttöikä vahvistetaan liitteessä V asianomaisen suvun tai lajin osalta.

2. Jos sallitaan perusemokasvien useampia sukupolvia, kukin sukupolvi, ensimmäistä lukuun ottamatta, voidaan johtaa mistä tahansa aiemmasta sukupolvesta.

3. Eri sukupolvien lisäysaineisto on pidettävä erillään.

3 JAKSO

Sertifioitua aineistoa koskevat vaatimukset

20 artikla

Sertifioidun aineiston sertifiointia koskevat vaatimukset

1. Muu lisäysaineisto kuin emokasvit ja hedelmäkasvit on pyynnöstä sertifioitava virallisesti sertifioiduksi aineistoksi, jos se täyttää 2, 3 ja 4 kohdan vaatimukset.

2. Lisäysaineisto ja hedelmäkasvit on lisättävä sertifioidusta emokasvista.

Sertifioidun emokasvin on täytettävä toinen seuraavista vaatimuksista:

a)	se on kasvatettava esiperusaineistosta;

b)	se on kasvatettava perusaineistosta.

3. Lisäysaineiston ja hedelmäkasvien on täytettävä 7 artiklassa, 8 artiklan 6 kohdassa sekä 12, 21 ja 22 artiklassa säädetyt vaatimukset.

4. Lisäysaineiston ja hedelmäkasvien on täytettävä 21 artiklassa säädetyt terveyttä koskevat vaatimukset.

Lisäysaineisto ja hedelmäkasvit on lisättävä sertifioidusta emokasvista, joka täyttää 22 artiklan mukaiset maaperää koskevat vaatimukset.

5. Lajikkeeseen kuulumattomat perusrungot on pyynnöstä sertifioitava virallisesti sertifioiduksi aineistoksi, jos ne vastaavat lajinsa kuvausta ja täyttävät 8 artiklan 6 kohdassa säädetyt vaatimukset ja 12, 21 ja 22 artiklassa säädetyt lisävaatimukset.

6. Tätä jaksoa sovellettaessa 3 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa säännöksissä olevia viittauksia esiperusemokasveihin pidetään viittauksena sertifioituihin emokasveihin ja kaikkia viittauksia esiperusaineistoon pidetään viittauksena sertifioituun aineistoon.

7. Jos sertifioitu emokasvi tai sertifioitu aineisto ei enää täytä 7 artiklan, 8 artiklan 6 kohdan sekä 12, 21 ja 22 artiklan vaatimuksia, toimittajan on poistettava se muiden sertifioitujen emokasvien ja sertifioidun aineiston läheisyydestä. Poistettua emokasvia tai aineistoa voidaan käyttää CAC-aineistona edellyttäen, että se täyttää 4 jaksossa asetetut vaatimukset.

Kyseisen emokasvin tai aineiston poistamisen sijaan toimittaja voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että emokasvi tai aineisto täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

8. Jos lajikkeeseen kuulumaton perusrunko on sertifioitu emokasvi tai sertifioitu aineisto, joka ei enää täytä 8 artiklan 6 kohdan sekä 12, 21 ja 22 artiklan vaatimuksia, toimittajan on poistettava se muiden sertifioitujen emokasvien ja sertifioidun aineiston läheisyydestä. Poistettua emokasvia tai aineistoa voidaan käyttää CAC-aineistona edellyttäen, että se täyttää 4 jaksossa asetetut vaatimukset.

Kyseisen perusrungon poistamisen sijaan toimittaja voi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että perusrunko täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

21 artikla

Terveyttä koskevat vaatimukset

1. Sertifioidun emokasvin tai sertifioidun aineiston on oltava vapaa kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Sertifioitu emokasvi tai sertifioitu aineisto on tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettava vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II kyseisen suvun tai lajin osalta. Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Niiden sertifioitujen emokasvien tai sertifioidun aineiston prosenttiosuus, jotka ovat liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen kasvintuhoojien saastuttamia, ei saa ylittää kyseisessä liitteessä vahvistettuja sietorajoja. Sertifioidun emokasvin tai sertifioidun aineiston on tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tehtävän silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettava noudattavan kyseisiä rajoja. Kyseisen silmämääräisen tarkastuksen tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Jos näiden kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä, asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on tehtävä kyseiselle sertifioidulle emokasville tai sertifioidulle aineistolle näytteenotto ja testaus.

2. Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on tehtävä silmämääräinen tarkastus, näytteenotto ja testaus sertifioidulle emokasville tai sertifioidulle aineistolle liitteen IV mukaisesti kyseisen suvun tai lajin osalta.

Asiasta vastaavan virallisen elimen ja tapauksen mukaan toimittajan on toimitettava näytteet laboratorioille, jotka asiasta vastaava virallinen elin on virallisesti hyväksynyt.

4. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sertifioituihin kasveihin tai sertifioituun aineistoon kryosäilytyksen aikana.

22 artikla

Maaperää koskevat vaatimukset

1. Sertifioituja emokasveja voidaan kasvattaa vain maaperässä, joka on vapaa kaikista kasvintuhoojista, jotka toimivat isäntinä kyseiseen sukuun tai lajiin vaikuttaville viruksille ja jotka luetellaan liitteessä III kyseisen suvun tai lajin osalta. Se, onko maaperä viruksille isäntinä toimivista kasvintuhoojista vapaa, on vahvistettava näytteenotolla ja testauksella.

Kyseisen näytteenoton tekee asiasta vastaava virallinen elin ja tapauksen mukaan toimittaja.

Näytteenotto ja testaus on tehtävä ennen kyseisen sertifioidun emokasvin istuttamista, ja ne on toistettava kasvun aikana, jos epäillään 1 alakohdassa tarkoitettujen kasvintuhoojien esiintymistä.

Näytteenottoa ja testausta ei tarvitse tehdä, jos kyseessä ovat sertifioidut hedelmäkasvit.

4 JAKSO

CAC-aineistoa koskevat vaatimukset

23 artikla

Muuta CAC-aineistoa kuin lajikkeeseen kuulumattomia perusrunkoja koskevat edellytykset

1. Muuta CAC-aineistoa kuin lajikkeeseen kuulumattomia perusrunkoja voidaan pitää kaupan vain, jos sen on todettu täyttävän seuraavat vaatimukset:

a)	se on lisätty tunnistetusta aineistolähteestä, josta toimittaja on pitänyt kirjaa;

b)	se vastaa lajikkeen kuvausta 25 artiklan mukaisesti;

c)	se täyttää 26 artiklan terveysvaatimukset;

d)	se täyttää 27 artiklan mukaiset virheitä koskevat vaatimukset.

2. Toimittajan on toteutettava toimet 1 kohdan noudattamiseksi.

3. Jos CAC-aineisto ei enää täytä 1 kohdan vaatimuksia, toimittajan on toteutettava toinen seuraavista toimista:

a)	poistettava aineisto muun CAC-aineiston läheisyydestä; tai

b)	toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että aineisto täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

24 artikla

CAC-aineistoa koskevat edellytykset lajikkeeseen kuulumattomien perusrunkojen tapauksessa

1. Lajikkeeseen kuulumattomien perusrunkojen tapauksessa CAC-aineiston on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	se vastaa lajinsa kuvausta;

b)	se täyttää 26 artiklan terveysvaatimukset;

c)	se täyttää 27 artiklan mukaiset virheitä koskevat vaatimukset.

2. Toimittajan on toteutettava toimet 1 kohdan vaatimusten noudattamiseksi.

3. Jos CAC-aineisto ei enää täytä 1 kohdan vaatimuksia, toimittajan on toteutettava toinen seuraavista toimista:

a)	poistettava aineisto muun CAC-aineiston läheisyydestä; tai

b)	toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että aineisto täyttää jälleen kyseiset vaatimukset.

25 artikla

Lajikkeen vastaavuus kuvaukseen nähden

1. CAC-aineiston vastaavuus lajikkeen kuvaukseen nähden on vahvistettava tarkkailemalla lajikkeen ominaispiirteiden ilmentymistä. Tarkkailun on perustuttava yhteen seuraavista tekijöistä:

a)	virallinen kuvaus rekisteröidyistä lajikkeista, joita tarkoitetaan komission täytäntöönpanodirektiivissä 2014/97/EU, ja kasvinjalostajanoikeudella laillisesti suojatuista lajikkeista; tai

b)	täytäntöönpanodirektiivissä 2014/97/EU tarkoitetun rekisteröintihakemuksen kohteena jossakin jäsenvaltiossa olevien lajikkeiden hakemuksen liitteenä oleva kuvaus;

c)	kasvinjalostajanoikeushakemuksen liitteenä oleva kuvaus;

d)	direktiivin 2008/90/EY 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu lajikkeen virallisesti tunnustettu kuvaus.

2. CAC-aineiston vastaavuus lajikkeen kuvaukseen nähden on todennettava säännöllisesti tarkkailemalla lajikkeen ominaispiirteiden ilmentymistä kyseisessä CAC-aineistossa.

26 artikla

Terveyttä koskevat vaatimukset

1. CAC-aineiston on oltava lähes vapaa kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I ja II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Kyseinen CAC-aineisto on — toimittajan tuotantotiloissa, avomaalla ja lohkoilla tekemän silmämääräisen tarkastuksen perusteella — todettava lähes vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä I ja II kyseisen suvun tai lajin osalta.

Jos kasvintuhoojien esiintymisestä on epäilyksiä, toimittajan on tehtävä kyseiselle CAC-aineistolle näytteenotto ja testaus.

2. Toimittajan on tehtävä silmämääräinen tarkastus, näytteenotto ja testaus CAC-aineistolle liitteen IV mukaisesti kyseisen suvun tai lajin osalta.

3. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta CAC-aineistoon kryosäilytyksen aikana.

4. Edellä olevan 1 ja 2 kohdan vaatimusten lisäksi Citrus L.-, Fortunella Swingle- ja Poncirus Raf. -suvun lajeihin kuuluvan CAC-aineiston on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a)	se on tuotettava tunnistetusta aineistolähteestä, joka on näytteenoton ja testauksen perusteella todettava vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä II kyseisten lajien osalta;

b)	se on todettava silmämääräisen tarkastuksen, näytteenoton ja testauksen perusteella viimeisen kasvukauden alun jälkeen lähes vapaaksi kasvintuhoojista, jotka luetellaan liitteessä II kyseisten lajien osalta.

27 artikla

Virheitä koskevat vaatimukset

CAC-aineisto on todettava silmämääräisen tarkastuksen perusteella lähes virheettömäksi. Vahinkoja, värivikoja, arpikudosta ja kuivumista pidetään virheinä, jos ne vaikuttavat laatuun ja käyttökelpoisuuteen lisäysaineistona.

3 LUKU

LISÄYSAINEISTON JA HEDELMÄKASVIEN TUOTANTOON TAI LISÄYKSEEN OSALLISTUVIA TOIMITTAJIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

28 artikla

Suunnitelma tuotantoprosessin kriittisten vaiheiden kartoittamiseksi ja seuraamiseksi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajilla on lisäysaineiston ja hedelmäkasvien tuotannon aikana käytössä kunkin suvun tai lajin osalta soveltuva suunnitelma tuotantoprosessin kriittisten vaiheiden kartoittamiseksi ja seuraamiseksi. Suunnitelmassa on käsiteltävä vähintään seuraavia tekijöitä:

a)	kasvien sijainti ja lukumäärä;

b)	niiden viljelyn aikataulu;

c)	lisäystoiminta;

d)	pakkaus-, varastointi- ja kuljetustoiminta.

29 artikla

Seurantaa koskevien tietojen säilyttäminen tutkimista varten

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajat pitävät kirjaa kriittisten vaiheiden seurantaa koskevista tiedoista direktiivin 2008/90/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja antavat ne pyynnöstä tutkittavaksi.

2. Tämä kirjanpito on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan kyseisen aineiston tuotannosta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajat pitävät kirjaa peltojen tarkastuksista, näytteenotosta ja testauksesta niin kauan kuin lisäysaineisto ja hedelmäkasvit ovat niiden valvonnassa ja vähintään kolme vuotta sen jälkeen, kun kyseinen lisäysaineisto ja kyseiset hedelmäkasvit on poistettu tai saatettu pidettäväksi kaupan.

4 LUKU

VIRALLINEN TARKASTUS

30 artikla

Virallisia tarkastuksia koskevat yleiset vaatimukset

1. Viralliseen tarkastukseen on sisällyttävä silmämääräinen tarkastus ja tapauksen mukaan näytteenotto ja testaus.

2. Virallisen tarkastuksen aikana asiasta vastaavan virallisen elimen on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin:

a)	toimittajan menetelmien soveltuvuus ja tosiasiallinen käyttö tuotantoprosessin kriittisten vaiheiden tarkastamiseksi;

b)	toimittajan henkilökunnan yleinen pätevyys direktiivin 2008/90/EY 6 artiklan 1 kohdassa esitettyjen toimien toteuttamisessa.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiasta vastaavat viralliset elimet pitävät kirjaa kaikista suorittamiensa kenttätarkastusten, näytteenoton ja testauksen tuloksista ja päivämääristä ja säilyttävät ne.

5 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

31 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2017.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

32 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Jäsenvaltiot voivat sallia 31 päivään joulukuuta 2022 asti omalla alueellaan sellaisten hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston kaupan pitämisen, jotka on tuotettu ennen 1 päivää tammikuuta 2017 olemassa olevista esiperus-, perus- ja sertifioiduista emokasveista tai CAC-aineistosta ja jotka on virallisesti sertifioitu tai jotka täyttävät CAC-aineistoksi hyväksymistä koskevat edellytykset ennen 31 päivää joulukuuta 2022. Tällaisia hedelmäkasveja ja niiden lisäysaineistoa kaupan pidettäessä ne on yksilöitävä viittaamalla tähän artiklaan etiketissä ja asiakirjassa.

33 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 93/48/ETY ja direktiivi 93/64/ETY.

34 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

35 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) EUVL L 267, 8.10.2008, s. 8.

(2) Neuvoston direktiivi 2000/29/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2000, kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä (EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1).

(3) Komission direktiivi 93/48/ETY, annettu 23 päivänä kesäkuuta 1993, sellaiset vaatimukset määrittelevien liiteluetteloiden laatimisesta, jotka hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien taimien ja niiden lisäysaineiston on neuvoston direktiivin 92/34/ETY 4 artiklan mukaisesti täytettävä (EYVL L 250, 7.10.1993, s. 1).

