15.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 351/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Älykäs ja osallistava kasvu” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 351/01

Esittelijä: Etele BARÀTH

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Älykäs ja osallistava kasvu

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. syyskuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 18.–19. syyskuuta 2012 pitämässään 483. täysistunnossa (syyskuun 19. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 140 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että kestävä, jatkuva ja älykäs kasvu ei voi toteutua ilman kehityserojen kiinni kuromista. Eurooppa 2020 -strategian kolminkertainen tavoite eli älykäs, kestävä ja osallistava kasvu on siten pohjimmiltaan tarkoituksenmukainen, mutta sen toteuttaminen edellyttää tasapainoisen makrotalouspolitiikkayhdistelmän lisäksi myös rakenneuudistuksia sekä enemmän ja parempia välineitä.

1.2

Strategian älykäs toteuttaminen on sitäkin tärkeämpää nykyisenä monien suurten haasteiden aikana. Suositeltavaa on täydentää ja täsmentää strategiaa sekä mukauttaa se uuteen poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Tavoitteena tulee olla uusi vastuun ja solidaarisuuden välinen tasapaino.

1.3

Unionin tulisi tässä välttämättömässä suunnanmuutosvaiheessa osoittaa poliittista tahtoa ja luoda konkreettinen, yhdentymistä merkittävästi syventävä visio. Samalla tulee myös kehittää jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä monitasoisia yhteistyömuotoja, jotta tuloksena olisi enemmän ja parempia EU:n toimia.

1.4

ETSK pitää tarpeellisena talous- ja kehityspolitiikkaa tukevan ohjauksen ja hallinnan vahvistamista edelleen, julkisten varojen monimuotoisuuden ja määrän lisäämistä ja jäsenvaltioiden rakenneuudistusten vauhdittamista.

1.5

ETSK kannattaa Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanemiseksi kaavailtujen sääntelyaloitteiden, kuten monivuotisen rahoituskehyksen ja yhteisen strategiakehyksen, yleistä lähestymistapaa ja suuntausta.

1.6

ETSK korostaa lisäksi, että vakauden, kasvun ja työllisyyden parantamiseen sekä köyhyyden vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet eivät ole riittäviä, vaan käytössä olevia välineitä tulee ehdottomasti kehittää.

1.7

Vastuunjako unionin ja jäsenvaltioiden välillä tulee määrittää selvästi. Kasvun perustan vahvistamiseksi toteutettavat toimenpiteet, kuten Euroopan pankkiunioni (Euroopan pankkisektorin sääntely, valvonta, pelastustoimet ja talletussuoja) ja hankejoukkolainojen liikkeeseenlasku, ovat tärkeä vaihe, jonka toteutumista tulee vauhdittaa. Euroopan keskuspankin roolia tulee vahvistaa.

1.8

ETSK katsoo, että pelkkien "kehysten" määritteleminen ei kehityspolitiikassa riitä. Tavoitteisiin voidaan päästä nopeammin lisäämällä kohdennettuja investointeja ja toteuttamalla yleiseurooppalaisia, monialaisia ja moniulotteisia ohjelmia Euroopan tasolla. Niissä monissa maissa, joissa rakenneuudistusten valmiiksi saaminen on tosiasiassa ratkaiseva kysymys, tätä prosessia tulee tukea kehityspolitiikalla.

1.9

"Älykäs" ja "osallistava" kasvu voidaan kytkeä toisiinsa muun muassa asettamalla tavoitteeksi työllisyyden parantaminen ja tukemalla verkottumista, joka kattaa hyvin monenlaisia toimintoja. Tätä varten tulee lisätä kilpailua useilla sisämarkkinoiden sektoreilla.

1.10

Koheesiopolitiikassa ei kuitenkaan tulisi keskittyä jatkuvasti yksipuolisesti talouskasvuun ja kilpailukykyyn. Kaikki rahastot ja ohjelmat tulisi suunnata entistä enemmän Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisiin tavoitteisiin, kuten työpaikkojen luomiseen, sosiaalipalveluihin, köyhyyden torjumiseen sekä koulutukseen jne.

1.11

ETSK katsoo, että tiettyjä kaudeksi 2014–2020 kaavailtuja ehdotuksia, joista yksi on makrotason alueellisten strategioiden laatiminen, tulee tukea tarvittavin rakentein.

1.12

Yksi hyvä esimerkki yhdentymisen syventämisestä voisi olla "Verkkojen Eurooppa" -ohjelman laajentaminen muihin yhteisiin eurooppalaisiin tavoitteisiin ja myös yksityissektorin resurssien sisällyttäminen siihen.

1.13

Eurooppa 2020 -strategian ja koheesiopolitiikan yhteensovittaminen edellyttää lisäksi alueellista ajattelutapaa Euroopan mittakaavassa, ja tähän on osoitettava tarvittavat tukivälineet. Eurooppalaisen aluekehitysstrategian valmistelua on vauhditettava.

1.14

ETSK on sitä mieltä, että asiantuntijoille ja yleisölle on annettava paljon nykyistä suurempi rooli päätösten valmistelussa. Komitea ehdottaakin, että yhteiseen strategiakehykseen lisätään kahdestoista temaattinen tavoite, jonka mukaan viestintää ja vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa lisätään.

2.   Johdanto

2.1

Unionista on viime vuosina tullut – sekä maailmanlaajuisten muutosten että laajentumisen, kriisin ja Euroopan kriisireaktion seurauksena – yhä monitahoisempi ja kiistatta eri nopeuksin etenevä kokonaisuus, jossa jäsenvaltioiden edut eroavat toisistaan yhä selvemmin.

2.2

Yhteiskunnallis-poliittisten konfliktien riski ja poliittisten ääriliikkeiden rooli on kasvanut. Talous-, rahoitus-, yhteiskunta- ja solidaarisuuskriisin torjunta on epäilemättä edelleen Euroopan pääasiallinen painopiste vuosikymmenen puolessavälissä. Valitettavasti tuotanto supistuu selvästi monissa jäsenvaltioissa. Rahoitusvakauteen pyrkiminen ja kasvu ovat törmäyskurssilla. Jos kasvua ei ole, vakauden tavoittelu vaikuttaa kielteisesti myös solidaarisuuteen.

2.3

Eurooppa 2020 -strategiaa ei ole suunniteltu näistä lähtökohdista. Siinä otetaan kriisi huomioon, mutta ei ennakoida sen muodostuvan näin laajaksi ja pitkäkestoiseksi.

2.4

EU tarvitsee yhtä aikaa julkisen talouden vakauttamista ja tehokasta kasvuohjelmaa. On olemassa toivoa siitä, että julkisen talouden välttämättömän vakauttamisen aiheuttamaa kysynnän vähenemistä voidaan kompensoida pitkällä aikavälillä, jos vakauttaminen tapahtuu älykkäällä ja tasapainoisella tavalla.

2.5

ETSK:n mielestä komission vuosiksi 2014–2020 ehdottama monivuotinen rahoituskehys on pitkälti hyväksyttävissä oleva kompromissi. Jos EU onnistuu saamaan enemmän omia varoja, käyttämään ne mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti ja ohjaamaan ne siten, että ne palvelevat suoraan Eurooppa 2020 -strategiaa ja rakenneuudistuksia, talouskasvun tukeminen on mahdollista.

2.6

Sen sijaan ehdotuksessa ei käsitellä riittävästi kehityserojen kiinnikuromiseen tai sosiaalisiin jännitteisiin liittyviä ongelmia. Rahoitusavun antajamaat ovat käyttäneet kaiken kapasiteettinsa julkisen talouden epätasapaino-ongelmista kärsiville maille annettuun (kiistatta huomattavaan) rahoitusapuun.

2.7

Koheesiopolitiikassa ei tulisi keskittyä jatkuvasti yksipuolisesti talouskasvuun ja kilpailukykyyn. Kaikki rahastot ja ohjelmat tulisi suunnata entistä enemmän Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisiin tavoitteisiin, kuten työpaikkojen luomiseen, sosiaalipalveluihin, köyhyyden torjumiseen sekä koulutukseen jne.

2.8

Koheesiopolitiikan alalla valmistellaan melko merkittäviä muutoksia. Etusijalle nostetaan vastedes makro- ja mikrotaloudellisten olosuhteiden parantaminen ja alueellinen lähentyminen. Ajattelutapoja on kuitenkin muutettava osallistavan kasvun luomiseksi Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Koheesiopolitiikkaan käytettävät resurssit eivät ole "lahjoja" eivätkä "tukia", vaan osa eurooppalaista sijoitus- ja investointipolitiikkaa, ja niihin liittyy siksi täytäntöönpanon tehokkuudelle asetettuja vaatimuksia.

2.9

Nk. "pehmeillä" tekijöillä (esimerkiksi terveys- ja väestötilanne, opetuksen ja koulutuksen taso ja dynaamisuus) on perinteisten kriteerien rinnalla yhä ratkaisevampi asema osallistavan ja samaan aikaan kestävän kasvun luomisessa, ja vaatimukset terveestä ympäristöstä voimistuvat jatkuvasti. Uusimmissa asiakirjoissa viitataan vain ohimennen mahdollisuuteen osoittaa tarpeellisia unionin tukia tälle alalle.

2.10

Komissio on ehdottanut työmarkkinoiden avautumista, jonka tarkoituksena on kääntää laskeva kehityssuunta nousuun. Tuet voivat piristää niin kysyntää kuin tarjontaakin. Erityisesti on huolehdittava eläkkeiden siirrettävyydestä ja erilaisten oikeudellisten, hallinnollisten ja verotuksellisten esteiden poistamisesta.

3.   Yleistä

3.1

Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena oleva dynaaminen kehitys ei ole johtanut institutionaalisen järjestelmän yksinkertaistamiseen ja tehostamiseen eikä tähän tarkoitukseen käytettävien oikeasuhtaisten välineiden kehittelyyn, niin kuin olisi suotavaa.

3.2

Silloin, kun tilanne on kaikkein vaikein, on tärkeintä hyödyntää henkisiä voimavaroja parhaalla mahdollisella tavalla. Lainsäädäntö- ja toimeenpanoelinten rinnalla analyysi-, neuvonta-, seuranta- ja ennakointitehtävissä työskentelevien pysyvien tai väliaikaisten tahojen lujittaminen on perusteltua. Esimerkiksi seuraavia aiheita on syytä pohtia:

maapallon maantieteellisten painopisteiden muuttumisen seuraukset

EU:n perusperiaatteiden eli kilpailun, yhteistyön ja solidaarisuuden välisen suhteen määritteleminen uudelleen

kehitykseen ja kasvuun keskittyvän ohjaus- ja hallintamallin käyttöönotto

tehokkaan talousunionin perustamiseen tarvittavien poliittisten ja taloudellisten edellytysten luominen (makrotaloudelliseen tasapainoon liittyvät, verotukselliset, rahapoliittiset ja makrotalouden vakautta koskevat toimenpiteet)

jossain määrin läpinäkymättömän nykyisen institutionaalisen vastuujärjestelmän selkiyttäminen.

3.3

Unionin toiminnan avoimuuden takaaminen ja osallistavan demokratian vahvistaminen on ensisijaisen tärkeää. Internetfoorumeja tulee hyödyntää nykyistä enemmän, tai jos henkilökohtainen keskustelu on toivottavampaa, tulee järjestää ja/tai tukea mittavia korkean tason konferensseja ja käydä niiden rinnalla keskustelua kansallisissa parlamenteissa. EU:n viestintää tulee tehostaa, ja osa EU:n neuvotteluista tulee käydä julkisesti: tietyissä rajatuissa tapauksissa jokaisen tulisi voida seurata kokouksia internetistä tai tutustua äänestyspäätöksiin.

3.4

Eurooppa 2020 -strategian kolminkertainen tavoite on erityisen kunnianhimoinen. Kuten ETSK on jo aiemmin useissa lausunnoissa todennut, asetettua tavoitetta ei kuitenkaan ole suhteutettu käytettävissä oleviin mahdollisuuksiin ja vielä vähemmän aiempiin kokemuksiin, joista osa on ollut negatiivisia – nk. Lissabonin strategia – ja osa positiivisia – aiemmin mainitut talouden ohjauksen ja hallinnan yhteydessä toteutetut nopeat ja tehokkaat toimenpiteet.

3.5

Menettelyjen ja täytäntöönpanon näkökulmasta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista ja rakenne- ja koheesiorahaston käyttöä koskevissa toimenpide- ja hankesuunnitelmissa otetaan vain pintapuolisesti huomioon vuoteen 2013 ulottuvasta ohjelmakaudesta saadut opetukset.

3.6

Yhteisen strategiakehyksen periaatteet ja temaattiset ehdotukset tarjoavat hyvän mahdollisuuden saada aikaan enemmän ja parempia EU:n toimia. Se ei kuitenkaan riitä siihen, että mahdollisuudet myös toteutuisivat. Eräiden maiden tulisi tarkistaa ohjelmasuunnittelussa käyttämäänsä lähestymistapaa, jotta yksityiskohtien kehitteleminen olisi mahdollista.

3.7

Viime vuosikymmenten aikana on muotoutunut laaja eurooppalainen, aluetasolle siirrettävissä oleva lähestymistapa etupäässä tutkimus- ja kehittämistyön sekä suurten infrastruktuuri-investointien alalle (viimeksi mainittujen kohdalla tällainen lähestymistapa on välttämätön tehtävän luoteen vuoksi). EU:n strategiat ja myös yksitoista temaattista tavoitetta ovat puutteellisia sektorikohtaisen talouspolitiikan ja moniulotteisten aluekehitysohjelmien suhteen.

3.8

Tulevaa aluekehitysstrategiaa varten on määriteltävä tavoitteet ja välineet, jotka kannustavat myös taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteistyöhön makroaluetasolla erityisesti seuraavilla aloilla:

tutkimus- ja innovointi-infrastruktuurin verkottuminen (vrt. tutkimusalat) mieluiten osaamiskeskusten ympärille, jotta huippuosaamiskeskukset kytkeytyvät toisiinsa ja kehityskeskusten toiminnasta tulee dynaamisempaa Euroopassa

yritysten investoinnit tutkimukseen ja innovointiin, tuotteiden, palvelujen ym. kehittely, paikallisten tuotantojärjestelmien (klusterit) kansainvälistyminen, tuki Euroopan laajuisten verkkojen perustamiselle

liikennettä laajemmat Euroopan laajuiset infrastruktuuriverkot (vesivarojen hoito, ympäristönsuojelu, energia, tiedotus- ja viestintäjärjestelmät jne.)

julkishallinnon alhaalta ylöspäin järjestäytyvän institutionaalisen verkoston makroalue- ja rajatylittävän tason portaiden kehittäminen.

3.9

Kymmenen viime vuoden aikana ovat nousseet esiin toisaalta kaupunkijärjestelmien tarjoamat mahdollisuudet ja toisaalta yhä käsikosketeltavammat ja lähes hallitsemattomissa olevat jännitteet kaupungeissa.

3.10

Taajamien, keskusten ja huippuosaamisalojen toimintakeskittymien verkottuminen olisi hyvä esimerkki dynaamisesta ja osallistavasta kehityksestä, joka on samalla myös kestävää.

3.11

Laajentamalla infrastruktuurin osa-alueita poliittisen, institutionaalisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhdentymisen edellyttämiin temaattisiin aihealueisiin visio verkottuneesta Euroopasta – joka liittyy makroaluestrategioihin – voi johtaa tuntuviin tehostuksiin makrotaloudellisella tasolla. Laajentuminen ei olisi ristiriidassa resurssien oikeasuhtaisen ja tasapuolisen jakamisen kanssa.

3.12

ETSK on jo aiemmassa lausunnossaan kehottanut luomaan uuden eurooppalaisen rahoituskehyksen "unionin erityisen edun mukaisten" yhdennettyjen hankkeiden suunnittelua varten.

3.13

Euroopan energiayhteisön valmiiksi saattaminen on harkinnan arvoinen ajatus. Jos hanke saisi poliittisen tuen, EU voisi esiintyä yhtenäisenä maailmanlaajuisilla foorumeilla ja pystyisi lisäksi puolustamaan tehokkaammin strategisia, taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia näkökohtia.

3.14

Jos Euroopan tasolla ei tapahdu käsitteellistä edistymistä, sääntelyhankkeiden ja rahoituskehysten määrittely vuosiksi 2014–2020 luo jälleen uusia paineita, joiden vuoksi jäsenvaltiot ovat taipuvaisia etsimään erillisiä ja usein tehottomampia ratkaisuja.

3.15

ETSK voisi osoittaa olevansa tehtäviensä tasalla esittämällä kokoonpanonsa ansiosta asiantuntijana ja pitkälle kehiteltyyn metodologiaan nojautuen tietonsa ja käsityksensä taloudellisten etujen, sosiaalisten arvojen ja kasvun kestävyyskriteerien välisestä suhteesta.

4.   Muita ehdotuksia

4.1

Eurooppa 2020 -strategia, koheesiorahaston vuoden 2014 jälkeisen täytäntöönpanon tukemiseksi laadittu sääntelyjärjestelmä ja yhteinen strategiakehys ovat tunnustuksia yhdennetyn kehittämisen eduista.

4.2

ETSK katsoo kuitenkin, että maailmanlaajuinen kilpailu edellyttää tunnustuksen lisäksi myös konkreettisempien ja kattavampien ohjelmien suunnittelua ja toteuttamista.

4.3

Eurooppa 2020 -strategiassa tarkoitetun älykkään ja osallistavan kasvun pääasiallisena tavoitteena on makrotasolla unionin tuotantokapasiteetin ja osallistamisvalmiuksien parantaminen. Mikrotasolla tulee puolestaan parantaa unionin kansalaisten elämänlaatua jatkuvasti ja pysyvästi työllisyyden laadullisen ja määrällisen kasvun pohjalta.

4.4

Tehokkuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseksi unionin resurssien käytön suunnittelun yhteydessä on otettava huomioon toisiinsa liittyvät ja toisistaan riippuvaiset toiminnot, joista muodostuu tietyn alan moniulotteinen yhdennetty rypäs.

4.4.1

Monialaisia tavoitteita voidaan pitää makrotasolle kuuluvina ja siten osaltaan Euroopan unionin kilpailukykyyn vaikuttavina, ja niiden yhteydessä on nostettava esille tahoja, jotka ovat keskenään tuotanto- tai palvelunsuoritussuhteessa ja jotka osallistuvat kehittämisprosessiin tai joihin kehittämisprosessi suoraan vaikuttaa.

4.4.2

Ohjelmasuunnittelussa on myös otettava huomioon prosessissa mukana olevien toimijoiden (tuensaajien) alueelliset (ja paikalliset) verkostot sekä niiden välinen suhdejärjestelmä.

4.5

Näiden kahden toisistaan riippuvaisen järjestelmän analysointi ja suunnittelu sekä niiden tukeminen unionin tasolla saavat aikaan älykästä ja osallistavaa kasvua edistävän yhteisvaikutuksen.

4.6

Eurooppalaisten tuotantoprosessien alueellinen rakenne on viime vuosikymmenen aikana muuttunut perinpohjaisesti suurelta osin unionin varoilla kehitetyn infrastruktuurin ansiosta. Tämän seurauksena vähiten kehittyneillä alueilla tuotantovälineet ja -kulttuuri ovat kehittyneet, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus uudistunut, työllisyys parantunut sekä tulot ja kulutus kasvaneet.

4.7

Talouden alueellinen rakenne riippuu olosuhteista, joihin voidaan vaikuttaa mikrotalouden tasolla ja jotka liittyvät läheisesti strategiassa määriteltyyn kestävyyskriteeriin.

4.8

Ratkaisevia tekijöitä ovat erityisesti työvoiman pätevyys ja ikä, ammatillinen koulutus, työkulttuurin yleinen taso, työllisyyden kasvu ja palvelujen laatu. Tärkeitä tekijöitä ovat paikallisväestön terveys ja ympäristön laatu mutta myös kaupallisen ja fyysisen infrastruktuurin kehitystaso ja logistiset järjestelmät.

4.9

Euroopan kilpailukyky riippuu pitkälti tällaisesta koordinoidusta kehityksestä, jossa pystytään kytkemään makro- ja mikrotalouden tasot toisiinsa.

4.10

Resurssien uudelleenkohdentaminen voi olla perusteltua, kunhan käyttö on tehokasta ja järkevää, seuraavista syistä:

Ensinnäkin: On mahdollista osoittaa, että unionin budjetista tehdyt investoinnit aiheuttavat makrotalouden tasolla kasvua, joka ylittää taloudellisten tulosten ja taloudellisten suoritusten keskiarvon unionissa. Tämän saavat aikaan edistykselliset teknologiansiirrot, tuonti-investointien merkittävä osuus, pätevä työvoima, edullisemman infrastruktuurin saatavuus sekä investoinnit, jotka saavat rahoitustukea ja jotka pohjautuvat moderniin infrastruktuuriin.

Toiseksi: Jo pelkästään sisämarkkinoiden laajeneminen, palvelujen vapaa liikkuvuus, toimintojen levittäminen laajassa mittakaavassa ja osaamispohjan kasvu edistävät merkittävästi innovointitoimintaa ja kehityserojen kiinnikuromista.

Kolmanneksi: Rakennerahastoista saatavat rahoitustuet merkitsevät mikrotalouden tasolla etenkin pk-yrityssektorille joko markkinoita tai markkinoillepääsyä taikka kehitysresurssia, ja samalla ne laajentavat työmarkkinoita.

Neljänneksi: Mahdolliset vaikutukset työmarkkinoilta eri syistä syrjäytyneiden muita heikommassa olevien yhteiskuntaryhmien integroitumiseen ja kiinnikuromiseen ovat huomattavat.

4.11

On yleisesti hyväksyttyä, että talouden sektoreille myönnettävä unionin tuki (etenkin avustusten muodossa) on tarpeellisinta silloin, kun on kyse pienyritysten innovointitoiminnasta tai taantuvista, rakennemuutoksia läpikäyvistä teollisuusaloista. Älykkään ja osallistavan kasvun aikaan saamiseksi ja kehityserojen kiinnikuromisen tukemiseksi tuotantorakenteeseen liittyvä "yrityksen" käsite saattaisi edellyttää eräillä kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla tai kunnissa pk-yrityksille annettavan tuen laajentamista.

4.12

Tyydyttävästi toimivien innovointiketjujen, klustereiden ja paikallisten tuotantojärjestelmien ollessa kyseessä voidaan pohtia, olisiko tarpeen sallia enemmän joustavuutta toisaalta alueelle juurtuneille suuryrityksille ja toisaalta tavarantoimittajille ja yhdistää niille eri lähteistä saatavaa rahoitusta.

4.13

Terveysalaa voidaan käyttää esimerkkinä moniulotteisten strategioiden kehittelystä. Terveysalan verkosto ulottuu terveydestä ja ympäristökasvatuksesta koulutuksen kautta erilaisiin alaan liittyviin tuotantosektoreihin, ja siihen osallistuvat ja näiden alojen kanssa vuorovaikutuksessa toimivat ympäristöteollisuus, lääketeollisuus, terveysmatkailu, biologinen tutkimus, laitteiden valmistus, alan korkeakoulutus, testi- ja innovointikeskukset sekä keskuksissa työskentelevät pienet ja keskisuuret yritykset. Senioritaloudella on tässä yhteydessä hyvin merkittävä asema.

4.14

ETSK on tarkastellut useissa tutkimuksissaan yhteisötalouden merkitystä osallistavaan kasvuun tähtäävän politiikan ratkaisevana tekijänä.

4.15

Toimintojen välinen taloudellinen ja rahoitusalan vuorovaikutus, joka voi toteutua esimerkin kaltaisissa verkostoissa, voi vaikuttaa merkittävästi jäsenvaltioiden budjettien rakenneuudistuksiin, joista voi puolestaan seurata muutos yhteiskunnallisessa lähestymistavassa ja suhtautumisessa.

4.16

Makroaluetason kehitysvisio tukisi eurooppalaista monikeskuksista alueellista rakenneuudistusta, jolloin olisi mahdollista vahvistaa toisaalta toimintojen tarpeellista keskittymistä ja toisaalta erilaisten paikallistason olosuhteiden hyödyntämisen ansiosta työn jakautumista verkostossa, jolloin kestävyysihanne toteutuisi käytännössä.

Bryssel 19. syyskuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON