02015R0035 — FI — 15.04.2021 — 008.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/35,

annettu 10 päivänä lokakuuta 2014,

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 012 17.1.2015, s. 1)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/467, annettu 30 päivänä syyskuuta 2015,

  L 85

6

1.4.2016

 M2

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/2283, annettu 22 päivänä elokuuta 2016,

  L 346

111

20.12.2016

 M3

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/669, annettu 16 päivänä joulukuuta 2016,

  L 97

3

8.4.2017

►M4

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/1542, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017,

  L 236

14

14.9.2017

►M5

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2018/1221, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2018,

  L 227

1

10.9.2018

►M6

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2019/981, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2019,

  L 161

1

18.6.2019

 M7

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2019/1865, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2019,

  L 289

3

8.11.2019

►M8

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/442, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

  L 92

1

26.3.2020

 M9

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/988, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2020,

  L 221

3

10.7.2020

 M10

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2021/526, annettu 23 päivänä lokakuuta 2020,

  L 106

29

26.3.2021


Oikaistu:

►C1

Oikaisu, EUVL L 264, 13.10.2017, s.  24 (2017/1542)

►C2

Oikaisu, EUVL L 195, 1.8.2018, s.  27 (2015/35)

►C3

Oikaisu, EUVL L 168, 25.6.2019, s.  16 (2019/981)




▼B

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/35,

annettu 10 päivänä lokakuuta 2014,

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO

ARVOSTAMINEN JA RISKIPERUSTEISET PÄÄOMAVAATIMUKSET (PILARI I), TEHOSTETTU HALLINTO (PILARI II) JA LISÄÄNTYNYT LÄPINÄKYVYYS (PILARI III)

I LUKU

Yleiset säännökset

1 JAKSO

Määritelmät ja yleiset periaatteet

2 JAKSO

Ulkoiset luottoluokitukset

II LUKU

Varojen ja velkojen arvostaminen

III LUKU

Vakuutustekniseen vastuuvelkaan liittyvät säännökset

1 JAKSO

Yleiset säännökset

2 JAKSO

Tietojen laatu

3 JAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmät

1 ALAJAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustaoletukset

2 ALAJAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustatiedot

3 ALAJAKSO

Kassavirtaennusteet parhaan estimaatin laskennalle

4 ALAJAKSO

Riskimarginaali

5 ALAJAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen kokonaisuutena

6 ALAJAKSO

Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset

4 JAKSO

Asiaankuuluva riskitön korkokäyrä

1 ALAJAKSO

Yleiset säännökset

2 ALAJAKSO

Riskitön peruskorkokäyrä

3 ALAJAKSO

Volatiliteettikorjaus

4 ALAJAKSO

Vastaavuuskorjaus

5 JAKSO

Vakuutuslajit

6 JAKSO

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

IV LUKU

Oma varallisuus

1 JAKSO

Oman varallisuuden määrittäminen

1 ALAJAKSO

Valvontaviranomaisten hyväksyntä omalle lisävarallisuudelle

2 ALAJAKSO

Omistusyhteyksien käsittely omassa varallisuudessa

2 JAKSO

Oman varallisuuden luokitus

3 JAKSO

Oman varallisuuden hyväksyttävyys

1 ALAJAKSO

Korvamerkityt rahastot

2 ALAJAKSO

Määrälliset rajoitukset

V LUKU

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaava

1 JAKSO

Yleiset säännökset

1 ALAJAKSO

Skenaariopohjaiset laskennat

2 ALAJAKSO

Läpikatsomisperiaate

3 ALAJAKSO

Aluehallinnot ja paikallisviranomaiset

4 ALAJAKSO

Olennainen perusteriski

5 ALAJAKSO

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta

6 ALAJAKSO

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

7 ALAJAKSO

Vakuutusriskiosioiden soveltamisala

2 JAKSO

Vahinkovakuutusriskiosio

3 JAKSO

Henkivakuutusosio

4 JAKSO

Sairausvakuutusriskiosio

5 JAKSO

Markkinariskiosio

1 ALAJAKSO

Korrelaatiokertoimet

1 a ALAJAKSO

Vaatimukset täyttävät infrastruktuurisijoitukset

2 ALAJAKSO

Korkoriskin alaosio

3 ALAJAKSO

Osakeriskin alaosio

4 ALAJAKSO

Kiinteistöriskin alaosio

5 ALAJAKSO

Korkomarginaaliriskin alaosio

6 ALAJAKSO

Markkinariskin keskittymisen alaosio

7 ALAJAKSO

Valuuttariskin alaosio

6 JAKSO

Vastapuoliriskiosio

1 ALAJAKSO

Yleiset säännökset

2 ALAJAKSO

Tyypin 1 altistumat

3 ALAJAKSO

Tyypin 2 altistumat

7 JAKSO

Aineettomien hyödykkeiden riskiosio

8 JAKSO

Operatiivinen riski

9 JAKSO

Vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus

10 JAKSO

Riskienvähentämistekniikat

11 JAKSO

Korvamerkityt rahastot

12 JAKSO

Yrityskohtaiset parametrit

13 JAKSO

Korrelaatioparametrien päivittämiseen käytettävä menettely

VI LUKU

Vakavaraisuuspääomavaatimus — Kokonaiset ja osittaiset sisäiset mallit

1 JAKSO

Määritelmät

2 JAKSO

Käyttötesti

3 JAKSO

Tilastolliset laatuvaatimukset

4 JAKSO

Kalibrointivaatimukset

5 JAKSO

Osittaisten sisäisten mallien yhdistäminen

6 JAKSO

Voittojen ja tappioiden tarkastelu

7 JAKSO

Validointivaatimukset

8 JAKSO

Dokumentointivaatimukset

9 JAKSO

Ulkoiset mallit ja tiedot

VII LUKU

Vähimmäispääomavaatimus

VIII LUKU

Sijoitukset arvopaperistamispositioihin

IX LUKU

Hallintojärjestelmä

1 JAKSO

Hallintojärjestelmän osatekijät

2 JAKSO

Toiminnot

3 JAKSO

Sopivuus- ja luotettavuusvaatimukset

4 JAKSO

Ulkoistaminen

5 JAKSO

Palkka- ja palkkiopolitiikka

X LUKU

Pääomavaatimuksen korotus

1 JAKSO

Tilanteet, joissa voidaan määrätä pääomavaatimuksen korotus

2 JAKSO

Pääomavaatimuksen korotusten laskentaan sovellettavat menetelmät

XI LUKU

Tervehdyttämisjakson pidentäminen

XII LUKU

Tietojen julkistaminen

1 JAKSO

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: rakenne ja sisältö

2 JAKSO

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: tietojen julkistamatta jättäminen

3 JAKSO

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: määräajat, jukistamismuodot ja päivitykset

XIII LUKU

Säännöllinen valvontaan liittyvä raportointi

1 JAKSO

Osat ja sisältö

2 JAKSO

Määäräajat ja viestintämuodot

XIV LUKU

Valvontaviranomaisten avoimuus ja vastuuvelvollisuus

XV LUKU

Erillisyhtiöt

1 JAKSO

Toimilupa

2 JAKSO

Pakolliset sopimusehdot

3 JAKSO

Hallintojärjestelmä

4 JAKSO

Valvontaan liittyvä raportointi

5 JAKSO

Vakavaraisuusvaatimukset

II OSASTO

VAKUUTUSRYHMÄT

I LUKU

Vakavaraisuuslaskelmat ryhmätasolla

1 JAKSO

Ryhmän vakavaraisuus: laskentamenetelmän valinta ja yleiset periaatteet

2 JAKSO

Ryhmän vakavaraisuus: laskentamenetelmät

II LUKU

Ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan käytetyt sisäiset mallit

1 JAKSO

Kokonaiset tai osittaiset sisäiset mallit ainoastaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemista varten

2 JAKSO

Ryhmänsisäisen mallin käyttö

III LUKU

Ryhmän vakavaraisuuden valvonta sellaisten ryhmien osalta, joilla on keskitetty riskienhallinta

IV LUKU

Ryhmävalvonnan koordinointi

1 JAKSO

Valvontaviranomaisten kollegiot

2 JAKSO

Tietojen vaihto

3 JAKSO

Kansallisen tai alueellisen alaryhmän valvonta

V LUKU

Tietojen julkistaminen

1 JAKSO

Ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus

2 JAKSO

Yksi vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus

VI LUKU

Ryhmävalvontaan liittyvä raportointi

1 JAKSO

Säännöllinen raportointi

2 JAKSO

Riskikeskittymiä ja ryhmänsisäisiä liiketoimia koskeva raportointi

III OSASTO

KOLMANNEN MAAN VASTAAVUUS JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Jälleenvakuutustoimintaa harjoittavat yritykset, joiden kotipaikka sijaitsee kolmannessa maassa

II LUKU

Sidosyrityksinä olevat kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset

III LUKU

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys sijaitsee unionin ulkopuolella

IV LUKU

Loppusäännökset



I OSASTO

ARVOSTAMINEN JA RISKIPERUSTEISET PÄÄOMAVAATIMUKSET (PILARI I), TEHOSTETTU HALLINTO (PILARI II) JA LISÄÄNTYNYT LÄPINÄKYVYYS (PILARI III)



I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET



1 JAKSO

Määritelmät ja yleiset periaatteet

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1. 

’vaihtoehtoisilla arvostusmenetelmillä’ direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisia arvostusmenetelmiä, lukuun ottamatta niitä, joissa käytetään ainoastaan noteerattuja markkinahintoja samoille tai samankaltaisille varoille tai veloille;

2. 

’skenaarioanalyysillä’ useamman epäedullisen tapahtuman yhteisvaikutuksen analysointia;

3. 

’sairausvakuutusvelvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa joko yhden tai molemmat seuraavassa mainitusta:

i) 

lääketieteellisen hoidon tarjoaminen, mukaan luettuna ehkäisevä tai parantava lääketieteellinen hoito tai sairauden, onnettomuuden, työkyvyttömyyden tai haitan johdosta annettu hoito tai tällaista hoitoa varten annettu rahallinen korvaus;

ii) 

sairauden, onnettomuuden, työkyvyttömyyden tai haitan johdosta syntynyt rahallinen korvaus;

4. 

’sairauskuluvakuutusvelvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa 3 kohdan i alakohdassa mainitun hoidon tarjoamisen tai rahallisen korvauksen;

5. 

’ansiotulon menetyksen varalta otettuun vakuutukseen liittyvällä velvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa 3 kohdan ii alakohdassa mainitun rahallisen korvauksen muttei 3 kohdan i alakohdassa mainittua rahallista korvausta;

6. 

’työtapaturmavakuutusvelvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa 3 kohdan i ja ii alakohdassa mainitun hoidon tarjoamisen tai rahallisen korvauksen ja joka syntyy ainoastaan työpaikalla tapahtuneista onnettomuuksista, työtapaturmista tai ammattitaudeista;

7. 

’sairausvakuutuksen jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa sairausvakuutusvelvoitteet;

8. 

’sairauskuluvakuutuksen jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa sairauskuluvakuutusvelvoitteet;

9. 

’ansiotulon menetyksen varalta otettuun vakuutukseen liittyvällä jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa ansiotulon menetyksen varalta otetun vakuutuksen velvoitteet;

10. 

’työtapaturmavakuutuksen jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa työtapaturmavakuutusvelvoitteet;

11. 

’vakuutusmaksutuloilla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle tietyn ajanjakson aikana erääntyviä vakuutusmaksuja riippumatta siitä, liittyvätkö tällaiset vakuutusmaksut osittain tai kokonaan eri ajanjaksolla tarjottuun vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaan;

12. 

’vakuutusmaksutuotoilla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tietyn ajanjakson aikana kattamaan riskiin liittyviä vakuutusmaksuja;

13. 

’takaisinostolla’ kaikkia tapoja, joilla vakuutus voidaan irtisanoa kokonaan tai osittain, mukaan luettuina

i) 

vakuutuksen vapaaehtoinen päättäminen, johon liittyy takaisinostoarvon suoritus tai johon ei liity tällaista suoritusta,

ii) 

vakuutuksenottajan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vaihto,

iii) 

vakuutuksen päättyminen sen vuoksi, että vakuutuksenottaja ei suostu maksamaan vakuutusmaksua;

14. 

vakuutuksen ’epäjatkuvuudella’ takaisinostoa, raukeamista, vakuutuksen muuttamista vapaakirjalle, ehtoja sopimuksen automaattisesta voimassa pitämisestä ilman maksua tai muiden epäjatkuvuusoptioiden käyttämistä tai jatkamisoptioiden käyttämättä jättämistä;

15. 

’epäjatkuvuusoptioilla’ kaikkia lakiin tai sopimukseen perustuvia vakuutuksenottajan oikeuksia kokonaan tai osittain irtisanoa tai takaisinostaa vakuutusturvaa, pienentää, rajoittaa tai lykätä sitä tai antaa vakuutuksen raueta;

16. 

’jatkamisoptioilla’ kaikkia lakiin tai sopimukseen perustuvia vakuutuksenottajan oikeuksia ottaa vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaa, uudistaa, nostaa, laajentaa tai saattaa uudelleen voimaan vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaa;

17. 

’sisäisen mallin kattavuudella’ riskejä, joita sisäisen mallin taustalla oleva ennustettu todennäköisyysjakauma ilmentää;

18. 

’sisäisen mallin soveltamisalalla’ riskejä, jotka sisäinen malli hyväksytysti kattaa; sisäisen mallin soveltamisala voi sisältää sekä riskit, jotka huomioidaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavassa, että riskit, joita ei siinä huomioida;

▼M5

18 a. 

’arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 ( 1 ) 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä liiketoimea tai järjestelmää;

18 b. 

’YLS-arvopaperistamisella’ arvopaperistamista, josta käytetään asetuksen (EU) 2017/2402 18 artiklan vaatimusten mukaisesti nimitystä ’yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu’ tai ’YLS’;

▼M5

19. 

’arvopaperistamispositiolla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 19 kohdassa tarkoitettua arvopaperistamispositiota;

▼M5

19 a. 

’parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvalla arvopaperistamispositiolla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 2 ) 242 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvaa arvopaperistamispositiota;

▼M5

20. 

’uudelleenarvopaperistamispositiolla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta uudelleenarvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta;

21. 

’alullepanijalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alullepanijaa;

22. 

’järjestäjällä’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua järjestäjää;

23. 

’etuoikeusluokalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua etuoikeusluokkaa;

▼B

24. 

’keskuspankilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 46 alakohdassa tarkoitettua keskuspankkia;

25. 

’perusteriskillä’ riskiä, joka syntyy tilanteessa, jossa riskienvähentämismenetelmän kattama riski ei vastaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiä;

26. 

’vakuusjärjestelyillä’ järjestelyjä, joissa vakuudenasettajat joko

a) 

siirtävät vakuuden omistuksen kokonaan vakuudenottajalle varmistaakseen tai muulla tavoin kattaakseen asiaankuuluvan velvoitteen suorittamisen, tai

b) 

asettavat vakuuden arvopaperin muodossa vakuudenottajan hyväksi tai vakuudenottajalle ja vakuuden laillinen omistajuus jää vakuudenantajalle tai säilytysyhteisölle, kun arvopaperioikeus on syntynyt;

27. 

erien ryhmän osalta ’kaikilla mahdollisilla kahden yhdistelmillä’ kaikkia järjestettyjä pareja kyseisestä ryhmästä;

28. 

’poolijärjestelyllä’ järjestelyä, jolla useat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset sopivat tunnistettujen vakuutusriskien jakamisesta määriteltyjen suhteiden mukaan. Poolijärjestelyyn osallistuvien vakuuttamat tahot eivät itse ole poolijärjestelyn jäseniä;

29. 

’tyypin A poolialtistumalla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen poolijärjestelylle siirtämää riskiä silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei ole osallinen kyseiseen poolijärjestelyyn;

30. 

’tyypin B poolialtistumalla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiselle poolijärjestelyn osapuolelle siirtämää riskiä silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on osallinen kyseiseen poolijärjestelyyn;

31. 

’tyypin C poolialtistumalla’ riskiä, jonka poolijärjestelyyn osallisena oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys siirtää toiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, joka ei ole osallinen kyseiseen poolijärjestelyyn;

32. 

’syvillä markkinoilla’ markkinoita, joilla voidaan tehdä liiketoimia, joihin liittyy suuri määrä rahoitusinstrumentteja, ilman, että tällä on merkittävää vaikutusta instrumenttien hintaan;

33. 

’likvideillä markkinoilla’ markkinoita, joilla rahoitusinstrumentteja voidaan helposti muuntaa osto- tai myyntitoimella ilman, että sillä on merkittävää vaikutusta hintaan;

34. 

’läpinäkyvillä markkinoilla’ markkinoita, joilla ajankohtainen kauppa- ja hintatieto on helposti yleisön, erityisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten saatavilla;

35. 

’tulevilla harkinnanvaraisilla lisäeduilla’ vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten etuuksia, jotka eivät ole indeksi- tai sijoitussidonnaisia etuuksia ja joilla on jokin seuraavista ominaisuuksista:

a) 

etuudet määräytyvät lain perusteella tai sopimusperusteisesti yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

i) 

määritellyn sopimusryhmän tai määritellyn tyyppisen sopimuksen tai yksittäisen sopimuksen tuloksellisuus;

ii) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omistaman määrätyn omaisuuden toteutunut tai toteutumaton sijoitustuotto;

iii) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai rahaston sopimuksen voitto tai tappio;

b) 

etuudet perustuvat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ilmoitukseen ja etuuksien ajoitus tai määrä ovat kokonaan tai osittain kyseisen yrityksen harkintavallassa;

36. 

’riskittömällä peruskorkokäyrällä’ riskitöntä korkokäyrää, joka saadaan samalla tavalla kuin asiaankuuluva riskitön korkokäyrä, jota käytetään laskettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua parasta estimaattia, kuitenkin ilman vastaavuuskorjausta tai volatiliteettikorjausta tai kyseisen direktiivin 308 c artiklan mukaista siirtymäkorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään;

37. 

’vastaavuuskorjauskannalla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kantaa, johon vastaavuuskorjausta sovelletaan, sekä direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua varattua sijoitussalkkua;

38. 

’SLT-sairausvakuutusvelvoitteilla’ (SLT: similar to life insurance techniques eli sairausvakuutukset, joiden liiketoiminta perustuu henkivakuutukselle ominaisiin teknisiin perusteisiin) sairausvakuutusvelvoitteita, jotka ovat 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti henkivakuutuslajeihin kohdistettavia velvoitteita;

39. 

’NSLT-sairausvakuutusvelvoitteilla’ (NSLT: non-SLT life insurance techniques eli sairausvakuutukset, joiden liiketoiminta ei perustu henkivakuutukselle ominaisiin teknisiin perusteisiin) sairausvakuutusvelvoitteita, jotka ovat 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahinkovakuutuslajeihin kohdistettavia velvoitteita;

40. 

’yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 3 ) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (yhteissijoitusyritys) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 4 ) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista sijoitusrahastoa;

41. 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta ’suurella liiketoimintayksiköllä’ määriteltyä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen segmenttiä, jonka toiminta on yrityksen muista osista itsenäistä ja jolla on yrityksen sisällä sille omistetut hallintoresurssit ja -menetelmät ja joka sisältää riskejä, jotka ovat olennaisia yrityksen koko liiketoimintaan nähden;

42. 

vakuutus- tai jälleenvakuutusryhmän osalta ’suurella liiketoimintayksiköllä’ määriteltyä ryhmän segmenttiä, jonka toiminta on ryhmän muista osista itsenäistä ja jolla on ryhmän sisällä sille omistetut hallintoresurssit ja -menetelmät ja joka sisältää riskejä, jotka ovat olennaisia ryhmän koko liiketoimintaan nähden; mikä tahansa ryhmään kuuluva oikeushenkilö on suuri liiketoimintayksikkö tai koostuu useasta suuresta liiketoimintayksiköstä;

43. 

’hallinto-, johto- tai valvontaelimellä’ kansallisen lainsäädännön mukaisesti johtoelintä tai valvontaelintä tai näitä molempia, jos kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetään johto- ja valvontaelimestä koostuvasta kaksitasoisesta hallintojärjestelmästä, tai johtoelintä, jos kansallisessa lainsäädännössä ei vahvisteta erityistä elintä;

44. 

’riskien yhteenlasketulla enimmäismäärällä’ maksujen enimmäismäärän summaa, mukaan luettuina erillisyhtiöille mahdollisesti aiheutuvat kulut ja lukuun ottamatta kuluja, jotka täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:

a) 

erillisyhtiöllä on oikeus vaatia riskit erillisyhtiölle siirtänyttä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä maksamaan kulun;

b) 

erillisyhtiön ei tarvitse maksaa kulua, jollei se ole vastaanottanut kulua vastaavaa summaa ja ennen kuin se on vastaanottanut kulua vastaavan summan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä, joka on siirtänyt riskit erillisyhtiöön;

c) 

erillisyhtiöön riskit siirtänyt vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei sisällytä kulua erillisyhtiöltä olevaan saamiseen tämän asetuksen 41 artiklan mukaisesti;

45. 

’olemassa olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksella’ vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta, jonka osalta on tunnustettu vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita;

46. 

’tuleviin vakuutusmaksuihin sisältyvällä odotettavissa olevalla voitolla’ tulevien kassavirtojen odotettavissa olevaa nykyarvoa, kun vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisällytetään olemassa oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin liittyvät vakuutusmaksut, jotka odotetaan saataviksi tulevaisuudessa mutta joita ei ehkä saada jostakin muusta syystä kuin siitä, että vakuutettu vahinko on tapahtunut, riippumatta lakiin tai sopimukseen perustuvasta vakuutuksenottajan oikeudesta olla jatkamatta vakuutusta;

47. 

’lainavakuutuksella’ luottovakuutusta, joka suojaa lainanantajia siinä tapauksessa, että niiden myöntämien kiinnelainojen takaisinmaksuja laiminlyödään;

48. 

’tytäryrityksellä’ direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä, mukaan luettuina kyseisen tytäryrityksen tytäryritykset;

49. 

’sidosyrityksellä’ joko tytäryritystä tai muuta yritystä, johon on omistusyhteys, tai yritystä, jolla on yhteys toiseen yritykseen direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa määritellyn suhteen välityksellä;

50. 

’säännellyllä yrityksellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY ( 5 ) 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua säänneltyä yritystä;

51. 

’sääntelemättömällä yrityksellä’ mitä tahansa muita kuin direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 4 kohdassa lueteltuja yrityksiä;

52. 

’rahoitustoimintaa harjoittavalla sääntelemättömällä yrityksellä’ sääntelemätöntä yritystä, joka harjoittaa yhtä tai useampaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EY ( 6 ) liitteessä I mainittua toimintaa silloin, kun kyseinen toiminta muodostaa merkittävän osan sen kokonaistoiminnasta;

53. 

’oheispalveluyrityksellä’ sääntelemätöntä yritystä, jonka pääasiallinen liiketoiminta koostuu kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietojenkäsittelypalveluista, terveys- ja hoivapalveluista tai muusta vastaavasta toiminnasta, jolla avustetaan yhden tai useamman vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääasiallista toimintaa;

54. 

’yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiöllä’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua rahoitusyhtiötä tai sijoitusyhtiötä, jolle on myönnetty toimilupa kyseisen direktiivin 27 artiklan nojalla, edellyttäen, ettei se ole nimennyt rahastoyhtiötä kyseisen direktiivin nojalla;

55. 

’vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajalla’ direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajaa;

▼M4

55 a. 

’infrastruktuuriomaisuudella’ fyysisiä omaisuuseriä, rakenteita tai tiloja, järjestelmiä ja verkostoja, jotka tarjoavat tai tukevat olennaisia julkisia palveluja;

55 b. 

’infrastruktuuriyhteisöllä’ yhteisöä tai konsernia, joka kyseisen yhteisön tai konsernin viimeisimmän varainhoitovuoden aikana, jolta luvut ovat käytettävissä, tai rahoitusehdotuksen perusteella sai suurimman osan tuloistaan infrastruktuuriomaisuuden omistamisesta, rahoittamisesta, kehittämisestä tai operoimisesta;

▼B

56. 

’ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavilla laitoksilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY ( 7 ) 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja laitoksia;

57. 

’kotimaisella vakuutusyrityksellä’ yritystä, jolle ovat myöntäneet toimiluvan ja jota valvovat kolmannen maan valvontaviranomaiset ja joka tarvitsisi direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan vakuutusyrityksen toiminnan harjoittamiseen, jos sen kotipaikka sijaitsisi unionissa;

58. 

’kotimaisella jälleenvakuutusyrityksellä’ yritystä, jolle ovat myöntäneet toimiluvan ja jota valvovat kolmannen maan valvontaviranomaiset ja joka tarvitsisi direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan jälleenvakuutusyrityksen toiminnan harjoittamiseen, jos sen kotipaikka sijaitsisi unionissa;

▼M6

59. 

’keskusvastapuolella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 ( 8 ) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä keskusvastapuolta;

60. 

’konkurssioikeudellisesti erillisellä’ suhteessa asiakkaan omaisuuseriin, että käytössä on tehokkaat järjestelyt, joilla varmistetaan, etteivät kyseiset omaisuuserät ole keskusvastapuolen tai määritysosapuolen velkojien saatavilla, jos kyseinen keskusvastapuoli tai määritysosapuoli tulee maksukyvyttömäksi, tai että omaisuuserät eivät ole määritysosapuolen saatavilla niiden tappioiden kattamiseksi, joita sille on aiheutunut muun asiakkaan tai muiden asiakkaiden kuin omaisuuserät tarjonneiden asiakkaiden maksukyvyttömyydestä;

61. 

’asiakkaalla’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä asiakasta tai yritystä, joka on ottanut käyttöön epäsuoria määritysmenettelyjä määritysosapuolen kanssa kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

62. 

’määritysosapuolella’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä määritysosapuolta;

63. 

’keskusvastapuoleen liittyvällä liiketoimella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 301 artiklan 1 kohdassa mainittua, asiakkaan ja määritysosapuolen välistä sopimusta tai liiketoimea, joka liittyy suoraan kyseisessä kohdassa mainittuun määritysosapuolen ja keskusvastapuolen väliseen sopimukseen tai liiketoimeen.

▼B

2 artikla

Asiantuntijaharkinta

1.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset tekevät oletuksia, jotka liittyvät varojen ja velkojen arvostamista koskeviin sääntöihin, vakuutustekniseen vastuuvelkaan, omaan varallisuuteen, vakavaraisuuspääomavaatimuksiin, vähimmäispääomavaatimuksiin sekä sijoituksia koskeviin sääntöihin, oletusten on perustuttava niiden henkilöiden asiantuntemukseen, joilla on tarvittavat tiedot ja kokemus vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaan liittyvistä riskeistä ja jotka ymmärtävät tällaiset riskit.
2.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varmistettava ottaen suhteellisuusperiaate asianmukaisesti huomioon, että yrityksen sisäiset oletusten käyttäjät ovat tietoisia oletusten asiaankuuluvasta sisällöstä, luotettavuuden tasosta ja rajoituksista. Palveluntarjoajat, joille on ulkoistettu toimintoja tai toimia, on tässä tarkoituksessa katsottava yrityksen sisäisiksi käyttäjiksi.



2 JAKSO

Ulkoiset luottoluokitukset

3 artikla

Luottoluokitusten yhteys luottoluokka-asteikkoon

Direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan a alakohdan 1 alakohdassa tarkoitettu luottoluokka-asteikko sisältää luottoluokat asteikolla 0–6.

4 artikla

Luottoluokitusten käyttöä koskevat yleiset vaatimukset

1.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää ulkoista luottoluokitusta vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen standardikaavan mukaisesti vain, jos luokitus on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ( 9 ) mukaisesti ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama tai vahvistama.
2.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on nimettävä yksi tai useampi ulkoinen luottoluokituslaitos, jota käytetään vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen standardikaavan mukaisesti.
3.  
Luottoluokitusten käytön on oltava johdonmukaista, eikä luottoluokituksia saa käyttää valikoiden.
4.  

Käyttäessään luottoluokituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

a) 

jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys päättää käyttää nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia tietyn erien luokan osalta, sen on sovellettava kyseisiä luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin kyseiseen luokkaan kuuluviin eriin;

b) 

jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys päättää käyttää nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia, sen on sovellettava niitä jatkuvasti ja johdonmukaisesti;

c) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa käyttää ainoastaan sellaisia nimettyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksia, joissa otetaan huomioon yrityksen kaikki saamiset sekä pääoman että korkojen muodossa;

d) 

jos luokitetulle erälle on käytettävissä ainoastaan yksi nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä kyseisen erän pääomavaatimuksia;

e) 

jos käytettävissä on kaksi nimettyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta ja kyseiset luottoluokitukset antavat luokitetulle erälle eri parametrit, on käytettävä sitä luokitusta, joka tuottaa suuremman pääomavaatimuksen;

f) 

jos käytettävissä on enemmän kuin kaksi nimettyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta, on sovellettava kahta pienimmän pääomavaatimuksen tuottamaa luokitusta. Jos kaksi pienintä pääomavaatimusta eroavat toisistaan, näistä kahdesta luottoluokituksesta on käytettävä sitä luokitusta, joka tuottaa suuremman pääomavaatimuksen. Jos kaksi pienintä pääomavaatimusta ovat yhtä suuria, on käytettävä sitä luokitusta, joka tuottaa kyseisen pääomavaatimuksen;

g) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä sekä toimeksiannosta suoritettuja että ilman toimeksiantoa annettuja luottoluokituksia, jos sellaisia on käytettävissä.

5.  
Jos jokin erä on osa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurempia ja monimutkaisempia vastuita, yrityksen on tehtävä erästä oma sisäinen luottoluokituksensa ja kohdistettava se yhteen luottoluokka-asteikon seitsemästä asteesta. Jos yrityksen oma sisäinen luottoluokitus tuottaa pienemmän pääomavaatimuksen kuin nimetyiltä ulkoisilta luottoluokituslaitoksilta saatavissa olevat luottoluokitukset, kyseistä sisäistä luottoluokitusta ei saa käyttää tätä asetusta sovellettaessa.

▼M5

6.  
Sovellettaessa 5 kohtaa yrityksen suurempiin ja monimutkaisempiin vastuisiin lukeutuvat 178 artiklan 8 ja 9 kohdassa tarkoitetut arvopaperistamispositiot sekä uudelleenarvopaperistamispositiot.

▼B

5 artikla

Liikkeeseenlaskijat ja liikkeeseenlaskusta annettu luottoluokitus

1.  
Jos erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä kuuluu, on olemassa luottoluokitus, on käytettävä kyseistä luottoluokitusta.
2.  

Jos tiettyyn erään suoraan sovellettavaa luottoluokitusta ei ole käytettävissä, mutta käytettävissä on luokitus erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä ei kuulu, tai jos liikkeeseenlaskijasta on käytettävissä yleinen luottoluokitus, kyseistä luokitusta on käytettävä jommassakummassa seuraavista tapauksista:

a) 

se tuottaa yhtä suuren tai suuremman pääomavaatimuksen kuin muuten sovellettaisiin, ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan muihin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin nähden;

b) 

se tuottaa yhtä suuren tai pienemmän pääomavaatimuksen kuin muuten sovellettaisiin, ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai parempi joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan muihin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin nähden.

Kaikissa muissa tapauksissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten on katsottava, että vastuulle ei ole saatavilla nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta.

3.  
Yritysryhmään kuuluvista liikkeeseenlaskijoista annettuja luottoluokituksia ei saa soveltaa toiseen samaan yritysryhmään kuuluvaan liikkeeseenlaskijaan.

6 artikla

Arvopaperistamispositioiden kaksinkertainen luottoluokitus

Jos arvopaperistamispositiolle on saatavilla ainoastaan yksi nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta ei käytetä, poiketen siitä, mitä 4 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään. Kyseiseen erään sovellettava pääomavaatimus johdetaan ikään kuin nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ei olisi saatavilla.



II LUKU

VAROJEN JA VELKOJEN ARVOSTAMINEN

7 artikla

Arvostamiseen liittyvät oletukset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat sen oletuksen perusteella, että yrityksen liiketoiminta jatkuu.

8 artikla

Soveltamisala

Jäljempänä olevia 9–16 artiklaa sovelletaan varojen ja velkojen kirjaamiseen ja arvostamiseen, vakuutusteknistä vastuuvelkaa lukuun ottamatta.

9 artikla

Arvostusmetodologia — yleiset periaatteet

1.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kirjattava varat ja velat komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen.
2.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen, edellyttäen, että kyseisiin standardeihin sisältyvät arvostusmenetelmät ovat yhdenmukaiset direktiivin 2009/138/EY 75 artiklassa säädetyn arvostukseen sovellettavan lähestymistavan kanssa. Jos standardeissa sallitaan useamman kuin yhden arvostusmenetelmän käyttö, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä ainoastaan sellaisia arvostusmenetelmiä, jotka ovat yhdenmukaisia direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa.
3.  
Jos komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin sisältyvät arvostusmenetelmät eroavat joko väliaikaisesti tai pysyvästi direktiivin 2009/138/EY 75 artiklassa säädetystä arvostukseen sovellettavasta lähestymistavasta, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä muita arvostusmenetelmiä, joiden katsotaan olevan yhdenmukaiset direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa.
4.  

Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ja ottaen erityisesti huomioon direktiivin 2009/138/EY 29 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetty suhteellisuusperiaate vakuutus- ja jälleenvakuutusyritys voi kirjata ja arvostaa omaisuuserän tai velan sen arvostusmenetelmän perusteella, jota se käyttää vuosi- tai konsernitilinpäätöksensä laatimiseen, jos

a) 

arvostusmenetelmä on yhdenmukainen direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa;

b) 

arvostusmenetelmä on oikeassa suhteessa yrityksen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen;

c) 

yritys ei arvosta kyseistä omaisuuserää tai velkaa tilinpäätöksessään komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen;

d) 

varojen ja velkojen arvostaminen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen aiheuttaisi yritykselle kuluja, jotka olisivat suhteettomia hallinnollisiin kokonaiskuluihin nähden.

5.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava yksittäiset omaisuuserät erikseen.
6.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava yksittäiset velat erikseen.

10 artikla

Arvostusmetodologia — arvostushierarkia

1.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostaessaan varoja ja velkoja 9 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti noudatettava 2–7 kohdassa säädettyä arvostushierarkiaa ottaen huomioon omaisuuserän tai velan ominaispiirteet, jos markkinatoimijat ottaisivat kyseiset ominaispiirteet huomioon hinnoitellessaan omaisuuserää arvostuspäivänä, mukaan luettuina omaisuuserän tai velan kunto ja sijaintipaikka sekä mahdolliset omaisuuserän myyntiä tai käyttöä koskevat rajoitukset.
2.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat ensisijaisesti käyttämällä samoille varoille ja veloille toimivilla markkinoilla noteerattuja markkinahintoja.
3.  

Jos toimivilla markkinoilla noteerattuja markkinahintoja ei ole mahdollista käyttää samoille varoille ja veloille, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat käyttämällä samankaltaisille varoille ja veloille toimivilla markkinoilla noteerattuja markkinahintoja eroilla oikaistuina. Oikaisujen on kuvastettava omaisuuserälle tai velalle ominaisia tekijöitä, joihin kuuluvat kaikki seuraavat:

a) 

omaisuuserän tai velan kunto tai sijaintipaikka;

b) 

se, missä määrin syöttötiedot liittyvät omaisuuserään tai velkaan verrattavissa oleviin eriin; ja

c) 

volyymi tai toiminnan taso markkinoilla, joilla syöttötiedot on havainnoitu.

4.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten noteerattujen markkinahintojen käytön on perustuttava toimivia markkinoita koskeviin kriteereihin sellaisina kuin ne määritellään komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa.
5.  
Jos 4 kohdassa tarkoitetut kriteerit eivät täyty, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä, jollei tässä luvussa toisin säädetä.
6.  

Käyttäessään vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on mahdollisimman vähän tukeuduttava yrityskohtaisiin syöttötietoihin ja mahdollisimman paljon hyödynnettävä asiaankuuluvia markkinatietoja, seuraavat mukaan luettuina:

a) 

identtisille tai samankaltaisille varoille tai veloille sellaisilla markkinoilla noteeratut hinnat, jotka eivät ole toimivia;

b) 

muut omaisuuserälle tai velalle todettavissa olevat syöttötiedot kuin noteeratut hinnat, mukaan luettuina korkokannat ja tuottokäyrät, jotka ovat havainnoitavissa tavanomaisesti noteeratuin väliajoin, sekä implisiittiset volatiliteetit ja luottomarginaalit;

c) 

markkinoiden tukemat syöttötiedot, jotka eivät välttämättä ole suoraan todettavissa, mutta jotka perustuvat todettavissa olevaan markkinatietoon tai joita todettavissa oleva markkinatieto tukee.

Kaikki nämä markkinatiedot on korjattava 3 kohdassa mainittujen tekijöiden perusteella.

Siinä määrin kuin todettavissa olevia syöttötietoja ei ole saatavilla, mukaan luettuina tilanteet, joissa omaisuuserälle tai velalle on arvostuspäivänä vain vähän tai ei lainkaan markkinatoimintaa, yritysten on käytettävä ei-todettavissa olevia syöttötietoja, jotka kuvastavat oletuksia, joita markkinatoimijat käyttäisivät omaisuuserää tai velkaa hinnoitellessaan, mukaan luettuina riskeihin liittyvät oletukset. Ei-todettavissa olevia syöttötietoja käyttäessään yritysten on korjattava yrityskohtaiset tiedot, jos kohtuullisesti saatavilla oleva tieto osoittaa, että markkinatoimijat käyttäisivät muita tietoja, tai jos on jotakin erityisesti yritykseen liittyvää, joka ei ole muiden markkinatoimijoiden käytettävissä.

Arvioidessaan tässä kohdassa mainittuja riskeihin liittyviä oletuksia yritysten on otettava huomioon käyvän arvon mittaamiseen käytettyyn tiettyyn arvostustekniikkaan sisältyvä riski sekä kyseisen arvostustekniikan syöttötietoihin sisältyvä riski.

7.  

Yritysten on vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä käyttäessään käytettävä arvostustekniikoita, jotka ovat yhdenmukaisia yhden tai useamman seuraavassa mainitun lähestymistavan kanssa:

a) 

markkinoihin perustuva lähestymistapa, jossa käytetään hintoja ja muita merkityksellisiä tietoja, jotka ovat syntyneet markkinatapahtumista, jotka liittyvät identtisiin tai samankaltaisiin varoihin, velkoihin tai varojen ja velkojen ryhmiin. Markkinoihin perustuvan lähestymistavan kanssa yhdenmukaisiin arvostustekniikoihin sisältyy matriisihinnoittelu;

b) 

tuottoihin perustuva lähestymistapa, jossa vastaiset rahamäärät, kuten kassavirrat tai tuotot tai kulut, muunnetaan yhdeksi nykyhetken rahamääräksi. Käypä arvo kuvastaa markkinoilla tarkasteluhetkellä vallitsevia odotuksia, jotka koskevat näitä vastaisia rahavirtoja. Tuottoihin perustuvan lähestymistavan kanssa yhdenmukaisiin arvostustekniikoihin sisältyvät nykyarvotekniikat, optiohinnoittelumallit ja moniperiodinen ylituottomalli;

c) 

hankintamenoon perustuva lähestymistapa tai jälleenhankinta-arvoon perustuva lähestymistapa kuvastaa rahamäärää, joka tarvittaisiin omaisuuserän nykyisen toimintakapasiteetin korvaamisen. Markkinatoimijana olevan myyjän näkökulmasta hinta, joka omaisuuserästä saataisiin, perustuu hankintamenoon, joka markkinatoimijana olevalle ostajalle syntyisi vastaavanlaatuisen korvaavan omaisuuserän hankinnasta tai rakennuttamisesta epäkuranttiudella oikaistuna.

11 artikla

Ehdollisten velkojen kirjaaminen

1.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kirjattava veloiksi tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti määritellyt ehdolliset velat, jotka ovat olennaisia.
2.  
Ehdolliset velat ovat olennaisia, kun kyseisen velan nykyistä tai potentiaalista suuruutta tai luonnetta koskeva tieto voi vaikuttaa sen henkilön päätöksentekoon tai harkintaan, valvontaviranomaiset mukaan luettuina, jonka on tarkoitus käyttää kyseistä tietoa.

12 artikla

Liikearvoon ja aineettomiin hyödykkeisiin sovellettavat arvostusmenetelmät

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava seuraavat varat nollaan:

1. 

liikearvo;

2. 

muut aineettomat hyödykkeet kuin liikearvo, jollei aineetonta hyödykettä voida myydä erikseen ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pysty osoittamaan, että samalla tai samankaltaisella hyödykkeellä on arvo, joka on johdettu 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jolloin omaisuuserä arvostetaan 10 artiklan mukaisesti.

13 artikla

Sidosyrityksiin sovellettavat arvostusmenetelmät

1.  

Yksittäisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten varojen arvostamiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä olevat sijoitukset noudattamalla seuraavaa menetelmähierarkiaa:

a) 

käyttämällä asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädettyä ensisijaista arvostusmenetelmää;

b) 

käyttämällä 3 kohdassa tarkoitettua mukautettua pääomaosuusmenetelmää, jos a alakohdan mukainen arvostus ei ole mahdollinen;

c) 

käyttämällä tämän asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa säädettyä arvostusmenetelmä tai vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä tämän asetuksen 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i) 

arvostusta ei voida suorittaa a eikä b alakohdan mukaisesti;

ii) 

yritys ei ole direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 2 kohdassa määritelty tytäryritys.

2.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on yksittäisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten varojen arvostamiseksi arvostettava osuutensa seuraavissa yrityksissä nollaan:

▼M1

a) 

yritykset, jotka jätetään ryhmävalvonnan soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2009/138/EY 214 artiklan 2 kohdan nojalla;

▼B

b) 

yritykset, jotka vähennetään ryhmän vakavaraisuuteen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta direktiivin 2009/138/EY 229 artiklan nojalla.

3.  
Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu mukautettu pääomaosuusmenetelmä edellyttää, että osakasyritys arvostaa sijoituksensa sidosyrityksessä sen perusteella, mikä on osakasyrityksen osuus sidosyrityksen ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat.
4.  
Laskiessaan sidosyrityksen ylijäämää, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, osakasyrityksen on arvostettava yrityksen yksittäiset varat ja velat direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti ja, jos sidosyritys on kyseisen direktiivin 211 artiklassa tarkoitettu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai erillisyhtiö, vakuutustekninen vastuuvelka kyseisen direktiivin 76–85 artiklan mukaisesti.
5.  
Laskiessaan sellaisten sidosyritysten ylijäämää, jotka eivät ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, osakasyritys voi katsoa, että komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa vahvistettu pääomaosuusmenetelmä on yhdenmukainen direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa, tilanteissa, joissa 4 kohdan mukainen yksittäisten varojen ja velkojen arvostus ei ole käytännössä mahdollista. Tällaisissa tapauksissa osakasyrityksen on vähennettävä sidosyrityksen arvosta liikearvo ja muut aineettomat hyödykkeet, jotka arvostettaisiin tämän asetuksen 12 artiklan 2 alakohdan mukaisesti nollaan.

▼M1

6.  
Jos tämän asetuksen 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut kriteerit täyttyvät ja jos 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen arvostusmenetelmien käyttö ei ole mahdollista, sidosyrityksissä olevat sijoitukset voidaan arvostaa sen menetelmän perusteella, jota vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys käyttää vuosi- tai konsernitilinpäätöksensä laatimiseen. Tällaisissa tapauksissa osakasyrityksen on vähennettävä sidosyrityksen arvosta liikearvo ja muut aineettomat hyödykkeet, jotka arvostettaisiin tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti nollaan.

▼B

14 artikla

Tiettyihin velkoihin sovellettavat arvostusmenetelmät

1.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä arvostettava komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tarkoitetut rahoitusvelat tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti. Myöhempiä, alkuperäisen kirjaamisen jälkeen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omassa luottokelpoisuudessa tapahtuneita muutoksia ei oteta huomioon.
2.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava 11 artiklan mukaisesti kirjatut ehdolliset velat. Ehdollisten velkojen arvon on oltava yhtä suuri kuin ehdollisen velan maksamiseen kyseisen ehdollisen velan elinkaaren aikana tarvittavien tulevien kassavirtojen odotettavissa oleva nykyarvo, kun käytetään riskitöntä peruskorkokäyrää.

15 artikla

Laskennalliset verot

1.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kirjattava ja arvostettava laskennalliset verot kaikista varoista ja veloista, vakuutustekninen vastuuvelka mukaan luettuna, jotka kirjataan vakavaraisuus- tai verotarkoituksiin 9 artiklan mukaisesti.
2.  
Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava laskennalliset verot, lukuun ottamatta käyttämättömistä verotukseen liittyvistä hyvityksistä ja käyttämättömistä verotuksellisista tappioista syntyviä laskennallisia verosaamisia, sen erotuksen perusteella, joka on direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti kirjatuille ja arvostetuille varoille ja veloille annettujen arvojen ja vakuutusteknisen vastuuvelan osalta kyseisen direktiivin 76–85 artiklan mukaisesti annettujen arvojen ja verotustarkoituksessa kirjatuille ja arvostetuille varoille ja veloille annettujen arvojen välinen erotus.
3.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat kirjata laskennallista verosaamista vain siinä tapauksessa, että tulevaa verotettavaa tuloa on todennäköisesti saatavilla ja laskennallista verosaamista on siten käytettävissä, ottaen huomioon oikeudelliset ja sääntelyvaatimukset aikarajoista, jotka koskevat käyttämättömiä verotukseen liittyviä hyvityksiä tai verotuksellisia tappioita.

16 artikla

Arvostusmenetelmien pois sulkeminen

1.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa arvostaa rahoitusvaroja tai -velkoja hankintamenoon tai jaksotettuun hankintamenoon.
2.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa soveltaa arvostusmalleja, joissa arvostetaan kirjanpitoarvoa alempaan arvoon ja myynnistä aiheutuvilla menoilla vähennettyyn käypään arvoon.
3.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa arvostaa kiinteistöjä, sijoituskiinteistöjä, koneita ja kalustoja hankintamenomalleilla silloin, kun omaisuuserän arvo määritetään poistoilla ja arvonalentumisella vähennettyyn hankintamenoon.
4.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka ovat vuokralleottajia rahoitusleasingsopimuksessa tai vuokralleantajia, on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia arvostaessaan leasingjärjestelyyn kuuluvia varoja ja velkoja:

a) 

leasingomaisuus on arvostettava käypään arvoon;

b) 

vähimmäisleasingmaksujen nykyarvon määrittämiseen on käytettävä markkinoiden kanssa yhdenmukaisia tietoja, eikä myöhempiä yrityksen oman luottokelpoisuuden huomioon ottavia oikaisuja saa tehdä;

c) 

arvostusta poistoilla vähennettyyn hankintamenoon ei sovelleta.

5.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on oikaistava vaihto-omaisuuden nettorealisointiarvo arvioidulla valmistumismenolla sekä myynnin suorittamiseen tarvittavilla arvioiduilla menoilla, kun nämä menot ovat olennaisia. Menot katsotaan olennaisiksi, kun niiden pois jättäminen voi vaikuttaa taseen käyttäjien päätöksentekoon tai harkintaan, valvontaviranomaiset mukaan luettuina. Arvostusta hankintamenoon ei sovelleta.
6.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa arvostaa ei-monetäärisiä avustuksia nimellisarvoon.
7.  
Arvostaessaan biologista omaisuuserää vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on oikaistava arvo lisäämällä arvioidut myyntimenot, jos arvioidut myyntimenot ovat olennaisia.



III LUKU

VAKUUTUSTEKNISEEN VASTUUVELKAAN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET



1 JAKSO

Yleiset säännökset

17 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden huomioon ottaminen ja huomiotta jättäminen

Vakuutusteknisen vastuuvelan parhaan estimaatin ja riskimarginaalin laskemiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoite sinä päivänä, jona yrityksestä tulee sen sopimuksen osapuoli, josta velvoite syntyy, tai sinä päivänä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusturva alkaa, näistä päivistä aiemman mukaan. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset saavat ottaa velvoitteet huomioon ainoastaan sopimusrajojen puitteissa.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat jättää vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteen huomiotta vasta, kun se on maksettu loppuun, sitä ei enää ole tai se raukeaa tai päättyy.

18 artikla

Vakuutuksen tai jälleenvakuutuksen sopimusraja

1.  
Vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen sopimusrajat on määritettävä 2–7 kohdan mukaisesti.
2.  
Kaikki sopimukseen liittyvät velvoitteet, mukaan luettuina velvoitteet, jotka liittyvät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen yksipuoliseen oikeuteen uudistaa sopimus tai laajentaa sen soveltamisalaa, sekä maksettuihin vakuutusmaksuihin liittyvät velvoitteet, kuuluvat sopimukseen, jollei 3–6 kohdassa toisin mainita.
3.  

Velvoitteet, jotka liittyvät sellaiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaan, jonka yritys antaa jonkin seuraavassa mainitun päivämäärän jälkeen, eivät kuulu sopimukseen, jollei yritys voi velvoittaa vakuutuksenottajaa maksamaan velvoitteista johtuvaa vakuutusmaksua:

a) 

tulevaisuudessa oleva päivämäärä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus irtisanoa sopimus;

b) 

tulevaisuudessa oleva päivämäärä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus kieltäytyä vastaanottamasta sopimuksen perusteella maksettavia vakuutusmaksuja;

c) 

tulevaisuudessa oleva päivämäärä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus muuttaa sopimuksen perusteella maksettavia vakuutusmaksuja tai etuuksia niin, että vakuutusmaksut vastaavat riskejä täysimääräisesti.

Edellä olevaa c alakohtaa sovelletaan, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus muuttaa tulevaisuudessa olevana päivämääränä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan vakuutusmaksuja tai etuuksia siten, että kannan vakuutusmaksut vastaavat täysimääräisesti kannan riskejä.

Kun on kyse henkivakuutusvelvoitteista, joista tehdään sopimuksen alussa yksilöllinen riskiarviointi, jotka liittyvät sopimuksella vakuutettuun henkilöön ja joista arviointia ei saa tehdä uudelleen ennen vakuutusmaksujen tai etuuksien muuttamista, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kuitenkin arvioitava sopimustasoisesti, vastaavatko vakuutusmaksut täysimääräisesti riskiä c alakohtaa sovellettaessa.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa ottaa huomioon tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua yksipuolista oikeutta koskevia rajoituksia eivätkä rajoituksia, jotka koskevat sitä, missä määrin vakuutusmaksuja tai etuuksia voidaan muuttaa, kun näillä rajoituksilla ei ole havaittavissa olevaa vaikutusta sopimukseen taloudellisessa mielessä.

4.  
Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on 3 kohdassa tarkoitettu yksipuolinen oikeus, joka liittyy vain osaan sopimusta, kyseiseen sopimuksen osaan sovelletaan samoja 3 kohdassa määritettyjä periaatteita.
5.  

►M6  Velvoitteet, jotka eivät liity jo maksettuihin vakuutusmaksuihin, eivät kuulu vakuutus- tai jälleenvakuutussopimukseen, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) 

sopimus ei korvaa määriteltyä epävarmaa tapahtumaa, jolla on epäsuotuisa vaikutus vakuutettuun henkilöön;

b) 

sopimus ei sisällä taloudellista takuuta etuuksista;

c) 

yritys ei voi velvoittaa vakuutuksenottajaa maksamaan kyseisiin velvoitteisiin liittyvää tulevaa vakuutusmaksua. ◄

Sovellettaessa a ja b alakohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on jätettävä huomiotta sellaiset tapahtumat ja takuut, joilla ei ole havaittavissa olevaa vaikutusta sopimukseen taloudellisessa mielessä.

▼M6

6.  
Jos vakuutus- tai jälleenvakuutussopimus voidaan erottaa kahteen osaan ja toinen näistä osista täyttää 5 kohdan a, b ja c alakohdan vaatimukset, velvoitteet, jotka eivät liity kyseisen osan jo maksettuihin vakuutusmaksuihin, eivät kuulu sopimukseen.

▼B

7.  
Sovellettaessa 3 kohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on katsottava vakuutusmaksujen vastaavan vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan kattamia riskejä täysimääräisesti ainoastaan silloin, kun kannasta maksettavat etuudet ja kulut eivät missään olosuhteissa ylitä kannasta maksettavia vakuutusmaksuja.



2 JAKSO

Tietojen laatu

19 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot

1.  

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 82 artiklaa sovellettaessa täydellisiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

tiedot sisältävät riittävästi historiatietoja, jotta voidaan arvioida taustalla olevien riskien luonnetta ja tunnistaa riskeissä tapahtuva kehityssuunta;

b) 

tietoja on saatavilla kustakin merkityksellisestä vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävästä homogeenisesta riskiryhmästä, eikä mitään merkityksellistä tietoa jätetä vakuutusteknistä vastuuvelkaa laskettaessa pois ilman perusteltua syytä.

2.  

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 82 artiklaa sovellettaessa tarkoiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

tiedoissa ei ole olennaisia virheitä;

b) 

eri aikaväleiltä peräisin olevat samaan arvioon käytettävät tiedot ovat johdonmukaisia;

c) 

tietojen kerääminen on oikea-aikaista ja johdonmukaista eri aikoina.

3.  

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 82 artiklaa sovellettaessa asianmukaisiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

tiedot ovat yhdenmukaisia niiden tarkoitusten kanssa, joihin niitä käytetään;

b) 

tietojen määrä ja luonne varmistavat, että tietoihin pohjautuvassa vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa saadut estimaatit eivät sisällä olennaisia estimointivirheitä;

c) 

tiedot ovat johdonmukaisia vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa sovellettavien vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien taustaoletusten kanssa;

d) 

tiedot ilmentävät merkityksellisiä riskejä, joille vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys altistuu vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteidensa vuoksi;

e) 

tietoja kerätään, käsitellään ja sovelletaan läpinäkyvällä ja jäsennellyllä tavalla käyttämällä dokumentoitua prosessia, joka käsittää kaikki seuraavat:

i) 

tietojen laatukriteeristön määrittely ja tietojen laadun arviointi, mukaan luettuina tietyt laadulliset ja määrälliset standardit eri tietoryhmille;

ii) 

tietojen keräämisessä, käsittelyssä ja soveltamisessa käytettävien oletusten käyttö ja asettaminen;

iii) 

tietojen päivittämisessä käytettävä prosessi, mukaan luettuina säännöllisten päivitysten tiheys ja olosuhteet, jotka käynnistävät lisäpäivitykset.

f) 

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varmistettava, että niiden tietoja käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa johdonmukaisesti eri aikoina.

Arviointivirhe vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa katsotaan b alakohtaa sovellettaessa olennaiseksi, jos se voi vaikuttaa laskennan tuloksen käyttäjien päätöksentekoon tai arviointiin, valvontaviranomaiset mukaan luettuina.

4.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää ulkoisesta lähteestä peräisin olevia tietoja, jos 1–4 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykenee osoittamaan, että kyseisten tietojen käyttö soveltuu paremmin kuin yksinomaan sisäisestä lähteestä peräisin olevien tietojen käyttö;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tietää kyseisten tietojen alkuperän sekä tietojen käsittelyssä käytetyt oletukset ja metodologiat;

c) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tunnistaa kyseisissä tiedoissa tapahtuneen kehityksen sekä oletusten ja metodologioiden vaihtelun eri tietoja eri aikoina käsiteltäessä;

d) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykenee osoittamaan, että b ja c alakohdassa tarkoitetut oletukset ja metodologiat ilmentävät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan piirteitä.

20 artikla

Tietojen puutteet

Jos tiedot eivät täytä 19 artiklan vaatimuksia, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on dokumentoitava asianmukaisesti tietojen puutteet, mukaan luettuna kuvaus siitä, tullaanko puutteet korjaamaan ja millä tavoin ne korjataan, sekä kuvaus vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallintojärjestelmässä olevista toiminnoista, jotka vastaavat kyseisestä prosessista. Tiedot on tallennettava ja säilytettävä asianmukaisella tavalla ennen puutteiden korjaamista.

21 artikla

Approksimaatioiden asianmukainen käyttö parhaan estimaatin laskemiseen

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksillä ei ole riittävästi laadultaan asianmukaisia tietoja luotettavan vakuutusmatemaattisen menetelmän käyttöön, ne voivat käyttää asianmukaisia approksimaatioita parhaan estimaatin laskemiseen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

tietojen riittämättömyys ei johdu riittämättömistä sisäisistä prosesseista ja menettelyistä, jotka liittyvät vakuutusteknisen vastuuvelan arvostuksessa käytettävien tietojen keräämiseen, säilyttämiseen tai validoimiseen;

b) 

tietojen riittämättömyyttä ei pystytä korjaamaan käyttämällä ulkopuolisia tietoja;

c) 

yrityksen ei ole käytännössä mahdollista oikaista tietoja riittämättömyyden korjaamiseksi.



3 JAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmät



1 alajakso

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustaoletukset

22 artikla

Yleiset säännökset

1.  

Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohtaa oletusten katsotaan olevan realistisia vain, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset kykenevät selittämään ja perustelemaan kunkin käytetyn oletuksen ottaen huomioon oletuksen merkityksen, siihen liittyvän epävarmuuden sekä merkitykselliset vaihtoehtoiset oletukset;

b) 

olosuhteet, joissa oletukset katsottaisiin vääriksi, ovat selkeästi tunnistettavissa;

c) 

jollei tässä luvussa toisin säädetä, oletukset perustuvat vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan piirteisiin, mahdollisuuksien mukaan riippumatta kannan omistavasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä;

d) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset käyttävät oletuksia johdonmukaisesti eri aikoina ja homogeenisten riskiryhmien ja vakuutuslajien sisällä ilman sattumanvaraisia muutoksia;

e) 

oletukset ilmentävät riittävällä tavalla kassavirtoihin liittyvää epävarmuutta.

Sovellettaessa c alakohtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä nimenomaan kyseistä yritystä koskevia tietoja, mukaan luettuina korvausten hallinnoimiseen ja kustannuksiin liittyvät tiedot, ainoastaan silloin, kun kyseiset tiedot vastaavat vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan piirteitä paremmin kuin tiedot, jotka eivät rajoitu kyseiseen yritykseen, tai kun vakuutusteknistä vastuuvelkaa ei voida laskea turvaavasti, luotettavasti ja puolueettomasti ilman kyseisiä tietoja.

2.  
Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 3 kohtaa oletuksia on käytettävä ainoastaan silloin, kun ne täyttävät tämän artiklan 1 kohdan vaatimukset.
3.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määriteltävä tulevia rahoitusmarkkinaparametreja tai -skenaarioita koskevat oletukset, jotka ovat asianmukaisia ja yhdenmukaisia direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset käyttävät mallia tulevien rahoitusmarkkinaparametrien ennustamiseen, mallin on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a) 

se tuottaa markkina-arvoja, jotka ovat yhdenmukaisia rahoitusmarkkinoilla havaittujen markkina-arvojen kanssa;

b) 

mallissa oletetaan, ettei ole arbitraasimahdollisuuksia;

c) 

parametrien ja skenaarioiden kalibrointi on johdonmukainen direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa käytettävän riskittömän korkokäyrän kanssa.

23 artikla

Tulevat johdon toimenpiteet

1.  

Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohtaa tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten katsotaan olevan realistisia ainoastaan silloin, kun ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a) 

oletukset tulevista johdon toimenpiteistä määritellään objektiivisella tavalla;

b) 

oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat yhdenmukaisia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nykyisen liiketoimintakäytännön ja -strategian kanssa, riskienvähentämistekniikoiden käyttö mukaan luettuna; kun on riittävästi näyttöä siitä, että yritys tulee muuttamaan käytäntöjään tai strategiaansa, oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat yhdenmukaisia muuttuneiden käytäntöjen tai strategian kanssa;

c) 

oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat keskenään johdonmukaisia;

d) 

oletetut tulevat johdon toimenpiteet eivät ole niiden velvoitteiden vastaisia, joita yrityksellä on vakuutuksenottajia ja edunsaajia kohtaan, tai yritykseen sovellettavien oikeudellisten vaatimusten vastaisia;

e) 

oletetuissa tulevissa johdon toimenpiteissä otetaan huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen julkisuudessa mahdollisesti esittämät viittaukset toimenpiteisiin, joita se odottaa tai ei odota tekevänsä.

2.  

Tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten on oltava realistisia, ja niissä on

i) 

verrattava oletettuja tulevia johdon toimenpiteitä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aiempiin johdon toimenpiteisiin;

ii) 

verrattava parhaan estimaatin laskennassa nykyisin ja aiemmin huomioon otettuja tulevia johdon toimenpiteitä;

iii) 

arvioitava vaikutusta, joka tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten muutoksilla on vakuutusteknisen vastuuvelan arvoon.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kyettävä selittämään valvontaviranomaisten pyynnöstä kaikki merkitykselliset poikkeamat, jotka liittyvät i ja ii alakohtaan, ja, jos tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten muutoksilla on merkittävä vaikutus vakuutustekniseen vastuuvelkaan, syyt tälle herkkyydelle sekä se, miten herkkyys otetaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen päätöksentekoprosessissa huomioon.

3.  

Sovellettaessa 1 kohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laadittava tulevia johdon toimenpiteitä koskeva kattava suunnitelma, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin hyväksyy ja joka käsittää kaikki seuraavat:

a) 

vakuutusteknisen vastuuvelan arvostukseen vaikuttavien tulevien johdon toimenpiteiden yksilöinti;

b) 

niiden erityisolosuhteiden yksilöinti, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi kohtuudella odottaa toteuttavansa kunkin a alakohdassa tarkoitetun tulevan johdon toimenpiteen;

c) 

niiden erityisolosuhteiden yksilöinti, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei välttämättä kykene suorittamaan kaikkia a alakohdassa tarkoitettuja tulevia johdon toimenpiteitä, sekä kuvaus siitä, miten nämä olosuhteet otetaan vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon;

d) 

järjestys, jossa a alakohdassa tarkoitetut tulevat johdon toimenpiteet aiotaan toteuttaa, sekä kyseisiin tuleviin johdon toimenpiteisiin sovellettavat hallintovaatimukset;

e) 

kuvaus mahdollisesta käynnissä olevasta työstä, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on mahdollisuus toteuttaa kukin a alakohdassa tarkoitetuista tulevista johdon toimenpiteistä;

f) 

kuvaus siitä, miten a alakohdassa tarkoitetut tulevat johdon toimenpiteet on otettu huomioon parhaan estimaatin laskennassa;

g) 

kuvaus sovellettavista sisäisistä raportointimenettelyistä, jotka käsittävät a alakohdassa tarkoitetut, parhaan estimaatin laskentaan sisältyvät tulevat johdon toimenpiteet.

4.  
Tulevia johdon toimenpiteitä koskevissa oletuksissa on otettava huomioon johdon toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittava aika sekä kaikki kyseisistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.
5.  
Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 41 artiklan 1 kohtaa tiedonvälityksen varmistavan järjestelmän katsotaan olevan tehokas ainoastaan silloin, kun tämän artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitetut raportointimenettelyt sisältävät vähintään vuosittaisen raportin hallinto-, johto- tai valvontaelimelle.

24 artikla

Tulevat harkinnanvaraiset lisäedut

Jos tulevat harkinnanvaraiset lisäedut riippuvat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sijoituksista, yrityksen on perustettava parhaan estimaatin laskenta nykyisiin sijoituksiinsa ja oletettava, että sen sijoitusjakauman tulevat muutokset tapahtuvat 23 artiklan mukaisesti. Sijoitusten tulevia tuottoja koskevien oletusten on oltava yhdenmukaisia asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän kanssa, mukaan luettuina soveltuvin osin vastaavuuskorjaus, volatiliteettikorjaus tai riskittömään korkoon kohdistuva siirtymätoimenpide, sekä varojen arvostuksen kanssa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.

25 artikla

Tulevien harkinnanvaraisten lisäetujen erillinen laskenta

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määritettävä tulevien harkinnanvaraisten lisäetujen arvo erikseen.

26 artikla

Vakuutuksenottajien käyttäytyminen

Määrittäessään sitä todennäköisyyttä, että vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioitaan, mukaan luettuina raukeamiset ja takaisinostot, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on analysoitava aiempaa vakuutuksenottajien käyttäytymistä ja tehtävä arvio vakuutuksenottajien odotettavissa olevasta käyttäytymisestä. Kyseisessä analyysissa on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

se, kuinka hyödyllistä optioiden käyttäminen oli ja tulee olemaan vakuutuksenottajille option käyttämisen aikaisissa olosuhteissa;

b) 

menneiden ja tulevien taloustilanteiden vaikutus;

c) 

menneiden ja tulevien johdon toimenpiteiden vaikutus;

d) 

kaikki muut olosuhteet, jotka todennäköisesti vaikuttavat vakuutuksenottajien päätöksiin käyttää optiota.

Todennäköisyyden katsotaan olevan riippumaton a–d alakohdassa mainituista tekijöistä ainoastaan silloin, kun tällaiselle oletukselle on empiiristä näyttöä.



2 alajakso

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustatiedot

27 artikla

Tietojen luotettavuus

Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohtaa tietojen katsotaan olevan luotettavia ainoastaan silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset antavat näyttöä tietojen luotettavuudesta ottaen huomioon tietojen johdonmukaisuuden ja objektiivisuuden, tietolähteen luotettavuuden sekä tietojen tuottamis- ja käsittelytavan läpinäkyvyyden.



3 alajakso

Kassavirtaennusteet parhaan estimaatin laskennalle

28 artikla

Kassavirrat

Parhaan estimaatin laskennassa käytetyn kassavirtaennusteen on sisällettävä kaikki seuraavat kassavirrat siinä määrin kuin kyseiset kassavirrat liittyvät olemassa oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin:

a) 

vakuutuksenottajille ja edunsaajille suoritettavat etuudet;

b) 

suoritukset, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle aiheutuu sopimusperusteisista luontaissuorituksina maksettavista etuuksista;

c) 

direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetut kulujen maksusuoritukset;

d) 

vakuutusmaksut ja vakuutusmaksuista johtuvat mahdolliset lisäkassavirrat;

e) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien vakuutusedustajien väliset maksut;

f) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja sijoituspalveluyritysten väliset maksut, jotka liittyvät indeksi- tai sijoitussidonnaisia etuuksia sisältäviin sopimuksiin;

g) 

lunastusmaksut ja regressit siinä määrin kuin ne eivät ole hyväksyttävissä erillisiksi varoiksi tai veloiksi komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymien kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan;

h) 

verot, jotka laskutetaan tai jotka on tarkoitus laskuttaa vakuutuksenottajilta tai jotka tarvitaan vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden suorittamiseen.

29 artikla

Odotettu kehitys ulkoisessa ympäristössä

Parhaan estimaatin laskennassa on otettava huomioon odotettu kehitys, jolla on olennainen vaikutus sisään tuleviin ja ulos meneviin kassavirtoihin, jotka tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden maksamiseen niiden elinkaaren kuluessa. Tästä syystä odotettuun kehitykseen kuuluu väestötieteellinen, oikeudellinen, lääketieteellinen, teknologinen, yhteiskunnallinen, ympäristöllinen ja taloudellinen kehitys, mukaan luettuna direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu inflaatio.

30 artikla

Kassavirtojen epävarmuus

Parhaan estimaatin laskennassa käytettävässä kassavirtaennusteessa on otettava eksplisiittisesti tai implisiittisesti huomioon kaikki epävarmuudet kassavirroissa, myös kaikki seuraavat piirteet:

a) 

epävarmuus vakuutettujen tapahtumien ajoituksessa, tiheydessä ja vakavuudessa;

b) 

korvaussummiin liittyvä epävarmuus, mukaan luettuna epävarmuus korvausinflaatiossa, sekä korvausten selvittämiseen ja maksamiseen tarvittava aika;

c) 

direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettujen kulujen määriin liittyvä epävarmuus;

d) 

epävarmuus 29 artiklassa mainitussa odotetussa kehityksessä siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista;

e) 

vakuutuksenottajien käyttäytymiseen liittyvä epävarmuus;

f) 

riippuvuus kahden tai useamman epävarmuustekijän välillä;

g) 

kassavirtojen riippuvuus ennen tietyn kassavirran päivämäärää vallinneista olosuhteista.

31 artikla

Kulut

1.  

Kassavirtaennusteessa, jota käytetään parhaiden estimaattien laskentaan, on otettava huomioon kaikki seuraavat direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetut kulut, jotka liittyvät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tunnistamiin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin:

a) 

hallinnolliset kulut;

b) 

omaisuudenhoitokulut;

c) 

korvausten hallinnoimiskulut;

d) 

hankintakulut.

Edellä a–d alakohdassa tarkoitetuissa kuluissa on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta aiheutuneet yleismenot.

2.  
Yleismenot on kohdistettava realistisesti ja objektiivisesti sekä johdonmukaisesti eri aikoina niihin parhaan estimaatin osiin, joihin ne liittyvät.
3.  
Jälleenvakuutussopimuksiin ja erillisyhtiöihin liittyvät kulut on otettava huomioon parhaan estimaatin bruttomääräisessä laskennassa.
4.  
Kuluja ennustettaessa on oletettava, että yrityksellä tulee olemaan uutta liiketoimintaa.

32 artikla

Sopimusperusteiset optiot ja taloudelliset takuut

Laskiessaan parasta estimaattia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon kaikki seuraavat tekijät:

a) 

kaikki niiden vakuutusten ja jälleenvakuutusten sisältämät taloudelliset takuut ja sopimusperusteiset optiot;

b) 

kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa siihen todennäköisyyteen, että vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioitaan tai realisoivat taloudellisten takuiden arvon.

33 artikla

Velvoitteiden valuutta

Paras estimaatti on laskettava erikseen eri valuuttamääräisille kassavirroille.

34 artikla

Laskentamenetelmät

1.  
Paras estimaatti on laskettava läpinäkyvällä tavalla ja siten, että laskentamenetelmä ja sen avulla saatavat tulokset ovat pätevän asiantuntijan tarkastettavissa.
2.  
Parhaan estimaatin laskentaan valittujen vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien on perustuttava menetelmien soveltuvuuteen ilmentää niitä riskejä, joilla on vaikutusta taustalla oleviin kassavirtoihin, sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden luonteeseen. Vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien on oltava yhdenmukaisia, ja niissä on hyödynnettävä kaikkea asiaankuuluvaa tietoa, joka on saatavilla parhaan estimaatin laskentaa varten.
3.  
Kun laskentamenetelmä perustuu ryhmiteltyihin vakuutustietoihin, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on varmistettava, että vakuutusten ryhmittely tuottaa homogeenisia riskiryhmiä, jotka asiaankuuluvasti ilmentävät kyseisiin ryhmiin kuuluvien yksittäisten vakuutusten riskejä.
4.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on analysoitava sitä, missä määrin kassavirtojen nykyarvo riippuu sekä tulevien tapahtumien että kehityksen odotetusta lopputulemasta, sekä sitä, kuinka varsinainen lopputulema joissakin skenaarioissa voi poiketa odotetusta lopputulemasta.
5.  
Kun kassavirtojen nykyarvo riippuu tulevista tapahtumista ja kehityksestä 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä kassavirtojen parhaan estimaatin laskentaan menetelmää, joka ilmentää kyseisiä riippuvuuksia.

35 artikla

Henkivakuutusvelvoitteiden homogeeniset riskiryhmät

Henkivakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan käytettävät kassavirtaennusteet on laadittava erikseen kullekin vakuutukselle. Jos kullekin vakuutukselle tehtävä erillinen laskenta aiheuttaisi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle kohtuuttoman rasitteen, yritys voi laatia ennusteen ryhmittelemällä vakuutukset edellyttäen, että ryhmittely täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

a) 

samaan ryhmään kuuluvien vakuutusten taustalla olevien riskien luonteessa ja monimutkaisuudessa ei ole merkittäviä eroja;

b) 

vakuutusten ryhmittely ei anna väärää kuvaa vakuutusten taustalla olevista riskeistä eikä esitä väärin niiden kuluja;

c) 

vakuutusten ryhmittely antaa todennäköisesti likimain saman tuloksen parhaan estimaatin laskennassa kuin sopimustasolla tehtävä laskenta, erityisesti vakuutuksiin sisältyvien taloudellisten takuiden ja sopimusperusteisten optioiden osalta.

36 artikla

Vahinkovakuutusvelvoitteet

1.  
Paras estimaatti vahinkovakuutusvelvoitteille lasketaan erikseen vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun osalta.
2.  
Vakuutusmaksuvastuu liittyy tuleviin, 18 artiklassa tarkoitetun sopimusrajan piiriin kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kattamiin vahinkotapahtumiin. Vakuutusmaksuvastuun laskentaan tarkoitettujen kassavirtaennusteiden on sisällettävä kyseisiin tapahtumiin liittyvät etuudet, kulut ja vakuutusmaksut.
3.  
Korvausvastuu liittyy jo tapahtuneisiin vahinkotapahtumiin, riippumatta siitä, onko kyseisistä tapahtumista johtuneita vahinkoja ilmoitettu vai ei.
4.  
Korvausvastuun laskentaan tarkoitettujen kassavirtaennusteiden on sisällettävä 3 kohdassa tarkoitettuihin tapahtumiin liittyvät etuudet, kulut ja vakuutusmaksut.



4 alajakso

Riskimarginaali

37 artikla

Riskimarginaalin laskenta

1.  

Riskimarginaali koko vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannalle lasketaan seuraavan kaavan avulla:

image

missä

a) 

CoC tarkoittaa pääomakustannuksen tasoa;

b) 

summa kattaa kaikki kokonaisluvut, nolla mukaan luettuna;

c) 

SCR(t) tarkoittaa 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vakavaraisuuspääomavaatimusta t vuoden jälkeen;

d) 

r(t + 1) tarkoittaa riskitöntä peruskorkoa t + 1 vuoden maturiteetille.

Riskitön peruskorko r(t + 1) valitaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tilinpäätöksessä käytetyn valuutan mukaisesti.

2.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksensa hyväksytyn sisäisen mallin avulla ja toteaa, että malli soveltuu 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen kunakin ajankohtana vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden elinkaaren kuluessa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä sisäistä mallia 1 kohdassa tarkoitettujen vakavaraisuuspääomavaatimusten SCR(t) määrien laskemiseen.
3.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kohdennettava koko vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan riskimarginaali direktiivin 2009/138/EY 80 artiklassa tarkoitettuihin vakuutuslajeihin. Allokoinnin on asiaankuuluvalla tavalla ilmennettävä vakuutuslajien panosta 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vakavaraisuuspääomavaatimukseen läpi koko vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan elinkaaren.

38 artikla

Viiteyritys

1.  

Riskimarginaalin laskennan on perustuttava seuraaviin oletuksiin:

a) 

toinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys (viiteyritys) ottaa vastuulleen riskimarginaalin laskevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen (alkuperäinen yritys) koko vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan;

b) 

sen estämättä, mitä a alakohdassa säädetään, kun alkuperäinen yritys harjoittaa samanaikaisesti sekä henki- että vahinkovakuutusliiketoimintaa direktiivin 2009/138/EY 73 artiklan 5 kohdan mukaisesti, kaksi eri viiteyritystä ottaa erikseen vastuulleen henkivakuutustoimintaan ja henkijälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvän vakuutusvelvoitekannan ja toisaalta vahinkovakuutustoimintaan ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvän vakuutusvelvoitekannan;

c) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden siirto pitää sisällään mahdolliset kyseisiin velvoitteisiin liittyvät jälleenvakuutussopimukset ja järjestelyt erillisyhtiöiden kanssa;

d) 

viiteyrityksellä ei ole ennen siirtoa vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita tai omaa varallisuutta;

e) 

viiteyritys ei siirron jälkeen ota vastuulleen uusia vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita;

f) 

siirron jälkeen viiteyritys hankkii vakavaraisuuspääomavaatimusta vastaavan hyväksyttävän oman varallisuuden, joka on tarpeen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden ylläpitoon niiden elinkaaren aikana;

g) 

siirron jälkeen viiteyrityksellä on varoja, joiden määrä vastaa sen vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vakuutusteknisen vastuuvelan summaa vähennettynä saamisilla, joita sillä on jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä;

h) 

varat valitaan siten, että ne minimoivat vakavakaraisuuspääomavaatimuksen markkinariskille, jolle viiteyritys altistuu;

i) 

viiteyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksessa otetaan huomioon kaikki seuraavat riskit:

i) 

siirrettyyn liiketoimintaan liittyvä vakuutusriski,

ii) 

h alakohdassa tarkoitettu markkinariski, kun se on olennainen, korkoriskiä lukuun ottamatta,

iii) 

luottoriski, joka liittyy jälleenvakuutussopimuksiin, järjestelyihin erillisyhtiöiden kanssa, vakuutusedustajiin, vakuutuksenottajiin ja kaikkiin muihin olennaisiin altistumiin, jotka liittyvät kiinteästi vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin,

iv) 

operatiivinen riski;

j) 

direktiivin 2009/138/EY 108 artiklassa tarkoitettu vakuutusteknisen vastuuvelan vaimennusvaikutus viiteyrityksessä vastaa kunkin riskin osalta alkuperäisen yrityksen vakuutusteknisen vastuuvelan vaimennusvaikutusta;

k) 

viiteyrityksen osalta laskennallisilla veroilla ei ole direktiivin 2009/138/EY 108 artiklassa tarkoitettua vaimennusvaikutusta;

l) 

viiteyrityksen on ottaen huomioon e ja f alakohdan rajoitukset sovellettava sellaisia 23 artiklassa tarkoitettuja tulevia johdon toimenpiteitä, jotka ovat yhdenmukaisia alkuperäisen yrityksen oletettujen tulevien johdon toimenpiteiden kanssa.

2.  
Direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun, vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden ylläpitoon niiden kestoajan tarvittavan vakaraisuuspääomavaatimuksen oletetaan vastaavan viiteyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimusta 1 kohdassa esitettyjen oletusten mukaisesti.
3.  
Sovellettaessa 1 kohdan i alakohtaa riskin katsotaan olevan olennainen, jos sen vaikutus riskimarginaalin laskentaan voisi vaikuttaa kyseisen tiedon käyttäjien päätöksentekoon tai arviointiin, valvontaviranomaiset mukaan luettuina.

39 artikla

Pääomakustannuksen taso

Direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun pääomakustannuksen tason oletetaan olevan 6 %.



5 alajakso

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen kokonaisuutena

40 artikla

Olosuhteet, joissa vakuutustekninen vastuuvelka lasketaan kokonaisuutena, sekä käytettävä menetelmä

1.  
Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa luotettavuutta on arvioitava tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja vakuutustekninen vastuuvelka määritettävä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.
2.  

Kassavirtojen toistaminen katsotaan luotettavaksi, kun kyseiset kassavirrat määrältään ja ajoitukseltaan toistavat kassavirtojen taustalla olevat riskit kaikissa mahdollisissa skenaarioissa. Seuraavia vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyviä kassavirtoja ei voida toistaa luotettavasti:

a) 

kassavirrat, jotka liittyvät sellaisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin, jotka riippuvat siitä todennäköisyydestä, että vakuutuksenottajat tulevat käyttämään sopimusperusteisia optioitaan, raukeamiset ja takaisinostot mukaan luettuina;

b) 

kassavirrat, jotka liittyvät sellaisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin, jotka riippuvat kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, sairauden ja sairastuvuuden tasosta, kehityksestä tai volatiliteetista;

c) 

kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta aiheutuvat kulut.

3.  
Rahoitusinstrumentit tulkitaan sellaisiksi rahoitusinstrumenteiksi, joille on saatavissa luotettava markkina-arvo, kun kyseisillä rahoitusinstrumenteilla käydään kauppaa toimivilla, syvillä, likvideillä ja läpinäkyvillä markkinoilla. Toimivien markkinoiden on täytettävä myös 10 artiklan 4 kohdan vaatimukset.
4.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määritettävä vakuutusteknisen vastuuvelan arvo toistamisessa käytettävien rahoitusinstrumenttien markkinahinnan perusteella.



6 alajakso

Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset

41 artikla

Yleiset säännökset

1.  
Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset on laskettava niiden vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten sopimusrajoja noudattaen, joihin kyseiset saamiset liittyvät.
2.  
Saamiset erillisyhtiöiltä, saamiset direktiivin 2009/138/EY 210 artiklassa tarkoitetuista rajoitetuista jälleenvakuutussopimuksista ja saamiset muista jälleenvakuutussopimuksista on laskettava erikseen. Erillisyhtiöiltä olevat saamiset eivät saa ylittää kyseisen erillisyhtiön riskien yhteenlaskettua enimmäismäärää vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle.
3.  
Laskettaessa jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia kassavirtojen on sisällettävä ainoastaan vakuutustapahtumien korvaamiseen ja maksamattomiin vakuutuskorvauksiin liittyvät suoritukset. Muihin tapahtumiin tai jo maksettuihin vakuutuskorvauksiin liittyvät suoritukset on huomioitava muualla kuin jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevissa saamisissa tai muissa vakuutusteknisen vastuuvelan erissä. Kun kassavirtoja vastaan on tehty tallete, saamiset oikaistaan vastaavasti, jotta talletteeseen liittyviä varoja ja velkoja ei oteta kahdesti lukuun.
4.  

Vahinkovakuutusvelvoitteisiin liittyvät jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset lasketaan vakuutusmaksuvastuulle ja korvausvastuulle erikseen seuraavalla tavalla:

a) 

korvausvastuun kassavirtoihin on sisällyttävä korvaussuoritukset, jotka liittyvät riskejä luovuttavan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen bruttomääräisessä korvausvastuussa huomioon otettuihin korvauksiin;

b) 

vakuutusmaksuvastuun kassavirtojen on sisällettävä kaikki muut suoritukset.

5.  
Jos kassavirrat erillisyhtiöltä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen eivät ole suoraan riippuvaisia riskejä luovuttavan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastuulla olevista korvauksista, tuleviin korvauksiin liittyvät saamiset näiltä erillisyhtiöiltä otetaan huomioon ainoastaan siinä määrin kuin kyetään turvaavasti, luotettavasti ja objektiivisesti todentamaan, että korvausten ja saamisten välinen rakenteellinen yhteensopimattomuus ei ole olennainen.

42 artikla

Vastapuoliriskin oikaisu

1.  
Korjaukset, joilla huomioidaan direktiivin 2009/138/EY 81 artiklassa tarkoitetusta vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvat odotettavissa olevat tappiot, lasketaan saamisista erikseen.
2.  
Korjaus, jolla huomioidaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuva odotettavissa oleva tappio, lasketaan siitä kyseisen vastapuolen saamisten perusteena olevien kassavirtojen muutoksen odotetusta nykyarvosta, joka vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuisi tiettynä ajankohtana, muun muassa varattomuuden tai riidan johdosta. Tätä tarkoitusta varten kassavirtojen muutoksissa ei saa ottaa huomioon sellaisen riskienvähentämistekniikan vaikutusta, joka vähentäisi vastapuolen luottoriskiä, lukuun ottamatta vakuuksiin perustuvia riskienvähentämistekniikoita. Riskienvähentämistekniikat, jotka jätetään huomiotta, kirjataan erikseen korottamatta saamisten määrää jälleenvakuutussopimuksista tai erillisyhtiöiltä.
3.  
Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa laskennassa on otettava huomioon jälleenvakuutussopimuksen tai erillisyhtiön kanssa tehdyn järjestelyn elinkaaren kuluessa tapahtuvat mahdolliset maksukyvyttömyydet sekä se, vaihteleeko maksukyvyttömyyden todennäköisyys ja millä tavoin se vaihtelee ajan kuluessa. Tämä on tehtävä erikseen kunkin vastapuolen ja kunkin vakuutuslajin kohdalla. Vahinkovakuutusten osalta tämä on tehtävä erikseen myös vakuutusmaksuvastuulle ja korvausvastuulle.
4.  
Direktiivin 2009/138/EY 81 artiklassa tarkoitetun, vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvan keskimääräisen tappion ei saa arvioida olevan vähemmän kuin 50 % saamisista, pois lukien 1 kohdassa tarkoitettu korjaus, jollei muunlaiselle arviolle ole luotettavaa perustetta.
5.  
Erillisyhtiön maksukyvyttömyyden todennäköisyys lasketaan erillisyhtiön omaisuuteen liittyvän luottoriskin perusteella.



4 JAKSO

Asiaankuuluva riskitön korkokäyrä



1 alajakso

Yleiset säännökset

▼M6

43 artikla

Yleiset säännökset

1.  

Riskittömän korkokäyrän korkojen on täytettävä kaikki seuraavat kriteerit:

a) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käytännössä saada korkotuoton riskittömällä tavalla;

b) 

korot määritetään luotettavasti niiden rahoitusinstrumenttien perusteella, joilla käydään kauppaa syvillä, likvideillä ja läpinäkyvillä rahoitusmarkkinoilla.

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän korot lasketaan erikseen kullekin valuutalle ja maturiteetille kaiken kyseiseen valuuttaan ja maturiteettiin liittyvän asiaankuuluvan tiedon perusteella.

2.  
Menetelmien, tietomääritysten ja parametrien, joita käytetään direktiivin 2009/138/EY 77 e artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämiseen, mukaan luettuina korkokäyrän päätekorko, viimeinen maturiteetti, jolle asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää ei ekstrapoloida, ja aika, jonka sen lähestyminen kohti korkokäyrän päätearvoa, kestää, on oltava läpinäkyviä, turvaavia, luotettavia ja objektiivisia ja pysyttävä yhdenmukaisina eri aikoina.
3.  
EVLEV ilmoittaa komissiolle kaikista olennaisista muutoksista tiedoissa, joita käytetään asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämiseen. Olennaisella muutoksella tarkoitetaan mitä tahansa muutosta, jonka vuoksi menetelmät, tietomääritykset tai parametrit eivät enää päde, mukaan luettuina korkokäyrän päätekorko, viimeinen maturiteetti, jolle riskitöntä korkokäyrää ei ekstrapoloida, ja aika, jonka sen lähestyminen kohti korkokäyrän päätearvoa kestää.
4.  
Jos tiedoissa tapahtuu 3 kohdassa tarkoitettu olennainen muutos, EVLEV voi toimittaa komissiolle ehdotuksen, joka sisältää menetelmiä, tietomäärityksiä tai parametreja koskevat muutokset, jotka tarvitaan pätemättömyyden korjaamiseksi ja jotka ovat oikeassa suhteessa kyseiseen olennaiseen muutokseen. Ehdotukseen on liitettävä arviointi ehdotettujen muutosten asianmukaisuudesta ja vaikutuksista.
5.  
EVLEV muuttaa komission pyynnöstä menetelmää, tietomääritystä tai parametria, mukaan luettuina korkokäyrän päätekorko, viimeinen maturiteetti, jolle asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää ei ekstrapoloida, ja aika, jonka sen lähestyminen kohti korkokäyrän päätearvoa kestää, sen varmistamiseksi, että asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän korot määritetään läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina.

▼B



2 alajakso

Riskitön peruskorkokäyrä

44 artikla

Riskittömän peruskoron määrittämiseen käytettävät asianmukaiset rahoitusinstrumentit

1.  
Riskitön peruskorkokäyrä kullekin valuutalle ja maturiteetille määritetään kyseisen valuutan luottoriskillä korjatun koronvaihtosopimuksen swap-kurssin perusteella.
2.  
Kunkin valuuttamääräisen riskittömän peruskoron määrittämiseksi maturiteetille, jolle ei ole saatavilla swap-kursseja syviltä, likvideiltä ja läpinäkyviltä rahoitusmarkkinoilta, käytetään kyseisessä valuutassa liikkeeseenlaskettujen valtion joukkovelkakirjalainojen korkoja, kyseisen valtion joukkovelkakirjalainan luottoriskillä korjattuina, edellyttäen, että tällaisia valtion joukkovelkakirjalainojen korkoja on saatavilla syviltä, likvideiltä ja läpinäkyvillä rahoitusmarkkinoilla.

45 artikla

Swap-kurssien korjaus luottoriskillä

Edellä 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luottoriskikorjaus määritetään läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina. Korjaus määritetään koronvaihtosopimusten vaihtuvasta korosta ilmenevän luottoriskin ja saman maturiteetin indeksisidonnaisen yön yli -swap-kurssin välisen eron perusteella silloin, kun molemmat korot ovat saatavilla syviltä, likvideiltä ja läpinäkyviltä rahoitusmarkkinoilta. Korjaus on laskettava siten, että se on 50 prosenttia kyseisen eron keskiarvosta yhden vuoden kuluessa. Korjauksen on oltava vähintään 10 peruspistettä ja enintään 35 peruspistettä.

46 artikla

Ekstrapolointi

1.  
Riskittömän korkokäyrän ekstrapolointiin sovellettavat periaatteet ovat samoja kaikille valuutoille. Tämä pätee myös, kun määritetään pisintä maturiteettia, jonka aikana korkoja voidaan havainnoida syvillä, likvideillä ja läpinäkyvillä markkinoilla, ja määritellään mekanismia, jolla varmistetaan tasainen lähestyminen korkokäyrän päätearvoa kohti.
2.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklaa, ekstrapolointia on sovellettava riskittömiin korkoihin, jotka sisältävät kyseisessä artiklassa tarkoitetun volatiliteettikorjauksen.
3.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklaa, ekstrapoloinnin on perustuttava riskittömiin korkoihin ilman vastaavuuskorjausta. Kyseisessä artiklassa mainittua vastaavuuskorjausta sovelletaan ekstrapoloituihin riskittömiin korkoihin.

47 artikla

Korkokäyrän päätekorko

1.  
Edellä 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, kunkin valuuttamääräisen korkokäyrän päätekoron, on pysyttävä vakaana eri aikoina ja muututtava ainoastaan pitkän aikavälin odotuksissa tapahtuvien muutoksien johdosta. Korkokäyrän päätekoron määrittämiseen käytettävä metodologia on määriteltävä selkeästi, jotta voidaan varmistaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten mahdollisuus tehdä skenaariolaskelmia. Se on määritettävä läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina.
2.  
Jokaisessa valuuttamääräisessä päätekorossa on huomioitava odotukset pitkäaikaisesta reaalikorosta ja odotettavissa olevasta inflaatiosta, jos kyseiset odotukset voidaan määrittää kyseiselle valuutalle luotettavalla tavalla. Päätekorko ei saa sisältää lisämaksua, joka ilmentää pitkäaikaisista sijoituksista johtuvaa lisäriskiä.

48 artikla

Riskitön korkokäyrä euroon sidotuille valuutoille

1.  

Euroon sidottujen valuuttojen osalta voidaan käyttää euron riskitöntä korkokäyrää valuuttariskillä oikaistuna laskettaessa parasta estimaattia kyseisen valuutan määräisille vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteille, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

sitominen varmistaa, että kyseisen valuutan ja euron välinen vaihtokurssi pysyttelee vaihteluvälissä, joka on enintään 20 % vaihteluvälille määritellystä ylärajasta;

b) 

euroalueen ja kyseisen valuutan alueen taloudellinen tilanne ovat riittävässä määrin samankaltaisia sen varmistamiseksi, että euron ja kyseisen valuutan korot kehittyvät samanlaisella tavalla;

c) 

sitomisjärjestelyllä varmistetaan, että vaihtokurssissa yhden vuoden kuluessa tapahtuvat suhteelliset muutokset eivät äärimmäisten markkinatapahtumien tapauksessa ylitä tämän artiklan a alakohdassa tarkoitettua vaihteluväliä, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 3 kohdassa vahvistettua todennäköisyyttä;

d) 

noudatetaan yhtä seuraavista kriteereistä:

i) 

kyseinen valuutta on osallisena Euroopan valuuttakurssimekanismissa (ERM II);

ii) 

on olemassa neuvoston päätös, jossa vahvistetaan kyseisen valuutan ja euron välinen sitomisjärjestely;

iii) 

sitomisjärjestely vahvistetaan kyseisen maan laissa, jossa säädetään sen kansallisesta valuutasta.

Sovellettaessa c alakohtaa on otettava huomioon sitomisen takaavien osapuolten taloudelliset resurssit.

2.  
Valuuttariskikorjauksen on oltava negatiivinen, ja sen on vastattava kuluja suojautumisesta sitä riskiä vastaan, että sellaisen sidotussa valuutassa tehdyn sijoituksen arvo, joka on arvostettu euroina, laskee euron ja sidotun valuutan välisessä vaihtokurssissa tapahtuvien muutosten myötä. Korjauksen on oltava sama kaikille vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille.



3 alajakso

Volatiliteettikorjaus

49 artikla

Viitesalkut

1.  
Direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut viitesalkut on määritettävä läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina. Viitesalkkujen määrittämiseen sovellettavien menetelmien on oltava samat kaikille valuutoille ja maille.
2.  
Kunkin valuutta- ja maakohtaisen viitesalkun omaisuuserät on arvostettava 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niillä on käytävä kauppaa markkinoilla, jotka noudattavat 40 artiklan 3 kohtaa, lukuun ottamatta kausia, jolloin likviditeettiin kohdistuu erityinen paine. Rahoitusinstrumentit, joilla käydään kauppaa markkinoilla, jotka tilapäisesti lakkaavat täyttämästä 40 artiklan 3 kohdan kriteerit, voidaan sisällyttää salkkuun ainoastaan silloin, kun markkinoiden odotetaan taas noudattavan kyseisiä kriteerejä kohtuullisen ajanjakson kuluessa.
3.  

Kunkin valuutta- ja maakohtaisen viitesalkun on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a) 

kussakin valuutassa omaisuuserät edustavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen kyseisessä valuutassa tekemiä sijoituksia, jotka kattavat kyseisen valuutan määräisen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin; kussakin maassa omaisuuserät edustavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen kyseisessä maassa tekemiä sijoituksia, joiden on tarkoitus kattaa kyseisen maan vakuutusmarkkinoilla myytyjen ja kyseisen maan valuutan määräisten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parasta estimaattia;

b) 

jos on mahdollista, salkku perustuu asianmukaisiin indekseihin, jotka ovat helposti suuren yleisön saatavilla, ja kriteerit, milloin ja miten indeksien komponentteja muutetaan, ovat julkisia;

c) 

sijoitussalkku sisältää kaikki seuraavat omaisuuserät:

— 
joukkovelkakirjalainat, arvopaperistamiset ja lainat, mukaan luettuina kiinnelainat
— 
osakkeet
— 
kiinteistöt.

Sovellettaessa a ja b alakohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sijoituksia yhteissijoitusyrityksissä ja muita rahastomuotoisia sijoituksia on kohdeltava kuin taustalla olevia omaisuuseriä.

50 artikla

Kaava volatiliteettikorjauksen taustalla olevan korkomarginaalin laskennalle

Direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettu valuutta- ja maakohtainen korkomarginaali on seuraava:

image

missä

a) 

wgov tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien valtion joukkovelkakirjalainojen arvon ja kaikkien viitesalkussa olevien omaisuuserien arvon välistä suhdelukua;

b) 

Sgov tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien valtion joukkovelkakirjalainojen keskimääräistä valuuttamarginaalia, joka määritetään tämän asetuksen 51 artiklan mukaisesti;

c) 

wcorp tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen sekä muiden lainojen ja arvopaperistamisten arvon ja kaikkien viitesalkussa olevien omaisuuserien arvon välistä suhdelukua;

d) 

Scorp tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen sekä muiden lainojen ja arvopaperistamisten keskimääräistä valuuttamarginaalia.

Sovellettaessa tätä artiklaa ’valtion joukkovelkakirjalainoilla’ tarkoitetaan altistumia keskushallinnoille ja keskuspankeille.

51 artikla

Riskikorjattu marginaali

Riskikorjatun valuuttamarginaalin osuus, joka johtuu odotettavissa olevien tappioiden, odottamattoman luottoriskin tai muun direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun riskin realistisesta arviosta, on laskettava samalla tavoin kuin direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdassa ja tämän asetuksen 54 artiklassa tarkoitettu perusmarginaali.



4 alajakso

Vastaavuuskorjaus

52 artikla

Kuolevuusriskiin liittyvä stressi

1.  

Direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun, kuolevuusriskiin liittyvän stressin on oltava seuraavista kahdesta skenaariosta se, jonka epäsuotuisa vaikutus omaan perusvarallisuuteen on suurempi:

a) 

välitön, pysyvä 15 %:n nousu parhaan estimaatin laskennassa käytetyssä kuolevuudessa;

b) 

välitön 0,15 prosenttiyksikön nousu prosentteina ilmaistussa kuolevuudessa, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa ilmentämään havaittua kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana.

2.  

Sovellettaessa 1 kohtaa kuolevuuden nousua sovelletaan ainoastaan vakuutuksiin, joissa kuolevuuden nousu johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan nousuun ottaen huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

useita samaa vakuutettua henkilöä koskevia vakuutuksia voidaan kohdella yhtenä vakuutuksena;

b) 

kun vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu 35 artiklassa tarkoitettuihin vakuutusryhmiin, niiden vakuutusten tunnistaminen, joiden vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, voi perustua myös kyseisiin vakuutusryhmiin yksittäisten vakuutusten sijasta, jos näin saatava tulos ei ole olennaisesti erilainen.

3.  
Jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta niiden vakuutusten tunnistamista, joiden vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, sovelletaan ainoastaan taustalla oleviin vakuutuksiin, ja tämä tehdään 2 kohdan mukaisesti.

53 artikla

Vastaavuuskorjauksen laskeminen

1.  
Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun laskennan tarkoitusta varten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset saavat huomioida ainoastaan merkityn sijoitussalkun, jonka odotettavissa olevat kassavirrat tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan kassavirran toistamiseen, pois lukien tämän tarpeen ylittävät omaisuuserät. Varojen ’odotetulla kassavirralla’ tarkoitetaan varojen kassavirtaa oikaistuna siten, että siinä otetaan huomioon sen omaisuuserän liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa määriteltyä perusmarginaalin tekijää tai, kun maksukyvyttömyystilastoista ei saada johdettua luotettavaa luottomarginaalia, marginaalin pitkäaikaisen keskiarvon osuutta kyseisen direktiivin 77 c artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa mainitusta riskittömästä korosta.
2.  
Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu perusmarginaali, joka vähennetään kyseisen direktiivin 77 c artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetyn laskelman tuloksesta, sisältää ainoastaan perusmarginaalin osan, jota ei ole jo otettu huomioon tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti oikaisemalla merkityn sijoitussalkun kassavirtoja.

54 artikla

Perusmarginaalin laskeminen

1.  
Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettu perusmarginaali on laskettava läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina ja perustuu asiaankuuluviin indekseihin silloin, kun ne ovat saatavilla. Menetelmien, joilla joukkovelkakirjalainojen perusmarginaali lasketaan, on oltava samat kaikille valuutoille ja maille, mutta ne voivat olla erilaisia valtion joukkovelkakirjalainoille ja muille joukkovelkakirjalainoille.
2.  
Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun luottomarginaalin laskemisen on perustuttava siihen oletukseen, että liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden tapauksessa 30 % markkina-arvosta voidaan saada takaisin.
3.  
Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu pitkäaikainen keskiarvo perustuu viimeisten 30 vuoden tietoihin. Jos osaa näistä tiedoista ei ole saatavilla, kyseinen osa on korvattava koostetuilla tiedoilla. Koostettujen tietojen on perustuttava viimeisten 30 vuoden osalta saatavilla oleviin ja luotettaviin tietoihin. Epäluotettavat tiedot on korvattava koostettavilla tiedolla samaa menetelmää käyttäen. Koostettavien tietojen on perustuttava turvaaviin oletuksiin.
4.  

Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun odotettavissa olevan tappion on vastattava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle omaisuuserän luottoluokituksen laskusta ja välittömästi sen jälkeen tapahtuvasta korvaamisesta aiheutuvaa todennäköisyydellä painotettua tappiota. Odotettavissa olevan tappion laskennan on perustuttava siihen oletukseen, että korvaava omaisuuserä täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

a) 

korvaavalla omaisuuserällä on sama kassavirran rakenne kuin korvatulla omaisuuserällä oli ennen luokituksen laskua;

b) 

korvaava omaisuuserä kuuluu samaan omaisuuseräluokkaan kuin korvattu omaisuuserä;

c) 

korvaavalla omaisuuserällä on sama tai korkeampi luottoluokitus kuin korvatulla omaisuuserällä oli ennen luokituksen laskua.



5 JAKSO

Vakuutuslajit

55 artikla

Vakuutuslajit

1.  
Direktiivin 2009/138/EY 80 artiklassa tarkoitetut vakuutuslajit määritetään tämän asetuksen liitteessä I.
2.  
Vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteen kohdistamisen vakuutuslajiin on ilmennettävä velvoitteeseen liittyviä riskejä. Velvoitteen oikeudellinen muoto ei välttämättä ole riskin luonteen kannalta määräävä tekijä.
3.  
Jos tekninen peruste on velvoitteeseen liittyvien riskien luonteen mukainen, sellaisten sairausvakuutusten velvoitteet, joissa noudatetaan henkivakuutukselle ominaisia teknisiä perusteita, kohdistetaan henkivakuutuslajeihin ja sellaisten sairausvakuutusten velvoitteet, joissa noudatetaan vahinkovakuutukselle ominaisia teknisiä perusteita, kohdistetaan vahinkovakuutuslajeihin.
4.  
Kun direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista syntyviä vakuutusvelvoitteita ei voida luonteensa perusteella selkeästi kohdistaa tämän asetuksen liitteessä I määritettyihin vakuutuslajeihin, ne kohdistetaan kyseisessä liitteessä määritettyyn vakuutuslajiin 32.
5.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutussopimus kattaa sekä henki- että vahinkovakuutusriskejä, vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet on erotettava henki- ja vahinko-osiinsa.
6.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutussopimus kattaa useiden tämän asetuksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien riskejä, vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteet on mahdollisuuksien mukaan erotettava asiaankuuluviin vakuutuslajeihin.
7.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutussopimukseen kuuluu sairausvakuutus- tai sairausjälleenvakuutusvelvoitteita ja muita vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita, kyseiset velvoitteet on eroteltava mahdollisuuksien mukaan.



6 JAKSO

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

56 artikla

Suhteellisuus

1.  
Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä menetelmiä, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.
2.  

Määrittäessään, onko vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmä oikeasuhteinen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on suoritettava arviointi, johon sisältyy:

a) 

arvio vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevien riskien luonteesta, laajuudesta ja monimutkaisuudesta;

b) 

laadullinen tai määrällinen arvio menetelmän tuloksiin aiheuttamasta virheestä, joka johtuu poikkeamasta seuraavien välillä:

i) 

menetelmän taustalla olevat riskejä koskevat oletukset;

ii) 

a alakohdassa tarkoitetun arvioinnin tulokset.

3.  
Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun arvioinnin on sisällettävä kaikki riskit, joilla on vaikutusta vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden suorittamiseen niiden elinkaaren aikana tarvittavien sisään tulevien ja ulos menevien kassavirtojen määrään, ajoitukseen tai arvoon. Riskimarginaalin laskentaa varten arvioinnin on sisällettävä kaikki 38 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetut riskit niiden perusteena olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden elinkaaren ajan. Arvioinnin on rajoituttava riskeihin, joilla on merkitystä sille vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan osalle, johon menetelmää sovelletaan.
4.  

Menetelmä katsotaan epäsuhtaiseksi riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden, jos 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu virhe johtaa sellaiseen vakuutusteknisen vastuuvelan tai sen tekijöiden väärin esittämiseen, joka voi vaikuttaa sen henkilön päätöksentekoon tai arviointiin, jonka on tarkoitus käyttää vakuutusteknisen vastuuvelan arvoon liittyviä tietoja, jollei jokin seuraavista edellytyksistä täyty:

a) 

mitään muuta pienemmän virheen tuottavaa menetelmää ei ole saatavilla, ja menetelmä ei todennäköisesti johda vakuutusteknisen vastuuvelan määrän aliarviointiin;

b) 

menetelmä johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusteknisen vastuuvelan määrään, joka on suurempi kuin määrä, johon päädyttäisiin oikeasuhteista menetelmää käyttämällä, eikä menetelmä johda sen soveltamisen kohteena olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden sisältämien riskien aliarviointiin.

57 artikla

Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevien saamisten yksinkertaistettu laskenta

1.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset ennen kyseisten määrien oikaisua vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvalla odotettavissa olevalla tappiolla seuraavien arvioiden välisenä erotuksena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 56 artiklan soveltamista:

a) 

bruttomääräisenä laskettu paras estimaatti direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) 

paras estimaatti sen jälkeen, kun siinä on otettu huomioon jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset ilman oikaisua vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvalla odotettavissa olevalla tappiolla (oikaisematon nettomääräinen paras estimaatti), 2 kohdan mukaisesti laskettuna.

2.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää menetelmiä johtaakseen oikaisemattoman nettomääräisen parhaan estimaatin bruttomääräisestä parhaasta estimaatista ilman tarkkaa ennustetta kassavirroista, joihin jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset perustuvat. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava oikaisematon nettomääräinen paras estimaatti homogeenisten riskiryhmien tasolla. Mikään näistä homogeenisista riskiryhmistä ei saa käsittää useampaa kuin yhden jälleenvakuutussopimuksen tai erillisyhtiön, paitsi jos kyseiset jälleenvakuutussopimukset tai erillisyhtiöt saavat aikaan homogeenisten riskien siirron.

58 artikla

Riskimarginaalin yksinkertaistettu laskenta

Laskiessaan riskimarginaalia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää yksinkertaistettuja menetelmiä, muun muassa yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 56 artiklan soveltamista:

a) 

menetelmät, joissa käytetään approksimaatioita määrille, jotka ilmaistaan 37 artiklan 1 kohdassa määritetyllä termillä SCR(t);

b) 

menetelmät, joissa approksimoidaan 37 artiklan 1 kohdassa määritetyllä termillä SCR(t) ilmaistujen määrien diskontattu summa laskematta kutakin määrää erikseen.

59 artikla

Riskimarginaalin laskenta tilikauden aikana

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat johtaa vuosineljänneksittäin suoritettavia laskelmia varten riskimarginaalin aiemman riskimarginaalilaskennan tuloksesta ilman 37 artiklan 1 kohdassa määritetyn kaavan tarkkaa laskentaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 56 artiklan soveltamista.

60 artikla

Parhaan estimaatin yksinkertaistettu laskenta vakuutusvelvoitteille, joihin liittyy vakuutusmaksun mukautusmekanismi

Rajoittamatta 56 artiklan soveltamista vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea parhaan estimaatin henkivakuutusvelvoitteille, joissa vakuutusyrityksellä on oikeus tai velvollisuus oikaista vakuutussopimuksen tulevat vakuutusmaksut ilmentämään olennaisia muutoksia korvausten ja kulujen tasossa (vakuutusmaksun mukautusmekanismi), käyttämällä kassavirtaennusteita, joissa oletetaan, että muutokset korvausten ja kulujen tasossa tapahtuvat samanaikaisesti vakuutusmaksujen mukautusten kanssa, ja jotka johtavat nettomääräiseen kassavirtaan, joka on yhtä suuri kuin nolla, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

vakuutusmaksun mukautusmekanismi hyvittää vakuutusyritykselle täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti mahdollisen korvausten ja kulujen tason nousun;

b) 

laskelma ei johda parhaan estimaatin aliarviointiin;

c) 

laskelma ei johda kyseisiin vakuutusvelvoitteisiin sisältyvien riskien aliarviointiin.

61 artikla

Vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvan odotettavissa olevan tappion oikaisun yksinkertaistettu laskenta

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea direktiivin 2009/138/EY 81 artiklassa tarkoitettujen, vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvien odotettavissa olevien tappioiden oikaisun tietyn vastapuolen ja homogeenisen riskiryhmän osalta seuraavasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 56 artiklan soveltamista:

image

missä

a) 

PD tarkoittaa kyseisen vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

b) 

Durmod tarkoittaa kyseiseen homogeeniseen riskiryhmään liittyvää, kyseisen vastapuolen kanssa tehdyistä jälleenvakuutussopimuksista johtuvien saamisten modifioitua duraatiota;

c) 

BErec tarkoittaa kyseiseen homogeeniseen riskiryhmään liittyvää, kyseisen vastapuolen kanssa tehdyistä jälleenvakuutussopimuksista johtuvien saamisten määrää.



IV LUKU

OMA VARALLISUUS



1 JAKSO

Oman varallisuuden määrittäminen



1 alajakso

Valvontaviranomaisten hyväksyntä omalle lisävarallisuudelle

62 artikla

Hakemuksen arviointi

1.  

Tehdessään direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua arviointia valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

sitoumuksen oikeudellinen tehokkuus ja täytäntöönpantavuus kaikilla asiaankuuluvilla lainkäyttöalueilla;

b) 

sen järjestelyn sopimusehdot, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on tehnyt tai tulee tekemään vastapuolten kanssa varallisuuden hankkimiseksi;

c) 

tarvittaessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen perustamiskirja ja yhtiöjärjestys;

d) 

se, onko vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä käytössä prosessit, joiden avulla se ilmoittaa valvontaviranomaisille mahdollisista tulevista muutoksista, jotka voivat vähentää oman lisävarallisuuden erän vaimennusvaikutusta ja jotka koskevat:

i) 

järjestelyn rakennetta tai sopimusehtoja;

ii) 

asianomaisten vastapuolten asemaa;

iii) 

oman lisävarallisuuden erän perittävyyttä.

2.  
Lisäksi valvontaviranomaisten on arvioitava, noudatetaanko direktiivin 2009/138/EY 90 artiklaa, ottaen huomioon olosuhteet, joissa erää voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen.
3.  
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys hakee hyväksyntää menetelmälle, jolla voidaan määrittää kunkin oman lisävarallisuuden erän määrä, valvontaviranomaisten on arvioitava, soveltuuko prosessi, jota yritys käyttää menetelmän säännölliseen validointiin, sen varmistamiseen, että menetelmän tulokset ilmentävät jatkuvasti erän vaimennusvaikutusta.
4.  
Valvontaviranomaisten on 1–3 kohdassa asetettujen vaatimusten lisäksi arvioitava oman lisävarallisuuden hyväksyntää koskeva hakemus 63, 64 ja 65 artiklassa säädettyjen kriteerien perusteella.

63 artikla

Hakemuksen arviointi — vastapuolten asema

1.  

Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vastapuolten maksukykyä valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

vastapuolten maksukyvyttömyyden riski;

b) 

riski maksukyvyttömyyden syntymisestä, joka johtuu siitä, että vastapuolten sitoumusten täyttäminen viivästyy oman lisävarallisuuden erän osalta.

2.  

Valvontaviranomaisten on 1 kohdan a alakohdan osalta arvioitava vastapuoliriskiä tarkastelemalla vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ja tappio-osuutta, ottaen huomioon kaikki seuraavat kriteerit:

a) 

vastapuolten luottokelpoisuus, jos se ilmentää asiaankuuluvalla tavalla vastapuolten kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

b) 

onko vastapuolten kyvylle täyttää oman lisävarallisuuden erään liittyvät sitoumuksensa nykyisiä tai ennakoitavissa olevia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

c) 

sovelletaanko vastapuoliin oikeudellisia tai sääntelyvaatimuksia, jotka heikentävät vastapuolten kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

d) 

haittaako vastapuolten oikeudellinen muoto niiden kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

e) 

kohdistuuko vastapuoliin muita altistumia, jotka heikentävät niiden kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

f) 

ovatko järjestelyn sopimusehdot oman lisävarallisuuden erän osalta jonkin sovellettavan lain mukaan sellaisia, että vastapuolilla on oikeus kuitata velkasummansa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä olevaa saatavasummaa vastaan.

3.  

Valvontaviranomaisten on 1 kohdan b alakohdan osalta arvioitava vastapuolten likviditeettiasema ottaen huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

onko vastapuolten kyvylle täyttää viipymättä oman lisävarallisuuden erään liittyvät sitoumuksensa nykyisiä tai ennakoitavissa olevia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

b) 

sovelletaanko vastapuoliin oikeudellisia tai sääntelyvaatimuksia, jotka voivat heikentää vastapuolten kykyä täyttää viipymättä sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

c) 

haittaako vastapuolten oikeudellinen muoto niiden kykyä täyttää viipymättä sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta.

4.  

Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vastapuolten maksuhalukkuutta valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

erilaiset olosuhteet, joissa oman lisävarallisuuden erää voidaan käyttää tappion vaimentamiseen;

b) 

onko olemassa yllykkeitä tai esteitä, jotka voivat vaikuttaa vastapuolten halukkuuteen täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

c) 

antavatko vastapuolten ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen väliset aiemmat liiketoimet, mukaan luettuna vastapuolten aiempi oman lisävarallisuuden eriin liittyvien sitoumusten täyttäminen, viitteitä vastapuolten halukkuudesta täyttää nykyiset sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta.

5.  
Arvioidessaan vastapuolen maksukykyä ja -halukkuutta valvontaviranomaisten on otettava huomioon muut vastapuolten kelpoisuuden kannalta merkitykselliset tekijät, tarvittaessa mukaan luettuna vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintamalli.
6.  

Kun oman lisävarallisuuden erän vastapuolena on ryhmä, valvontaviranomaiset sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat arvioida kyseisen ryhmän kelpoisuutta ikään kuin se olisi yksi vastapuoli, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

vastapuolet ovat epäolennaisia yksittäisinä vastapuolina;

b) 

ryhmään kuuluvat vastapuolet ovat riittävän homogeenisia;

c) 

vastapuolten ryhmää koskeva arviointi ei yliarvioi ryhmään kuuluvien vastapuolten maksukykyä ja -halukkutta.

7.  
Vastapuoli katsotaan olennaiseksi, jos yksittäisen vastapuolen kelpoisuudella on todennäköisesti merkittävä vaikutus vastapuolten ryhmän maksukyvyn ja -halukkuuden arviointiin.

64 artikla

Hakemuksen arviointi — varojen perittävyys

Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua varojen perittävyyttä valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

paraneeko varojen perittävyys vakuuden saatavuuden tai sellaisen analogisen järjestelyn myötä, joka täyttää 209–214 artiklan vaatimukset;

b) 

onko varojen perittävyydelle nykyisiä tai ennakoitavissa olevia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

c) 

sovelletaanko varojen perittävyyteen oikeudellisia tai sääntelyvaatimuksia;

d) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kyky ryhtyä toimenpiteisiin niiden sitoumusten panemiseksi täytäntöön, jotka vastapuolten on täytettävä oman lisävarallisuuden erän osalta.

65 artikla

Hakemuksen arviointi — tiedot aiempien takaisinlunastusten tuloksista

Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja, aiempien takaisinlunastusten tuloksia koskevia tietoja valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) 

onko vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä aiempia takaisinlunastuksia samoilta tai samankaltaisilta vastapuolilta samassa tai samankaltaisessa tilanteessa;

b) 

ovatko tiedot merkityksellisiä ja luotettavia tulevien takaisinlunastusten odotettavissa olevien tulosten osalta.

66 artikla

Määrän tarkennus oman lisävarallisuuden rajoittamattoman määrän osalta

1.  
Valvontaviranomaiset eivät saa hyväksyä rajoittamatonta määrää omaa lisävarallisuutta.
2.  
Kun valvontaviranomaiset hyväksyvät oman lisävarallisuuden määrän, niiden päätöksessä on tarkennettava, onko hyväksytty määrä se, jolle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on hakenut hyväksyntää, vai sitä pienempi määrä.

67 artikla

Menetelmän hyväksyntään liittyvän määrän ja ajoituksen tarkennus

Kun valvontaviranomaiset hyväksyvät menetelmän, jolla määritetään kunkin oman lisävarallisuuden erän määrä, niiden päätöksessä on mainittava kaikki seuraavat seikat:

a) 

menetelmällä laskettu oman lisävarallisuuden erän alkuperäinen määrä päivänä, jona hyväksyntä annetaan;

b) 

vähimmäistiheys, jolla oman lisävarallisuuden erä lasketaan uudelleen kyseisen menetelmän avulla, kun uudelleenlaskenta suoritetaan useammin kuin kerran vuodessa, sekä perusteet kyseiselle tiheydelle;

c) 

ajanjakso, joksi oman lisävarallisuuden erän laskenta kyseisellä menetelmällä hyväksytään.



2 alajakso

Omistusyhteyksien käsittely omassa varallisuudessa

68 artikla

Omistusyhteyksien käsittely oman perusvarallisuuden määrityksessä

1.  
Direktiivin 2009/138/EY 88 artiklassa tarkoitetusta omasta perusvarallisuudesta vähennetään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden määrittämiseksi sellaisten kyseisen direktiivin 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien täysi arvo, jotka ylittävät 10 % 69 artiklan a alakohdan i, ii, iv ja vi alakohdassa mainituista eristä.
2.  
Direktiivin 2009/138/EY 88 artiklassa tarkoitetusta omasta perusvarallisuudesta vähennetään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden määrittämiseksi kaikkien kyseisen direktiivin 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien arvosta se osuus, joka ylittää 10 % 69 artiklan a alakohdan i, ii, iv ja vi alakohdassa mainituista eristä.

▼M1

3.  
Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa vähentää 171 artiklassa tarkoitettuja strategisia omistusyhteyksiä, jotka sisältyvät direktiivin 2002/87/EY liitteessä I määritetyllä menetelmällä 1 tai direktiivin 2009/138/EY 230 artiklassa määritetyllä menetelmällä 1 suoritettavaan ryhmän vakavaraisuuden laskentaan.

▼B

4.  
Edellä 2 kohdassa säädetyissä vähennyksissä sovelletaan prorata-periaatetta kaikkiin kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin omistusyhteyksiin.
5.  

Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyt vähennykset tehdään seuraavalla tavalla siitä luokasta (Tier), jossa omistusyhteys on lisännyt sidosyrityksen omaa varallisuutta:

a) 

osuudet rahoitus- ja luottolaitosten ydinpääoman (Common Equity Tier 1) eristä vähennetään eristä, jotka mainitaan 69 artiklan a alakohdan i, ii, iv ja vi alakohdassa;

b) 

osuudet rahoitus- ja luottolaitosten ensisijaisen lisäpääoman (Additional Tier 1) instrumenteista vähennetään eristä, jotka mainitaan 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa;

c) 

osuudet rahoitus- ja luottolaitosten toissijaisen pääoman (Tier 2) instrumenteista vähennetään 72 artiklassa mainituista oman perusvarallisuuden eristä.



2 JAKSO

Oman varallisuuden luokitus

69 artikla

Luokka 1 — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavilla oman perusvarallisuuden erillä katsotaan pääosin olevan direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 1, kun erillä on kaikki 71 artiklassa määritetyt ominaisuudet:

a) 

ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, kun ne arvostetaan direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan ja VI luvun 2 jakson mukaisesti, se osuus, joka koostuu seuraavista eristä:

i) 

maksettu tavanomainen osakepääoma ja siihen liittyvä ylikurssirahasto;

ii) 

maksettu takuupääoma, jäsenten maksuosuudet tai niitä vastaavat oman perusvarallisuuden erät keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten osalta;

iii) 

maksettu etuoikeudeltaan huonompi jäsenten keskinäinen rahasto;

iv) 

ylijäämävarallisuus, jota direktiivin 2009/138/EY 91 artiklan 2 kohdan mukaan ei katsota vakuutus- tai jälleenvakuutusveloiksi;

v) 

maksetut etuoikeutetut osakkeet ja niihin liittyvä ylikurssirahasto;

vi) 

täsmäytyserä;

b) 

maksetut direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostetut etuoikeudeltaan huonommat velat.

70 artikla

Täsmäytyserä

1.  

Edellä 69 artiklan a alakohdan vi alakohdassa tarkoitettu täsmäytyserä on yhtä suuri kuin koko ylijäämä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, vähennettynä kaikilla seuraavilla erillä:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten hallussa olevat omat osakkeet;

b) 

odotettavissa olevat osingot, voitonjaot ja maksut;

c) 

69 artiklan a alakohdan i–v alakohdassa, 72 artiklan a alakohdassa ja 76 artiklan a alakohdassa mainitut oman perusvarallisuuden erät;

d) 

oman perusvarallisuuden erät, joita ei mainita 69 artiklan a alakohdan i–v alakohdassa, 72 artiklan a alakohdassa ja 76 artiklan a alakohdassa ja jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt 79 artiklan mukaisesti;

e) 

rajoitetusti käytettävissä olevat oman varallisuuden erät, jotka täyttävät yhden seuraavista vaatimuksista:

i) 

ne ylittävät nimellisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyjen vastaavuuskorjauskantojen ja korvamerkittyjen rahastojen tapauksessa;

ii) 

ne suljetaan pois 81 artiklan 2 kohdan nojalla;

f) 

direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien määrä, joka vähennetään 68 artiklan mukaisesti, sikäli kuin se ei jo sisälly a–e alakohtaan.

2.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ylijäämä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, sisältää määrän, joka vastaa 260 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tuleviin vakuutusmaksuihin sisältyviä odotettavissa olevia voittoja.
3.  
Sen määrittäminen, onko ja missä määrin täsmäytyserällä on 71 artiklassa määritetyt ominaisuudet, ei tarkoita niiden varojen ja velkojen ominaisuuksien arvioimista, jotka sisältyvät sen ylijäämän laskentaan, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, eikä taustalla olevien yrityksen tilinpäätöksen erien arvioimista.

71 artikla

Luokka 1 — luokitusta määrittävät ominaisuudet

1.  

Edellä 69 artiklassa tarkoitetut ominaisuudet ovat seuraavat:

a) 

oman perusvarallisuuden erä:

i) 

69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut erät tulevat etuoikeusjärjestyksessä kaikkien muiden vaatimusten jälkeen, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on likvidaatiomenettelyn kohteena;

ii) 

69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetut erät tulevat etuoikeusjärjestyksessä samalle tasolle kuin 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut erät tai niiden edelle, mutta niiden 72 ja 76 artiklassa lueteltujen erien jälkeen, joilla on 73 ja 77 artiklassa määritetyt ominaisuudet, sekä kaikkien vakuutuksenottajien, edunsaajien ja etuoikeudeltaan parempien velkojien saatavien jälkeen;

b) 

oman perusvarallisuuden erällä ei ole ominaisuuksia, jotka voivat johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyteen tai kiihdyttää yrityksen maksukyvyttömyyteen ajautumista;

c) 

oman perusvarallisuuden erä on heti käytettävissä tappioiden vaimentamiseen;

d) 

oman perusvarallisuuden erä vaimentaa tappioita ainakin silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä, eikä se estä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääomittamista;

e) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erään liittyy jokin seuraavista pääasiallisista tappioiden vaimennusvaikutusmekanismeista, jotka käynnistyvät 8 kohdassa määritetystä laukaisevasta tapahtumasta;

▼M6

i) 

oman perusvarallisuuden erän nimellismäärä tai pääoman määrä merkitään 5 ja 5 a kohdan mukaisesti;

ii) 

oman perusvarallisuuden erä muuntuu automaattisesti yhdeksi 69 artiklan a alakohdan i tai ii alakohdassa luetelluista oman perusvarallisuuden eristä tämän artiklan 6 ja 6 a kohdan mukaisesti;

▼B

iii) 

pääasiallinen tappioiden vaimennusvaikutusmekanismi, joka tuottaa tuloksen, joka vastaa i ja ii alakohdassa säädettyjen pääasiallisten tappioiden vaimennusvaikutusmekanismien tuottamaa tulosta;

f) 

oman perusvarallisuuden erä täyttää yhden seuraavista kriteereistä:

(i) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista eristä, erä on eräpäivätön tai, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kiinteä maturiteetti, sillä on sama maturiteetti kuin yrityksellä;

(ii) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, erä on eräpäivätön; ensimmäinen sopimusperusteinen mahdollisuus oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksuun tai lunastukseen on aikaisintaan 5 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä;

g) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa vasta 5–10 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä, kun yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus ylittyy riittävällä marginaalilla, ottaen huomioon yrityksen vakavaraisuusasema, mukaan luettuna sen keskipitkän aikavälin pääomanhallintasuunnitelma;

h) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ainoastaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aloitteesta, ja oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää;

i) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erään ei sisälly sellaista kannustinta kyseisen erän takaisinmaksuun tai lunastukseen, joka lisäisi sitä todennäköisyyttä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys maksaa kyseisen oman perusvarallisuuden erän takaisin tai lunastaa sen, kun sillä on optio tehdä niin;

j) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä sallii sen, että kyseisen erän takaisinmaksu tai lunastus keskeytetään silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja takaisinmaksu tai lunastus ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

k) 

sen estämättä, mitä j alakohdassa säädetään, oman perusvarallisuuden erä voidaan ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä maksaa takaisin tai lunastaa silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) 

valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut kyseisen erän takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisestä;

ii) 

erä vaihdetaan toiseen, vähintään samanlaatuiseen luokan 1 oman perusvarallisuuden erään tai muunnetaan sellaiseksi;

iii) 

vähimmäispääomavaatimus täyttyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen;

l) 

oman perusvarallisuuden erä täyttää yhden seuraavista kriteereistä:

i) 

kun on kyse 69 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevat oikeudelliset tai sopimusperusteiset järjestelyt tai kansallinen lainsäädäntö sallivat erään liittyvän voitonjaon peruuttamisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

ii) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevan sopimusperusteisen järjestelyn ehdot sallivat erään liittyvän voitonjaon peruuttamisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

m) 

oman perusvarallisuuden erä voi ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä sallia voitonjaon silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun oman perusvarallisuuden erään liittyvä voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) 

valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut voitonjaon peruuttamisesta;

ii) 

voitonjako ei heikennä edelleen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusasemaa;

iii) 

vähimmäispääomavaatimus täyttyy voitonjaon jälkeen;

n) 

kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä ei rajoita vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden erään liittyvää voitonjakoa;

o) 

oman perusvarallisuuden erä on rasitukseton eikä liity mihinkään muuhun liiketoimeen, joka oman perusvarallisuuden erän kanssa huomioituna voisi johtaa siihen, että oman perusvarallisuuden erä ei täytä direktiivin 2009/138/EY 94 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.

2.  
Sovellettaessa tätä artiklaa katsotaan, että oman perusvarallisuuden erän vaihto toiseen luokan 1 oman perusvarallisuuden erään tai muuntaminen sellaiseksi taikka luokan 1 oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus uuden, vähintään samanlaatuisen oman perusvarallisuuden erän tuotoista ei muodosta takaisinmaksua tai lunastusta, jos vaihto, muuntaminen, takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen hyväksyntää.
3.  

Sovellettaessa 1 kohdan n alakohtaa, kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista oman perusvarallisuuden eristä, rajoittamaton voitonjako soveltuu tilanteisiin, joissa kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

voitonjakomaksuihin ei sovelleta etuoikeutettua voitonjakoa, ja oman perusvarallisuuden erää koskevan sopimusperusteisen järjestelyn ehdoissa ei määrätä voitonjakoon sovellettavista etuoikeuksista;

b) 

voitonjako suoritetaan jakokelpoisista eristä;

c) 

voitonjaon määrää ei määritetä sen oman perusvarallisuuden erän hinnan perusteella, jolla se ostettiin liikkeeseenlaskun yhteydessä, eikä voitonjaon enimmäismäärään sovelleta ylärajaa tai muuta rajoitusta;

d) 

sen estämättä, mitä c alakohdassa säädetään, keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten liikkeeseenlaskemien instrumenttien osalta voidaan asettaa yläraja tai muu rajoitus voitonjaon enimmäismäärälle, edellyttäen, että kyseinen yläraja tai muu rajoitus ei ole tapahtuma, joka liittyy muista oman perusvarallisuuden eristä maksettuihin tai maksamatta jätettyihin voitonjakoihin;

e) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä ei ole voitonjakovelvollisuutta;

f) 

voitonjaon maksamatta jättäminen ei aiheuta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyttä;

g) 

voitonjaon peruutus ei aseta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle rajoituksia.

4.  

Sovellettaessa 1 kohdan n alakohtaa, kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista oman perusvarallisuuden eristä, rajoittamaton voitonjako soveltuu tilanteisiin, joissa kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

voitonjako maksetaan jakokelpoisista eristä;

b) 

vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on täysi harkintavalta peruuttaa oman varallisuuden erään liittyvä voitonjako milloin tahansa rajoittamattomaksi ajaksi ja siten, ettei se kumuloidu, ja yritys saa käyttää näitä peruutettuja maksuja rajoituksetta velvoitteidensa täyttämiseen niiden erääntyessä;

c) 

voitonjaon korvaamiseen maksulla missään muussa muodossa ei ole velvollisuutta;

d) 

voitonjakoon ei ole velvollisuutta silloin, kun sitä sovelletaan johonkin muuhun oman perusvarallisuuden erään;

e) 

voitonjaon maksamatta jättäminen ei aiheuta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyttä;

f) 

voitonjaon peruutus ei aseta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle rajoituksia.

5.  

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa oman perusvarallisuuden erän nimellismäärä tai pääoman määrä merkitään siten, että siitä vähennetään kaikki seuraavat:

a) 

erän omistajan saatava likvidointitapauksessa;

b) 

määrä, joka on maksettava, kun erä maksetaan takaisin tai lunastetaan;

c) 

erästä maksetut voitonjaot.

▼M6

5 a.  

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa oman perusvarallisuuden erän nimellismäärän tai pääoman määrän arvonalennusta koskevissa säännöissä on säädettävä kaikesta seuraavasta:

a) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma on toteutunut kyseisen kohdan toisen alakohdan c alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa ja osittainen arvonalennus riittäisi palauttamaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen noudattamisen, nimellismäärän tai pääoman määrän arvoa alennetaan osittain määrällä, joka riittää ainakin palauttamaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen noudattamisen;

b) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma on toteutunut kyseisen kohdan toisen alakohdan c alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa ja osittainen arvonalennus ei riittäisi palauttamaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen noudattamista, oman perusvarallisuuden erän alkuperäisen liikkeeseenlaskun ajankohtana määritetyn nimellismäärän tai pääoman määrän arvoa alennetaan ainakin lineaarisesti siten, että täysi arvonalennus toteutuu, kun vakavaraisuuspääomavaatimus katetaan 75-prosenttisesti, tai sitä ennen;

c) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma on toteutunut kyseisen kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa, nimellismäärän tai pääoman määrän arvo alennetaan kokonaan;

d) 

tämän kohdan b alakohdan mukaisen arvonalennuksen, jäljempänä ”alkuperäinen arvonalennus”, jälkeen:

i) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma toteutuu myöhemmin kyseisen kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa, nimellismäärän tai pääoman määrän arvo alennetaan kokonaan;

ii) 

jollei kolmen kuukauden kuluttua päivästä, jona alkuperäiseen arvonalennukseen johtanut laukaiseva tapahtuma toteutui, ole toteutunut laukaisevaa tapahtumaa 8 kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa mutta vakavaraisuussuhdeluku on heikentynyt edelleen, oman perusvarallisuuden erän alkuperäisen liikkeeseenlaskun ajankohtana määritetyn nimellismäärän tai pääoman määrän arvoa alennetaan tämän kohdan b alakohdan mukaisesti edelleen, jotta se ilmentäisi vakavaraisuussuhdeluvun jatkunutta heikentymistä;

iii) 

uusi arvonalennus tehdään ii alakohdan mukaisesti vakavaraisuussuhdeluvun jokaisen seuraavan heikentymisen perusteella kunkin seuraavan kolmen kuukauden pituisen jakson päättyessä, kunnes vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys täyttää jälleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen.

Sovellettaessa tätä kohtaa ’vakavaraisuussuhdeluvulla’ tarkoitetaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen välistä suhdelukua, joka lasketaan käyttämällä tuoreimpia saatavilla olevia arvoja.

▼B

6.  

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa säännöksissä, jotka koskevat muuntamista joksikin 69 artiklan a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitetuksi oman perusvarallisuuden eräksi, ilmoitetaan jompikumpi seuraavista:

a) 

muuntokerroin ja sallitun muunnettavan määrän yläraja;

b) 

vaihteluväli, jonka rajoissa instrumentit muunnetaan 69 artiklan a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitetuksi oman perusvarallisuuden eriksi.

▼M6

6 a.  

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa säännöksissä, jotka koskevat muuntamista joksikin 69 artiklan a alakohdan i tai ii alakohdassa mainituksi oman perusvarallisuuden eräksi, on säädettävä kaikesta seuraavasta:

a) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma on toteutunut kyseisen kohdan toisen alakohdan c alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa ja osittainen muuntaminen riittäisi palauttamaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen noudattamisen, erä muunnetaan osittain sellaisella määrällä, joka riittää ainakin palauttamaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen noudattamisen;

b) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma on toteutunut kyseisen kohdan toisen alakohdan c alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa ja osittainen muuntaminen ei riittäisi palauttamaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen noudattamista, erä muunnetaan siten, että erän jäljelle jäävä nimellismäärä tai pääoman määrä vähenee ainakin lineaarisesti siten, että täysi muuntaminen toteutuu, kun vakavaraisuuspääomavaatimus katetaan 75-prosenttisesti, tai sitä ennen;

c) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma on toteutunut kyseisen kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa, erä muunnetaan kokonaan;

d) 

tämän kohdan b alakohdan mukaisen muuntamisen, jäljempänä ’alkuperäinen muuntaminen’, jälkeen:

i) 

jos 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma toteutuu myöhemmin kyseisen kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa, erä muunnetaan kokonaan;

ii) 

jollei kolmen kuukauden kuluttua päivästä, jona alkuperäiseen muuntamiseen johtanut laukaiseva tapahtuma toteutui, ole toteutunut laukaisevaa tapahtumaa 8 kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa mutta vakavaraisuussuhdeluku on heikentynyt edelleen, erää muunnetaan edelleen tämän kohdan b alakohdan mukaisesti, jotta se ilmentäisi vakavaraisuussuhdeluvun jatkunutta heikentymistä;

iii) 

uusi muuntaminen tehdään ii alakohdan mukaisesti vakavaraisuussuhdeluvun jokaisen seuraavan heikentymisen perusteella kunkin seuraavan kolmen kuukauden pituisen jakson päättyessä, kunnes vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys täyttää jälleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen.

Sovellettaessa tätä kohtaa ’vakavaraisuussuhdeluvulla’ tarkoitetaan samaa kuin sovellettaessa 5 a kohtaa.

▼B

7.  
Oman perusvarallisuuden erän nimellismäärä tai pääoman määrä vaimentaa tappioita laukaisevan tapahtuman sattuessa. Voitonjaon peruuttamisesta tai vähentämisestä johtuvaa tappioiden vaimennusta ei katsota riittäväksi, jotta sitä voitaisiin pitää 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuna pääasiallisena tappioiden vaimennusvaikutusmekanismina.
8.  
Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu laukaiseva tapahtuma muodostaa merkittävän poikkeaman vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisestä.

Sovellettaessa tätä kohtaa vakavaraisuuspääomavaatimuksesta poikkeaminen katsotaan merkittäväksi, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a) 

vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien oman varallisuuden erien määrä on yhtä suuri tai pienempi kuin 75 % vakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

b) 

vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien oman varallisuuden erien määrä on yhtä suuri tai pienempi kuin vähimmäispääomavaatimus;

c) 

vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä uudelleen kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona poikkeaminen vakavaraisuuspääomasta ensimmäisen kerran havaittiin.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat määrittää instrumenttia koskevissa säännöksissä yhden tai useamman laukaisevan tapahtuman a–c alakohdassa tarkoitettujen tapahtumien lisäksi.

9.  
Sovellettaessa 1 kohdan d, j ja l alakohtaa viittauksia vakavaraisuuspääomavaatimukseen pidetään viittauksina vähimmäispääomavaatimukseen, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jättäminen tapahtuu ennen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämistä.

▼M6

10.  

Huolimatta 1 kohdan e alakohdan vaatimuksesta, joka koskee pääasiallista tappioiden vaimennusvaikutusmekanismia, jonka käynnistää 8 kohdassa määritetty laukaiseva tapahtuma, tällainen tapahtuma ei välttämättä käynnistä oman perusvarallisuuden erään liittyvää pääasiallista tappioiden vaimennusvaikutusmekanismia, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

laukaiseva tapahtuma toteutuu 8 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa;

b) 

kyseisen kohdan toisen alakohdan a tai b alakohdassa kuvatuissa olosuhteissa ei ole aiemmin toteutunut laukaisevia tapahtumia;

c) 

valvontaviranomainen hyväksyy poikkeuksellisesti vapautuksen pääasiallisen tappioiden vaimennusvaikutusmekanismin käynnistämisestä molempien seuraavien tietojen perusteella:

i) 

ennusteet, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys antaa valvontaviranomaiselle toimittaessaan sille direktiivin 2009/138/EY 138 artiklan 2 kohdassa vaaditun tervehdyttämissuunnitelman, joka osoittaa, että pääasiallisen tappioiden vaimennusvaikutusmekanismin käynnistäminen kyseisessä tapauksessa johtaisi hyvin todennäköisesti verovelkaan, jolla olisi merkittävä epäsuotuisa vaikutus yrityksen vakavaraisuusasemaan;

ii) 

yrityksen lakisääteisten tilintarkastajien antama todistus, jossa vahvistetaan, että kaikki ennusteissa käytetyt oletukset ovat realistisia.

11.  

Huolimatta 1 kohdan f alakohdan ii alakohdan vaatimuksesta, oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ennen kyseisen ajanjakson päättymistä, jos kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a) 

yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus ylittyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen riittävällä marginaalilla, kun otetaan huomioon yrityksen vakavaraisuusasema, mukaan luettuna sen keskipitkän aikavälin pääomanhallintasuunnitelma;

b) 

olosuhteet ovat i tai ii alakohdan mukaiset:

i) 

oman perusvarallisuuden erän luokitusta koskevassa sääntelyssä tapahtuu muutos, jonka johdosta erä todennäköisesti suljettaisiin oman varallisuuden ulkopuolelle tai luokiteltaisiin uudelleen alemman luokan omaksi varallisuudeksi, ja kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

— 
valvontaviranomainen katsoo muutoksen olevan riittävän varma;
— 
yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että oman perusvarallisuuden erän sääntelyn mukaista uudelleenluokitusta ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona se laskettiin liikkeeseen;
ii) 

oman perusvarallisuuden erän verotuskohtelussa tapahtuu muutos, jonka yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla olevan olennainen ja joka ei ollut kohtuudella ennakoitavissa ajankohtana, jona erä laskettiin liikkeeseen.

▼B

72 artikla

Luokan 2 oma perusvarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavilla oman perusvarallisuuden erillä katsotaan pääosin olevan direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 2, kun kaikilla seuraavilla erillä on kaikki 73 artiklassa määritetyt ominaisuudet:

a) 

ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, kun ne arvostetaan direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan ja VI luvun 2 jakson mukaisesti, se osuus, joka koostuu seuraavista eristä:

i) 

tavanomainen osakepääoma ja siihen liittyvä ylikurssirahasto;

ii) 

takuupääoma, jäsenten maksuosuudet tai niitä vastaavat oman perusvarallisuuden erät keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten osalta;

iii) 

etuoikeudeltaan huonompi jäsenten keskinäinen rahasto;

iv) 

etuoikeutetut osakkeet ja niihin liittyvä ylikurssirahasto;

b) 

direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostetut etuoikeudeltaan huonommat velat.

73 artikla

Luokan 2 oma perusvarallisuus — luokitusta määrittävät ominaisuudet

1.  

►M1  Edellä 72 artiklassa tarkoitetut ominaisuudet ovat joko a–i alakohdassa vahvistetut ominaisuudet tai j alakohdassa vahvistetut ominaisuudet: ◄

a) 

oman perusvarallisuuden erä tulee etuoikeusjärjestyksessä kaikkien vakuutuksenottajien, edunsaajien ja etuoikeudeltaan parempien velkojien saatavien jälkeen;

b) 

oman perusvarallisuuden erällä ei ole ominaisuuksia, jotka voivat johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyteen tai kiihdyttää yrityksen maksukyvyttömyyteen ajautumista;

c) 

oman perusvarallisuuden erä on eräpäivätön tai sen alkuperäinen maturiteetti on vähintään 10 vuotta; ensimmäinen sopimusperusteinen mahdollisuus oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksuun tai lunastukseen on aikaisintaan 5 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä;

d) 

oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ainoastaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aloitteesta, ja oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää;

e) 

oman perusvarallisuuden erään voi sisältyä rajoitettuja kannustimia sen takaisinmaksuun tai lunastukseen edellyttäen, että takaisinmaksu tai lunastus tapahtuu aikaisintaan 10 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä;

f) 

oman perusvarallisuuden erä sallii sen, että kyseisen erän takaisinmaksu tai lunastus keskeytetään silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja takaisinmaksu tai lunastus ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

g) 

oman perusvarallisuuden erä täyttää yhden seuraavista kriteereistä:

i) 

kun on kyse 72 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevat oikeudelliset tai sopimusperusteiset järjestelyt tai kansallinen lainsäädäntö sallivat erään liittyvän voitonjaon lykkäämisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

ii) 

kun on kyse 72 artiklan a alakohdan iii ja iv alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevan sopimusperusteisen järjestelyn ehdot sallivat erään liittyvän voitonjaon lykkäämisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

h) 

oman perusvarallisuuden erä voi ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä sallia voitonjaon silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun oman perusvarallisuuden erään liittyvä voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) 

valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut voitonjaon lykkäämisestä;

ii) 

voitonjako ei heikennä edelleen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusasemaa;

iii) 

vähimmäispääomavaatimus täyttyy voitonjaon jälkeen;

i) 

oman perusvarallisuuden erä on rasitukseton eikä liity mihinkään muuhun liiketoimeen, joka oman perusvarallisuuden erän kanssa huomioituna voisi johtaa siihen, että oman perusvarallisuuden erä ei täytä direktiivin 2009/138/EY 94 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia;

j) 

oman perusvarallisuuden erällä on 71 artiklassa määritetyt ominaisuudet, jotka koskevat 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitettuja oman perusvarallisuuden eriä, mutta se ylittää 82 artiklan 3 kohdassa määritetyn rajan.

Sen estämättä, mitä f alakohdassa säädetään, oman perusvarallisuuden erä voi ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä sallia sen, että kyseinen erä maksetaan takaisin tai lunastetaan silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) 

valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut kyseisen erän takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisestä;

ii) 

erä vaihdetaan toiseen, vähintään samanlaatuiseen luokan 1 tai luokan 2 omaan perusvarallisuuden erään tai muunnetaan sellaiseksi;

iii) 

vähimmäispääomavaatimus täyttyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen.

2.  
Sovellettaessa tätä artiklaa katsotaan, että oman perusvarallisuuden erän vaihto toiseen luokan 1 tai luokan 2 oman perusvarallisuuden erään tai muuntaminen sellaiseksi taikka luokan 2 oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus uuden, vähintään samanlaatuisen oman perusvarallisuuden erän tuotoista ei muodosta takaisinmaksua tai lunastusta, jos vaihto, muuntaminen, takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen hyväksyntää.
3.  
Sovellettaessa 1 kohdan f ja g alakohtaa viittauksia vakavaraisuuspääomavaatimukseen pidetään viittauksina vähimmäispääomavaatimukseen, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jättäminen tapahtuu ennen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämistä.
4.  

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohtaa yritysten on katsottava lunastuskannustimet, joissa takaisinlunastusoptio yhdistyy koronnousuun, rajoitteisiksi silloin, kun nousu tapahtuu yhtenä kuponkikoron nostona ja johtaa alkuperäisen koron nousuun, joka ei ole suurempi kuin seuraavista määristä suurempi:

a) 

100 peruspistettä, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla;

b) 

50 % alkuperäisestä luottomarginaalista, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla.

▼M6

5.  

Huolimatta 1 kohdan c alakohdan vaatimuksesta oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ennen viiden vuoden ajanjakson päättymistä, jos kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a) 

yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus ylittyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen riittävällä marginaalilla, kun otetaan huomioon yrityksen vakavaraisuusasema, mukaan luettuna sen keskipitkän aikavälin pääomanhallintasuunnitelma;

b) 

olosuhteet ovat i tai ii alakohdan mukaiset:

i) 

oman perusvarallisuuden erän luokitusta koskevassa sääntelyssä tapahtuu muutos, jonka johdosta erä todennäköisesti suljettaisiin oman varallisuuden ulkopuolelle tai luokiteltaisiin uudelleen alemman luokan omaksi varallisuudeksi, ja kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

— 
valvontaviranomainen katsoo muutoksen olevan riittävän varma;
— 
yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että oman perusvarallisuuden erän sääntelyn mukaista uudelleenluokitusta ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona se laskettiin liikkeeseen;
ii) 

oman perusvarallisuuden erän verotuskohtelussa tapahtuu muutos, jonka yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla olevan olennainen ja joka ei ollut kohtuudella ennakoitavissa ajankohtana, jona erä laskettiin liikkeeseen.

▼B

74 artikla

Luokan 2 oma lisävarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavilla oman lisävarallisuuden erillä katsotaan pääosin olevan direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 2, kun seuraavilla erillä on kaikki 75 artiklassa määritetyt ominaisuudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/138/EY 96 artiklan soveltamista:

a) 

maksamaton tavanomainen osakepääoma, joka on maksettava vaadittaessa mutta jota ei ole vielä vaadittu maksettavaksi;

b) 

maksamaton eikä vielä maksettavaksi vaadittu takuupääoma, jäsenten maksuosuudet tai vastaavat oman perusvarallisuuden erät, jotka ovat maksettava vaadittaessa, keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten osalta;

c) 

maksamattomat ja etuoikeutetut osakkeet, jotka on maksettava vaadittaessa mutta joita ei ole vielä vaadittu maksettaviksi;

d) 

oikeudellisesti sitova sitoumus merkitä ja maksaa etuoikeudeltaan huonommat velat vaadittaessa;

e) 

direktiivin 2013/36/EU 8 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen luottolaitosten antamat remburssit ja takuut, joita hoitaa riippumaton omaisuudenhoitaja vakuutusvelkojien hyväksi;

f) 

remburssit ja takuut, jos erät ovat tarvittaessa lunastettavissa ja rasituksettomia;

g) 

tulevat vaatimukset, joita laivanvarustajien keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt, joiden maksut voivat vaihdella ja jotka vakuuttavat ainoastaan direktiivin 2009/138/EY liitteessä I olevan A osan luokkiin 6, 12 ja 17 kuuluvia riskejä, voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi seuraavien 12 kuukauden aikana;

h) 

tulevat vaatimukset, joita keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi lisämaksuvaatimuksina seuraavien 12 kuukauden aikana, jos kyseinen vaatimus voidaan esittää tarvittaessa ja se on rasitukseton;

i) 

muut vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastaanottamat oikeudellisesti sitovat sitoumukset, jos erä voidaan vaatia maksettavaksi ja se on rasitukseton.

75 artikla

Luokan 2 oma lisävarallisuus — luokitusta määrittävät ominaisuudet

Jotta 74 artiklassa luetellut oman lisävarallisuuden erät voitaisiin sijoittaa luokkaan 2, niillä on oltava 69 artiklan ja 71 artiklan mukaisesti luokkaan 1 sijoitetun oman perusvarallisuuden erän ominaisuudet, kun erä on vaadittu maksettavaksi ja maksettu.

76 artikla

Luokan 3 oma perusvarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavien oman perusvarallisuuden erien katsotaan sisältävän direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 3, kun seuraavilla erillä on kaikki 77 artiklassa määritetyt ominaisuudet:

a) 

ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, kun ne arvostetaan direktiivin 2009/138/EY VI luvun 1 ja 2 jakson mukaisesti, se osuus, joka koostuu seuraavista eristä:

i) 

etuoikeudeltaan huonompi jäsenten keskinäinen rahasto;

ii) 

etuoikeutetut osakkeet ja niihin liittyvä ylikurssirahasto;

iii) 

määrä, joka vastaa nettomääräisten laskennallisten verosaamisten arvoa;

b) 

direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostetut etuoikeudeltaan huonommat velat.

77 artikla

Luokan 3 oma perusvarallisuus — luokitusta määrittävät ominaisuudet

1.  

Edellä 76 artiklassa tarkoitetut ominaisuudet ovat seuraavat:

a) 

kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä tulee etuoikeusjärjestyksessä kaikkien vakuutuksenottajien, edunsaajien ja etuoikeudeltaan parempien velkojien saatavien jälkeen;

b) 

oman perusvarallisuuden erällä ei ole ominaisuuksia, jotka voivat johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyteen tai kiihdyttää yrityksen maksukyvyttömyyteen ajautumista;

c) 

kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä on eräpäivätön tai sen alkuperäinen maturiteetti on vähintään 5 vuotta, kun ensimmäinen mahdollinen sopimusperusteinen mahdollisuus oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksuun tai lunastukseen on eräpäivänä;

d) 

kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ainoastaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aloitteesta, ja oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää;

e) 

kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erään voi sisältyä rajoitettuja kannustimia sen takaisinmaksuun tai lunastukseen;

f) 

kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä sallii takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja takaisinmaksu ja lunastus ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

g) 

kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä sallii voitonjaon lykkäämisen silloin, kun vähimmäispääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vähimmäispääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

h) 

oman perusvarallisuuden erä on rasitukseton eikä liity mihinkään muuhun liiketoimeen, joka voisi heikentää ominaisuuksia, jotka erällä on tämän artiklan mukaan oltava.

Sen estämättä, mitä f alakohdassa säädetään, oman perusvarallisuuden erä voidaan ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä maksaa takaisin tai lunastaa silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) 

valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut kyseisen erän takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisestä;

ii) 

erä vaihdetaan toiseen, vähintään samanlaatuiseen luokan 1, luokan 2 tai luokan 3 omaan perusvarallisuuden erään tai muunnetaan sellaiseksi;

iii) 

vähimmäispääomavaatimus täyttyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen.

2.  
Sovellettaessa tätä artiklaa katsotaan, että oman perusvarallisuuden erän vaihto toiseen luokan 1, luokan 2 tai luokan 3 oman perusvarallisuuden erään tai muuntaminen sellaiseksi taikka luokan 3 oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus uuden, vähintään samanlaatuisen oman perusvarallisuuden erän tuotoista ei muodosta takaisinmaksua tai lunastusta, jos vaihto, muuntaminen, takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen hyväksyntää.
3.  
Sovellettaessa 1 kohdan f alakohtaa viittauksia vakavaraisuuspääomavaatimukseen pidetään viittauksina vähimmäispääomavaatimukseen, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jättäminen tapahtuu ennen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämistä.
4.  

Sovellettaessa 1 kohdan e alakohtaa yritysten on katsottava lunastuskannustimet, joissa takaisinlunastusoptio yhdistyy koronnousuun, rajoitteisiksi silloin, kun nousu tapahtuu yhtenä kuponkikoron nostona ja johtaa alkuperäisen koron nousuun, joka ei ole suurempi kuin seuraavista määristä suurempi:

a) 

100 peruspistettä, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla;

b) 

50 % alkuperäisestä luottomarginaalista, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla.

▼M6

5.  

Huolimatta 1 kohdan c alakohdan vaatimuksesta oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ennen kuin viisi vuotta on kulunut liikkeeseenlaskusta, jos kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a) 

yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus ylittyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen riittävällä marginaalilla, kun otetaan huomioon yrityksen vakavaraisuusasema, mukaan luettuna sen keskipitkän aikavälin pääomanhallintasuunnitelma;

b) 

olosuhteet ovat i tai ii alakohdan mukaiset:

i) 

oman perusvarallisuuden erän luokitusta koskevassa sääntelyssä tapahtuu muutos, jonka johdosta erä todennäköisesti suljettaisiin oman varallisuuden ulkopuolelle, ja kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

— 
valvontaviranomainen katsoo muutoksen olevan riittävän varma;
— 
yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että oman perusvarallisuuden erän sääntelyn mukaista uudelleenluokitusta ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona se laskettiin liikkeeseen;
ii) 

oman perusvarallisuuden erän verotuskohtelussa tapahtuu muutos, jonka yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla olevan olennainen ja joka ei ollut kohtuudella ennakoitavissa ajankohtana, jona erä laskettiin liikkeeseen.

▼B

78 artikla

Luokan 3 oma lisävarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Valvontaviranomaisen direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan mukaisesti hyväksymät oman lisävarallisuuden erät, joilla ei ole kaikkia 75 artiklassa määritettyjä ominaisuuksia, luokitellaan luokan 3 oman lisävarallisuuden eriksi.

79 artikla

Valvontaviranomaisten hyväksyntä oman varallisuuden erien arvioinnille ja luokittelulle

1.  
Jos oman varallisuuden erä ei sisälly 69, 72, 74, 76 ja 78 artiklassa lueteltuihin oman varallisuuden eriin, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat katsoa erän omaan varallisuuteen kuuluvaksi ainoastaan silloin, kun erän arvioinnille ja luokittelulle on saatu valvontaviranomaisen hyväksyntä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan soveltamista.
2.  

Hyväksyessään sellaisten oman varallisuuden erien arvioinnin ja luokitellun, jotka eivät sisälly 69, 72, 74, 76 ja 78 artiklassa lueteltuihin oman varallisuuden eriin, valvontaviranomaisen on arvioitava seuraavat seikat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toimittamien asiakirjojen perusteella:

a) 

kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 1, onko oman perusvarallisuuden erällä pääosin direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

b) 

kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 2 kuuluvaksi omaksi perusvarallisuudeksi, onko oman perusvarallisuuden erällä pääosin direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

c) 

kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 2 kuuluvaksi omaksi lisävarallisuudeksi, onko oman lisävarallisuuden erällä pääosin direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

d) 

kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 3 kuuluvaksi omaksi perusvarallisuudeksi, onko oman perusvarallisuuden erällä direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

e) 

oman perusvarallisuuden erän sopimusehtojen oikeudellinen täytäntöönpantavuus kaikilla lainkäyttöalueilla;

f) 

se, onko oman varallisuuden erä maksettu kokonaan.

3.  
Oman perusvarallisuuden erät, jotka eivät kuulu 69, 72 ja 76 artiklassa lueteltuihin oman varallisuuden eriin, luokitellaan luokkaan 1 kuuluvaksi omaksi perusvarallisuudeksi vain, jos ne on maksettu kokonaan.
4.  
Valvontaviranomaisten tämän artiklan mukaisesti hyväksymien oman varallisuuden erien sisällyttämiseen sovelletaan 82 artiklassa asetettuja määrällisiä rajoituksia.



3 JAKSO

Oman varallisuuden hyväksyttävyys



1 alajakso

Korvamerkityt rahastot

80 artikla

Oikaisuja vaativat korvamerkityt rahastot

1.  

Edellä 70 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun täsmäytyserän pienentäminen on tarpeen, kun korvamerkityssä rahastossa olevilla oman varallisuuden erillä on vähentynyt kyky vaimentaa tappioita täysimittaisesti toiminnan jatkuvuuden perusteella sen vuoksi, että niiden siirtokelpoisuus vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä on puutteellinen jostakin seuraavasta syystä:

a) 

eriä voidaan käyttää kattamaan vain määritelty osa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksista;

b) 

eriä voidaan käyttää kattamaan tappioita vain tiettyjen vakuutuksenottajien tai edunsaajien osalta;

c) 

eriä voidaan käyttää vain tietyistä riskeistä tai veloista johtuvien tappioiden kattamiseen.

2.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin oman varallisuuden eriin, jäljempänä ’rajoitetusti käytettävissä olevat oman varallisuuden erät’, ei sisälly osakkaiden tulevien siirtojen arvoa.

81 artikla

Korvamerkittyjen rahastojen ja vastaavuuskorjauskantojen oikaisut

1.  

Laskeakseen täsmäytyserän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on pienenettävä 70 artiklassa tarkoitettua ylijäämää, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, vertaamalla seuraavia määriä:

a) 

korvamerkityssä rahastossa tai vastaavuuskorjauskannassa olevat rajoitetusti käytettävissä olevat oman varallisuuden erät;

b) 

korvamerkittyyn rahastoon tai vastaavuuskorjauskantaan sovellettava nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus.

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan avulla, nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan 217 artiklan mukaisesti.

Kun yritys laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksen sisäisen mallin avulla, nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan kyseisen sisäisen mallin avulla ikään kuin yritys harjoittaisi ainoastaan korvamerkittyyn rahastoon tai vastaavuuskorjauskantaan kuuluvaa liiketoimintaa.

2.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun korvamerkityn rahaston varat, velat ja riski eivät ole olennaisia, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat vähentää täsmäytyserää rajoitetusti käytettävissä olevien oman varallisuuden erien kokonaismäärän verran.



2 alajakso

Määrälliset rajoitukset

82 artikla

Luokkiin 1, 2 ja 3 sovellettava hyväksyttävyys ja rajoitukset

1.  

Kun on kyse vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisestä, luokan 2 ja luokan 3 erien hyväksyttäviin määriin sovelletaan kaikkia seuraavia määrällisiä rajoituksia:

a) 

luokan 1 erien hyväksyttävä määrä on vähintään puolet vakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

b) 

luokan 3 erien hyväksyttävä määrä on vähemmän kuin 15 % vakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

c) 

luokan 2 ja luokan 3 erien hyväksyttävien määrien summa ei saa olla yli 50 % vakavaraisuuspääomavaatimuksesta.

2.  

Kun on kyse vähimmäispääomavaatimusten täyttämisestä, luokan 2 erien hyväksyttäviin määriin sovelletaan kaikkia seuraavia määrällisiä rajoituksia:

a) 

luokan 1 erien hyväksyttävä määrä on vähintään 80 % vähimmäispääomavaatimuksesta;

b) 

luokan 2 erien hyväksyttävä määrä ei saa olla yli 20 % vähimmäispääomavaatimuksesta.

3.  

Seuraavien oman perusvarallisuuden erien summan on oltava alle 20 % luokan 1 erien kokonaismäärästä 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa asetetuissa rajoissa:

a) 

69 artiklan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut erät;

b) 

69 artiklan a alakohdan v alakohdassa tarkoitetut erät;

c) 

69 artiklan b alakohdassa tarkoitetut erät;

d) 

erät, jotka sisältyvät luokan 1 omaan perusvarallisuuteen direktiivin 2009/138/EY 308 b artiklan 9 kohdassa vahvistettujen siirtymäsäännösten nojalla.



V LUKU

VAKAVARAISUUSPÄÄOMAVAATIMUKSEN STANDARDIKAAVA



1 JAKSO

Yleiset säännökset



1 alajakso

Skenaariopohjaiset laskennat

83 artikla

1.  

Kun perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen osion tai alaosion laskenta perustuu vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omaan perusvarallisuuteen kohdistuvan skenaarion vaikutukseen, laskentaan on sovellettava kaikkia seuraavia oletuksia:

a) 

skenaario ei muuta vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisältyvää riskimarginaalin määrää;

b) 

skenaario ei muuta laskennallisten verosaamisten ja -velkojen arvoa;

c) 

skenaario ei muuta vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisältyvien tulevien harkinnanvaraisten lisäetuuksien arvoa;

d) 

yritys ei ryhdy johdon toimenpiteisiin skenaarion aikana.

2.  

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta, joka suoritetaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omaan perusvarallisuuteen kohdistuvan skenaarion vaikutuksen määrittämiseksi 1 kohdan mukaisesti, ei saa muuttaa tulevien harkinnanvaraisten lisäetuuksien arvoa, ja siinä on otettava huomioon kaikki seuraavat tekijät:

a) 

skenaariota seuraavat tulevat johdon toimenpiteet, jos niissä noudatetaan 23 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan d alakohdan soveltamista;

b) 

skenaarion tai a alakohdassa tarkoitettujen johdon toimenpiteiden mahdollinen olennainen epäsuotuisa vaikutus siihen todennäköisyyteen, että vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioita.

3.  
Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää yksinkertaistettuja menetelmiä vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan määrittäessään 1 kohdassa tarkoitettua skenaarion vaikutusta edellyttäen, yksinkertaistettu menetelmä ei johda sellaiseen vakavaraisuuspääomavaatimuksen virheelliseen esittämiseen, joka voi vaikuttaa vakavaraisuuspääomavaatimukseen liittyvän tiedon käyttäjän päätöksentekoon tai arviointiin, jollei yksinkertaistettu laskenta johda vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka ylittää standardikaavan mukaisesti tehdyn laskennan tuloksena saatavan vakavaraisuuspääomavaatimuksen.
4.  
Varojen ja velkojen laskennassa, joka suoritetaan 1 kohdassa tarkoitetun skenaarion vaikutuksen määrittämiseksi, on otettava huomioon skenaarion vaikutus yrityksen asiaankuuluvien 209–215 artiklan mukaisten riskienvähentämisvälineiden arvoon.
5.  
Jos skenaario johtaisi vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden lisääntymiseen, osion tai alaosion laskennan on perustuttava siihen oletukseen, että skenaariolla ei ole vaikutusta omaan perusvarallisuuteen.



2 alajakso

Läpikatsomisperiaate

84 artikla

1.  
Vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten ja muiden rahastomuotoisten sijoitusten jokaisen kohde-etuutena olevan omaisuuserän perusteella (läpikatsomisperiaate).
2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettua läpikatsomisperiaatetta sovelletaan myös seuraaviin:

a) 

välillinen altistuma muulle markkinariskille kuin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaville yrityksille ja rahastomuotoisille sijoituksille;

b) 

välillinen altistuma vakuutusriskille;

c) 

välillinen altistuma vastapuoliriskille;

▼M6

3.  
Jos 88 artiklan vaatimukset täyttyvät eikä läpikatsomisperiaatetta voida soveltaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin tai rahastomuotoisiin sijoituksiin, vakavaraisuuspääomavaatimus voidaan laskea yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen tai rahaston kohde-etuutena olevien omaisuuserien tavoitejakauman perusteella tai, jos tavoitejakauma ei ole yrityksen käytettävissä, tuoreimman raportoidun sijoitusjakauman perusteella edellyttäen, että kohde-etuutena olevia omaisuuseriä hoidetaan kummassakin tapauksessa tavoitejakauman tai tarvittaessa tuoreimman raportoidun sijoitusjakauman mukaisesti eikä altistumien ja riskien odoteta vaihtelevan olennaisesti lyhyen ajanjakson aikana.

Laskennassa voidaan käyttää tietoryhmiä edellyttäen, että standardikaavan kaikki merkitykselliset alaosiot ja skenaariot voidaan laskea turvaavasti niiden avulla ja niitä sovelletaan enintään 20 %:iin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen varojen kokonaisarvosta.

▼M6

3 a.  
Määrittäessään niiden varojen prosenttiosuutta, joiden yhteydessä käytetään 3 kohdan mukaisesti tietoryhmiä, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset eivät saa ottaa huomioon yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tai rahastomuotoisten sijoitusten kohde-etuutena olevia omaisuuseriä, jotka ovat sellaisten sijoitus- tai indeksisidonnaisten velvoitteiden vakuutena, joiden osalta vakuutuksenottajat kantavat markkinariskin.

▼M6

4.  

►M8  Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta sidosyrityksissä oleviin sijoituksiin, lukuun ottamatta sijoituksia, joiden osalta täyttyvät kaikki seuraavat edellytykset: ◄

a) 

sidosyrityksen päätarkoituksena on säilyttää ja hoitaa varoja osakasyrityksen puolesta;

b) 

sidosyritys tukee sijoitustoimintaan liittyviä osakasyrityksen toimintoja erityisen ja dokumentoidun sijoitustoimeksiannon mukaisesti;

c) 

sidosyritys ei harjoita muuta merkittävää liiketoimintaa kuin sijoittamista osakasyrityksen hyväksi.

Tässä kohdassa ’sidosyrityksellä’ ja ’osakasyrityksellä’ tarkoitetaan samaa kuin direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 ja 2 kohdan määritelmissä.

▼B



3 alajakso

Aluehallinnot ja paikallisviranomaiset

85 artikla

Aluehallintojen ja paikallisviranomaisten luokitus edellyttää, että aluehallinnoille ja paikallisviranomaisille oleviin altistumiin liittyvät riskit eivät eroa keskushallinnolle oleviin altistumiin liittyviltä riskeiltä aluehallintojen ja paikallisviranomaisten erityisen veronkanto-oikeuden vuoksi ja että on olemassa erityiset institutionaaliset järjestelyt, joilla vähennetään maksukyvyttömyysriskiä



4 alajakso

Olennainen perusteriski

86 artikla

Sen estämättä, mitä 210 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys siirtää vakuutusriskin käyttämällä jälleenvakuutussopimuksia tai erillisyhtiöitä, joihin kohdistuu vakuutusriskin ja riskienvähentämistekniikan välisestä valuuttojen yhteensopimattomuudesta johtuva olennainen perusteriski, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi ottaa riskienvähentämistekniikan huomioon standardikaavan mukaisessa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, jos riskienvähentämistekniikka täyttää 209 artiklan, 210 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan sekä 211 artiklan vaatimukset ja laskenta suoritetaan seuraavasti:

a) 

vakuutusriskin ja riskienvähentämistekniikan välisestä valuuttojen yhteensopimattomuudesta johtuva perusteriski otetaan huomioon standardikaavan asiaankuuluvassa vakuutusriskiosiossa, -alaosiossa tai -skenaariossa mahdollisimman hienojakoisella tasolla lisäämällä 25 % seuraavien välisestä erotuksesta asiaankuuluvan osion, alaosion tai skenaarion mukaan laskettuun pääomavaatimukseen:

i) 

188 artiklassa määritellyn skenaarion samanaikaisesta esiintymisestä johtuva hypoteettinen pääomavaatimus asiaankuuluvalle vakuutusriskiosiolle, -alaosiolle tai -skenaariolle;

ii) 

pääomavaatimus asiaankuuluvalle vakuutusriskiosiolle, -alaosiolle tai -skenaariolle;

b) 

kun riskienvähentämistekniikka kattaa useamman kuin yhden osion, alaosion tai skenaarion, a alakohdassa mainittu laskenta suoritetaan kullekin osiolle, alaosiolle ja skenaariolle. Näistä laskelmista saatava pääomavaatimus ei saa ylittää 25 %:a ei-suhteellisen jälleenvakuutussopimuksen tai erillisyhtiön kapasiteetista.



5 alajakso

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta

87 artikla

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen on sisällettävä riskiosio aineettomien hyödykkeiden riskille, ja sen oltava yhtä kuin:

image

missä

a) 

summaus, Corri,j , SCRi ja SCRj määritellään direktiivin 2009/138/EY liitteessä IV olevassa 1 kohdassa;

b) 

SCRintangibles tarkoittaa 203 artiklassa mainitun aineettomien hyödykkeiden riskin pääomavaatimusta.



6 alajakso

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

88 artikla

Suhteellisuus

1.  

►M6  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 109 artiklaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määritettävä, onko yksinkertaistettu laskenta oikeassa suhteessa riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, suorittamalla arviointi, johon sisältyvät ◄

a) 

arvio yrityksen asiaankuuluvaan osioon tai alaosioon kuuluvien riskien luonteesta, laajuudesta ja monimutkaisuudesta;

b) 

laadullinen tai määrällinen arvio erityisesti yksinkertaistetun laskennan tuloksiin aiheuttamasta virheestä, joka johtuu poikkeamasta seuraavien välillä:

i) 

yksinkertaistetun laskennan riskejä koskevat perusoletukset;

ii) 

a alakohdassa tarkoitetun arvioinnin tulokset.

▼M6

2.  
Yksinkertaistetun laskennan ei katsota olevan oikeassa suhteessa riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, kun 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu virhe johtaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen virheeseen, jolla voi olla vaikutus vakavaraisuuspääomavaatimukseen liittyvän tiedon käyttäjän päätöksentekoon tai arviointiin, jollei yksinkertaistettu laskenta johda vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka ylittää standardilaskennan tuloksena saatavan vakavaraisuuspääomavaatimuksen.

▼B

89 artikla

Yleiset säännökset kytkösyritysten käyttämistä yksinkertaistuksista

Direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 2 ja 5 kohdassa määritellyt vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat käyttää tämän asetuksen 90, 103, 105 ja 106 artiklassa säädettyjä yksinkertaistettuja laskelmia, kun noudatetaan tämän asetuksen 88 artiklaa ja kun kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteiden osalta kaikki vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat sen ryhmän oikeushenkilöitä, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta kaikki jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevien vakuutussopimusten vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat sen ryhmän oikeushenkilöitä, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu;

c) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteet sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät liity mihinkään pakolliseen vastuuvakuutukseen.

90 artikla

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

1.  

Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat laskea vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

,

missä s kattaa kaikki II liitteessä määritetyt segmentit.

2.  

Sovellettaessa 1 kohtaa yksittäisen liitteessä II määritetyn segmentin s pääomavaatimus vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille on yhtä kuin:

image

missä

a) 

V(prem,s) tarkoittaa segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa 116 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettuna;

b) 

V(res,s) tarkoittaa segmentin vastuuvelkariskin volyymimittaa 116 artiklan 6 kohdan mukaisesti laskettuna.

▼M6

90 a artikla

Vakuutusten epäjatkuvuuden yksinkertaistettu laskenta vahinkovakuutuksen raukeamisalariskiosiossa

Sovellettaessa 118 artiklan 1 kohdan a alakohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat täyttäessään 88 artiklan vaatimukset määrittää vakuutukset, joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan kasvamiseen ilman riskimarginaalia, vakuutusryhmien perusteella edellyttäen, että ryhmittely täyttää 35 artiklan a, b ja c alakohdan vaatimukset.

90 b artikla

Luonnonkatastrofiriskien vakuutusmäärän yksinkertaistettu laskenta

1.  
Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 121 artiklan 6 kohdan b alakohdassa ja 7 kohdassa tarkoitetun myrskytuuliriskin vakuutusmäärän riskivyöhykeryhmien perusteella. Jokaisen ryhmään kuuluvan riskivyöhykkeen on sijaittava yhdellä ja samalla liitteessä V määritetyllä alueella. Jos 121 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettu myrskytuuliriskin vakuutusmäärä lasketaan riskivyöhykeryhmän perusteella, 121 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu myrskytuuliriskin riskipaino on myrskytuuliriskin riskipaino sillä kyseiseen ryhmään kuuluvalla riskivyöhykkeellä, jolle on määritetty suurin myrskytuuliriskin riskipaino liitteessä X.
2.  
Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 122 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun maanjäristysriskin vakuutusmäärän riskivyöhykeryhmien perusteella. Jokaisen ryhmään kuuluvan riskivyöhykkeen on sijaittava yhdellä ja samalla liitteessä VI määritetyllä alueella. Jos 122 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu maanjäristysriskin vakuutusmäärä lasketaan riskivyöhykeryhmän perusteella, 122 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maanjäristysriskin riskipaino on maanjäristysriskin riskipaino sillä kyseiseen ryhmään kuuluvalla riskivyöhykkeellä, jolle on määritetty suurin maanjäristysriskin riskipaino liitteessä X.
3.  
Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 123 artiklan 6 kohdan b alakohdassa ja 7 kohdassa tarkoitetun tulvariskin vakuutusmäärän riskivyöhykeryhmien perusteella. Jokaisen ryhmään kuuluvan riskivyöhykkeen on sijaittava yhdellä ja samalla liitteessä VII määritetyllä alueella. Jos 123 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tulvariskin vakuutusmäärä lasketaan riskivyöhykeryhmän perusteella, 123 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tulvariskin riskipaino on tulvariskin riskipaino sillä kyseiseen ryhmään kuuluvalla riskivyöhykkeellä, jolle on määritetty suurin tulvariskin riskipaino liitteessä X.
4.  
Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 124 artiklan 6 kohdan b alakohdassa ja 7 kohdassa tarkoitetun raesaderiskin vakuutusmäärän riskivyöhykeryhmien perusteella. Jokaisen ryhmään kuuluvan riskivyöhykkeen on sijaittava yhdellä ja samalla liitteessä VIII määritetyllä alueella. Jos 124 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettu raesaderiskin vakuutusmäärä lasketaan riskivyöhykeryhmän perusteella, 124 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu raesaderiskin riskipaino on raesaderiskin riskipaino sillä kyseiseen ryhmään kuuluvalla riskivyöhykkeellä, jolle on määritetty suurin raesaderiskin riskipaino liitteessä X.
5.  
Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 125 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maansortumariskin vakuutusmäärän riskivyöhykeryhmien perusteella. Jos 125 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuutusmäärä lasketaan riskivyöhykeryhmän perusteella, 125 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu maansortumariskin riskipaino on maansortumariskin riskipaino sillä kyseiseen ryhmään kuuluvalla riskivyöhykkeellä, jolle on määritetty suurin maansortumariskin riskipaino liitteessä X.

90 c artikla

Tulipaloriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

1.  

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 132 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tulipaloriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

SCRfire = max(SCRfirei ; SCRfirec ; SCRfirer )

missä

a) 

SCRfirei tarkoittaa suurinta teollista tulipaloriskikeskittymää;

b) 

SCRfirec tarkoittaa suurinta kaupallista tulipaloriskikeskittymää;

c) 

SCRfirer tarkoittaa suurinta asumiseen liittyvää tulipaloriskikeskittymää.

2.  

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurin teollinen tulipaloriskikeskittymä on yhtä kuin:

SCRfirei = max(E 1,i ; E 2,i ; E 3,i ; E 4,i ; E 5,i )

missä Ek,i tarkoittaa kokonaisaltistumaa k:nneksi suurimman teollisen tulipaloriskialtistuman säteellä.

3.  

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurin kaupallinen tulipaloriskikeskittymä on yhtä kuin:

SCRfirec = max(E 1,c ; E 2,c ; E 3,c ; E 4,c ; E 5,c )

missä Ek,c tarkoittaa kokonaisaltistumaa k:nneksi suurimman kaupallisen tulipaloriskialtistuman säteellä.

4.  

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurin asumiseen liittyvä tulipaloriskikeskittymä on yhtä kuin:

SCRfirer = max(E 1,r ; E 2,r ; E 3,r ; E 4,r ; E 5,r ; θ)

missä

a) 

Ek,r tarkoittaa kokonaisaltistumaa k:nneksi suurimman asumiseen liittyvän tulipaloriskialtistuman säteellä;

b) 

θ tarkoittaa markkinaosuusperusteista asumiseen liittyvää tulipaloriskialtistumaa.

5.  

Sovellettaessa 2, 3 ja 4 kohtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kokonaisaltistuma k:nneksi suurimman teollisen, kaupallisen tai asumiseen liittyvän tulipaloriskialtistuman säteellä on määrä, josta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on vakuuttanut rakennusryhmän kaikkien seuraavien edellytysten mukaisesti:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kunkin rakennuksen osalta sellaisia velvoitteita liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 7 ja 19, jotka kattavat tulipalosta tai räjähdyksestä aiheutuvat vahingot, terroritekojen seurauksena syntyneet vahingot mukaan luettuina;

b) 

jokainen rakennus sijaitsee osittain tai kokonaan 200 metrin säteen sisäpuolella teollisuus-, liike- tai asuinrakennuksesta, jonka vakuutusmäärä on k:nneksi suurin sen jälkeen, kun siitä on vähennetty saamiset jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä.

Määrittäessään rakennuksen vakuutusmäärää vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon kaikki jälleenvakuutussopimukset ja erillisyhtiöt, joista maksettaisiin rakennukseen liittyviä vakuutuskorvauksia. Jälleenvakuutussopimuksia ja erillisyhtiöitä, joihin sovellettavat ehdot eivät liity rakennukseen, ei saa ottaa huomioon.

6.  

Markkinaosuusperusteinen asumiseen liittyvä tulipaloriskialtistuma on yhtä kuin:

θ = SIav · 500 · max(0,05; maxc(marketSharec ))

missä

a) 

SIav on keskimääräinen vakuutusmäärä, josta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on vakuuttanut asuinkiinteistön;

b) 

c tarkoittaa kaikkia maita, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on sellaisia velvoitteita liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 7 ja 19, jotka kattavat asuinkiinteistöjä;

c) 

marketSharec on sellaisiin kyseisissä vakuutuslajeissa oleviin velvoitteisiin liittyvä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen markkinaosuus maassa c, jotka kattavat asuinkiinteistöjä.

▼B

91 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

▼M6

image

▼B

mitä sovelletaan positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

▼M6

a) 

CARk tarkoittaa kokonaisriskisummaa vuonna k eli summaa, joka saadaan laskemalla yhteen kaikkien sopimusten osalta seuraavien määrien välinen erotus tai nolla, jos on erotus on negatiivinen:

i) 

seuraavien lukujen summa:

— 
määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys vuonna k maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman johdosta sen jälkeen, kun on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
— 
niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys vuoden k jälkeen maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman johdosta sen jälkeen, kun on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
ii) 

paras estimaatti vastaavista velvoitteista vuonna k sen jälkeen, kun on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b) 

q tarkoittaa odotettavissa olevaa kuolevuutta kaikkien vakuutettujen henkilöiden ja kaikkien tulevien vuosien osalta, vakuutusmäärällä painotettuna;

▼B

c) 

n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien, kuoleman johdosta maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

d) 

ik tarkoittaa 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän vuositasolla laskettua maturiteetin k spot-hintaa.

92 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

mitä sovelletaan 138 artiklan 2 kohdassa mainittuihin vakuutuksiin ja missä:

a) 

q tarkoittaa vakuutettujen henkilöiden odotettavissa olevaa kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

b) 

n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien edunsaajille maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c) 

BElong tarkoittaa pitkäikäisyysriskin sisältävien velvoitteiden parasta estimaattia.

93 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:



SCRdisability-morbidity =

right accolade 0,35 · CAR 1 · d 1 + 0,25 · 1,1 (n – 3)/2 · (n – 1) · CAR 2 · d 2 + 0,2 · 1,1 (n –1)/2 · t · n · BEdis

mitä sovelletaan positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

a) 

CAR1 tarkoittaa kokonaisriskisummaa, jolla tarkoitetaan kaikkien sopimusten yhteenlaskettua summaa luvusta, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) 

seuraavien lukujen summa:

— 
määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
— 
niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
ii) 

paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b) 

CAR2 tarkoittaa a alakohdassa määritellyn sopimuksen kokonaisriskisummaa 12 kuukauden jälkeen;

c) 

d1 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

d) 

d2 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden jälkeisten 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

e) 

n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien työkyvyttömyys- ja sairastuvuussuoritusten modifioitua duraatiota;

f) 

t tarkoittaa odotettavissa olevaa päättyvyyttä seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

g) 

BEdis tarkoittaa työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin alaisten velvoitteiden parasta estimaattia.

94 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

EI tarkoittaa muiden henki- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kuin sairaus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta viimeisen vuoden aikana aiheutuneita kuluja;

b) 

n tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaaseen estimaattiin sisältyvien kassavirtojen modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c) 

i tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskennassa käytettyä inflaation painotettua keski-arvoa, missä painokertoimet perustuvat olemassa olevien henkivakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan sisältyvään kulujen nykyarvoon.

95 artikla

Raukeavuuden pysyvien muutosten pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

1.  

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

lup tarkoittaa vakuutusten, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, raukeavuuden keskiarvosta ja luvusta 67 % suurempaa;

b) 

nup tarkoittaa vuosina ilmaistuna keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, päättyvät;

c) 

Sup tarkoittaa positiivisten takaisinostorasitusten summaa.

2.  

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

ldown tarkoittaa vakuutusten, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus, raukeavuuden keskiarvosta ja luvusta 40 % suurempaa;

b) 

ndown tarkoittaa vuosina ilmaistuna keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus, päättyvät;

c) 

Sdown tarkoittaa negatiivisten takaisinostorasitusten summaa.

3.  

Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittu vakuutuksen takaisinostorasitus on seuraavien lukujen erotus:

a) 

vakuutusyrityksen tällä hetkellä maksettavaksi tuleva määrä vakuutuksenottajan käyttäessä epäjatkuvuusoptiotaan sen jälkeen, kun siitä on vähennetty saamiset vakuutuksenottajilta tai vakuutusedustajilta;

b) 

vakuutusteknisen vastuuvelan määrä ilman riskimarginaalia.

▼M6

95 a artikla

Riskien pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta henkivakuutuksen raukeamisalariskiosiossa

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea jokaisen seuraavista pääomavaatimuksista vakuutusryhmien perusteella edellyttäen, että ryhmittely täyttää 35 artiklan a, b ja c alakohdan vaatimukset:

a) 

142 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

b) 

142 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

c) 

142 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu massaraukeamisriskin pääomavaatimus.

▼B

96 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutuksiin liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

summaan sisältyvät kaikki vakuutukset, joissa sopimuksen riskisumma on positiivinen;

b) 

CARi tarkoittaa vakuutuksen riskisummaa i, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) 

seuraavien lukujen summa:

— 
määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
— 
niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata, ja jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
ii) 

paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset.

▼M6

96 a artikla

Vakuutusten epäjatkuvuuden yksinkertaistettu laskenta NSLT-sairausvakuutuksen raukeamisalariskiosiossa

Sovellettaessa 150 artiklan 1 kohdan a alakohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat täyttäessään 88 artiklan vaatimukset määrittää vakuutukset, joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan kasvamiseen ilman riskimarginaalia, vakuutusryhmien perusteella edellyttäen, että ryhmittely täyttää 35 artiklan a, b ja c alakohdan vaatimukset.

▼B

97 artikla

Sairausvakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairausvakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

▼M6

image

▼B

mitä sovelletaan positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

▼M6

a) 

CARk tarkoittaa kokonaisriskisummaa vuonna k eli summaa, joka saadaan laskemalla yhteen kaikkien sopimusten osalta seuraavien määrien välinen erotus tai nolla, jos on erotus on negatiivinen:

i) 

seuraavien lukujen summa:

— 
määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys vuonna k maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman johdosta sen jälkeen, kun on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
— 
niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys vuoden k jälkeen maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman johdosta sen jälkeen, kun on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
ii) 

paras estimaatti vastaavista velvoitteista vuonna k sen jälkeen, kun on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b) 

q tarkoittaa odotettavissa olevaa kuolevuutta kaikkien vakuutettujen henkilöiden ja kaikkien tulevien vuosien osalta, vakuutusmäärällä painotettuna;

▼B

c) 

n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien kuoleman johdosta maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

d) 

ik tarkoittaa 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän vuositasolla laskettua maturiteetin k spot-hintaa.

98 artikla

Sairausvakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairausvakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

mitä sovelletaan 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin vakuutuksiin ja missä:

a) 

q tarkoittaa vakuutettujen henkilöiden odotettavissa olevaa kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

b) 

n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien edunsaajille maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c) 

BElong tarkoittaa pitkäikäisyysriskin sisältävien velvoitteiden parasta estimaattia.

99 artikla

Sairauskuluvakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairauskuluvakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin sairaanhoitokuluriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

MP tarkoittaa sairauskuluvakuutus- tai sairauskulujälleenvakuutusvelvoitteesta viimeisen vuoden aikana maksettujen hoitokulujen määrää;

b) 

n tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaaseen estimaattiin sisältyvien kassavirtojen modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c) 

i tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan sisältyvää hoitokulumaksujen keskimääräistä inflaatioprosenttia silloin, kun painokertoimet perustuvat kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan sisältyvään hoitokulusuoritusten nykyarvoon.

100 artikla

Työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin ansiotulon menetykseen liittyvän osan pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin ansiotulon menetykseen liittyvän osan pääomavaatimuksen seuraavasti:



SCRincome-protection-disability-morbidity =

right accolade 0,35 · CAR 1 · d 1 + 0,25 · 1,1 (n – 3)/2 · (n – 1) · CAR 2 · d 2 + 0,2 · 1,1 (n –1)/2 · t · n · BEdis

mitä sovelletaan sopimuksen positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

a) 

CAR1 tarkoittaa kokonaisriskisummaa, joka tarkoittaa kaikkien sopimusten yhteenlaskettua summaa, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) 

seuraavien lukujen summa:

— 
määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
— 
niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka yritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;
ii) 

paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b) 

CAR2 tarkoittaa a alakohdassa määritellyn sopimuksen kokonaisriskisummaa 12 kuukauden jälkeen;

c) 

d1 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

d) 

d2 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden jälkeisten 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

e) 

n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien työkyvyttömyys- ja sairastuvuussuoritusten modifioitua duraatiota;

f) 

t tarkoittaa odotettavissa olevaa päättyvyyttä seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

g) 

BEdis tarkoittaa työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin alaisten velvoitteiden parasta estimaattia.

101 artikla

Sairausvakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairausvakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

1) 

EI tarkoittaa sairaus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta viimeksi kuluneen vuoden kuluessa aiheutuneita kuluja;

2) 

n tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaaseen estimaattiin sisältyvien kassavirtojen modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

3) 

i tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskennassa käytetyn keskimääräisen inflaation painotettua keskiarvoa olemassa olevien parhaan estimaatin laskentaan sisältyvien, sairausvakuutusvelvoitteiden hoitamiseen tarvittavien kulujen nykyarvolla painotettuna.

102 artikla

SLT-sairausvakuutukseen liittyvän raukeamisriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

1.  

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 159 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun, raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

lup tarkoittaa vakuutusten, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, raukeavuuden keskiarvosta ja luvusta 83 % suurempaa;

b) 

nup tarkoittaa vuosina ilmaistua keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, päättyvät;

c) 

Sup tarkoittaa positiivisten takaisinostorasitusten summaa.

2.  

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 159 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

ldown tarkoittaa keskimääräistä raukeavuutta vakuutuksille, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus;

b) 

ndown tarkoittaa vuosina ilmaistua keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus, heikkenevät;

c) 

Sdown tarkoittaa negatiivisten takaisinostorasitusten summaa.

3.  

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vakuutuksen takaisinostorasitus on seuraavien lukujen erotus:

a) 

vakuutusyrityksen tällä hetkellä maksettavaksi tuleva määrä vakuutuksenottajan käyttäessä epäjatkuvuusoptiotaan sen jälkeen, kun siitä on vähennetty vakuutuksenottajilta tai vakuutusedustajilta olevat saamiset;

b) 

vakuutusteknisen vastuuvelan määrä ilman riskimarginaalia.

▼M6

102 a artikla

Riskien pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta SLT-sairausvakuutuksen raukeamisalariskiosiossa

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea jokaisen seuraavista pääomavaatimuksista vakuutusryhmien perusteella edellyttäen, että ryhmittely täyttää 35 artiklan a, b ja c alakohdan vaatimukset:

a) 

159 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu SLT-sairausvakuutuksen raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

b) 

159 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu SLT-sairausvakuutuksen raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

c) 

159 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu SLT-sairausvakuutukseen liittyvän massaraukeamisriskin pääomavaatimus.