(4) Komission direktiivi 93/64/ETY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 1993, hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan annetussa neuvoston direktiivissä 92/34/ETY säädettyjen toimittajien ja laitosten valvonnan ja tarkastuksen soveltamista koskevien toimenpiteiden käyttöönotosta (EYVL L 250, 7.10.1993, s. 33).

(5) Komission täytäntöönpanodirektiivi 2014/97/EU, annettu 15 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2008/90/EY täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse toimittajien ja lajikkeiden rekisteröinnistä sekä yleisestä lajikeluettelosta(katso tämän virallisen lehden sivu 16).

LIITE I

LUETTELO KASVINTUHOOJISTA, JOIDEN ESIINTYMISEN OSALTA VAADITAAN SILMÄMÄÄRÄISTÄ TARKASTUSTA JA TIETYISSÄ OLOSUHTEISSA NÄYTTEENOTTOA JA TESTAUSTA

OSA A

Luettelo kasvintuhoojista, joista maaperän on oltava vapaa tai lähes vapaa 9 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 1 kohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 21 artiklan 1 kohdan ja 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti

Suku tai laji	Kasvintuhoojat
Castanea sativa Mill.	Sienet Mycosphaerella maculiformis Phytophthora cambivora Phytophthora cinnamomi Viruksenkaltaiset taudit Chestnut mosaic virus (ChMV)
Citrus L., Fortunella Swingle, Poncirus Raf.	Hyönteiset Aleurotrixus floccosus Parabemisia myricae Nematodit Pratylenchus vulnus Tylenchus semi-penetrans Sienet Phytophthora citrophtora Phytophthora parasitica
Corylus avellana L.	Punkit Phytoptus avellanae Sienet Armillariella mellea Verticillium dahliae Verticillium albo-atrum Bakteerit Xanthomonas arboricola pv. corylina Pseudomonas avellanae
Cydonia oblonga Mill., Malus Mill. and Pyrus L.	Hyönteiset Eriosoma lanigerum Psylla spp. Nematodit Meloidogyne hapla Meloidogyne javanica Pratylenchus penetrans Pratylenchus vulnus Sienet Armillariella mellea Chondrostereum purpureum Glomerella cingulata Pezicula alba Pezicula malicorticis Nectria galligena Phytophthora cactorum Roessleria pallida Verticillium dahliae Verticillium albo-atrum Bakteerit Agrobacterium tumefaciens Pseudomonas syringae pv. syringae Virukset Muut kuin liitteessä II luetellut.
Ficus carica L.	Hyönteiset Ceroplastes rusci Nematodit Heterodera fici Meloidogyne arenaria Meloidogyne incognita Meloidogyne javanica Pratylenchus penetrans Pratylenchus vulnus Sienet Armillaria mellea Bakteerit Phytomonas fici Viruksenkaltaiset taudit Fig mosaic disease
Juglans regia L.	Hyönteiset Epidiaspis leperii Pseudaulacaspis pentagona Quadraspidiotus perniciosus Sienet Armillariella mellea Nectria galligena Chondrostereum purpureum Phytophthora cactorum Bakteerit Agrobacterium tumefaciens Xanthomonas arboricola pv. Juglandi
Olea europaea L.	Nematodit Meloidogyne arenaria Meloidogyne incognita Meloidogyne javanica Pratylenchus vulnus Bakteerit Pseudomonas savastanoi pv. savastanoi Viruksenkaltaiset taudit Leaf yellowing complex disease 3
Pistacia vera L.	Nematodit Pratylenchus penetrans Pratylenchus vulnus Sienet Phytophthora cryptogea Phytophthora cambivora Rosellinia necatrix Verticillium dahliae
Prunus amygdalus, P. armeniaca, P. domestica, P. persica and P. salicina	Hyönteiset Pseudaulacaspis pentagona Quadraspidiotus perniciosus Nematodit Meloidogyne arenaria Meloidogyne javanica Meloidogyne incognita Pratylenchus penetrans Pratylenchus vulnus Sienet Phytophthora cactorum Verticillium dahliae Bakteerit Agrobacterium tumefaciens Pseudomonas syringae pv. morsprunorum Pseudomonas syringae pv. syringae (on P. armeniaca) Pseudomonas viridiflava (on P. armeniaca)
Prunus avium, P. cerasus	Hyönteiset Quadraspidiotus perniciosus Nematodit Meloidogyne arenaria Meloidogyne javanica Meloidogyne incognita Pratylenchus penetrans Pratylenchus vulnus Sienet Phytophthora cactorum Bakteerit Agrobacterium tumefaciens Pseudomonas syringae pv. morsprunorum
Ribes L.	Hyönteiset ja punkit Dasyneura tetensi Ditylenchus dipsaci Pseudaulacaspis pentagona Quadraspidiotus perniciosus Tetranycus urticae Cecidophyopsis ribis Sienet Sphaerotheca morsuvae Microsphaera grossulariae Diaporthe strumella (Phomopsis ribicola)
Rubus L.	Sienet Peronospora rubi

OSA B

Luettelo kasvintuhoojista, joista maaperän on oltava vapaa tai lähes vapaa tai joiden esiintymistä rajoitetaan sietorajoilla 9 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 1 kohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 21 artiklan 1 kohdan ja 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti

Kasvintuhoojat sukujen ja lajien osalta	Sietorajat (%)
Kasvintuhoojat sukujen ja lajien osalta	Esiperus	Perus	Sertifioitu
Fragaria L.
Hyönteiset ja punkit
Chaetosiphon fragaefoliae	0	0,5	1
Phytonemus pallidus	0	0	0,1
Nematodit
Aphelenchoides fragariae	0	0	1
Ditylenchus dipsaci	0	0,5	1
Meloidogyne hapla	0	0,5	1
Pratylenchus vulnus	0	1	1
Sienet
Rhizoctonia fragariae	0	0	1
Podosphaera aphanis (Wallroth) Braun & Takamatsu	0	0,5	1
Verticillium albo-atrum	0	0,2	2
Verticillium dahliae	0	0,2	2
Bakteerit
Candidatus Phlomobacter fragariae	0	0	1
Virukset
Strawberry mottle virus (SMoV)	0	0,1	2
Fytoplasmataudit	0	0	1
Aster yellow phytoplasma	0	0,2	1
Multiplier disease	0	0,1	0,5
Stolbur as strawberry lethal decline	0	0,2	1
Strawberry green petal phytoplasmas	0	0	1
Phytoplasma fragariae	0	0	1
Ribes L.
Nematodit
Aphelenchoides ritzemabosi	0	0,05	0,5
Virukset
Aucuba mosaic ja blackcurrant yellows yhdessä	0	0,05	0,5
Vein clearing ja vein net of blackcurrant, Gooseberry vein banding	0	0,05	0,5
Rubus L.
Hyönteiset
Resseliella theobaldi	0	0	0,5
Bakteerit
Agrobacterium spp.	0	0,1	1
Rhodococcus fascians	0	0,1	1
Virukset
Apple mosaic virus (ApMV), Black raspberry necrosis virus (BRNV), Cucumber mosaic virus (CMV), Raspberry leaf mottle (RLMV), Raspberry leaf spot (RLSV), Raspberry vein chlorosis virus (RVCV), Rubus yellow net virus (RYNV)	0	0	0,5
Vaccinium L.
Sienet
Exobasidium vaccinii var. vaccinii	0	0,5	1
Godronia cassandrae (anamorph Topospora myrtilli)	0	0,1	0,5
Bakteerit
Agrobacterium tumefaciens	0	0	0,5
Virukset	0	0	0,5

LIITE II

Luettelo kasvintuhoojista, joiden esiintymisen osalta vaaditaan silmämääräistä tarkastusta ja joissakin tapauksissa näytteenottoa ja testausta 9 artiklan 2 ja 4 kohdan, 10 artiklan 1 kohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 21 artiklan 1 kohdan sekä 26 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti

Suku tai laji	Kasvintuhoojat
Citrus L., Fortunella Swingle ja Poncirus Raf.	Virukset Citrus variegation virus (CVV) Citrus psorosis virus (CPsV) Citrus leaf Blotch virus (CLBV) Viruksenkaltaiset taudit Impietratura Cristacortis Viroidit Citrus exocortis viroid (CEVd) Hop stunt viroid (HSVd) Cachexia variant
Corylus avellana L.	Virukset Apple mosaic virus (ApMV) Fytoplasmat Hazelnut maculatura lineare phytoplasma
Cydonia oblonga Mill. ja Pyrus L.	Virukset Apple chlorotic leaf spot virus (ACLSV) Apple stem-grooving virus (ASGV) Apple stem-pitting virus (ASPV) Viruksenkaltaiset taudit Bark split, bark necrosis Rough bark Rubbery wood, quince yellow blotch Viroidit Pear blister canker viroid (PBCVd)
Fragaria L.	Nematodit Aphelenchoides blastoforus Aphelenchoides fragariae Aphelenchoides ritzemabosi Ditylenchus dipsaci Sienet Phytophthora cactorum Colletotrichum acutatum Virukset Strawberry mottle virus (SMoV)
Juglans regia L.	Virukset Cherry leaf roll virus (CLRV)
Malus Mill.	Virukset Apple chlorotic leaf spot virus (ACLSV) Apple mosaic virus (ApMV) Apple stem-grooving virus (ASGV) Apple stem-pitting virus (ASPV) Viruksenkaltaiset taudit Rubbery wood, flat limb Horseshoe wound Fruit disorders: chat fruit, green crinkle, bumpy fruit of Ben Davis, rough skin, star crack, russet ring, russet wart Viroidit Apple scar skin viroid (ASSVd) Apple dimple fruit viroid (ADFVd)
Olea europaea L.	Sienet Verticillium dahliae Virukset Arabis mosaic virus (ArMV) Cherry leaf roll virus (CLRV) Strawberry latent ringspot virus (SLRV)
Prunus amygdalus Batsch	Virukset Apple chlorotic leaf spot virus (ACLSV) Apple mosaic virus (ApMV) Prune dwarf virus (PDV) Prunus necrotic ringspot virus (PNRSV)
Prunus armeniaca L.	Virukset Apple chlorotic leaf spot virus (ACLSV) Apple mosaic virus (ApMV) Apricot latent virus (ApLV) Prune dwarf virus (PDV) Prunus necrotic ringspot virus (PNRSV)
Prunus avium ja P. cerasus	Virukset Apple chlorotic leaf spot virus (ACLSV) Apple mosaic virus (ApMV) Arabis mosaic virus (ArMV) Cherry green ring mottle virus (CGRMV) Cherry leaf roll virus (CLRV) Cherry necrotic rusty mottle virus (CNRMV) Little cherry virus 1 and 2 (LChV1, LChV2) Cherry mottle leaf virus (ChMLV) Prune dwarf virus (PDV) Prunus necrotic ringspot virus (PNRSV) Raspberry ringspot virus (RpRSV) Strawberry latent ringspot virus (SLRSV) Tomato black ring nepovirus (TBRV)
Prunus domestica ja P. salicina	Virukset Apple chlorotic leaf spot virus (ACLSV) Apple mosaic virus (ApMV) Myrobalan latent ringspot virus (MLRSV) Prune dwarf virus (PDV) Prunus necrotic ringspot virus (PNRSV)
Prunus persica	Virukset Apple chlorotic leaf spot virus (ACLSV) Apple mosaic virus (ApMV) Apricot latent virus (ApLV) Prune dwarf virus (PDV) Prunus necrotic ringspot virus (PNRSV) Strawberry latent ringspot virus (SLRSV) Viroidit Peach latent mosaic viroid (PLMVd)
Ribes L.	Virukset tarpeen mukaan asianomaisen lajin osalta Arabis mosaic virus (ArMV) Blackcurrant reversion virus (BRV) Cucumber mosaic virus (CMV) Gooseberry vein banding associated viruses (GVBaV) Strawberry latent ringspot virus (SLRSV) Raspberry ringspot virus (RpRSV)
Rubus L.	Sienet Phytophthora spp. infecting Rubus Virukset tarpeen mukaan asianomaisen lajin osalta Apple mosaic virus (ApMV) Black raspberry necrosis virus (BRNV) Cucumber mosaic virus (CMV) Raspberry leaf mottle (RLMV) Raspberry leaf spot (RLSV) Raspberry vein chlorosis virus (RVCV) Rubus yellow net virus (RYNV) Raspberry bushy dwarf virus (RBDV) Fytoplasmat Rubus stunt phytoplasma Viruksenkaltaiset taudit Raspberry yellow spot
Vaccinium L.	Virukset Blueberry shoestring virus (BSSV) Blueberry red ringspot virus (BRRV) Blueberry scorch virus (BlScV) Blueberry shock virus (BlShV) Fytoplasmat Blueberry stunt phytoplasma Blueberry witches' broom phytoplasma Cranberry false blossom phytoplasma Viruksenkaltaiset taudit Blueberry mosaic agent Cranberry ringspot agent

LIITE III

Luettelo kasvintuhoojista, joiden esiintymistä maaperässä säännellään 11 artiklan 1 ja 2 kohdalla, 17 artiklan 1 ja 2 kohdalla sekä 22 artiklan 1 ja 2 kohdalla

Suku tai laji	Erityiset kasvintuhoojat
Fragaria L.	Nematodit Longidorus attenuatus Longidorus elongatus Longidorus macrosoma Xiphinema diversicaudatum
Juglans regia L.	Nematodit Xiphinema diversicaudatum
Olea europaea L	Nematodit Xiphinema diversicaudatum
Pistacia vera L.	Nematodit Xiphinema index
Prunus avium ja P. cerasus	Nematodit Longidorus attenuatus Longidorus elongatus Longidorus macrosoma Xiphinema diversicaudatum
P. domestica, P. persica ja P. salicina	Nematodit Longidorus attenuatus Longidorus elongatus Xiphinema diversicaudatum
Ribes L.	Nematodit Longidorus elongatus Longidorus macrosoma Xiphinema diversicaudatum
Rubus L.	Nematodit Longidorus attenuatus Longidorus elongatus Longidorus macrosoma Xiphinema diversicaudatum

LIITE IV

Suku- tai laji- ja luokkakohtaista silmämääräistä tarkastusta, näytteenottoa ja testausta koskevat vaatimukset 10 artiklan 2 kohdan, 16 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan ja 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Castanea sativa Mill.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Citrus L., Fortunella Swingle ja Poncirus Raf.

Esiperusluokka

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kaksi kertaa vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus kuusi vuotta sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen kuuden vuoden välein liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perusluokka

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus joka kuudes vuosi ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen osalta.

Sertifioidut ja CAC-luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Corylus avellana L.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Cydonia oblonga Mill., Malus Mill., Pyrus L.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Esiperusluokka

Näytteenotto ja testaus

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus 15 vuotta sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen 15 vuoden välein muiden kasvintuhoojien kuin liitteessä II lueteltujen viruksenkaltaisten tautien ja viroidien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perusluokka

Näytteenotto ja testaus

Perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus joka 15:s vuosi ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi muiden kasvintuhoojien kuin liitteessä II lueteltujen viruksenkaltaisten tautien ja viroidien esiintymisen osalta, ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Sertifioitu luokka

Näytteenotto ja testaus

Sertifioitujen emokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus joka 15:s vuosi ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi muiden kasvintuhoojien kuin liitteessä II lueteltujen viruksenkaltaisten tautien ja viroidien esiintymisen osalta, ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Sertifioiduille hedelmäkasveille on tehtävä näytteenotto ja testaus, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

CAC-luokka

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Ficus carica L.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Fragaria L.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kaksi kertaa vuodessa kasvukaudella.

Mikrolisäyksellä tuotettujen kasvien ja aineiston osalta, jota säilytetään alle kolmen kuukauden ajan, on tarpeen tehdä vain yksi tarkastus tänä kautena.

Esiperusluokka

Näytteenotto ja testaus

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus yksi vuosi sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen vuoden välein liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perus-, sertifioidut ja CAC-luokat

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa B osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Juglans regia L.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Esiperusluokka

Näytteenotto ja testaus

Kullekin kukkivalle esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus yksi vuosi sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen vuoden välein liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perusluokka

Näytteenotto ja testaus

Perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus joka vuosi ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen osalta.

Sertifioitu luokka

Näytteenotto ja testaus

Sertifioitujen emokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus joka kolmas vuosi ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen osalta.

Sertifioiduille hedelmäkasveille on tehtävä näytteenotto ja testaus, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

CAC-luokka

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Olea europaea L.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Esiperusluokka

Näytteenotto ja testaus

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus 10 vuotta sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen 10 vuoden välein liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perusluokka

Näytteenotto ja testaus

Perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto, jotta kaikki kasvit tulevat testatuiksi 30 vuoden kuluessa, ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen osalta.

Sertifioitu luokka

Näytteenotto ja testaus

Kun kyseessä ovat siementen tuotantoon käytettävät emokasvit, jäljempänä ’siemenemokasvi’, näiden siemenemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto, jotta kaikki kasvit tulevat testatuiksi 40 vuoden kuluessa, ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen osalta. Kun kyseessä ovat muut emokasvit kuin siemenemokasvit, näiden kasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto, jotta kaikki kasvit tulevat testatuiksi 30 vuoden kuluessa, ottaen huomioon näiden kasvien saastumisriskin arviointi liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen osalta.

CAC-luokka

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Pistacia vera L.

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Prunus amygdalus, P. armeniaca, P. domestica, P. persica ja P. salicina

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Esiperusluokka

Näytteenotto ja testaus

Kullekin kukkivalle esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta yksi vuosi sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen vuoden välein. Kullekin nimenomaisesti pölytystä varten istutetulle puulle, ja tarpeen mukaan merkittävimmille pölyttäville puille ympäristössä, on tehtävä näytteenotto ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta

P. persican tapauksessa kullekin kukkivalle esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto yksi vuosi sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi, ja testaus PLMVd:n varalta

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto 10 vuotta sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen 10 vuoden välein, ja testaus liitteessä II lueteltujen lajin kannalta merkityksellisten muiden virusten kuin PDV:n and PNRSV:n varalta ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perusluokka

Näytteenotto ja testaus

Kukkivien perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka vuosi ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella. Nimenomaisesti pölytystä varten istutettujen puiden ja tarpeen mukaan ympäristössä olevien merkittävimpien pölyttävien puiden edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

P. persican tapauksessa kukkivien perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka vuosi ja testaus PLMVd:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

Ei-kukkivien perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka kolmas vuosi ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

Perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka kymmenes vuosi ja testaus liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen muiden lajin kannalta merkityksellisten kasvintuhoojien kuin PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

Sertifioitu luokka

Näytteenotto ja testaus

Kukkivien sertifioitujen emokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka vuosi ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella. Nimenomaisesti pölytystä varten istutettujen puiden ja tarpeen mukaan ympäristössä olevien merkittävimpien pölyttävien puiden edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

P. persican tapauksessa kukkivien sertifioitujen emokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka vuosi ja testaus PLMVd:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

Ei-kukkivien sertifioitujen emokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka kolmas vuosi ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

Sertifioitujen emokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka 15:s vuosi ja testaus liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen muiden lajin kannalta merkityksellisten kasvintuhoojien kuin PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

CAC-luokka

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Prunus avium ja P. cerasus

Kaikki luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Esiperusluokka

Näytteenotto ja testaus

Kullekin kukkivalle esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta yksi vuosi sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen vuoden välein. Kullekin nimenomaisesti pölytystä varten istutetulle puulle ja tarpeen mukaan merkittävimmille pölyttäville puille ympäristössä on tehtävä näytteenotto ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta.

Perusluokka

Näytteenotto ja testaus

Ei-kukkivien perusemokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka kolmas vuosi ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

Sertifioitu luokka

Näytteenotto ja testaus

Ei-kukkivien sertifioitujen emokasvien edustavalle osuudelle on tehtävä näytteenotto joka kolmas vuosi ja testaus PDV:n and PNRSV:n varalta näiden kasvien saastumisriskin arvioinnin perusteella.

CAC-luokka

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa A osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Ribes L.

Esiperusluokka

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kaksi kertaa vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus neljä vuotta sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen neljän vuoden välein liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perus-, sertifioidut ja CAC-luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I ja II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Rubus L.

Esiperusluokka

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kaksi kertaa vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus kaksi vuotta sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen kahden vuoden välein liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perusluokka

Silmämääräinen tarkastus

Jos kasveja kasvatetaan avomaalla tai ruukuissa, silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kahdesti vuodessa.

Mikrolisäyksellä tuotettujen kasvien ja aineiston osalta, jota säilytetään alle kolmen kuukauden ajan, on tarpeen tehdä vain yksi tarkastus tänä kautena.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I ja II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Sertifioidut ja CAC-luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I ja II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Vaccinium L.

Esiperusluokka

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kaksi kertaa vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Kullekin esiperusemokasville on tehtävä näytteenotto ja testaus viisi vuotta sen jälkeen, kun se on hyväksytty esiperusemokasviksi ja tämän jälkeen viiden vuoden välein liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisen tarkistamiseksi ja jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Perusluokka

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kaksi kertaa vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa B osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

Sertifioidut ja CAC-luokat

Silmämääräinen tarkastus

Silmämääräiset tarkastukset on tehtävä kerran vuodessa.

Näytteenotto ja testaus

Näytteenotto ja testaus on tehtävä, jos on epäilyksiä liitteessä I olevassa B osassa ja liitteessä II lueteltujen kasvintuhoojien esiintymisestä.

LIITE V

Sukupolvien sallittu enimmäismäärä avomaalla olosuhteissa, joissa niitä ei ole suojattu hyönteisiltä, ja perusemokasvien sallittu enimmäiskäyttöikä suku- tai lajikohtaisesti 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti

Castanea sativa Mill.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.

Jos 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi on perusrunko, se voidaan monistaa enintään kolmeen sukupolveen.

Jos perusrungot ovat osa perusemokasveja, näiden perusrunkojen on oltava ensimmäisen sukupolven perusaineistoa.

Citrus L., Fortunella Swingle ja Poncirus Raf.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään yhteen sukupolveen.

Jos 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi on perusrunko, se voidaan monistaa enintään kolmeen sukupolveen.

Jos perusrungot ovat osa perusemokasveja, näiden perusrunkojen on oltava ensimmäisen sukupolven perusaineistoa.

Corylus avellana L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.

Cydonia oblonga Mill., Malus Mill., Pyrus L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.

Jos 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi on perusrunko, se voidaan monistaa enintään kolmeen sukupolveen.

Jos perusrungot ovat osa perusemokasveja, näiden perusrunkojen on oltava ensimmäisen sukupolven perusaineistoa.

Ficus carica L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.

Fragaria L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään viiteen sukupolveen.

Juglans regia L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.

Olea europaea L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään yhteen sukupolveen.

Prunus amygdalus, P. armeniaca, P. domestica, P. persica ja P. salicina

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.

Jos 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi on perusrunko, se voidaan monistaa enintään kolmeen sukupolveen.

Jos perusrungot ovat osa perusemokasveja, näiden perusrunkojen on oltava ensimmäisen sukupolven perusaineistoa.

Prunus avium ja P. cerasus

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.

Jos 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi on perusrunko, se voidaan monistaa enintään kolmeen sukupolveen.

Jos perusrungot ovat osa perusemokasveja, näiden perusrunkojen on oltava ensimmäisen sukupolven perusaineistoa.

Ribes L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kolmeen sukupolveen. Emokasveja on säilytettävä emokasveina enintään kuusi vuotta.

Rubus L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen. Kunkin sukupolven emokasveja on säilytettävä emokasveina enintään neljä vuotta.

Vaccinium L.

Perusluokka

15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusemokasvi voidaan monistaa enintään kahteen sukupolveen.