11.6.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2021/821,

annettu 20 päivänä toukokuuta 2021,

kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskevan unionin valvontajärjestelmän perustamisesta (uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 428/2009 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Tällä asetuksella pyritään varmistamaan, että kaksikäyttötuotteiden alalla unioni ja sen jäsenvaltiot ottavat täysin huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset näkökohdat. Asian kannalta merkityksellisiä näkökohtia ovat kansainväliset velvoitteet ja sitoumukset, asiaankuuluviin pakotteisiin perustuvat velvoitteet, kansallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökohdat, mukaan lukien neuvoston yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP (3) esitetyt näkökohdat, kuten ihmisoikeudet, sekä aiottuun loppukäyttöön ja sen kiertämisvaaraan liittyvät näkökohdat. Unioni osoittaa tällä asetuksella olevansa sitoutunut pitämään voimassa kaksikäyttötuotteita koskevat tiukat oikeudelliset vaatimukset sekä vahvistamaan asiaankuuluvien tietojen vaihtoa ja lisäämään avoimuutta. Verkkovalvontatuotteiden osalta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava erityisesti huomioon riski siitä, että niitä käytetään kansallisiin tukahduttamistoimiin tai ihmisoikeuksia koskevan oikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin.

(3)

Tällä asetuksella pyritään myös tehostamaan viejille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, annettavia ohjeita vastuullisista käytännöistä heikentämättä kuitenkaan kaksikäyttötuotteiden viejien, joilla on asuinpaikka jäsenvaltiossa tai jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon, taikka kaksikäyttötuotteisiin liittyvän teollisuuden tai tiede- ja tutkimusyhteisön maailmanlaajuista kilpailukykyä.

(4)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1540 (2004), joka annettiin 28 päivänä huhtikuuta 2004, päätettiin, että kaikkien valtioiden on määrä toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä kansallisen valvonnan käyttöönottamiseksi sekä valvottava näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa ydinaseiden, kemiallisten aseiden tai biologisten aseiden sekä niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviämisen estämiseksi, muun muassa ottamalla käyttöön asiaan liittyvien materiaalien, laitteiden ja teknologian asianmukaisen valvonnan. Valvontaa edellytetään myös asiaan liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa, kuten kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä ’kemiallisten aseiden kieltosopimus’, ja bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi tehdyssä yleissopimuksessa, jäljempänä ’biologisten aseiden kieltosopimus’, sekä monenvälisissä vientivalvontajärjestelyissä sovituissa sitoumuksissa.

(5)

Näin ollen tarvitaan tehokas yhteinen kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden ja unionin erityisesti asesulkua, alueellista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta sekä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista koskevia kansainvälisiä sitoumuksia ja vastuita noudatetaan.

(6)

Joulukuun 12 päivänä 2003 hyväksytyssä joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa EU:n strategiassa, jäljempänä ’EU:n joukkotuhoasestrategia’, korostetaan unionin sitoutumista vahvaan kansalliseen ja kansainvälisesti koordinoituun vientivalvontaan.

(7)

On ratkaisevan tärkeää, että viejät, välittäjät, teknisen avun toimittajat tai muut asiaankuuluvat sidosryhmät edistävät yleistä kaupan valvonnan tavoitetta. Jotta ne voivat toimia tämän asetuksen mukaisesti, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien liiketapahtumien riskit on arvioitava toteuttamalla sisäiseen vaatimustenmukaisuusohjelmaan kuuluvia liiketapahtumien seurantatoimenpiteitä niin kutsutun huolellisuusperiaatteen (due diligence) mukaisesti. Sisäisiä vaatimustenmukaisuusohjelmia kehitettäessä ja täytäntöön pantaessa on tässä yhteydessä otettava huomioon erityisesti viejän koko ja organisaatiorakenne.

(8)

Jotta voidaan ehkäistä riskiä siitä, että vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin osallisina olevat tai tällaisten loukkausten määräämisestä tai toteuttamisesta vastuussa olevat henkilöt saattavat käyttää väärin tiettyjä valvontaluetteloon sisältymättömiä unionin tullialueelta vietyjä verkkovalvontatuotteita, on aiheellista valvoa tällaisten tuotteiden vientiä. Tähän liittyviä riskejä esiintyy etenkin tapauksissa, joissa verkkovalvontatuotteet on erityisesti suunniteltu mahdollistamaan tieto- ja televiestintäjärjestelmiin tunkeutuminen tai pakettien syvätarkastus (DPI-tekniikka) luonnollisten henkilöiden salaa tarkkailemiseksi seuraamalla, poimimalla, keräämällä tai analysoimalla näistä järjestelmistä saatuja tietoja, biometriset tiedot mukaan lukien. Tuotteisiin, joita käytetään puhtaasti kaupallisiin sovelluksiin, kuten laskutus, markkinointi, laatupalvelut, käyttäjätyytyväisyys tai verkkoturvallisuus, ei yleisesti ottaen katsota liittyvän tällaisia riskejä.

(9)

Jotta voidaan edelleen tehostaa valvontaluetteloon sisältymättömien verkkovalvontatuotteiden viennin valvontaa, on olennaisen tärkeää yhdenmukaistaa entisestään valvontaluetteloon sisältymättömien tuotteiden valvontatoimia tällä alalla. Tätä varten jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tukemaan tällaista valvontaa vaihtamalla tietoja keskenään ja komission kanssa erityisesti verkkovalvontatuotteiden teknologian kehityksestä ja seuraamalla valppaasti tällaisen valvonnan toteuttamista edistääkseen tietojenvaihtoa unionin tasolla.

(10)

Jotta unioni voisi reagoida nopeasti olemassa olevan teknologian vakavaan väärinkäyttöön tai nousevaan teknologiaan liittyviin uusiin riskeihin, olisi otettava käyttöön mekanismi, jonka avulla jäsenvaltiot voivat koordinoida toimiaan, kun havaitaan uusi riski. Tällaisen koordinoinnin jälkeen olisi tehtävä aloitteita vastaavan valvonnan käyttöönottamiseksi monenvälisellä tasolla, jotta havaittuun riskiin voidaan vastata laajemmin.

(11)

Myös sähköisillä viestimillä, telekopiolaitteella tai puhelimella tapahtuvaa kaksikäyttöohjelmistojen ja -teknologian siirtämistä unionin tullialueen ulkopuolelle olisi valvottava. Viejiin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin kohdistuvan hallinnollisen rasitteen rajoittamiseksi olisi säädettävä yleisluvista tai koontiluvista taikka säännösten yhdenmukaisista tulkinnoista tiettyjen siirtojen, kuten pilvipalveluun tapahtuvien siirtojen, osalta.

(12)

Koska tulliviranomaisilla on tärkeä rooli vientivalvonnan täytäntöönpanon valvonnassa, tässä asetuksessa käytettyjen termien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 952/2013 (4), jäljempänä ’unionin tullikoodeksi’, vahvistettujen määritelmien kanssa.

(13)

Kaksikäyttötuotteiden vientiin voi osallistua monia eri henkilöryhmiä, myös luonnollisia henkilöitä, kuten palveluntarjoajat, tutkijat, konsultit ja kaksikäyttötuotteita sähköisesti siirtävät henkilöt. On olennaisen tärkeää, että kaikki tällaiset henkilöt ovat tietoisia arkaluonteisten tuotteiden vientiin ja niitä koskevan teknisen avun toimittamiseen liittyvistä riskeistä. Erityisesti akateemiset laitokset ja tutkimuslaitokset kohtaavat erityisiä haasteita vientivalvonnassa, mikä johtuu muun muassa niiden yleisestä sitoutumisesta vapaaseen ajatustenvaihtoon, siitä, että niiden tutkimustyössä hyödynnetään usein huipputeknologiaa, niiden organisaatiorakenteista ja niiden tieteellisen tietojenvaihdon kansainvälisestä luonteesta. Jäsenvaltioiden ja komission olisi tarvittaessa lisättävä akateemisen yhteisön ja tutkimusyhteisön tietoisuutta ja annettava sille räätälöityjä ohjeita, jotta kyseisiin erilaisiin haasteisiin voidaan vastata. Monenvälisten vientivalvontajärjestelyjen mukaisesti valvonnan täytäntöönpanossa olisi mahdollisuuksien mukaan vahvistettava yhteinen lähestymistapa tiettyihin säännöksiin, erityisesti tiede- ja tutkimusyhteisöön liittyviin huomautuksiin ”tieteellinen perustutkimus” ja ”julkinen”, jotka eivät ole valvonnan alaisia.

(14)

Termin ”välittäjä” määritelmää olisi tarkistettava siten, että se kattaa oikeushenkilöt ja yhteenliittymät, joiden asuinpaikka ei ole jäsenvaltiossa tai jotka eivät ole sijoittautuneet jäsenvaltioon ja jotka tarjoavat välityspalveluja unionin tullialueelta.

(15)

Lissabonin sopimuksessa selvennetään, että rajatylittävän siirron sisältävä teknisen avun toimittaminen kuuluu unionin toimivaltaan. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön teknisen avun määritelmä ja täsmentää, miten sen toimittamista valvotaan. Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi teknisen avun toimittamisen valvontaa olisi lisäksi yhdenmukaistettava.

(16)

Kuten asetuksessa (EY) N:o 428/2009, jäsenvaltioiden viranomaisten olisi voitava kieltää muiden kuin unionin kaksikäyttötuotteiden kauttakulku tietyissä olosuhteissa, jos niillä on tiedustelutietojen tai muiden lähteiden perusteella perusteltu syy epäillä, että tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain sotilaalliseen loppukäyttöön maassa, jota koskee aseidenvientikielto, tai joukkotuhoaseiden tai niiden maaliinsaattamisjärjestelmien levittämiseen.

(17)

Lupia koskevia ehtoja ja vaatimuksia olisi tarvittaessa yhdenmukaistettava, jotta vältetään kilpailun vääristyminen ja varmistetaan yhdenmukainen ja tehokas valvonta kaikkialla unionin tullialueella. Tätä varten on myös tarpeen yksilöidä selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset kaikkia valvontatilanteita varten. Kansallisten viranomaisten tehtävänä on päättää yksittäisluvista, koontiluvista tai kansallisista yleisluvista, välityspalvelujen tarjoamista ja teknisen avun toimittamista koskevista luvista, muiden kuin unionin kaksikäyttötuotteiden kauttakulusta sekä luvista, jotka koskevat liitteeseen IV sisältyvien kaksikäyttötuotteiden siirtoa unionin tullialueella.

(18)

Olisi otettava käyttöön sisäisiä vaatimustenmukaisuusohjelmia koskevia suuntaviivoja, jotta voidaan edistää viejien tasapuolisten toimintaedellytysten toteutumista ja edelleen tehostaa valvonnan toteutumista. Tällaisissa suuntaviivoissa olisi otettava huomioon erot viejien ja niiden tytäryhtiöiden koossa, resursseissa, toiminta-aloissa ja muissa ominaisuuksissa ja olosuhteissa, kuten konsernin sisäisissä vaatimustenmukaisuusrakenteissa ja -standardeissa, jotta kaikkiin ei sovellettaisi samaa kaavaa vaan kutakin viejää autettaisiin löytämään omat ratkaisunsa vaatimusten noudattamisen ja kilpailukykynsä turvaamiseksi. Koontilupia käyttävien viejien olisi pantava täytäntöön sisäinen vaatimustenmukaisuusohjelma, jollei toimivaltainen viranomainen pidä sitä tarpeettomana sellaisten muiden olosuhteiden vuoksi, jotka se on ottanut huomioon käsitellessään viejän esittämää koontilupahakemusta.

(19)

Lisäksi olisi otettava käyttöön uusia unionin yleislupia, jotta yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja viranomaisille koituvaa hallinnollista rasitetta voidaan vähentää, varmistaen kuitenkin, että asiaankuuluvia tuotteita ja asiaankuuluvia määräpaikkoja valvotaan asianmukaisesti. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa antaa viejille ohjeita yleislupien soveltamisesta. Jäsenvaltiot voivat myös ottaa käyttöön kansallisia yleislupia vähäriskistä vientiä varten, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi. Lupaehtojen mukauttamiseksi teollisuuden erityistarpeisiin olisi myös otettava käyttöön suurten hankkeiden lupa.

(20)

Komission olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa suuntaviivoja ja/tai suosituksia parhaista käytännöistä, joilla tuetaan valvonnan käytännön toteuttamista. Komission olisi suuntaviivoja ja/tai suosituksia laatiessaan otettava asianmukaisesti huomioon pk-yritysten tiedontarpeet.

(21)

Yhteiset kaksikäyttötuotteiden, määräpaikkojen ja suuntaviivojen luettelot ovat tehokkaan vientivalvontajärjestelmän olennainen osa.

(22)

Niiden jäsenvaltioiden, jotka laativat kansallisia valvontaluetteloita tämän asetuksen nojalla, olisi ilmoitettava tällaisista luetteloista komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden olisi myös ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista päätöksistä evätä lupa vientitoimeen, johon vaaditaan lupa kansallisen valvontaluettelon perusteella.

(23)

Jotta unioni voisi unionin yleislupien nojalla tapahtuvan viennin arkaluonteisuutta arvioidessaan nopeasti reagoida muuttuviin olosuhteisiin sekä teknologian ja kaupan kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteiden I, II ja IV muuttamista. Liitteessä I vahvistetun vientivalvonnan alaisten kaksikäyttötuotteiden yhteisen luettelon ajantasaistamista koskevien päätösten olisi oltava niiden velvoitteiden ja sitoumusten mukaisia, jotka jäsenvaltiot tai unioni ovat hyväksyneet asiaankuuluvien kansainvälisten asesulkusopimusten osapuolina ja monenvälisten vientivalvontajärjestelyjen osapuolina tai ratifioimalla asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Kun liitteen I muutos koskee kaksikäyttötuotteita, jotka sisältyvät myös liitteeseen II tai IV, kyseiset liitteet olisi muutettava vastaavasti. Liitteessä II olevissa A–H osassa vahvistettujen tuotteiden ja määräpaikkojen yhteisten luetteloiden ajantasaistamista koskevat päätökset olisi tehtävä ottaen huomioon tässä asetuksessa vahvistetut arviointiperusteet. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (5) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(24)

Komission olisi julkaistava liitteen I ajantasaistukset delegoiduilla säädöksillä kaikilla unionin virallisilla kielillä.

(25)

Komission olisi julkaistava kooste jäsenvaltioissa voimassa olevista kansallisista valvontaluetteloista kaikilla unionin virallisilla kielillä ja pidettävä se ajan tasalla.

(26)

Kaksikäyttötuotteiden vientiin vaikuttavat kansalliset säännökset olisi annettava ja päätökset tehtävä yhteisen kauppapolitiikan ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/479 (6) puitteissa. Kansallisia säännöksiä ja päätöksiä koskevalla asianmukaisella tietojenvaihdolla ja neuvotteluilla on määrä varmistaa valvonnan tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla unionin tullialueella.

(27)

Yhteinen valvontajärjestelmä on edellytys kaksikäyttötuotteiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiselle unionin tullialueella.

(28)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan nojalla ja mainitussa artiklassa määrätyissä rajoissa sekä tehtyjen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti jäsenvaltioilla säilyy oikeus valvoa tiettyjen kaksikäyttötuotteiden siirtoa unionin tullialueella yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varmistamiseksi. Liitteessä IV vahvistettua luetteloa tuotteista, joiden unionin sisäiset siirrot ovat valvonnan alaisia, olisi tarkasteltava määräajoin uudelleen siirtojen arkaluonteisuuden arvioinnin osalta ottaen huomioon taustalla vaikuttavien kansainvälisten velvoitteiden kehittyminen sekä teknologian ja kaupan kehitys. Liitteessä IV vahvistetun vientivalvonnan alaisten kaksikäyttötuotteiden yhteisen luettelon ajantasaistamista koskevat päätökset olisi tehtävä ottaen huomioon yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevat jäsenvaltioiden edut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti.

(29)

Jäsenvaltiot ja komissio allekirjoittivat 22 päivänä syyskuuta 1998 jäsenvaltioiden, Euroopan atomienergiayhteisön ja kansainvälisen atomienergiajärjestön ydinmateriaalivalvontaa koskevien sopimusten lisäpöytäkirjat, joissa muun muassa velvoitetaan jäsenvaltiot toimittamaan tietoja erityislaitteiden ja muiden kuin ydinaineiden siirroista. Unionin sisäisten siirtojen valvonnan avulla unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi voitava täyttää kyseisten sopimusten mukaiset velvoitteensa.

(30)

Jotta valvonnan toteutus olisi yhtenäistä ja yhdenmukaista kaikkialla unionissa, on aiheellista laajentaa jäsenvaltioiden ja komission keskinäisten neuvottelujen ja tietojenvaihdon soveltamisalaa ja ottaa käyttöön välineitä, kuten sähköiset lupamenettelyt, tekniset asiantuntijaryhmät ja täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin perustaminen, joilla tuetaan yhteisen vientivalvontaverkoston kehittämistä koko unionissa. On erityisen tärkeää varmistaa, että kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä ja tekniset asiantuntijaryhmät kuulevat tapauksen mukaan viejiä, välittäjiä, teknisen avun toimittajia ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä, joita tämä asetus koskee, mukaan lukien teollisuus ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt.

(31)

Vaikka tulliviranomaiset jakavat tiettyjä tietoja muiden tulliviranomaisten kanssa käyttäen riskinhallintajärjestelmää unionin tullisäännösten mukaisesti, on aiheellista varmistaa myös lupa- ja tulliviranomaisten tiivis yhteistyö.

(32)

On aiheellista selventää, että siltä osin kuin kyse on henkilötiedoista, tietojen käsittelyn ja vaihdon yhteydessä olisi noudatettava luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevia sovellettavia sääntöjä, jotka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2016/679 (7) ja (EU) 2018/1725 (8).

(33)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet luottamuksellisten tietojen suojan varmistamiseksi erityisesti komission päätösten (EU, Euratom) 2015/443 (9) ja (EU, Euratom) 2015/444 (10) sekä Euroopan unionin edun vuoksi vaihdettujen turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta tehdyn neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen sopimuksen (11) mukaisesti. Tähän sisältyy erityisesti velvollisuus olla alentamatta tai poistamatta turvallisuusluokiteltujen tietojen turvallisuusluokkaa ilman niiden luovuttajan kirjallista ennakkosuostumusta. Viranomaisten olisi käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia arkaluonteisia turvallisuusluokittelemattomia tietoja tai tietoja, jotka annetaan luottamuksellisesti.

(34)

Tiedotus yksityissektorille, erityisesti pk-yrityksille, ja avoimuus ovat tehokkaan vientivalvontajärjestelmän olennaisia osia. Siksi on aiheellista säätää sellaisten suuntaviivojen jatkuvasta kehittämisestä tarvittaessa, joilla tuetaan tämän asetuksen soveltamista, sekä valvonnan täytäntöönpanoa koskevan unionin vuosikertomuksen julkaisemisesta.

(35)

Valvonnan täytäntöönpanoa koskevaan unionin vuosikertomukseen olisi sisällyttävä asiaankuuluvat tiedot tämän asetuksen mukaisesta lupien myöntämisestä ja valvontatoimien täytäntöönpanon valvonnasta, ja siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon tarve varmistaa tiettyjen tietojen luottamuksellisuuden suoja erityisesti silloin, kun lupatietojen julkistaminen voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden esiin tuomiin kansallisen turvallisuuden huolenaiheisiin tai vaarantaa kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden ja antaa unionin ulkopuolisille toimittajille mahdollisuuden hyödyntää jäsenvaltioiden antamien rajoittavien lupapäätösten synnyttämää tilannetta.

(36)

Tämän asetuksen oikean soveltamisen varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi toteutettava toimenpiteet asianmukaisten valtuuksien antamiseksi toimivaltaisille viranomaisille.

(37)

EU:n joukkotuhoasestrategian mukaisesti kunkin jäsenvaltion olisi määritettävä tämän asetuksen säännösten rikkomisiin sovellettavat tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset. Lisäksi on aiheellista antaa säännöksiä, joilla tuetaan tehokasta valvontatoimien täytäntöönpanon valvontaa muun muassa täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin avulla.

(38)

Unionin tullikoodeksissa säädetään muun muassa tavaroiden viennistä ja jälleenviennistä. Tässä asetuksessa ei millään tavoin rajoiteta voimassa olevassa unionin tullikoodeksissa ja sen soveltamissäännöksissä säädettyjä ja niistä johtuvia valtuuksia.

(39)

Vientivalvonta edistää kansainvälistä turvallisuutta ja vaikuttaa kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan. Sen vuoksi on aiheellista kehittää vuoropuhelua ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan tukea maailmanlaajuisesti tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja parantaa kansainvälistä turvallisuutta. Jäsenvaltioiden ja komission olisi erityisesti lisättävä osallistumistaan monenvälisten vientivalvontajärjestelyjen toimintaan. Jäsenvaltioiden ja komission olisi myös tuettava näitä järjestelyjä sellaisen tiukan vientivalvonnan kehittämisessä, joka tarjoaa maailmanlaajuisen perustan ja esikuvan kansainvälisille parhaille käytännöille ja toimii tärkeänä keinona varmistaa kansainvälinen rauha ja vakaus. Osallistuminen olisi tarpeen silloin, kun kaikki jäsenvaltiot ovat havainneet uuden riskin verkkovalvontatuotteiden alalla, jotta voidaan varmistaa monenvälisesti tasapuoliset toimintaedellytykset.

(40)

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1104/2011/EU (12) täydentämisestä 15 päivänä syyskuuta 2015 annetun komission delegoidun päätöksen soveltamista, jossa vahvistetaan erityiset säännöt Galileo-ohjelman piiriin kuuluvien julkisesti säänneltyyn palveluun (PRS) tarkoitettujen tuotteiden vientivalvontaa varten.

(41)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tällä asetuksella perustetaan kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskeva unionin valvontajärjestelmä.

2 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’kaksikäyttötuotteilla’ tuotteita, myös ohjelmistoja ja teknologiaa, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin ja joihin kuuluvat tuotteet, joita voidaan käyttää ydinaseiden, kemiallisten aseiden tai biologisten aseiden tai niiden maaliinsaattamisjärjestelmien suunnitteluun, kehittämiseen, tuotantoon tai käyttöön, mukaan lukien kaikki tuotteet, joita voidaan käyttää sekä muihin kuin räjähdystarkoituksiin että millä hyvänsä tavoin apuna ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamisessa;

2)

’viennillä’

a)

unionin tullikoodeksin 269 artiklassa tarkoitettua vientimenettelyä;

b)

unionin tullikoodeksin 270 artiklassa tarkoitettua jälleenvientiä; jälleenviennistä on kyse myös, jos unionin tullialueen läpi tapahtuvan tämän artiklan 11 alakohdan mukaisen kauttakulun aikana on annettava poistumisen yleisilmoitus siksi, että tuotteiden lopullinen määräpaikka on muuttunut;

c)

unionin tullikoodeksin 259 artiklassa tarkoitettua ulkoista jalostusmenettelyä; tai

d)

ohjelmistojen tai teknologian siirtoa unionin tullialueen ulkopuoliseen määräpaikkaan sähköisellä viestimellä, kuten telekopiolaitteella, puhelimella, sähköpostilla tai muulla sähköisellä keinolla; tähän sisältyy tällaisten ohjelmistojen ja teknologian asettaminen sähköisessä muodossa unionin tullialueen ulkopuolisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden taikka yhteenliittymien saataville; tähän kuuluu myös teknologian suullinen siirto, kun teknologiaa kuvataan puheensiirtovälineen välityksellä;

3)

’viejällä’

a)

luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka yhteenliittymää, jolla vienti-ilmoituksen tai jälleenvienti-ilmoituksen tai poistumisen yleisilmoituksen vastaanottamisen ajankohtana on sopimus kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa ja jolla on valtuudet päättää tuotteiden lähettämisestä unionin tullialueelta; jos vientisopimusta ei ole tehty tai jos sopimuksen haltija ei toimi omaan lukuunsa, viejällä tarkoitetaan henkilöä, jolla on valtuudet päättää tuotteiden lähettämisestä unionin tullialueelta; tai

b)

luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka yhteenliittymää, joka päättää siirtää ohjelmistoja tai teknologiaa sähköisellä viestimellä, kuten telekopiolaitteella, puhelimella, sähköpostilla tai muulla sähköisellä keinolla, unionin tullialueen ulkopuoliseen määräpaikkaan tai joka päättää asettaa tällaisia ohjelmistoja ja teknologiaa sähköisessä muodossa unionin tullialueen ulkopuolisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden taikka yhteenliittymien saataville.

Jos oikeus määrätä kaksikäyttötuotteesta kuuluu viennin perusteena olevan sopimuksen mukaisesti henkilölle, jolla on asuinpaikka unionin tullialueen ulkopuolella tai joka on sijoittautunut sen ulkopuolelle, viejää pidetään sopimuspuolena, jolla on asuinpaikka unionin tullialueella tai joka on sijoittautunut unionin tullialueelle;

c)

jos a tai b alakohtaa ei sovelleta, komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (13) 1 artiklan 19 alakohdan a alakohdassa tarkoitettua luonnollista henkilöä, joka kantaa vietäviksi tarkoitetut kaksikäyttötuotteet, kun nämä kaksikäyttötuotteet sisältyvät henkilön henkilökohtaisiin matkatavaroihin;

4)

’vienti-ilmoituksella’ tointa, jolla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka yhteenliittymä ilmoittaa määrämuodossa ja säädetyllä tavalla haluavansa asettaa 1 alakohdassa tarkoitetut kaksikäyttötuotteet vientimenettelyyn;

5)

’jälleenvienti-ilmoituksella’ unionin tullikoodeksin 5 artiklan 13 alakohdassa tarkoitettua tointa;

6)

’poistumisen yleisilmoituksella’ unionin tullikoodeksin 5 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettua tointa;

7)

’välityspalveluilla’

a)

sellaisista liiketapahtumista neuvottelemista tai sellaisten liiketapahtumien järjestelemistä, joiden tavoitteena on kaksikäyttötuotteiden osto, myynti tai toimitus kolmannesta maasta toiseen kolmanteen maahan; tai

b)

kolmansissa maissa sijaitsevien kaksikäyttötuotteiden myyntiä tai ostoa niiden siirtämiseksi johonkin toiseen kolmanteen maahan.

Tätä asetusta sovellettaessa pelkkä liitännäispalvelujen tarjoaminen ei kuulu tämän määritelmän alaan. Liitännäispalveluja ovat kuljetus-, rahoitus-, vakuutus- ja jälleenvakuutuspalvelut sekä yleinen mainonta ja myynninedistäminen;

8)

’välittäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka yhteenliittymää, joka tarjoaa välityspalveluja unionin tullialueelta kolmannen maan alueelle;

9)

’teknisellä avulla’ teknistä tukea, joka liittyy korjaamiseen, kehittämiseen, valmistukseen, kokoamiseen, testaamiseen, ylläpitoon tai muuhun tekniseen palveluun ja joka voi olla esimerkiksi ohjausta, neuvontaa, koulutusta, käytännön tietojen tai taitojen välittämistä tai konsulttipalveluja, myös sähköisellä keinolla ja puhelimitse toimitettuna, tai muuta avun antamista suullisesti;

10)

’teknisen avun toimittajalla’

a)

luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka yhteenliittymää, joka toimittaa teknistä apua unionin tullialueelta kolmannen maan alueelle;

b)

luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka yhteenliittymää, jolla on asuinpaikka jäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut jäsenvaltioon ja joka toimittaa teknistä apua kolmannen maan alueella; tai

c)

luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka yhteenliittymää, jolla on asuinpaikka jäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut jäsenvaltioon ja joka toimittaa teknistä apua unionin tullialueella tilapäisesti olevalle kolmannen maan asukkaalle;

11)

’kauttakululla’ unionin tullialueelle saapuvien ja sen läpi kulkevien muiden kuin unionin kaksikäyttötuotteiden kuljettamista unionin tullialueen ulkopuoliseen määräpaikkaan, kun kyseiset tuotteet

a)

on asetettu ulkoiseen passitusmenettelyyn unionin tullikoodeksin 226 artiklan mukaisesti ja ne ainoastaan kulkevat unionin tullialueen läpi;

b)

lastataan uudelleen vapaa-alueella tai jälleenviedään sieltä suoraan;

c)

ovat väliaikaisesti varastoituina ja jälleenviedään suoraan väliaikaisesta varastosta; tai

d)

on tuotu unionin tullialueelle samalla aluksella tai ilma-aluksella, jolla ne viedään kyseiseltä alueelta lastia purkamatta;

12)

’yksittäisluvalla’ yhdelle tietylle viejälle myönnettyä lupaa, joka kattaa yhden tai useamman kaksikäyttötuotteen viennin yhdelle loppukäyttäjälle tai vastaanottajalle kolmannessa maassa;

13)

’koontiluvalla’ yhdelle tietylle viejälle tietyn kaksikäyttötuotteiden lajin tai ryhmän osalta myönnettyä lupaa, joka voi kattaa viennin yhdelle tai useammalle määritetylle loppukäyttäjälle ja/tai yhdessä tai useammassa määritetyssä kolmannessa maassa;

14)

’suurten hankkeiden luvalla’ yhdelle tietylle viejälle tietyn kaksikäyttötuotteiden lajin tai ryhmän osalta myönnettyä yksittäislupaa tai vientiä koskevaa koontilupaa, joka voi kattaa viennin yhdelle tai useammalle määritetylle loppukäyttäjälle yhdessä tai useammassa määritetyssä kolmannessa maassa määritettyä suurta hanketta varten;

15)

’unionin yleisluvalla’ vientilupaa, joka kattaa viennin tiettyihin määrämaihin ja jota voivat käyttää kaikki viejät, jotka noudattavat liitteessä II olevissa A–H osassa lueteltuja ehtoja ja vaatimuksia;

16)

’kansallisella yleisluvalla’ vientilupaa, joka määritellään kansallisessa lainsäädännössä 12 artiklan 6 kohdan ja liitteessä III olevan C osan mukaisesti;

17)

’unionin tullialueella’ unionin tullikoodeksin 4 artiklassa tarkoitettua unionin tullialuetta;

18)

’muilla kuin unionin kaksikäyttötuotteilla’ tuotteita, joilla on unionin tullikoodeksin 5 artiklan 24 alakohdassa tarkoitettujen muiden kuin unionitavaroiden asema;

19)

’aseidenvientikiellolla’ neuvoston päätöksellä tai yhteisellä kannalla taikka Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) päätöksellä määrättyä aseidenvientikieltoa tai Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston sitovalla päätöslauselmalla määrättyä aseidenvientikieltoa;

20)

’verkkovalvontatuotteilla’ kaksikäyttötuotteita, jotka on erityisesti suunniteltu mahdollistamaan luonnollisten henkilöiden salaa tarkkailun seuraamalla, poimimalla, keräämällä tai analysoimalla tietoja tieto- ja televiestintäjärjestelmistä;

21)

’sisäisellä vaatimustenmukaisuusohjelmalla’ jatkuvia vaikuttavia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia toimintatapoja ja menettelyjä, joita viejät ovat ottaneet käyttöön helpottaakseen tämän asetuksen säännösten ja tavoitteiden sekä tämän asetuksen nojalla täytäntöönpantujen lupien ehtojen noudattamista ja joihin kuuluvat muun muassa huolellisuusperiaatteen mukaiset toimenpiteet, joilla arvioidaan riskejä, jotka liittyvät tuotteiden vientiin loppukäyttäjille ja tuotteiden loppukäyttöön;

22)

’olennaisesti samanlaisella liiketapahtumalla’ liiketapahtumaa, joka koskee tuotteita, joilla on olennaisesti samat parametrit tai tekniset ominaisuudet ja jossa on osapuolena sama loppukäyttäjä tai vastaanottaja kuin toisessa liiketapahtumassa.

II LUKU

SOVELTAMISALA

3 artikla

1.   Liitteeseen I sisältyvien kaksikäyttötuotteiden vientiin vaaditaan lupa.

2.   Myös tiettyjen liitteeseen I sisältymättömien kaksikäyttötuotteiden vientiin kaikkiin tai tiettyihin määräpaikkoihin voidaan edellyttää lupaa 4, 5, 9 tai 10 artiklan mukaisesti.

4 artikla

1.   Liitteeseen I sisältymättömien kaksikäyttötuotteiden vientiin vaaditaan lupa, jos viejä on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain

a)

käyttöön, joka liittyy kemiallisten, biologisten tai ydinaseiden taikka muiden ydinräjähteiden kehittämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, ylläpitoon, varastointiin, havaitsemiseen, tunnistamiseen tai levittämiseen taikka tällaisten aseiden maaliin saattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin;

b)

sotilaalliseen loppukäyttöön, jos ostajamaata tai määrämaata koskee aseidenvientikielto; tätä alakohtaa sovellettaessa sotilaallisella loppukäytöllä tarkoitetaan

i)

sisällyttämistä jäsenvaltioiden puolustustarvikeluettelossa lueteltuihin puolustustarvikkeisiin;

ii)

tuotanto-, testaus- tai analysointilaitteiden ja niiden komponenttien käyttöä jäsenvaltioiden puolustustarvikeluettelossa lueteltujen puolustustarvikkeiden kehittämiseen, tuotantoon tai ylläpitoon; tai

iii)

valmiiksi jalostamattomien tuotteiden käyttöä jäsenvaltioiden puolustustarvikeluettelossa lueteltujen puolustustarvikkeiden tuotantoon tarkoitetussa laitoksessa;

c)

käytettäviksi kansallisessa puolustustarvikeluettelossa lueteltujen sellaisten puolustustarvikkeiden osina tai komponentteina, jotka on viety jäsenvaltion alueelta ilman lupaa tai kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetyn luvan vastaisesti.

2.   Jos viejä tietää, että liitteeseen I sisältymättömät kaksikäyttötuotteet, jotka se aikoo viedä, on tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, viejän on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kyseinen toimivaltainen viranomainen päättää, määrätäänkö kyseinen vienti luvanvaraiseksi.

3.   Jäsenvaltio voi antaa tai pitää voimassa kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan lupavaatimus liitteeseen I sisältymättömien kaksikäyttötuotteiden viennille, jos viejällä on syytä epäillä, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

4.   Jäsenvaltion, joka asettaa lupavaatimuksen 1, 2 tai 3 kohdan nojalla, on välittömästi ilmoitettava asiasta tulliviranomaisilleen ja muille asiaankuuluville kansallisille viranomaisille ja toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle asiaankuuluvat tiedot kyseisestä lupavaatimuksesta ja etenkin siitä, mitä tuotteita ja loppukäyttäjiä se koskee, paitsi jos se katsoo, että tämä ei tule kysymykseen liiketapahtuman luonteen tai kyseisten tietojen arkaluonteisuuden vuoksi.

5.   Jäsenvaltioiden on otettava 4 kohdan mukaisesti saadut tiedot asianmukaisesti huomioon ja ilmoitettava asiasta tulliviranomaisilleen ja muille asiaankuuluville kansallisille viranomaisille.

6.   Jotta jäsenvaltiot voivat tutkia kaikki voimassa olevat epäämispäätökset, sovelletaan 16 artiklan 1, 2 ja 5–7 kohtaa, kun kyse on liitteeseen I sisältymättömistä kaksikäyttötuotteista.

7.   Kaikessa tämän artiklan nojalla vaadittavien tietojen vaihdossa on noudatettava oikeudellisia vaatimuksia, jotka koskevat henkilötietojen, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen tai suojattujen puolustusta, ulkopolitiikkaa tai kansallista turvallisuutta koskevien tietojen suojaa. Tällaiseen tietojenvaihtoon on käytettävä suojattuja sähköisiä keinoja, mukaan lukien 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu järjestelmä.

8.   Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta toteuttaa kansallisia toimenpiteitä asetuksen (EU) 2015/479 10 artiklan nojalla.

5 artikla

1.   Liitteeseen I sisältymättömien verkkovalvontatuotteiden vientiin vaaditaan lupa, jos viejä on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain käyttöön, joka liittyy kansallisiin tukahduttamistoimiin ja/tai ihmisoikeuksia koskevan oikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin.

2.   Jos viejä tietää huolellisuusperiaatteen mukaisesti tehtyjen selvitystensä mukaan, että liitteeseen I sisältymättömät verkkovalvontatuotteet, jotka viejä aikoo viedä, on tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, viejän on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kyseinen toimivaltainen viranomainen päättää, onko aiheellista määrätä kyseinen vienti luvanvaraiseksi. Komissio ja neuvosto asettavat viejien saataville suuntaviivoja 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltio voi antaa tai pitää voimassa kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan lupavaatimus liitteeseen I sisältymättömien verkkovalvontatuotteiden viennille, jos viejällä on syytä epäillä, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

4.   Jäsenvaltion, joka asettaa lupavaatimuksen 1, 2 tai 3 kohdan nojalla, on välittömästi ilmoitettava asiasta tulliviranomaisilleen ja muille asiaankuuluville kansallisille viranomaisille ja toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle asiaankuuluvat tiedot kyseisestä lupavaatimuksesta ja etenkin siitä, mitä tuotteita ja yhteisöjä se koskee, paitsi jos se katsoo, että tämä ei tule kysymykseen liiketapahtuman luonteen tai kyseisten tietojen arkaluonteisuuden vuoksi.

5.   Jäsenvaltioiden on otettava 4 kohdan mukaisesti saadut tiedot asianmukaisesti huomioon ja tarkasteltava niitä 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti 30 työpäivän kuluessa. Niiden on ilmoitettava asiasta tulliviranomaisilleen ja muille asiaankuuluville kansallisille viranomaisille. Poikkeustapauksissa mikä tahansa jäsenvaltio voi pyytää kyseisen 30 työpäivän määräajan pidentämistä. Määräaikaa voidaan kuitenkin pidentää enintään 30 työpäivällä.

6.   Jos kaikki jäsenvaltiot ilmoittavat toisilleen ja komissiolle, että olisi asetettava lupavaatimus olennaisesti samanlaisille liiketapahtumille, komissio julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa tiedot verkkovalvontatuotteista sekä tarvittaessa määräpaikoista, joita lupavaatimukset koskevat ja jotka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet tätä tarkoitusta varten.

7.   Jäsenvaltioiden on tarkasteltava 6 kohdan mukaisesti julkaistuja tietoja uudelleen vähintään kerran vuodessa komission toimittamien asiaankuuluvien tietojen ja analyysien perusteella. Jos kaikki jäsenvaltiot ilmoittavat toisilleen ja komissiolle, että olisi muutettava lupavaatimuksen julkaisemista tai uusittava se, komissio muuttaa viipymättä vastaavasti Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa 6 kohdan mukaisesti julkaistuja tietoja tai julkaisee ne uudelleen.

8.   Jotta jäsenvaltiot voivat tutkia kaikki voimassa olevat epäämispäätökset, 16 artiklan 1, 2 ja 5–7 kohtaa sovelletaan, kun kyse on liitteeseen I sisältymättömistä verkkovalvontatuotteista.

9.   Kaikessa tämän artiklan nojalla vaadittavien tietojen vaihdossa on noudatettava oikeudellisia vaatimuksia, jotka koskevat henkilötietojen, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen tai suojattujen puolustusta, ulkopolitiikkaa tai kansallista turvallisuutta koskevien tietojen suojaa. Tällaiseen tietojenvaihtoon on käytettävä suojattuja sähköisiä keinoja, mukaan lukien 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu järjestelmä.

10.   Jäsenvaltioiden on harkittava mahdollisuutta tukea tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti julkaistujen tuotteiden sisällyttämistä asianmukaisiin kansainvälisiin asesulkujärjestelmiin tai vientivalvontajärjestelyihin valvonnan laajentamiseksi. Komissio toimittaa analyyseja 23 artiklan 2 kohdan ja 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti kerätyistä asiaankuuluvista tiedoista.

11.   Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta toteuttaa kansallisia toimenpiteitä asetuksen (EU) 2015/479 10 artiklan nojalla.

6 artikla

1.   Liitteeseen I sisältyvien kaksikäyttötuotteiden välityspalvelujen tarjoamiseen vaaditaan lupa, jos välittäjä on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

2.   Jos välittäjä aikoo tarjota liitteeseen I sisältyvien kaksikäyttötuotteiden välityspalveluja ja tietää, että kyseiset tuotteet on tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, välittäjän on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kyseinen toimivaltainen viranomainen päättää, määrätäänkö tällaiset välityspalvelut luvanvaraisiksi.

3.   Jäsenvaltio voi ulottaa 1 kohdan soveltamisen valvontaluetteloon sisältymättömiin kaksikäyttötuotteisiin.

4.   Jäsenvaltio voi antaa tai pitää voimassa kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan lupavaatimus kaksikäyttötuotteiden välityspalvelujen tarjoamiselle, jos välittäjällä on syytä epäillä, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

5.   Jäljempänä olevaa 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin toimenpiteisiin.

7 artikla

1.   Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa liitteeseen I sisältyvät muut kuin unionin kaksikäyttötuotteet sijaitsevat, voi milloin tahansa kieltää kyseisten tuotteiden kauttakulun, jos tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

2.   Ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen siitä, kielletäänkö kauttakulku, se voi yksittäisissä tapauksissa asettaa lupavaatimuksen liitteeseen I sisältyvien kaksikäyttötuotteiden tietylle kauttakululle, jos tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön. Jos kauttakulku tapahtuu usean jäsenvaltion alueen läpi, kunkin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on voitava kieltää tällainen kauttakulku maansa alueen läpi.

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa lupavaatimuksen luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle taikka yhteenliittymälle, jolla on sopimus kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa ja jolla on valtuudet päättää unionin tullialueen läpi kulkevien tuotteiden lähettämisestä.

Jos luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taikka yhteenliittymän asuinpaikka tai sijoittautumispaikka ei ole unionin tullialueella, toimivaltainen viranomainen voi asettaa lupavaatimuksen

a)

unionin tullikoodeksin 5 artiklan 15 alakohdassa tarkoitetulle ilmoittajalle;

b)

unionin tullikoodeksin 5 artiklan 40 alakohdassa tarkoitetulle liikenteenharjoittajalle; tai

c)

luonnolliselle henkilölle, joka kantaa kauttakuljetettavat kaksikäyttötuotteet, kun kyseiset kaksikäyttötuotteet sisältyvät kyseisen henkilön henkilökohtaisiin matkatavaroihin.

3.   Jäsenvaltio voi ulottaa 1 kohdan soveltamisen valvontaluetteloon sisältymättömiin kaksikäyttötuotteisiin.

4.   Jäljempänä olevaa 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin toimenpiteisiin.

8 artikla

1.   Liitteeseen I sisältyviin kaksikäyttötuotteisiin liittyvän teknisen avun toimittamiseen vaaditaan lupa, jos teknisen avun toimittaja on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

2.   Jos teknisen avun toimittaja tietää, että liitteeseen I sisältyvät kaksikäyttötuotteet, joihin liittyvää teknistä apua hän aikoo toimittaa, on tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, teknisen avun toimittajan on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kyseinen toimivaltainen viranomainen päättää, määrätäänkö tällainen tekninen apu luvanvaraiseksi.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos

a)

tekninen apu toimitetaan liitteessä II olevan A osan 2 osassa luetellun maan alueella tai alueelle taikka liitteessä II olevan A osan 2 osassa luetellun maan asukkaalle;

b)

tekninen apu on muodoltaan liitteessä I vahvistetussa yleisessä teknologiahuomautuksessa tai ydinteknologiahuomautuksessa tarkoitetun julkisen tiedon tai tieteellisen perustutkimuksen siirtämistä;

c)

teknisen avun toimittavat jäsenvaltion viranomaiset tai virastot virallisten tehtäviensä yhteydessä;

d)

tekninen apu toimitetaan jäsenvaltion asevoimille niille osoitettujen tehtävien perusteella;

e)

tekninen apu toimitetaan tarkoitukseen, joka mainitaan liitteessä IV ohjusteknologian valvontajärjestelyyn kuuluvia tuotteita (MTCR-tekniikkaa) koskevissa poikkeuksissa; tai

f)

tekninen apu on ehdottoman välttämätöntä vientiluvan saaneiden tuotteiden käyttöönottoa, toimintaa, ylläpitoa (tarkastusta) tai korjausta varten.

4.   Jäsenvaltio voi ulottaa 1 kohdan soveltamisen valvontaluetteloon sisältymättömiin kaksikäyttötuotteisiin.

5.   Jäsenvaltio voi antaa tai pitää voimassa kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan lupavaatimus teknisen avun toimittamiselle, jos teknisen avun toimittajalla, joka aikoo toimittaa kaksikäyttötuotteisiin liittyvää teknistä apua, on syytä epäillä, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

6.   Jäljempänä olevaa 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin toimenpiteisiin.

9 artikla

1.   Jäsenvaltio voi yleiseen turvallisuuteen, terroritekojen ehkäiseminen mukaan lukien, tai ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä kieltää liitteeseen I sisältymättömien kaksikäyttötuotteiden viennin tai asettaa tällaiselle viennille lupavaatimuksen.

2.   Jäsenvaltion on ilmoitettava 1 kohdan nojalla hyväksytyistä toimenpiteistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille viipymättä sekä ilmoitettava toimenpiteiden täsmälliset perusteet. Jos toimenpiteenä on kansallisen valvontaluettelon laatiminen, jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille myös valvottavien tuotteiden kuvaus.

3.   Jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista muutoksista 1 kohdan nojalla hyväksyttyihin toimenpiteisiin, sen kansalliseen valvontaluetteloon tehdyt muutokset mukaan lukien.

4.   Komissio julkaisee sille 2 ja 3 kohdan mukaisesti ilmoitetut toimenpiteet Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa. Komissio julkaisee erikseen viipymättä ja kaikilla unionin virallisilla kielillä koosteen jäsenvaltioissa voimassa olevista kansallisista valvontaluetteloista. Jäsenvaltion ilmoitettua kansalliseen valvontaluetteloonsa tehdyistä muutoksista komissio julkaisee viipymättä ja kaikilla unionin virallisilla kielillä ajantasaistetun koosteen jäsenvaltioissa voimassa olevista kansallisista valvontaluetteloista.

10 artikla

1.   Liitteeseen I sisältymättömien kaksikäyttötuotteiden vientiin vaaditaan lupa, jos toinen jäsenvaltio asettaa kyseisten tuotteiden viennille lupavaatimuksen 9 artiklan nojalla hyväksymänsä ja komission 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaiseman kansallisen valvontaluettelon perusteella ja jos viejä on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain käyttöön, joka aiheuttaa huolta yleiseen turvallisuuteen, terroritekojen ehkäiseminen mukaan lukien, tai ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä.

2.   Jäsenvaltion, joka epää 1 kohdan mukaisesti vaaditun luvan, on myös ilmoitettava tällaisesta päätöksestä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

3.   Jäsenvaltion, joka asettaa liitteeseen I sisältymättömän kaksikäyttötuotteen viennille lupavaatimuksen tämän artiklan 1 kohdan nojalla, on viipymättä ilmoitettava lupavaatimuksesta tulliviranomaisilleen ja muille asiaankuuluville kansallisille viranomaisille ja tarvittaessa toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle asiaankuuluvat tiedot etenkin siitä, mitä tuotteita ja loppukäyttäjiä lupavaatimus koskee. Muiden jäsenvaltioiden on otettava kyseiset tiedot asianmukaisesti huomioon ja ilmoitettava asiasta tulliviranomaisilleen ja muille asiaankuuluville kansallisille viranomaisille.

11 artikla

1.   Liitteeseen IV sisältyvien kaksikäyttötuotteiden unionin sisäisiin siirtoihin vaaditaan lupa. Yleislupa ei kata liitteessä IV olevaan 2 osaan sisältyviä kaksikäyttötuotteita.

2.   Jäsenvaltio voi asettaa muiden kaksikäyttötuotteiden siirrolle alueeltaan toiseen jäsenvaltioon lupavaatimuksen, jos siirron ajankohtana

a)

toimija tai toimivaltainen viranomainen tietää, että kyseisten tuotteiden lopullinen määräpaikka on unionin tullialueen ulkopuolella;

b)

näiden tuotteiden vientiä kyseiseen lopulliseen määräpaikkaan koskee 3, 4, 5, 9 tai 10 artiklan nojalla lupavaatimus siinä jäsenvaltiossa, josta tuotteet on määrä siirtää, eikä tällainen vienti suoraan sen alueelta ole sallittua yleisluvan tai koontiluvan perusteella; ja

c)

tuotteille ei ole tarkoitus suorittaa unionin tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdassa määriteltyä jalostusta tai käsittelyä siinä jäsenvaltiossa, johon ne on määrä siirtää.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua siirtolupaa on haettava siinä jäsenvaltiossa, josta kaksikäyttötuotteet on määrä siirtää.

4.   Siinä tapauksessa, että jäsenvaltio, josta kaksikäyttötuotteet on määrä siirtää, on jo hyväksynyt tuotteiden edelleen viennin 14 artiklassa vahvistetuissa neuvottelumenettelyissä, siirtolupa on myönnettävä toimijalle välittömästi, elleivät olosuhteet ole olennaisesti muuttuneet.

5.   Jäsenvaltion, joka antaa lainsäädäntöä, jossa asetetaan 2 kohdassa tarkoitettu lupavaatimus, on viipymättä ilmoitettava toteuttamistaan toimenpiteistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

6.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen ei saa käsittää sisärajoilla tapahtuvia tarkastuksia unionin tullialueella vaan se saa käsittää yksinomaan tarkastuksia, jotka toteutetaan osana tavanomaisia, kaikkialla unionin tullialueella syrjimättömästi sovellettavia valvontamenettelyjä.

7.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen ei saa johtaa siihen, että tuotteiden siirroille jäsenvaltiosta toiseen asetetaan tiukempia ehtoja kuin samojen tuotteiden viennille kolmansiin maihin.

8.   Jäsenvaltio voi kansallisessa lainsäädännössä edellyttää, että liitteessä I olevan 5 ryhmän 2 osaan sisältyvien tuotteiden, jotka eivät sisälly liitteeseen IV, kyseisestä jäsenvaltiosta tapahtuvista unionin sisäisistä siirroista on toimitettava kyseisiä tuotteita koskevia lisätietoja sen toimivaltaiselle viranomaiselle.

9.   Liitteeseen I sisältyvien kaksikäyttötuotteiden unionin sisäisiin siirtoihin liittyvissä asiaankuuluvissa kaupallisissa asiakirjoissa on ilmoitettava selkeästi, että kyseisten tuotteiden vienti unionin tullialueelta on valvonnan alaista. Tällaisia asiakirjoja ovat erityisesti kauppasopimus, tilausvahvistus, kauppalasku tai lähetysluettelo.

III LUKU

VIENTILUPA SEKÄ VÄLITYSPALVELUJA JA TEKNISTÄ APUA KOSKEVA LUPA

12 artikla

1.   Tämän asetuksen nojalla voidaan myöntää tai otetaan käyttöön seuraavan tyyppisiä vientilupia:

a)

yksittäislupa;

b)

koontilupa;

c)

kansallinen yleislupa;

d)

unionin yleislupa tiettyjen tuotteiden vientiin tiettyihin määräpaikkoihin liitteessä II olevissa A–H osassa vahvistettujen käytön ehtojen ja vaatimusten mukaisesti.

Tämän asetuksen nojalla myönnetyt tai käyttöön otetut luvat ovat voimassa kaikkialla unionin tullialueella.

2.   Tämän asetuksen mukaiset yksittäisluvat ja koontiluvat myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa viejällä on asuinpaikka tai johon tämä on sijoittautunut.

Kun viejän asuinpaikka ei ole unionin tullialueella tai se ei ole sijoittautunut unionin tullialueelle, tämän asetuksen mukaiset yksittäisluvat myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa kaksikäyttötuotteet sijaitsevat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 3 alakohdan soveltamista.

Kaikki yksittäisluvat ja koontiluvat on myönnettävä mahdollisuuksien mukaan sähköisellä keinolla lomakkeilla, jotka sisältävät ainakin kaikki liitteessä III olevassa A osassa vahvistettujen mallien mukaiset tiedot niissä annetussa järjestyksessä.

3.   Yksittäisluvat ja koontiluvat ovat voimassa enintään kaksi vuotta, jollei toimivaltainen viranomainen toisin päätä.

Suurten hankkeiden luvat ovat voimassa toimivaltaisen viranomaisen määrittämän ajan, kuitenkin enintään neljä vuotta, paitsi hankkeen kestosta johtuvissa asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa.

4.   Viejien on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki asiaankuuluvat yksittäislupia ja koontilupia koskevia hakemuksiaan varten edellytettävät tiedot, jotta toimivaltainen viranomainen saa täydelliset tiedot erityisesti loppukäyttäjästä, määrämaasta ja vietävän tuotteen loppukäytöstä.

Yksittäislupiin vaaditaan loppukäyttötodistus. Toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa tietyt hakemukset vaatimuksesta antaa loppukäyttötodistus. Koontilupiin voidaan tarvittaessa vaatia loppukäyttötodistus.

Koontilupia käyttävien viejien on pantava täytäntöön sisäinen vaatimustenmukaisuusohjelma, jollei toimivaltainen viranomainen pidä sitä tarpeettomana sellaisten muiden tietojen vuoksi, jotka se on ottanut huomioon käsitellessään viejän esittämää vientiä koskevaa koontilupahakemusta.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä koontilupien käyttöön liittyvät raportointivaatimukset ja sisäisiä vaatimustenmukaisuusohjelmia koskevat vaatimukset.

Koontiluvat, joihin sisältyy määrällisiä rajoituksia, on viejien pyynnöstä jaettava osiin.

5.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käsiteltävä yksittäislupia ja koontilupia koskevat pyynnöt kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä määritettävässä määräajassa.

6.   Kansallisia yleislupia koskevat seuraavat rajoitukset:

a)

niihin ei saa sisällyttää liitteessä II olevassa I osassa lueteltuja tuotteita;

b)

ne määritellään kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä; niitä voivat käyttää kaikki viejät, joilla on asuinpaikka kyseisiä lupia myöntävässä jäsenvaltiossa tai jotka ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, jos viejät täyttävät tässä asetuksessa ja täydentävässä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset; niiden myöntämisessä on noudatettava liitteessä III olevassa C osassa vahvistettuja ohjeita;

c)

niitä ei saa käyttää, jos viejä on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, että kyseiset tuotteet on tai on mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, tai jos viejä tietää, että tuotteet on tarkoitettu tällaiseen käyttöön.

Kansallisia yleislupia voidaan myös soveltaa liitteessä II olevissa A–H osassa lueteltuihin tuotteisiin ja määräpaikkoihin.

Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava myönnetyistä tai muutetuista kansallisista yleisluvista komissiolle. Komissio julkaisee nämä ilmoitukset Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

7.   Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa viejällä on asuinpaikka tai johon tämä on sijoittautunut, voi kieltää viejää käyttämästä unionin yleislupia, jos on perusteltu syy epäillä viejän kykyä noudattaa tällaista lupaa tai vientivalvontalainsäädännön säännöstä.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja viejistä, joita on kielletty käyttämästä unionin yleislupaa, paitsi jos sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa viejällä on asuinpaikka tai johon tämä on sijoittautunut, vahvistaa, että viejä ei yritä viedä kaksikäyttötuotteita toisen jäsenvaltion kautta. Tietojenvaihtoon on käytettävä 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua sähköistä järjestelmää.

13 artikla

1.   Tämän asetuksen mukaiset välityspalvelujen tarjoamista ja teknisen avun toimittamista koskevat luvat myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa välittäjällä tai teknisen avun toimittajalla on asuinpaikka tai johon tämä on sijoittautunut. Kun välittäjän tai teknisen avun toimittajan asuinpaikka ei ole unionin tullialueella tai se ei ole sijoittautunut unionin tullialueelle, tämän asetuksen mukaiset välityspalvelujen tarjoamista ja teknisen avun toimittamista koskevat luvat myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, josta välityspalvelut tarjotaan tai tekninen apu toimitetaan.

2.   Välityspalvelujen tarjoamista koskevat luvat myönnetään vahvistetulle määrälle tiettyjä tuotteita, ja niissä on ilmoitettava selvästi tuotteiden sijainti kolmannessa maassa, josta ne ovat peräisin, loppukäyttäjä ja loppukäyttäjän tarkka sijainti.

Teknistä apua koskevissa luvissa on ilmoitettava selvästi loppukäyttäjä ja loppukäyttäjän tarkka sijainti.

Luvat ovat voimassa kaikkialla unionin tullialueella.

3.   Välittäjien ja teknisen avun toimittajien on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki asiaankuuluvat tämän asetuksen mukaista lupaa koskevia hakemuksiaan varten edellytettävät tiedot, erityisesti tiedot kaksikäyttötuotteiden sijainnista, selkeä kuvaus tuotteista ja niiden määrästä, liiketapahtumaan osallistuvat kolmannet osapuolet, määrämaa, loppukäyttäjä kyseisessä maassa ja loppukäyttäjän tarkka sijainti.

4.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käsiteltävä välityspalvelujen tarjoamista ja teknisen avun toimittamista koskevia lupia koskevat pyynnöt kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä määritettävässä määräajassa.

5.   Kaikki välityspalvelujen tarjoamista ja teknisen avun toimittamista koskevat luvat on myönnettävä mahdollisuuksien mukaan sähköisellä keinolla lomakkeilla, jotka sisältävät ainakin kaikki liitteessä III olevassa B osassa vahvistettujen mallien mukaiset tiedot niissä annetussa järjestyksessä.

14 artikla

1.   Jos kaksikäyttötuotteet, joille on haettu yksittäislupaa liitteessä II olevan A osan 2 osaan sisältymättömään määräpaikkaan tai liitteeseen IV sisältyvien kaksikäyttötuotteiden tapauksessa mihin hyvänsä määräpaikkaan, sijaitsevat hakemusta tehtäessä tai myöhemmässä vaiheessa yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hakemus on tehty, se on mainittava hakemuksessa. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jolle lupahakemus on tehty, on välittömästi neuvoteltava asiasta kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja toimitettava näille asiaankuuluvat tiedot. Kyseiseen neuvotteluun voidaan käyttää 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua sähköistä järjestelmää. Jäsenvaltioiden, joiden kanssa neuvotellaan, on kymmenen työpäivän kuluessa esitettävä mahdolliset luvan myöntämistä koskevat vastalauseensa, jotka sitovat jäsenvaltiota, jossa hakemus on tehty.

Jos vastalauseita ei ole esitetty kymmenen työpäivän kuluessa, katsotaan, että jäsenvaltiot, joiden kanssa neuvotellaan, eivät vastusta luvan myöntämistä.

Poikkeustapauksissa jäsenvaltio, jonka kanssa neuvotellaan, voi pyytää kyseisen kymmenen päivän määräajan pidentämistä. Määräaikaa voidaan kuitenkin pidentää enintään 30 työpäivällä.

2.   Jos vienti voi haitata jäsenvaltion olennaisia turvallisuusetuja, tämä voi pyytää toista jäsenvaltiota olemaan myöntämättä vientilupaa tai, jos lupa on myönnetty, mitätöimään luvan, keskeyttämään sen soveltamisen, muuttamaan lupaa tai peruuttamaan sen. Tällaisen pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion on välittömästi aloitettava pyynnön esittäneen jäsenvaltion kanssa neuvottelut, jotka eivät ole sitovia ja jotka on saatettava päätökseen kymmenen työpäivän kuluessa. Jos pyynnön vastaanottava jäsenvaltio päättää myöntää luvan, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua sähköistä järjestelmää käyttäen.

15 artikla

1.   Päättäessään, myönnetäänkö lupa tai kielletäänkö kauttakulku tämän asetuksen nojalla, jäsenvaltioiden on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset näkökohdat, mukaan lukien:

a)

unionin ja jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet ja sitoumukset, etenkin ne velvoitteet ja sitoumukset, jotka kukin niistä on hyväksynyt asiaankuuluvien kansainvälisten asesulkujärjestelmien ja vientivalvontajärjestelyjen osapuolena tai ratifioimalla asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia;

b)

unionin ja jäsenvaltioiden sellaisiin pakotteisiin perustuvat velvoitteet, joita on määrätty neuvoston päätöksellä tai yhteisellä kannalla taikka Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) päätöksellä tai Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston sitovalla päätöslauselmalla;

c)

kansallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökohdat, mukaan lukien yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP esitetyt näkökohdat;

d)

aiottuun loppukäyttöön ja sen kiertämisvaaraan liittyvät näkökohdat.

2.   Edellä 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden lisäksi jäsenvaltioiden on vientiä koskevaa koontilupahakemusta arvioidessaan otettava huomioon se, onko viejä ottanut käyttöön sisäisen vaatimustenmukaisuusohjelman.

16 artikla

1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi tämän asetuksen mukaisesti toimiessaan evätä vientiluvan sekä mitätöidä jo myöntämänsä vientiluvan, keskeyttää sen soveltamisen, muuttaa lupaa tai peruuttaa sen. Jos toimivaltainen viranomainen epää tai mitätöi vientiluvan, keskeyttää sen soveltamisen, olennaisesti rajoittaa sitä tai peruuttaa sen tai jos toimivaltainen viranomainen on päättänyt, että aiotulle viennille ei pidä myöntää lupaa, sen on ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle sekä vaihdettava niiden kanssa asiaankuuluvia tietoja. Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt vientiluvan soveltamisen, lopullinen arvio on toimitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle keskeytysjakson päättyessä.

2.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava 1 kohdan mukaisesti ilmoitettuja epäämispäätöksiä uudelleen kolmen vuoden kuluessa niiden ilmoittamisesta ja joko kumottava ne, muutettava niitä tai uusittava ne. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava uudelleentarkastelun tulokset muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle mahdollisimman pian. Epäämispäätökset ovat voimassa, kunnes ne kumotaan, ja niitä on tarkasteltava uudelleen kolmen vuoden välein. Asianomaisen jäsenvaltion on kolmannen uudelleentarkastelun yhteydessä esitettävä perustelut, jos se päättää edelleen pitää epäämispäätöksen voimassa.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle 7 artiklan nojalla tekemistään päätöksistä kieltää kaksikäyttötuotteiden kauttakulku. Näissä ilmoituksissa on oltava kaikki asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien tuotteen luokitus, sen tekniset parametrit, määrämaa ja loppukäyttäjä.

4.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös 13 artiklassa tarkoitettuihin välityspalvelujen tarjoamista ja teknisen avun toimittamista koskeviin lupiin.

5.   Ennen kuin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen päättää, myöntääkö se luvan tai kieltääkö se kauttakulun tämän asetuksen nojalla, sen on tarkasteltava kaikkia tämän asetuksen nojalla tehtyjä voimassa olevia epäämispäätöksiä tai päätöksiä kieltää liitteeseen I sisältyvien kaksikäyttötuotteiden kauttakulku selvittääkseen, ovatko toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset evänneet luvan tai kieltäneet kauttakulun olennaisesti samanlaisen liiketapahtuman tapauksessa. Sen on tämän jälkeen neuvoteltava tällaiset epäämispäätökset tai kauttakulun kieltämispäätökset tämän artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti tehneiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Jäsenvaltioiden, joiden kanssa neuvotellaan, toimivaltaisten viranomaisten on kymmenen työpäivän kuluessa ilmoitettava, pitävätkö ne kyseistä liiketapahtumaa olennaisesti samanlaisena liiketapahtumana. Jos vastausta ei ole saatu kymmenen työpäivän kuluessa, katsotaan, että jäsenvaltioiden, joiden kanssa neuvotellaan, toimivaltaiset viranomaiset eivät pidä kyseistä liiketapahtumaa olennaisesti samanlaisena liiketapahtumana.

Jos kyseisen liiketapahtuman arvioimiseksi asianmukaisesti tarvitaan enemmän tietoa, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on sovittava kyseisen kymmenen päivän määräajan pidentämisestä. Määräaikaa voidaan kuitenkin pidentää enintään 30 työpäivällä.

Jos toimivaltainen viranomainen näiden neuvottelujen jälkeen päättää myöntää luvan tai sallia kauttakulun, sen on ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle sekä toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot päätöksen perusteista.

6.   Kaikkien tämän artiklan nojalla edellytettävien ilmoitusten tekemiseen on käytettävä suojattuja sähköisiä keinoja, mukaan lukien 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu järjestelmä.

7.   Kaikkien tämän artiklan nojalla annettavien tietojen on oltava niiden luottamuksellisuutta koskevan 23 artiklan 5 kohdan mukaisia.

IV LUKU

KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN JA MÄÄRÄPAIKKOJEN LUETTELOIDEN MUUTTAMINEN

17 artikla

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 18 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteissä I ja IV olevia kaksikäyttötuotteiden luetteloita seuraavasti:

a)

liitteessä I vahvistettua kaksikäyttötuotteiden luetteloa muutetaan niiden asiaa koskevien velvoitteiden ja sitoumusten sekä näihin mahdollisesti tehtyjen muutosten mukaisesti, jotka jäsenvaltiot ja tapauksen mukaan unioni ovat hyväksyneet kansainvälisten asesulkujärjestelmien ja vientivalvontajärjestelyjen osapuolina tai ratifioimalla asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia;

b)

jos liitteen I muuttaminen koskee kaksikäyttötuotteita, jotka sisältyvät myös liitteeseen II tai IV, kyseiset liitteet on muutettava tämän mukaisesti.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 18 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen II muuttamiseksi poistamalla tuotteita unionin yleislupien soveltamisalasta ja lisäämällä määräpaikkoja unionin yleislupien soveltamisalaan tai poistamalla niitä kyseisestä soveltamisalasta, yhteistyössä 24 artiklan mukaisesti perustetun kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän kanssa ja ottaen huomioon asiaankuuluvien asesulkujärjestelmien ja vientivalvontajärjestelyjen mukaiset velvoitteet ja sitoumukset, kuten valvontaluetteloiden muutokset, sekä asian kannalta merkityksellisen geopoliittisen kehityksen. Tämän kohdan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 19 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisessä tapauksessa, joka liittyy tiettyjen määräpaikkojen poistamiseen unionin yleisluvan soveltamisalasta.

18 artikla

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 9 syyskuuta 2021 viiden vuoden ajaksi 17 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 17 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

19 artikla

1.   Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 18 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen välittömästi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

20 artikla

Liitteessä IV vahvistettu kaksikäyttötuotteiden luettelo, joka on liitteen I osio, saatetaan ajan tasalle ottaen huomioon yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevat jäsenvaltioiden edut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisesti.

V LUKU

TULLIMENETTELYT

21 artikla

1.   Suorittaessaan kaksikäyttötuotteiden vientimuodollisuuksia vienti-ilmoituksen käsittelevässä tullitoimipaikassa viejän on todistettava, että vientiin mahdollisesti tarvittava lupa on saatu.

2.   Viejältä voidaan vaatia todisteeksi esitettyjen asiakirjojen käännös sen jäsenvaltion viralliselle kielelle, jossa vienti-ilmoitus annetaan.

3.   Rajoittamatta jäsenvaltiolle unionin tullikoodeksissa ja sen nojalla annettuja valtuuksia jäsenvaltio voi myös enintään 4 kohdassa tarkoitetuiksi ajanjaksoiksi keskeyttää viennin alueeltaan tai tarvittaessa muutoin estää kaksikäyttötuotteiden, joilla on voimassa oleva vientilupa tai joilla ei ole tällaista lupaa, viennin unionista alueensa kautta, jos sillä on

a)

syytä epäillä, että

i)

lupaa myönnettäessä ei ole otettu huomioon asian kannalta merkityksellisiä tietoja; tai

ii)

olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti luvan myöntämisen jälkeen; tai

b)

merkityksellisiä tietoja toimenpiteiden mahdolliseksi soveltamiseksi 4 artiklan 1 kohdan nojalla.

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisessä kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on viipymättä neuvoteltava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, joka on myöntänyt vientiluvan tai joka voi toteuttaa toimia 4 artiklan 1 kohdan nojalla, jotta kyseinen toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa toimia 4 artiklan 1 kohdan tai 16 artiklan 1 kohdan nojalla. Jos kyseinen toimivaltainen viranomainen päättää pitää luvan voimassa tai olla toteuttamatta toimia 4 artiklan 1 kohdan nojalla, sen on annettava vastaus kymmenen työpäivän kuluessa, ja tätä määräaikaa voidaan poikkeusolosuhteissa sen pyynnöstä pidentää 30 työpäivään. Tällaisessa tapauksessa, tai jos vastausta ei ole saatu kymmenen tai 30 työpäivän kuluessa, kaksikäyttötuotteet on välittömästi luovutettava vietäviksi. Luvan myöntäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle.

5.   Komissio voi laatia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjeita lupa- ja tulliviranomaisten yhteistyön tueksi.

22 artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että kaksikäyttötuotteiden vientiä varten tarvittavat tullimuodollisuudet voidaan suorittaa vain tähän tarkoitukseen valtuutetuissa tullitoimipaikoissa.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 1 kohdassa vahvistettua mahdollisuutta, on ilmoitettava komissiolle asianmukaisesti valtuutetut tullitoimipaikat. Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

VI LUKU

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ, TÄYTÄNTÖÖNPANO JA TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTA

23 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on viipymättä annettava komissiolle tiedoksi tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi annetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, mukaan lukien

a)

luettelo jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista, joilla on valtuudet

—

myöntää vientilupa kaksikäyttötuotteille,

—

myöntää tämän asetuksen mukaisia lupia välityspalvelujen tarjoamista ja teknisen avun toimittamista varten,

—

kieltää muiden kuin unionin kaksikäyttötuotteiden kauttakulku tämän asetuksen nojalla;

b)

edellä 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen muille jäsenvaltioille ja julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

2.   Jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet luodakseen toimivaltaisten viranomaisten välille suorat yhteistyö- ja tietojenvaihtoyhteydet unionin vientivalvontajärjestelmän tehostamiseksi ja sen varmistamiseksi, että valvonnan toteutus ja valvonnan täytäntöönpanon valvonta on yhdenmukaista ja tehokasta kaikkialla unionin tullialueella. Tietojenvaihto voi sisältää

a)

asiaankuuluvat lupatiedot kustakin myönnetystä luvasta (esimerkiksi arvo, lupatyypit ja määräpaikat sekä yleisten lupien käyttäjien lukumäärä);

b)

lisätiedot valvonnan toteuttamisesta, mukaan lukien tiedot 15 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden soveltamisesta, niiden toimijoiden lukumäärä, joilla on käytössä sisäinen vaatimustenmukaisuusohjelma, sekä, jos ne ovat saatavilla, tiedot kaksikäyttötuotteiden viennistä muista jäsenvaltioista;

c)

tiedot analyysista, johon kansallisiin valvontaluetteloihin 9 artiklan mukaisesti tehdyt tai suunnitellut lisäykset perustuvat;

d)

tiedot valvontatoimien täytäntöönpanon valvonnasta, mukaan lukien riskiperusteiset tarkastukset, yksityiskohtaiset tiedot viejistä, joilta on evätty oikeus käyttää kansallisia tai unionin yleislupia, sekä, jos ne ovat saatavilla, tiedot rikkomusten, takavarikointien ja muiden seuraamusten soveltamisen lukumäärästä;

e)

tiedot arkaluonteisista loppukäyttäjistä ja epäilyttäviin hankintatoimiin osallistuvista toimijoista sekä, jos ne ovat saatavilla, tiedot käytetyistä reiteistä.

3.   Lupatietoja on vaihdettava vähintään vuosittain 24 artiklan mukaisesti perustetun kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän laatimien suuntaviivojen mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon oikeudelliset vaatimukset henkilötietojen, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen tai suojattujen puolustusta, ulkopolitiikkaa tai kansallista turvallisuutta koskevien tietojen suojasta.

4.   Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelevat säännöllisesti 15 artiklan täytäntöönpanoa käyttäen perusteena tämän asetuksen mukaisesti toimitettuja tietoja ja niistä tehtyjä analyyseja. Kaikkien näihin keskusteluihin osallistuvien on pidettävä keskustelut luottamuksellisina.

5.   Neuvoston asetusta (EY) N:o 515/97 (14) ja sen erityisesti tietojen luottamuksellisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

6.   Komissio kehittää yhteistyössä 24 artiklan mukaisesti perustetun kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän kanssa suojatun ja salatun järjestelmän, joka tukee jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa komission suoraa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa. Komissio yhdistää järjestelmän jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sähköisiin lupajärjestelmiin, jos se on toteutettavissa ja siinä määrin kuin se on tarpeen suoran yhteistyön ja tietojenvaihdon helpottamiseksi. Euroopan parlamentille on tiedotettava järjestelmän talousarviosta, kehittämisestä ja toiminnasta.

7.   Henkilötietoja käsitellään asetuksissa (EU) 2016/679 ja (EU) 2018/1725 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

24 artikla

1.   Perustetaan kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä, jonka puheenjohtajana on komission edustaja. Kukin jäsenvaltio nimeää edustajan tähän ryhmään. Koordinointiryhmä tutkii kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat asiat, jotka sen puheenjohtaja tai jäsenvaltion edustaja saattaa sen käsiteltäviksi.

2.   Katsoessaan sen tarpeelliseksi kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä kuulee viejiä, välittäjiä, teknisen avun toimittajia ja muita asianomaisia sidosryhmiä, joita tämä asetus koskee.

3.   Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä perustaa tarvittaessa jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvia teknisiä asiantuntijaryhmiä tarkastelemaan valvonnan täytäntöönpanoon liittyviä erityiskysymyksiä, mukaan lukien liitteessä I vahvistettujen unionin valvontaluetteloiden ajantasaistamista koskevat kysymykset. Teknisten asiantuntijaryhmien on tarvittaessa kuultava viejiä, välittäjiä, teknisen avun toimittajia ja muita asianomaisia sidosryhmiä, joita tämä asetus koskee.

4.   Komissio tukee lupavalmiuksien ja täytäntöönpanon valvontavalmiuksien kehittämistä koskevaa unionin ohjelmaa muun muassa kehittämällä yhteistyössä kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän kanssa yhteisiä koulutusohjelmia jäsenvaltioiden virkamiehille.

25 artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon. Jäsenvaltion on erityisesti säädettävä tämän asetuksen säännösten tai sen täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Kyseisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä perustaa täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin tukemaan tietojenvaihtoa ja suoraa yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja valvontaviranomaisten välillä, jäljempänä ’täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismi’. Jäsenvaltiot ja komissio vaihtavat täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin puitteissa asiaankuuluvia tietoja, jos niitä on saatavilla, mukaan lukien tiedot 1 kohdan nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltamisesta, niiden luonteesta ja vaikutuksista, parhaiden käytäntöjen täytäntöönpanosta ja kaksikäyttötuotteiden luvattomasta viennistä ja/tai tämän asetuksen ja/tai asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön rikkomisesta.

Jäsenvaltiot ja komissio vaihtavat täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin puitteissa myös tietoja kansallisten valvontaviranomaisten parhaista käytännöistä, jotka koskevat riskiperusteisia tarkastuksia, kaksikäyttötuotteiden luvattoman viennin havaitsemista ja siihen liittyviä syytetoimia ja/tai tämän asetuksen ja/tai asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mahdollista muuta rikkomista.

Täytäntöönpanon valvonnan koordinointimekanismin puitteissa tapahtuva tietojenvaihto on luottamuksellista.

VII LUKU

AVOIMUUS, TIEDOTUS, SEURANTA JA ARVIOINTI

26 artikla

1.   Komissio ja neuvosto asettavat tarvittaessa saataville suuntaviivoja ja/tai suosituksia parhaista käytännöistä tässä asetuksessa tarkoitetuissa asioissa varmistaakseen unionin vientivalvontajärjestelmän tehokkuuden ja sen täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden. Parhaita käytäntöjä koskevien suuntaviivojen ja/tai suositusten antamisesta viejille, välittäjille ja teknisen avun toimittajille vastaa se jäsenvaltio, jossa niillä on asuinpaikka tai johon ne ovat sijoittautuneet. Kyseisissä parhaita käytäntöjä koskevissa suuntaviivoissa ja/tai suosituksissa otetaan huomioon erityisesti pk-yritysten tiedontarpeet.

2.   Komissio toimittaa yhteistyössä kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta sekä kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän toiminnasta, tutkimuksista ja kuulemisista. Kyseinen vuosikertomus on julkinen.

Vuosikertomuksessa on oltava tiedot tämän asetuksen mukaisista luvista (erityisesti niiden lukumäärästä ja arvosta eriteltyinä tuotelajin ja määräpaikan mukaan unionin ja kunkin jäsenvaltion tasolla) sekä epäämis- ja kieltämispäätöksistä. Vuosikertomuksessa on oltava myös tiedot hallinnosta (erityisesti henkilöstöstä, vaatimustenmukaisuus- ja tiedotustoimista, erityisistä lupa- tai luokitusvälineistä) sekä valvontatoimien täytäntöönpanon valvonnasta (etenkin rikkomisten ja seuraamusten lukumäärästä).

Verkkovalvontatuotteiden osalta vuosikertomuksessa on oltava erityiset tiedot luvista, erityisesti vastaanotettujen hakemusten lukumäärästä eriteltyinä tuotteiden mukaan, luvan myöntäneestä jäsenvaltiosta ja määräpaikoista, joita kyseiset hakemukset koskevat, sekä kyseisiä hakemuksia koskevista päätöksistä.

Vuosikertomukseen sisältyvät tiedot on esitettävä 3 kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Komissio ja neuvosto asettavat saataville suuntaviivoja menetelmistä tietojen keräämiseksi ja käsittelemiseksi vuosikertomuksen laatimista varten, mukaan lukien tuotelajien määrittämisestä ja täytäntöönpanon valvontatietojen saatavuudesta.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki aiheelliset tiedot tämän kertomuksen laatimista varten ottaen asianmukaisesti huomioon oikeudelliset vaatimukset henkilötietojen, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen tai suojattujen puolustusta, ulkopolitiikkaa tai kansallista turvallisuutta koskevien tietojen suojasta. Euroopan tilastoista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 223/2009 (15) sovelletaan tämän artiklan nojalla vaihdettuihin tai julkaistuihin tietoihin.

4.   Komissio arvioi tätä asetusta 10 päivän syyskuuta 2026 ja 10 päivän syyskuuta 2028 välisenä aikana ja esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista. Komissio arvioi 5 artiklaa 10 päivän syyskuuta 2024 jälkeen ja esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista.

VIII LUKU

VALVONTATOIMENPITEET

27 artikla

1.   Kaksikäyttötuotteiden viejien on pidettävä yksityiskohtaisia rekistereitä tai luetteloita viennistään asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti. Näihin rekistereihin tai luetteloihin on sisällyttävä erityisesti kaupalliset asiakirjat, kuten kauppalaskut, tavaraluettelot sekä kuljetusasiakirjat ja muut toimitusasiakirjat, jotka sisältävät riittävät tiedot seuraavien seikkojen toteamiseksi:

a)

kaksikäyttötuotteiden kuvaus;

b)

kaksikäyttötuotteiden määrä;

c)

viejän ja vastaanottajan nimi ja osoite;

d)

kaksikäyttötuotteiden loppukäyttö ja loppukäyttäjä, jos nämä ovat tiedossa.

2.   Välittäjien ja teknisen avun toimittajien on pidettävä asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti rekistereitä tai luetteloita välityspalveluista tai teknisestä avusta voidakseen pyynnöstä todistaa välityspalvelujen tai teknisen avun kohteena olleiden kaksikäyttötuotteiden kuvauksen, ajankohdan, jona tuotteet olivat tällaisten palvelujen kohteena, tällaisten tuotteiden ja palvelujen määräpaikan sekä maat, joita kyseiset palvelut koskivat.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut rekisterit tai luettelot ja asiakirjat on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jona vienti tapahtui tai jona välityspalvelut tarjottiin tai tekninen apu toimitettiin. Ne on esitettävä pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.   Liitteeseen I sisältyvien kaksikäyttötuotteiden unionin sisäisiä siirtoja koskevat asiakirjat ja luettelot on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan sen kalenterivuoden päättymisestä, jona tuotteet siirrettiin, ja ne on esitettävä pyynnöstä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, josta tuotteet siirrettiin.

28 artikla

Tämän asetuksen oikean soveltamisen varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta sen toimivaltaiset viranomaiset voivat

a)

kerätä tietoja kaikista kaksikäyttötuotteita sisältävistä tilauksista ja liiketapahtumista;

b)

todeta, sovelletaanko vientivalvontatoimenpiteitä asianmukaisesti, mikä voi erityisesti edellyttää valtuuksia päästä sellaisten henkilöiden tiloihin, joilla on vientitoimeen liittyvä intressi, tai välityspalvelujen tarjoamiseen osallistuvien välittäjien tiloihin 6 artiklassa vahvistetuissa olosuhteissa taikka teknisen avun toimittajien tiloihin 8 artiklassa vahvistetuissa olosuhteissa.

IX LUKU

YHTEISTYÖ KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA

29 artikla

1.   Komissio ja jäsenvaltiot käyvät tarvittaessa vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa edistääkseen valvonnan lähentämistä maailmanlaajuisesti.

Vuoropuhelulla voidaan tukea säännöllistä ja vastavuoroista yhteistyötä, myös tietojenvaihtoa ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, kolmansien maiden kanssa sekä valmiuksien kehittämistä ja tiedottamista kolmansille maille. Vuoropuhelulla voidaan myös kannustaa kolmansia maita sitoutumaan tiukkaan vientivalvontaan, jota kehitetään monenvälisissä vientivalvontajärjestelmissä kansainvälisten parhaiden käytäntöjen esikuvaksi.

2.   Rajoittamatta unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyjen keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevien sopimusten tai pöytäkirjojen määräysten soveltamista neuvosto voi valtuuttaa komission neuvottelemaan kolmansien maiden kanssa sopimuksista, joissa määrätään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Kyseiset neuvottelut käydään tapauksen mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdassa ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksessa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

X LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artikla

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta päätöksen N:o 1104/2011/EU täydentämisestä 15 päivänä syyskuuta 2015 annetun komission delegoidun päätöksen soveltamista.

31 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 428/2009.

Ennen 9 päivää syyskuuta 2021 tehtyihin lupahakemuksiin sovelletaan kuitenkin edelleen asetuksen (EY) N:o 428/2009 asiaa koskevia säännöksiä.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

32 artikla

Tämä asetus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä toukokuuta 2021.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

D. M. SASSOLI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. P. ZACARIAS

(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. maaliskuuta 2021 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 10. toukokuuta 2021.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009, annettu 5 päivänä toukokuuta 2009, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1).

(3)  Neuvoston yhteinen kanta 2008/944/YUTP, vahvistettu 8 päivänä joulukuuta 2008, sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(5)   EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/479, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015, yhteisen vientimenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 83, 27.3.2015, s. 34).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(9)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).

(10)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).

(11)   EUVL C 202, 8.7.2011, s. 13.

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1104/2011/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä (EUVL L 287, 4.11.2011, s. 1).

(13)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2446, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 1).

(14)  Neuvoston asetus (EY) N:o 515/97, annettu 13 päivänä maaliskuuta 1997, jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi (EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).

LIITE I

TÄMÄN ASETUKSEN 3 ARTIKLASSA TARKOITETTUJEN KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN LUETTELO

Tähän liitteeseen sisältyvällä kaksikäyttötuotteiden luettelolla pannaan täytäntöön kansainvälisesti sovittu kaksikäyttötuotteiden valvonta, mukaan lukien Australia-ryhmä (1), ohjusteknologian valvontajärjestely (MTCR) (2), ydinalan viejämaiden ryhmä (NSG) (3), Wassenaarin järjestely (4) ja kemiallisten aseiden kieltosopimus (5).

SISÄLTÖ

I osa:

 Yleiset huomautukset, akronyymit ja lyhenteet sekä määritelmät

II osa - Ryhmä 0

 Ydinaineet, laitteistot ja laitteet

III osa - Ryhmä 1

 Erityismateriaalit ja niihin liittyvät laitteet

IV osa - Ryhmä 2

 Materiaalin käsittely

V osa - Ryhmä 3

 Elektroniikka

VI osa - Ryhmä 4

 Tietokoneet

VII osa - Ryhmä 5

 Tietoliikenne ja ”tiedonsuojaus”

VIII osa - Ryhmä 6

 Anturit ja laserit

IX osa - Ryhmä 7

 Navigointi ja ilmailu

X osa - Ryhmä 8

 Meriteknologia

XI osa - Ryhmä 9

 Ilma- ja avaruusalusten työntövoima

I OSA -     Yleiset huomautukset, akronyymit ja lyhenteet sekä määritelmät

YLEISET HUOMAUTUKSET LIITTEESEEN I

1.

 Sotilaskäyttöön suunniteltujen tai muunnettujen tuotteiden valvonta: ks. yksittäisten unionin jäsenvaltioiden ylläpitämät asiaankuuluvat asetarvikkeiden valvontaluettelot. Tässä liitteessä viittauksissa, joissa todetaan ”KATSO MYÖS ASETARVIKELUETTELO”, tarkoitetaan samoja luetteloja.

2.

 Tässä liitteessä tarkoitettua valvontaa ei saa kiertää viemällä ei-valvonnanalaisia tavaroita (tuotantolaitos mukaan lukien), jotka sisältävät yhden tai useampia valvonnanalaisia komponentteja, kun valvonnanalainen komponentti on tavaran olennainen osa ja irrotettavissa tai käytettävissä toisiin tarkoituksiin.

Huom.

Arvioitaessa sitä, onko valvonnanalaista komponenttia tai komponentteja pidettävä olennaisina osina, on välttämätöntä tarkastella määrän, arvon ja teknologisen tietotaidon tekijöitä sekä muita erityisolosuhteita, jotka voisivat osoittaa valvonnanalaisen komponentin tai komponenttien olevan toimitettavien tuotteiden olennaisia osia.

3.

 Tässä liitteessä määriteltyihin tuotteisiin kuuluvat sekä uudet että käytetyt tuotteet.

4.

 Joissain tapauksissa kemikaalit on luetteloitu nimen ja CAS-numeron mukaan. Luetteloa sovelletaan kemikaaleihin, joilla on sama rakennekaava (mukaan lukien hydraatit) riippumatta nimestä tai CAS-numerosta. CAS-numerot on esitetty, jotta tietty kemikaali tai seos olisi helpompi tunnistaa nimikkeistöstä riippumatta. CAS-numeroita ei voida käyttää yksilöllisinä tunnisteina, koska joillakin tietyn luetteloidun kemikaalin muodoilla on eri CAS-numerot ja tiettyä luetteloitua kemikaalia sisältävillä seoksilla voi myös olla eri CAS-numerot.

YDINTEKNOLOGIAHUOMAUTUS (Ydth)

(Sovelletaan 0 ryhmän E osan yhteydessä.)

0 ryhmän valvonnanalaisiin tuotteisiin suoraan liittyvä ”teknologia” on valvonnanalainen 0 ryhmää koskevien säännösten mukaisesti.

”Teknologia” valvonnanalaisten tuotteiden ”kehittämistä”, ”tuotantoa” ja ”käyttöä” varten on valvonnanalaista myös silloin, kun se on sovellettavissa ei-valvonnanalaisiin tuotteisiin.

Tuotteiden hyväksyminen vientiin oikeuttaa myös tuotteiden käyttöönottoa, toimintaa, ylläpitoa ja korjausta varten tarvittavan vähimmäis”teknologian” viennin samalle loppukäyttäjälle.

”Teknologian” siirron valvonta ei koske ”julkista” tietoa tai ”tieteellistä perustutkimusta”.

YLEINEN TEKNOLOGIAHUOMAUTUS (YTH)

(Sovelletaan 1–9 ryhmien E osan yhteydessä.)

1–9 ryhmissä valvonnanalaisten tuotteiden ”kehitystä”, ”tuotantoa” tai ”käyttöä” varten ”tarvittavan” ”teknologian” vienti on valvonnanalaista 1–9 ryhmien säännösten mukaisesti.

Valvonnanalaisten tuotteiden ”kehittämistä”, ”tuotantoa” ja ”käyttöä” varten ”tarvittava” ”teknologia” on valvonnanalaista myös silloin, kun se on sovellettavissa ei-valvonnanalaisiin tuotteisiin.

Valvonta ei koske sitä vähimmäis”teknologiaa”, joka on välttämätön käyttöönottoa, toimintaa, ylläpitoa (tarkastusta) tai korjausta varten tuotteille, jotka eivät ole valvonnanalaisia tai joiden vienti on saatettu luvalliseksi.

Huom.

Tällä ei vapauteta 1E002.e, 1E002.f, 8E002.a ja 8E002.b kohdassa määriteltyä vastaavaa ”teknologiaa”.

”Teknologian” siirtojen valvonta ei koske ”julkista” tietoa, ”tieteellistä perustutkimusta” tai välttämätöntä vähimmäistietoa patenttihakemuksiin.

YDINVOIMAOHJELMISTOHUOMAUTUS

(Tämä huomautus kumoaa kaiken 0 ryhmän D osan asettaman valvonnanalaisuuden)

Tämän luettelon 0 ryhmän D osalla ei aseteta valvonnanalaiseksi ”ohjelmistoa”, joka on vähimmäis”kohdekoodi” (Object code), joka on välttämätön käyttöönottoa, toimintaa, ylläpitoa (tarkastusta) tai korjausta varten tuotteille, joiden vienti on saatettu luvalliseksi.

Tuotteiden hyväksyminen vientiin oikeuttaa myös tuotteiden käyttöönottoa, toimintaa, ylläpitoa (tarkastusta) ja korjausta varten tarvittavan vähimmäis”kohdekoodin” viennin samalle loppukäyttäjälle.

Huom.

Ydinvoimaohjelmistohuomautus ei vapauta 5 ryhmän 2 osassa (”Tiedonsuojaus”) määriteltyä ”ohjelmistoa”.

YLEINEN OHJELMISTOHUOMAUTUS (Yloh)

(Tämä huomautus kumoaa kaiken 1–9 ryhmien D osassa asetetun valvonnanalaisuuden.)

Tämän luettelon 1–9 ryhmissä ei aseteta valvonnanalaiseksi ”ohjelmistoja”, jotka:

a.

Ovat yleisesti yleisön saatavissa:

1.

Myydään vähittäismyyntipisteissä varastosta ja rajoituksetta:

a.

Käsikaupassa;

b.

Postimyynnissä;

c.

Elektronisesti tapahtuvassa myynnissä; tai

d.

Puhelinmyynnissä; ja

2.

On suunniteltu käyttäjän käyttöönotettaviksi ilman merkittävää toimittajan tukea;

Huom.

Yleisen ohjelmistohuomautuksen a kohdalla ei vapauteta 5 ryhmän 2 osassa (”Tiedonsuojaus”) määriteltyä ”ohjelmistoa”.

b.

Ovat ”julkisia” (In the public domain) tai

c.

Vähimmäis”kohdekoodi” (Object code), joka on välttämätön käyttöönottoa, toimintaa, ylläpitoa (tarkastusta) tai korjausta varten tuotteille, joiden vienti on saatettu luvalliseksi.

Huom.

Yleisen ohjelmistohuomautuksen c kohdalla ei vapauteta 5 ryhmän 2 osassa (”Tiedonsuojaus”) määriteltyä ”ohjelmistoa”.

YLEINEN ”TIEDONSUOJAUS”HUOMAUTUS (YTSH)

”Tiedonsuojaus” tuotteita tai -toimintoja olisi tarkasteltava ottaen huomioon 5 ryhmän 2 osassa olevat määräykset, vaikka kyseessä olisivat muiden tuotteiden komponentit, ”ohjelmistot” tai toiminnot.

ULKOASUA KOSKEVAT KÄYTÄNTEET EUROOPAN UNIONIN VIRALLISTA LEHTEÄ VARTEN

Toimielinten yhteisen julkaisukäsikirjassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä suomeksi julkaistavissa teksteissä

—

käytetään pilkkua erottamaan kokonaisluvut desimaaleista,

—

ryhmitellään luvun kokonaisosa kolmen numeron ryhmiin, joiden välissä on ohuke.

Tässä liitteessä esitetyssä tekstissä noudatetaan edellä kuvattua käytäntöä.

TÄSSÄ LIITTEESSÄ KÄYTETYT AKRONYYMIT JA LYHENTEET

Niiden akronyymien ja lyhenteiden osalta, joita käytetään määritellyistä termeistä, katso ”Tässä liitteessä käytettyjen termien määritelmät”.

AKRONYYMIT JA LYHENTEET

ABEC

Annular Bearing Engineers Committee

ABMA

American Bearing Manufacturers Association

ADC

Analogue-to-Digital Converter (analogi-digitaalimuunnin)

AGMA

American Gear Manufacturers’ Association

AHRS

Attitude and Heading Reference Systems (asennon ja suunnan referenssijärjestelmät)

AISI

American Iron and Steel Institute

ALE

Atomic Layer Epitaxy (atomikerroskasvatus)

ALU

Arithmetic Logic Unit (aritmetiikkayksikkö)

ANSI

American National Standards Institute

APP

Adjusted Peak Performance (mukautettu huipputehokkuus)

APU

Auxiliary Power Unit (apuvoimanlähde)

ASTM

American Society for Testing and Materials

ATC

Air Traffic Control (lennonohjaus)

BJT

Bipolar Junction Transistors (bipolaariset liitostransistorit)

BPP

Beam Parameter Product (sädeparametritulo)

BSC

Base Station Controller (tukiasemaohjain)

CAD

Computer-Aided-Design (tietokoneavusteinen suunnittelu)

CAS

Chemical Abstracts Service

CCD

Charge Coupled Device (varauskytketty)

CDU

Control and Display Unit (ohjaus- ja näyttöyksikkö)

CEP

Circular Error Probable (todennäköinen paikannuksen etäisyysvirhe)

CMM

Coordinate Measuring Machine (koordinaattimittauskone)

CMOS

Complementary Metal Oxide Semiconductor (komplementaariset metallioksidipuolijohdelaitteet)

CNTD

Controlled Nucleation Thermal Deposition (säädeltävä ydintymislämpöhajoaminen)

CPLD

Complex Programmable Logic Device (kompleksinen ohjelmoitava logiikkapiiri)

CPU

Central Processing Unit (keskusyksikkö)

CVD

Chemical Vapour Deposition (kemiallinen kaasufaasipinnoitus)

CW

Chemical Warfare (kemiallinen sodankäynti)

CW (for lasers)

Continuous Wave (jatkuva aalto (laserit))

DAC

Digital-to-Analogue Converter (digitaali-analogimuunnin)

DANL

Displayed Average Noise Level (keskimääräinen kohinataso)

DBRN

Data-Base Referenced Navigation

DDS

Direct Digital Synthesizer (suora digitaalinen syntetisaattori)

DMA

Dynamic Mechanical Analysis (dynaamis-mekaaninen analyysi)

DME

Distance Measuring Equipment (etäisyydenmittauslaite)

DMOSFET

Diffused Metal Oxide Semiconductor Field Effect Transistor (kaksoisdiffusoitu metallioksidipuolijohdekanavatransistori)

DS

Directionally Solidified (suunnatusti kiinteytetty)

EB

Exploding Bridge (räjähtävä siltajohdin)

EB-PVD

Electron Beam Physical Vapour Deposition (elektronisuihkun avulla tapahtuva fysikaalinen kaasufaasipinnoitus)

EBW

Exploding Bridge Wire (räjähtävä siltajohdinlanka)

ECM

Electro-Chemical Machining (sähkökemiallinen työstö)

EDM

Electrical Discharge Machines (kipinätyöstökoneet)

EFI

Exploding Foil Initiators (Räjähtävät kalvosytyttimet)

EIRP

Effective Isotropic Radiated Power (ekvivalenttinen isotrooppinen säteilyteho)

EMP

Electromagnetic Pulse (sähkömagneettinen pulssi)

ENOB

Effective Number of Bits (bittien tosiasiallinen määrä)

ERF

Electrorheological Finishing (elektroreologinen viimeistely)

ERP

Effective Isotropic Radiated Power (ekvivalenttinen säteilyteho)

ESD

Electrostatic Discharge (staattisen sähkön purkaus)

ETO

Emitter Turn-Off Thyristor (emitterillä sammutettava tyristori, ETO-tyristori)

ETT

Electrical Triggering Thyristor (ETT-tyristori)

EU

European Union (Euroopan unioni)

EUV

Extreme UltraViolet (äärimmäinen ultraviolettialue)

FADEC

Full Authority Digital Engine Control (digitaaliset moottorin ohjausjärjestelmät)

FFT

Fast Fourier Transform (nopea Fourier-muunnos)

FPGA

Field Programmable Gate Array (ohjelmoitava porttimatriisi)

FPIC

Field Programmable Interconnect (ohjelmoitava yhdyskomponentti)

FPLA

Field Programmable Gate Array (ohjelmoitava logiikkamatriisi)

FPO

Floating Point Operation (liukulukulaskutoimitus)

FWHM

Full-Width Half-Maximum (puoliarvoleveys)

GLONASS

Global Orbiting Navigation Satellite System (venäläinen navigointisatelliittijärjestelmä)

GNSS

Global Navigation Satellite System (globaali navigointisatelliittijärjestelmä)

GPS

Global Positioning System (globaali paikannusjärjestelmä)

GSM

Global System for Mobile Communications (digitaalinen matkaviestintästandardi, GSM-järjestelmä)

GTO

GateTurn-Off Thyristor (hiltalta sammutettava tyristori, GTO-tyristori)

HBT

Hetero-Bipolar Transistors (heterobipolaaritransistori)

HDMI

High-Definition Multimedia Interface (HDMI-liitäntästandardi)

HEMT

High Electron Mobility Transistor (korkean elektroniliikkuvuuden transistori)

ICAO

International Civil Aviation Organization (Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö)

IEC

International Electro-technical Commission (Kansainvälinen sähkötekniikan toimikunta)

IED

Improvised Explosive Device (omatekoinen räjähde)

IEEE

Institute of Electrical and Electronic Engineers

IFOV

Instantaneous-Field-Of-View (hetkellinen näkökenttä)

IGBT

Insulated Gate Bipolar Transistor (eristettyhilainen bipolaaritransistori)

IGCT

Integrated Gate Commutated Thyristor (integroitu hilalta kommutoiva tyristori, IGCT-tyristori)

IHO

International Hydrographic Organization (Kansainvälisen hydrografinen järjestö)

ILS

Instrument Landing System (mittarilaskeutumisjärjestelmä)

IMU

Inertial Measurement Unit (inertiamittausyksikkö)

INS

Inertial Navigation System (inertiasuunnistusjärjestelmä)

IP

Internet Protocol (internetprotokolla)

IRS

Inertial Reference System (inertiajärjestelmä)

IRU

Inertial Reference Unit (inertiayksikkö)

ISA

International Standard Atmosphere (kansainvälinen standardi-ilmakehä)

ISAR

Inverse Synthetic Aperture Radar (käänteisen synteettisen apertuurin tutka)

ISO

International Organization for Standardization (Kansainvälinen standardisoimisjärjestö)

ITU

International Telecommunication Union (Kansainvälinen televiestintäliitto)

JT

Joule-Thomson

LIDAR

Light Detecting and Ranging (valoon perustuva havainnointi ja etäisyyden mittaus)

LIDT

Laser Induced Damage Threshold (laseraltistuksen vauriokynnys)

LOA

Length Overall (suurin pituus)

LRU

Line Replaceable Unit (linjahuollossa vaihdettava yksikkö)

LTT

Light Triggering Thyristor (LTT-tyristori)

MLS

Microwave Landing Systems (mikroaaltolaskeutumisjärjestelmät)

MMIC

Monolithic Microwave Integrated Circuit (monoliittinen integroitu mikroaaltopiiri)

MOCVD

Metal Organic Chemical Vapour Deposition (metalliorgaaninen kemiallinen kaasufaasipinnoitus)

MOSFET

Metal-Oxide-Semiconductor Field Effect Transistor (metallioksidipuolijohdekanavatransistori)

MPM

Microwave Power Module (tehomittari)

MRF

Magnetorheological Finishing (magnetoreologinen viimeistely)

MRF

Minimum Resolvable Feature size (pienin erottuva kuvion koko)

MRI

Magnetic Resonance Imaging (magneettiresonanssikuvaus)

MTBF

Mean-Time-Between-Failures (keskimääräinen vikaväli)

MTTF

Mean-Time-To-Failure (keskimääräinen vioittumisaika)

NA

Numerical Aperture (numeerinen aukko)

NDT

Non-Destructive Test (ainetta rikkomaton testi)

NEQ

Net Explosive Quantity (nettoräjähdemäärä)

NIJ

National Institute of Justice

OAM

Operations, Administration or Maintenance (toiminta, hallinto tai ylläpito)

OSI

Open Systems Interconnection (avointen järjestelmien yhteenliittäminen)

PAI

Polyamide-imides (polyamidi-imidit)

PAR

Precision Approach Radar (tarkkuuslähestymistutka)

PCL

Passive Coherent Location (pssiiviset koherentit paikantamisjärjestelmät)

PDK

Process Design Kit (prosessisuunnittelusarja)

PIN

Personal Identification Number (henkilökohtainen tunnusnumero)

PMR

Private Mobile Radio (erillisradioverkko)

PVD

Chemical Vapour Deposition (fysikaalinen kaasufaasipinnoitus)

ppm

parts per million (miljoonasosa)

QAM

Quadrature-Amplitude-Modulation (kvadratuuri-amplitudi-modulaatio)

QE

Quantum Efficiency (kvanttihyötysuhde)

RAP

Reactive Atom Plasmas (reaktiiviset atomiplasmat)

RF

Radio Frequency (radiotaajuus)

rms

root mean square (neliöllinen keskiarvo)

RNC

Radio Network Controller (radioverkonohjain)

RNSS

Regional Navigation Satellite System (alueellinen navigointisatelliittijärjestelmä)

ROIC

Read-out Integrated Circuit (näyttöpiiri)

S-FIL

Step and Flash Imprint Lithography (askeltava optinen painokuviointi)

SAR

Synthetic Aperture Radar (synteettisen apertuurin tutka)

SAS

Synthetic Aperture Sonar (synteettisen apertuurin luotain)

SC

Single Crystal (yksikide-)

SCR

Silicon Controlled Rectifier (tyristori)

SFDR

Spurious Free Dynamic Range (hiriötön dynaaminen alue)

SHPL

Super High Powered Laser (suurteholaser)

SLAR

Sidelooking Airborne Radar (sivukulmatutka)

SOI

Silicon-on-Insulator (pii eristeen päällä)

SQUID

Superconducting Quantum Interference Device (suprajohtava kvantti-interferenssilaite)

SRA

Shop Replaceable Assembly (korjaamolla vaihdettava kokoonpano)

SRAM

Static Random Access Memory (staattinen luku-/kirjoitusmuisti)

SSB

Single Sideband (yksisivukaista)

SSR

Secondary Surveillance Radar (toisiovalvontatutka)

SSS

Side Scan Sonar (viistokaikuluotain)

TIR

Total Indicated Reading (koko näyttöalue)

TVR

Transmitting Voltage Response (lähetysjännitevaste)

u

Atomic Mass Unit (atomimassayksikkö)

UPR

Unidirectional Positioning Repeatability (yhdensuuntainen asemoinnin toistettavuus)

UTS

Ultimate Tensile Strength (murtovetolujuus)

UV

Ultraviolet (ultravioletti)

VJFET

Vertical Junction Field Effect Transistor (vertikaaliset liitoskanavatransistorit)

VOR

Very High Frequency Omni-Directional Range (VHF-monisuuntamajakka)

WHO

World Health Organization (Maailman terveysjärjestö)

WLAN

Wireless Local Area Network (langaton lähiverkko)

TÄSSÄ LIITTEESSÄ KÄYTETTYJEN TERMIEN MÄÄRITELMÄT

Image 1

Image 2

Image 3

Image 4

Image 5

Image 6

Image 7