▼B

103 artikla

Korkoriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

1.  

Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat laskea 165 artiklassa tarkoitetun korkoriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

a) 

pääomavaatimusten summa, kussakin valuutassa, korkokäyrien nousuun liittyvälle riskille tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) 

pääomavaatimusten summa, kussakin valuutassa, korkokäyrien laskuun liittyvälle riskille tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.  

Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa pääomavaatimus riskille jonkin valuutan korkokäyrien noususta on seuraava:

image

missä

a) 

ensimmäinen summa kattaa kaikki tämän artiklan 4 kohdassa määritellyt maturiteettivälit i;

b) 

MVALi tarkoittaa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaista varojen arvoa vähennettynä muilla veloilla kuin vakuutusteknisellä vastuuvelalla maturiteettivälille i;

c) 

duri tarkoittaa maturiteettivälin i yksinkertaistettua duraatiota;

d) 

ratei tarkoittaa asiaankuuluvaa riskitöntä korkokantaa maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

e) 

stress(i,up) tarkoittaa suhteellista koronnousun stressiä maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

f) 

toinen summa kattaa kaikki tämän asetuksen liitteessä I määritellyt vakuutuslajit;

g) 

BElob tarkoittaa vakuutuslajin lob parasta estimaattia;

h) 

durlob tarkoittaa vakuutuslajin lob parhaan estimaatin modifioitua duraatiota;

i) 

ratelob tarkoittaa vakuutuslajin lob modifioidun duraation riskitöntä korkokantaa;

j) 

stress(lob,up) tarkoittaa suhteellista koronnousun stressiä modifioidulle duraatiolle durlob .

3.  

Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan b alakohtaa pääomavaatimus riskille tietyn valuutan korkokäyrien laskusta on seuraava:

image

missä

a) 

ensimmäinen summa kattaa kaikki 4 kohdassa määritellyt maturiteettivälit i;

b) 

MVALi tarkoittaa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaista varojen arvoa vähennettynä muilla veloilla kuin vakuutusteknisellä vastuuvelalla maturiteettivälille i;

c) 

duri tarkoittaa maturiteettivälin i yksinkertaistettua duraatiota;

d) 

ratei tarkoittaa asiaankuuluvaa riskitöntä korkokantaa maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

e) 

stress(i,down) tarkoittaa suhteellista koronlaskun stressiä maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

f) 

toinen summa kattaa kaikki tämän asetuksen liitteessä I määritellyt vakuutuslajit;

g) 

BElob tarkoittaa vakuutuslajin lob parasta estimaattia;

h) 

durlob tarkoittaa vakuutuslajin lob parhaan estimaatin modifioitua duraatiota;

i) 

ratelob tarkoittaa vakuutuslajin lob modifioidun duraation riskitöntä korkokantaa;

j) 

stress(lob, down) tarkoittaa suhteellista koronlaskun stressiä modifioidulle duraatiolle durlob .

4.  

Maturiteettivälit i sekä 2 kohdan a ja c alakohdassa ja 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettu yksinkertaistettu duraatio duri ovat seuraavat:

a) 

enintään yhden vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 0,5 vuotta;

b) 

1–3 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 2 vuotta;

c) 

3–5 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 4 vuotta;

d) 

5–10 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 7 vuotta;

e) 

yli 10 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 12 vuotta.

104 artikla

Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin yksinkertaistettu laskenta

1.  

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea tämän asetuksen 176 artiklassa tarkoitetun korkomarginaaliriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

SCRbonds tarkoittaa joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

b) 

MVbonds tarkoittaa sellaisten varojen direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaista arvoa, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

c) 

%MVi bonds tarkoittaa sijoitussalkun osuutta, johon sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta ja jonka luottoluokka on i, kun varoille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus;

d) 

%MVbonds norating tarkoittaa sijoitussalkun osuutta, johon sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta, kun varoille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta;

e) 

duri ja durnorating tarkoittavat sellaisten varojen vuosina ilmaistua modifioitua duraatiota, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta, kun varoille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta;

f) 

stressi tarkoittaa 2 kohdan mukaisesti funktiota sellaisten varojen luottoluokalle i ja vuosina ilmaistulle modifioidulle duraatiolle, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

g) 

ΔLiabul tarkoittaa vakuutusteknisen vastuuvelan nousua vähennettynä sellaisten vakuutusten riskimarginaalilla, joissa vakuutuksenottaja kantaa optioita ja takuita sisältävän sijoitusriskin, joka aiheutuisi sellaisten varojen välittömästä arvonalentumisesta, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen korkomarginaalisriskin pääomavaatimusta:
image .

2.  

Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu stressi kullekin luottoluokalle i on yhtä kuin:
image , duri bi jossa duri on sellaisten luottoluokan i varojen vuosina ilmaistu modifioitu duraatio, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta, ja bi määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:



Luottoluokka i

0

1

2

3

4

5

6

bi

0,9 %

1,1 %

1,4 %

2,5 %

4,5 %

7,5 %

7,5 %

3.  
Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu durnorating ja 2 kohdassa tarkoitettu duri eivät saa olla vähempää kuin 1 vuosi.

105 artikla

Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat käyttää 176 artiklassa mainitun korkomarginaalisriskin pääomavaatimuksen laskennan perusteena sitä oletusta, että kaikki varat kohdistetaan luottoluokkaan 3.

▼M6

105 a artikla

Riskikertoimen yksinkertaistettu laskenta korkomarginaaliriskin alariskiosiossa ja markkinariskikeskittymän alariskiosiossa

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat 176 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi antaa joukkovelkakirjalainalle, joka ei kuulu niihin, jotka sisällytetään 180 artiklan 2–16 kohdan mukaisiin laskelmiin, riskikertoimeksi stressi , joka vastaa luottoluokkaa 3, ja luokitella joukkovelkakirjalainan luottoluokkaan 3 laskettaessa painotettua keskimääräistä luottoluokkaa 182 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia on saatavissa vähintään 80 prosentille sellaisten joukkovelkakirjalainojen kokonaisarvosta, jotka eivät kuulu niihin, jotka sisällytetään 180 artiklan 2–16 kohdan mukaisiin laskelmiin;

b) 

joukkovelkakirjalainalle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta;

c) 

joukkovelkakirjalainasta maksetaan kiinteä lunastusmaksu erääntymispäivänä tai sitä ennen tavanomaisten kiinteän koron tai vaihtuvan koron maksujen lisäksi;

d) 

joukkovelkakirjalaina ei ole komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2450 ( 10 ) liitteessä VI tarkoitettu strukturoitu velkakirja tai vakuudellinen arvopaperi;

e) 

joukkovelkakirjalaina ei kata velkoja, joihin liittyy voitto-osuusjärjestelyjä, eikä sijoitussidonnaisia tai indeksisidonnaisia velkoja tai velkoja, joihin sovelletaan vastaavuuskorjausta.

▼B

106 artikla

Markkinariskikeskittymän pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat käyttää kaikkia seuraavia oletuksia keskittymäriskin pääomavaatimuksen laskentaan:

1. 

vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritysten ryhmänsisäiset varojen poolijärjestelyt voidaan vapauttaa 184 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta laskentaperusteesta, jos on olemassa oikeudellisesti täytäntöönpantavat sopimusehdot, joilla varmistetaan, että vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen velat kuitataan ryhmänsisäisillä altistumilla, joita sillä on ryhmän muihin yhteisöihin nähden;

2. 

184 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu suhteellinen ylialtistuman kynnysarvo on 15 % seuraaville yksittäisille altistumille:

a) 

altistumat luottolaitoksille, jotka eivät kuulu samaan ryhmään ja jotka on kohdistettu luottoluokkaan 2;

b) 

altistumat yrityksille, jotka kuuluvat vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen kassaa hallinnoivaan ryhmään ja jotka on kohdistettu luottoluokkaan 2.

107 artikla

Jälleenvakuutusjärjestelyjen tai arvopaperistamisen riskiä vähentävän vaikutuksen yksinkertaistettu laskenta

1.  

►M6  Jos 88 artiklan vaatimukset täyttyvät eikä paras estimaatti saamisille jälleenvakuutusjärjestelystä tai arvopaperistamisesta sekä vastaavilta velallisilta ole negatiivinen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 196 artiklassa tarkoitetun, jälleenvakuutusjärjestelyn tai arvopaperistamisen riskiä vähentävän vaikutuksen vakuutusriskiin seuraavasti: ◄

image

missä

a) 

RMre,all tarkoittaa jälleenvakuutusjärjestelyjen ja arvopaperistamisten riskiä vähentävää vaikutusta vakuutusriskiin kaikkien vastapuolten osalta 2 kohdan mukaisesti laskettuna;

b) 

Recoverablesi tarkoittaa parasta estimaattia saamisille jälleenvakuutusjärjestelystä tai arvopaperistamisesta sekä vastaavilta velallisilta vastapuolen i osalta, ja Recoverablesall tarkoittaa parasta estimaattia saamisille jälleenvakuutusjärjestelyistä tai arvopaperistamisista sekä vastaavilta velallisilta kaikkien vastapuolten osalta.

2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu jälleenvakuutusjärjestelyjen ja arvopaperistamisten riskiä vähentävä vaikutus vakuutusriskiin kaikkien vastapuolten osalta on seuraavien pääomavaatimusten välinen erotus:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusriskin hypoteettinen pääomavaatimus, jos jälleenvakuutusjärjestelyjä ja arvopaperistamisia ei ole;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusriskin pääomavaatimus.

108 artikla

Suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelyjen riskiä vähentävän vaikutuksen yksinkertaistettu laskenta

▼M6

Jos 88 artiklan vaatimukset täyttyvät eikä paras estimaatti saamisille suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelystä ja vastaavilta velallisilta vastapuolen i osalta ole negatiivinen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 196 artiklassa tarkoitetun, vastapuolelta i hankitun suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelyn riskiä vähentävän vaikutuksen vakuutusriskiin j seuraavasti:

▼B

image

missä

a) 

BE tarkoittaa velvoitteiden bruttomääräistä parasta estimaattia saamisia vähentämättä;

b) 

Recoverablesi tarkoittaa parasta estimaattia saamisista suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelystä ja vastaavilta velallisilta vastapuolen i osalta;

c) 

Recoverablesall tarkoittaa parasta estimaattia saamisista suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelyistä ja vastaavilta velallisilta kaikkien vastapuolten osalta;

d) 

SCRj tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusriskin j pääomavaatimusta.

109 artikla

Poolijärjestelyjä koskevat yksinkertaistetut laskennat

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää seuraavia yksinkertaistettuja laskelmia 193, 194 ja 195 artiklaa sovellettaessa:

a) 

Jäljempänä 194 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu paras estimaatti voidaan laskea seuraavasti:

image

missä BEU tarkoittaa yrityksen poolijärjestelylle siirtämän velan parasta estimaattia nettomääräisenä poolijärjestelyn ulkopuolisten vastapuolten kanssa jälleenvakuutetuista määristä.

b) 

Jäljempänä 195 artiklan c alakohdassa tarkoitettu paras estimaatti voidaan laskea seuraavasti:

image

missä BECEP tarkoittaa poolin ulkopuoliselle vastapuolelle siirtämän velan parasta estimaattia, joka liittyy yrityksen poolille siirtämään riskiin.

c) 

Jäljempänä 195 artiklan d alakohdassa tarkoitettu riskienvähentämisvaikutus voidaan laskea seuraavasti:

image

missä

i) 

BECE tarkoittaa poolijärjestelyn ulkopuoliselle vastapuolelle kokonaisuudessaan siirtämän velan parasta estimaattia;

ii) 

ΔRMCEP tarkoittaa kaikkien ulkopuolisten vastapuolten osuutta poolijärjestelyn riskiä vähentävästä vaikutuksesta yrityksen vakuutusriskiin.

d) 

Poolin jäseninä olevat vastapuolet ja poolin ulkopuoliset vastapuolet voidaan ryhmitellä nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antaman luottoluokituksen mukaisesti, jos poolialtistumatyypeille A, B ja C on erilliset ryhmittelyt.

▼M6

110 artikla

Yksinkertaistettu laskenta – yksittäisten altistumien ryhmittely

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 192 artiklassa säädetyn tappio-osuuden, mukaan luettuina riskiä vähentävä vaikutus vakuutus- ja markkinariskeihin sekä vakuuden riskimukautettu arvo, ryhmälle yksittäisiä altistumia. Siinä tapauksessa yksittäisten altistumien ryhmään kohdistetaan suurin maksukyvyttömyyden todennäköisyys, joka kohdistetaan ryhmään kuuluviin yksittäisiin altistumisiin 199 artiklan mukaisesti.

▼B

111 artikla

Riskiä vähentävän vaikutuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 196 artiklassa tarkoitetun, jälleenvakuutusjärjestelyn, arvopaperistamisen tai johdannaissopimuksen riskiä vähentävän vaikutuksen vakuutus- ja markkinariskiin seuraavien pääomavaatimusten erotuksena:

▼M6

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sellaisten vakuutus- ja markkinariskin alariskiosioiden hypoteettisten pääomavaatimusten summa, joihin riskienvähentämistekniikka vaikuttaa, laskettuna tämä luvun tämän jakson ja 2–5 jakson mukaisesti mutta ikään kuin jälleenvakuutusjärjestelyä, arvopaperistamista tai johdannaissopimusta ei olisi;

▼B

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sellaisten vakuutus- ja markkinariskin alaosioiden pääomavaatimusten summa, joihin riskienvähentämistekniikka vaikuttaa.

▼M6

111 a artikla

Vakuutusriskiin kohdistuvan riskiä vähentävän vaikutuksen yksinkertaistettu laskenta

Jos 88 artiklan vaatimukset täyttyvät ja jälleenvakuutusjärjestely, arvopaperistaminen tai johdannainen kattaa vain yhden liitteessä II tai tapauksen mukaan liitteessä XIV määritetyn segmentin (segmentti s) velvoitteita, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat 196 artiklaa sovellettaessa laskea jälleenvakuutusjärjestelyn, arvopaperistamisen tai johdannaisen vakuutusriskiä vähentävän vaikutuksen seuraavasti:

image

missä

a) 

SCRCAT hyp tarkoittaa 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosion hypoteettista pääomavaatimusta tai tapauksen mukaan 160 artiklassa tarkoitettua, sairausvakuutuksen katastrofiriskiä koskevan alariskiosion hypoteettista pääomavaatimusta, jota sovellettaisiin, jos jälleenvakuutusjärjestelyä, arvopaperistamista tai johdannaista ei olisi;

b) 

SCRCAT without tarkoittaa 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosion pääomavaatimusta tai tapauksen mukaan 160 artiklassa tarkoitettua, sairausvakuutuksen katastrofiriskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimusta;

c) 

σs tarkoittaa 117 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritettyä segmentin s vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuriskin keskihajontaa tai tapauksen mukaan 148 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritettyä segmentin s NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksuriskin keskihajontaa;

d) 

Ps hyp tarkoittaa 116 artiklan 3 tai 4 kohdan tai tapauksen mukaan 147 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti määritettyä segmentin s vakuutusmaksuriskin hypoteettista volyymimittaa, jota sovellettaisiin, jos jälleenvakuutusjärjestelyä, arvopaperistamista tai johdannaista ei olisi;

e) 

Ps without tarkoittaa 116 artiklan 3 tai 4 kohdan tai tapauksen mukaan 147 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti määritettyä segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa,

f) 

Recoverables tarkoittaa parasta estimaattia saamisille jälleenvakuutusjärjestelystä, arvopaperistamisesta tai johdannaisesta sekä vastaavilta velallisilta.

▼B

112 artikla

Vakuuden riskioikaistun arvon yksinkertaistettu laskenta vakuuden taloudellisen vaikutuksen huomioon ottamiseksi

1.  
Kun tämän asetuksen 88 artiklan vaatimukset täyttyvät ja kun 197 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastapuolivaatimus ja kyseisessä kohdassa tarkoitettu kolmanteen osapuoleen liittyvää vaatimus molemmat täyttyvät, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat 197 artiklaa sovellettaessa laskea 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskioikaistun arvon 85 %:ksi vakuutena pidetyistä varoista, jotka on arvostettu direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.
2.  
Kun tämän asetuksen 88 artiklan ja 214 artiklan vaatimukset täyttyvät ja kun 197 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastapuolivaatimus täyttyy mutta 197 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kolmanteen osapuoleen liittyvää vaatimus ei täyty, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat 197 artiklaa sovellettaessa laskea 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskioikaistun arvon 75 %:ksi vakuutena pidetyistä varoista, jotka on arvostettu direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.

▼M6

112 a artikla

Jälleenvakuutuksen tappio-osuuden yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 192 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun, jälleenvakuutusjärjestelyn tai vakuutuksen arvopaperistamisen tappio-osuuden seuraavasti:

LGD = max[90 % · (Recoverables + 50 % · RM re ) – F · Collateral; 0]

missä

a) 

Recoverables tarkoittaa parasta estimaattia saamisille jälleenvakuutusjärjestelystä tai vakuutuksen arvopaperistamisesta sekä vastaavilta velallisilta.;

b) 

RMre tarkoittaa jälleenvakuutusjärjestelyn tai arvopaperistamisen riskejä vähentävää vaikutusta vakuutusriskiin;

c) 

Collateral tarkoittaa vakuuden riskimukautettua arvoa suhteessa jälleenvakuutusjärjestelyyn tai arvopaperistamiseen;

d) 

F tarkoittaa kerrointa vakuusjärjestelyn taloudellisen vaikutuksen huomioimiseksi suhteessa jälleenvakuutusjärjestelyyn tai arvopaperistamiseen mahdollisen vastapuoleen liittyvän luottotapahtuman tapauksessa.

112 b artikla

Tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Jos 88 artiklan vaatimukset täyttyvät ja 200 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritetty tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajonta on enintään 20 % kaikkien tyypin 1 altistumien kokonaistappio-osuuksista, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 200 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vastapuoliriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

SCR def,1 = 5 · σ

missä σ tarkoittaa tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajontaa 200 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritettynä.

▼B



7 alajakso

Vakuutusriskiosioiden soveltamisala

113 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sovellettava vahinkovakuutusriskin, henkivakuutusriskin ja sairausvakuutusriskin pääomavaatimusten laskentaan:

a) 

vahinkovakuutusriskiosiota vahinkovakuutus- ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteisiin, sairausvakuutus- ja sairausjälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta;

b) 

henkivakuutusriskiosiota henkivakuutus- ja henkijälleenvakuutusvelvoitteisiin, sairausvakuutus- ja sairausjälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta;

c) 

sairausvakuutusriskiosiota sairausvakuutus- ja sairausjälleenvakuutusvelvoitteisiin.



2 JAKSO

Vahinkovakuutusriskiosio

114 artikla

Vahinkovakuutusriskiosio

1.  

Vahinkovakuutusriskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) 

direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosio;

b) 

direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosio;

c) 

vahinkovakuutuksen raukeamisalariskiosio.

2.  

Vahinkovakuutusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) 

summaus kattaa kaikki 1 kohdassa määritettyjen alaosioiden mahdolliset yhdistelmät (i,j);

b) 

CorrNL(i,j) tarkoittaa vahinkovakuutusriskin korrelaatioparametria alaosioille i ja j;

c) 

SCRi ja SCRj tarkoittavat alariskiosioiden i ja j pääomavaatimuksia.

3.  

Edellä 2 kohdassa tarkoitettu korrelaatioparametri CorrNL(i,j) esitetään seuraavan korrelaatiomatriisin rivillä i ja sarakkeessa j:



j

i

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu ja vastuuvelka

Vahinkovakuutukseen liittyvä katastrofi

Vahinkovakuutukseen liittyvä raukeaminen

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu ja vastuuvelka

1

0,25

0

Vahinkovakuutukseen liittyvä katastrofi

0,25

1

0

Vahinkovakuutukseen liittyvä raukeaminen

0

0

1

115 artikla

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosio

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) 

σnl tarkoittaa 117 artiklan mukaisesti määritettyä vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontaa;

b) 

Vnl tarkoittaa 116 artiklan mukaisesti määritettyä vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittaa.

116 artikla

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitta

1.  
Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitta on liitteessä II määritettyjen segmenttien vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittojen summa.
2.  

Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s volyymimitta on yhtä kuin:

image

missä

a) 

V(prem,s) tarkoittaa segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa;

b) 

V(res,s) tarkoittaa segmentin s vastuuvelkariskin volyymimittaa;

c) 

DIVs tarkoittaa segmentin s maantieteellisen hajautuksen kerrointa.

3.  

Kaikkien II liitteessä määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimitta on yhtä kuin:

image

missä

a) 

Ps tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottojen estimaattia segmentissä s seuraavien 12 kuukauden aikana;

b) 

P(last,s) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottoja segmentissä s viimeisten 12 kuukauden aikana;

c) 

FP(existing,s) tarkoittaa sellaisten vakuutusmaksutuottojen odotettua nykyarvoa, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa olemassa olevista sopimuksista segmentissä s seuraavien 12 kuukauden jälkeen;

▼M6

d) 

FP(future,s) tarkoittaa seuraavaa määrää, kun on kyse sopimuksista, joissa alkuperäinen kirjaamispäivä on seuraavien 12 kuukauden aikana:

i) 

kaikkien sellaisten sopimusten osalta, joiden alkuperäinen voimassaoloaika on enintään yksi vuosi, sellaisten vakuutusmaksutuottojen odotettu nykyarvo, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa segmentissä s, lukuun ottamatta vakuutusmaksutuottoja seuraavien 12 kuukauden ajalta alkuperäisen kirjaamispäivän jälkeen;

ii) 

kaikkien sellaisten sopimusten osalta, joiden alkuperäinen voimassaoloaika on pidempi kuin yksi vuosi, määrä, joka on 30 % sellaisten vakuutusmaksutuottojen odotetusta nykyarvosta, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa segmentissä s seuraavien 12 kuukauden jälkeen.

▼B

4.  

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta vaihtoehtona tämän artiklan 3 kohdassa säädetylle laskelmalle laskea vakuutusmaksuriskin volyymimitan segmentille s seuraavan kaavan mukaisesti:

image

edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin on päättänyt, että yrityksen vakuutusmaksutuotot segmentissä s seuraavien 12 kuukauden aikana eivät ylitä määrää Ps ;

b) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on luonut tehokkaat valvontamekanismit varmistaakseen, että vakuutusmaksutuotoille a alakohdassa asetetut rajoitukset täyttyvät;

c) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on ilmoittanut a alakohdassa tarkoitetun päätöksen ja sen perustelut valvontaviranomaiselleen.

Tätä laskelmaa varten termit Ps , FP(existing,s) ja FP(future,s) määritellään 3 kohdan a, c ja d alakohdan mukaisesti.

5.  

Vakuutusmaksut ovat 3 ja 4 kohdassa säädettyjä laskelmia varten nettomääräisiä, eli niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksut. Seuraavia jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja ei vähennetä:

a) 

muihin kuin vakuutustapahtumiin liittyvät vakuutusmaksut tai maksetut korvaukset, joita ei oteta huomioon 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa kassavirroissa;

b) 

vakuutusmaksut jälleenvakuutussopimuksista, jotka eivät ole 209, 210, 211 ja 213 artiklan mukaisia.

6.  
Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta tietyn segmentin vastuuvelkariskin volyymimitta on yhtä kuin segmentin korvausvastuun paras estimaatti sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset, edellyttäen, että jälleenvakuutussopimukset tai erillisyhtiöt ovat 209, 210, 211 ja 213 artiklan mukaisia. Volyymimitta ei voi olla negatiivinen.
7.  
Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien oletuskerroin tietyn segmentin maantieteelliselle hajautukselle on joko 1 tai lasketaan liitteen III mukaisesti.

117 artikla

Vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta

1.  

Vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta on yhtä kuin:

image

missä

a) 

Vnl tarkoittaa vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittaa;

b) 

summaus kattaa kaikki liitteessä II määritettyjen segmenttien mahdolliset yhdistelmät (s,t);

c) 

CorrS(s,t) tarkoittaa liitteessä IV vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille määritettyä segmenttien s ja t välistä korrelaatioparametria;

d) 

σs ja σt tarkoittavat vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontoja segmentissä s ja segmentissä t;

e) 

Vs ja Vt tarkoittavat 116 artiklassa tarkoitettuja volyymimittoja vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille segmentissä s ja segmentissä t.

2.  

Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta on yhtä kuin:

image

missä

a) 

σ(prem,s) tarkoittaa segmentin s vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuriskin keskihajontaa 3 kohdan mukaisesti määritettynä;

b) 

σ(res,s) tarkoittaa segmentin s vahinkovakuutuksen vastuuvelkariskin keskihajontaa liitteen II mukaisesti;

c) 

V(prem,s) tarkoittaa 116 artiklassa tarkoitettua segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa;

d) 

V(res,s) tarkoittaa 116 artiklassa tarkoitettua segmentin s vastuuvelkariskin volyymimittaa.

3.  
Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuriskin keskihajonta on segmentille liitteessä II määritetyn vahinkovakuutuksen bruttomääräisen vakuutusmaksuriskin keskihajonnan ja ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukertoimen tulo. Ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukerroin on liitteessä II määritettyjen 1, 4 ja 5 segmenttien osalta 80 %. Kaikkien muiden liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukerroin on 100 %.

118 artikla

Vahinkovakuutuksen raukeamisalariskiosio

1.  

Edellä 114 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vahinkovakuutuksen raukeamisriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka syntyy seuraavien välittömien tapahtumien yhdistelmästä:

a) 

epäjatkuvuus, joka kohdistuu 40 %:iin sellaisista vakuutuksista, joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan kasvamiseen ilman riskimarginaalia;

b) 

kun jälleenvakuutussopimukset kattavat tulevaisuudessa tehtäviä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia, 40 %:n väheneminen sellaisten tulevien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten lukumäärässä, jotka otetaan huomioon vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa.

2.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tapahtumia sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin asiaankuuluviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin. Jälleenvakuutussopimusten osalta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tapahtumaa sovelletaan jälleenvakuutuksen kohteena oleviin vakuutussopimuksiin.
3.  
Määritettäessä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tapahtumasta johtuvaa oman perusvarallisuuden tappiota yrityksen laskelman on perustuttava epäjatkuvuustyyppiin, jolla on negatiivisin vaikutus yrityksen perusvarallisuuteen sopimustasolla.

119 artikla

Vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosio

1.  

Vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) 

luonnonkatastrofialariskiosio;

b) 

alariskiosio ei-suhteelliseen omaisuusjälleenvakuutukseen liittyvälle katastrofiriskille;

c) 

ihmisen aiheuttamaan katastrofiin liittyvä alariskiosio;

d) 

alariskiosio muuhun vahinkovakuutukseen liittyvälle katastrofiriskille.

2.  

Vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosion pääomavaatimus on yhtä kuin: